Tarkkasilmäiset ehkä ehtivät jo huomata, että olen merkinnyt vauvatekoprojekti 2.0-välilehdelle kierron pituudeksi 33 päivää. Se siis tietysti tarkoittaa sitä, että menkat alkoivat lopulta lauantaiaamuyöllä.
Joku mua kuitenkin jäi hämäämään tässä jo edesmenneessä kierrossa. Jotenkin se viikko ovulaatiosta ollut pistävä ja jomottava kipu oli jotain niin selkeätä, etten voi olla väittämättä, etteikö kyseessä ollut kuitenkin mahdollisesti kiinnittymisyritys. Se oli jotenkin vaan niin selkeä, että melkein pystyin omin silmin näkemään sen munasolun kaivautuvan siihen kohdun seinämään. Haha okei, alan jo kuulostamaan vainoharhaiselta. Tuon kipuilun jälkeen ei ollut enää minkäänlaista oiretta, kunnes juuri parisen päivää ennen vuodon alkua aloin huomata tuttuja raskausoireita. Suun kuivumista ja jatkuvaa janoa, lievää närästystä ja ylitsepääsemätöntä väsymystä. Nukahdin pitkästä aikaa taas bussiinkin, matkalla töistä kotiin. Tuo oli varsin yleistä viime raskaudessani. Olin aivan kuoleman väsynyt alkuraskaudessa. Lisäksi palelin palelemistani, vaikka tallustin kotonakin aina villasukat ja paksu huppari päällä.
Lopulta kuitenkin, perjantai-lauantai välisenä yönä, palelu vaihtuikin yhtäkkiä ihan hillittömään hikoiluun. Aamulla olin pelkkä märkkä läntti ja pian huomasinkin menkkakipujen alkaneen. Mikä toisaalta yllätti myös, koska enhän ole tuntenut menkkakipuja enää raskauden jälkeen ollenkaan. Vuotokin tuntui olevan jokseenkin tavallista runsaampaa ja jotenkin erilaista.
Raskaustestiä en kuitenkaan ehtinyt tekemään, että voisin väittää epäilystäni todeksi...tai epätodeksi. Olen jo kauan sitten päättänyt, että en tee testejä ennen, kuin menkat ovat oikeasti myöhässä. Nyt toisaalta olis ollut hirveen mielenkiintoista tietää, että oliko kyseessä mahdollisesti kemiallinen raskaus vai ei, mutta toisaalta sillä ei ole nyt mitään merkitystä. HCG:tä ei ollut tarpeeksi, jotenka vuoto alkoi ja that's it. Tavallaan haluaisin voida iloita mahdollisesti onnistuneesta hedelmöittymisestä, mutta tavallaan aiheuttaisin vain enemmän stressiä miettimällä sitä, että miksiköhän raskaus ei kuitenkaan jatkunut. Onko kohdun seinämän rakenteessa jotain vikaa tai olikohan munasolussa taas jotain vikaa? Toisaalta jos kroppani kerrankin onnistui poistamaan viallisen alkion jo ennen kuin ehdin ilahtua alkaneesta raskaudesta, niin on kai sekin ihan hyvä asia.
Nyt vaan toivoisin, että kroppani onnistuisi vielä joskus kehittämään meille sen yhden vahvan ja ehjän munasolun, josta tuleva kuopuksemme saisi alkunsa.
Näihin ajatuksiin....
palaillaan taas!
14. tammikuuta 2020
9. tammikuuta 2020
Vuoden ensimmäinen
Ihanaa ja toivontäyteistä uutta vuotta kaikille!
Viime kirjoitukessani paistoi vahvasti ahdistus ja epätoivo, mutta nyt on jo huomattavasti parempi fiilis. Olen innoissani vuoden vaihtumisesta ja todella toivon, että tämä vuosi olisi edellistään parempi.
Selailin instagramista tuttujen ja tuntemattomien saavutuksia viime vuodelta ja vuosikymmeneltä ja aloin jo selailemaan puhelimestani kuvia vuodelta 2019. Mieleeni muistui taas monta asiaa, mitkä todellakin painoivat vaakakuppia epäonnistuneen vuoden puolelle. Äitini putkiremontti, kokoperheen noro, meidän ikuisuuksia kestänyt kylppäriremontti, hoitovapaan loppu ja töihin paluu, päiväkodin aloitus, sairastelut, epäonninen ulkomaanmatka. Ja eikä siinä, kyllähän näistä asioista seurasi paljon hyvääkin. Esimerkiksi äitistäni tuli tosi läheinen lapsen lapsensa kanssa meillä evakossa asuessaan, me saatiin lopulta hieno uusi kylpyhuone, poika sai uusia kokemuksia ja paljon uusia ystäviä päiväkodista ja minä pääsin taas tienaamaan lisää rahaa. Sairasteluiden johdosta ollaan myös opittu paljon uutta, esim. kuinka toimia sairaana ulkomailla ja kuinka lopulta lapsivakuutus onkin oikeastaan ihan superkätevä. Mutta loppujen lopuksi, onneksi vuosi 2019 on nyt ohi ja päästään toteuttamaan taas uusia haasteita ja kokemuksia vuodelle 2020.
