14. joulukuuta 2017

Mitä ajattelen synnytyksestä?

Juteltiin eilen mieheni kanssa siitä, että millon hänen olisi hyvä pitää talviloma. Itsehän olen jo päättänyt jättää koko talviloman pitämättä, vaikka kyllä kieltämättä kaipaisin jo kovasti lomaa. Noh ehkä nuo joulun muutamat vapaapäivät vähän helpottavat oloa.

Mies sitten tokaisi pitävänsä talvilomansa sitten synnytyksen lähestyessä eli varmaankin lasketusta ajasta eteenpäin sen yhden viikon ja isyysvapaan siihen perään, jos lapsi nyt vaan sattuu olemaan silloin jo syntynyt. Sitähän ei tietenkään voi koskaan tietää etukäteen, että koska se syntyy, mutta eilen asiasta juteltuamme, tuli taas ihan hassu tunne, että munhan tosiaan pitää vielä synnyttää tää lapsi maailmaan :D

Olenkin itseasiassa jo hieman keskustellut tästä synnytysaiheesta meidän kaveriporukan"vaimojen" kesken. Kaikki muuthan siis ovat jo kokeneet synnytyksen ja kyselin sitten vähän uteliaisuuttani heiltä hieman kivunlievityksestä ja muista synnytyksen aiheuttamista tunteista. Onni on oma kätilö kaveripiirissä :D Jostain syystä en itse osaa yhtään pelätä tulevaa synnytystä, vaikka olenkin kuullut mitä hurjimpia tarinoita, joissa kaikki on mennyt ihan totaalisen pieleen. Itseasiassa haalinkin mahdollisimman paljon erilaisia synnytyskokemuksia, oli ne sitten helppoja tai tuskaisen raskaita. Ehkä mä itse vaan luotan niin paljon ammattihenkilökuntaan tai sitten olen vain sisäistänyt niin vahvasti sen ajatusmallin, että kaikesta aina selviää. Pääasia on kuitenkin, että lapsi saataisiin terveenä syliin asti ja mielellään itsekkin olisin vielä elävien kirjoissa.

Mulla on itselläni aika korkea kipukynnys, mutta tiedän kyllä, että jossain kohtaa mullakin se raja tulee vastaan, joten otan kyllä mielelläni kaikki mahdolliset lääkkellisetkin kivunlievitykset mitä vain saa. Mua ehkä eniten pelottaa se, että mut jätetään ikään kuin oman onneni nojaan ja mun pitäis olla jotenkin tietoinen siitä, että mitä pitää missäkin hetkessä tehdä ja mitä ei missään nimessä saa tehdä. Esim. että mun pitäisi olla itse tarpeeksi valppaana tilaamassa sitä kivunlievitystä, koska jos en ole, niin sitä ei ole enää ollenkaan saatavilla. Ensikertalaisena en tosiaankaan tiedä mitä odottaa ja tahtoisinkin vain "go with the flow" eli edetä omien tuntemusten mukaan. Ymmärrän toki, ettei kätilötkään sentään ajatuksia osaa lukea, mutta ettei mun odoteta osaavani kaikkea luonnostaan.

Mutta yleisesti ottaen kai "aika kultaa muistot" ja koska niin moni muukin on siitä selvinnyt, niin eiköhän mekin siitä vielä selvitä :)

Ainiin, mulle tuli yks päivä ihan tyhmä "pelko" mieleen, että mitä jos mä tunnistakkaan omaa lastani omakseni. Siis esim. facebookissa näkee puolituttujen vauvoja, jotka ei välttämättä herätä oikein mitään tunteita ja sitten on niitä lähimpien kaverien vauvoja, joista heti tunnistaa niiden vanhemmat ja ne on suloisimpia vauvoja maailmassa :D Mulla on mun mieheni vauvakirja tallessa(sain sen anopiltani) ja mä en heti tunnistanut sitä vauvakuvaa mun miehekseni. Mitä jos mä en tunnistakaan meiän omaa lasta, vaan se näyttää ihan vieraalta ja se ei herätäkkään mussa mitään tunteita? Oon ehkä ihan hupsahtanut, että edes ajattelen moista. Aivan satavarmasti mä rakastun mun pieneen poikaani heti ensisilmäyksestä lähtien :') ♥

Pikkujäbäämme jo kovasti odotellen.

