5. huhtikuuta 2019

Yksivuotias

Hiphei, meillä on täällä jo yksivuotias taapero. Uskomatonta!

Täällä on tapahtunut taas vaikka ja mitä, mutta en valitettavasti ole ehtinyt pahemmin konettani availemaan. Ollaan nimittäin käyty poitsun kanssa taas ensimmäistä kertaa monessa eri paikassa. Käytiin muun muassa testaamassa Hoplop ja Flamingon Naurusaari, vielä kun poitsu pääsi alle vuoden ikäisenä ilmaiseksi sisään. Jäbä viihtyi ihan todella hyvin ja ei paljoa äidistä välittänyt, kun kävi moikkailemassa kaikkia muita vanhempia ja lapsia siellä :D Lievästi ekstrovertti tapaus tämä meidän lapsi. Noh sentään edes joku meistä, haha.

Muita ensikokemuksia käytiin tekemässä myös hammaslääkärissä tai noh hammashoitajan tarkastuksessa, mutta kuitenkin. Hampaita meiltä löytyy jo kahdeksan (!!) kappaletta ja kuulemma ensimmäinen poskihammaskin tuntuu jo ikenen läpi sormelle. Niin, että ei ihme, jos ollaan välillä vähän kiukuteltu.
Yksivuotissynttäreitäkin ehdittiin jo juhlia viime viikonloppuna. Varsinaista teemaa meillä ei ollut, muuta kuin pallot. Oltiinkin koristeltu koko kämppä täyteen ilmapalloja ja ostettiin jäbällekkin ensimmäinen oma foliopallo (vappua odotellessa).
Vieraita meillä oli vauvasta vaariin, joten piti vähän miettiä tarjoilua sen mukaisesti. Lapsille askarreltiin mieheni kanssa coctailtikuista hedelmäsiili ja kasviksista tehtiin perinteinen juna. Kakkua en sitten jaksanutkaan tehdä vauvaystävälliseksi, koska ajattelin aikuisten kuitenkin pääasiassa syövän kakut ja pullat ja lapsille riitti kasvikset, hedelmät ja suolattomat popparit. Aikuisille oli toki myös suolaisia piiraita tarjolla. 

Juhlien oli tarkoitus olla pienimuotoiset, mutta tais niitä vieraita lopulta olla taas lähemmäs 20. Paikalla oli siis vain jäbän isovanhemmat, enot, täti puolisoineen, 2/4 kummia ja yksi kaveriperhe, jossa kaksi lasta. Kämppä oli taas tupaten täysi ja lahjoja saatiin paljon. Paljon uusia leluja saatiin, mutta onneksi moni toi myös muutakin, kuten kirjoja ja vaatteita. Lopuksi annettiin vielä lapsille kiitokseksi pienet lahjapussukat, missä oli lähinnä vain eväspatukoita ja rusinoita ja pieni dinolelu. Oli ihana nähdä lastenkin viihtyvän.

Tällä viikolla meillä oli myös yksivuotisneuvola. Jäbä oli kasvanut 2,5 kuukaudessa melkein 5 cm! Pituuskäyrä lähtikin oikein mukavasti noususuuntaan. Painokäyrä lähti pieneen laskuun, mutta se nyt oli täysin ymmärrettävää tuon kasvupyrähdyksen jälkeen. Pääasiassa kuitenkin mentiin vielä tasaisesti omalla käyrällä. Rokotuksiakin saatiin taas kaksi kappaletta. Vähän tuli itku, mutta siitä selvittiin nopsasti, kun jäbä pääsi takaisin leikkimään neuvolan leluilla. Reipas jätkä!

Mutta vasta, kun päästiin kehuskelemaan neuvolan tädille, kuinka ollaan pysytty terveinä, niin eikös meiän poitsulle sitten iskenyt yhtäkkiä ihan kamala vatsatauti. Se alkoi samana iltana yli 38 asteen kuumeena. Ajattelin sen liittyvän rokotuksiin, mutta seuraavana aamuna tukevasti syöty aamupala lensikin oksennuksena rattaiden makuupussiin, juuri ennen päikkäreille menoa. Sain jäbän siivottua ja puhtaat vaatteet päälle, kun taas lensi oksennus. Mikään ei enää pysynyt sisällä ja jätkä oli jo ihan superväsynyt. Otin jäbän nakkena viereeni sänkyyn katselemaan Netflixiä ja pian hän jo nukahtikin tyytyväisenä. Päikkärit paransi oloa sen verran, että vesi ja maito alkoivat jo pysyä sisällä. Yritin antaa hänelle myös pienen palan banaania, mutta se tulikin samantien ylös. Äidinmaidolla mennään siis. Seuraavana päivänä jäbä oli jo virkeämpi, kun kuume laski, mutta vuorossa olikin tällä kertaa ripuli. Ugh, voi luoja, anna mun kaikki kestää. Noh ei auta. Pikkuhiljaa kun alkaa ruoka pysymään masussa, niin olen antanut jäbälle riisikakkua mutusteltavaksi ja appelsiinia syötäväksi, että sais edes vähän energiaa. Toivottavasti tauti menee pian ohi. On niin kurjaa katsoa, kun toinen on niin pipi.

