19. lokakuuta 2018

6 (ja puoli) kuukautta

Voi että. Edellisestä postauksesta on kulunut taas pieni ikuisuus.

Ensinnäkin, ihana huomata, kuinka täällä blogimaailmassa on taas paljon plussia "pärähdellyt" testitikkuihin. Yritän ehtiä lukemaan mahdollisimman paljon muiden kuulumisia, mutta valitettavasti kommentteihin en ehdi kauheasti syventymään. Onnittelut siis täältä kaikki kanssasiskoille! Koitan nyt kuitenkin saada tänne jotain pikaista taas raapustettua.

Kuusi kuukautta tuli tosiaan täyteen jo parisen(tai noh melkein kolme) viikkoa sitten. Poitsu voi edelleen tosi hyvin ja kehittyy ihan mieletöntä vauhtia. Lähes joka viikko laitan anopille whatsapp-viestiä, että nyt hän teki sitä ja tätä ja tuota, haha. Neuvolassa mitattiin pituudeksi 68cm ja painoa on kertynyt jo 7740g. Jostain syystä paino menee edelleen siinä -1 käyrällä, mutta kasvu on tasaista, niin ei tarvi siitä murehtia.

No mitäs kaikkea meillä sitten ollaan jo opittu. Jätkä tais olla just täyttänyt 6kk, kun hän oppi nousemaan itse istumaan. Siitä sitten vähän reilun viikon päästä opittiin ryömimään eteenpäin(tähän asti kuljettiin vielä peruuttamalla) ja ei mennyt kuin muutama päivä, niin jätkä alkoikin jo konttaamaan. Nyt sitä menoa ei sitten pysäytä enää mikään :D

Ruokailua ollaan harjoiteltu kovasti. Ostin kirjakaupasta sellaisen kirjan kuin Samasta padasta ja pakko sanoa, että onneksi ostin. Ollaan opittu niiiiin paljon enemmän monipuolisesta ruuanlaitosta ja vauvakin on tykännyt, kun saa syödä samaa ruokaa vanhempien kanssa. Yllättäen poitsun lempparia on tällä hetkellä makaronilaatikko, mutta hyvin näytti uppoavan myös maapähkinävoi-curry ja riisi. Nam! Suosittelen!
Tällä hetkellä tuntuu uppoavan paremmin sellainen ruoka, jota saa syötyä itse omin käsin. Soseet jäivät vähän taka-alalle, kun jäbän piti saada lusikka omaan käteen ja siitähän nyt ei tullut sitten yhtään mitään muuta kuin sotkua. Täytyy nyt vaan koittaa tarjota mahdollisimman paljon uusia makuja, kun hänellä on vielä niin suuri ruokahalu. Ja täytyyhän kasvavan pikkumiehen nyt syödä hyvin :D

Kovasti pikku herra alkaa hapuilemaan käsillään jo ylös päin, että lienee kova tahto päästä jo seisomaan. Välillä hän tuntuu jo laittavan jalkojaan alleen ja istuu kyykkyasennossa samalla tv-tasosta tukea ottaen. Ei kai se nyt vielä sentään seisomaan ala, apua! Katotaan kauan siihen vielä menee. Mun puolesta ei olis kiirettä, haha.

Uusia hampaitakin tuntuu jo tekevän. Tänään alkoi taas tutulta vaikuttava kiukku ja kitinä, kun ei edes tissi kelvannut. Kuolaakin valuu taas reippaammin ja käsiä tungetaan suuhun jatkuvasti. Voi olla, että niitä tehdään vielä jonkun aikaa, mutta ilmeisesti jo 7kk iässä voi alkaa yläetuhampaat puhkeamaan. Niitä ei niin ihania levottomia öitä odotellessa.

