Hyvää Uutta Vuotta!

Hyvä vuosi noin kaiken kaikkiaan kohta takana. Kaikkea ihanaa tuli taas koettua ja vaikkei kaikki toiveet nyt toteutunutkaan, niin vielä voiton puolella ollaan :D Tänään vietetään uutta vuotta kavereiden luona pelejä pelaillen. Olen todennäköisesti ainoa nainen, joka ei ole raskaana tai imetä, joten ihan vaan koska voin, niin....

Äärimmäisen ihanaa Uutta Vuotta 2016 kaikille!! 

Mitä odottaa kun odotat

Eilen oli sitten semmonen fiilis että f*ck it. Ihan sama vaikken koskaan tulisikaan raskaaksi. Nyt mä katson sen elokuvan! Ja niin mä sitten katsoin.

Kerroin joskus täällä blogissakin, että olen hautonut meidän digiboksilla tätä elokuvaa siihen asti kunnes itsekkin "odotan". Noh, en enää jaksanut odottaa, että saan katsoa tämän elokuvan vaan pistin sen ronskisti pyörimään.

Elokuva kertoo siis nimensä mukaisesti odotusajasta ja tässä olikin tosi monipuolisesti kerrottu odotuksesta eri muodoissa. Yksi tuli yhden illan jutusta vahingossa raskaaksi, toinella parilla oli yritystä jo parisen vuotta takana, kolmas taas oli käynyt jo kaikki hedelmöityshoidot läpi ja odotti adoptiotoimistolta vastausta. Eli monenmoista näkökulmaa siis tähänkin asiaan.

Itse tykkäsin kyllä paljon kyseisestä elokuvasta ja sain kyllä nauraa ja ehkä vähän itkeäkkin, mutta onneksi katsoin. Nyt voin ehkä hieman rennommin ottein valmistautua uuden vuoden viettoon, kun joudun taas kohtaamaan raskaana olevia ystäviäni :D Enköhän mä pärjää.

Uutta Vuotta odotellessa.

(epä)toivoa herättämässä

Mun mielialat vaihtelee päivittäin. Tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että olenkohan sittenkin raskaana. Varmaan lukijoitakin jo alkaa ärsyttää nämä mun päivittäin vaihtelevat tuntemukset :D "Koita nyt jo päättää!!"

Tänään on taas ollut menkkatuntemuksia vatsassa. Joka kerta saa vessassa käydessä jännittää, että alkoikos ne menkat nyt sittenkin. Ei kuitenkaan. Ei minkäänlaista vuotoa näkyvissä.

Olen alkanut etsimään taas vertaistukea vauvafoorumeilta hakusanoilla "menkat myöhässä testi negatiivinen". Löysin paljonkin kommentteja, joissa menkat ovat saattaneet olla jopa viikonkin myöhässä ja testi on näyttänyt vielä negatiivista, mutta kuitenkin lopulta plussanneet. Näitä lukiessani, toivo alkoi taas heräilemään mielessäni. Eikös se niin ole, että "niin kauan on toivoa, kun menkat ei ole vielä alkaneet". Toisaalta, enhän mä tiedä ihan satavarmaksi, että koska se ovulaatio nyt oikeasti tapaihtuikaan. Löysin myös paljon erilaisia oireita, joihin pystyin samaistumaan. Voi jospa sittenkin.

Tällä hetkellä pystyn samaistumaan ainakin seuraaviin oireisiin:
• menkkamaiset kivut
• väsymys
• arat rinnat
• lievää huimausta
• runsas valkovuoto
• voimistunut hajuaisti

Joululomalla jo huomasin, että olen kokoajan väsynyt. Toki kävimme miltei joka päivä jossain kylillä, mutta kyllä nyt lomalla yleensä on tullut oltua paljon levänneempi, kuin arkena. Rinnat tuntuu päivä päivältä piukemmilta ehkä jopa turvonneilta ja kovilta. Tuo lievä huimaus on uusi oire. En osaa sanoa mistä johtuu, kun se vaan tulee ja menee ihan satunnaisesti. Mites sitten tuo valkovuoto. Mieskin totesi, että olipas varsinainen liukkaan kelin varoitus päällä :D Oletin, että ovulaatioko sieltä on tuloillaan, mutta foorumeita lueskeltuani, sehän taitaakin olla myös raskausoire. Kaikkee sitä oppii. Ja sitten vielä tuo hajuaisti homma. Väittäisin edelleen sen olevan jostain syystä voimistunut, nimittäin kun olin vessassa ja haistoin kun mieheni alkoi keittiössä leikkaamaan salaattia. Vai, että ihan salaattia! Just joo.

No mutta liekö ovat sitten niitä raskausoireita vaiko kenties PMS oireita? Toivottavasti se selviää pian.

Kiertopäivä mikälie

Mä jo merkkasin kalenteriinkin, että ne menkat alkoi silloin 17.12(vaikka olikin vain onnetonta tiputtelua) ja kesti just sen 6 päivää niin kuin yleensäkkin, mutta nyt tuntuu taas välillä, että kohta alkaa menkat. Pientä vihlontaa ja paineen tunnetta vatsassa. Eli jos uus kierto alkoi silloin 17. päivä niin nyt olis kiertopäivä 12. Jos ne taas ei ollut vielä menkat niin nyt olis kp 40. Ei nyt ihan ennenkuulumaton sekään.

Katsotaan nyt alkaako ne menkat ja millon alkaa. Ihan sama mulle, kunhan alkaa.

P.S. Merkkailen näitä "outoja oireita" tänne muistiin, että älkää nyt ihan kauheasti stressatko näitä höpinöitäni :D

Luovuttaminen

Okei, tein tänään uuden raskaustestin. Tulos: negatiivinen.

Nyt uskon, että en ole raskaana.

Nyt sitten mielenkiintoinen kysymys onkin, että odottelenko vielä menkkojen tulevan vai toteanko viime viikkoisen minimaalisen tiputteluvuodon olleen sittenkin kuukautiset ja voin vihdoin alkaa laskemaan seuraavan ovulaation ajankohtaa?

Noh ensinnäkin, mietitääns miltä kroppa tällä hetkellä tuntuu. Naamassa kukkii erittäin epämiellyttävä hormoniakne, rinnat alkavat tuntua päivä päivältä kovemmilta, lämmöt ovat edelleen koholla. Hmm... himotkin ovat ehkä hieman kasvaneet. Voisiko kyseessä olla uusi ovulaatio?

Kun laitoin kalenterisovellukseeni kuukautisten alkamisajankohdaksi sen viime viikkoisen tiputteluvuodon, niin se ehdotti seuraavaa hedelmällistä ajankohtaa tulevalle viikolle. Voisinkin melkeinpä aloittaa ovulaation tikuttamisen, jospa vaikka se antaisi minulle jonkinlaisen vastauksen. Eräs lukijani totesi, että se tiputteluvuoto on voinut johtua stressistä. Mielestäni ihan hyvä selitys. Onhan mulla töissä ollut vähän haastavaa uusien tuuraushommien opettelussa ja joulu ja tämä vauvantekoprojektikin...

Vaikka olenkin luovuttanut mahdollisen raskauden todennäköisyyden suhteen, niin en ole vielä luovuttanut yrittämistä. Toki tällä hetkellä mulla ei ole kiertopäivistä mitään hajua, enkä näin ollen ole myöskään ryypiskellyt greippimehua :D Noh se on luvassa sitten seuraavassa kierrossa.

Pitäis varmaan vähän hillitä tätä jokapäiväistä kotilääkärianalysointiani ja kirjoittaa vasta sitten kun on oikeasti faktat pöydässä. Tosin näistä erilaisista tuntemuksista on myös mielenkiintoista jälkeenpäin lukea, että mitä sitä onkaan pienessä mielessäni milloinkin liikkunut. Mutta olisko lukijoilla jotain postaustoiveita? Vaikkapa uuden vuoden kunniaksi jotain kysymyspostausta?

Noh palaillaan taas, kun olen kehittänyt taas pienessä mielessäni jonkun uuden oireen :D

Ollakko vai eikö olla?

Jouluaatto ja joulupäivä ja nyt Tapaninpäiväkin on mennyt mukavan vauhdikkaasti, kun ollaan käyty joka päivä jossain kylässä.

Tänään havahduin kuukautiskalenterini ilmoitukseen "oletko unohtanut merkitä kuukautisesi alkamisajankohdan?" ja sovelluksen etusivulla olevaan tekstiin "2 päivää myöhässä".

En ole uskaltanut tehdä uutta testiä. Joka kerta kun edes ajattelen uuden testin tekemistä, tunnen alavatsassani kasvavan paineen tunteen, että nyt ne alkavat, mutta ei sitten kuitenkaan. Vielä ei ole vuoto alkanut. En tiedä haluanko enää nähdä negatiivista tulosta.

Jospa se ihmeellinen tiputteluvuoto olikin kuukautisvuotoa. Erittäin niukkaa ja kivutonta sellaista. Jospa uusi kierto alkoi sittenkin jo viikko sitten. Jos, jos, jos....

Tai jos sittenkin?

Ollakko vaiko eikö olla (raskaana)?  Kas siinäpä vasta kysymys.

Kunnes toisin todistetaan

Eilisen raskaustestin jälkeen olin ihan varma, että nyt ne menkat alkaa. Aloin tuntea pientä paineen tunnetta alavatsassa ja vilkuilin vähän väliä pöksyihini, että no joko nyt lurahti. No ei vieläkään.

Onneksi sitten pian jo lähdettiin äitini luokse syömään joulupuuroa, niin unohdin sen seikan, että menkkojen pitäisi alkaa hetkenä minä hyvänsä. Siinä joulupuuroa ja muita herkkuja syödessä, mulle tuli jotenkin tosi vaikea olo. En meinannut oikein saada mitään ruokaa alas. Alkoi ehkä jopa vähän ällöttääkkin. Jouduin vetämään syvään henkeä, että sain kaiken syötyä.

Myöhemmin päivällä menimme sitten mieheni perheen luokse syömään ja olin jo tosi nälkäinen. Odotin innolla kinkkua ja laatikoita ja aloitinkin syömään suurella antaumuksella, kunnes taas tuli huono olo eikä ruoka enää maistunutkaan. Vatsa meni ihan kuralle ja juoksin vessaan.

Loppupäivästä ei oikeen mikään ruoka enää maistunut. Ei edes suklaa vaikka sitä nyt pystyy aina syömään. Olin nälkäinen ja maha tuntui kipeältä, mutta en vaan saanut mitään alas.

Mietin, että olenko mä mahdollisesti saanut jonkun vatsataudin. Sitähän on nyt liikkeellä ja meidän koirakin oksenteli tuossa pari päivää sitten. Tosi ärsyttävää.

Illalla ennen nukkumaan menoa mittasin kuumeen ja se näytti 36.7. Lämmöt ovat siis vähän koholla. Pian myös tajusin, ettei menkatkaan ole vielä alkaneet...

Mites on, kuinka luotettavia nuo ovistestien mukana tulevat raskaustestiliuskat oikeen onkaan??

P.S. Ne epämääräiset tiputteluvuodot loppuivat aatonaattona kokonaan. Tällä hetkellä siis saadaan vielä ainakin toistaiseksi nauttia vuodottomista päivistä.

Kuin lapsi jouluaamuna

Heräsin jo ennen seitsemää ja oli pakko nousta, kun en enää jännitykseltäni saanut unta. Menin vessaan, pissasin purkkiin, upotin raskaustestin siihen ja odotin 5 min.

Tulos: negatiivinen.

Joulun ihmettä ei siis tapahtunut meidän perheessä. Menkat voi alkaa hetkenä minä hyvänsä ja hyvä niin. Haluan jo päästä uuteen kiertoon ja ennen kaikkea eroon näistä typeristä vuodoista. En osaa sanoa mikä tässä kierrossa aiheutti kunnon hormoonimylläkän. En ole ennen moista kokenut. Toivottavasti seuraava kierto näyttäisi jo paremmalta. Huoh.

Mutta en vaivuta masennukseen!

Oikein mukavaa joulua kaikille ja toivottavasti kaikki saa paljon mieluisia lahjoja :D

Jännittää!

Jännittää niin, että meinaa tulla oksu! Tiputteluvuoto oli eilen jo hiipumaan päin ja tänään ei ole tullut vielä yhtään(vielä ehtii). Tänäaamuna tuntui hieman etovaa oloa, mutta uskon sen johtuneen vain tyhjästä vatsasta. Päätäkin särkee hieman, mutta ihan siedettävän rajoissa.

Tekisi mieli tehdä jo testi, mutta pelkään, että se menee taas ihan hukkaan tyhmän malttamattomuuteni takia. Haluaisin kerrankin todeta, että "kas, menkat on myöhässä, olenkohan raskaana" :D

Jotakin flunssaakin tuntuu olevan liikkeellä. Välillä tulee ihan hulluja aivastuskohtauksia, mutta silti väitän, että hajuaistini on terävöitynyt. Tai sitten ihmiset ovat alkaneet käyttämään ihan hulluna hajuvettä. Voihan sekin pitää paikkansa. Huomaa varmaan jo kuinka en millään malta uskoa, että joulun ihme olisi tapahtunut. Noh vielä yksi yö, niin sitten se selviää.

Olen salaa laskenut jo raskauslaskurillakin raskausviikkoja. Jos lasketaan edellisistä menkoista niin nyt olis jo 4+3, mutta jos lasketaan oletetusta ovulaatiosta niin se on vasta 3+6. Nuo nyt voi heittää muutenkin ihan häränpyllyä, kun kiertoni on niin vaihteleva. Jos taas menkat sattuu alkamaan, niin nyt mennään kp 35, mikä on vielä ihan normaali mulle.

Että semmosta.

Kolme yötä jouluun on!

Viikonloppuna ei tapahtunut oikeastaan mitään merkittävää muutosta tässä minun ihmeellisessä tilassani. Edelleenkin pientä vuotoa. Aamuisin tulee aina vähän enemmän sellaista laimean punaista verta, mutta puoleen päivään mennessä se loppuu lähes kokonaan. Ei edes mitään kipuja missään suunnassa. Tuntuu niin oudolta. Olenkohan mä nyt jotenkin rikki?

Odottelen mielenkiinnolla jouluaattoa, koska se olisi se päivä kun menkkojen pitäisi alkaa. Tuntuu vähän dorkalta, että vieläkö tässä pitää lisää luovuttaa verta, eikä tälle ihmeelliselle vuodolle löytyisikään mitään positiivista syytä. Seurailen kalenterisovellustani, kun päivät vähenevät hitaasti mutta varmasti.

