21. elokuuta 2017

Kotidoppler

Ensinnäkin kiitos ihan hirveesti kaikille kaikista neuvoista kotidopplerin käyttöön. Niistä rohkaistuneena otin heti kotiin päästyäni tuon oman dopplerini esiin ja kävin makuulleni sohvalle.

Levitin masulleni tällä kertaa hieman Cleridalia ja doppleri liukui ihon pinnalla kuin rasvattu :D Aikani siinä taas pyörittelin, mutta juuri kuin olin aikeissani luovuttaa, kuulin nopeahkon jumputuksen. Huusin äkkiä miestäni paikalle, mutta hän ei kuullut, koska teki töitä huoneessaan kuulokkeet päässä. Nousin ylös sohvalta ja menin hihkuen ilosta mieheni luo. "Tuu äkkiä kuuntelemaan!" Palasin sohvalle makuulleni ja aikani taas etsittyä, löysin uudestaan tuon ihanan pienen jumputukseni ja tällä kertaa miehenikin kuuli sen ❤️

Olen nyt ihan onneni kukkuloilla! Mä löysin sen! Meiän pikkuinen on vielä elossa! Luojan kiitos. Nyt voi taas hetken hengähtää ja on hieman helpompi odottaa tulevaa ultraa(jonka aikaa muuten vielä odotellaan postista saapuvaksi).

Voi että, onko tää tottakaan? Iih!

Onko siellä ketään?

Viikonloppu meni sitten tosiaan pääasiassa nukkuessa. Flunssa on nyt edennyt siihen pisteeseen, että kurkku ei ole enää kipeä, mutta pää on sitäkin enemmän täynnä räkää. Uuvuttaa edelleen ja sohva onkin nyt ollut erittäin kovassa käytössä. Vielä ei ole tarvinnut saikuttaa töistä.

Lugesteronin lopetuksesta ei tullut mitään muutoksia oireisiin. Kestokrapula jatkuu edelleen, rinnat on kivikovat ja pelkkä mieheni halaaminen sattuu rintaan. Masu pömpöttää edelleen siihen malliin, että näyttää ihan siltä kuin olisin raskaana. Jostain syystä kuitenkin tulee vähän väliä sellainen olo, että onkohan siellä sittenkään ketään?

Doppleria kokeilin taas lauantaiaamuna, mutta en löytänyt mitään. En oikein tiedä, että missä asennossa sitä pitäisi edes olla, joten olen ihan ulalla koko doppleroinnin kanssa. Olen varmaan posottanut sillä molluskalla taas ihan väärään suuntaan :D Ainakin sellaisen havainnon tein, että tuosta ihan vähän navan alapuolelta kuulee oman sykkeen *viuh viuh viuh*. Sitäkin on toisaalta ihan hauskaa kuunnella, heh.

Lauantaina siivoillessa mulle tuli yhtäkkiä ihan kauhea huimauskohtaus. Näkökenttä alko yhtäkkiä kallistumaan vinoon ja tuntui, että kaadun. Kohtaus meni onneksi nopsasti ohi. Menin kuitenkin hetkeksi istumaan keittiönpöydän ääreen ja söin mansikoita välipalaksi.

Huomenna onkin sitten taas yksi etappi matkassa, kun käyn siellä labrassa ottamassa veri- ja virtsanäytteet. Mua pelottaa jo valmiiks, et miten saan pidäteltyä sen neljä tuntia, kun nyt on muutenkin joku sellainen ihme vaihe, että voisin juoda vettä taas litratolkulla. Sitä ootellessa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

18. elokuuta 2017

Lugesteronin loppu

Päätin eilen illalla, etten halua enää ottaa illan annosta Lugesteronia, vaan päätän sen nyt tähän. Mieleeni hiipii lievä pelko, että tämä raskauskin päättyy nyt tähän. Entä jos kaikki oireetkin on ollut vain lugesteronista johtuvaa. Häviääkö kaikki oireet nyt kun en enää nauti ylimääräistä progesteronia? Ajatus vähän pelottaa, mutta en nyt ala turhasta panikoimaan. Edetään päivä kerrallaan ja katsotaan mihin se johtaa.