Kävinpäs muuten töissä piipahtamassa poitsun kanssa yksi päivä. Vauva oli iloinen ja reipas ja nautti saamastaan huomiosta. Hymyili vain ja jutteli, kun tädit ja sedät lässyttelivät hänelle hassuilla äänillä. Kovasti minua jo kaivattiin takas töihin, mutta enhän mä nyt mitenkään raaski jättää vielä tuota pientä miestä hoitoon. Lähinnä olen itse kuitenkin viihtynyt äitiysvapaalla niin hyvin, että vielä ei ole kaipuuta kello viiden herätyksille. Tykkään näistä hitaista aamuista, kun saadaan jäädä vauvan kanssa sänkyyn pötköttelemään ja kikattelemaan ja pusuttelemaan yhdessä. Eiköhän se kaipuu töihin vielä tule jossain vaiheessa, mutta nyt seurailen jännityksellä aina tulevia uusia kehitysaskelia. Onneksi ei vielä tarvitse miettiä töihin paluuta moneen kuukauteen. Vasta ensi syksyllä sitten.

Mutta tämmöstä nyt tällä kertaa. Lomamatkaamme on enää alle 50 päivää jäljellä. Odotan sitä jo kovasti. Ja sitten on joulu ja uusi vuosi ja monen monta uutta koettavaa vauvan kanssa.

Ihanaa syksyä kaikille!


6. syyskuuta 2018

5-kuinen iso poika jo!

Nyt tulee varmaan sata kirjoitusvirhettä, kun koitan nopsasti kirjoitella kuulumisia puhelimella.

Kuukaudessa on ehtinyt tapahtua taas ihan hirveästi. Neljän kuukauden hulinat loppuivat onneksi lyhyeen ja ollaan kaikki taas vähän iloisempia :D Viimeksi poitsu oli juuri oppinut kääntymään ja nyt hän ottaa jo konttausasentoa ihan tuosta noin vain. Välillä meinaa mennä jopa suorille jaloille, mutta tulee siitä vielä onneksi nopsasti takas kontilleen. Vielä ei siis kauheasti liiku eteenpäin, mutta ei siihen varmasti enää kauaa mene. Peruuttelua ja navan ympäri pyörimistä sen sijaan harrastetaan kovasti, eikä enää uskalla jättää hetkeksikään valvomatta pikkuista, kun hän pyörähtää salaman nopeasti vaikka pöydän alle piiloon :D

Viime viikkojen aikana jäbälle on puhjennut myös jo kaksi hammasta. Ensimmäinen tuli 4kk 3vkon iässä ja seuraava tuli 5kk 3pvn iässä. Ekasta hampaasta ei tullut oireita juuri ollenkaan. Perus purulelun jyystämistä ja kuolaamista vain, mutta toinen hammas aiheutti jo enemmän itkua ja kipuilua. Jouduttiin parina iltana antamaan jo panadolia, kun poitsu ei meinannut suostua kunnolla syömään ja vaan itketti kaikki asiat. Kipulääkkeen saatuaan söi taas kuin hevonen ja unikin tuli heti ruuan päätteeksi. Hampaan puhjettua ei sitten ollutkaan enää mitään vaivoja ja lapsi oli taas iloinen oma itsensä.

Varpaatkin ollaan jo löydetty. Jätkä tykkää nykyään tylsyyksissään repiä sukkiaan pois jaloista :D Myös nostettaessa meinaa kaikki pyyhkeet ja irtotavara tarttua mukaan jalkojen välissä.

Vähän vajaan 5kk iässä, jätkä siirtyi omaan huoneeseensa pinnasänkyynsä nukkumaan, kun vaavisängyn vuokra-aika päättyi. Ensimmäiset kaksi viikkoa nukuin pojan vierellä vierassängyssä, mutta viime yönä kokeiltiin ensimmäistä kertaa nukkua molemmat omissa sängyissämme eri huoneissa. Jäbä nukkui todella hyvin. Kerran sain viedä tutin suuhun ja viiden aikaan aamuyöllä syötin, kunnes jatkettiin taas unia. Aamulla herättiin vasta kasin jälkeen. Itse olin tietysti hälytystilassa ja heräilin pitkin yötä jokaiseen pikku rasahdukseen, mutta enköhän minäkin pian totu.

