Pikaterkut ja Uuden Vuoden toivotukset!

Ajattelin tulla kirjoittelemaan vielä pikaiset terveiset ennen vuoden vaihdetta, koska ihan kauheasti kaikkea on taas tapahtunut. Tai noh, siltä se on ainakin tuntunut. Varoitan jo etukäteen, että ei välttämättä sovi ihan herkimmille :D

Joulu meni tosi vauhdikkaasti vieraillessa ainakin kuudessa eri osoitteessa kolmen päivän aikana. Pakko sanoo tähän väliin, että ei enää ikinä :D haha. Jaettiin lahjoja ja saatiinkin vähän jotain pientä. Pääasiassa saatiin kuitenkin rahaa, koska toivottiin sponsorointia vaunuostoksiin ja niin myös saatiin. Mitään muuta vauvantarviketta tms. ei sitten saatukkaan. Toisaalta ihan hyvä vaan, ettei tule mitään turhaa ylimääräistä, vaan saadaan itse ostaa kaikki tarpeellinen.

No mutta, Tapaninpäivän jälkeen kaikki suunnitelmat menivätkin yllättäen uusiksi, kun sairastuin yllättäen vatsatautiin. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä herätin mieheni kertoakseni hänelle, että minulla on hieman paha olo, että jos hän voisi varmuuden vuoksi tuoda minulle sängyn viereen ämpärin. Ei mennyt kuin puolisen tuntia, kun heräsin siihen, että nyt on pakko oksentaa ja niin myös tein. Se yö menikin sitten oksentaessa vatsa tyhjäksi aivan kaikesta ja kun vatsassa ei ollut enää mitään, niin alkoikin jo suolistu tyhjentyä, ihan suoraan sanottuna, kuin hanasta. 

Jouduin siis saikuttamaan joulun välipäivät, vaikka olin suunnitellut töissäkin vaikka mitä rästihommia niille päiville ja noh yllättäen myös se sokerirasituskin piti sitten peruuttaa, kun enhän mä päässyt edes sohvalta ylös. En ole sairastanut elämäni aikana oksennustautia juuri koskaan, mutta nyt jostain syystä tämä on jo toinen kerta vuoden sisällä. Onneksi sitä vatsatautia ei kestänyt sentään kuin sen yhden päivän, mutta sen jälkeen mulle nousikin jo kuume, joka veti viimeisetkin voimat ihan matalaksi. Aloin jo pelkäämään meiän pikkuisen puolesta, mutta pikkujäbä onneksi jaksoi potkiskella masussa tosi vilkkaasti, että uskon hänellä olevan kaikki kunnossa. Voimat on itellä edelleen aika matalalla, johtuen lievästä neste- ja ravinnehukasta, mutta onneksi olo on jo päivä päivältä parempi. Pitäisi vain saada tankattua nyt vähän enemmän ravintoa, että pikkujäbästä kasvaisi vahva pieni poika ♥

Vaunuostoksille oli tarkoitus mennä eilen, mutta yllättäen tämä taho, jonka kautta olisimme ne halvalla saaneet, on myös nyt kipeänä, että sekin sitten lykkääntyy jonkun verran. Onneksi ei nyt sentään kiirettä ole sen asian suhteen. Innostuin kuitenkin shoppailemaan jollyroomin aleista vähän jotain pientä ja tilasin pinnasänkyyn hienon reunapehmusteen ja yhdet supersöpöt pussilakanat. Okei, Ikeasta sais myös puolet halvemmalla vuodevaatteita, mut kerrankos sitä yhdet megasöpöt lakanat ostaa :D Ja niille on sentään käyttöä vielä moneksi vuodeksi. Hih.

Ainiin, sain muuten viimein myös niitä vauvanvaatteita veljeltäni, joita hän oli lupaillut. Täytyy sanoa, että onneks en ole ostanut vaatteita juuri ollenkaan, koska voi pojat, nyt niitä kyllä riittää. Joukossa oli toki myös pari tyttömäisempää bodya ja pari mekkoakin, mutta lupasin lahjoittaa ne Tiinalle. Alkaa olla jo sen verran vaatteita kasassa, että saa jo ainakin pari koneellista pyykkiä pestyä, haha. Kunhan saisin tuon askarteluhuoneeni vielä raivattua, niin pääsisin vaatekaappia järkkäilemään. Sitä päivää odotellessa.

Aika menee kyllä edelleen kuin siivillä ja nyt viimeisen kolmanneksen vaihtuessa, olen alkanut pelätä sen jo loppuvan kesken.

Tänään puhutaan jo 30. raskausviikosta ja se tuntuu jo ajatuksenakin ihan uskomattomalta. Lähipiiristä ja tutuilta on alettu taas enemmän ja enemmän kyselemään, että koskas se laskettu aika olikaan ja milloin minä jään äitiyslomalle. Nyt työviikkoja on enää kuusi jäljellä ja musta jo vähän tuntuu siltä, että en taida ihan loppuun asti kyetä töissä käymään. Välillä jo ihan pelkkä käveleminenkin, tai edes istuminen, tuntuu jo tosi raskaalta. Kotona ollessa olen onneksi saanut makoilla yllin kyllin, mutta heti kun pitäisi nousta ylös, niin alkaa uhkuminen ja puhkuminen. Tila keuhkoista on selkeästi käynyt vain ahtaammalle ja ahtaammalle. Syöminenkin vähän ns. ahdistaa, koska närästys on voimistunut huomattavasti. Koko ajan joutuu päästämään pieniä röyhtyjä ja välillä nousee vaahdotkin kurkkuun, mikä ällöttää. Ahdistaa jo, että mihin tämä vielä johtaa, kun vauvan pitäisi kasvaa vielä ainakin parisen kiloa lisää painoa ja senttejäkin on vielä jäljellä. Anteeksi, että valitan, mutta en halua kaunistella turhaan raskauden tuomia haasteita, vaan haluan olla kaikinpuolin rehellinen.

Lopun lähestyessä ovat keskustelut ystävien ja läheisten kanssa alkaneet kallistumaan enemmän synnytyksen puoleen. Olen kuullut paljon jännittäviä tarinoita, joista ei normaalisti tulisi keskusteltua, jos ei ole omaa kokemusta. Olen itseasiassa erittäin kiinnostunut juurikin siitä hetkestä, kun se lähtö sairaalaan sitten koittaa. Juttelin myös äitini kanssa aiheesta ja opin, että meiän suvussa syntyy iiiiisoja lapsia ja synnytykset ovat pitkiä ja vaikeita. "Jipii" Yksilöllistä tietty kaikki, mutta jos hekin ovat siitä selvinneet, niin kyllä sitten minäkin!

