20. lokakuuta 2017

Sokerirasitustesti

Ensinnäkin kiitos kaikille influenssarokotuskysymykseeni vastanneille. Oli kiva lukea teidän kokemuksia ja mielipiteitänne asiasta. Mä itse en kauheasti tykkää ottaa kehooni mitään niin sanotusti ylimääräisiä lääkeaineita, mutta nyt kun täytyy ajatella myös pikkuisen parasta, niin oon alkanut taipumaan tuon influenssarokotteen puoleen. Mulla ei siis oo mitään niitä ihan perusrokotteita vastaan, mut tämmöset kausitaudit tuntuu vähän ylireagoinnilta, mutta siis joo, parempi kai se on suojautua :) Saan siis kuulemma tuon rokotteen sitten ens kerralla, kun mulla on marraskuussa neuvola, niin ei tarvi sen takia lähteä jonottelemaan mihinkään erikseen.

Mutta sitten tuohon otsikon aiheeseen eli sokerirasitustestiin. Halusin saada sen mahdollisimman nopeasti pois alta, joten varasinkin heti tälle aamulle ajan labraan. Enk ookki tehokas, heh. Kauheasti oon tuosta sokerirasituksesta kaikkia kauhutarinoita kuullut ja sainkin pienen stressin siitä aikaiseksi. Okei, en kovin pahan, mutta kuitenkin. Itseäni kauhistutti eniten tuo paastoaminen ja sitähän mä sitten stressasinkin. Kävin tuon 12 tunnin aikana niin monta kertaa vessassa, että olin varmasti ihan supertyhjä, kun sinne sitten aamulla menin. Maha murisi jo kovasti, eikä voimiakaan tuntunut olevan enää jäljellä. Onneksi mieheni jaksoi heittää minut sinne autolla, niin ei tarvinnut junalla lähteä seikkailemaan.

Saavuin klo 8.10 paikalle ja hoitaja oli noin viitisen minuuttia myöhässä. Ensin otettiin verikoe ja sitten sainkin jo nauttia tuon "kauhean pelottavan" sokerijuoman. Tässä nyt hyvä vinkki kaikille sokerirasitustestiin menijöille; ole janoinen :D Mä panttasin aamulla veden juontia sen verran, että mulla oli ihan kauhea jano sitten siellä labrassa. Vetelin sen kaksi mukillista vadelman makuista sokerilientä alle puoleen minuuttiin, eikä tuntunut missään. Hoitajakin katteli vähän, että "ohoh, sehän meni nopsasti". Sitten alkoi taas "paastoaminen". Olin ottanut käsityöprojektini mukaan, joten aika kului oikein joutuisasti. Ensimmäisen puolen tunnin kohdalla tunsin ehkä vähän lievää pahoinvointia, mutta pian olo taas tasoittui. Ensimmäinen tunti meni tosi nopsasti, kun niin uppouduin käsityöni pariin, kunnes oli taas verikokeen aika. Kaikki sujui todella helposti ja sitten olikin jo viimeisen tunnin aika. Etenin hyvää vauhtia käsityössäni ja voin kerrankin olla ylpeä siitä, että saan jonkun käsityön ihan siedettävässä ajassa jopa valmiiksi :D Tunti kului taas ja olikin jo viimeisen verikokeen vuoro. Olo oli suhteellisen normaali. Hoitaja kehoitti syömään jotain heti, mutta minäpä painelin suorinta tietä juna-asemalle ja kohti työpaikkaa. Napostelin yhden mandariinin siinä sitten matkalla töihin ja olo oli edelleen hyvä. Nälkä alkoi jo kasvaa ja odottelinkin jo innolla lounastaukoa.