Eilen saapui postissa ebaysta tilaamani kotidoppler. Yllätyin ihan miten pikkiriikkinen paketti oli kyseessä. Odotin jo innolla, että pääsen kokeilemaan sitä. Odotukset sykkeiden löytymisestä eivät tietenkään olleet suuret, koska a) halppisdoppler jostain Kiinasta b) olen vielä niin alussa tässä raskaudessa, ja c) mulla ei ole mitään hajua, miten sellaista käytetään :D haha. Löysin kuin ihmeen kaupalla jostain jemmasta laitteeseen sopivan pariston, iskin kuulokkeet kiinni laitteeseen ja kaivelin yöpöydän laatikosta jonkun ikivanhan liukkarin :D Sivelin liukkaria hieman dopplerin pintaan ja laitoin napit korvilleni. Hmm... ihmeellistä suhinaa kuuluu, eli laite varmasti ainakin toimii. Hetken siinä pyöritellessä löysin jotain....sykkeen? Kyllä se oli syke, mutta se oli oma sykkeeni, haha. Muuta en sitten löytänytkään. Päätin luovuttaa. Better luck next time.

Olen tyytyväinen, että ostin tuon alle 20 euron kotidopplerin, vaikken sillä vielä mitään löytänytkään. Toki nyt kyllä tekis vähän mieli varata aika siihen paniikkiultraan, mutta maltan mieleni toistaiseksi. Kattelen nyt pari päivää, että miten tuon lugesteronin lopetus vaikuttaa kroppaani. Tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä, että pahoinvointi on pahempi kuin koskaan ja mietin jo ihan tosissani, että juoksenko nyt vai heti vessaan oksentamaan. Alavatsan vihlasujakin on tullut nyt taas parina päivänä pitkästä aikaa useammin.

Vatsa on ollut nyt pari päivää hieman kuralla. Toki aineenvaihduntani on nyt muutenkin ihan selkeästi hidastunut, kun tulee käytyä isolla hädällä enää vain kerran päivässä, mutta (anteeksi nyt TMI) tuntuu, että sillä yhdellä kertaa tuleekin sitten koko viikon edestä tavaraa ulos. Ei ihme, kun kuitenkin syön ihan yhtä paljon ellen enemmänkin kuin ennen raskautta. Noh ehkä tää tästä helpottuu jossain vaiheessa. Viimeistään sitten ens keväänä :D haha.

Eipä mulla nyt muuta. Onneks on perjantai. Aion nukkua vähintään koko viikonlopun!

P.S. Ainiin eilen huomasin todella oudon asian suihkussa ollessani. Nimittäin mun nännit tuntui oudolta. Siis ihan kuin olisin sivellyt niihin hoitoainetta tai suorittanut niille jonkun vahaus ja kiiltopesun, koska ne tuntui oudon liukkailta. Yritin pestä niitä saippualla, mutta se liukkaus ei lähtenyt. Suihkun jälkeen kun kuivasin itseni, niin ne tuntui tahmealta. Öö siis mitä ihmettä mulle tapahtuu?

15. elokuuta 2017

Voihan räkä!

Tänään poksahti taas täydet viikot 9+0 eli kymmenes raskausviikko alkakoon! Tänään on olo ollut jostain syystä aivan kamala. Se alkoi jo itseasiassa eilen päivällä ja yltyi iltaa kohden. Pahoinvointi on taas voimistunut ja jostain takavasemmalta yrittää nyt myös flunssa iskeä päälle. Kurkussa asustaa kaktus ja tämäkös vasta etovalta tuntuukin. Tuntuu, että on jatkuvasti pala kurkussa, eikä oikein nieleskellä siedä, kun sattuu. Nenäkin tuntuu menevän vaan päivä päivältä enemmän tukkoon. Phuuh.

*Atsiih, atsiih*

Normaalisti siedän pientä flunssaa työpöytäni ääressä, mutta nyt mietin, että pitäisikö olla vähän itsekkäämpi ja ottaa saikkua vähän kevyemmin perustein. Jo pelkkä tämä raskaus aiheuttaa väsymystä ja uupumusta, joten olisin kyllä niin paljon mielummin nyt peiton alla kotona, kuin toimistolla. Täytyyhän mun nyt ajatella tätä pikkuistakin.