Alina rv 26+4

P.S. Olen viimeinkin hairahtanut ylireagointiin raskauteni takia :D Nimittäin kävin tänään työterveyslääkärillä tulehtuneen KYNSINAUHAN takia. Kyllä, voitteko kuvitella. Heräsin siis tänä aamuna ja huomasin käsivarressani suonien kohdalla hieman punertavia laikkuja ja pelkäsin saaneeni verenmyrkytyksen, koska keskisormessani on nyt ollut jo muutaman päivän ajan äärimmäisen kipeä tulehdus. Halusin siis käydä varmistamassa lääkärillä, että minulla on varmasti enemmän kuin kaksi päivää elinaikaa jäljellä :D Ja just vasta puhuttiin suuhygienistini kanssa, että raskaushormonit voivat pitkittää tulehduksia, mikä on ihan normaalia. Puhuttiin siis ientulehduksista, joita minulla ei onneksi ollut. No mutta lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen ja sain paikallisantibioottia tulehtuneeseen kynsinauhaani ja lisäksi sain vielä reseptin a-vitamiini tippoihin edelleen jatkuvaan nenäverenvuotooni. Ei siis täysin turha reissu kuitenkaan.

11. joulukuuta 2017

Rientoja ja menoja

Ohopsan, niin vain meinas kaksi viikkoa hurahtaa edellisistä kuulumisistani. En toki tiedä kiinnostaako ketään ylipäätään meikän arkihöpötykset, mutta kunhan omaksi ilokseni kirjoittelen :D Eilen vaihtui taas uusi viikko ja tänään on siis rv 26+1. Lueskelen aina miehelleni Preglife sovelluksen viikkotarinat ja hänestäkin on ollut kiva kuulla mitä meidän pikkujäbän maailmaan kuuluu milläkin hetkellä. Preglifessähän siis on kolme erilaista osiota; lapsi, äiti ja kumppani, missä vaihtuu tekstit aina raskausviikottain. Eihän noissa varsinaisesti mitään kovin jännittävää koskaan ole, mutta ihan kiva niitä on silti yhdessä lukea. Eilen siinä kumppani osuudessa oli esitetty kysymys "Millä menette synnytyssairaalaan ja takaisin kotiin?" ja pohdittiinkin sitä yhdessä. Pitäis tutkia asiaa vähän lisää, mutta siis onko Helsingissä Naistenklinikalla muka mitään paikkaa mihin sais oman auton parkkiin? Mies on siitä niin kovin huolissaan, että on vannoutunut soittamaan taksin sitten, kun h-hetki koittaa, mutta musta olis jotenkin mukavempi ähistä supistuskivuissa mielummin omassa autossa, kuin taksin takapenkillä. Mutta toki, sekin asia tarkentunee sitten myöhemmin. Ties vaikka hyppäisinkin bussin kyytiin ja menisin käynnistykseen, kun mitään ei vaan yksinkertaisesti tapahdu.

Nojoo, mutta niin. Aika on taas hurahtanut silmänräpäyksessä. Raskauttakin on jo/enää alle 100 päivää jäljellä. Tarkemmin sanottuna 97 päivää laskettuun aikaan. Viime viikolla juhlittiin Itsenäisyyspäivää pitkästä aikaa ihan vaan kotosalla. Yleensä siis ollaan mieheni vanhempien luona syömässä, mutta heillä on tällä hetkellä pieni keittiöremppa meneillään, niin päätettiin tehdä itse hieman uunilohta ja perunaa ja kutsuttiin heidät vuorostansa meille syömään. Olipas jotenkin mukava laittaa kerrankin itse pöytä koreaksi (huom! me ei normaalisti syödä melkein ikinä kotona ruokapöydässä. I know, kuinka noloa :D) ja ehkä meikäläisessäkin alkoi se pieni kodinhengetär herätä esiin.