Lounaalla tuntui hieman jotain verensokerien heittelyä eli pientä heikotusta, mutta muuten olo on kerrassaan mainio. Luulin, että tuo koe olisi ollut jotenkin tosi infernaalinen, mutta voin iloisin mielin todeta, että kyllä siitä selviää :D Suosittelen ottamaan sinne vain mukaan jotain erittäin mukaansa tempaavaa tekemistä, niin aika kuluu kuin siivillä. Tulokset verikokeista olis ilmeisesti maanantaina saatavilla, mutta en usko, että jaksan moisen takia erikseen soitella neuvolaan, vaan kuuntelen ne sitten seuraavalla neuvolakäynnillä. Toinen sokerirasitustesti on vissiin luvassa sitten taas joskus rv 26 tienoilla, mutta nythän tää onkin jo ihan tuttua huttua, niin ei tarvi niin kauheasti stressailla :D

Tällaista tällä kertaa.

Ihanaa viikonloppua taas kaikille!!

19. lokakuuta 2017

Ensimmäinen neuvolalääkärikäynti

Ihanaa, kun saa taas kokea jotain uutta! Eilen oli siis ensimmäinen neuvolalääkärikäynti ja tuntuu edelleen uskomattomalta, että ollaan päästy jo näin pitkälle. Sori, että toistelen sitä joka kerta, mutta kun nämä raskaudet keskenmenoineen ovat soineet kuin rikkinäinen levy, niin tuntuu äärimmäisen ihanalta päästä viimein eteenpäin.

Mutta tosiaan, eilen oli siis neuvolalääkärikäynti ja lääkäri oli onneksi oikein mukava nainen. Hän kyseli kovasti vointeja ja tuntui olevan ihan aidosti kiinnostunut vastauksistani. Kävin taas ennen käyntiä ottamassa pissanäytteen ja verenpaineet ja painon ja kaikki oli niiltä osin kunnossa. Painoa on nyt kertynyt yhteensä 2,8 kg koko raskauden aikana ja lääkärin mielestä se oli ihan hyvä. Kuulemma näin normaalipainoisena saisin kerätä raskauskiloja jopa 15 kiloa, että sinänsä tuo painonnousu ei huolestuta minua tällä hetkellä lainkaan. Kaikissa oppaissakin vissiin sanotaan, että hoikille saattaa tulla enemmän painoa, kun sitä rasvaa nyt tarvitaan kaikkeen.

Seuraavaksi tutkiskeltiinkin vähän masua eli lääkäri paineli ja tunnusteli kohtua ja kuunneltiin taas sykkeitä. En tiedä minkälainen vauhtivekara meille oikein on tulossa, mutta tyyppi ei oikein millään malttanut pysyä paikoillaan ja oli vissiin vähän vaikeuksia ottaa lukemaa sykkeistä :D Välillä ihan tuntui kuin tyyppi olis muksinut suoraan doppleria, kun niin kovin ääni aina pätkäisi. Lopulta ipana vähän rauhottui ja saatiin otettua lukemia. Jotain 150-160 väliltä se oli. Sitten tehtiin perus alapäätutkimus ja kohdun suu näytti olleen napakasti kiinni ja kohdunkaulakin oikein hyvän mittainen. Eikä ollut mitään tulehdukseenkaan viittaavaa, joten kaikki oli siis siltä osin kunnossa.

Noh, vaikka perusterve ihminen olenkin, niin ilmeisesti edesmenneen mummoni vanhuusiän diabeteksessa on sen verran riskitekijöitä, että joudun nyt sitten kuitenkin siihen sokerirasitukseen, vaikka terveudenhoitaja ei asiaa ottanut missään vaiheessa esille. "Jipii" Ei auta muu, kuin ryhtyä varailemaan aikaa sitten siihenkin. Eniten mua huolestuttaa se paastoaminen, mut enköhän mä selviä. Hyvähän se on tutkia, ihan jo vauvaakin ajatellen.

Tämmöstä diipadaapaa taas tänne :D

Joko huomenna on taas perjantai? Mihin nää viikot oikein menee...

P.S. Mitä mieltä ootte influenssarokotteesta?

16. lokakuuta 2017

Aitan rakennushommissa!

Eilen vaihtui taas uusi raskausviikko 18+0 ja jo 45% raskaudesta on kulunut. Ei enää pitkä matka puoleen väliin.