Olipas taas jotenkin sekavaa tekstiä. Mä en oikein enää tiedä mistä kirjottaa, kun kaikki on enää vaan tällaista diipadaapaa :D Laittakaa postaustoiveita, jos haluutte lukea jostain vähän järkevämmästä, haha.

Ei muuta kuin ihanaa viikonloppua kaikille! Kevät on täällä taas!

P.S. Ainin mieheni osti jäbälle synttärilahjaksi pyöräperäkärryn. On muuten ihan sika kätevä! Poitsukin viihtyin hyvin kyydissä ja ostettiin hälle ihan supersöpö kypäräkin!

P.P.S Edelliseen postaukseen viitaten, nyt mennään kp 44 eli saa nähdä tuleeko menkkoja enää ollenkaan. Tai ehkä tulee mutta millon, niin sitä ei moni tiedä. Oon olevinaan jo monta ovistakin tunnistanu, mut ei.... ei vielä. Ei varmaan kauheesti auta tämä vatsataudin takia tehostettu imetyskään.  Nännitkin olleet kipeenä jo muutaman päivän, mikä nyt on aivan selvä merkki menkoista! Että semmosta.

28. helmikuuta 2019

Kp 1

Onpa jotenkin hassua laskea taas kierronpäiviä, kun siitä on jo melkein parisen vuotta, kun sitä viimeksi edes ajatteli. Eli täällä siis alkoi menkat ekaa kertaa synnytyksen jälkeen.

Tosiaan viikko sitten, kesken shoppailun, tunsin, että nyt valahti jotain housuun. Riensin pikaisesti kauppakeskuksen invavessaan rattaiden kanssa ja huomasin menkkojen alkaneen. Eihän mulla tietenkään ollut mitään siteitä tai muita mukana, joten improvisoin ja laitoin yhden liivinsuojan housuihin :D Toimii! Kannatti näköjään säilyttää sitä yhtä Liberon näytepakkausta hoitolaukussa.

Oon jo pitkään jännäillyt, että koskahan ne ekat menkat tulee ja mimmoset ne on. Olen lukenut paljon kauhutarinoita siitä, että sitä verta tulee sitten niin paljon, ettei mitkään suojat riitä sitä pidättelemään. Niinpä ostinkin heti vuodon alettua kaupan hyllyt tyhjiksi erilaisista siteistä ja tampooneista. Ja kyllähän sitä sitten tulikin aika paljon, mutta kyllä siihen ihan normi suojat riitti, haha.

Synnytyksestä on nyt tosiaan melkein 11 kuukautta. Olen lukenut, että monella on alkanut menkat just näillä tienoilla, joten osasin vähän jo ounastella asiaa. Itseasiassa musta on tuntunut jo pari kuukautta siltä, että kierto olis lähtenyt käyntiin, mutta mitään vuotoa ei vaan ole tullut. Eli siis nää perus menkkafinnit ja mielialamuutokset oli ikäänkuin ihan selkeitä, mutta kierto ei vaan päättynyt vuotoon. Tässä kierrossa oli kuitenkin jotain hämärää ja olin jo satavarma, että nyt on tosi kyseessä. Niinkuin sitten lopulta olikin. Sorry nyt tulee vähän TMI, mutta siis valkovuoto oli ihan erilaista kuin ennen ja sitä tuli paljon. Siis todella PALJON. Ovulaation (tai siis ainakin oletan sen olleen ovis) aikaan vuotoa tuli niin paljon, että luulin ihan tosissani kärsiväni virtsankatkailusta, koska sain olla koko ajan vaihtamassa ph-suojaa. Aloin jo miettimään, että nyt on ihan pakko alottaa lantionpohjanlihasten kuntoutus, kun ei enää pysty muka pidättelemään yhtään :D Kunnes se sitten yhtäkkiä loppui kuin seinään. Ei enää "virtsankarkailua." Sanoin jo miehellekin, että nyt jos toi ei ollut ovis, niin mulla on varmaan joku syöpä tai joku tulehdus. Ja niinhän se sitten noin kaksi viikkoa myöhemmin alkoikin menkat.

Jännittävintä näissä menkoissa oli se, että ne ei tehnyt läheskään yhtä kipeätä kuin ennen raskautta. Vuoto oli tavallista runsaampaa ja kesti pari päivää pidempään, mutta selvisin ilman särkylääkettä ihan pienillä jomotuksilla parina ekana vuotopäivänä.

Vaikka vielä ei olla suunniteltu uutta vauvantekoprojektia, niin mielenkiinnolla jään seurailemaan miten kierto alkaa kehittymään. Tuleeko säännöllisesti vai epäsäännöllisesti? Ja oliko nämä lähes kivuttomat menkat vain harvinaista herkkua vai synnytyksen aiheuttamaa luksusta? :D

Seuraavia menkkoja odotellessa.

17. helmikuuta 2019

Meillä sattuu ja tapahtuu!