Tänään oltiin 5kk neuvolakäynnillä ja jäbä sai taas rokotteita. Ensin annettiin rotarokotteen viimein annos, joka meni ihan kohtuu hyvin alas. Sitten annettiin ensimmäinen piikki, pojan ollessa isin sylissä, josta ei ihme kyllä tullut ollenkaan itkua. Tokasta piikistä tuli pieni itku, mutta se loppui heti, kun nostin pojan syliini. Poitsu oli tosi reipas koko käynnin ajan ja vain jokelteli ja hymyili iloisesti terkallekkin. Saatiin käynniltä myös uusi hammasharja kotiin mukaan. Pitääkin opetella taas uusi asia lisää päivärutiineihin.

Paino ja pituus on nyt vähän hidastunut, kun liikkuminen on niin kovasti lisääntynyt(epäilen myös eri terkan mittaustavan vaikuttavan vähän, kun viimeksi tuli niin paljon kasvua) :
Paino 7420g (7215g)
Pituus 66,5cm (65,5cm)

Poitsu on alkanut nyt huomaamaan enemmän meidän koiraa. Hän aina hymyilee koirun nähdessään ja ojentaa käsiään päästäkseen hypistelemään sen turkkia. Toistaiseksi otteet ovat olleet aika kovia ja koiramme välillä inahtaa merkiksi, että 'nyt rutistit kyllä liian kovasti' ja poitsu hellittää otettaan. On hyvä, että molemmat oppivat kunnioittamaan toisiaan, mutta uskon, että heistä tulee vielä parhaat kamut :)

Itse olen alkanut hieman jumppailemaan paremman kunnon toivossa. Niska- ja hartiakivut ovat hellittäneet huomattavasti, kun olen saanut taas vähän lihaskuntoa takaisin. Sängyltäkin on helpompi hipsiä ylös pojan nukahtaessa imetystuokion jälkeen. Yleisjaksaminenkin on kohonnut huomattavasti, kun olen aloittanut jumppaamisen. Elämä on paljon helpompaa, kun jaksaa paremmin!

Seuraavaksi meillä on vuorossa kiinteiden syömisen opettelu. Poitsu on jo maistellut kovasti kaikenlaista, mutta ei vielä osaa niellä mitään kiinteää. Ollaan syöty soseita ja on sormiruokailtu, mutta kaikki tulee vielä kielellä kolattua ulos tai pahimmassa tapauksessa, aiheuttaa kakomisrefleksin. Noh ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Nythän hän saisi syödä jo vähän puuroa ja lihaakin. Katsotaan miten niiden kanssa käy, mutta onneksi ei sentään ole vielä kiire oppia. Vielä ehtii.

Mutta nyt täytyy taas mennä, kun poitsukin heräsi päikkäreiltä!

6. elokuuta 2018

4kk neuvolalääkäri

Huhhuh, viime yö oli kyllä kaikkien aikojen huonoin yö. Poitsu nukahti kyllä ihan nätisti jo klo 21.30, mutta heräsi ekan kerran syömään jo puolilta öin. Parisen tuntia nukuttiin ihan semi ok, mutta neljältä jäbä päättikin pistää taas hulinaksi. Ja se ei ollutkaan sitten mikään ihan pikku hulinointi vaan ihan täyttä höpötystä ainakin kaksi tuntia putkeen. Edes tissi ei kelvannut, eikä tutti pysynyt suussa, kun selitys oli niin kova :D Mies joutui mennä nukkumaan vauvanhuoneeseen vierassängylle, että jaksoi aamulla herätä töihin. Harmi, että meilläkin sattui just tänään olemaan neuvola jo klo 8.30. Just kun jäbä viimein itse nukahti höpötyksiinsä, niin herätyskello pärähti soimaan. Ihme ja kumma, jäbä jaksoi kuitenkin vielä hymyillä leveästi huonoista unista huolimatta.