Preglife kertoo, että aineenvaihdunnan vilkastuttua ja verenmäärän lisäännyttyä, alkavat hiukset ja kynnet näyttää oikein erityisen elinvoimaisilta. Sen olen kyllä huomannut, sillä kynnet on nyt niin vahvat ja kiiltävät, ettei niille ole tarvinnut tehdä oikein mitään. Mulla on normaalisti melko kuivat kädet, joten kynnetkin on yleensä jossain määrin heikot ja lohkeilevat. Nyt ne on kuitenkin ihan toista maata. Hiuksetkin tuntuu nyt olevan jotenkin ihanan tuuheat ja kiiltävät. Uuhlallaa. Ehkä tästä alkaa viimein se kuuluisa raskaushehku :D

Viimeviikkoiset vihlontakivut osoittautua lopulta vain pelkäksi kohdun kasvukivuksi, nimittäin ne kivut aika pitkälti loppuivat kuin seinään parin päivän kipuilun jälkeen. Olo on taas ollut erittäin seesteinen, eikä raskautta tule juuri ajateltuakaan, paitsi ruuan jälkeen kun maha tuntuu valtavalta, haha. Toki liikkeitä olen nyt alkanut huomaamaan yhä useammin ja useammin. Tuntuu ipana ottaneen ihan meikäläisen rytmin omakseen, sillä liikkeet tuntuu yleensä eniten juuri aamulla, kun syön aamupalaa työpisteelläni ja sitten taas iltapäivällä, kun palaan töistä kotiin ja pääsen viimein levähtämään sohvalle välipalan kanssa. Iltaisin ipana on jo huomattavasti rauhallisempi.

Oli muuten hassua huomata miten pikkuinen alkaa jo reagoimaan esim. omaan ääneeni. Nimittäin mökillä ollessamme meidän koira alkoi häseltää jotain omiaan siinä kuuden aikaa aamulla ja me sitten päätettiin päästää se ulos ja kun sitten huutelin häntä takaisin sisälle, niin hetken päästä huomasin, kun mahassa alkoi taas pieni muljunta. Tais ipanakin herätä :) Jatkettiin kuitenkin vielä hetki unia, kun koirakin oli taas rauhottunut.

Huomasin muuten, että appivanhempien koira on alkanut myös reagoimaan raskauteeni, nimittäin tämä alkoi yhtäkkiä koko ajan pyrkimään syliini, vaikka normaalisti hän ei juurikaan välitä sylissä olosta. Kyseessä on siis pieni tyttökoira. Musta tuntuu, että meiän omakin koira on alkanut noteeraamaan raskauteni ja jääkin aina välillä tuijottelemaan minua sohvalla maatessani ja kun raskautta oli kulunut vasta muutama viikko, niin koira on alkanut yhtäkkiä kovasti juttelemaan meille :D Ihan hassu.

Mutta niin tosiaan, otsikkoon viitaten, oltiin siis mökillä taas viikonlopun ajan aitan rakennushommissa. Oltiin pari viikkoa sitten valamassa pohjatolppia valmiiksi ja perjantaina saapui viimein puutavara seiniä ja kattoa varten. Tehtiinkin sitten hommia lähes koko valoisan ajan koko viikonlopun ja saatiin aitan seinät ja kattohirsi paikoilleen. Nyt aitta on siinä pisteessä, että se pistetään suojaan talvea varten ja keväällä sitten asennetaan lattia ja katto ja muut kaikki. Me ei varmaan enää keväällä päästä rakennustalkoisiin, mutta ens juhannuksena olis sitten tarkoitus päästä uuteen aittaan nukkumaan koko perheen kesken :)

Tällaista taas tällä kertaa. Keskiviikkona on vuorossa neuvolalääkäri ja sitten onkin enää viikko rakenneultraan. Huiii!!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

P.S. Ainiin, anoppi on ottanut oikein elämän tehtäväkseen tutkia erilaisia lastenvaunuvaihtoehtoja. Tokaisipa vieläpä ohimennen, että he sitten aikovat osallistua niiden hankintaankin, että se puoli on sitten vissiin jo kunnossa :D Mulla onkin jo pitkä ostoslista Ikeaan, että kaikki sponssit on enemmän kun tervetulleita, haha. Mutta siitä lisää myöhemmin.

