Tuli ihan puskista

Tänään mun esimies pudotti pommin. Hän on raskaana! Kyseessä on siis jo yli nelikymppinen nainen, joka on aina ollut vähän lapsivastainen. Muistan kun kerran oltiin jossain virkistysillassa ja meidän osaston esimies sattui kysymään esimieheltäni, että koskas teille tulee lapsi, niin esimieheni tiuskaisi siihen, että "ei tollasta saa kysyä, mitä jos joku ei haluakkaan ollenkaan lapsia". Ymmärrän toki esimieheni pointin. Saattahan toki olla, että he ovat yrittäneet pitkään, mutta tuloksetta. Hän on kyllä aina ollut melko menevä tyyppi, että en olis yhtään ihmetellyt jos hän ei olisi ollenkaan halunnutkaan lapsia.

Uutinen tuli minulle järkytyksenä. Taisi oikeastaan tulla koko meidän tiimille. Hän on kuulemma jo viidennellä kuulla, joten hyvin on onnistunut piilottelemaan. Kun kuulin uutisen, yritin pitää naamani peruslukemilla. Onnittelin, mutta sen jälkeen en saanut, enää mitään järkevää suustani. Koko tiimimme istui hiljaa hymyillen.

Uutisen jälkeen jutustelimme hieman duunikavereideni kanssa asiasta ja olimme kaikki samaa mieltä; ihan puskista tuli, ei osattu aavistaakkaan moista. Yritin naamioida oman järkytykseni puhumalla suurista muutoksista ja epätietoisuudesta tulevaisuudesta, mutta tosiasiassa olin järkyttynyt, koska minä en saanut kertoa moista uutista. Miksi, miksi, miksi? Kaikista maailman ihmisistä.

Noh muutoksia on nyt siis luvassa, halusin sitä tai en.

Positiivinen fiilis

Sunnuntaina päätin, että tämä on viimeinen ovulaatiotesti jonka teen tässä kierrossa ja kuin ihmeen kaupalla se näytti positiivista. Jes jes jes, mun menkat ei alakkaan keskellä viikkoa meiän reissussa. Ette uskokkaan kuinka happy olen. Tulee taas näköjään vähän pitkä kierto, kun vasta kierron 22. päivänä testiin piirtyi selkeästi kaksi viivaa. On taas jännästi hyvä fiilis tuosta testistä, vaikka se olikin vasta ovistesti, mutta kuitenkin.

Peittoakin ollaan heiluteltu viime aikoina aika ahkerasti. Ollaan jotenkin ihan superrakastuneita. Tai sit niinku mä yritin vihjailla, et hässitään ns. varastoon, niin jaksetaan paremmin olla se tuleva viikko erossa toisistamme. Hihi. Ei kuulemma ihan toimi silleen.

Tuosta ovistestistä tuli muuten jo sen verran hyvä fiilis, että alkoi tuntumaan ihan siltä, että tämä olisi se meiän kierto. Niinkuin lottovoitto olisi ihan pian tulossa. Tosin mä oon kyl jo ihan varautunut siihen, että en voi saada lapsia luonnollisesti, mutta onhan se kiva silti pitää toivoa yllä. Sitten taas toisaalta luin just netistä, että mun suosikkiyhtye on tulossa ens kesänä Suomeen ja mä niin haluaisin sinne keikalle. Uskallanko mä nyt ostaa sinne lippuja vai en. Voi vitsi kun taas näkis tulevaisuuteen.

P.S. olen myös ihan superonnellinen Toiveena vauva-blogin Nooran ja hänen miehensä puolesta, kun he saivat vihdoin nuo kaksi viivaa raskaustestiin. Toivo elää! ♥

Ovulaatioevoluutio

Olen tehnyt nyt muutaman päivän ajan ovistestejä, mutta vielä en ole saanut positiivista tulosta. Mietin, että voiko olla, etten ole viime kuukausina ovuloinut ollenkaan, vai olenko vaan lopettanut testailun liian aikaisin, koska olen tähän mennessä onnistunut saamaan vain sen yhden positiviisen tuloksen ja sekin oli ekalla kerralla ja ajattelin heti, että kuinka helposti se kävikään. Toki tämä on vasta neljäs kierto, missä olen testejä käyttänyt.