Pari uutta vauvauutistakin on taas kuulunut joulun alla, niin tutuilta, kuin ihan lähipiiristäkin. Itseasiassa ihan meidän kaveripiiristämme ja jos kaikki menee putkeen, niin saan ensi kesänä lisää mammakavereita :D Tänään ollaan viettämässä yhdessä taas iltaa ja en malta odottaa, että myös muut kaveripiiristämme kuulevat nämä vauvauutiset. Haluan nähdä muiden ilmeet, haha. Vaikka olen ihan tuhottoman onnellinen kaikista uusista vauvauutisista, niin olen alkanut jostain syystä pelkäämään, että tämä meidän onni yhtäkkiä viedäänkin meiltä pois. Pelko poikamme menettämisestä on alkanut kalvaamaan minua ja ehkä senkään vuoksi en ole uskaltanut kiirehtiä lapsenhuoneprojektin kanssa. Yritän kuitenkin nauttia jokaisesta hetkestä, jonka saan viettää ihanan poikamme kanssa, ja toivottavasti se onni jatkuisi vielä masun ulkopuolellakin.

Huhhuh, tulipas nyt ähkäistyä kaikkia ajatukset kerralla yhteen postaukseen. Jaksoikohan kukaan edes lukea loppuun asti :D

Nyt on kuitenkin aika toivottaa kaikille oikein ihanaa ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2018!!!
Toivottavasti mahdollisimman monen unelmat toteutuisivat juurikin tänä tulevana vuonna. Paljon onnea ja rakkautta kaikille! ♥♥♥

4. Neuvolakäynti

Eilen oli taas pitkästä aikaa neuvolakäynti omalla terveydenhoitajalla. Tää mun odotusaikani on ollut jotenkin niin seesteistä, et mä en osaa oikein kertoa siellä koskaan mitään erikoista :D Liitoskivuista taas mainitsin, mutta mitään muuta "jännää" ei mielestäni ole tapahtunut.

Pissanäyte oli negat ja verenpaine oli normaali, vaikkakin yläpaine oli vähän koholla (122/79). Mä aloin sit lukemaan tuosta verenpaineesta netistä(hieman taas ylireagointia?) ja mä totesin, et oon ehkä vaan mitannu vähän väärin sen. Luin, että verenpaine pitäis aina mitata kahdesti, että voidaan lukea pois kaikki mahdolliset virhemittaukset. Noh mä oon tietty aina vaan koittanut nopsasti saada sen tehtyä pois alta, että olisin ajoissa neuvolakäynnillä :D Nooh kaikkee sitä oppii. Ens kerralla koitan olla hätiköimättä.

Painoa on tähän mennessä kertynyt yhteensä 6,7 kg. Eilen oli siis rv 27+4. Edellisestä neuvolakäynnistä painoa on siis tullut 390g/vko eli ihan sopivasti. Kaikesta suklaan mussuttamisesta huolimatta :D

Tällä kertaa mittailtiinkin sitten tuota sf-mittaa ekan kerran. Viimeksi kun kysyin asiasta, niin kuulemma enää sitä ei mittailla ennen rv 26, koska tulee kuulemma niin paljon virhearvioita, kun siinä vaiheessa voi vaikuttaa vielä niin paljon nuo naisen rakenteelliset erilaisuudet. Mulla näytti mitta nyt näin 28 viikolla sen 23 cm, mikä osui sen keskiviivan alapuolelle, mutta kuitenkin vielä niiden katkoviivojen väliin. Jännittävää nähdä, miten siitä alkaa nyt masun kasvukäyrä piirtymään. Kuulemma voi tulla aikalailla siksakkia, mutta sekin voi johtua pelkästään niistä rakenteellisista eroista.

Sykkeitäkin kuunneltiin ja se näytti edelleen olevan siellä 150-152 paikkeilla. Hän kyseli myös liikkeiden tuntemisesta ja en oikein osannut selittää missä niitä tuntuu eniten, kun tuntuu, että niitä on välillä vähän missä sattuu. Hän siinä sitten vähän tunnustelikin ja totesikin ensin potkun vasemmassa kyljessä ja taas hetken päästä oikeassa kyljessä, että ota siitä nyt sitten selvää. Vielä ei siis pystytty arvioimaan, että onko pikkukaveri vielä raivotarjonnassa, mutta ehkä sitten ens kerralla jo pystytään arvioimaan paremmin.

Kaikki on siis edelleen tosi hyvin. Seuraavaa aikaa varailtiin taas neljän viikon päästä ja ilmottauduttiin samalla myös sinne perhevalmennukseen kolmen viikon päästä. Ens viikolla onkin sitten se sokerirasitus, että tässä on taas melkein joka viikolle jotain jännäiltävää :D

Ei muuta kuin oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille! ♥

Hankintoja tähän asti

Toinen kolmannes alkaa olla lopuillaan ja viimeinen kolmas pyörähtääkin käyntiin jouluaattona. Tässä kohtaa varmaan pikku hiljaa pitäis olla jo jonkinlaisia hankintoja tehtynä. Itse olen valitettavasti ollut sen suhteen tosi laiska, mutta jotain meille sentään on jo kotiin asti kantautunut.

Ensimmäiset hankinnat tais ilmaantua vasta joskus rv 22, kun kävimme ostamassa Ikeasta tuon pinnasängyn. Pian sen jälkeen kävinkin jo tekemässä kauppoja työkaverini kanssa ja ostin häneltä tuon Turvakaukalon (Britax Römer Baby-safe plus SHR II) ja samalla tarttui siihen myös tuo Emma-merkkinen untuvapussi, sekä NG Royal hoitoalusta ja Sangenic vaipparoskis.

Myöhemmin tein kauppoja myös ystäväni kanssa ja ostin häneltä tuon Stokken 3 in 1 kantorepun, jonka uskon tulevan kovaan käyttöön ensi kesänä, esimerkiksi mökillä seikkaillessa :) Samalla sain häneltä myös tuon tärisevän sitterin ja toisen hoitoalustan. Olen jo suunnitellut meille kaksi vaipanvaihtopistettä; toinen vauvan huoneessa ja toinen kylppärissä.