Ruoan jälkeen katsottiin perinteisesti Itsenäisyyspäivän paraatia ja pian Tiinakin kävi piipahtamassa meillä tyttönsä kanssa. Tiina toi minulle hieman äitiysvaatteita, jotka eivät hänelle enää sopineet. Ah mikä pelastus, kun sain Tiinalta uuden takin. Olen jo pikku hiljaa alkanut kriiseilemään talvitakkini kanssa ja ei enää kauaa, kun se ei mahdu enää yhtään kiinni. Kun ei ne pakkasetkaan nyt vielä ole tänne etelään ennättäneet, niin aloin jo kuumeisesti kaipaamaan uutta takkia näille nollakeleille ja ei ihan kauheasti houkuta ostaa uutta takia vain muutaman kuukauden takia. Kovemmille pakkasille mulla on onneksi vielä hyvä takki usealla villapaitavaralla, joten siihen mahtuu vielä isommankin masun kanssa :D

Ainiin, Tiinalla oli viime viikolla viimein tuo kauan odotettu rakenneultra ja selvisi, että heille tulee tyttö! Mä niin tiesin. En muista kirjoittelinko aavistuksistani tännekkin, mutta siis sillon nt-ultran aikaan kun lueskelin niistä Skull & nub-teorioista, niin vertaillessani meidän ja Tiinan ultrakuvia, olin jo ihan satavarma, että heille tulee tyttö. Aika siistiä, ettei tulkintani mennyt ihan päin honkia :D

Mitäs muuta. Vointi on edelleen ihan hyvä. Vähän on taas tahti hidastunut, mutta mitään erikoisia vaivoja ei ole vielä ilmennyt. Liitoskivut vaivaa aina välillä, kun istuu pitkää päivää töissä paikoillaan ja sitten lähtee liikkeelle, mutta niihinkin yleensä se liikunta lopulta auttaa. Viikonloppuna oltiin katsomassa Raskasta joulua-konserttia ja pikkusen alkoi se valvominen ja paikoillaan istuminen tuntumaan raskaalta, mutta vielä selvisin hyvin. Pikkujäbäkin tais tykätä joulurockista, kun niin kovasti aluksi potki. Eilen muuten huomasin sohvalla maatessa, kun jäbä oli asettunut jotenkin hassusti poikittain, että vasemmassa kyljessä tuntui ihan sellanen kova möykky. Kutsuin miehenikin hiplailemaan masua ja kuuntelemaan, että mitä sieltä kuuluu. Eiköhän siihen pikkujäbä vastannut oikein mojovalla potkulla suoraan korvaan :D haha.

Enää kaksi viikkoa jouluun! Ah ihanaa. Nämä viikot tulee varmasti menemään taas nopeasti, kun on joka viikolle jotain sovittuja menoja. Tällä viikolla olisi käynti suuhygienistillä ja ens viikolla onkin jo taas neuvolan aika. Joulun jälkeen onkin sitten taas luvassa tuo "ihana" sokerirasitus. Saas nähdä miltä arvot tällä kertaa näyttää. Noh sitä jännityksellä odotellessa.

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

P.S. Postaustoiveita saa ehdottaa. Tulossa nyt ainakin yksi kuvapostaus tähän mennessä kertyneistä hankinnoista :)

1. joulukuuta 2017

Dinot

Mä en tiedä miks, mutta mulle on alkanut tän raskauden myötä kehittymään ihan kauhea dinofiksaatio :D Tulee ihan mieleen Frendien Ross. 

Ajatus varmaan lähti siitä, kun tilasin itselleni ihan vaan kotioloihin sellaisen t-paidan missä on pieni t-rexin kuva ja teksti "preggosaurus", haha. Siitä lähtien olen jostain syystä alkanut takertumaan kaikkiin dinoaiheisiin vauvanvaatteisiin yms. Lisäksi meiän lastenhuoneen värimaailma on vihreä, joten sekin varmasti vaikuttaa asiaan.