Siitä tulee väkisinkin jotenkin huono mutsi-fiilis, kun näkee vauvansa otsassa taas jälleen kerran uuden mustelman, mutta valitettavasti ne kaikki kolhut ovat vain osa elämää ja kehitystä.

Meiän poitsu on luonteeltaan vähän ehkä rohkeampi tapaus, kun joku toinen vauva olisi samassa tilanteessa ehkä hieman harkitsevampi. Niinpä kaikkeen uuteen mennäänkin yleensä pää edellä, ja naamaa koristaa taas uusi mustelma. Kerran jäbä kiipeili sylissäni, samalla kun harjasin koiramme turkkia, ja kun ote lipesi, hän kaatui otsa edellä suoraan kovapiikkiseen harjaan. Huh, onneksi ei sentään silmä mennyt puhki, mutta otsaan tuli pieni verta vuotava reikä.

Yksi päivä tapahtui yksi pahimmista peloistani, kun poika päätti kivuta alas syöttötuolista ja tipahti päälleen alas lattialle. Päähän tuli maton kuvio, mutta poikaa ei tuntunut juuri pahemmin haittaavan. Yöllä tosin taisi päätä vähän särkeä, kun herättiin itkien, mutta seuraavana päivänä, se oli jo mennyttä aikaa se.

Parisen viikkoa sitten olin jo ihan sata varma, että nyt tuli sairaalareissu, kun poitsu kurkotteli ilmapallon naruun seinää vasten seistessään ja ote taas kerran lipesi ja mentiin suoraan pää edellä tv-tason reunaa. Otsaan tuli verta vuotava viilto ja tein nopean analyysin tikkien tarpeesta. Onneksi haava ei kuitenkaan ollut syvä ja pärjättiin laastarilla.

Mustelmia tulee mustelmien perään ja koen välillä epäonnistuneeni vanhempana. Enkö mä osaa yhtään suojella tuota meidän lasta! Tosiasiassa tekevälle sattuu ja virheistä oppii. Ja onneksi mustelmat ja haavatkin paranee nopeasti :D

Ties mitä vielä on luvassa, nimittäin mun vauva oppi just kävelemään! Apua!

Vertaistukea kaivataan! :D

2. helmikuuta 2019

Rattaat / Matkarattaat

Nyt, kun ollaan päästy kokemaan jo jokainen vuodenaika meidän vaunuillamme, niin halusin kertoa hieman kokemuksiani.
Me ostettiin siis Britaxen Smile II-yhdistelmävaunut. Päätökseemme vaikutti pääasiassa budjetti, esteettisyys ja läheisten suositukset. Me saatiin nämä yhdistelmävaunut erittäin edullisesti suhteiden avulla ja isovanhempien sponsseilla. Taidettiin maksaa näistä loppujen lopuksi vaan joku 150€ omasta pussista, ja siis ihan uutena ostettiin. Pakkaus sisälsi vaunukopan, ratasosan, rungon ja sadesuojan vaunukopalle.

Yksi parhaimmista ominaisuuksista näissä on ollut ehdottomasti se, että näihin saa turvakaukalon suoraan kiinni. Meillä on käytössä Britax Römer Baby-Safe Plus SHR II-turvakaukalo, joten ei tarvita edes mitään adapteria tuohon vaunurunkoon.

Mä myönnän, että jonkun verran ostovalintaan vaikutti juurikin vaunujen ulkonäkö. Halusin ehdottomasti jonkun muun väriset kuin mustat tai harmaat vaunut ja Britaxella on yllättävän kiva valikoima erilaisia värejä. Ihastuin tähän oliivin vihreään sävyyn heti ja mies oli myös heti juurikin tämän värin kannalla. Mies kutsuukin niitä leikkisästi "taisteluvaunuiksi" :D

Yksi asia, mitä moni läheinen näistä totesi ensimmäisenä, oli se, että nämä on ihan älyttömän ketterät ja kevyet työntää. Mulle on tosi tärkeetä, että saan työnnettyä vaunuja yhdellä kädellä, koska joudun käyttämään koiraa ulkona päivittäin, useammin kuin kerran, ja joudun ahtautumaan koiran ja vaunujen kanssa pikkiriikkiseen hissiin.

Yksi tärkeä seikka oli myös se, että vaunurunko mahtuu meidän pikkufarkkuun takatilaan isohkon koiranhäkin viereen. Eikä tarvi ottaa edes renkaita irti tms. Valitettavasti muuta meiän takakonttiin ei sitten mahdukkaan :D Vaunurunko menee myös tosi helposti kasaan, mikä on ollut tosi tärkeä ominaisuus kauppareissuilla.

Kaveri muuten kerran totesi, että onpa kätevä tuo pikku etutasku tuossa vaunukopassa, kun sinne saa just avaimet ja kännykän jemmaan. Hänellä on siis Emmaljungat ja ilmeisesti niissä ei tämmöistä taskua ole. Voin olla väärässäkin, mutta se tasku oli kyllä ihan paras kesällä, kun ei tarvinnut koiraa ulos viedessä muuta kuin avaimet, niin ei tarvinnut mitään erillistä laukkua ottaa mukaan.