Sitä aina sanotaan, että "kyllä sen sitten tuntee, kun on oikeasti raskaana". Jos nyt oikeasti olis käynyt niin hyvä tuuri, että olisinkin raskaana, niin en kyllä ilman tuota outoa vuotoa olis aavistanut yhtään. Olo on noin muuten ihan normaali vaikka mennään jo (oletetusti) 11 dpo. Tai jos se onkin joku kohdun ulkoinen tai mitä näitä nyt on. Noh sen näkee sitten jouluaattona. Joko menkat alkaa tai teen raskaustestin.

Sitä ootellessa.

Nyt jos ihan keksimällä koitetaan keksiä jotain oireita, niin voiskos unettomuus olla yksi oire? Viime aikoina olen nukkunut ihan superhuonosti, vaikka normaalisti nukahdan samantien kun pää iskeytyy tyynyyn. Toinen mitä olevinaan huomasin eilen, niin hajuaisti. Syötiin telkun ääressä sohvalla spagettia ja jauhelihakastiketta ja kun lautaset olivat tyhjät, ne hais jotenkin niin pahalta, että oli pakko viedä ne pikimiten keittiöön. Ehkä mä vaan kuvittelen :D Lisäks katottiin jouluelokuvaa, jossa tapahtui joulun ihme ja alkoi sataa lunta ja pidättelin itkuani. Olen kyllä tunnetusti herkkä, mutta että ihan noin herkkä. Huhhei.

Noh aika näyttää.

Komento takas

Miten mun kroppa voi nyt oikeasti olla näin sekaisin. Eilisaamuisen "lörähdyksen" jälkeen ei tullut enää loppupäivänä ollenkaan vuotoa. Tai siis ainakaan veristä vuotoa. Jostain syystä valkovuotoa tuntuu tulevan sitäkin enemmän. Tai jotain limankaltaista ainakin. Tänä aamuna tuli taas ihan vähän punaista verta, mutta ei sen enempää.

Otetaan siis komento takaisin. En voi laskea näitä vielä menkoiksi. Mistään peristeisistä menkkakrampeistakaan ei ole tietoakaan. Oikeastaan mitään erikoisempia oireita ei ole, paitsi tuo tiputteluvuoto. No ehkä pikkasen rintoja vihloo välillä, mutta ei mitään mainittavan suurta kipua niissäkään. Ehkä PMS oireet alkaa pikku hiljaa ilmaantua ja ne oikeat menkat alkaakin sitten jouluaattona. Saas nähdä.

Melkein tekis mieli tehdä raskaustestikin :D Mitäs jos nämä oireet johtuiskin jostain positiivisesta asiasta. Vielä tuskin mitään näkyisi testissä, joten maltan vielä mieleni, mutta mitä lähemmäs dpo 14:sta mennään niin sitä enemmän alkaa jännittämään.

Mitenköhän tässä vielä käy.

Kp 1

No kuulkaa, niin se vain tapahtui. Olin matkalla töihin, kun tunsin, että jotain lörähti housuihin ja niinhän ne menkat sitten alkoi. Kunnon verinen vuoto tällä kertaa.

Mutta sitähän mä oikeestaan toivoinkin. Kierto oli pitkästä aikaa alle 30 päivää, mikä on jo saavutus mulle. Jokuhan tässä kierrossa kuitenkin mätti ja kovasti. Oliko lie ovis tuntemukseni ihan huuhaata vai oliko luteaalivaihe vaan tosi lyhyt (7 päivää). Niin tiedä häntä.

Noh ei nyt sitten ainakaan tarvitse kärsiä menkkakivuista jouluaattona, että jotain positiivista tässäkin. Lisäksi pääsin merkkaamaan uuteen hienoon kalenterisovellukseeni menkkojen aloitusajankohdan ja se kätevästi ennustikin heti seuraavan hedelmällisen ajankohdan. Täytynee tässä kierrossa testailla ovista vähän aikasemmin, jos se vaikka onnistuis näyttämään positiivista vihdoin. Onneksi testivarastot on jo sopivasti täydennetty :D

Mutta ei mulla nyt muuta tällä kertaa. Ei muuta kuin uuteen kiertoon ja yrityskerta 15 alkakoon!

"I got the ring bitches!"

Ettei tämä blogi nyt täyttyis pelkästään mun epämääräisten eritteiden analysoimisesta, niin pakko tulla vähän hehkuttamaan, että sormukset ovat saapuneet!

No kauampa sillä kestikin, mutta ihan omasta syystä :D Sormukset olivat kuulemma jo pitkään olleet valmiina noudettavaksi, mutta mieheni ei vaan ollut niitten perään kysellyt ja kultaseppäkin oli olettanut, että oltais tajuttu itse käydä ne hakemassa, kun parisen viikkoa sitten saatiin ilmoitus, että ne on kaiverruksia vaille valmiit.

No nyt se kuitenkin ihanasti kimaltelee sormessani ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Malli on perinteinen tynnyrireunainen kultasormus yhdellä upotetulla timantilla. Enempää en halunnutkaan kihlasormukselta, mutta näillä on kyllä enemmän tunnearvoa kuin rahallista arvoa. Toivottavasti en koskaan ikinä kadota tätä :D Tuntuu vaan aluksi hieman oudolta pitää sormusta, kun en muuten juuri koruja käytä. Hih jännittävää. Nyt vaan hirveällä hingulla googlettelemaan vihkisormuksia ja pian taas uusia sormuksia suunnittelemaan. Jes!

"Toiminnalliset vuotohäiriöt"

Olen alkanut vimmatusti googlettelemaan, että mistä tämä pieni tiputteluvuoto voisi johtua. Foorumeilta löytyy aika vähän kokemuksia, mutta löysin kuitenkin yhden suht järkevän selityksen. Kyseessä on joku perus ovulaatiovuoto tai sitten anovulatorinen vuoto.

Tätä on nyt jatkunut useampana päivänä, mutta se on niin niukkaa, että sitä ei tule koko ajan. Yleensä aamulla vähän runsaammin ja sitten iltapäivällä taas silleen, että sen kyllä huomaa, mutta ei ole silti tarvinnut siltä pahemmin suojautua. Olen tosi hämmentynyt, koska en ole ennen kokenut mitään tällaista.

Miks mulla nyt yhtäkkiä olis jotain ovulaatiovuotoa? Kaikista järkevin selitys olis siis kai, että mitään ovulaatiota ei tässä kierrossa tapahtunutkaan. Enhän mä sitä positiivista testiä saanut. Oletin vaan limojen ja perusoireiden perusteella. Ehkä se tosiaan johtuukin vaan siitä. Mun puolesta menkat sais alkaa vaikka heti niin päästäis taas uuteen kiertoon. Äsh ärsyttää.

Viime yönä nukuin tosi levottomasti. Lisäksi heräsin yhtäkkiä johonkin suht voimakkaaseen nipistykseen lantion seutuvilla. Se kuitenkin meni yhtä nopeasti kuin tulikin ja sain taas jatkaa uniani. Hetken jo epäilin menkkojen alkaneen, mutta en jaksanu nousta ihmettelemään sitä sen enempää.

Nyt odotan jouluaattoa kahta kovemmin ja toivon, että tämä kroppa alkaisi taas toimia normaalisti. Prkl.

Epäilyksiä

Huomasin eilen taas pientä rusehtavaa limansekaista vuotoa. Ei vieläkään mitään sen enempää. Kerran pyyhkiessä sen huomasin, eikä sitä enää sen jälkeen tullut yhtään.

Tänään aamuna kuitenkin huomasin tiputtelun hieman lisääntyneen. Tosin vieläkin se oli sellaista rusehtavaa, ehkä hieman vaalean punaista, mutta ei kuitenkaan selkeää veristä vuotoa.

Olen alkanut epäilemään kehoani. Miksi yhtäkkiä tulee tällainen ns. uusi oire? Onko hormonit nyt ihan totaalisen sekaisin vai voiko tässä olla kyse jostain vakavammasta. Mahassakin tuntuu välillä pientä pistelyä tai mitä lie vihlomista. Jännitän koko ajan, että no joko ne nyt alkoi ne menkat. Olis kyllä harvinaisen lyhyt luteaalivaihe, jos ne nyt alkaakin.

Tänään on vasta dpo 5, joten en usko, että kyseessä olisi ns. kiinnittymisvuotoakaan. Eikös se tapahtu vasta jossain dpo 7 tai jotain? Kauheeta yrittää taas tiedustella mahdollisia raskausoireita, kun ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta.

Nojaa, ei auta kuin seurailla. Ehkä ne menkat tulvahtaakin sieltä ihan kesken kaiken ja sitten taas kärsitään krampeista. Positiivista siinä toki olisi se, että pääsen taas pikimiten uuteen kiertoon ja käyttämään viimeinkin niitä mun vastaostettuja ovistestejäni :D Jotain positiivista siinäkin.

Viihdykettä vapaa-aikaan

Luin TammenTerhon blogista jokunen päivä sitten, kun hän kirjoitti kuukautiskierron seuraamista auttavasta puhelinsovelluksesta. Ajattelin, että sellanen olis kyllä kätevä, mutta unohdin sen sitten. Nyt tuossa sohvalla tylsyyksissäni makoiltuani muistin taas tuon sovelluksen ja aloin etsimään Google Play-kaupasta hakusanalla kuukautiskierto ja bongasin ensimmäisenä sovelluksen nimeltä Kuukautiskiertokalenteri. Sen kuvakkeena oli söpö vaaleanpunainen päiväkirjaa muistutta kuva, joten laitoin sen heti lataukseen. Ja ei vitsi miten hauska se onkaan.

Aloin heti innolla täyttelemään siihen omia tietoja kuukautiskierrostani ja ohjelma automaattisesti laskee seuraavien kuukautisten alkamisajankohdan ja ovulaatiot. Lisäksi siihen voi jokaiselle päivälle syöttää erilaisia tietoja, esimerkiksi erilaisia oireita kuten tiputtelua/verenvuoto, akne, kohdunkaulan lima, turvotus, vatsakouristukset, ummetus, selkäkivut, säryt yms. Lisäksi oireiden vahvuudet voi määritellä yhdestä neljään tähdellä.

Kalenteriin voi myös merkitä yhdyntöjen ajankohdat ja voi vieläpä tarkemmin määritellä oliko yhdynnässä käytetty ehkäisyä ja saiko siinä orgasmin :D

Jokaiseen päivään voi myös määritellä ovulaatiotestin tuloksen, mielialan ja jopa ruumiinlämmön. Tästä innostuin heti, koska juurikin tällä viikolla aloin huvikseni mittailemaan tuota ruumiinlämpöä :D Nyt se onkin sitten kätevä merkitä muistiin tuohon sovellukseen.

Haha, kuinka paljon voikaan innostua jostain tällaisesta sovelluksesta. Taas yksi keino tehdä lapsentekoprojektista mielenkiintoisempaa. Ja mikä parasta, sitten kun se onni potkaisee, niin tässä sovelluksessa voi myös valita "Olen raskaana" vaihtoehdon ja ohjelma laittaa automaattisesti kuukautiskierron tauolle ja alkaa laskemaan raskausviikkoja. Ihanaa!

Onko kukaan muu hurahtanut vastaavanlaisiin sovelluksiin? Minusta tämä on ainakin hirmu viihdyttävä :D Ainakin vielä toistaiseksi. Ainoa huono puoli juurikin tässä sovelluksessa on ajoittain esiintyvät kielivirheet, eli jokseenkin kököt suomennokset, mutta väliäkös hällä.

Todistusaineistoa

Vaikken sitä ovista nyt saanutkaan testillä todistettua, niin olen sen tapahtumisesta monella muulla tapaa vakuuttunut. Ensinnäkin liman eritys loppui ja toiseksi, voitteko kuvitella, mä ihan oikeasti mittasin sen lämmön nousun oviksen jälkeen. Lauantaiaamuna kuumemittari näytti jopa 36.5, kun aiempina päivinä se oli näyttänyt 36.2. Jännittävää. se tosiaan toimii :D Toki en nyt ihan täysin voi luottaa meidän vanhaan digimittariin ja vieläpä kainalosta mitattuna, mutta haluan lohduttautua nyt sillä, että se piti paikkansa.

Pari hormonifinniäkin oli ilmestynyt nenänvarteen.

Noh perjantaina huomasin myös täysin uuden "oireen". Ensimmäistä kertaa ikinä huomasin pientä veristä vuotoa. En sitä olisi muuten edes huomannut, mutta satuin savetilla pyyhkäsemään vähän syvemmältä ja siihen ilmaantui pieniä limansekaisia verisiä viiruja. Kauhee googlettelu alkoi heti, mutta ilmeisesti se on vielä normaalia, kun se oli siis tosissaan niin vähäistä, ettei edes paperilla normaalisti pyyhkiessä sitä huomaisi.

Mietin, että oisko se johtunut siitä kun kävin siellä gynellä ja se tunnusteli niitä munasarjoja ja ne ois jotenkin omituisesti aktivoitunu :D haha. Minä ja mun analyysini. En tiedä. Seurailen tilannetta. Jos seuraavassa kierrossa tapahtuu sama juttu, niin menen kysäsemään asiasta lääkäriltä. Ompahan joku hyvää syy mennä sinne ja sit jos se vaikka määräis mulle jotain hormooneja tasapainottavaa lääkettä ja sit se auttais mua raskautumaan. Mukavaa jossittelua.

Katotaan miten käy. Tänään tuli enää vain hieman rusehtavaa vuotoa, mutta ei sen kummempaa. Ehkä vähän pieniä tuntemuksia tuntuu alavatsassa, mutta voi hyvin olla, että ollaan viikonloppuna vaan mässäilty niin paljon herkkuja, että mahaa turvottaa jo senkin takia.

Nojoo, mutta palaillaan taas. Mukavaa 3. adventtia! Ihanaa kohta on joulu!

Oletettu ovis

No perhana! Ei ne testit sitten ehtinytkään tulla eilen postissa. Olisin niin halunnut nähdä mitä se digitesti sanoo. Noh ei maha mittää. Ens kierrosta sitten uudestaan.

Olettaisin nyt kuitenkin oviksen tapahtuneen limojen perusteella eilen. Tai siis jos se nyt ylipäätään tapahtui ollenkaan. Peittoa ollaan heilutettu ja tyynyä on pidetty peffan alla, mutta en aseta tähän kiertoon mitään odotuksia. En taas halua kehitellä pienessä mielessäni kuvitteellisia raskausoireita (tyhmä minä). Onneksi joulun odotus saa ajatukset pois tästä toisesta odotuksesta. Uutta vuottakin saadaan nauttia kera lasillisen kuohuvaa.