Mutta niin, kerroin edellisessä postauksessa, että ajattelin seuraavaksi virkkailla meille vaunuverhoa ja suunnittelinkin siihen sitten yllättäen dinoaiheisen kuvioinnin. Kas tässä:
Toteutus tapahtuu siis ihan vaan pylväitä virkaten ja niistä pikkuhiljaa kuviota muodostaen. Aluksi luodaan siis 165 ketjusilmukkaa, joista sitten aletaan muodostamaan yhteensä 80 ruutua virkkaamalla aina joka toiseen silmukkaan pylväs. Toteutus tapahtuu suht pienellä koukulla (noin 2-2,5mm), joten vielä pitäis löytää sopivan ohutta lankaa tähän hommaan. Mun ongelmana tuppaa vaan yleensä olemaan vähän turhan isohko "käsiala" eli kuviosta saattaa tulla liian löysää, mutta katotaan, miten onnistuu. Jos ei vaunuverhoksi, niin vauvanpeitoksikin se sopii hyvin. Tämä on siis täysin itseni suunnittelema kuviointi, joten saa vapaasti käyttää, jos sattuu dinohulluus iskemään :D

Onko muilla ilmennyt jotain ihmeellisiä fiksaatioita? Mä luulen, et muumit on kans lapsesta haaveilevalle/tulevalle vanhemmalle kova juttu :)

30. marraskuuta 2017

Äitiysavustus

Hellurei, täällä mennään jo kovaa vauhtia seitsemännellä raskauskuukaudella (en kyllä tiedä millä ihmeen logiikalla nuo muka lasketaan) eli siis viikkoja on kasassa 24+4. Vointi on vielä ihan semihyvä, mutta pientä uupumusta olen jo alkanut havaitsemaan. En tiedä johtuuko se tästä kaamoksesta, mutta tällä viikolla olen ollut ihan jäätävän väsynyt. Alkaa nuo klo 5.40 herätykset tuntumaan jo aika raskaalta ja kaiken lisäksi maha tuntuu kasvaneen taas sen verran, että kaikki mun sisuskalut on litistyneet niin pieneen kasaan, että välillä on melkein vaikea hengittää. Vai liekkö se vaan närästystä. Ugh. Ja vielä ei olla edes viimeisellä kolmanneksella.

Jaloissa oon myös alkanut havaitsemaan ehkä vähän turvotusta, ainakin koiralenkin jälkeen, ja eilen huomasin noiden jalkapöydän päällä olevien suonien olevan koholla, joten kai niitä suonikohjujakin alkaa sitten pikku hiljaa tulemaan. Napa on jo ihan viittä vaille plopsahtamassa ja vatsan ihokin tuntuu välillä todella kiristävältä. Olen nähnyt kuvia äidistäni raskaana, joten oletan masuni kasvavan VALTAVAKSI. Että tervetuloa vaan venymäarvet. Iho on nyt muutenkin ollut kauttaaltaan todella kuiva, ihan päänahkaa myöten. Saa nähdä, miten selviän sitten, kun ne pakkaset rantautuu tänne eteläänkin.

Mutta otsikon aiheeseen, eli eilen haettiin viimein tuo äitiyspakkaus kotiin. Toimitukseen meni siis aika tasan sen kaksi viikkoa hakemuksen jättämisestä. Kyllä mun mielestä jokaisen ensisynnyttäjän kannattaa tuo paketti ottaa, koska onhan se nyt tämän meidän rakkaan kotimaamme yksi suurimmista rikkauksista. No toki, valinnan vapaus kaikilla, mutta itselleni tuon pakkauksen saaminen on kyllä ollut yksi unelma ja nyt se viimein toteutui!