Ja jos en vielä tarpeeksi kehunut näitä vaunuja, niin pakko vielä hehkuttaa, että nämä vaunut todella kulkee syvemmässäkin lumihangessa. Toki vähän enemmän habaa se lumihangessa kulkeminen vaatii, mutta renkaat ainakin pyörii. Juttelin just kaverin kanssa aiheesta ja hän kertoi joutuvansa ostamaan Emmaljungan vaunuihinsa talvirenkaat, koska tavalliset renkaat menivät liiasta lumesta jumiin.

Yhden huonon puolen mä kuitenkin sanon, niin tuossa vaunukopassa oleva "kansi" on pelkällä tarralla kiinni kuomun sivuissa ja kun vauva innostuu enemmänkin potkimaan, niin se kansi nousee ja tarrat löystyy ja alkaa repsottamaan. Eli jos jotain kehitettävää pitäis sanoa, niin seuraavassa mallissa nuo sivut olis kiinni vaikka jollain neppareilla, niin ne ei alkais repsottamaan ajan kuluessa.

Suosittelen ehdottomasti näitä vaunuja kaikille. Edulliset, kätevät, monipuoliset, kivan näköset ja iso tavaratila on plussaa.

Mutta sitten oli tarkoitus kirjoittaa vielä vähän meiän matkarattaista.
Matkarattaita me mietittiin ihan tosi tosi pitkään ja vasta pari viikkoa ennen meiän Kanarian reissua ostettiin nämä Baby Joggerin City Tour-matkarattaat värissä sininen.

Kattelin varmaan sata erilaista esittelyvideota erilaisista matkarattaista ja käytiin testailemassa liikkeissä eri rattaita, mutta en vaan millään meinannu päästä päätökseen. Meinattiin ensin ostaa Verkkokauppa.comista Milla & Månsin matkarattaat, koska ne oli edulliset ja ihan kivan näköset ja meni pieneen läjään, mutta ne oli just sillä hetkellä loppu, niin piti keksiä jotkut muut. Noh muistin tämän blogin kautta erään lukijan(tiedät kyllä kuka ♥) vinkanneen meille näistä City Toureista ja ihastuin lopulta niihin ihan täysin.

Meiän vaatimuksina oli pieni koko ja helppo kasattavuus, mutta ei kuitenkaan sellaisia ns. sateenvarjorattaita, koska haluttiin kuitenkin suht pitkä käyttöikä. Näihin City Toureihin mahtuu ilmeisesti vähän isompikin lapsi, ainakin jalkatilan ja selkänojan pituuden perusteella.

Haluttiin myös, ettei renkaat olis kuitenkaan ihan maailman pienimmästä päästä, vaan pääsis vähän vaativammassakin maastossa, että voidaan jatkossa käyttää näitä myös mökillä. Matkalla testattiin näitä mm. rantahiekalla ja kyllä ne siinä märässä rantahiekassa kulki ihan hyvin. Toki vähän vaati taas habaa se työntäminen, mutta renkaat kuitenkin pyöri ihan hyvin. Ainoa huono puoli näissä renkaissa on se, että pehmeä kumipinnoite imee aika hyvin pikkukiviä itseensä ja ne jää välillä inhottavasti kiinni.

Näiden vaunujen paras puoli on ehdottomasti tuo portaattomasti alas laskeutuva selkänoja, missä meiänkin jäbä veti monen monet päikkärit. Myös uv-suojan omaava kuomu suojasi tosi hyvin auringolta, niin ei pikku jäbän silmiä häikäissyt kyydissä.

Yks mikä vähän harmitti, oli se, että näissä ei ole sellaista turvakaarta mukana. Sellaisen kyllä voi ostaa lisäosana, mutta jotenkin toivoisin sellaisen olevan ihan vakiovarusteena. Tosin ihan hyvin pärjättiin ilmankin, pelkillä turvavöillä, joten ehkä sitä ei sitten tarvitse ollenkaan.

Nämäkin vaunut ovat ihan äärettömän ketterät ja kevyet. Kokeilin vähän työnnellä kaverini Britax B-Motion-matkarattaita ja ne tuntui jotenkin ihan todella raskailta ja tönköltä kääntää. Niissä oli siis vain yksi eturenkas, mikä sai ne tuntumaan jotenkin tosi kankealta. Toki isot renkaat kulkivat kyllä rannalla paljon paremmin, kuin meidän pikkurenkaat, mutta onneksi harvemmin tulee ihan rantahiekassa käveltyä vaunujen kanssa :D

Plussaa näissä City Toureissa on ehdottomasti tuo mukana tuleva kuljetusreppu, mihin vaunut saa kätevästi pakattua ja pysyy siinä suojassa myös varastossa ollessaan.

Nämäkin vaunut on kyllä ihan hintansa veroiset ja uskon näiden kestävän vielä monen monet matkat.



Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut näistä tai jostain muista vaunumerkeistä ja malleista?