Harmi, että mun kierto on sen viitisen viikkoa, niin joudun odottelemaan seuraavaa ovista vähän pidempään kuin normaalit ihmiset, mutta ei kai siinä. Sit odotetaan. Mietin jo hieman etukäteen, että sattuiskohan niin hyvä tuuri, että meidän häämatkalla mulla oliskin just tärppipäivät ja silloinhan tunnetusti otetaan kaikki irti hotellinlakanoista :D Hihii en malta odottaa!

Mä muuten mietin kans semmosta, että voisin joka kierrosta kokeilla yhtä uutta poppaskonstia. Eli esimerkiksi ens kierrosta vois kokeilla sitä greippimehua (yäk), ja sitten taas seuraavassa jotain toista. Eihän nyt kaikkea saa kerralla kokeilla, että sitten tietää mikä oikeesti auttaa. Haha, taitaa olla ihan silkkaa taikauskoa kaikki, mutta ainakin se tekee tästä odotuksesta mielenkiintoisempaa. Kaikki keinot on sallittuja, eiks je?

Nojoo, mutta ei muuta kuin mukavaa joulun odotusta kaikille!

P.S. Toivottasti lukijoita ei muuten haittaa nämä mun jokapäiväiset höpinät ja löpinät :D Musta on vaan niin hauska kirjoittaa näitä tuntemuksia muistiin tänne. Kaikki varmaan jo ihan kyllästyneitä näihin juttuihin, heh.

Ovulaatio?

Eilen tein tosiaan sen viimeisen ovistestin, mitä kaapista löytyi ja täytyy sanoa, etten vieläkään ole tyytyväinen tulokseen.

Negatiiviselta nuo mun mielestä edelleen näyttää. Ilmeisesti positiivinen tulos olisi joko samanvahvuinen tai vahvempi viiva kuin tuo kontrolliviiva. Vanhin testi on ylimmäisenä ja tuorein alimmaisena. Eihän noita sais edes tulkita enää 10 min testin tekemisen jälkeen, kun sillon se ei ole enää luotettava, mutta nämä on nyt melkolailla samannäkösiä, kuin sillon pari minuuttia testin teon jälkeen.

Eilen illalla tuli taas ne niin kutsutut ovislimat, eli sellaista kananmunan valkuaista muistuttavaa limaa. Pakko oli taas vähän googletella, että onko se nyt ovulaation merkki vai merkki siitä että se meni jo. No sitähän ei taas tiedä. Ehkä se on juuri tuloillaan.

Olen myös koittanut mittailla aamulämpöjä. Meiän ikivanhalla kuumemittarilla kainalosta mitattuna se näyttää noin 36,2. Jostain luin, että kainalosta mitattuna ruumiinlämpö voi olla jopa 0,5 astetta korkeampi, mutta nyt onneksi etitään vaan sitä 0,2 asteen muutosta, mikä pitäisi tulla oviksen jälkeen ilmeisesti. Tai näin olen ymmärtänyt. Vielä ei ollut tänä aamuna noin suurta muutosta ilmennyt, että ehkä se ovis ei sittenkään vielä tullut. Tai sitten sitä ei tule tässä kierrossa ollenkaan.

Siis olen ihan päästäni pyörällä. Nyt kaikki tulkinta-apu on tervetullutta!

Toivottavasti tänään ehtii tulla ne tilaamani uudet testit postissa, niin pääsen jatkamaan testailuani :D

Mielialavaihteluja

Tein eilen taas ovistestin ja viiva oli eilistä selvästi hailakampi. Voitte varmaan jo arvata, etten voinut jättää tätä oviksen bongailua kesken ja laitoin sittenkin lisää testejä tilaukseen, vaikka sanoinkin, etten niitä enää tänä vuonna tilaa :D Niin se vaan mieli taas muuttui.

Mä oon alkanu miettimään, että entäs jos oon tähän asti aina tulkinnu sen testin väärin ja en tosiasiassa olekkaan koskaan saanut positiivista tulosta, vaan pelkästään sinne päin. Tosin menkat on kyllä alkanut oikeaan aikaan, mutta silti. Vainoharha meinaa taas ottaa vallan :D

Laitoin tällä kertaa Clearbluen digitaalisia ovistesteja tilaukseen, koska niitä on ainakin helpompi tulkita kuin niitä pelkkiä viivoja. Onhan ne ihan pirun paljon kalliimpia, mutta kun ärsyttää tämä epätietoisuus. Voisin ottaa tänään kuvan niistä viimeisestä kolmesta perustestistä, niin ehkä ymmärrätte paremmin, miksi niiden tulkinta on välillä tosi vaikeaa. Voiskohan se johtua siitä, että ne on ns. herkkiä testejä? Pitäiskö ottaa jotain vähän vähemmän herkkiä testejä? Nojaa, nyt ainakin lähtee ne digitestit testaukseen :D

Btw, nyt on kp 22. Tulee taas pitkä kierto. Ja mikä "parasta", menkat tulee tod.näk. joululomalla. Jee!

Miehen mielestä

Otin viikonloppuna arastellen puheeksi miehelleni meidän lapsettomuuden. Emme ole juurikaan asiasta pahemmin jutelleet, mutta kyllähän sen huomaa, että nämä epäonnistuneet yritykset vaivaavat myös miestäni.

Miehet tuskin keskenään puhuvat lastentekohommista, mutta huomaan välillä kuinka mieheni saattaa ehkä hieman liian kärkkäästi töksäyttää ystävilleen, että "noh jokos se ja se on paksuna" tai "se on niin saletisti raskaana" tjms. Siitä on hyvin helposti aistittavissa se pettymyksen määrä, mitä tämä meidän yrittäminen hänellekkin aiheuttaa. Siksi olenkin koittanut säästää häntä näiltä uusimmilta vauvauutisilta.

Mutta tosiaan aloitin keskustelun aiheesta lapsettomuus ja tokaisin, että meidän varmaan pitää sitten häiden jälkeen alkaa miettimään lapsettomuustutkimuksiin hakeutumista. Mies ei oikein innostunut asiasta vaan ehdotti mielummin lisää yrittämistä. Tyynyä peffan alle ja muita vastaavia kikkakuutosia.

Innostuin tietysti ajatuksesta, että mies haluaa lisätä pökköä pesään (haha olipas sopivan härski sanonta tähän väliin :D) ja yrittää kahta kovemmin. Asiasta puhuminen motivoi minuakin yrittämään kovemmin. Ei muuta kuin oviksen bongailua ja lisää yrityskertoja!

Vielähän tässä on siihen hääpäivään aikaa. Ei me vielä luovuta toivosta :)

P.S ovulaatio pitäisi tapahtua tällä viikolla. Tein eilen testin, jossa oli jo hyvin vahva testiviiva, mutta ei vielä positiivinen. Toivottavasti se sieltä vielä tulee. Pidetään peukkuja.

Jatkuvaa ahdistusta

En nukkunut kovin hyvin viime yönä. Minä vain pyörin ja hyörin sängyssä ja kun viimein nukahdin, näin unta vaan vauvoista ja raskaana olevista naisista. Onko tämä unta vai totta?

Valitettavasti se on totta kaikki. Viikonloppuna pärähti taas facebookkiin uusia vauvauutisia eräältä vanhalta luokkalaiseltani. Söpöjä masukuvia alkoi ilmaantua heti ilmoituksen jälkeen. Kuinka raastavaa....

Katsoin viikonloppuna pari elokuvaa(Hellyyteni kohde ja Mies joka antoi) ja ilmeisesti mitään komediaa ei enää voi katsoa ilman, että joku jossain vaiheessa toteaa olevansa raskaana. Minä vaan halusin nähdä jotain romanttisia hömppäkomedioita, mutta siitä tulikin vain ahdistus ja kyyneleet silmäkulmiin. Miksen minä saa lausua noita sanoja rakkaalle miehelleni?

Viimeaikoina myös useammassa blogissa on ilmoitettu positiivisia uutisia. Olen toki onnellinen heidän puolestaan, mutta en mahda sille mitään, että ahdistus kaivertaa sydäntäni. Milloin on minun vuoroni?

Eilen tapasin taas Tiinaa ja sain kuulla, että Silja on taas raskaana. Hienoa! Kai tämäkin oli vain ajankysymys. Tällä hetkellä siis jopa kolme hyvää ystävääni on raskaana ja loput ovatkin sitten pienten lasten äitejä. Siis voitteko oikeasti kuvitella tilannetta, jossa olen ainoa lapseton ja vieläpä vauvakuumeessa?

Olen niin yksin ja se ahdistaa minua enemmän kuin tarpeeksi. Ahdistaa, vituttaa, ärsyttää....

Miten mä pääsen tätä kaikkea pakoon?

Kiireinen viikko

Tämä viikko on ollut ihan hullun kiireinen, enkä näin ollen ole ehtinyt juurikaan miettiä vauvantekohommia. Ei minuakaan sentään ihan helpolla päästetä, kun taas mediasta saa lukea uusia vauvauutisia ja Eveliinakin avautuu murheistaan ja oloistaan. Tosi kiva kuunnella kuinka toinen ei halua olla raskaana, mutta silti uskon hänen lämpenevän ajatukselle pikkuhiljaa. Olivathan he ostaneet jo uuden perheautonkin. Äitiyslomakin kuulemma houkuttaa töitä enemmän.

Meillä tuskin tapahtuu tämän vuoden puolella enää mitään edistystä vauvantekoprojektissa. Jäljellä on enää yksi ovulaatio(jos sitäkään) ja kiireiden takia tuskin ehditään sitä kovinkaan ahkerasti bongailla. Ovistestejä on jäljellä enää kolme, jotka voin tuhlata siinä kp 20 aikaan, mutta muuten en taida laittaa enää uusia tämän vuoden puolella tilaukseen.

Uusi vuosi lähestyy ja sen mukana taas uudet kujeet. Ainakin sen verran, että uusi sukunimi täytyy opetella ja uudet työtehtävät. Lapsesta en uskalla vielä ääneen haaveilla, koska kuulemma julkisen puolen lapsettomuushoitoihin on kilometrien mittaiset jonot.

No, mutta nyt kuitenkin odotellaan joulua ja nautitaan lähimmäistemme seurasta. Enää kolme viikkoa!! Iiih.

Yrityskerta 14?

Sain hyvän, ajatuksia herättävän, kommentin nimimerkiltä Tammen Terho. Kommentissa oli mainittu, että millä perusteella vuoden yrittäminen määritellään? Mietin itseasiassa ihan samaa asiaa, kun kävin lauantaina siellä gynellä ja hän sanoi, että "vuoden yrittämisen jälkeen kannattaa tulla uudestaan tutkituttamaan, että mistä voisi johtua ettei raskautta ole tapahtunut". No minä en siinä kohtaa vielä kehdannut sanoa, että itseasiassa ollaan jätetty ehkäisy pois jo yli vuosi sitten, koska aloin tosissani miettimään, että ollaanko me oikeasti yritetty raskautua kaikkina näinä vuoden aikana tapahtuneina kiertoina.

Voin ihan suoraan sanoa, että ei olla. Silloin ihan alussa, kun vasta jätettiin ehkäisy pois, mulla ei ollut mitään varmaa tietoa koska ovulaatio tapahtuisi. Osasin kuitenkin aavistella joistakin oireista, että nyt saattaisi olla otollinen aika jne. Huomasin kuitenkin aika pian, että olin ajoituksissani väärässä. Olin suoraansanottuna etuajassa. Tulkitsin oireitani niin, että oletin ovulaation olleen juuri tapahtumassa, kun oikeasti se olikin vasta tulossa. Huomasin tuon tosiasian silloin, kun tein ensimmäisiä ovulaatiotestejä. Ensimmäisen positiivisen ovulaatiotestin tehtyäni, yrityksiä oli takana jo kuusi, eli puolisen vuotta(kiertoni on noin 5 viikkoa) oli kulunut ihan tuosta vain. Tuon ensimmäisen ihka oikean ovulaatiobongauksen jälkeen yrityskertoja on ollut toiset kuusi, joista vain kahdessa kierrossa olen tikuttanut ovulaation ajankohdan.

Voinko siis ihan rehellisesti todeta, että yritystä on takana jo yli vuosi? Riippuu vähän näkökulmasta, mutta itse olen vielä sitä mieltä, että oikeata yrittämistä ei ole vielä tarpeeksi takana mennäksemme hoitoihin. Vaikka meillä harvemmin on edes viikon pituista taukoa yhdynnöistä, niin aina ei voi osua ajoituksissa kohilleen.

Niinpä en aio vielä heittää kirvestä kaivoon, vaan pidän mieleni positiivisena :) Toivottavasti muutkin "yrittäjät" jaksavat pysyä positiivisena, koska vielä on toivoa!

Onnea yritykseen!

Kävin tänään siellä gynekologisessa tarkastuksessa. Nolottaa hieman myöntää, mutta se oli siis minun ensimmäinen gynekäynti, jos ei papa-seulaa lasketa.

Ensikerta saattaa usein jännittää, mutta minä en malttanut odottaa, että pääsen ns. ammattilaisen käsiin. Varasin ajan netistä yksityiselle ja vieläpä googlettelin kyseisen lääkärin etukäteen. Löysin hyvin vähän tietoa kyseisestä lääkäristä, mutta menin silti luottavaisin mielin. Ja hän olikin aivan super ihana. Tosi mukava ja ymmärtäväinen. Olin aluksi vähän hoomoilasena, että miksikäs mä nyt tulinkaan tänne, mutta päräytin sitten heti ensalkuun, että perheenlisäys olisi suunnitelmissa ja siitähän se keskustelu sitten avautui.

Perushaastattelun jälkeen tehtiin tutkimukset ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Ei mitään mainittavaa. Kaikki oli just niinkuin pitääkin. Loistavaa! Sain heti uutta pontta lastentekohommiin :D

Kyselin hieman, että miltä tuo kiertoni vaikuttaa, kun se on kuitenkin sen 31-40 päivää ja hän sanoi vain, että ei vielä mitään huolestuttavaa, kun vuoto on vielä ihan normaali. Ei ylimääräistä tiputtelua tai muuta vastaavaa. "Kypsymisvaihe" vain sattuu olemaan minulla vähän pidempi. Koska mitään huolestuttavaa ei tuntunut olevan, niin en myöskään ottanut sitä ultratutkimusta, koska se on hieman turhan tyyris, jos ei ole mitään selkeitä oireita.