Avattiin tuo paketti yhdessä mieheni kanssa, koska hänkin halusi nähdä, mitä kaikkea tuo kuuluisa äitiyspakkaus oikein sisältääkään ja voi pojat, kylläpä siihen mahtuukin paljon tavaraa. Just tossa vähän aikaa sitten mietin, että vitsi, meiänhän pitää vielä ostaa siihen pinnasänkyyn kaikki peitot ja petivaatteet ja muutkin kaikki, että ostettavaa riittää vielä yllin kyllin, mutta eipä tarvitsekkaan. Äitiyspakkauksessahan tuleekin mukana peitto ja siihen pussilakana, sekä aluslakana ja patjansuojalakana. Mahtavaa! Tosin lakanoita tarvii vaihtaakkin, mutta kuitenkin, näillä pääsee jo alkuun. Ja niitä vaatteitakin oli niin monta erilaista ja voi ei, miten pikkuruisia ne ovatkaan alussa ♥ Hellanlettas sentään :')

En malta odottaa, että me saadaan meiän pikkuinen syliin asti ihasteltavaksi ♥ Nyt kuitenkin odotellaan ensin joulua! Ah lemppari juhlapyhäni. Enää reilu kolme viikkoa joululomaan! Jipii!

Oisko ihan hullua antaa pojalle nimeksi Noel (joulu ranskaksi)? :D haha.

P.S. Neuloin jo toisen myssyn pojalle, mutta eri koossa. Seuraavaksi ajattelin virkata vaunuihin vaunuverhon. Katotaan saanko aikaiseksi :D

P.P.S. Anopin kootut tempaukset: Meiän pojasta tulee Spiderman xD Anoppi oli ostanut Thaimaasta meiän pojalle Spiderman-asun. HAHAHA.

24. marraskuuta 2017

Vauvanvaatteet

Ensimmäiset vauvanvaatteet ovat viimein kotiutuneet meillekkin! Facebook on taas onnistuneesti mainostellut mulle kaikkea vauva-aiheista ja en vaan voinut vastustaa kiusausta kun näin mainoksen eräästä sivustosta nimeltään PatPat.com.
Sieltä löytyy siis niiiiin supersöpöjä vaatteita vauvoille, lapsille ja toki myös ihan naisillekkin yleensä. Sieltä löytyy myös matching outfits koko perheelle, haha.  Onko joku muu antaunut mainosten orjaksi ja eksynyt kyseiselle sivustolle? Siellä on nuo vaatteet mielestäni ihan kohtuu hintaisiakin ja laadultaan yllättävän hyviä. Tilasin siis itse kolme tuollaista jumpsuitia(vai miksikä noita kutsutaankaan) ja 4 kpl kuolalappuja/huiveja yhteishintaan vähän reilu 30€. Ei paha. Toki tiedän, että kirpparilta sais varmasti vieläkin halvemmalla, mutta halusin ostaa edes muutaman vaatteen uutena ihan vaan meiän jätkälle. Loput vaatteet varmaan tuleekin sitten käytettynä joko veljeltäni tai sitten kavereiltani. Toimitusaika tuolta PatPatista oli kyllä aika pitkä (reilu 4 viikkoa), mutta eipä tässä vielä ole ketään kelle pukeakkaan nuita :D Koot ovat 0-3 kk, joten ei mitään hajua minkä pituiselle nämä edes menee, mutta sen näkee sitten, kun on muita vaatteita mihin verrata. Ei kai noissa vaatteissa muutenkaan ne mitat ole mitenkään absoluuttisia, vaan riippuu ihan merkistä, että onko esim. koko 56cm iso vai pieni sellaiselle vastasyntyneelle pötkylälle.

Äitiyspakkausta yhä odottelen, mutta juuri saamani tiedon mukaan (eli siis Kelan asiointipalvelun mukaan) hakemukseni oli tilassa "ratkaistu" ja äitiysavustus olisi postitettu 22.11, joten eiköhän sekin pian saavu postissa. Iih jipii!

Vauvanhuone on tällä hetkellä kaaoksen valtaama, sillä en ole päässyt sisustamaan sitä, koska sieltä pitäisi saada ensin tavaraa pois, että saadaan sinne uutta tavaraa tilalle. Jättimäinen askartelupöytäni on näillä näkymin menossa kälylleni, mutta hänellä on vielä muuttohommat kesken, niin se joutuu vielä hetken odottelemaan. Pitäis varmaan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja alkaa viimein ompelemaan niitä vauvanvaatteitakin, vielä kun on hyvä ompelupöytä sitä varten. Kun vaan saisin aikaiseksi. Yhden myssyn sain itseasiassa juuri eilen neulottua valmiiksi. Löysin siihen söpön ohjeen vanhasta käsityölehdestä :)