Nyt eletään jo kp 20 ja mitään sen kummempia oireita ei ole vielä ollut. Välillä alavatsassa tuntuu jokunen vihlaisu, mutta se nyt voi johtua mistä vaan. Vaikka ihan vaan perus ilmaa vatsassa-oire. Toisaalta hyvä jos ovulaatio on vasta edessä, koska sitten menkat ei osu ihan keskelle meidän reissua, mutta sitten taas jos se meni jo, niin ollaan taas ihan sokkona, että koska ne menkat alkaa.

Yleensä ovisoireet on ollut ihan selkeitä. Ensinnäkin jo ns. liukkaan kelin varoitus, mistä seuraa tietysti hirmuinen himotus ja lopuksi vielä ne ovislimat. Ihanaa eikö, tiedän tiedän. Tässä kuussa olen huomannut vain inhottavan naaman kukkimisen, joka tulee mulle erittäin helposti hormonitasojen vaihtelusta, mutta ei oikeastaan muuta. Ärsyttävää.

Pitänee alkaa jatkossa seuraamaan tarkemmin noita ovispäiviä, niin ymmärtää varmaan paremmin jo tämän meidän lapsettomuudenkin.

P.S. mä oon satavarma, et ne mankat alkaa just 7.10, eli just keskellä meiän reissua. Katotaan miten käy.

Uusi jäsen perheessä

Nyt se syntyi! Veljeni laittoin viestin, että "maailmaan tupsahti uusi *piip*(sukunimi) klo sillon ja sillon". Sori, huono sensuurini. Johan sitä oli odoteltu, mutta en osannut odottaa sitä näin nopiaa :D Olen tottunut, että kavereillanikin on mennyt reippaasti yli lasketun ajan, mutta tämä pikku tytöntyllerö päätti tulla jopa hieman etuaikaan. Ää minusta tuli täti! Vielä en ole tuota pikkukääröä päässyt näkemään, mutta odottelen taas, että tuore perhe pääsee kotiutumaan ja rauhoittumaan ennen mieletöntä sukulaistulvaa.

Jännittää ihan, että onko tytsy periny ulkonäkönsä äitiltään vai isältään. Hih.

The "syysmasennus" is coming

Eiköhän taas Facebookiin lävähtänyt yksi vauvauutinen. Syksy on yleensäkkin ollut oikein semmosta vauvauutisten kulta-aikaa. Ja sekös ärsyttää kuin pientä oravaa. Ihan kuin syksyssä ei olisi jo tarpeeksi masentumisen aihetta, kun päivät lyhenee ja illat viilenee. Yhyy...

Veljeni esikoinen saattaa syntyä hetkenä minä hyvänsä. Laskettu aika on viikon päästä ja tätiä jännittää jo ihan kybällä. Ihan outoa edes ajatella, että tulevana jouluna perhepäivällisellä onkin pikkuinen vauveli. Vaikka olenkin viettänyt paljon aikaa ystävieni vauvojen kanssa, niin tämä on jotain todella erityistä. Hän onkin osa perhettä, samaa verta ja lihaa. Jännittävää.

Samalla kun mietin miltä tuleva veljentyttäreni tulee näyttämään, en voi olla miettimättä omia tulevia jälkeläisiäni. Miltä ne näyttää ja kuulostaa. Haluaisin itse ainakin kolme lasta, mutta yksikin on parempi kuin ei mitään.

Ehkä vielä jonain päivänä...

Muuta ajateltavaa

Hiljaisuus blogin puolella johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen saanut muuta ajteltavaa. Ensinnäkin odotan innolla minun ja ystäväni yhteistä lomareissua ja toiseksi, olemme jutelleet paljon mieheni kanssa tulevaisuudestamme ja ollaan vihdoin päätetty meidän hääpäivä. Iih se on iso asia se!