29. tammikuuta 2019

Vauvan kanssa matkassa

Mä oon yrittänyt jo varmaan sata kertaa aloittaa(tai kirjoittaa loppuun) tätä reissupostausta, mutta aina kun kaivan koneen esiin, niin hälyttimestä kuuluu heräämisen merkkejä.

Meillä on taas tapahtunut jänniä. Ensinnäkin pakko hehkuttaa, että vihdoin ja viimein se ensimmäinen ylähammas puhkesi läpi ikenestä! Woohoo! Johan sitä oltiinkin jo odoteltukkin. On muuten aika massiivinen lego tuo ylähammas, huhhuh.

No mutta isompi asia meiän arjessa on nyt se, että äitini muutti meille evakkoon asumaan pariksi kuukaudeksi putkiremonttia pakoon. Sen seurauksena äitini on muuttanut poikamme huoneeseen asumaan ja poitsu muutti ikään kuin takaisin meidän huoneeseen nukkumaan. Jäbä on siis nukkunut jo vähän alle kuusikuisesta asti omassa huoneessa ja ollaankin nukuttu ihan tosi hyvin, mitä nyt välillä ovat joko hampaat tai jokin muu kehitysvaihe vaivannut yöunia. Pääasiassa kuitenkin yöt ovat sujuneet tähän asti hyvin, mutta nyt, kun jäbä muutti takaisin meidän makkariin, niin yöt ovat olleet enemmän tai vähemmän katkonaisia. Olen alkanut jo hieman stressaamaan nukkumaan menemistä, sillä pelkään herättäväni vauvan ihan vaan kääntymällä sängyssä. Oikeasti jäbä on kyllä niin sikeäuninen, että ei pelkkään peiton kahinaan niin vain herää, mutta jos kuu ja tähdet sattuu juuri sillä hetkellä olemaan oikeassa asennossa, niin voi se herätä pelkkään huokaisuunkin. (Tai ehkä hän olisi herännyt siinä kohtaa joka tapauksessa ilman huokaustakin). Niinpä nyt sitten opetellaan taas nukkumaan koko perhe yhdessä. Onneksi koira sentään tykkää nukkua äitini jaloissa, niin ei sentään koiran liikuskeluun tarvi herätä.

Mutta niin, halusin siis kertoa hieman kokemuksistamme vauvan ensimmäisestä ulkomaan matkasta. Tai no jos tarkkoja ollaan niin toisesta, koska käytiin jo kesällä Tallinnassa, mutta nyt matkustettiin ensimmäistä kertaa lentäen. Matkamme kohteena oli tällä kertaa Kanarian saaret ja tarkemmin Fuerteventura.