No nyt menee taas ihan turhanpäiväiseksi löpinäksi nämä mun jutut. Vauva liikuskelee taas tosi paljon. Sain eilen otettua siitä aika hyvää videokuvaa, kun siellä oli sellaiset breakdancet menossa, että ette uskokkaan. Masu tuntuu vaan kasvavan ja kasvavan, enkä ole enää uskaltanut mennä puntarille, haha. Töissäkin tuli taas masu-uteluita ("Ihana masu, söitkö vähän isomman lounaan" :D) uusilta tahoilta. Jostain syystä ne tuntuu edelleen vähän oudolta. Kaippa tää mun ahkera työmoodi alkaa pikku hiljaa muuttumaan jo mammamoodiksi ja pian aletaan enää laskemaan viikkoja ja päiviä äitiyslomaan. Btw, enää 11 viikkoa äitiyslomaan, hui. Kieltämättä odotan sitä kyllä jo kovasti, että olisi aikaa keskittyä pesänrakennukseen :D

Okei nyt mä lopetan. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

21. marraskuuta 2017

Pikkujoulut!

Huhhuh, olipas taas viikonloppu. Mun "viikonloppuni" siis loppui vasta eilen, kun säästin yhden kesälomapäiväni meidän kaveriporukan pikkujouluristeilyä varten. Oltiin siis tosiaan tuolla Vadelmavene-teemaristeilyllä, joten ohjelmaa kyllä riitti. Yllättävän paljon oli muuten muitakin pallomahoja matkassa :D

Vähän jännitti etukäteen, että mitenhän mun kuntoni kestää tuota menoa, mutta onneksi mitään ongelmia masun kanssa ei tullut. Jaksettiin Tiinan kanssa valvoa jopa puoli kolmeen asti yöllä! Toki nyt vähän väsyttää (no ylläri!). Ootteko muuten huomannut, että yllättävän paljon suomalaisesta stand up komiikasta keskittyy nimenomaan lapsiperheisiin? Niistä saa kyllä paljon aihetta kerrottavaksi, mutta yllättäen osalla koomikoista oli kokemuksia ja vitsejä myös adoptiosta ja uusioperheistä, mutta onneksi kuitenkin ihan hyvän maun merkeissä. Ainakin pääosin.

Oon varmaan vielä niin aivot narikassa tuon risteilyn jäljiltä, ettei nyt tule yhtään mitään mieleen, että mistä mun pitikään kirjoitella. Masukuvaa taas toivottiin ja kerrankin muistin sellaisen jopa ottaa, kun oli jotain muutakin kuin lökärit päällä :D Tässäpä tämä pötsi tällä kertaa.
Päällä mulla on tässä pelkkää H&M:ää, haha. Mulle iski ihan kauhea takkikriisi ja käytiin sitten lauantaina kaupassa ja kävin ohimennen H&M:ssä katsomassa, että olisko siellä ollut halvalla jotain äitiystakkia. Olishan siellä ollut takit -30%, mut en kuitenkaan raaskinut ostaa mitään, vaan sinnittelen vielä, kun vanhat takkini mahtuu just ja just kiinni :D Löysin kuitenkin tuon aiemmin tilaamani äitiysmekon kanssa supermukavat mamasukkikset ja lisäksi löysin viimein ehkä maailman mukavimmat kaarituettomat kolmiopitsiliivit. Ah viimein. Ja ehkä uudet yöhousutkin tarttui mukaan, kun vanhoissa yöhousuissa on niin kamalan tiukka kuminauha, että alkaa jo ikävästi painamaan mahaa.

No joo, mutta tällaista turhanpäiväistä löpinää taas tällä kertaa :D Palaillaan, jos/kun aivotkin on taas palannut lomilta, haha.