Neuvolassa terkka otti ensin poitsun mitat, jotka ovat seuraavat:
Pituus 65,5cm (61,5cm)
Paino 7215g (6600g)

Jäbä jokelteli menemään ja höpötteli terkan kanssa iloinen hymy kasvoillaan, kunnes oli aika siirtyä läääkärin vastaanotolle. Lääkäri kyseli vointeja, mutta puolikuolleena huonon yön jälkeen en osannut oikein vastata mitään. "joo kyllä se koko ajan jotain uutta oppii" :D Lääkäri otti poitsun tutkimuspöydälle ja fyysinen tutkimus oli normaali ja varhaisheijasteetkin ovat jo sammuneet. Vähän meinas itku tulla, kun jäbä sain käteensä helistimen, josta ei sitten tahtonutkaan millään luopua. Ote oli niin tiukka, ettei edes lääkäri saanut sitä häneltä pois :D No lopulta väsykiukuttelu alkoi jo nostaa päätään, joten käynti jäi onneksi lyhyeksi. 

Päästiin viimein kotiin nukkumaan. Jäbä nukkuikin sitten sen 2,5h putkeen ja on nyt taas virkeä ja höpöttelee kiivaasti lelujaan tutkiskellen :)

Toivottavasti ensi yö sujuu jo paremmin, niin jaksetaan seikkailla päivä Tallinnassakin. 

Palaillaan taas! 

5. elokuuta 2018

Nelikuinen hulivili

Katotaan kui pitkälle ehdin kirjottaa, ennen kuin pikkujäbä herää :D

Aloitetaan vähän kuulumisilla. Miehellä oli heinäkuussa neljä viikkoa lomaa ja voi, että oli ihanaa viettää taas yhteistä aikaa koko perheenä. Poitsumme pääsi juhlimaan ensimmäistä kertaa häissäkin, kun mieheni serkku meni naimisiin. Jäbä sai hurjan paljon huomiota sukulaisiltaan ja hän viihtyikin tosi hyvin. Häissä oli tosi ihanasti otettu meiän vauva huomioon ja esimerkiksi vessaan oli tehty häntä varten oma vaipanvaihtopistekkin. Arvatkaas vaan sattuiko kakkapäivä just sille hääpäivälle ja karkasiko se kakka sieltä lahkeesta tarkoin valitulle juhlabodylle :D No tietysti karkasi. Onneksi hoitolaukussa on aina varavaatteet mukana!

Muuten vietettiinkin sitten kuumia hellepäiviä mökillä. Saatiin viimein meidän oma aitta valmiiksi ja päästiin myös kalustamaan sitä. Oli hassua miettiä, että olin silloin ensimmäisellä kolmanneksella raskaana, kun aloitettiin aittamme rakentaminen. Tähän asti pikkujäbä on nukkunut mökillä vaunukopassa, mutta nyt hänellä on siellä oma matkasänky valmiina. Mökillä tulikin nukuttua tosi hyvin, koska aitassamme oli niin ihanan viileä. Jäbän tarkka päikkärirytmikään ei tuottanut vaikeuksia, kun meidän hälärit toimi niin hyvin koko tontin toiselta laidalta toiselle. Mekin saatiin mieheni kanssa vähän lomailla, kun innokkaat isovanhemmat suostuivat vahtimaan poikaamme. Uitiinkin koko parin viikon aikana varmaan enemmän, kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä :D Vesi oli 27 asteista, joten kyllä kelpasi. Poitsukin tykkäsi heilutella varpaitaan järvivedessä.
Loma kuitenkin loppui taas liian lyhyeen. Jouduttiin tulla kotiin tuskailemaan kuumuuden kanssa. Päivät ollaanki oltu pääasiassa alasti kotona, kun ulkona oli liian kuuma. Tuskaisen hikoilun lisäksi, jäbällä alkoi sitten neljän kuukauden hulinat. Päivällä ei meinaa tissi maistua kuin väsyneenä tai unisena ja yöllä sitten tankataan senkin edestä. Helteiden takia alkoi jo huolestuttamaan, että poika kuihtuu kohta kasaan, jos ei hän suostu juomaan tarpeeksi. Onneksi hän on kuitenkin ollut ihan super pirteä ja iloinen noin muuten.