11. lokakuuta 2017

Vointeja ja liikkeitä

Olo on ollut nyt kovin seesteistä täällä. Oikein mitään erityistä ei ole tapahtunut ja välillä meinaan ihan kokonaan unohtaakkin, että ainiin tässähän ollaan edelleen raskaana :D

Tällä viikolla on kuitenkin tuntunut taas jokseenkin enemmän vihlaisuja lantion seutuvilla ja vähän nivusissakin. Vihlaisut eivät ole voimakkaita, joten ei voida varsinaisesti puhua edes kivusta, mutta niitä tuli jokseenkin paljon, niin hieman alkoi jo huoli nousta, että pitääkö tässä nyt oikeasti alkaa jo huolestumaan. Googlailulla löysin aika paljon samanlaisia huolestuneita, joten kyseessä on todennäköisesti ihan normaalia raskauteen kuuluvaa kohdunkasvukipuja. Toki löysin myös paljon kommentteja, joissa oli selvinnyt tulehdus, mutta uskon, että tulehdukseen liittyvät kivut olisivat huomattavasti voimakkaampia. Tai sitten ei. Tänään en ole vielä yhtään vihlaisua tuntenut, joten odottelen nyt rauhassa ens viikon neuvolalääkäriin ja sitten viimeistään selviää, onko kyseessä tulehdus vai mikä.

Mutta juuri kun ehdin huokaista, että raskaus on tähän asti sujunut hirmu seesteisesti ja mukavasti, niin eikös tänä aamuna sitten tullut taas heikotuskohtaus ja meinasin pyörtyä bussipysäkillä. Jalat meinasi taas lähteä alta ja oksennuskin olisi jo tullut, jos ei vatsa olisi ollut tyhjä. Kiva siinä oli sitten kakoa ilmaa kaikkien nähtävillä ja bussikin oli jo näköpiirissä. Sinnittelin ja nousin tuskanhiki otsalta valuen bussiin ja onneksi olokin alkoi taas helpottaa. Huh. Katsotaan nyt miten loppupäivä sujuu, mutta olo on toistaiseksi jokseenkin heikko ja väsynyt. Jostain syystä unetkin on olleet viimeaikoina melko heikkolaatuisia, mutta en sitten tiedä johtuuko se vain siitä, että lomalla taas valvottiin ja nukuttiin pitkään eli unirytmit on vaan vähän sekaisin. Toisaalta oon myös kuullut, että unettomuus alkaa vaivaamaan jossain vaiheessa raskautta, mutta tuskin kai vielä sentään.

Jotain iloistakin tähän väliin, nimittäin eilen taisin tuntea ensimmäisiä liikkeitä. Jipii! Huomasin sohvalla jalat koukussa maatessani, että yhtäkkiä keskellä mahaa navan alapuolella tuntui sellaista jännää elohiirimäistä muljuntaa. Tosin liikkeet olivat sen verran satunnaisia, että kyseessä tuskin oli elohiiri, eikä mulla yleensä ilmakaan kulje tasan keskellä masua, vaan enemmänkin vähän niinku reunoja pitkin. Olenkin jo kovasti miettinyt, että miltähän nuo liikkeet mahtaa tuntua ja miten ne muka erottaa perus ilmasta vatsassa. Olen tullut siihen tulokseen, että yleensä kun ilma liikkuu vatsassa, niin siitä kuuluu joku ääni "poks" ja nämä vauvan muksauttelut taas on täysin äänettömiä :D Tunnustelin hetken kädelläkin ja taas tuntui kunnon muksahdus masussa, mutta ei ihan sentään kädelle tuntunut. Hurjaa! Parin viikon päästä taas nähdään minkälainen potkunyrkkeilijä sieltä on sitten tulossa ♥

Vielä ei olla mitään vauvantarvikehankintoja tehty, mutta tilasin netistä läjän ihania kankaita, joista ajattelin ommella hieman jotain vaatteita. Voisin tännekkin vähän jotain kuvaa laittaa, kunhan saan aikaiseksi. Kädet syyhyää jo vauvanhuoneen sisustamisen pariin, mutta maltetaan vielä hetki isompien hankintojen kanssa. Siljalta sainkin jo ison kassillisen äitiysvaatteita, joten niitä ei ainakaan ihan heti tarvitse ostaa :D

Mutta tällaista tänne tänään.