Lopulta gynekologi vain suositteli foolihapon ottamista jo ennakkoon ennen raskautta ja toivotti onnea yritykseen! :)

Vaikka olemmekin olleet ilman ehkäisyä jo yli vuoden, niin en silti koe aktiivista yrittämistä olleen takana vielä tarpeeksi. On ollut kiertoja, joissa en ole seurannut ovulaatiotani tai kiertoja, joissa ei ole kiireiden takia peitto heilunut juuri ovulaation aikaan jne.

Nyt lähdenkin taas uusin eväin yritykseen! Ovistestit käyttöön, lisään hieman liikuntaa, jos se vaikka lyhentäisi tuota kiertoa jotenkin, sekä paras osuus; lisää puuhastelua makkarin puolella!! ;D

Tsemppiä kaikille!

Valmis äidiksi?

Tässä ystäväni Eveliinan raskaushuolia(ja hänen arpomista siitä mitä tehdä sen kanssa) kuunnellessani, alan olla vaan enemmän ja enemmän vakuuttuneempi siitä, että olen valmis äidiksi.

Vielä ihan vauvakuumeeni alkuvaiheissa olin kovin epävarma siitä, että olenko sittenkään oikeasti valmis äidiksi. Nyt uskon olevani jo varma siitä, että olen valmis. Mitä enemmän ja mitä kauheampia tarinoita raskaudesta ja äitiydestä luen tai kuulen, sitä enemmän haluan jo itse päästä kokemaan sen.

Tiedän, ettei kukaan varmasti heti ensalkuun ole valmis äidiksi, mutta minä haluan ainakin yrittää. Koen, että on jo sen aika. Vink vink vaan luontoäidille. Olen valmis, auttaisitko hieman pääsemään eteenpäin. 

No miksi muka minä sitten olen valmis? Ensinnäkin mieleeni tulee jo nämä ihan perustarpeet, mitkä on hyvä olla kunnossa, kun perhettä aletaan perustamaan:
• Olen ollut pian jo kymmenen vuotta töissä, joten varmaan työnantajakin olettaa perheen perustamisen olevan ajankohtaista. Ja olenhan jo siinä iässäkin.
• Myös mieheni on viimein vakituisessa työsuhteessa ja on päässyt ihan mukavasti jo tienaamisen makuun. Talous on siis turvattu.
• Olemme ostaneet ihanan asunnon, jossa haluamme elää vielä piiitkään. Huoneitakin on muutama ylimääräinen, että jälkeläisillekkin on tilaa.
• Olemme menossa pian naimisiin, joten siltäkin osin perhettä olisi hyvä alkaa perustamaan.
• Kaiken lisäksi äitinikin on jo eläkeiässä, joten lapsenvahtikin on jo valmiina :D

Eikö siis olis jo meidän aika, don't you think? Mulla olis jo pari ideaa lastenhuoneen suhteen...

Odotan huomista gynekäyntiä pelonsekaisin tuntein. Odotan innolla, että saan tietää onko kaikki kunnossa, mutta toisaalta pelottaa jos kaikki ei olekkaan kunnossa. Saa nähdä miten käy. Toivon kuitenkin, että tämä käynti helpottaisi mieltäni ja sen seurauksena tulisinkin vaan simsalabim raskaaksi. Jos kaikki olisikin vaan korvien välistä kiinni.

Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Mukavaa viikonloppua typyt!

Tukea ja kohtalontovereita

En tiedä onko se tämä synkkä alkutalvi vai ympärillä vellovat raskausuutiset, mutta nyt en jostain syystä saa millään sammutettua mielestäni tätä meidän vauvantekoprojektia. Pieni tauko luultavasti tekisi hyvää, mutta ennen sitä ajauduin kuitenkin lukemaan hieman vauva-foorumeita :D

Halusin lukea hieman onnellisiakin tarinoita. Niitä, joissa lopulta tullaankin luomuna raskaaksi pitkästä taipaleesta huolimatta. Niitä tarinoita joihin voin samaistua ja joista voin oppia myös paljon uutta. Etsin kokemuksia pitkän kierron omaavista naisista, jotka lopulta tulivat raskaaksi ja ovat nyt onnellisesti pienen lapsen äitejä. Löysin myös tarinoita siitä, milloin kukin on hakeutunut tutkimuksiin ja mitä siellä on selvinnyt ja miten pienillä toimenpiteillä kaikki onkin päättynyt parhain päin.

Uskomatonta, mutta mulle tuli niitä tarinoita lukiessa kyllä hyvä olo. Toivoa on siis vielä olemassa. En ole yksin ongelmieni kanssa, vaikka siitä en oikeassa elämässä kenellekkään puhukkaan. Olen jopa helpottunut. Okei löysin mä jonkun keskustelunkin, missä puhuttiin siitä, ettei yli 35 päivän kierron omaavat ovuloisi ollenkaan, mutta tyrmäsin sen myytin kokonaan. Kukahan lie tollastakin keksinyt :D

Loppuvuoden voisin hieman relata. Olla yrittämättä. Keskittyä jouluun, koska rakastan joulua yli kaiken! Riippuen lauantaina saamistani tutkimustuloksista, keväällä voisimme tosissaan hakeutua lapsettomuushoitoihin, koska keväällä... me menemme naimisiin ;) ♥ 

"Ystävällinen" kuuntelija

Menkat on nyt lusittu ja ei muuta kun uuteen kiertoon ja yrityskertaan numero...en enää edes jaksa laskea. Mitään uusia jippoja en tähän kiertoon ole vielä keksinyt. Ilmeisesti LH-kohomien seuraaminenkaan ei tuota muuta kuin pettymyksiä. Ainoa poikkeus tässä kierrossa on se, että tahdon saada jo jotain vastauksia. Eli menen siis tutkimuksiin. On kai sekin jo jotain. Aika on varattu lauantaille yksityiselle, että sitä sitten tässä paniikissa odotellessa.

Perjantaina Tiina tuli meille käymään pikkuisen puolivuotiaansa kanssa. Olipas ihana nähdä miten tuo ihana tytöntyllerö on kasvanut ja miten ei yhtään pelännyt meiän koiria. Naureskeli vain innoissaan, kun meiän toinen karvaturri yritti äänekkäästi komennella :D Oli myös hassua nähdä miten hyvin meiän koirat tuli toimeen tuollaisen vielä pienen vauvan kanssa. Siinä kun pitelin tyttöä sylissäni, niin toinen meiän haukuista tuli vaan viereen möllöttämään ja välillä nuuskutteli tytön pikkuisia varpuleita. Voih.

Vuodesta 2016 on ilmeisesti taas tulossa oikea kunnon vauvavuosi. Raskausuutisia satelee joka suunnasta ja Tiinakin tokaisi miehellään olevan taas vauvakuume. On se kiva kun toiset voi oikeasti suunnitella millon tulevat raskaaksi ja sitten jotkut taas joutuvat suunnittelemaan, että miten tulisivat raskaaksi. Äsh turhauttavaa.

Eveliina taas painii mielessään ajatuksella pitääkkö lapsi vai eikö pitää. Ilmeisesti jos hänen miehensä ostaa hänelle sormuksen, niin sitten hän voi suostua pitämään sen, mutta muuten ei. Ymmärrän kyllä miksi tämä hänen kohtalonsa tuntuu niin vaikealta. Vastahan he olivat kuukausi sitten miltei eroamassa. Nyt jos hänen miehensä tajuaa kosia, niin häitä vietetään jo tänä talvena.

Siis vaikka ehkä just ja just pääsen yli ajatuksesta, että juuri hän saa lapsen ennen minua, niin sitten hän vielä vie kaiken huomion menemällä naimisiin! Okei okei, en tykkää itse olla huomion keskipisteenä, mutta olisin silti ihan pikkasen halunnut leijua meidän tulevalla hääpäivällä, mutta nyt tuntuu, että se jää ihan heidän onnensa varjoon.

Kuinka kateellinen voikaan ihminen olla :D Tunnen oloni ihan hirveäksi. Kyyninen vanha akka...

Uusi päivä, parempi mieli

Tänään olen jo huomattavasti paremmalla tuulella, sillä onhan perjantai :D ja noh, menkatkin alkaa olla jo siinä vaiheessa, ettei krampit enää vaivaa. Loistavaa!

Minulla on aina ollut sellainen ying ja yang ajattelu tapa, eli kaikella on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Noh olen miettinyt mitä hyvää siitä seurasi, etten olekkaan raskaana. Ensinnäkin töissä ei tarvitse alkaa etsimään äitiyslomatuuraajaa äitiyslomatuuraajalle :D Voin siis keskittyä täysillä töihin ja olla stressaamatta omasta olotilastani. Lisäksi sain viimein rohkeutta varata ajan gynekologille perustutkimuksiin. Olen vähän miettinyt, että mullakin vois ehkä olla se PCO tai PCOS, koska kierrot on niin epätasaiset. Saisin ainakin mielenrauhan, kun syy lapsettomuuteen selviäisi. Ja koska olen ollut todella reipas, niin soitinpa vielä hammaslääkärillekkin :D Eli jotain positiivista tästäkin seurasi.

P.S. Seurailen mielenkiinnolla Eveliinan raskautta. Hän sai viimein aikaiseksi soittaa neuvolaan vaikka hangoittelikin sitä vastaan. Hän on edelleen sitä mieltä, että paras olisi jos se menisi kesken. Toivottavasti ei sentään. Saatan nyt kuullostaa ihan hirveältä kaverilta, mutta sanompa vaan, että opetelkoon nyt kantamaan vastuunsa. Prkl.

Kp1 ja uupumus

Eilen tosiaan huomasin pientä tiputtelua ja tänäaamuna sitten alkoi vuoto ja krampit. Ei tullu lasta eikä paskaa tästäkään kierrosta. Tunnen itseni niin tyhmäksi, kun luulin tuntevani kroppani ilmoitelleen tapahtuneesta muutoksesta, mutta se olikin kaikki vain harhaa. Hormonienhan pitäisi ilmoittaa naiselle, että nyt valmistellaan kroppaa uuden elämän kasvuun, mutta tällä kertaa olikin ilmeisesti kyseessä vain harjoituskierros. Vituttaa niin suunnattomasti.

Kuvitteelliset raskausoireet ja niiden selitykset:
Kipeät rinnat -> PMS? Ovat kipeät edelleen.
Väsymys -> kaamos. Nukahdin eilen taas sohvalle jo puoli yhdeksältä. Kai mä sit vaan olen niin uupunut.
Vilu -> Oisko ollut ilmastointi liian kovalla. En tiedä. Nyt sitä ei kuitenkaan enää ole.
Etova olo -> Alhainen verensokeri? Ainakin syöminen auttoi. Tämäkään ei enää vaivaa.
Vessassa ravaaminen -> Jaa'a, kaippa mulla vaan sit on ollut tavallista kovempi jano.

En tiedä nii. Ihan typerältä tuntuu. Kuinka mä saatoin mennä niin kovasti vipuun näiden tuntemusteni kanssa.

Hävettää.

Luovutustappio

Tein viimeisen raskaustesti liuskan. Edelleen negatiivinen. Seuraavaksi pyyhkiessäni huomaan paperissa hailakkaa verta. Se oli sit siinä.

Ei siis tarvitse jännittää enää lauantaihin. Vastaus tähän ongelmaan selvisi.

Seuraava kysymys oliskin sit se, että miks ovulaatiotesti näytti positiivista vaikka ovulaatio tapahtui myöhemmin? Voiko niihinkään enää luottaa.
EDIT: Siis tarkoitan tällä, että myöhemmin kuin se 24-48h jälkeen positiivisen tuloksen.

No samapa tuo.

Minä luovutan.

dpo 18 ja epätoivo

En nyt oo ihan varma miten nuo days past ovulation lasketaan, mutta olen nyt laskenut ne niin, että lauantaina (31.10) tapahtui ovis ja sunnuntaina olis sit niinku dpo 1. Eikö? No tänään olis näiden laskujen mukaan dpo 18. Helppo muistaa, kun tänään on 18. marraskuuta. Nojoo mutta asiaan.

Eilen saapui postissa tuo tilaamani digitesti. Jeii, niinkuin sanoin, supernopea toimitus Raskauskeijulla. Ennen digitestiä halusin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi tehdä sen yhden liuskatestin. Ei muuta kuin pissi purkkiin ja liuska sinne hetkeksi likoomaan. Jännityksellä odottelin tulosta ja noin 5 minuuttia myöhemmin.... tulos negatiivinen. Ei edes pienen pientä haamuviivaa.

Alkoi ihan hirveät epäluulot itsestäni. Kuvittelenko mä oikeesti kaiken vai mitä oikein tapahtuu. Olenko valeraskaana? oliko se tuulimuna? vaiko kenties varhainen keskenmeno? Loppuen lopuksi päätin, että nuo liuskatestit on ihan perseestä ja en kiusaa niillä enää itseäni.

Noh digitestin jätin kuitenkin vielä tekemättä, koska en halua, että se menee vahingossakaan hukkaan. Lueskelin niitä käyttöohjeita ja siinä sanottiin, että jos kuukautiset ovat myöhässä, niin voi tehdä joko aamu- tai iltapissasta, mutta jos kuukautisten oletettu alkamispäivä ei ole vielä mennyt ohi, niin silloin tulisi tehdä se aamupissasta. Eli tavallaan siis voisin tehdä sen testin jo vaikka tänään illalla, mutta jostain syystä haluan vaan olla satavarma ja odottelen sen kanssa sinne lauantaiaamuun. Sitten jos se tulos on positiivinen, niin voi iloisesti herättää mieheni hyvillä uutisilla ja voimme jäädä ihastelemaan tuota tikkua rauhassa, ilman että täytyis kiirellä lähteä töihin. Joo, niin mä ajattelin tehdä.

Tänään kun saavuin aamulla aikasin töihin, niin tuntui lievää menkkamaista kipua. Menin ihan paniikkiin, että nytkö ne sitten alkoi. Otin hätävaratampoonit mukaan ja menin vessaan valmistautuen veriseen näkyyn, mutta omaksi yllätyksekseni mitään ei ollutkaan. Ei edes pientä vuotoa. Noh ei mennyt kuin hetki ja nuo menkkakivut olivat tyystin kadonneet. Mikähän lie olis ollut. Kiipesinköhän mä rappusia jotenkin liian raivokkaasti.