Lisäksi sovimme jo ystäväni kanssa, että ostan häneltä tuommoisen itkuhälyttimen (Philips Avent), jos vaikka innostuisin nukuttamaan lasta parvekkeella ja varmasti muutenkin tuolle on paljon käyttöä. Itkuhälytin kotiutuu meille siis myöhemmin, mutta kaupoista ollaan jo sovittu :)

Aika lyhyt on hankintojeni lista vielä toistaiseksi. Vaatteita en ole ostanut niiden aiemmin mainitsemieni lisäksi ollenkaan. Äitiyspakkauksessa on vaatteita hurjan paljon ja anoppi on hoitanut tuon vaatteiden hamstraus puolen muutenkin :D Saas nähdä kasvaako pikkujäbän vaatekaappi taas joulun jälkeen, kun isovanhemmat on päässet lahjaostoksille.

Vaunut on edelleen ostoslistalla. Tarkoitus olisi muutenkin ostella enemmän juttuja sitten vasta vuoden vaihteen jälkeen, kun taitaa aletkin olla parhaimmillaan päällänsä. Joululahjaksi toivoin mieheltä hoitolaukkua tai imetystyynyä :D Katotaan osaako hän ostaa kumpaakaan.

Vielä ois kaiken maailman pikku härpäkettä ostettavana, mutta onneksi vielä ehtii hyvin :)

Huomenna vuorossa taas pitkästä aikaa neuvolakäynti. Jokohan ne nyt mittailee masua ja antais jotain koko arviota pikkuisesta? En tiedä yhtään. Varmaan pitäis sinne perhevalmennukseenkin ilmoittautua samalla.

Mutta, palaillaan taas!

(Harhautunut) mielikuva vauva-arjesta

Tänään Preglife sovellukseni kertoo, että on enää 90 päivää jäljellä laskettuun aikaan! Vastahan se oli tasan sata. Kymmenen päivää meni niin, että humahti.

Töissä on ollut viimeaikoina ihan tosi kiirus, minkä takia työpäivät tuntuu ainakin menevän tosi nopeasti. Kotiin päästyäni taas olen niin väsynyt ja uupunut, että en jaksa tehdä enää perus tiskien tai vaatteiden pesun jälkeen mitään muuta kuin lyysähtää sohvalle käsitöitä tekemään. Vaunuverho valmistuukin jo kovaa vauhtia. Tai ehkä siitä tulee sittenkin peitto. Noh sen näkee sitten.

Tosiaan uupumus on vallannut kroppani ihan tyystin. Liukkaat kelit aiheuttivat sellaiset liitoskivut, että nivuset olivat ihan tulessa. Muutenkin tämä kaamos on vienyt energiani ihan tyystin ja olenkin usein sammunut sohvalle heti päivällisen jälkeen. Nukun onneksi vielä tosi hyvin, tosin tänään aamulla heräsin jo viiden aikaan siihen, kun pikkujäbä aloitti jostain syystä aamujumpat vähän normaalia aikaisemmin ja jäin siinä sitten ihmettelemään sitä masun muljumista puolelta toiselle.

Mutta otsikkoon viitaten, mitä vähemmäksi aika käy, sitä enemmän olen alkanut miettimään tulevaa vauva-arkea. Joistain asioista mulla on jo ihan selkeä mielikuva, mutta ymmärrän toki, että kaikki ei aina mene ihan niin kuin oli suunnitellut.

Esimerkiksi olen jo kauan tiennyt, että haluan imettää, joten toivon todella tämän myös toteutuvan. Päätös imettämisestä tulee varmaankin hyvin pitkälti omalta äidiltäni, joka on aina jaksanut toitottaa imettäneensä minua ja veljeäni ainakin vuoden ikään asti ja sen takia olemmekin pysyneet terveinä ja mitään allergioitakaan ei ole koskaan ollut. Nykypäivänä joku varmaan jo pystyy todistamaan, että korvikemaidolla kasvaa ihan yhtä terveellisiä lapsia(en jaksa perehtyä nyt mihinkään tarkempiin tutkimuksiin aiheesta), mutta haluan silti uskoa, että juurikin minun tuottama supermaitoni pitää myös meidän pikkujäbän terveenä ja allergiattomana :D haha. Sopii toivoa.

Toinen asia, mitä olen jo pitkään pähkäillyt, on nukkumajärjestelyt. Meillähän on siis tulossa vauvalle ihan oma huone, joten tarkoitus on opettaa häntä myös nukkumaan siellä. Pinnasänky odottelee edelleen kokoamista, mutta sen paikka tulee olemaan vauvanhuoneessa. Alkuun olen kuitenkin ajatellut tilaavani netistä vaavisängyn. En tiedä onko tuo monelle kovinkaan tuttu palvelu, mutta työkaverini ovat ainakin ylistäneet sitä kovasti. Kyseessä on siis renkailla kulkeva vuokrasänky, jossa pikkuinen voi kätevästi nukkua ensimmäiset neljä kuukautta. Tai siis tietty niin kauan kuin hän siinä mahtuu nukkumaan. Tuo vaavisänky on siitä kätevä, että sitä voi siirrellä helposti paikasta toiseen ja näin ollen se tulisikin olemaan meiän makkarissa ja tietysti päivisin se kulkee vaikka olkkarissa tai keittiössäkin tarvittaessa.