Suurin haaveeni tälle vuodelle olisi, saada toinen lapsi. Olen jo suunnitellut miten sisustan lasten huoneen kahdelle lapselle sopivaksi, haha. Yksi asia ainakin on varma. En suostu ostamaan kerrossänkyä, ihan vaan koska kaikilla muillakin on sellainen. Tuun salee vielä pyörtämään pääni. Haluan lapsille samanlaiset sängyt ja vaatekaapitkin jo löytyy valmiina. Ehkä joskus tulevaisuudessa ostamme isomman asunnon ja lapset saavat omat huoneet, mutta ainakin vielä aluksi lapset saavat jakaa huoneensa keskenään. Sängystä puheen ollen. Meidän poitsusta on tullut jo niin iso poika, että päätettiin ottaa pinnasängystä laita pois. Iiik, iso poika jo! Hän tykkää ihan hirveästi, kun voi itse kömpiä omaan sänkyynsä ja päivällä leikkiessäkin voi istua niin sanotusti pehmeällä penkillä. Valitettavasti meidän pinnasängyssä ei ole mitään tukilaitaa, niin välillä poika saattaa tippua yöllä sängystä (eli siis sen noin 20 cm), mutta onneksi toissajouluna joululahjaksi ostamani jättiläisdinopehmo pelastaa ja välillä huomaammekin pojan nukahtaneen dinon päälle, eikä ole herännyt pudotuksesta ollenkaan :D
Asiasta kolmanteen. Sain tässä kierrossa tikutettua oviksen ja se tuli kyllä hyödynnettyä oikein korkojen kera. Haha okei sori. No nyt sitten olen alkanut epäilemään tätä kiertoa ihan huolella. Dpo 8-9 havahduin ihan jäätäviin sukkapuikkokipuihin kohdun ja munasarjojen alueella. Kirosin mielessäni, että luteaalivaihe sen kun vaan lyhenee lyhenemistään(viime kierrossa se oli vain 10 päivää), mutta mitään vuotoa ei ole vielä alkanut. Kaiken lisäksi tuntuu todella oudolta kokea taas niin sanottuja menkkakipuja, kun en ole niitä enää synnytyksen jälkeen tuntenut ollenkaan. Ehkä ne mun viimeaikaiset avautumiset yllättävistä menkoista on sitten tehonneet ja kroppa on taas kehitellyt omat menkkoja ennakoivat vaivansa. Toisaalta olen huomannut myös muita vanhoja tuttuja oireita. Tässä kierrossa on myös, ekaa kertaa raskauden jälkeen, rinnat olleet hieman kipeät. Tai siis tiedättekö sillai, kun vaikka halaa toista, niin rinnat tuntuu kovilta ja painaa ikävästi toista vasten.
Pikkasen oli pakko vilkaista vanhoja kirjoituksiani ennen raskautta. Olisko ihan hullu sattuma, jos TAAS siitä kierrosta, missä on ollut tiputtelua, niin tulisinkin raskaaksi. Ja mikä hulluinta, niin TAAS nappais just siitä kierrosta, kun olen ollut lomalla :D Haha olispa tosiaan älytöntä. Noh aika näyttää. Alakerrassa on nyt tyypilliseen tapaan kuivaa, kuin saharassa ja valkovuotokin on alkanut muuttua kellertäväksi, mikä varmasti viittaa (sovelluksen mukaan)huomenna alkaviin menkkoihin. Kuukuppi on jo valmiina pakattu reppuun!
Uuden vuoden lupaukseni on keskittyä taas pikku hiljaa enemmän itseeni. Tehdä paljon itselleni mieluisia asioita ja ennen kaikkea keskittyä terveellisiin asioihin elämässä ♥
Onko teillä jotain uuden vuoden lupauksia vuodelle 2020?
P.S. Käytiin eilen taas korvakontrollissa ja korvat oli puhtaat ja terveen näköiset, jipii! Toki rinnassa kuulu pientä nesteen ääntä ja nenästä löytyi kirkasta limaa, joten lienee uusi flunssa kohta taas tulossa...
Viime kirjoitukessani paistoi vahvasti ahdistus ja epätoivo, mutta nyt on jo huomattavasti parempi fiilis. Olen innoissani vuoden vaihtumisesta ja todella toivon, että tämä vuosi olisi edellistään parempi.