Toivottavasti kaikki menis vielä hyvin. Päivät tuntuu matelevan. Onneksi kuitenkin voin aina tänne tulla rustailemaan tuntemuksistani ja jos kaikki menee hyvin, niin jälkeenpäin on kiva lukea ja naureskella omille vainoharhoilleen :D

Jännittäää

Vielä en oo koskaan päässy näin pitkälle, ettei menkat olis alkanut, vaikka tasan tarkkaan tiedän koska ne olis pitänyt alkaa. Hiih jännittävää. Vielä en silti uskalla luopua pikkuhousunsuojista ja hätävaratamppooneista laukussa, jos se vuoto sitten kuitenkin sieltä jostain syystä tupsahtaa.

No mikä auttais tähän vaivaan? Positiivinen testi varmasti auttais :D Okei, tein siis negatiivisen testin sunnuntaina, kun oli dpo 14 (vai 15?). Kyseessä oli tilaamieni ovistestien mukana tullut kaupanpäällis raskaustestiliuska. Eilen laitoin Raskauskeiju.fistä tilaukseen yhden diginäytöllisen testin, että olis ainakin vähän helpompi tulkita sitä tulosta sitten. Olettaisin sen saapuvan viimeistään huomenna, sillä Raskauskeijulla on ihan supernopeat toimitusajat. Jos nyt ei posti satu lakkoilemaan.

Tänään voisin tehdä vielä jäljellä olevan raskaustestiliuskan, mutta se tulisi sitten iltapissasta. Kuinka tarkkoja nuo edes on, että onko aamupissa vai iltapissa. Aluksi ajattelin, että teen sitten sen digitestin vasta lauantaina, kun en ehdi arkiaamuina pahemmin testailemaan, kun häivyn niin kiireellä töihin. Tuskin jaksan odottaa lauantaihin, mutta katotaan.

Olen myös innostunut tekemään kaikena maailman laskureita yms. ja niiden mukaan nyt on menossa viikot 4 + 1-3(epäsäännöllisten kiertojen takia vaikea sanoa tarkkaan).

Oireet ovat vielä melko pienet, mutta olen taas huomannut uusia oireita tässä viimeisen vuorokautisen aikana :D Uusia oireita on:
- Lievä päänsärky / huimaus
- Hengästyminen rappusissa entistä helpommin
- Väsymys (tälläkin hetkellä silmäluomet tuntuu raskailta ja työpäivää on vielä paljon edessä)
- Meinasin alkaa itkemään kun katoin salkkareita :D

Tällaista taas tällä kertaa.

Älkää huoliko, kyllä mä sen testin teen. Ihan pian. Jos uskallan.

P.S. vihjasin miehelleni, että menkat ovat myöhässä ja että laitoin testin tilaukseen. Mies perinteisenä suomalaisena hissukkana ei paljoa puhua pukahtanut, mutta illalla tullessaan antamaan hyvänyön suukkoa, hän hymyili leveästi ja tuijotti pitkään syvälle silmiini :) <3

Uusi oire

Menkkoja ei sitten viikonloppuna ilmaantunutkaan ja vielä siis jännätään alkaako ne ollenkaan. En ole uskaltanut epäilyistäni vielä kenellekkään mainita, koska yleensä sen jälkeen ne menkat sitten heti alkaa. En siis ole vielä miehellekkään asiasta maininnut. Ehkä mä tänään voisin vähän vihjata ;)

Huomasin uuden mahdollisen raskausoireen; lisääntynyt virtsaamisen tarve. Siis tuntuu, että jatkuvasti saa käydä vessassa, vaikkei ole edes juonut paljoa.

Mulla alkaa olemaan pikkuhiljaa aika varmat fiilikset näistä oireista. Nyt kun vaan sais sen testin näyttämään plussaa...

Kp 36 ja kuvitteelliset raskausoireet

Lauantaiaamuna heräsin todella ajoissa ja ensimmäisenä ajatuksena oli, että pitäisköhän tehdä raskaustesti. Sydän tykytti sataakahtakymppiä, että mitäs jos se näyttäisikin plussaa. Taistelin kuitenkin mieltäni vastaan ja totesin, että nyt helevetti en tee sitä raskaustestiä, kun ne menkat alkaa kumminkin heti sen jälkeen, kun se negatiivinen tulos pärähtää tikkuun.

Noh en sitten tehnyt sitä testiä, mutta menkat ei kuitenkaan vielä ilmaantuneet, vaikka kaiken järjen mukaan niitten kai olisi jo pitänyt alkaa. Ainakin olevinaan se ovistesti näytti positiivista sillon pyhäinpäivän aikaan ja siitähän on jo kaksi viikkoa. Vai sekoileeko mun kroppa nyt vaan jotain omiaan?

Päivän kuluessa ja menkkojen poissa ollessa, aloin etsimään merkkejä mahdollisesta raskaudesta. Tässä listausta enemmän tai vähemmän kuvitteellisia (raskaus)oireita:

- Ennenaikaiset PMS-oireet(turvonneet rinnat yms.), jotka ilmenivät jo viikko oviksen jälkeen.
- Viime viikolla vaivannut vilu. Siis ihan oikeasti perjantaina töissä tärisin niin, etten meinannut pysyä paikoillani.
- Kiukkuisuus. Olen männä viikolla ollut ihan kauhea puoliso. Kiukunnut ihan turhasta ja ollut koko ajan ihan kamalan ahdistunut.
- Menkkafinnin puuttuminen. Olen nyt useammasta blogista lukenut, että tämä kaikkien naisten tuntema kipeä menkkafinni on selkein merkki tulevista kuukautisista. Mulla varsinkin se tulee AINA. Nyt jostain syystä ihoni on ehkä parhaimmassa kunnossa ikinä. Outoa.
- Ei tietoa menkkakivuista, mutta pientä kutittelua olen tuntenut tuossa suurinpiirtein navan alapuolella. Semmosta outoa, mitä en ole koskaan ennen tuntenut.
- Eilen alkoi sellainen lievä etova olo ja koko ajan kauhea nälkä. Ei voi olla kovin montaa tuntia syömättä, ettei alkaisi etoa.

Tänä aamuna en enää voinut vastustaa raskaustestin tekemistä.
Tulos NEGATIIVINEN.

ajatukset pois päältä

Kertokaa mulle, miten saa raskausasiat pois mielestä? Olin koko viikon tuleviin uusiin työtehtäviini liittyvässä koulutuksessa ja mieltäni vaivasi joka harvase minuutti maanantaina kuulemani raskausuutiset. Meinasi mennä koko koulutus ihan harakoille.

Monesti kuulee sanottavan, että kyllä se lapsi sieltä tulee, kun vaan lakkaa ajattelemasta sitä koko ajan. "Rentoudu vähän", kaikki sanoo. Kukaan ei vaan koskaan kerro, että miten. Kaipaan jotain konkreettista mallia, miten käyttäytyä tai toimia, ettei raskaushaaveet ja murheet pyörisi koko ajan mielessä. Vähintäänkin joka päivähän se aina jostain tulee mieleen. Ei sitä oikein voi vältelläkkään.

Viikonloppuna tulee taas puolukkapäivät kyläilemään, joten olis kiva saada vähän muuta ajateltavaa. Jospa alkaisin pikkuhiljaa sisustamaan kotia joulun tunnelmaan. Ainakin suklaa maistuisi ;)

Tieto todellakin lisää tuskaa

-"ootsä raskaana? :D"
-"olen"

Tuon viestin saatuani, sydän jätti lyönnin välistä. Hengittäminen tuntui raskaalta ja meinasin oksentaa. Kylmä hiki tuntui niskassa. Ahdistus valtasi mieleni ja halusin vain kuolla.

Kesällä kerroin keskusteluistani Eveliinan kanssa, joka sai lääkäriltään tuomion, ettei voi saada lapsia ilman hoitoja. Eve ei halunnut uskoa lääkäriään, vaan aloitti terveellisemmät elämäntavat ja luopui samalla ehkäisystään, koska kuka nyt kumeilla jaksaa siinä kohtaa enää pelleillä. Tänään sain kuulla, että Eve näytti diagnoosilleen närhenmunat ja on kuin onkin raskaana. MIKSIIIIIIIIIIIIII!?

Eve kertoi, ettei ole vielä varma haluaako hän edes pitää lasta, jos siis kaikki menisi hyvin. Kiehuin vihasta pääni sisällä, mutta yritin olla lempeä ja muistuttaa Evelle, että tämä on hänen elämänsä tilaisuus. Sitä EI SAA jättää käyttämättä. Toivottavasti hän ymmärtää.

Nyt haluaisin käpertyä peiton alle ja itkeä silmät päästäni...

Premenstruaalioireyhtymä

Muutama päivä sitten, mulla alkoi pitkästä aikaa harvinaisen vahvat PMS-oireet. Ihan järjetön turvotus, kipeät rinnat, selkäkipu, päänsärky, ärtyneisyys. Siis ihan kaikki mahdolliset. Mulla ei mun mielestä ole ollut moneen kuukauteen näin vahvoja PMS-oireita, mut nyt sitten. Argh. Lisäks ihmettelen, että miks näin aikasin. Menkkoihin on vielä ainakin viikko aikaa, mut nyt tuntuu jo valmiiks sellasta juilintaa alavatsassa, että vuoto voisi alkaa hetkenä minä hyvänsä.

Ajattelin, että ehkäpä mun kroppa on nyt ihan superhedelmällinen ja tässä kuussa olis ollut mitä otollisimmat hetket raskautua, mut arvaa heiluko se peitto sillon oviksen aikaan. No eipä se tainnu kauheesti kuulkaa heilua, kun piti niitä Halloweeneja juhlia. No prkl.

Salaa kuitenkin taas toivon, että siellä olis yks sitkeä siimahäntä ollut jossain nurkan takana odottelemassa ja nyt olisinkin kaikkien yllätykseks raskaana. Toisaalta, niin mun tuuria pamahtaa paksuks just sillä hetkellä, kun töissä on tilanne päällä.

Noh anywho, ei muuta kun uuteen viikkoon!

P.S. Törmäsin facebookissa hauskaan statuspäivitykseen, jonka laittoi eräs vanha koulukaverini, joka on kahden lapsen äiti:

"ai nii Viikot 6+4... Aika isona yllätyksenä taas tuli tääki! En todellakaa halunnu kuulla näitä uutisii!!! Mut onnex sain tietää kuitenki näin aikasin, ni voi viel miettii, et mitä tekee ja varata aikaa... Ei tää ny mikää ilouutinen kyl oo!!!
Mut jouluaattoon on 6viikkoo ja 4päivää, enkä oo viel suunnitellu lahjoja enkä mitää!
Jos luulit et kyse oli jostai ihan muusta, ku joulusta, ni paina tykkää ja lisää itelles Hymiö wink"""""

Arvatkaa vaan olinko taas repimäs pelihousujani, mutta lopulta sainkin vain hymyn kasvoilleni :)

Sormusostoksilla

Käytiin sitten eilen siellä kultasepän luona ja saatiin suunniteltua meille sellaiset kivat pikku rinkulat :D Käytettiin siis minun isoäitini vanhoja kultasormuksia. Sormuksista sai reilu 8 grammaa käyttömateriaalia ja sehän riitti oikein sopivasti. Jäi vähän ylikin, minkä arvolla sitten otettiin mulle yksi timanttikin. Hihii, olen niin innoissani!

Ainoa asia, mikä jäi vielä päättämättä, oli kaiverrukset. Mitään kosintaahan ei varsinaisesti ole ollut, koska teimme päätöksen kihloista yhdessä. Nyt pitäisi siis keksiä joku random päivämäärä, mikä laitetaan kaiverruksiin. Heitettiin jo läppääkin siitä, että valitaan päivämääräksi joku tyyliin "se päivä kun Nälkäpeli-elokuvan viimeinen osa tulee ensi-iltaan" tai jotain muuta yhtä hassua. Eikö muka ole söpöä! Meitä se ainakin nauratti ja luultavasti tulee naurattamaankin, vielä monen monet vuodet.

Vihkisormuksistakin vähän jo juteltiin kultasepän kanssa, mutta sitä nyt on vielä aikaa miettiä :)

Tunteita laidasta laitaan

Tänään esimieheni kertoi käyneen neuvolassa. Kaikki on kunnossa ja vauhdikas pienoinen siellä mahassa pyörii. Kuulemma potkiikin jo niin, että yölläkin joutui herätä siihen myllerrykseen.

Argh, minäkin haluan jo tuntea noita tuntemuksia! Tällä hetkellä tunnen taas hirveätä katkeruutta siitä, ettei meillä ole onni potkaissut tässä asiassa yhtään. Varhainen keskenmenokin olisi parempi, kun tietäisin, että raskaaksi tuleminen on sentään mahdollista. Okei en tarkoittanut tuota. Keskenmeno ei ole koskaan kivaa. Tällä hetkellä vaan tuntuu iltalehdetkin olevan täynnä vaan pelkkiä vauvauutisia. Prkl.

No mutta jotain hyvää meidänkin päivään. Nimittäin tänään ollaan menossa kultasepän liikkeeseen suunnittelemaan hieman tulevia sormuksiamme. Tarkoituksena on siis käyttää hyödyksemme minun isoäitini vanhoja kihla- ja vihkisormuksia, joista sitten teetämme meille uudet kihlasormukset. Saa nähdä onko niistä meille materiaaliksi. En edes tiedä onko ne puhdasta kultaa vai jotain metalliseosta. Siellähän se sitten selviää. Kierrätys kunniaan! niinkuin äitini sanoi antaessaan meille ne sormukset :D I'm so excited!

Oli ja meni

Halloweenista selviydyttiin hengissä. Porukkaa oli huomattavasti vähemmän kuin yleensä, mutta en yhtään ihmettele miksi. Sain vastauksen pariin mieltäni vaivanneeseen kysymykseen siitä, mitä meidän kaveriporukassamme oikein tapahtuu. Ensinnäkin sain tietää enemmän Siljan keskenmenosta. Alkoi surettaa ihan hirveästi, kun kuulin, että heidän oli tarkoitus kertoa iloisesta vauvauutisestaan juurikin siellä meidän Halloween juhlissa, kun raskauden ensimmäinen kolmannes olisi saavutettu. Valitettavasti se kaikkien pelkäämä keskenmeno oli tapahtunut. Sen sijaan Sannan raskaus on edennyt ensimmäisen kolmanneksen yli ja laskettuaika on huhtikuussa. Ei ihme, että Silja ei halua nähdä toisten raskausonnea tällä hetkellä yhtään. Toisaalta Sannakaan ei tullut meidän juhliimme, joten juhlat pysyivät pieninä. Ihan hyvä vain.