Meidän lento lähti tosi aikaisin aamulla ja jouduttiinkin heräämään jo viiden aikaan aamuyöstä.  Onneksi jäbä herää normaalistikkin noihin aikoihin syömään tissiä, niin ei tarvinnut kesken unien herättää. Lentokentällä kiedoin poitsun kantoliinaan, mikä osoittautui erittäin hyväksi ideaksi, sillä jäbä nukahti siihen lähes heti turvatarkastuksen jälkeen ja ehti ottaa pienet nokoset, ennen koneeseen nousua. Koneessa nousuun lähdössä vauvan kuitenkin pitää istua sylissä turvavöissä, niin ei voinut liinassa olla, mutta onneksi nousu meni hyvin. Lento kesti reilu kuusi tuntia ja tuona aikana ehdittiin mm. syödä, nukkua ja vaihtaa yksi kakkavaippakin. Jäbä onneksi sattui nukahtamaan juuri ruokailun aikaan, niin sain itsekkin hyvin syötyä. Laskeutuminen aiheutti pikkuisen levottomuutta, mutta onneksi pian oltiin jo perillä.
Perillä kohteessa oli vielä noin tunnin bussimatka hotellille, jonka aikana vauva taas onneksi nukahti. Meiän majapaikaksi valikoitui tällä kertaa Hotel Princess Jandia. Hotellialue oli ihana. Siellä oli vaikka ja mitä kaikenlaisille matkalaisille. Pääasiassa siellä kyllä asusteli kaiketi saksalaisia eläkeläisiä, mutta kyllä siellä oli lapsiperheitäkin ja jokunen nuorisoporukkakin. Meillä oli käytössä all-inclusive eli ei tarvinnut miettiä ruokailuja sen enempää, kuin vaan marssia oikeeseen paikkaan silloin, kun nälkä iskee :D Siellä myös kohdeltiin tosi hyvin lapsiperheitä. Ruokapaikoissa oli tarvittava määrä syöttötuoleja ja tarjoilijat tykkäsivät aina viihdyttää perheen pienimpiä.
Me oltiin pakattu mukaan kaikki vaipat ja soseet viikon ajaksi, mutta kyllä sieltä olisi saanut niitä myös kaupastakin. Vikoina päivän maisteltiinkin itseasiassa paikallista vauvansosetta ja ihan hyvin tuntui kelpaavan. Ainoa vaan, että paikalliset soseet +8kk ikäiselle, olivat melkoisen sileitä koostumukseltaan. Meiän jäbähän syö siis jo ihan hienosti karkeitakin ruokia, niin ei olisi ihan niin sileätä tarvinnut olla, mutta toki jotkut saattaa vielä syödä ihan sileitäkin soseita.
Hotellialue oli tosiaan niin valtava, ettei edes kovin montaa kertaa tarvinnut poistua sieltä ollenkaan. Tarkoitus oli käydä eläintarhassa, mutta jotenkin se sitten vain unohtui, kun oltiin päästy "alkushokista" jonkinlaiseen päivärytmiin. No mitä me sitten tehtiin siellä? Noh syötiin, uitiin, syötiin, käytiin rannalla, syötiin, ja vielä vähän syötiin :D No ei vaan, käytiin me yhtenä päivänä läheisessä "keskustassa", jonne oli noin reilu pari kilsaa matkaa ja yhtenä päivänä käytiin kipuamassa mieheni kanssa semmoisen pienen "vuoren" päälle. Tai ainakin puolimatkaa. Päälle asti ei uskallettu kivuta, koska meillä oli poitsu mukana selkärepussa.
Varustuksena vauvalle meillä oli siis mukana Manduca kantoliina, Stokken 3 in 1 kantoreppu, sekä Baby Jogger City tour matkarattaat. Kantoliinaa tuli käytettyä oikeastaan vaan lentokentillä, mutta kantoreppu ja matkarattaat oli käytössä päivittäin. Hotellin alueella liikuttiin pääasiassa matkarattailla, mikä oli ihan tosi kätevää, sillä jätkä yleensä nukahti niihin, jos sattui olemaan päikkäriaika. Kantoreppu oli käytössä aina, kun lähdettiin rannalle seikkailemaan. Meidän hotelli onneksi sattui sijaitsemaan ihan rannan läheisyydessä. Meressä ei uskallettu uida, mutta rannalla oli muuten hirmu kiva köllötellä ja ihailla aaltoja. Poitsukin tykkäsi upottaa varpaitaan rantahiekkaan.
Lämpötila Fuerteventuralla joulukuussa oli sen vähän päälle +20 astetta. Aurinkoisina päivinä oli vähän lämpimämpää. Semmonen juuri sopiva lämpötila tuommoselle pienelle vauvalle, niin ei tarvi ihan hirveästi aurinkorasvalla läträtä, mutta tarkenee kuitenkin shortseilla ja t-paidalla. Ja uima-altaassakin tarkeni uida, mikä olikin yksi jäbän lempparipuuhista.
Matka meni siis kaikin puolin tosi hyvin, vaikka ennakkoon jännitinkin kovasti. Mitään erikoisempaa ongelmatilannetta ei tapahtunut ja ei oltu edes yli- tai alipakattu matkatavaroita mukaan. Rahaakaan ei kulunut oikeastaan mihinkään, kun ei tarvinnut ostaa ruokaa. Tuliaisiakin ostin vain pojalle. En nykyään raaski ostaa itelleni mitään, vaan haluan ostella meiän vauvalle kaikkea kivaa, haha.

Paluumatka sujui myös hyvin, Jäbä nukkui taas päikkärit lentokoneessa juuri ruokailun aikaan, mikä sopi meikäläiselle paremmin, kuin hyvin. Kaikki sujui niin hienosti, että matkakuume heräsi ja alettiin jo haaveilemaan uudesta ulkomaanreissusta :D Noh se saa tosin odottaa, kun ei näillä hoitovapaan tuloilla kovin kauas lähdetä. Toivottavasti päästään vielä johonkin ennen kuin jäbä täyttää sen kaksi vuotta.

Mutta tämmönen reissu tällä kertaa.

Kirjotin tätä tekstiä varmaan seitsemässä eri osassa, koska kirjoittaminen keskeytyi aina jäbän heräiltyä päikkäreiltä, joten pahoittelut, jos teksti on kauhean sekavaa. Vastailen siis mielelläni kaikkiin kysymyksiinne, mitä heräsi vauvan kanssa matkustamisesta. Ja tietty muutenkin.

Palaillaan taas!

P.S. Ainiin, jäbälle ehti tulla jo neljäs alahammaskin tässä pari päivää sitten :D

P.P.S Täytin sitten viimein 30 :(

P.P.P.S Poitsulle iski viimeyönä kauhea flunssa, joten huonot yöt jatkuu jälleen.

16. tammikuuta 2019

Uuden vuoden kuulumiset

Hiio hoi, pitkästä aikaa. Tännehän on eksynyt pari uutta lukijaakin. Olen ihan otettu. Pahoittelen taas näin alkuun, kun en ole ehtinyt edes konettani avaamaan ties miten pitkään aikaan, sillä äidin oma aika tuntuu olevan kortilla ihan koko ajan. No mutta yritetään nyt ottaa vähän kiinni pienten kuulumisten merkeissä.

Meillä menee tällä hetkellä ihan tosi hyvin. Pientä ysikuisen kiukuttelua meinas vähän olla, mutta se meni viikossa-parissa ohi. Se meinasi siis huonosti nukuttuja öitä ja muutenkin vähän sellaista yleiskiukuttelua. Ei mitään kovin erikoista kuitenkaan.