Perhepetiä meille siis ei ole tulossa. Sen tiedän jo etukäteen. Nyt moni varmaan jo älähtää, että "äläs sano vielä". Ensinnäkin meiän sänky on ihan hirveä 160 cm leveä pomppulinna. Vanha joustinpatja on jo painunut molempien alla ihan kasaan ja keskellä on äärimmäisen kiva kukkula, josta pikkuinen voisi helposti kierähtää meistä jomman kumman alle. Toiseksi, meidän koira nukkuu myös meidän sängyssä. Pääasiassa toki jalkopäässä, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että vauva alkaisi kiinnostaa häntä vähän liikaa ja pian jo hänkin nukkuisi vauvan päällä. Ei hyvä. Kolmas syy on ihan vaan periaatteesta. Meillä ei kotona nukuttu koskaan perhepedissä, vaan alusta asti nukuttiin omassa sängyssä. Oma sänky on aina ollut kaikista turvallisin paikka. Pienenä saatoin jopa ihmetellä, että miksi serkkuni nukkuivat vanhempiensa välissä. Ajatus tuntui minusta tosi vieraalta. Oma sänky on aina ollut ihan parhautta :D

Noin yleisesti ottaen, mulla ei ole mitään hajua minkälaista meiän vauva-arki tulee olemaan. Ensinnäkin tulee olemaan aikamoinen kulttuurishokki ylipäätään tottua olemaan kotona vauvan kanssa, eikä herätä joka aamu rutiininomaisesti töihin. Unirytmi tulee varmasti ainakin muuttumaan radikaalisti. En tiedä tuleeko minusta sitä sellaista aktiivista mammaa, joka käy kaikenmaailman perhekahviloissa ja mitä näitä nyt on. Voisin kuvitella, että ei tule, mutta koskaan ei saa sanoa "ei koskaan", haha.

Saas nähdä kuinka monta etukäteen suunniteltua juttua me tullaan vielä pyörtämään myöhemmin :D Joka tapauksessa vanhemmus tulee olemaan omalla tavallaan uuden elämän alku ja mä en malta odottaa, että me päästään jo kokemaan nuo uudet elämää mullistavat tapahtumat itsekkin.

Ihanaa maanantaita kaikille! Enää viikko jouluun!!!! ♥

Mitä ajattelen synnytyksestä?

Juteltiin eilen mieheni kanssa siitä, että millon hänen olisi hyvä pitää talviloma. Itsehän olen jo päättänyt jättää koko talviloman pitämättä, vaikka kyllä kieltämättä kaipaisin jo kovasti lomaa. Noh ehkä nuo joulun muutamat vapaapäivät vähän helpottavat oloa.

Mies sitten tokaisi pitävänsä talvilomansa sitten synnytyksen lähestyessä eli varmaankin lasketusta ajasta eteenpäin sen yhden viikon ja isyysvapaan siihen perään, jos lapsi nyt vaan sattuu olemaan silloin jo syntynyt. Sitähän ei tietenkään voi koskaan tietää etukäteen, että koska se syntyy, mutta eilen asiasta juteltuamme, tuli taas ihan hassu tunne, että munhan tosiaan pitää vielä synnyttää tää lapsi maailmaan :D

Olenkin itseasiassa jo hieman keskustellut tästä synnytysaiheesta meidän kaveriporukan"vaimojen" kesken. Kaikki muuthan siis ovat jo kokeneet synnytyksen ja kyselin sitten vähän uteliaisuuttani heiltä hieman kivunlievityksestä ja muista synnytyksen aiheuttamista tunteista. Onni on oma kätilö kaveripiirissä :D Jostain syystä en itse osaa yhtään pelätä tulevaa synnytystä, vaikka olenkin kuullut mitä hurjimpia tarinoita, joissa kaikki on mennyt ihan totaalisen pieleen. Itseasiassa haalinkin mahdollisimman paljon erilaisia synnytyskokemuksia, oli ne sitten helppoja tai tuskaisen raskaita. Ehkä mä itse vaan luotan niin paljon ammattihenkilökuntaan tai sitten olen vain sisäistänyt niin vahvasti sen ajatusmallin, että kaikesta aina selviää. Pääasia on kuitenkin, että lapsi saataisiin terveenä syliin asti ja mielellään itsekkin olisin vielä elävien kirjoissa.

Mulla on itselläni aika korkea kipukynnys, mutta tiedän kyllä, että jossain kohtaa mullakin se raja tulee vastaan, joten otan kyllä mielelläni kaikki mahdolliset lääkkellisetkin kivunlievitykset mitä vain saa. Mua ehkä eniten pelottaa se, että mut jätetään ikään kuin oman onneni nojaan ja mun pitäis olla jotenkin tietoinen siitä, että mitä pitää missäkin hetkessä tehdä ja mitä ei missään nimessä saa tehdä. Esim. että mun pitäisi olla itse tarpeeksi valppaana tilaamassa sitä kivunlievitystä, koska jos en ole, niin sitä ei ole enää ollenkaan saatavilla. Ensikertalaisena en tosiaankaan tiedä mitä odottaa ja tahtoisinkin vain "go with the flow" eli edetä omien tuntemusten mukaan. Ymmärrän toki, ettei kätilötkään sentään ajatuksia osaa lukea, mutta ettei mun odoteta osaavani kaikkea luonnostaan.

Mutta yleisesti ottaen kai "aika kultaa muistot" ja koska niin moni muukin on siitä selvinnyt, niin eiköhän mekin siitä vielä selvitä :)

Ainiin, mulle tuli yks päivä ihan tyhmä "pelko" mieleen, että mitä jos mä tunnistakkaan omaa lastani omakseni. Siis esim. facebookissa näkee puolituttujen vauvoja, jotka ei välttämättä herätä oikein mitään tunteita ja sitten on niitä lähimpien kaverien vauvoja, joista heti tunnistaa niiden vanhemmat ja ne on suloisimpia vauvoja maailmassa :D Mulla on mun mieheni vauvakirja tallessa(sain sen anopiltani) ja mä en heti tunnistanut sitä vauvakuvaa mun miehekseni. Mitä jos mä en tunnistakaan meiän omaa lasta, vaan se näyttää ihan vieraalta ja se ei herätäkkään mussa mitään tunteita? Oon ehkä ihan hupsahtanut, että edes ajattelen moista. Aivan satavarmasti mä rakastun mun pieneen poikaani heti ensisilmäyksestä lähtien :') ♥

Pikkujäbäämme jo kovasti odotellen.

Alina rv 26+4

P.S. Olen viimeinkin hairahtanut ylireagointiin raskauteni takia :D Nimittäin kävin tänään työterveyslääkärillä tulehtuneen KYNSINAUHAN takia. Kyllä, voitteko kuvitella. Heräsin siis tänä aamuna ja huomasin käsivarressani suonien kohdalla hieman punertavia laikkuja ja pelkäsin saaneeni verenmyrkytyksen, koska keskisormessani on nyt ollut jo muutaman päivän ajan äärimmäisen kipeä tulehdus. Halusin siis käydä varmistamassa lääkärillä, että minulla on varmasti enemmän kuin kaksi päivää elinaikaa jäljellä :D Ja just vasta puhuttiin suuhygienistini kanssa, että raskaushormonit voivat pitkittää tulehduksia, mikä on ihan normaalia. Puhuttiin siis ientulehduksista, joita minulla ei onneksi ollut. No mutta lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen ja sain paikallisantibioottia tulehtuneeseen kynsinauhaani ja lisäksi sain vielä reseptin a-vitamiini tippoihin edelleen jatkuvaan nenäverenvuotooni. Ei siis täysin turha reissu kuitenkaan.