Tällä viikolla olen kuitenkin itkenyt enemmän, kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä. En tiedä mikä lie muhun on iskenyt, mutta jotenkin tämä kaikki helle, hulinat ja miehen palaaminen töihin tuli vaan niin hirveellä raivolla päälle. Kaiken lisäksi mies joutui pari päivää sitten onnettomuuteen(auto ajoi päälle hänen pyöräillessä), mikä lisäsi ahdistusta ja huolen aihetta. Onneksi hän selvisi naarmuilla, mutta kallis pyörä meni valitettavsti ajokelvottomaksi. Ehkä se tästä pian helpottuu, kun arkirytmi palailee pikkuhiljaa ja säätkin vähän viilenee.

Sitten taas vähän iloisempiin aiheisiin. Käytiin eilen ostamassa meidän poitsulle uusi hieno Stokken Tripp trapp syöttötuoli, kaikilla hienouksilla :D Voin sanoa, ettei ollut halpa reissu, kun sinne lastentarvikeliikkeeseen menimme, mutta se oli jo pitkään meidän ostosuunnitelmissa ja nyt se on viimein kotona, jipiii! Lisäksi käytiin vihdoin ja viimein ostamassa meille uusi sänky! Ah, ihanaa. En malta odottaa, että se tulee ensi viikolla meille kotiin ja tuo 10 vuotta vanha pomppulinna lähtee pois :D I'm so happyyyy! Ja se myyjä oli niin ihana, kun se antoi meiän pikkujäbälle kyseisen liikkeen maskotin lahjaksi, hih.
Huh ehdin hyvin kirjotella kuulumiset ennen poitsun heräämistä. Mitäs vielä...

Ens viikolla on taas jänniä aikoja luvassa. Huomenna meillä on 4kk neuvolalääkäri. Kiva nähdä miten jäbä on taas kasvanu ja kehittynyt. Tiistaina ollaan lähdössä Tiinan ja lasten kanssa pöiväristeilylle Tallinnaan. Hehee jäbän eka "etelän matka" :D Keskiviikkona tulee meiän sänky ja loppuviikosta isovanhemmat lupasivat katsoa poitsua muutaman tunnin, että me päästään piiiitkästä aikaa kahdestaan leffaan, jeee!

Mutta semmosta. Jäbä sais kohta heräillä, niin päästään mummolaan syömään ja tapaamaan poitsun serkkuja.

Vielä on kesää jäljellä!

10. heinäkuuta 2018

Päristely on päivän sana

Ei niistä rokotteista sitten tullutkaan mitään lämpöilyä. Rotarokote aiheutti ensimmäisen viikon aikana ilmaa masuun ja kakkavaippojakin tuli huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Nyt masu on taas normaali, eikä ilmaakaan ole enää ollut vaivaamassa yhtä paljon kuin ennen.

Jätkä oppii uusia asioita jatkuvasti. Nyt uusin juttu on päristely ja T-ääntely. "T-t-t-trlrlrl" kuuluu yhä useammin ja välillä kuvittelen ihan oikeasti kuulevani jäbän sanovan "äiti". Samoin voimakas "ei" tulee aina vahingossa pikkuisen suusta :D Ties vaikka ois oikeesti oppinutkin sen, kun ollaan komennettu meidän koiraa, haha.

Nykyään on jo aika helppo tehdä päivän suunnitelmia jäbän päivärytmin mukaan. Päikkärit nukutaan lähes kellon tarkasti aina klo 12, 15 ja 18. Jos ei olla heti tajuttu, että on päikkyjen aika, niin jätkä kyllä kertoo sen kiukuttelullaan :D Syliin rauhoitellessa ei sitten menekkään kuin hetki, kun hän sammuu kuin saunalyhty. Päikkärit voivat kestää puolesta tunnista pariin tuntiin.