Kahdeksankuukautisneuvolassa huomattiin pientä kasvun hidastumista, minkä takia meillä oli sitten tänään aika painokontrolliin lääkärikäynnin ohella. Kasvu on onneksi lähtenyt taas tasaantumaan, mutta sitä seuraillaan vielä. Tässä vielä jätkän strategiset mitat tällä hetkellä:
Ikä: 9 kk 16 pv
Paino: 8550g
Pituus: 71,5 cm
Kasvukäyrä menee hieman alle keskikäyrän, mutta suunta on onneksi taas ylöspäin. Lääkärikäynnillä oli myös kaikki tuttuun tapaan hyvässä kunnossa.

Jätkä on kehittynyt ihan hirmuista vauhtia ja tuntuu kuin meillä asuisi jo pieni taapero. Seisomaan noustiin jo kahdeksan kuukauden ikäisenä ja nyt mennään jo kovaa vauhtia tukea pitkin kävellen. Joululahjaksi saatu taaperokärry onkin ollut jo kovassa käytössä, kun jätkä huristelee sen kanssa pitkin kotimme pitkiä käytäviä. 

Joulu ja uusi vuosi meni myös tosi mukavasti pienestä köhästä huolimatta. Aattoa vietettiin mummin ja papan luona, joulupäivä vietettiin mummolassa ja ukkilassa ja Tapaninpäivä vietettiin isomummolassa. Paljon nähtiin taas sukulaisia ja lahjojakin saatiin isot kasat. Vielä ei lahjat kauheasti kiinnostanut, mutta lahjanauhat oli ihan jäbän lempparijuttu :D Uutta vuotta vietettiin tällä kertaa ihan vain kotona, koska olin itse sillon niin kauheassa räkätaudissa, etten jaksanut lähteä mihinkään muita tartuttamaan. Vaikkakin tuntu, että tuohon aikaan oli vähintään kaikki vähän jossain pienessä flunssassa. Poitsu ihasteli raketteja keittiön ikkunasta, mutta ei kuitenkaan jaksanut valvoa puoleen yöhön asti vain sammui normaaliin aikaan yöunille. Tuo meiän jätkä nukkuu kyllä niin super sikeesti, ettei edes keskiyön pahin pauke häntä herättänyt.

Hampaita tehdään taas kovaa vauhtia. Kolmas alahammas ilmestyi siinä noin seitsemän kuukauden iässä ja ylähampaita tehdään edelleen. Yhdessä vaiheessa yläikenet oli jo niin turvonneet ja kipeät, että olin jo satavarma niiden puhkeavan jo ennen vuoden vaihdetta, mutta ei vielä sittenkään. Toinen ylähammas jo kovasti kuultaa ikenen läpi, mutta millon lie puhkeaa, sitä ei moni tiedä. Kuolaa ainakin puskee taas niin hirveästi, että kaulaliinat on jatkuvasti ihan läpimärkinä ja tuttia tykätään repiä ikenillä ja kaikki muukin on pakko tunkea heti suuhun.

Uusia tavujakin tavaillaan kovasti. "Mämmä mämmä" ja "tutta tutta" on nyt viimeisimpiä hokemia. "Tutti" taitaakin olla meidän lapsen ensimmäinen sana, sillä heti kun tutin ottaa suusta pois, niin kädet hapuilevat heti tuttia takaisin ja suusta kuuluu sanat "tutta tutta".

Jätkälle on kehittynyt myös ihan mieletön huumorintaju :D Joka päivä saadaan mieheni kanssa naureskella lapsemme kujeiluille. Yksikin päivä mieheni leikki poitsun kanssa "piilosta" eli hän juoksi kulman taakse piiloon, jätkä konttasi perässä ja kun isi löytyi, niin jätkä lähti hirmuista vauhtia karkuun samaan aikaan naureskellen. Lelujakin tykätään nyt ojennella kaikille ja samalla harjoitellaan sanomaan "kiitos" ja "ole hyvä". Niistä se ei toki vielä mitään ymmärrä, mutta antaminen ja vastaan ottaminen on jo pojan mielestä hirmu hauskaa.

Edelleen tuntuu toimivan tokaisu "joka viikko opitaan jotain uutta", kun jäbä kehittyy niin hurjaa vauhtia. Kauankohan menee, että jäbä lähtee yhtäkkiä kävelemään. Iiik apua, jännittää ajatuskin.

Ou nou, nyt kuuluu pientä örinää hälyttimestä. On siis aika hakea lapsi parvekkeelta nukkumasta (btw, nukkuu muuten ihan törkeen hyvin ulkona, suosittelen kaikille). Palataan taas pikimiten ainakin reissupostauksen kera ja haluan ainakin kertoa vähän omia kokemuksiani meiän vaunuista.

Palaillaan!