Rientoja ja menoja

Ohopsan, niin vain meinas kaksi viikkoa hurahtaa edellisistä kuulumisistani. En toki tiedä kiinnostaako ketään ylipäätään meikän arkihöpötykset, mutta kunhan omaksi ilokseni kirjoittelen :D Eilen vaihtui taas uusi viikko ja tänään on siis rv 26+1. Lueskelen aina miehelleni Preglife sovelluksen viikkotarinat ja hänestäkin on ollut kiva kuulla mitä meidän pikkujäbän maailmaan kuuluu milläkin hetkellä. Preglifessähän siis on kolme erilaista osiota; lapsi, äiti ja kumppani, missä vaihtuu tekstit aina raskausviikottain. Eihän noissa varsinaisesti mitään kovin jännittävää koskaan ole, mutta ihan kiva niitä on silti yhdessä lukea. Eilen siinä kumppani osuudessa oli esitetty kysymys "Millä menette synnytyssairaalaan ja takaisin kotiin?" ja pohdittiinkin sitä yhdessä. Pitäis tutkia asiaa vähän lisää, mutta siis onko Helsingissä Naistenklinikalla muka mitään paikkaa mihin sais oman auton parkkiin? Mies on siitä niin kovin huolissaan, että on vannoutunut soittamaan taksin sitten, kun h-hetki koittaa, mutta musta olis jotenkin mukavempi ähistä supistuskivuissa mielummin omassa autossa, kuin taksin takapenkillä. Mutta toki, sekin asia tarkentunee sitten myöhemmin. Ties vaikka hyppäisinkin bussin kyytiin ja menisin käynnistykseen, kun mitään ei vaan yksinkertaisesti tapahdu.

Nojoo, mutta niin. Aika on taas hurahtanut silmänräpäyksessä. Raskauttakin on jo/enää alle 100 päivää jäljellä. Tarkemmin sanottuna 97 päivää laskettuun aikaan. Viime viikolla juhlittiin Itsenäisyyspäivää pitkästä aikaa ihan vaan kotosalla. Yleensä siis ollaan mieheni vanhempien luona syömässä, mutta heillä on tällä hetkellä pieni keittiöremppa meneillään, niin päätettiin tehdä itse hieman uunilohta ja perunaa ja kutsuttiin heidät vuorostansa meille syömään. Olipas jotenkin mukava laittaa kerrankin itse pöytä koreaksi (huom! me ei normaalisti syödä melkein ikinä kotona ruokapöydässä. I know, kuinka noloa :D) ja ehkä meikäläisessäkin alkoi se pieni kodinhengetär herätä esiin.

Ruoan jälkeen katsottiin perinteisesti Itsenäisyyspäivän paraatia ja pian Tiinakin kävi piipahtamassa meillä tyttönsä kanssa. Tiina toi minulle hieman äitiysvaatteita, jotka eivät hänelle enää sopineet. Ah mikä pelastus, kun sain Tiinalta uuden takin. Olen jo pikku hiljaa alkanut kriiseilemään talvitakkini kanssa ja ei enää kauaa, kun se ei mahdu enää yhtään kiinni. Kun ei ne pakkasetkaan nyt vielä ole tänne etelään ennättäneet, niin aloin jo kuumeisesti kaipaamaan uutta takkia näille nollakeleille ja ei ihan kauheasti houkuta ostaa uutta takia vain muutaman kuukauden takia. Kovemmille pakkasille mulla on onneksi vielä hyvä takki usealla villapaitavaralla, joten siihen mahtuu vielä isommankin masun kanssa :D

Ainiin, Tiinalla oli viime viikolla viimein tuo kauan odotettu rakenneultra ja selvisi, että heille tulee tyttö! Mä niin tiesin. En muista kirjoittelinko aavistuksistani tännekkin, mutta siis sillon nt-ultran aikaan kun lueskelin niistä Skull & nub-teorioista, niin vertaillessani meidän ja Tiinan ultrakuvia, olin jo ihan satavarma, että heille tulee tyttö. Aika siistiä, ettei tulkintani mennyt ihan päin honkia :D

Mitäs muuta. Vointi on edelleen ihan hyvä. Vähän on taas tahti hidastunut, mutta mitään erikoisia vaivoja ei ole vielä ilmennyt. Liitoskivut vaivaa aina välillä, kun istuu pitkää päivää töissä paikoillaan ja sitten lähtee liikkeelle, mutta niihinkin yleensä se liikunta lopulta auttaa. Viikonloppuna oltiin katsomassa Raskasta joulua-konserttia ja pikkusen alkoi se valvominen ja paikoillaan istuminen tuntumaan raskaalta, mutta vielä selvisin hyvin. Pikkujäbäkin tais tykätä joulurockista, kun niin kovasti aluksi potki. Eilen muuten huomasin sohvalla maatessa, kun jäbä oli asettunut jotenkin hassusti poikittain, että vasemmassa kyljessä tuntui ihan sellanen kova möykky. Kutsuin miehenikin hiplailemaan masua ja kuuntelemaan, että mitä sieltä kuuluu. Eiköhän siihen pikkujäbä vastannut oikein mojovalla potkulla suoraan korvaan :D haha.

Enää kaksi viikkoa jouluun! Ah ihanaa. Nämä viikot tulee varmasti menemään taas nopeasti, kun on joka viikolle jotain sovittuja menoja. Tällä viikolla olisi käynti suuhygienistillä ja ens viikolla onkin jo taas neuvolan aika. Joulun jälkeen onkin sitten taas luvassa tuo "ihana" sokerirasitus. Saas nähdä miltä arvot tällä kertaa näyttää. Noh sitä jännityksellä odotellessa.