En lauantaina ehtinyt tehdä ollenkaan ovistestiä, mutta kun sunnuntaina taas tein, niin se testiviiva oli taas ihan olematon. Eli siis voinen olettaa, että ovulaatio on tapahtunut juurikin lauantaina kaiken sen kiireen ja hässäkän keskellä, kun me järjestelimme meidän Halloween juhlia. Jännä juttu sinänsä, ettei mua tällä hetkellä ollenkaan harmita, että ovis jäi niin sanotusti hyödyntämättä. Kuitenkin tuli juhlissakin nautittua alkoholia jonkun verran, niin parempi ettei mitään edes yritetty saada alulle. Miten tuo "yritetty" taas kuullostaa niin brutaalilta. Ehkä meiän ongelma on nimenomaan se "yrittäminen". Miten siitä pääsee eroon :D

Tikutellessa

Alotin maanantaina taas ovistestailun, eli siis tikuttelun. Alan pikku hiljaa ymmärtämään selkeämmin kehoani ja erilaisia "oireita". Nyt parina viime päivänä testiviiva on ollut jo selkeesti näkyvä, mutta ei kuitenkaan tummempi tai yhtä tumma kuin se kontrolliviiva. En nyt sit tiiä mitä se tarkottaa. Ehkä se on sieltä tulossa ja tänään olis selkeesti tummempi viiva tikussa. We'll see. Oireet viittaa selkeesti siihen, että ollaan ihan siinä holleilla ja päiviä laskemallakin ollaan ihan oikeissa lukemissa.

Ainoo vaan mikä häiritsee meiän peitonheilutushommia on kauhea kiire. Huomisia juhlia varten on vielä paljon tekemistä. Siivoilua ja leivontaa. Naamiaisasunikin on vielä ihan vaiheessa. Ei taida tulla lasta tästäkään kierrosta, mutta onneksi ei ole aikaa jäädä murehtimaan :D

Meillä menee taas parisuhteessa ihan hirmu hyvin. Juteltiin mieheni kanssa meiän tulevasta hääpäivästä ja matkasta. Ensi viikolla voitaisiin jopa käydä katselemassa kihlasormuksia. Jos ehtii. Mutta palaillaan taas!

Hauskaa Halloweenia kaikille!

Mitä jos he tietäisivät

Jos kaikki olisi mennyt kuten suunnittelimme, olisimme nyt noin neljä kuukautisen vauvan vanhemmat. Olisin äitiyslomalla ja todennäköisesti viettäisin paljon aikaa Tiinan ja Sannan kanssa, jotka ovat tällä hetkellä äitiyslomalla/hoitovapaalla. Saattaisin jopa järjestää Halloween bileiden sijaan lastenkutsut. Mutta ei, mikään ei ole muuttunut.

Olen nyt viime aikoina miettinyt, että mitä jos ystävämme tietäisivät meidän yrittävän saada lapsia. Tulisiko Tiinalta ja Sannalta enemmän tsemppitoivotuksia ja olisiko Juuso osannut kertoa tuoreet raskausuutiset vähän vähemmän mahtailevaan ja egoilevaan tapaan. En tiedä, mutta pelkään että jos he tietäisivät, tuntisin itseni vielä enemmän luuseriksi kuin mitä jo tunnen.

Olemme päättäneet hääpäivämme ja tunnetusti hääyönä "pannaan esikoinen alulle" eli siis virallisesti luovutaan ehkäisystä... näin vanhanaikaisesti sanottuna. Pelkään, että sen jälkeen meille alkaa sadella enemmän uteluita vauvantekopuuhista. Sitten meidän on viimeistään pakko tulla niin sanotusti kaapista ulos ja paljastaa, että olemme oikeastaan yrittäneet saada lasta jo pidemmän aikaa.

Oi miksi juuri minun piti olla se jonka kohdalla asiat eivät tapahdu luonnollisin keinoin. En tiedä olenko tarpeeksi vahva ihminen käymään läpi rankkoja lapsettomuushoitoja. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin ja kyyneleet nousevat silmänurkkiin.

Tällä hetkellä haluan vain kaiken muun maailman katoavan ja keskittyä pelkästään ihanaan mieheeni. Ollaan vaan kahdestaan.

P.S. Toivottavasti kukaan ei ota tästä itseensä. Tiedän hyvin, ettei meidän tilanne olen pahin mahdollinen, mutta nämä ovatkin vain minun fiiliksiäni puettuna sanoiksi.

Katse tulevaan

Sain sovittua ystäviemme kesken ja päätin, että Halloween juhlat järjestetään sittenkin. Oli ne sitten millaiset kemut tahansa, niin minä aion pukeutua joksikin muuksi ja juoda ja syödä hyvin. Piste! Tosin tänä vuonna osallistujia on huomattavasti vähemmän, koska kutsu tuli niin myöhään ja ilmeisesti Silja ei ole päässyt yli meidän kaveriporukkamme keskenäisistä riidoista ja ei näin olle halua osallistua. Ymmärrän toki häntä.

Mutta asiasta kolmanteen. Miehelläni oli tiistaina palkkapäivä ja tällä hetkellä meidän rahatilanne on paremmin kuin koskaan ennen. Olen alkanut haaveilemaan meidän häämatkastamme ja nyt kaipailisinkin vähän vinkkejä sopivaksi häämatkakohteeksi! Matkan kesto tulisi olemaan noin viikon. Meille käy oikeastaan kaikki kohteet, niin kaupunki- kuin rantalomakohteetkin, mutta kaipaisimme jotain spesiaalia. Joko jotain erityisen hienoa hotellia pariksi yöksi tai sitten ihan muuten vaan eksoottista matkakohdetta.

Olemme miettineet mm. Venetsiaa, Islantia, Italian alppeja, Kroatiaa... Mikä olis kaikkien aikojen romanttisin häämatkakohde? :D

Mietteitä tulevaisuudesta

Olen vähän miettinyt viime viikolla saamaani uutista työtilanteestani ja tulin siihen tulokseen, että ihan sama. En anna työni vaikuttaa liikaa perhehaaveeseeni, minun unelmaani. Mitä sitten jos onni vihdoin potkaiseekin meitä. Ei ole minun ongelmani, jos firma ei ole palkannut/kouluttanut tarpeeksi väkeä haastavampiin työtehtäviin. Minä en haaveestani luovu!

En siis aio työtilanteeni takia siirtyä takaisin ehkäisyn käyttämiseen, vaan eletään samalla tavalla kuin tähänkin asti. No okei ehkä hoitoihin hakeutumista pitää vähän lykätä vuodella, mutta jos meitä lykästää perinteisin konstein ennen sitä, niin en halua stressata sitä, mitä se todennäköisesti aiheuttaa työpaikallani. Perkule, minähän en luovuta!

Jotenka eiköhän taas yritetä bongailla ovista tästäkin kuusta.

Pahimmassa tapauksessahan minä tulen raskaaksi jo ennen kuin esimieheni edes on itse päässyt vielä äitiyslomalle, jolloin minuun tuhlatut kalliit koulutukset ovat käytännössä turhia. Kun taas parhaimmassa tapauksessa teen positiivisen raskaustestin vasta keväällä, milloin on esimieheni laskettu aika ja minun laskettu aikani olisi vasta alkuvuodesta 2017, jolloin esimieheni ehtisi tulla jo takaisin töihin. Siis jos hänen väittämät työhönpaluustaan pitävät paikkansa.

No jaa. Tällaisia asioita minä vaan pohdiskelen, vaikken edes vielä tiedä voinko ylipäätään saada lapsia ollenkaan. Katsotaan miten käy. Askel kerrallaan.

P.S. Otan osaa Toiveena vauva-blogin Nooran keskenmenosta :'( en osaa edes kuvitella, miten pahalta se tuntuu.

Kohtalo puuttuu peliin

Sain tänään töissä kuulla että minun toimenkuvani muuttuu aika radikaalistikkin. Kerroinkin jo aiemmin esimieheni ilmoittaneen raskaudestaan ja odotettavissa olisi jos jonkinmoisia muutoksia. Tänään sitten sain viimein tietää, että minut koulutetaan esimieheni tuuraajaksi ja minun tehtäviini palkataan joku uusi assistentti. Vaikka tuo oli kyllä jo ihan arvattavissa niin järkytyksenähän se tuli. Esimieheni tehtävät ovat sen verran vaativat, että joudun käymään useamman kurssin kiireellisesti ennen vastuutehtävieni alkamista. Stressilevelit nousivat instanttina.

Teki mieli kysyä "mitä jos minäkin tulen raskaaksi?", mutta pidin suuni kiinni. Mietin pikakelauksella mielessäni, että miten se tulee vaikuttamaan meihin ja perheen perustamishaaveisiini. Tällä hetkellä on varmaa, ettei meidän kannata edes yrittää ja ikäänkuin kohtalo olisikin jo vähän johdatellut asiaa siihen suuntaan epäonnistuneilla yrityksillämme. Ikäänkuin niillä olisi nyt jokin merkitys; meidän aikamme tulee vielä, mutta se ei ole nyt.

Tällä hetkellä on siis toivottavampaa, ettei meillä tärppää, mikä tietysti tekee minut surulliseksi, mutta myös toiveikkaaksi. Olenhan minä vielä nuori. Ehdimme hyvin aloittaa taas yrittämisen ennen kuin täytän 30. Kohtalo haluaa minun nyt keskittyvän uraani ja parisuhteeseemme. Se on otettava minkä saa.

Tähän tilanteeseen sopii erään biisin sanat:

There is a way to be yourself, I assure you this
There's a way to catch your dreams without falling asleep
You might as well get it while you can, babe
'Cause you know you ain't getting any
Younger, younger, younger
Are you?

Seinabo Sey - Younger

lapsettomat vs. lapselliset

En tiedä pitäisikö minun nyt puhua tästä, koska joku tuttu ihan varmasti jo tunnistaa minut näistä teksteistä, mutta menkööt.

Eilen kävi keskustelut kaveriporukassamme vähän liian kuumaksi. Keskustelu lähti käyntiin tulevasta Halloweenista ja perinteestämme järjestää juhlat sen kunniaksi, mutta elämäntilanteidemme ollessa nyt niin erilaiset, suunnitelmat juhlista ovat muuttuneet radikaalisti. Päätin sitten, että tänä vuonna ei vietetä Halloween juhlia ollenkaan, niin pian homma lähti kokonaan lapasesta.

Lapsellisilta tuli ihmettelyjä, että miksei juhlia pidetä, johon sitten vielä toistaiseksi lapseton Silja vastasi, että ihmisten ollessa eri elämäntilanteissa, ei haluta samoja asioita bileiltä(lapsettomat haluaa juhlia ja rellestää, lapselliset haluaa pitää perhekestit lapsille sopivimmissa merkeissä). Siihen sitten Sanna vastasi, että "no harmi, ettei voida nähdä edes kerran vuodessa, oltiin missä elämäntilanteessa tahansa". Ja sota oli syttynyt.

En tosiaankaan halunnut aiheuttaa sotaa kaveriporukassamme lapsellisten ja lapsettomien välillä, mutta alkaa tosissaan tuntumaan, että nämä erilaiset elämäntilanteet tosiaan jakaa meidän niinkin tiivistä porukkaamme kahtia. Me olemme kyllä Siljan kanssa ymmärtäneet paljon näitä lapsellisia pareja ja ottaneet heidän lapsensa avosylin vastaan kaikkiin illanistujaisiin, mutta mitä me tästä saamme? Meidän viimeiset ilonrippeet siitä, ettei meillä vielä ole jälkeläisiä, viedään sen siliän tien, koska lapset ennen kaikkea.

Onko oikeasti mahdotonta enää viettää aikaa porukassa missä on sekä lapsellisia, että lapsettomia. Ja entäs sinkut sitten? Ajatteleeko kukaan heitä? Täytyykö heidän luopua hyvistä ystävistään ja kaikkien rakastamasta perinteestä vain koska ei halua muuttaa sitä perinnettä lastenkutsuiksi?

Ei ole helppoa kellään. Mutta sanonpa vaan, koittakaa ihmiset ymmärtää toisianne elämäntilanteistanne huolimatta ja tehkää kompromisseja.

Tämän riidan jälkeen selvisi, että Silja oli saanut kesällä keskenmenon ja ymmärrettävistä syistä ottaa tällaiset asiat todella raskaasti. Haluaisin antaa kaikille ison halin pitääksemme porukkamme kasassa, mutta toisaalta nyt ahdistaa niin pahasti, etten halua nähdä heistä ketään vähään aikaan. Saa nähdä miten käy.

Täti-ihminen

Lähipiirin lisääntyessä musta on tullut aina vaan enemmän ja enemmän täti-ihminen. Siis just se ainoa lapseton ja joka on kaikkien muiden lasten täti tai kummitäti. En ole koskaan ollut mikään erityisen lapsiystävällinen tai jotenkin en vaan osaa olla luonnollisesti lasten seurassa. Olen muutenkin tuntemattomien seurassa vähän hitaasti lämpenevää sorttia, vaikka toki kaikkien kanssa toimeen tulenkin. Kuitenkin ne lähimmät ystävät haluavat minut kummitädiksi lapselleen.

Älkää ymmärtäkö väärin. Olen erittäin otettu, mutta miksi? Miksi minä? Onko minut vaan tuomittu loppuelämäkseni olemaan se cool täti eikä koskaan kenenkään äiti? Katkeruus alkaa selkeästi taas hiipiä jostain takavasemmalta.

Halloween lähestyy ja se on aina tähän asti ollut meidän ystäväpiirimme yhteinen pukujuhla. Ikäänkuin jopa perinne, että varmasti ainakin nähdään kerran vuodessa kaikki kaverit :D Noh tänä vuonna tuota juhlaa ei todennäköisesti tapahdu. Kavereiden mielikuvitus alkaa olla lopussa ja mielessä pyörii vain mitä he pukisivat pikkutaaperoidensa päälle. Minua masentaa, että minä en voi miettiä samaa. Tällä hetkellä musta tuntuu ihan siltä, etten halua edes nähdä niitä kavereita ja niitä supersuloisia taaperoita älysöpöissä prinsessa mekoissaan ja Nalle Puh asuissaan. Pitäkää kestinne. Tänä vuonna jään kotiin katselemaan kauhuelokuvia ja pukeudun zombieksi.

Arghh ärsyttää, kun elämässä ei koskaan mene nallekarkit tasan.

Kp 2

Jep, menkat alkoi eilen illalla. Aivan niinkuin laskeskelinkin. Kierto oli 36 päivää eli minulle ihan normiluvuissa vielä mennään. Olen laittanut tuonne Taivalta takana-välilehdelle vähän mun kiertojen pituuksia itselleni muistiin. Mun mielestä on vielä ihan suht normaali kierto mulla, mutta kun ei kerran oviksen bongailukaan auta, niin jotain vikaahan mussa täytyy olla.