P.S. Kauhee, kun tuntuu, etten osaa enää kirjottaa :D:D:D

19. lokakuuta 2018

6 (ja puoli) kuukautta

Voi että. Edellisestä postauksesta on kulunut taas pieni ikuisuus.

Ensinnäkin, ihana huomata, kuinka täällä blogimaailmassa on taas paljon plussia "pärähdellyt" testitikkuihin. Yritän ehtiä lukemaan mahdollisimman paljon muiden kuulumisia, mutta valitettavasti kommentteihin en ehdi kauheasti syventymään. Onnittelut siis täältä kaikki kanssasiskoille! Koitan nyt kuitenkin saada tänne jotain pikaista taas raapustettua.

Kuusi kuukautta tuli tosiaan täyteen jo parisen(tai noh melkein kolme) viikkoa sitten. Poitsu voi edelleen tosi hyvin ja kehittyy ihan mieletöntä vauhtia. Lähes joka viikko laitan anopille whatsapp-viestiä, että nyt hän teki sitä ja tätä ja tuota, haha. Neuvolassa mitattiin pituudeksi 68cm ja painoa on kertynyt jo 7740g. Jostain syystä paino menee edelleen siinä -1 käyrällä, mutta kasvu on tasaista, niin ei tarvi siitä murehtia.

No mitäs kaikkea meillä sitten ollaan jo opittu. Jätkä tais olla just täyttänyt 6kk, kun hän oppi nousemaan itse istumaan. Siitä sitten vähän reilun viikon päästä opittiin ryömimään eteenpäin(tähän asti kuljettiin vielä peruuttamalla) ja ei mennyt kuin muutama päivä, niin jätkä alkoikin jo konttaamaan. Nyt sitä menoa ei sitten pysäytä enää mikään :D

Ruokailua ollaan harjoiteltu kovasti. Ostin kirjakaupasta sellaisen kirjan kuin Samasta padasta ja pakko sanoa, että onneksi ostin. Ollaan opittu niiiiin paljon enemmän monipuolisesta ruuanlaitosta ja vauvakin on tykännyt, kun saa syödä samaa ruokaa vanhempien kanssa. Yllättäen poitsun lempparia on tällä hetkellä makaronilaatikko, mutta hyvin näytti uppoavan myös maapähkinävoi-curry ja riisi. Nam! Suosittelen!
Tällä hetkellä tuntuu uppoavan paremmin sellainen ruoka, jota saa syötyä itse omin käsin. Soseet jäivät vähän taka-alalle, kun jäbän piti saada lusikka omaan käteen ja siitähän nyt ei tullut sitten yhtään mitään muuta kuin sotkua. Täytyy nyt vaan koittaa tarjota mahdollisimman paljon uusia makuja, kun hänellä on vielä niin suuri ruokahalu. Ja täytyyhän kasvavan pikkumiehen nyt syödä hyvin :D

Kovasti pikku herra alkaa hapuilemaan käsillään jo ylös päin, että lienee kova tahto päästä jo seisomaan. Välillä hän tuntuu jo laittavan jalkojaan alleen ja istuu kyykkyasennossa samalla tv-tasosta tukea ottaen. Ei kai se nyt vielä sentään seisomaan ala, apua! Katotaan kauan siihen vielä menee. Mun puolesta ei olis kiirettä, haha.

Uusia hampaitakin tuntuu jo tekevän. Tänään alkoi taas tutulta vaikuttava kiukku ja kitinä, kun ei edes tissi kelvannut. Kuolaakin valuu taas reippaammin ja käsiä tungetaan suuhun jatkuvasti. Voi olla, että niitä tehdään vielä jonkun aikaa, mutta ilmeisesti jo 7kk iässä voi alkaa yläetuhampaat puhkeamaan. Niitä ei niin ihania levottomia öitä odotellessa.

Kävinpäs muuten töissä piipahtamassa poitsun kanssa yksi päivä. Vauva oli iloinen ja reipas ja nautti saamastaan huomiosta. Hymyili vain ja jutteli, kun tädit ja sedät lässyttelivät hänelle hassuilla äänillä. Kovasti minua jo kaivattiin takas töihin, mutta enhän mä nyt mitenkään raaski jättää vielä tuota pientä miestä hoitoon. Lähinnä olen itse kuitenkin viihtynyt äitiysvapaalla niin hyvin, että vielä ei ole kaipuuta kello viiden herätyksille. Tykkään näistä hitaista aamuista, kun saadaan jäädä vauvan kanssa sänkyyn pötköttelemään ja kikattelemaan ja pusuttelemaan yhdessä. Eiköhän se kaipuu töihin vielä tule jossain vaiheessa, mutta nyt seurailen jännityksellä aina tulevia uusia kehitysaskelia. Onneksi ei vielä tarvitse miettiä töihin paluuta moneen kuukauteen. Vasta ensi syksyllä sitten.

Mutta tämmöstä nyt tällä kertaa. Lomamatkaamme on enää alle 50 päivää jäljellä. Odotan sitä jo kovasti. Ja sitten on joulu ja uusi vuosi ja monen monta uutta koettavaa vauvan kanssa.

Ihanaa syksyä kaikille!