Alina ja pikkuinen rv 17+3

P.S. Eilinen Toisenlaiset äidit jakso meni ihan kyyneleet silmissä :') Vaikkei me sinne isoihin hoitoihin asti vielä jouduttukkaan, niin pystyn kyllä samaistumaan niin hyvin, kun tuntuu ettei voi vieläkään täysin luottamaan omaan kroppaansa, vaikka raskaus onkin saatu alulle. Lapsettomuus jättää syvät arvet.

3. lokakuuta 2017

Sukupuolitesti

Löysin netistä tällaisen leikkimielisen testin ja ajattelin nyt ihan huvikseni tehdä sen, vaikka ollaankin vielä kovin vaiheessa tässä raskaudessa.

Poika
1. Sinulla ei ole pahoinvointia.

- Ei ainakaan enää. Uskon päässeeni pahoinvoinnin suhteen melko helpolla.
2. Et ole muuttunut ulkonäöllisesti tai jopa hehkut.

-Mieheni sisko väitti, että hehkun, mutta en ainakaan itse ole mielestäni kovinkaan hehkeä :D
3. Sänky on hedelmöityshetkellä ollut poikittain lattialautoihin nähden. 

- Mä nyt en ole ihan satavarma, että missä tämä hedelmöittymishetki tapahtui (saunassa? mökillä?), mutta kotona sänky on kyllä poikittain lattialautoihin nähden.
4. Sinun tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia
- Edelleen himoitsen sitä smetanaa :D Sipsitkin (sourcream & onion) maistuu paremmin kuin karkit.

5. Sinulla on eteenpäin työntyvä maha, raskautta ei havaitse takaapäin.
-Maha on vielä aika pieni, mutta ei kai sitä vielä takaa huomaa.

6. Vauvan syke on hidas.
- Viimeisin mittaus neuvolassa 160 lyöntiä / min, joten ei taida olla ainakaan hidas.
7. Vauvan potkut ovat napakoita ja kovia.

-En tunne vielä liikkeitä.
8. Sinulla näkyy linea negra.

-Ei näy mitään. Kaverillani Tiinalla kuulemma jo näkyy vaikka on minua 4 viikkoa jäljessä :O
9. Sinulla on terävä ilme. (Onko?)

-En osaa sanoa
10. Olit yhdynnässä ovulaation aikaan.

- Hyvin mahdollista.
11. Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta tehdessänne.

-Juhannus oli kyllä melko leppoisa :D
12. Kätesi ovat kuivat.

-Ne on aina.
13. Olet rauhallinen ja hyväntuulinen. 

- Mieheni sisko kysyi juuri viime viikonloppuna, että olenko ollut kauhea hormonihirmu ja mieheni vastasi siihen, että en ole :D
14. Puolisosi lihoo raskausaikana.

-Kysyin jopa kavereilta, että onko normaalia, että mieskin kerää raskauskiloja ja kuulemma ihan normaalia :D
15. Palelet enemmän kuin normaalisti.

- Mulla on töissäkin aina villaponchoviittasysteemi päällä, kun on niin kylmä!
16. Rinnoissasi on valtava muutos ja ne ovat arat ja turvonneet.

-Rinnat on valtavat, ainakin mun normaaliin lautaa muistuttavaan olomuotooni verrattuna. Ja ne on edelleen vähän arat ja kipeet.
17. Sinulla on poikaolo.

- Mul ei oo oikeen mikään olo, mut ehkä pikkusen enemmän poika- kuin tyttöolo.
18. Äidin ikä synnytyshetkellä ja synnytysvuosi  - toinen luvuista pariton ja toinen parillinen.