Vielä kuitenkin jatketaan luomuna. En halua vielä sijoittaa hoitoihin rahaa tai edes aikaa. Jos ei onnistu, niin sitten ei onnistu. Nyt on kuitenkin parempi keskittyä meidän tulevaan hääpäivään ja häämatkaan ja ja ja (älkää nyt vielä innostuko, siihen on vielä aikaa :D) ... kohtahan on joulukin! Kaikkea ihanaa siis vielä luvassa.

Ei me lannistuta.

Lomalta paluu

I'm back! Kotona ollaan taas. Loma oli kerrassaan ihana ja rentouttava. Nautin paljon auringosta ja kiireettömyydestä. Onneksi tultiin jo eilen, niin sain tänäaamunakin vielä nukkua vähän pidempään. Mutta oli minulla hieman jo ikävä Suomeenkin. Ensinnäkin oli jo ikävä miestäni ja ihania karvakorvahaukkujani, mutta myös tätä raikkaan viileää ilmaa.

No mutta palataan blogin aiheeseen. Menkat ei onneks alkanut kesken lomareissun(jes kerrankin!), mutta oireet ovat sen verran vahvat, että alkavat mitä todennäköisemmin huomenna viimeistään. Silloin on kulunut 14 päivää ovulaatiosta. Tein jo hätäpäissäni raskaustestinkin, mutta negatiivistahan se taas näytti. Huoh.

Mutta eiköhän niitä raskausuutisia taas alkanut paukkua heti kun tulin Suomeen. Mieheni kertoi nimittäin, että ystäväpariskuntamme Sanna ja Juuso ilmoittivat pullan olevan uunissa. TAAS! Yhyy. Heti tuli mieleeni, että tietävätköhän Silja ja Eero ja ilmeisesti mieheni oli ehtinyt jo kertomaan heillekkin. Voin kuvitella, ettei ollut heille niin hyvä uutinen, kuin olisi voinut olla. Ellei sitten heilläkin ole jo vauvauutisia kerrottavanaan. En tiedä. Pitänee ottaa Siljaan yhteyttä.

Argh, miksi aika tuntuu kulkevan niin hitaasti tämän meidän haaveemme kanssa? Nyt odotan taas sitä kp 1:stä, että pääsisin taas myöhemmin bongailemaan ovista. Jee jippii (sarkasmia, jos ette tajunnut).

Noh palaillaan taas. Minulla on vielä kaikki blogit lukematta. Ehkä sielläkin on taas uusia ihania vauvauutisia odottelemassa :D

P.S. Ainiin, veljeni kysyi meitä mieheni kanssa kummeiksi. Iih tämä on suuri kunnia! ja tämä on myös mieheni ensimmäinen kummilapsi. Hurjaa! Hih.

Oloja

Mulla on jostain syystä ollu nyt parina päivänä vähän semmosta huonoa oloa. Vähän niin kuin aamupahoinvointia, koska se tulee aina tosi voimakkaasti sillon kun maha on ihan tyhjä. En tietenkään epäile tämän olevan raskausoire, mutta voin vain kuvitella minkälaiset olot mulle sitten tulee kun on tosi kyseessä. Kaiken järjen mukaan ensimmäiset raskausoireet tulee vasta viikon-pari hedelmöittymisen jälkeen ja jos ovistestiplussa tuli vasta sunnuntaina, niin eihän tässä ole mennyt vielä viikkoakaan.

Huomasin tänäaamuna myös toisen oudon tuntemuksen. Sellainen ihmeellinen kipu alaselässä vähän vasemmalla puolella. Tuntuu samalta kuin mustelmaa painaessa, mutta siihen ei kuitenkaan satu koskettaessa. Noh toivottavasti ei mitään vakavaa.

Tänään vaihdan lomamoodin päälle ja valmistaudun totaaliseen rentoutumistilaan uima-altaalla ihanassa auringonpaisteessa. Palataan viikon päästä, ciao!

Piinapäivät(kö?)

Vitsi mulla on koko ajan sellanen olo etten malttais odottaa. Siis ihan samalla tavalla kuin on ne kuuluisat piinapäivät. Jotenkin mulla on tästä kierrosta hirveen toiveikas olo. Ehkä se johtuu siitä, että joka tuutista satelee taas raskausuutisia, tai sitten ihan vaan tämä syksy, josta aina tulee vähän sellainen uuden aikakauden alku-tunne. Onneksi ens viikolla ollaan reissussa, niin saa vähän jotain muutakin ajateltavaa.

Mun esimies on alkanut avautumaan enemmän raskaudestaan. Se on jännä kun olen aina ajatellut hänestä vanhempana ja kokeneempana ihmisenä, mutta tässä asiassa hän onkin ihan ensikertalainen. Ihan kuin hän olisi vasta parikymppinen :D Niin outoa, mutta samalla myös ehkä jotenkin lähentävää ja inhimillisempää.

Vitsi kun haluaisin jo tietää onko tässä kuussa tärpännyt. Oman elämäni madellessa eteenpäin olen alkanut vimmatusti päivittelemään bloggerin seurantalistaani. Haluan lukea lisää muiden kokemuksia, mutta lukulistallani on liian vähän blogeja. Linkatkaa ihmeessä mulle blogejanne, niin saan vähän lisää luettavaa! Tuosta sivupalkista löytyykin jo noita mitä jo seuraan.

Tuli ihan puskista

Tänään mun esimies pudotti pommin. Hän on raskaana! Kyseessä on siis jo yli nelikymppinen nainen, joka on aina ollut vähän lapsivastainen. Muistan kun kerran oltiin jossain virkistysillassa ja meidän osaston esimies sattui kysymään esimieheltäni, että koskas teille tulee lapsi, niin esimieheni tiuskaisi siihen, että "ei tollasta saa kysyä, mitä jos joku ei haluakkaan ollenkaan lapsia". Ymmärrän toki esimieheni pointin. Saattahan toki olla, että he ovat yrittäneet pitkään, mutta tuloksetta. Hän on kyllä aina ollut melko menevä tyyppi, että en olis yhtään ihmetellyt jos hän ei olisi ollenkaan halunnutkaan lapsia.

Uutinen tuli minulle järkytyksenä. Taisi oikeastaan tulla koko meidän tiimille. Hän on kuulemma jo viidennellä kuulla, joten hyvin on onnistunut piilottelemaan. Kun kuulin uutisen, yritin pitää naamani peruslukemilla. Onnittelin, mutta sen jälkeen en saanut, enää mitään järkevää suustani. Koko tiimimme istui hiljaa hymyillen.

Uutisen jälkeen jutustelimme hieman duunikavereideni kanssa asiasta ja olimme kaikki samaa mieltä; ihan puskista tuli, ei osattu aavistaakkaan moista. Yritin naamioida oman järkytykseni puhumalla suurista muutoksista ja epätietoisuudesta tulevaisuudesta, mutta tosiasiassa olin järkyttynyt, koska minä en saanut kertoa moista uutista. Miksi, miksi, miksi? Kaikista maailman ihmisistä.

Noh muutoksia on nyt siis luvassa, halusin sitä tai en.

Positiivinen fiilis

Sunnuntaina päätin, että tämä on viimeinen ovulaatiotesti jonka teen tässä kierrossa ja kuin ihmeen kaupalla se näytti positiivista. Jes jes jes, mun menkat ei alakkaan keskellä viikkoa meiän reissussa. Ette uskokkaan kuinka happy olen. Tulee taas näköjään vähän pitkä kierto, kun vasta kierron 22. päivänä testiin piirtyi selkeästi kaksi viivaa. On taas jännästi hyvä fiilis tuosta testistä, vaikka se olikin vasta ovistesti, mutta kuitenkin.

Peittoakin ollaan heiluteltu viime aikoina aika ahkerasti. Ollaan jotenkin ihan superrakastuneita. Tai sit niinku mä yritin vihjailla, et hässitään ns. varastoon, niin jaksetaan paremmin olla se tuleva viikko erossa toisistamme. Hihi. Ei kuulemma ihan toimi silleen.

Tuosta ovistestistä tuli muuten jo sen verran hyvä fiilis, että alkoi tuntumaan ihan siltä, että tämä olisi se meiän kierto. Niinkuin lottovoitto olisi ihan pian tulossa. Tosin mä oon kyl jo ihan varautunut siihen, että en voi saada lapsia luonnollisesti, mutta onhan se kiva silti pitää toivoa yllä. Sitten taas toisaalta luin just netistä, että mun suosikkiyhtye on tulossa ens kesänä Suomeen ja mä niin haluaisin sinne keikalle. Uskallanko mä nyt ostaa sinne lippuja vai en. Voi vitsi kun taas näkis tulevaisuuteen.

P.S. olen myös ihan superonnellinen Toiveena vauva-blogin Nooran ja hänen miehensä puolesta, kun he saivat vihdoin nuo kaksi viivaa raskaustestiin. Toivo elää! ♥

Ovulaatioevoluutio

Olen tehnyt nyt muutaman päivän ajan ovistestejä, mutta vielä en ole saanut positiivista tulosta. Mietin, että voiko olla, etten ole viime kuukausina ovuloinut ollenkaan, vai olenko vaan lopettanut testailun liian aikaisin, koska olen tähän mennessä onnistunut saamaan vain sen yhden positiviisen tuloksen ja sekin oli ekalla kerralla ja ajattelin heti, että kuinka helposti se kävikään. Toki tämä on vasta neljäs kierto, missä olen testejä käyttänyt.

Nyt eletään jo kp 20 ja mitään sen kummempia oireita ei ole vielä ollut. Välillä alavatsassa tuntuu jokunen vihlaisu, mutta se nyt voi johtua mistä vaan. Vaikka ihan vaan perus ilmaa vatsassa-oire. Toisaalta hyvä jos ovulaatio on vasta edessä, koska sitten menkat ei osu ihan keskelle meidän reissua, mutta sitten taas jos se meni jo, niin ollaan taas ihan sokkona, että koska ne menkat alkaa.

Yleensä ovisoireet on ollut ihan selkeitä. Ensinnäkin jo ns. liukkaan kelin varoitus, mistä seuraa tietysti hirmuinen himotus ja lopuksi vielä ne ovislimat. Ihanaa eikö, tiedän tiedän. Tässä kuussa olen huomannut vain inhottavan naaman kukkimisen, joka tulee mulle erittäin helposti hormonitasojen vaihtelusta, mutta ei oikeastaan muuta. Ärsyttävää.

Pitänee alkaa jatkossa seuraamaan tarkemmin noita ovispäiviä, niin ymmärtää varmaan paremmin jo tämän meidän lapsettomuudenkin.

P.S. mä oon satavarma, et ne mankat alkaa just 7.10, eli just keskellä meiän reissua. Katotaan miten käy.

Uusi jäsen perheessä

Nyt se syntyi! Veljeni laittoin viestin, että "maailmaan tupsahti uusi *piip*(sukunimi) klo sillon ja sillon". Sori, huono sensuurini. Johan sitä oli odoteltu, mutta en osannut odottaa sitä näin nopiaa :D Olen tottunut, että kavereillanikin on mennyt reippaasti yli lasketun ajan, mutta tämä pikku tytöntyllerö päätti tulla jopa hieman etuaikaan. Ää minusta tuli täti! Vielä en ole tuota pikkukääröä päässyt näkemään, mutta odottelen taas, että tuore perhe pääsee kotiutumaan ja rauhoittumaan ennen mieletöntä sukulaistulvaa.

Jännittää ihan, että onko tytsy periny ulkonäkönsä äitiltään vai isältään. Hih.

The "syysmasennus" is coming

Eiköhän taas Facebookiin lävähtänyt yksi vauvauutinen. Syksy on yleensäkkin ollut oikein semmosta vauvauutisten kulta-aikaa. Ja sekös ärsyttää kuin pientä oravaa. Ihan kuin syksyssä ei olisi jo tarpeeksi masentumisen aihetta, kun päivät lyhenee ja illat viilenee. Yhyy...

Veljeni esikoinen saattaa syntyä hetkenä minä hyvänsä. Laskettu aika on viikon päästä ja tätiä jännittää jo ihan kybällä. Ihan outoa edes ajatella, että tulevana jouluna perhepäivällisellä onkin pikkuinen vauveli. Vaikka olenkin viettänyt paljon aikaa ystävieni vauvojen kanssa, niin tämä on jotain todella erityistä. Hän onkin osa perhettä, samaa verta ja lihaa. Jännittävää.

Samalla kun mietin miltä tuleva veljentyttäreni tulee näyttämään, en voi olla miettimättä omia tulevia jälkeläisiäni. Miltä ne näyttää ja kuulostaa. Haluaisin itse ainakin kolme lasta, mutta yksikin on parempi kuin ei mitään.

Ehkä vielä jonain päivänä...

Muuta ajateltavaa

Hiljaisuus blogin puolella johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen saanut muuta ajteltavaa. Ensinnäkin odotan innolla minun ja ystäväni yhteistä lomareissua ja toiseksi, olemme jutelleet paljon mieheni kanssa tulevaisuudestamme ja ollaan vihdoin päätetty meidän hääpäivä. Iih se on iso asia se!

Ei olla virallisesti edes kihloissa, mutta yhdessäoloa on jo sen verran paljon takanapäin, ettei kosinta tai kihlasormus enää tulisi yllätyksenä. Ollaan lupauduttu toisillemme jo vuosia sitten ihan vaan sanoin ja teoin ja luotan siihen 100%. Joku voisi pitää meitä tylsänä parina, mutta pääasia on, että olemme onnellisia ja olo on vieläkin kuin vastarakastuneella :)

Vauvantekoprojekti jatkuu yrittämällä olla yrittämättä. Ainakin nyt toistaiseksi. Sittenkohan me ollaan selvitty meiän reissusta, niin sitten voidaan taas alkaa keskittymään enemmän tähän projektiin. Mutta voi vitsi, että olen tällä hetkellä niin onnellinen! Saa nähdä kauan tätä onnea kestää, kun olen tunnetusti jonkinsortin kaamosmasentelija :D Pimeys ei sovi mulle yhtään.

Ajattelin aloittaa taas ovistestauksen viikonloppuna. Ihan mielenkiinnosta, että saanko sitä positiivista tulosta enää vai olikse se yksi kerta vaan "aloittelijan tuuria". Katsotaan, katsotaan...