Ihmeteltiin tuossa pari päivää sitten, kun jäbä oli jostain syystä kovin kiukkuinen, eikä maito meinannut maistua. Nyrkit ajautuivat koko ajan suuhun ja paita oli aivan kuolasta läpimärkä(kuolaliinasta huolimatta). Tuttikin on yhtäkkiä alkanut maistumaan huomattavasti paremmin kuin ennen. Googlettelin taas oireita ja totesin syyksi hampaiden tulon. Kuulostaa hirmu aikaiselta. Poikahan on vasta viikon päälle kolme kuukautta. Selailin taas omaa vauvakirjaani ja huomasin itse aikoinaan saaneeni ensimmäiset hampaat jo 4 kuukauden ja 3 päivän ikäisenä. Niinköhän vain jätkä olisi tullut äitiinsä. Sitä jännityksellä odotellessa.

28. kesäkuuta 2018

3kk neuvola

Heippa, taas pitkästä aikaa. Viime kerrasta onkin ehtinyt jo vierähtää tovi ja ollaan taas ehditty kokemaan kaikenlaista. Minusta tuli jälleen kerran kummitäti suloiselle pienelle tytölle ja oltiinkin juhlimassa hänen ristiäisiään pari viikkoa takaperin.

Viime viikolla oltiin viettämässä juhannusta mökillä. Se oli meidän pikkujäbän ensimmäinen pidempi automatka ja yökyläily muualla kuin kotona. Ajomatka mökille kesti noin 2,5 tuntia ja ukkeli nukkuikin tyytyväisenä koko matkan. Mökilläkin viihdyttiin tosi hyvin, kun mummi ja pappa jaksoivat olla koko ajan viihdyttämässä. Meikäkin pääsi välillä tekemään vähän muitakin hommia, nimittäin puuhommia :D Hassua miten sitä jotenkin on piristävää tehdä välillä muutakin kuin vain äitihommia, niin puiden pilkkominenkin tuntui jo ihan mukavalta, haha. Sain vähän heräteltyä vanhoja lihaksiakin siinä puupöllejä nostellessa. Autonkin imuroin ihan mielelläni, mieheni pidellessä pikkuista sylissään.

Eilen oltiin käymässä ystävieni kanssa Korkeasaaressa. En ollutkaan käynyt siellä vuosiin. Muistaakseni olen käynyt siellä viimeksi silloin, kun olin vielä itsekkin lapsi ja siitä nyt on jo aikaa :D Siellä nähtiin tiikereitä, leopardeja, leijonia ja karhuja ja vaikka mitä jänniä elukoita. Evästauon jälkeen jätkä kylläkin nukahti ja äiti sai ihastella ihan ittekseen niitä kaikkia eläimiä, haha. Oltiin ainakin neljä tuntia siellä kiertelemässä, kunnes oli aika lähteä jo kotia kohti viemään tuota meidän omaa pikku elukkaa ulos. Oli kyllä ihana päivä eläintarhassa.

Tänään meillä oli 3-kuukautisneuvola ja vuorossa oli tällä kertaa ensimmäiset pistettävät rokotukset. Painoa oli kertynyt jo 6600g ja pituutta 61,5 cm. Pikkuisen oli käyrä notkahtanut alaspäin, mutta vielä ihan normaaleissa määrin. Mittausten jälkeen oli ensin vuorossa taas tuo rotarokote ja tällä kertaa se sujui jo huomattavasti paremmin. Jätkä ei tällä kertaa puskenut kaikkea kielellään ulos, vaan kaikki meni hävikkejä myöten nassuun. Rotan jälkeen oli vuorossa kaksi ruisketta, molempiin reisiin. Noh, kuten arvata saattaa niin itkuhan siitä tuli. Laitettiin kuitenkin molemmat ruiskeet nopsakkaa samoilla itkuilla ja sen jälkeen äitin syleilyyn turvaan. Ei mennyt kuin hetki ja itkukin jo hellitti ja poika rauhoittui niin, että unikin alkoi jo tulla. Jätkä sitten nukahtikin neuvolan päätteeksi päikkäreilleen ja itseasiassa nukkuu edelleen(noin kaksi tuntia myöhemmin).