-Laskettu aika on 3/2018 ja olen silloin 29 vuotta.
19. Vatsasi on matalalla.

-No ainakin vielä se on. Vai onko?
20. Hiuksesi ovat hyvinvoivat ja kiiltävät. 

-Jotkut kaverit on sanoneet kärsivänsä hiusten lähdöstä raskausaikana, mutta mulla ei mielestäni oo ollut oikeen mitään muutosta. Eli kai ne on edelleen ihan hyvinvoivat.
Tulos 16/20

Tyttö
1. Pahoinvointia raskauden aikana. 

-Alussa oli, mutta se loppui ensimmäiseen kolmannekseen.
2. Kukkiva iho. 

-Mulla on nyt ollut koko raskauden ajan sellanen kiintiöfinni :D Heti kun edellinen parantuu, niin toinen puskee esiin jossain toisaalla. Mutta mitään mieletöntä aknea ei ole vielä tullut.
3. Olet kiukkuinen. (Olenko?)

- En mä kai vissiin ole.
4. Sänky on hedelmöityshetkellä ollut lattialautojen suuntaisesti.

-Se vähän riippuu millon se hedelmöityshetki tapahtu. Se saattoi olla mökillä, jossa sänky on kyllä lattialautojen mukaisesti.
5. Vauva hikkaa paljon.

-En osaa sanoa.
6. Vauvan potkut eivät ole kovin rajuja. 

-Ei ainakaan vielä tunnu missään :D
7. Vauvan syke on tiheä.

- Viimeisimmän mittauksen mukaan kyllä.
8. Sinua närästää.

-Ei oo sellaista poltetta tai vatsahapot ei nouse suuhun, mutta röyhtyttää kyllä enemmän kun normaalisti.
9. Sinulla on jatkuvasti lempeä ilme. (Onko?)

- Enpä osaa sanoa.
10. Vatsasi leviää sivuille.

-Ei ainakaan vielä.
11. Makean himo.

-Eilen katsoin Koko Suomi leipoo-ohjelmaa ja kyllä vähän alkoi tehdä mieli jotain herkkua, mutta enemmän silti himoitsin leipää, kuin karkkia :D
12. Olit yhdynnässä muutama päivä ennen ovulaatiota. 

- Mahdollisesti silloinkin oltiin ;)
13. Sinulla ei näy linea negraa.

-Ei näy mittään.
14. Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.

-Ei me lomalla stressattu mitään :)
15. Kätesi ovat aiempaa pehmeämmät. 

-Voi johtua kylmenevistä päivistäkin, mutta ihan on kuivat korput.
16. Rinnoissasi ei ole juuri muutosta.

-Kohta täytyy mennä liiviostoksille, kun boobsit vaan kasvaa ja kasvaa :D
17. Sinulla on tyttöolo. 

- Ei oo oikein mitään oloja, mutta saattaa olla, että yllätyn.
18. Sinun ikäsi synnytyshetkellä ja synnytysvuosi ovat kumpikin parillisia tai parittomia.

-Ei ole.
19. Vatsasi on korkealla.

-Ei ainakaan vielä.
20. Hiuksesi rasvoittuvat ja laskeutuvat päätä myöden.

- Yllättävän hyvässä kunnossa ovat nyt olleet.
Tulos 5/20


Aika heikot lukemat tyttöennusteen puolesta, mutta mulla on silti jotenkin sellainen fiilis, että mä tuun vielä yllättymään, mitä ikinä siellä ultrassa selviääkään :D

Maya ennusteen mukaan meille tulisi poika ja Kiinalaisen kalenterin mukaan meille tulisi tyttö. Sormustestiä en ole tehnyt, enkä mitään pissatestejäkään. Olothan voi vielä vahvasti muuttuakkin tässä raskauden edetessä.

Loppuun vielä toivottua masukuvaa eiliseltä. Siellä se pikkuinen kasvaa ♥

2. lokakuuta 2017

Takaisin sorvin ääreen!