Ei olla virallisesti edes kihloissa, mutta yhdessäoloa on jo sen verran paljon takanapäin, ettei kosinta tai kihlasormus enää tulisi yllätyksenä. Ollaan lupauduttu toisillemme jo vuosia sitten ihan vaan sanoin ja teoin ja luotan siihen 100%. Joku voisi pitää meitä tylsänä parina, mutta pääasia on, että olemme onnellisia ja olo on vieläkin kuin vastarakastuneella :)

Vauvantekoprojekti jatkuu yrittämällä olla yrittämättä. Ainakin nyt toistaiseksi. Sittenkohan me ollaan selvitty meiän reissusta, niin sitten voidaan taas alkaa keskittymään enemmän tähän projektiin. Mutta voi vitsi, että olen tällä hetkellä niin onnellinen! Saa nähdä kauan tätä onnea kestää, kun olen tunnetusti jonkinsortin kaamosmasentelija :D Pimeys ei sovi mulle yhtään.

Ajattelin aloittaa taas ovistestauksen viikonloppuna. Ihan mielenkiinnosta, että saanko sitä positiivista tulosta enää vai olikse se yksi kerta vaan "aloittelijan tuuria". Katsotaan, katsotaan...

Mitä odottaa kun odotat

Siitä on nyt vuosi, kun teimme sen päätöksen, että vauva saisi tulla elämäämme. Sitä ei silloin tullut yhtään ajatelleeksi, että kaikki ei menekkään kuin elokuvissa. Tai ainakaan niissä elokuvissa, joissa tullaan raskaaksi aina yhtäkkiä yllättäen ja yleensä vieläpä vahingossa.

Elokuvista puheenollen, silloin vuosi sitten tuli telkusta sellainen elokuva kuin Mitä odottaa kun odotat. Ajattelin sen olevan enne. Merkki siitä, että meilläkin kohta odotetaan lasta. En halunnut katsoa sitä elokuvaa, ennen kuin vasta sitten kun näen itse plussan raskaustestissä.

Noh valitettavasti en ole vieläkään nähnyt tuota kyseistä elokuvaa, sillä sitä positiivista raskaustestiä ei ole tullut, eikä tullut tästäkään kierrosta. Menkat nimittäin alkoivat, kuin alkoivatkin lauantaina, eikä se kuume ollut merkki mistään muusta kuin inhottavan sitkeästä viruksesta.

Täällä siis edelleen odotetaan. Odotellaan sitä plussaa ja sitä päivää kun voin vihdoin katsoa tuon elokuvan :D Siellä se edelleen digiboksin kovaleyvllä kummittelee...

Sitä päivää odotellessa.

Kuumetta

Olen nyt kohta jo viikon ajan potenut pientä kuumetta, en siis vauvakuumetta vaan ihan oikeata kuumetta. Torstaina se alkoi kurkkukivulla ja perjantaina jo nousi kuume. Nenäkin on ihan supertukossa. Nyt on jo keskiviikko ja edelleen mittari näyttää vähän yli 37 astetta. Olen käynyt lääkärilläkin jo kahdesti, mutta virusta ne edelleen väittää sen olevan.

Noin 37 asteen kuume on jatkunut nyt jo kuudetta päivää, enkä jaksaisi millään enää raahautua lääkärille hakemaan lisää sairaslomaa, vaikkakin lekuri sanoi, ettei kuumeessa mennä töihin. Noh tänään minulle sitten tuli mieleen, että entäs jos tämä kuume onkin raskausoire? Aloin heti googlettamaan asiasta ja löysin paljon samanlaisia kokemuksia.

Tänään on kp 32, mikä meinaa sitä, että menkat pitäis alkaa aika pitkälti tänään tai huomenna. Toki jos tämä onkin ihan tosissaan pelkkä virus, niin jo senkin takia kierto voi olla vituralleen, mutta mitä jos sittenkin? Olen tuntenut viime aikoina alavatsan seutuvilla outoja tuntemuksia. Ihan kuin pientä nipistelyä tai vihlaisua, mutta vaan todella vaimeana. En ole ennen sellaista tuntenut. Perusoireet, kuten kovat rinnat ja arat nännit, ovat kuitenkin vielä jääneet pois. Vatsa ei ole ollut kovinkaan turvonnut, niinkuin yleensä, mutta naamalle on ilmestynyt jo kipeä "menkkafinni". Ota noista nyt selvää.

Noh, ei auta kuin odotella :)