Tämä päivä alkoi jo muutenkin huonoissa merkeissä ja voin ihan rehellisesti todeta, että vituttais ilman näitä hormoneitakin :D Siis mikä järki on pitää junalakko heti ensimmäisenä, kun kaikki viimeisetkin ihmiset palaa lomalta töihin! Sain sulloutua ihan täpötäyteen bussiin heti aamusta ja oli kyllä oloissa pitelemistä. Huhhuh.

Okei, ehkä mä nyt lopetan tän voivottelun tähän :D onneks tänään on sentään palkkapäivä, niin on jotain positiivistakin!

14. elokuuta 2017

Tylsä vaihe

Pakko myöntää, et nyt kun ollaan päästy tavallaan jo sen oman kipurajan yli näissä viikoissa, niin nyt tämä odottelu tuntuu vähintääkin yhtä tylsältä kuin piinapäivät ovulaation jälkeen. Mitään uutta ei tapahdu, eikä voi oikein tietääkkään, että tapahtuuko ylipäätään missään mitään. Kasvaako siellä muka oikeesti joku. Kestokrapula on, joo. Vihlasuja tulee edelleen päivittäin niin, että en enää edes noteeraa niitä. Melkeinpä harmittaa, kun ei ole mitään raportoitavaa tännekkään :D

Katsoin eilen telkkarista Erilaiset äidit ohjelman uusinta jakson parista, joka halusi synnyttää kotona kahdestaan, ilman kenenkään ammattilaisen apua. Mielenkiintoinen jakso, mutta ai että mulla meinas mennä hermot siihen kaikkeen hippeilyyn. Okei, jokainen tyylillään, mut esim. se kun se mies lateli jotain muka totuuksia siitä, että ultrat aiheuttaa keskenmenoja ja ties mitä kaikkee sairaalasynnytysten vaaroista ja haitoista. Oikeesti, siis jos ne riskit olis niin suuret, niin ei kai niitä silloin tehtäis ollenkaan. Argh. Onneksi niitten kotisynnytys meni kuitenkin kaikin puolin hyvin. Huhhuh.

Mutta joo, mitä nyt sitten onkaan seuraavaksi tapahtumassa. Ensinnäkin ajattelin lopettaa luget tämän viikon loppuun mennessä, kun kasassa on viikot 9+5 suurin piirtein. Vähän toki pelottaa, että luget on tähän asti vaan pidätellyt keskenmenovuotoa ja heti niiden lopettamisen jälkeen vuoto alkaa. Sillehän ei sitten tietenkään voi mitään, mutta ai että miten odotankaan sen mönjän käytön lopettamista :D Se on oikeasti ihan superärsyttävää. Mitäs muuta. Reilun viikon päästä olis myös otettava nuo veri- ja virtsakokeet, jota varten varasinkin jo ajan labraan, että sitten varmasti saan ne hoidettua työajan ulkopuolella. Tällä viikolla vois ehkä jo saapua postissa se meidän seuraava ultra-aika, että saas nähdä kauan me sitä vielä saadaan odotella. Se selvinnee myöhemmin.

Noh, ei mulla nyt muuta tähän hätään. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Toivottavasti matkamme vielä jatkuu pitkään :)

Alina ja pieni alivuokralainen 8+6

10. elokuuta 2017

Ensimmäinen neuvolakäynti...taas

Tänään kävin taas ekalla neuvolakäynnillä. Tämä käynti oli siitä harvinainen, että enimmäistä kertaa koskaan ikinä, mulla ei ole alkanut vielä vuoto. Oon siitä ehkä jopa vähän hämmästynytkin, että onko tää todellistakaan. Tällä kertaa ensimmäinen neuvolakäynti oli oikein ihana, toisin kuin viimeksi, kun aloitin ensimmäisen puheenvuoroni pillahtamalla itkuun juuri alkaneen keskenmenovuodon takia.

Neuvolan terveydenhoitaja oli onneksi sama kuin viimeksi, joten hän tiesi ja ymmärsi tilanteeni oikein hyvin. Tällä kertaa mun ei tarvinnut täytellä mitään lippulappusia etukäteen, koska tiedot oli aika pitkälti ajantasalla jo keväisestä käynnistäni johtuen.