Selailin instagramista tuttujen ja tuntemattomien saavutuksia viime vuodelta ja vuosikymmeneltä ja aloin jo selailemaan puhelimestani kuvia vuodelta 2019. Mieleeni muistui taas monta asiaa, mitkä todellakin painoivat vaakakuppia epäonnistuneen vuoden puolelle. Äitini putkiremontti, kokoperheen noro, meidän ikuisuuksia kestänyt kylppäriremontti, hoitovapaan loppu ja töihin paluu, päiväkodin aloitus, sairastelut, epäonninen ulkomaanmatka. Ja eikä siinä, kyllähän näistä asioista seurasi paljon hyvääkin. Esimerkiksi äitistäni tuli tosi läheinen lapsen lapsensa kanssa meillä evakossa asuessaan, me saatiin lopulta hieno uusi kylpyhuone, poika sai uusia kokemuksia ja paljon uusia ystäviä päiväkodista ja minä pääsin taas tienaamaan lisää rahaa. Sairasteluiden johdosta ollaan myös opittu paljon uutta, esim. kuinka toimia sairaana ulkomailla ja kuinka lopulta lapsivakuutus onkin oikeastaan ihan superkätevä. Mutta loppujen lopuksi, onneksi vuosi 2019 on nyt ohi ja päästään toteuttamaan taas uusia haasteita ja kokemuksia vuodelle 2020.
Suurin haaveeni tälle vuodelle olisi, saada toinen lapsi. Olen jo suunnitellut miten sisustan lasten huoneen kahdelle lapselle sopivaksi, haha. Yksi asia ainakin on varma. En suostu ostamaan kerrossänkyä, ihan vaan koska kaikilla muillakin on sellainen. Tuun salee vielä pyörtämään pääni. Haluan lapsille samanlaiset sängyt ja vaatekaapitkin jo löytyy valmiina. Ehkä joskus tulevaisuudessa ostamme isomman asunnon ja lapset saavat omat huoneet, mutta ainakin vielä aluksi lapset saavat jakaa huoneensa keskenään. Sängystä puheen ollen. Meidän poitsusta on tullut jo niin iso poika, että päätettiin ottaa pinnasängystä laita pois. Iiik, iso poika jo! Hän tykkää ihan hirveästi, kun voi itse kömpiä omaan sänkyynsä ja päivällä leikkiessäkin voi istua niin sanotusti pehmeällä penkillä. Valitettavasti meidän pinnasängyssä ei ole mitään tukilaitaa, niin välillä poika saattaa tippua yöllä sängystä (eli siis sen noin 20 cm), mutta onneksi toissajouluna joululahjaksi ostamani jättiläisdinopehmo pelastaa ja välillä huomaammekin pojan nukahtaneen dinon päälle, eikä ole herännyt pudotuksesta ollenkaan :D
Asiasta kolmanteen. Sain tässä kierrossa tikutettua oviksen ja se tuli kyllä hyödynnettyä oikein korkojen kera. Haha okei sori. No nyt sitten olen alkanut epäilemään tätä kiertoa ihan huolella. Dpo 8-9 havahduin ihan jäätäviin sukkapuikkokipuihin kohdun ja munasarjojen alueella. Kirosin mielessäni, että luteaalivaihe sen kun vaan lyhenee lyhenemistään(viime kierrossa se oli vain 10 päivää), mutta mitään vuotoa ei ole vielä alkanut. Kaiken lisäksi tuntuu todella oudolta kokea taas niin sanottuja menkkakipuja, kun en ole niitä enää synnytyksen jälkeen tuntenut ollenkaan. Ehkä ne mun viimeaikaiset avautumiset yllättävistä menkoista on sitten tehonneet ja kroppa on taas kehitellyt omat menkkoja ennakoivat vaivansa. Toisaalta olen huomannut myös muita vanhoja tuttuja oireita. Tässä kierrossa on myös, ekaa kertaa raskauden jälkeen, rinnat olleet hieman kipeät. Tai siis tiedättekö sillai, kun vaikka halaa toista, niin rinnat tuntuu kovilta ja painaa ikävästi toista vasten.
Pikkasen oli pakko vilkaista vanhoja kirjoituksiani ennen raskautta. Olisko ihan hullu sattuma, jos TAAS siitä kierrosta, missä on ollut tiputtelua, niin tulisinkin raskaaksi. Ja mikä hulluinta, niin TAAS nappais just siitä kierrosta, kun olen ollut lomalla :D Haha olispa tosiaan älytöntä. Noh aika näyttää. Alakerrassa on nyt tyypilliseen tapaan kuivaa, kuin saharassa ja valkovuotokin on alkanut muuttua kellertäväksi, mikä varmasti viittaa (sovelluksen mukaan)huomenna alkaviin menkkoihin. Kuukuppi on jo valmiina pakattu reppuun!
Uuden vuoden lupaukseni on keskittyä taas pikku hiljaa enemmän itseeni. Tehdä paljon itselleni mieluisia asioita ja ennen kaikkea keskittyä terveellisiin asioihin elämässä ♥
Onko teillä jotain uuden vuoden lupauksia vuodelle 2020?
P.S. Käytiin eilen taas korvakontrollissa ja korvat oli puhtaat ja terveen näköiset, jipii! Toki rinnassa kuulu pientä nesteen ääntä ja nenästä löytyi kirkasta limaa, joten lienee uusi flunssa kohta taas tulossa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)