Nyt sitten taas jännäillään miten tällä kertaa reagoidaan näihin rokotteisiin. Särkylääkettä käytiin jo ostamassa varuilta valmiiksi, jos alkaa lämpöilyä ilmaantumaan. Viimeksi ihmeteltiin varhentunutta kakkausrytmiä, mutta se taiskin liittyä jotenkin jätkän kehitykseen, koska nykyään niitä kakkavaippoja tulee enää kolme päivän välein. Uusi rytmi onkin aiheuttanut hieman haasteita ja ollaan jouduttu vaihtamaan vaippaa mitä mielenkiintoisimmissa olosuhteissa :D Seuraava neuvola onkin sitten vasta vähän reilu neljän kuukauden iässä ja silloin on vuorossa taas lääkärikäynti.

Musta on niin ihana seurata tuon meidän pikkujäbän kehitystä. Kahden kuukauden jälkeen alkoi esineet jo pysymään kädessä ja niitä alettiin pikkuhiljaa jo kovasti tavoittelemaan. Eilen havahduin siihen, kun laskin pojan leikkimatolle masulleen makaamaan ja menin hetkeksi vessaan laittamaan tukkaani, niin takaisin tullessani huomasin jäbän liikkuneen leikkimaton toiselle reunalle varmaan ainakin puolen metrin matkan verran. Apua, joko ne alkaa liikkumaan! Tänään taas huomasin, kun jätkä makoili ensin matolla pitkittäin ja hetken päästä hän olikin jo poikittain :D Jokellus on sentään vielä samaa tuttua höö-ääntelyä, mutta välilä saattaa vahingossa tulla jotain päristelyäkin. Meillä on kohta jo niin iso poika!

Miehellä on huomenna viimeinen työpäivä ennen lomaa ja sitten saadaankin nauttia yhteisestä ajasta seuraavat neljä viikkoa, jipiii! Mitään kummosempia suunnitelmia meillä ei ole, mutta varmasti ainakin mökillä vietetään paljon aikaa ja harrastetaan jonkin sortin maakuntamatkailuakin. Nyt kun kerrankin on Suomessakin oikein kunnon kesä! Lisäksi jo kovasti jännäillään, koska Silja päättää jakautua ja päästään taas ihastelemaan uunituoretta vauvelia, iih!

Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille! ♥

7. kesäkuuta 2018

Viikko rotarokotteesta

Tänään on kulunut tasan viikko rotarokotteen ensimmäisestä annoksesta. Vielä ei ole mitään kovin pahaa oiretta ollut, mutta eilen oli eka kokonainen päivä, kun ei tullut yhtään kakkavaippaa. Eli siis lievää ummetusta on kaiketi havaittavissa. Pissavaippoja tulee kuitenkin normaaliin tapaan, joten ei vielä huolestuta. Jäbä on kuitenkin vielä iloinen oma itsensä.

Jotain siellä masussa kuitenkin tapahtuu. Ilma tuntuu pörisevän suolistossa ja paukutkin haisevat selkeästi pahalle, kun ennen ne eivät haisseet millekkään.

En tiedä johtuiko rotarokotteesta vai oliko silkkaa sattumaa, mutta jäbä nukkui viime viikolla ekaa kertaa 8 tuntia putkeen. Jäbä nukahti perinteiseen tapaan noin puoli yhdeksältä sohvallamme olevaan äitiyspakkaukseen ja pyysin miestäni valvomaan sohvalla, kunnes jäbä heräisi ensimmäisen kerran. Menin siis edeltä nukkumaan, koska jäbä herää yleensä siinä kahdentoista-yhden aikaan ekalle syötölle, jolloin mieheni sitten tuo jäbän minun luokseni sänkyyn syömään. Noh havahduin sitten yllättäen vasta klo 4.30, kun mieheni kantoi jäbän luokseni. "Siis mitäh! Nytkö se vasta heräsi?" Kyllä vaan. Siinä kohtaa imetin kyllä jo ihan mielelläni, koska tissit olivat päässeet jo ihan ylikoviksi :D

Mutta me jäämme nyt jännäilemään, että koska se kakkavaippa ilmaantuu seuraavan kerran ja mihin suuntaan oireet kehittyy.