Mitä odottaa kun odotat

Siitä on nyt vuosi, kun teimme sen päätöksen, että vauva saisi tulla elämäämme. Sitä ei silloin tullut yhtään ajatelleeksi, että kaikki ei menekkään kuin elokuvissa. Tai ainakaan niissä elokuvissa, joissa tullaan raskaaksi aina yhtäkkiä yllättäen ja yleensä vieläpä vahingossa.

Elokuvista puheenollen, silloin vuosi sitten tuli telkusta sellainen elokuva kuin Mitä odottaa kun odotat. Ajattelin sen olevan enne. Merkki siitä, että meilläkin kohta odotetaan lasta. En halunnut katsoa sitä elokuvaa, ennen kuin vasta sitten kun näen itse plussan raskaustestissä.

Noh valitettavasti en ole vieläkään nähnyt tuota kyseistä elokuvaa, sillä sitä positiivista raskaustestiä ei ole tullut, eikä tullut tästäkään kierrosta. Menkat nimittäin alkoivat, kuin alkoivatkin lauantaina, eikä se kuume ollut merkki mistään muusta kuin inhottavan sitkeästä viruksesta.

Täällä siis edelleen odotetaan. Odotellaan sitä plussaa ja sitä päivää kun voin vihdoin katsoa tuon elokuvan :D Siellä se edelleen digiboksin kovaleyvllä kummittelee...

Sitä päivää odotellessa.

Kuumetta

Olen nyt kohta jo viikon ajan potenut pientä kuumetta, en siis vauvakuumetta vaan ihan oikeata kuumetta. Torstaina se alkoi kurkkukivulla ja perjantaina jo nousi kuume. Nenäkin on ihan supertukossa. Nyt on jo keskiviikko ja edelleen mittari näyttää vähän yli 37 astetta. Olen käynyt lääkärilläkin jo kahdesti, mutta virusta ne edelleen väittää sen olevan.

Noin 37 asteen kuume on jatkunut nyt jo kuudetta päivää, enkä jaksaisi millään enää raahautua lääkärille hakemaan lisää sairaslomaa, vaikkakin lekuri sanoi, ettei kuumeessa mennä töihin. Noh tänään minulle sitten tuli mieleen, että entäs jos tämä kuume onkin raskausoire? Aloin heti googlettamaan asiasta ja löysin paljon samanlaisia kokemuksia.

Tänään on kp 32, mikä meinaa sitä, että menkat pitäis alkaa aika pitkälti tänään tai huomenna. Toki jos tämä onkin ihan tosissaan pelkkä virus, niin jo senkin takia kierto voi olla vituralleen, mutta mitä jos sittenkin? Olen tuntenut viime aikoina alavatsan seutuvilla outoja tuntemuksia. Ihan kuin pientä nipistelyä tai vihlaisua, mutta vaan todella vaimeana. En ole ennen sellaista tuntenut. Perusoireet, kuten kovat rinnat ja arat nännit, ovat kuitenkin vielä jääneet pois. Vatsa ei ole ollut kovinkaan turvonnut, niinkuin yleensä, mutta naamalle on ilmestynyt jo kipeä "menkkafinni". Ota noista nyt selvää.

Noh, ei auta kuin odotella :)

Epänormaali onkin normaalia

Vietimme tuossa yksi ilta tyttöjeniltaa Eveliinan ja Sallan kanssa ja yhtäkkiä Eve ottikin puheeksi hänen PCOS:n. Pian jo selvisikin, että Sallallakin on monirakkulaoireyhtymä ja hänellekkin on sanottu, ettei hän tule saamaan ikinä lapsia. Mitä tämä nyt yhtäkkiä on?

Onko nykyään siis enemmän normaalia olla lapseton tahtomattaan, kuin saada lapsia ns. vahingossa. Ainakin siltä se nyt tuntuu. Lapsettomuus tuntuu olevan nykypäivänä ihan yleistä ja sekös pelottaakin minua.

Minun on aika laatia suunnitelma. Suoraan sanottuna lisääntymissuunnitelma. Ensiksi varaan ajan gynelle perustutkimuksiin ja seuraavaksi tutkin mahdollisia perhesuunniteluneuvoloita tai jotain. En tiedä yhtään mistä aloittaa, mutta nyt on oikeasti aika tehdä jotain.

Neuvoja ja vinkkejä kaivataan? Mistä lähteä liikkeelle?

Tieto lisää tuskaa

Jutustelin taas pitkästä aikaa Eveliinan kanssa ja jotenkin ihmeellisesti aiheet taas kääntyivät lapsiin. Olenkin jo aiemmin kertonut, ettei Eveliina pode minkäänlaista vauvakuumetta, mutta hän myöntää haluavansa toki lapsen, sitten joskus kolmekymppisenä. Keskustelimme sitten ehkäisystä ja gynekologilla käymisestä ja yhtäkkiä Eveliina paljasti aikamoisen pommin. Hän ei voi saada lapsia ilman hoitoja!

Eveliina oli lomansa aikana käynyt perus papakokeessa ja gynegologi oli sitten kysellyt hänen kuukautiskierrostaan. Sehän jo tiedettiinkin, että hänellä on epätavallisen pitkä kierto, mutta syytä sille ei oltu vielä löydetty. Gynekologi ehdotti sitten ultrausta ja tulos oli selvä. Eveliinalla on PCOS.

PCOS tarkoittaa siis munasarjojen monirakkulaoireyhtymää ja se näkyy ultraamalla jonkilaisena helminauhamaisena kuviona. Oireita on mm. juurikin epäsäännöllinen kuukautiskierto, vyötärönseudun lihavuus, hidas aineenvaihdunta ja jonkin sortin liikakarvoitusta. Nyt kun mietin noita oireita, niin nehän on ihan selvät. Eveliina on monesti kertonut epäsäännöllisestä kierrostaan ja yrityksistään pudottaa painoa. Lisäksi hän on joskus sanonut, ettei hikoile juurikaan, eli aineenvaihdunta ei toimi kunnolla ja olen jopa joskus naureskellut hänen pakonomaiselle käsikarvojen ajelulleen. Ehkä se onkin aina johtunut tuosta PCOS:sta. Myös lantio- ja selkäkivut saattavat johtua nimenomaan tuosta.

Kun kuulin Eveliinan "tuomiosta", tuli minulle todella ahdistunut olo. Tunsin vilunväreitä ja huonoa oloa. Ihan kuin minä olisin juuri saanut moisen diagnoosin. Vaikkei Eveliinalla olekkaan juuri vauvantekohommat mielessä, niin kyllä sen on täytynyt silti tuntua pahalta kuulla, ettei kaikki olekkaan ihan normaalia. En tiedä pystynkö itse menemään tutkimuksiin, kun pelkään sitä vastausta niin paljon. Toivoa ei kuitenkaan ole menetetty. Moni PSOC:stä kärsivälle on luoja suonut pienen ihmeen ihan luomunakin ja nykyään hoidotkin on jo niin kehittyneitä, että varmasti toivoa vielä on. Olen iloinen, että Eveliina uskalsi avautua oireestaan minulle. Hän on vahva nainen.

Muistan Eveliinaa rukouksissani luontoäidille :)

Vielä on toivoa jäljellä

Vilkuilen päivittäin bloggerin listaa seuraamistani blogeista, josko siellä olisi uusia päivityksiä. Musta olis ihana saada taas pitkästä aikaa lukea raskaushaaveista potevien onnistumisista. Varsinkin sellasten, jotka on jo tosi pitkään yrittänyt. Tietysti olis ihana saada myös itse kirjoittaa onnistumistarinoita, mutta tällä kertaa en halua olla itsekäs.

Jos joku pitkän yrittämisen jälkeen onnistuisi, niin ehkä meilläkin silloin heräisi taas se pieni toivon kipinä. Nyt olen kerrankin sillä tuulella, että soisin mielelläni sen onnen hetken vaikka jollekkin läheiselleni. Vaikkapa ystävillemme Siljalle ja Eerolle. Olisin niin onnellinen heidän puolestaan, jos heillä jo tärppäisi. Vauvauutisista haaveillen....

Itse olen nyt valmis odottamaan. Odottamaan sitä oikeaa hetkeä. Meidän rahatilanne on vihdoin lähtenyt parempaan suuntaan ja haaveilemme jo yhteisestä lomamatkasta. Oikeastaan se olisi häämatka. Haaveilemme siis tällä hetkellä naimisiinmenosta. Pitkästä aikaa koen taas olevani niin onnellinen. En tiedä miksi. Eihän raha tuo onnea :D Vai tuoko?

Mulla on sellanen fiilis et muutoksen tuulet puhaltaa. Syksy tuo mukanaan jotain uutta, mutta en vaan tiedä vielä mitä. On vaan sellainen tunne. Ehkä me voisimme vihdoin ostaa uuden auton. Isomman auton, ehkä jopa perheauton.

Jonkinlainen pesänrakennusvietti muhun on iskemässä ja mulla on siitä hyvä fiilis. Olen ihan kohta valmis. Valmis vastaanottamaan meidän pienokaisen. Saavuthan pian?

Toimeeton

Mulla on jotenkin pöhlä olo. Haluaisin nopeuttaa tätä vauvantekoprojetia, mutta en oikein voi tehdä mitään. Tai voisinhan minä hakeutua lapsettomuusklinikalle, mutta en koe olevani vielä valmis siihen. Selasin jo netistä mahdollisia klinikoita, mutta kaikki julkisen puolen klinikat toimii vain normityöajalla, eli se tarkoittaisi vähintäänkin jonkin sortin "lintsausta" töistä ja se ei oikein minun tapauksessani onnistu. Mietin jo, että ensi kesänä viimeistään mennään. Varaan lomat siten, että voin hoitaa tähän projektiin liittyviä asioita herättämättä sen suuremmin huomiota.

Tavallaan jo jonkinlaisen aikataulun kehittäminen lohduttaa ja on jotain mitä odottaa. Jotain muutakin kuin tietämättömyys. Siltikin odottavan aika on vaan niin hirmuisen pitkä.

Voi kunpa voisin nähdä tulevaisuuteen, niin tietäisin miten kauan joudumme vielä odottamaan. Tai edes sen, että onko mitään mitä odottaa. Tietämättömyys raastaa minua.

Salaa taas lasken päiviä ovulaatioon ja mietin tulevia petipuuhia. Lupasin olla tikuttamatta nyt, että voin sitten tikuttaa ennen meidän lomamatkaa ja varautua tuleviin menkkoihin. Mun tuurilla ne tulee taas just eikä melkein kesken reissun. Plaah. Olisin maailman onnellisin, jos just sillon ne ei alkaiskaan vaan meidän tuleva pikkuinen olisi saanut alkunsa. Rakas äitijumala, suothan meille sen onnen?

Säännöllisen epäsäännöllinen

Ärsyttävää. Mun kuukautiskierto on niin säännöllisen epäsäännöllinen, että käytännössä raskautuminen ilman minkäänlaisia apuvälineitä on lähes mahdoton. Mun kierrot on nyt tän vuoden puolella ollut seuraavanlaiset:

Tammikuu 31 pv

Helmikuu 38 pv

Maaliskuu 31 pv

Huhtikuu 34 pv

Toukokuu 31 pv

Kesäkuu siirtyy heinäkuun alkuun

Heinäkuu 38 pv

Elokuu 28 pv

Ymmärtänette siis mitä tarkoitan säännöllisen epäsäännöllisellä. Kierto on siis keskimäärin sen 31-33 päivää, mutta se voi millon vaan heittää ihan totaalisesti häränpyllyä. Mä olen kyllä toisaalta oppinut jo tunnistamaan, että esimerkiksi kesäloman aikaan menkat on aina vähintään viikon "myöhässä", kun nekin on ikäänkuin lomalla silloin. Viime vuonna kesäloman aikaan mun kierto oli jopa huimat 52 päivää. Oo siinä sit.

Mulla on siis käytännössä vuodessa yhteensä 11 päivää aikaa hedelmöittää se munasolu. 11 päivää vuodesta on noin 3%. Mun lapsensaanti mahdollisuudet on siis ihan mitättömät. Why, oh why?

Ei ole helppoa olla nainen. Ainakaan just tämä nainen.

P.S. Nyt on kp 5 ja jokohan se on yk 12, mikä alkaa. Ai kauhia. Vuosi on viimein tullut täyteen ja olemme virallisesti lapsettomia.

Ajatuksia, huolia ja unia

Vaikka vauvatekoprojekti olisikin toistaiseksi pausella, en voi olla ajattelematta sitä, että meilläkin joskus olisi se oma pieni. Olimme mieheni kanssa kummityttöni syntymäpäivillä ja viihdyimme oikein hyvin, vaikka siellä oli muitankin lapsia ja yksi vauvakin. Kummityttöni on ehkä maailman suloisin lapsi. En malta olla miettimättä millainen meidän lapsestamme tulisi. Ystäväni otti minusta ja miehestäni suloisia kuvia kummityttö sylissäni. Me kaikki hymyilimme söpösti.

Näin jokin aikaa sitten unta, että meillä oli vauva ja me jouduimme tekemään jonkinlaisen vanhemmiksi soveltuvuustestin. Testit olivat outoja. Yhdessä testissä piti laittaa vauva oikean kokoiseen turvaistuimeen. Oli pieni, lelukokoinen istuin ja oli keskikokoinen ja sitten oli suuri. Jostain syystä laitoin vauvan liian pieneen istuimeen ja näin oman hermostuneisuuteni vauvan kasvoilta. Enkö osaakkaan olla äiti?

Myös mieheni oli nähnyt jokin aikaa sitten unta, että meillä oli pieni vauva. Hän kertoi, että se oli "superkiva" vauva, sillä se oli ihan hiljaa, eikä itkenyt yhtään. Me kuulemma asuimme mieheni lapsuuden kodissa ja tökimme vauvaa ihmeissämme, kun se oli niin nätisti. Mitähän lienee tuokin uni tarkoittaa?

Kauankohan vielä jaksan odottaa...

Toisaalta tällä hetkellä meidän talous on niin käsittämättömän huono, että ehkä meidän onkin vielä toistaiseksi hyvä olla vain keskenämme. Jospa universumi haluaakin meidän keräävän ensin hieman pesämunaa, että voimme antaa tulevalle lapsellemme mahdollisimman turvallisen kodin. Ehkä se hetki koittaa vielä, kun kaikki muu on kunnossa. Ehkä se tapahtuukin ihan pian.

Mieheni aloittaa viikon päästä työt ja minusta tuntuu, että voin vihdoinkin huokasta rahahuolillemme. Hyvät ajat on vielä edessä...