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

P.S. Postaustoiveita saa ehdottaa. Tulossa nyt ainakin yksi kuvapostaus tähän mennessä kertyneistä hankinnoista :)

Dinot

Mä en tiedä miks, mutta mulle on alkanut tän raskauden myötä kehittymään ihan kauhea dinofiksaatio :D Tulee ihan mieleen Frendien Ross. 

Ajatus varmaan lähti siitä, kun tilasin itselleni ihan vaan kotioloihin sellaisen t-paidan missä on pieni t-rexin kuva ja teksti "preggosaurus", haha. Siitä lähtien olen jostain syystä alkanut takertumaan kaikkiin dinoaiheisiin vauvanvaatteisiin yms. Lisäksi meiän lastenhuoneen värimaailma on vihreä, joten sekin varmasti vaikuttaa asiaan.

Mutta niin, kerroin edellisessä postauksessa, että ajattelin seuraavaksi virkkailla meille vaunuverhoa ja suunnittelinkin siihen sitten yllättäen dinoaiheisen kuvioinnin. Kas tässä:

Toteutus tapahtuu siis ihan vaan pylväitä virkaten ja niistä pikkuhiljaa kuviota muodostaen. Aluksi luodaan siis 165 ketjusilmukkaa, joista sitten aletaan muodostamaan yhteensä 80 ruutua virkkaamalla aina joka toiseen silmukkaan pylväs. Toteutus tapahtuu suht pienellä koukulla (noin 2-2,5mm), joten vielä pitäis löytää sopivan ohutta lankaa tähän hommaan. Mun ongelmana tuppaa vaan yleensä olemaan vähän turhan isohko "käsiala" eli kuviosta saattaa tulla liian löysää, mutta katotaan, miten onnistuu. Jos ei vaunuverhoksi, niin vauvanpeitoksikin se sopii hyvin. Tämä on siis täysin itseni suunnittelema kuviointi, joten saa vapaasti käyttää, jos sattuu dinohulluus iskemään :D

Onko muilla ilmennyt jotain ihmeellisiä fiksaatioita? Mä luulen, et muumit on kans lapsesta haaveilevalle/tulevalle vanhemmalle kova juttu :)

Äitiysavustus

Hellurei, täällä mennään jo kovaa vauhtia seitsemännellä raskauskuukaudella (en kyllä tiedä millä ihmeen logiikalla nuo muka lasketaan) eli siis viikkoja on kasassa 24+4. Vointi on vielä ihan semihyvä, mutta pientä uupumusta olen jo alkanut havaitsemaan. En tiedä johtuuko se tästä kaamoksesta, mutta tällä viikolla olen ollut ihan jäätävän väsynyt. Alkaa nuo klo 5.40 herätykset tuntumaan jo aika raskaalta ja kaiken lisäksi maha tuntuu kasvaneen taas sen verran, että kaikki mun sisuskalut on litistyneet niin pieneen kasaan, että välillä on melkein vaikea hengittää. Vai liekkö se vaan närästystä. Ugh. Ja vielä ei olla edes viimeisellä kolmanneksella.

Jaloissa oon myös alkanut havaitsemaan ehkä vähän turvotusta, ainakin koiralenkin jälkeen, ja eilen huomasin noiden jalkapöydän päällä olevien suonien olevan koholla, joten kai niitä suonikohjujakin alkaa sitten pikku hiljaa tulemaan. Napa on jo ihan viittä vaille plopsahtamassa ja vatsan ihokin tuntuu välillä todella kiristävältä. Olen nähnyt kuvia äidistäni raskaana, joten oletan masuni kasvavan VALTAVAKSI. Että tervetuloa vaan venymäarvet. Iho on nyt muutenkin ollut kauttaaltaan todella kuiva, ihan päänahkaa myöten. Saa nähdä, miten selviän sitten, kun ne pakkaset rantautuu tänne eteläänkin.

Mutta otsikon aiheeseen, eli eilen haettiin viimein tuo äitiyspakkaus kotiin. Toimitukseen meni siis aika tasan sen kaksi viikkoa hakemuksen jättämisestä. Kyllä mun mielestä jokaisen ensisynnyttäjän kannattaa tuo paketti ottaa, koska onhan se nyt tämän meidän rakkaan kotimaamme yksi suurimmista rikkauksista. No toki, valinnan vapaus kaikilla, mutta itselleni tuon pakkauksen saaminen on kyllä ollut yksi unelma ja nyt se viimein toteutui!

Avattiin tuo paketti yhdessä mieheni kanssa, koska hänkin halusi nähdä, mitä kaikkea tuo kuuluisa äitiyspakkaus oikein sisältääkään ja voi pojat, kylläpä siihen mahtuukin paljon tavaraa. Just tossa vähän aikaa sitten mietin, että vitsi, meiänhän pitää vielä ostaa siihen pinnasänkyyn kaikki peitot ja petivaatteet ja muutkin kaikki, että ostettavaa riittää vielä yllin kyllin, mutta eipä tarvitsekkaan. Äitiyspakkauksessahan tuleekin mukana peitto ja siihen pussilakana, sekä aluslakana ja patjansuojalakana. Mahtavaa! Tosin lakanoita tarvii vaihtaakkin, mutta kuitenkin, näillä pääsee jo alkuun. Ja niitä vaatteitakin oli niin monta erilaista ja voi ei, miten pikkuruisia ne ovatkaan alussa ♥ Hellanlettas sentään :')

En malta odottaa, että me saadaan meiän pikkuinen syliin asti ihasteltavaksi ♥ Nyt kuitenkin odotellaan ensin joulua! Ah lemppari juhlapyhäni. Enää reilu kolme viikkoa joululomaan! Jipii!

Oisko ihan hullua antaa pojalle nimeksi Noel (joulu ranskaksi)? :D haha.

P.S. Neuloin jo toisen myssyn pojalle, mutta eri koossa. Seuraavaksi ajattelin virkata vaunuihin vaunuverhon. Katotaan saanko aikaiseksi :D

P.P.S. Anopin kootut tempaukset: Meiän pojasta tulee Spiderman xD Anoppi oli ostanut Thaimaasta meiän pojalle Spiderman-asun. HAHAHA.

Vauvanvaatteet

Ensimmäiset vauvanvaatteet ovat viimein kotiutuneet meillekkin! Facebook on taas onnistuneesti mainostellut mulle kaikkea vauva-aiheista ja en vaan voinut vastustaa kiusausta kun näin mainoksen eräästä sivustosta nimeltään PatPat.com.