Nyt on viimeisetkin kesälomat lusittu. Tai noh ei ihan kaikki, sillä vielä on yksi palkallinen vapaa jemmassa meiän kaveriporukan tulevaa pikkujouluristeilyä varten, mutta se on sitten vasta marraskuun puolella.

Uskomatonta, että nyt ollaan jo lokakuussa. Syyskuu meni ihan hujauksessa ja tekemistä olis edelleen paljon jäljellä. Oltiin siis tosiaan mökillä tuossa loppuviikosta ja aloiteltiin jo meiän tulevan aitan rakentamista. Valettiin siis vasta pohjan tukipilareita varten pohjalaatat ja huh, kyllä siinäkin oli jo hommaa. Onneksi säät olivat suht hyviä koko päivän ulkona työskentelyyn ja kaikki meni muutenkin ihan putkeen. Oltiin tosi ahkeria! Aittamateriaalit tulee sitten vasta parin viikon päästä, että sitten pitäis saada mahdollisimman pian seinät ja katto pystyyn, niin ollaan jo talvea varten turvallisilla vesillä. Oli muuten aika ihanaa höpötellä anopin kanssa tulevan aitan sisustuksesta, kun otettiin huomioon meiän pikkuinen, että hällekkin on sitten oma nukkumapaikka :) Riskit on aina olemassa, mutta nautitaan nyt sitten tästä kaikesta huomiosta, kun kerrankin voidaan.

Lomalla ollessani koitin vähän lukea blogeja ja kommentteja puhelimellani, mutta eihän mun surkealla joka miehen oikeus -netillä oikein paljoa nettiä selailla. Noh huomasin sitten, että eräs kommentti oli jostain syystä mennyt roskapostin puolella ja kun luulin julkaisseeni sen, niin painoinkin vahingossa poista-painiketta. Kommentti katosi taivaan tuuliin, enkä saanut enää palautettua sitä. Pahoittelut siis lukijalleni, jonka kommenttia en ole julkaissut.

Kommentissa oli kuitenkin kyselty tulevan lapsen sukupuolesta ja voisinkin siitä hieman tässä nopsasti kirjoittaa. Tällä hetkellä mulla ei ole minkäänlaista aavistustakaan siitä, että kumpaa sukupuolta meidän tuleva pikkuinen mahdollisesti edustaa. Sillä ei varsinaisesti ole kyllä mitään väliä, että kumpi sieltä tulee, mutta jotenkin olen aina haaveillut, että esikoiseni olisi poika. Samaan aikaan toisaalta haaveilen, että voisin ommella vaatteita pikkuiselle tyttärelle :D Mitään leikkimielisiä testejä en ole vielä tehnyt, koska niissä on yleensä ollut kysymyksiä vatsan muodosta tai muusta vastaavasta, joten olen siis suosiolla odotellut vielä masun kasvavan tästä hieman enemmän. Toki voisin jossain vaiheessa vielä ennen tulevaa ultraa tehdä tuommoisen jonkun testin ja kirjoitella vastauksia tänne blogiinkin :)

Tuohon rakenneultraankaan ei ole enää kovin montaa viikkoa aikaa. Vähän reilu kolme viikkoa enää. Mulla on nyt kaikki viikot ja viikonloput niin täyteen bookattuja, että tuo aika tulee varmasti menemään hujauksessa. Liikkeitä en tunne vieläkään, ainakaan tietääkseni. Mies innostui neuvolan sydänäänien kuuntelun jälkeen tunnustelemaan ja kuuntelemaan masua enemmän ja enemmän. Ulkopuolellehan nuo liikkeet tuntuu vasta paljon paljon myöhemmin, mutta on se aika suloista, kun mies ottaa kontaktia pikkuiseen jo nyt ♥

Tiettekö, mulle selvis vasta tänään, että neuvolakäynnit ja muut raskauteen liittyvät lääkärikäynnit voidaan luokitella sairas-poissaoloiksi. Mä oon tähän asti käynyt vaan omalla ajalla neuvolassa ja yrittänyt sopia kaikki käynnit loma-ajalle, mut eihän mun tarvikkaan säästää plussatunteja neuvolakäynteihin, kunhan vaan saan jonkun poissaolo-todistuksen. Hah, kiva kun nyt vasta kerrotte :D Pitää näköjään alkaa opiskelemaan tuota meiän työehtosopparia vähän taas tarkemmin.