Juteltiin tulevista labroista ja seulakäynneistä ja otettiin peruskokeet, eli paino, verenpaine, ja hemoglobiini. Pissanäytettä ei taaskaan tarvinnut ekalla käynnillä ottaa, vaan otan sen sitten joskus parin viikon päästä labrakäynnin yhteydessä. Jos nyt sinne asti päästään.

Nyt alkaa olla sinänsä jännittävä tilanne, koska kaikki tästä eteenpäin on uutta ja jännittävää. Vielä ei olla kertaakaan näin pitkälle päästy ja terkkakin oli sitä mieltä, että jos se olisi jo mennyt kesken, niin todennäköisesti vuoto olisi jo alkanut, koska kroppani on edellisissäkin keskenmenoissa osannut tyhjentää kohdun itsestään ilman mitään lääkkeitä. Hyviä merkkejä siis!

Olo on toistaiseksi ihan hyvä. Etova olo seuraa edelleen mukana 24/7, mutta on onneksi pysynyt kurissa, kunhan vain olen muistanut syödä edes jotain pientä, vähintään joka toinen tunti. Mandariinit, nektariinit, kurkut, tomaatit ja pähkinät, sekä jogurtit ja piimä onkin ollut nyt ihan ykkösiä ja onneksi myös aina saatavilla. Olen huomannut, että heti jos menee yli parin tunnin ilman ruokaa, niin alkaa pikkuhiljaa olemaan vaan vaikeampaa ja vaikeampaa saada yhtään mitään alas, joten parempi vaan koittaa syödä jatkuvasti jotain pientä. Painokaan ei ole päässyt vielä pahasti nousemaan vaikka tuntuu, että syön ihan sikana kaikkea :D Tänään aamulla punnitsin, niin 0,2 kg oli tullut painoa eli ei oikeastaan mitään. Toki eilen turvotti niin paljon, että nesteitä oli kehossa varmaan ainakin kilon verran. Huh tuntui ihan, että räjähdän. Mahakin näytti jo siltä, että olisin jo puolessa välissä raskautta! Tänään tuo turvotus oli onneksi kuitenkin jo kadonnut. Hetkeksi.

Mutta tällaista tänne tänään. Päivä kerrallaan mennään edelleen. Jos kaikki menee hyvin, niin kuukauden päästä nähdään taas meiän pikkuinen nt-ultrassa ♥ Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Oon vieläkin ihan ihmeissäni, että onko tää tottakaan.

7. elokuuta 2017

Back to teenage

Kirjoittelinkin jo perjantaina, että naamaani oli ilmestynyt muutama epäilyttävä näppylä. Noh viikonloppuna homma räjähti ihan suoraan sanottuna käsiin. Naama on tällä hetkellä kuin teini-ikäisellä. Näppyjä pukkaa poskiin ja leukaan ja vähän ottaankin. En oo koko kesänä tarvinnut ollenkaan mitään peittävää meikkiä ja nyt saikin löträtä pakkelin kanssa ihan huolella. Mitkään kasvonaamiotkaan ei tunnu auttavan.

Lueskelin jo vähän etukäteen 9. raskausviikon oireista puhelinsovelluksestani ja kas, siinä puhuttiinkin juuri hormonien aiheuttamista iho-ongelmista. Ultran mukaan tänään ollaan siis vasta 7+6 päivissä, mutta eihän se nyt niin tarkkaa ole, milloin mikäkin oire alkaa. Lohduttaudun aina sillä, että jos joku oire täsmää lukemiini raskausviikkojen oireisiin, niin ollaan vielä ihan tukevasti raskaana :D Okei tiedän, että kohtu voi tuottaa kaikenlaisia oireita vielä pitkään senkin jälkeen kun alkio on jo päättänyt kasvunsa, mutta jollainhan sitä on yritettävä lohduttautua tässä tilanteessa.

Pahoinvointi on edelleen hyvin hallittavissa. Viikonloppuna huomasin, että jos ei tullut syötyä just eikä melkein sen parin tunnin välein, niin johan alkoi pahoinvointi nostamaan päätään. Töissä kun on jotenkin niin helppo pitää välipaloistaan kiinni, kun tulee joka tapauksessa syötyä paljon tasaisemmin kuin kotona.

Pikku hiljaa siis eteenpäin. Jos tästä viikosta selvitään ehjin nahoin, niin ollaan jo ennätyspitkällä!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!