Sieltä löytyy siis niiiiin supersöpöjä vaatteita vauvoille, lapsille ja toki myös ihan naisillekkin yleensä. Sieltä löytyy myös matching outfits koko perheelle, haha.  Onko joku muu antaunut mainosten orjaksi ja eksynyt kyseiselle sivustolle? Siellä on nuo vaatteet mielestäni ihan kohtuu hintaisiakin ja laadultaan yllättävän hyviä. Tilasin siis itse kolme tuollaista jumpsuitia(vai miksikä noita kutsutaankaan) ja 4 kpl kuolalappuja/huiveja yhteishintaan vähän reilu 30€. Ei paha. Toki tiedän, että kirpparilta sais varmasti vieläkin halvemmalla, mutta halusin ostaa edes muutaman vaatteen uutena ihan vaan meiän jätkälle. Loput vaatteet varmaan tuleekin sitten käytettynä joko veljeltäni tai sitten kavereiltani. Toimitusaika tuolta PatPatista oli kyllä aika pitkä (reilu 4 viikkoa), mutta eipä tässä vielä ole ketään kelle pukeakkaan nuita :D Koot ovat 0-3 kk, joten ei mitään hajua minkä pituiselle nämä edes menee, mutta sen näkee sitten, kun on muita vaatteita mihin verrata. Ei kai noissa vaatteissa muutenkaan ne mitat ole mitenkään absoluuttisia, vaan riippuu ihan merkistä, että onko esim. koko 56cm iso vai pieni sellaiselle vastasyntyneelle pötkylälle.

Äitiyspakkausta yhä odottelen, mutta juuri saamani tiedon mukaan (eli siis Kelan asiointipalvelun mukaan) hakemukseni oli tilassa "ratkaistu" ja äitiysavustus olisi postitettu 22.11, joten eiköhän sekin pian saavu postissa. Iih jipii!

Vauvanhuone on tällä hetkellä kaaoksen valtaama, sillä en ole päässyt sisustamaan sitä, koska sieltä pitäisi saada ensin tavaraa pois, että saadaan sinne uutta tavaraa tilalle. Jättimäinen askartelupöytäni on näillä näkymin menossa kälylleni, mutta hänellä on vielä muuttohommat kesken, niin se joutuu vielä hetken odottelemaan. Pitäis varmaan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja alkaa viimein ompelemaan niitä vauvanvaatteitakin, vielä kun on hyvä ompelupöytä sitä varten. Kun vaan saisin aikaiseksi. Yhden myssyn sain itseasiassa juuri eilen neulottua valmiiksi. Löysin siihen söpön ohjeen vanhasta käsityölehdestä :)

No nyt menee taas ihan turhanpäiväiseksi löpinäksi nämä mun jutut. Vauva liikuskelee taas tosi paljon. Sain eilen otettua siitä aika hyvää videokuvaa, kun siellä oli sellaiset breakdancet menossa, että ette uskokkaan. Masu tuntuu vaan kasvavan ja kasvavan, enkä ole enää uskaltanut mennä puntarille, haha. Töissäkin tuli taas masu-uteluita ("Ihana masu, söitkö vähän isomman lounaan" :D) uusilta tahoilta. Jostain syystä ne tuntuu edelleen vähän oudolta. Kaippa tää mun ahkera työmoodi alkaa pikku hiljaa muuttumaan jo mammamoodiksi ja pian aletaan enää laskemaan viikkoja ja päiviä äitiyslomaan. Btw, enää 11 viikkoa äitiyslomaan, hui. Kieltämättä odotan sitä kyllä jo kovasti, että olisi aikaa keskittyä pesänrakennukseen :D

Okei nyt mä lopetan. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Pikkujoulut!

Huhhuh, olipas taas viikonloppu. Mun "viikonloppuni" siis loppui vasta eilen, kun säästin yhden kesälomapäiväni meidän kaveriporukan pikkujouluristeilyä varten. Oltiin siis tosiaan tuolla Vadelmavene-teemaristeilyllä, joten ohjelmaa kyllä riitti. Yllättävän paljon oli muuten muitakin pallomahoja matkassa :D

Vähän jännitti etukäteen, että mitenhän mun kuntoni kestää tuota menoa, mutta onneksi mitään ongelmia masun kanssa ei tullut. Jaksettiin Tiinan kanssa valvoa jopa puoli kolmeen asti yöllä! Toki nyt vähän väsyttää (no ylläri!). Ootteko muuten huomannut, että yllättävän paljon suomalaisesta stand up komiikasta keskittyy nimenomaan lapsiperheisiin? Niistä saa kyllä paljon aihetta kerrottavaksi, mutta yllättäen osalla koomikoista oli kokemuksia ja vitsejä myös adoptiosta ja uusioperheistä, mutta onneksi kuitenkin ihan hyvän maun merkeissä. Ainakin pääosin.

Oon varmaan vielä niin aivot narikassa tuon risteilyn jäljiltä, ettei nyt tule yhtään mitään mieleen, että mistä mun pitikään kirjoitella. Masukuvaa taas toivottiin ja kerrankin muistin sellaisen jopa ottaa, kun oli jotain muutakin kuin lökärit päällä :D Tässäpä tämä pötsi tällä kertaa.

Päällä mulla on tässä pelkkää H&M:ää, haha. Mulle iski ihan kauhea takkikriisi ja käytiin sitten lauantaina kaupassa ja kävin ohimennen H&M:ssä katsomassa, että olisko siellä ollut halvalla jotain äitiystakkia. Olishan siellä ollut takit -30%, mut en kuitenkaan raaskinut ostaa mitään, vaan sinnittelen vielä, kun vanhat takkini mahtuu just ja just kiinni :D Löysin kuitenkin tuon aiemmin tilaamani äitiysmekon kanssa supermukavat mamasukkikset ja lisäksi löysin viimein ehkä maailman mukavimmat kaarituettomat kolmiopitsiliivit. Ah viimein. Ja ehkä uudet yöhousutkin tarttui mukaan, kun vanhoissa yöhousuissa on niin kamalan tiukka kuminauha, että alkaa jo ikävästi painamaan mahaa.

No joo, mutta tällaista turhanpäiväistä löpinää taas tällä kertaa :D Palaillaan, jos/kun aivotkin on taas palannut lomilta, haha.