Mutta ei mulla nyt tähän väliin muuta. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja muistakaa ottaa sateenvarjo mukaan :)

Alina ja pikkuinen rv 16+1 (40,4 % raskaudesta jo kulunut!!)

P.S. Nää mammahousut on niiin jees! :D

27. syyskuuta 2017

Toinen neuvolakäynti

Pikaiset kuulumiset lomaviikon keskeltä.

Viikonloppuna kerrottiin viimein viimeisellekkin läheiselle raskaudestani eli veljelleni. Nyt siis kutakuinkin kaikki, joille suunnittelimmekin kertovamme, tietävät raskaudesta. Uutinen otettiin jälleen ilosylin vastaan. Pääsin myös pitkästä aikaa syleilemään pientä 5 kuukauden ikäistä veljentyttöäni. En ole koskaan ollut mikään super lapsiläheinen ihminen, mutta alan pikkuhiljaa oppia yhä enemmän ja enemmän :)

Eilen käytiin hyvän ystäväni ja ihanan kummityttöni kanssa shoppailemassa ja löysinkin itselleni ihan täydelliset äitiyshousut. Lomalla voi onneksi viettää aikaa kotihousuissa, mutta en malta odottaa, että pääsen pukemaan nuo supermukavat mammahousut ensi viikolla töihin :D Ei tarvi enää käyttää vain niitä yhtiä housuja ja leggingsejä vuorotellen.

Eilen oli myös meidän toinen neuvolakäynti. Tuntuu edellen ihan oudolta, että ollaan päästy jo näin pitkälle. Neuvolakäynnillä ei oikeastaan tapahtunut mitään kovin erikoista. Meidän olis vissiin pitänyt täyttää joku voimavaramittarikysely ennen tuota käyntiä, mutta ei siitä ollut kukaan muistanut meille etukäteen mainita mitään, joten se jäi meille nyt sitten kotiläksyksi ja sitä käydään sitten ens kerralla vähän läpi. Tehtiin virtsatesti ja otettiin verenpaine ja paino. Kaikki oli kunnossa. Hb:tä ei nyt otettu, mutta verenpaine oli oikein hyvä, eikä painokaan ole noussut viimekäynnistä kuin 0,8kg. Sydänääniä kuunneltiin ja pikkuisen syke löytyikin heti samantien kun doppleri kosketti masua. Syke oli vahva 160 lyöntiä/min ja pikkuinenkin oli aktiivinen ja liikkui kovasti. Liikkeitähän en siis todellakaan tunne vielä, mutta toistuvat tauot ja muksahdukset sykkeen jumputuksessa kertoivat pikkuisen vaihtaneen asentoa. Huomaan välillä kotidopplerillakin, kuinka sykkeet yhtäkkiä kaikkoaa ja saan taas hetken pyöritellä doppleria löytääkseni ne uudestaan.

Ens kerralla onkin sitten neuvolalääkäri ja sen jälkeen rakenneultra ja sitten taas tavallinen neuvolakäynti, joten tulee kyllä muutama poissaolo töistä tässä loka-marraskuun aikana. Saatiin muuten varattua miehelleni ja itselleni myös ajat hammaslääkäriin, joten sitten on sekin asia hoidettu pois päiväjärjestyksestä :D

Mutta tämmöstä taas tällä kertaa. Huomenna matkataan mökille ja aloitetaan ilmeisesti jo tuon meidän uuden aittarakennuksen perustan rakennus. Luultiin, että se rakennettaisiin vasta keväällä, mutta appivanhemmat vissiin vähän yli-innostu :D haha.

Palaillaan taas!

Alina ja pikkuinen rv 15+3