15. marraskuuta 2017

3. neuvolakäynti

Eilen oli jo meidän kolmas neuvolakäynti meidän omalla terveydenhoitajalla. Eipä siellä taaskaan oikein mitään erikoista ollut. Ei käyty voimavaramittaria sittenkään läpi, eikä oikeastaan haittaakkaan. Siinä ne kysymykset on vähän sellasia, että vastattiin aika yksipuolisesti kaikkeen vaan "täysin samaa mieltä".

Pissanäyte oli negatiivinen ja verenpaine oli parempi kuin koskaan(110/81). Hemoglobiini oli 120, mutta ei kuulemma vaadi vielä mitään rautalisää. Paino on noussut nyt 480 g /vko, minkä kyllä toisaalta olen huomannutkin. Tää masu on pullahtanut ihan tässä viime viikkojen aikana ja alkaa olemaan jo aika kiva pallo. Tosin vaatekriisi alkaa iskeä, mut eiköhän me selvitä. Kaiken kaikkiaan painoa on nyt tullut siis sen vähän reilu 4 kg.
Sykkeitä kuunneltiin ja se huiteli siinä 150-155 lyöntiä/min hujakoilla. Poika on kyllä tosi vilkas ja potkii nykyään jo tosi kovaa. Vielä on kuitenkin tilaa liikkua, koska liikkeet tuntuu välillä ylhäällä, välillä alhaalla ja sitten taas vasemmalla ja hetken päästä taas oikealla :D Eilen illalla poju taas muksi niin kovasti, että maha liikkui niin, että mieskin näki sen selvästi. Mies jutustelikin masulle, että "Onkos sieltä tulossa potkunyrkkeilijä?" haha.

Sovittiin taas seuraava neuvolakäynti joka on mukavasti juuri ennen joulua. Lisäksi terkka pisti lähetteen siihen toiseen sokerirasitukseen, mikä pitäis käydä tekemässä sitten joskus viikon 28 hujakoilla. Mielummin myöhemmin kuin aikaisemmin. Tosi kivasti osuu just siihen pahimpaan konvehtien herkuttelu sesonkiin tuo :D

Lopuksi vielä juteltiin vähän noista perhevalmennuksista. Olen niistä kauheasti lukenut, että ne on ihan huuhaata, mutta kuulemma nyt tuo perhevalmennus on uudistettu täysin ja olisimme vasta toinen ryhmä, joka pääsee kokemaan tuon uudistetun perhevalmennuksen. Kuulemma siellä puhutaan paljon lääkkeettömästä kivunlievityksestä ja opastetaan kumppania auttamaan rentoutumisessa ja muussa sellaisessa. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, joten ehkä me mennään siellä käymään, jos vaan aikataulut sattuu sopimaan. Nuo perhevalmennukset on vasta sitten tammikuussa, kun alkaa tuo synnyttäminenkin olemaan jo vähän enemmän ajankohtaista.

Mitäs muuta. Ainiin otettiin sitten meille molemmille se influenssarokotus. Kyllähän siitä on sitten pikkuisellekkin vähän vastustuskykyä, kun viimein päättää saapua syleihimme :) Nyt on vähän olkapää kipiä, mutta eipä tuosta kai mitään muuta vaivaa pitäis tullakkaan. Olo on muutenkin vielä yllättävän hyvä. Vähän tuntuu liitoskipuja häpyluussa ja nivusissa, mutta ei mitään kovin lamaannuttavaa. Aika inhottavan tuntuistahan tuo on, mutta kyllä tässä vielä porskutellaan. Kaikkia niitä massiivisia selkäkipuja odotellessa! Ainiin ja raskaustodistus saatiin eli raskaus on nyt kestänyt yli sen kelan määräämän 154 päivää, whiphee! Laitoinkin heti illalla hakemuksia äitiysavustuksesta, vanhempainpäivärahasta ja vieläpä lapsilisästäkin. Alkoi taas tuntua asteen verran konkreettisemmalta, että me viimein saadaan se kauan toivottu lapsi. Tiedän toki, että mitä vaan voi vielä tapahtua, mutta en halua ajatella sitä nyt. Nyt haluan vain nauttia tästä kaikesta mitä saamme kokea. Päivä kerrallaan!

Palaillaan taas!