3. neuvolakäynti

Eilen oli jo meidän kolmas neuvolakäynti meidän omalla terveydenhoitajalla. Eipä siellä taaskaan oikein mitään erikoista ollut. Ei käyty voimavaramittaria sittenkään läpi, eikä oikeastaan haittaakkaan. Siinä ne kysymykset on vähän sellasia, että vastattiin aika yksipuolisesti kaikkeen vaan "täysin samaa mieltä".

Pissanäyte oli negatiivinen ja verenpaine oli parempi kuin koskaan(110/81). Hemoglobiini oli 120, mutta ei kuulemma vaadi vielä mitään rautalisää. Paino on noussut nyt 480 g /vko, minkä kyllä toisaalta olen huomannutkin. Tää masu on pullahtanut ihan tässä viime viikkojen aikana ja alkaa olemaan jo aika kiva pallo. Tosin vaatekriisi alkaa iskeä, mut eiköhän me selvitä. Kaiken kaikkiaan painoa on nyt tullut siis sen vähän reilu 4 kg.
Sykkeitä kuunneltiin ja se huiteli siinä 150-155 lyöntiä/min hujakoilla. Poika on kyllä tosi vilkas ja potkii nykyään jo tosi kovaa. Vielä on kuitenkin tilaa liikkua, koska liikkeet tuntuu välillä ylhäällä, välillä alhaalla ja sitten taas vasemmalla ja hetken päästä taas oikealla :D Eilen illalla poju taas muksi niin kovasti, että maha liikkui niin, että mieskin näki sen selvästi. Mies jutustelikin masulle, että "Onkos sieltä tulossa potkunyrkkeilijä?" haha.

Sovittiin taas seuraava neuvolakäynti joka on mukavasti juuri ennen joulua. Lisäksi terkka pisti lähetteen siihen toiseen sokerirasitukseen, mikä pitäis käydä tekemässä sitten joskus viikon 28 hujakoilla. Mielummin myöhemmin kuin aikaisemmin. Tosi kivasti osuu just siihen pahimpaan konvehtien herkuttelu sesonkiin tuo :D

Lopuksi vielä juteltiin vähän noista perhevalmennuksista. Olen niistä kauheasti lukenut, että ne on ihan huuhaata, mutta kuulemma nyt tuo perhevalmennus on uudistettu täysin ja olisimme vasta toinen ryhmä, joka pääsee kokemaan tuon uudistetun perhevalmennuksen. Kuulemma siellä puhutaan paljon lääkkeettömästä kivunlievityksestä ja opastetaan kumppania auttamaan rentoutumisessa ja muussa sellaisessa. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, joten ehkä me mennään siellä käymään, jos vaan aikataulut sattuu sopimaan. Nuo perhevalmennukset on vasta sitten tammikuussa, kun alkaa tuo synnyttäminenkin olemaan jo vähän enemmän ajankohtaista.

Mitäs muuta. Ainiin otettiin sitten meille molemmille se influenssarokotus. Kyllähän siitä on sitten pikkuisellekkin vähän vastustuskykyä, kun viimein päättää saapua syleihimme :) Nyt on vähän olkapää kipiä, mutta eipä tuosta kai mitään muuta vaivaa pitäis tullakkaan. Olo on muutenkin vielä yllättävän hyvä. Vähän tuntuu liitoskipuja häpyluussa ja nivusissa, mutta ei mitään kovin lamaannuttavaa. Aika inhottavan tuntuistahan tuo on, mutta kyllä tässä vielä porskutellaan. Kaikkia niitä massiivisia selkäkipuja odotellessa! Ainiin ja raskaustodistus saatiin eli raskaus on nyt kestänyt yli sen kelan määräämän 154 päivää, whiphee! Laitoinkin heti illalla hakemuksia äitiysavustuksesta, vanhempainpäivärahasta ja vieläpä lapsilisästäkin. Alkoi taas tuntua asteen verran konkreettisemmalta, että me viimein saadaan se kauan toivottu lapsi. Tiedän toki, että mitä vaan voi vielä tapahtua, mutta en halua ajatella sitä nyt. Nyt haluan vain nauttia tästä kaikesta mitä saamme kokea. Päivä kerrallaan!

Palaillaan taas!

Isänpäivä

Eilen vaihtui taas uusi raskausviikko, mukavasti isänpäivän merkeissä. Leivoin aamulla kaksi massiivista pullapitkoa, joista toisen lahjoitimme appiukolleni ja toisen syömme itse, muahaha.

Isänpäivä ei ole ollut minulle koskaan kovin merkittävä juhlapäivä, koska isäni ei ole ollut juurikaan elämässäni osana. Ukeille toki tuli aikoinaan lähetettyä isänpäiväkortteja, mutta nyt kun heitäkään ei enää ole, niin isänpäivä on minulle vain yksi pyhäpäivä muiden joukossa. Kuitenkin mieheni tavattuani, olen päässyt näkemään miten ihanasta juhlapyhästä voikaan olla kyse. Olemme käyneet nyt joka vuosi mieheni vanhempien luona, jossa on ollut juhlimassa myös mieheni isoisä. Tänäkin vuonna olimme syömässä mieheni vanhempien luona ja siellä oli oikein ihana tunnelma, kun oli koko perhe mukana. Ensi vuonna tilanne tulee kuitenkin muuttumaan. Haluan ja aionkin luoda meille ihan uusia isänpäivän perinteitä. Tullaan varmasti askartelemaan suloisia isänpäiväkortteja meidän ihanan pienen poikamme kanssa ja herätetään rakas mieheni haleilla ja märillä suukoilla ♥ Kyllä jokainen isä on sen ansainnut. Sisälläni kiehuu, kun luen uutisartikkeleita jostain typerästä läheisenpäivästä. Jumankauta, miksi kaikesta pitää tehdä niin yhtenäistä massaa. Miksi se yksi ainut kunniapäivä viedään toisilta. Ei kaikkia voi aina miellyttää. Toivottavasti sama pätee sitten myös äitienpäivään. Prkl. Nojoo, mutta tämä on taas tällainen asia, mistä voi olla montaa mieltä. Koskahan mennään niin pitkälle, että "taivaan isä" onkin "taivaan henkilö", haha.

Mutta tosiaan, raskausviikko vaihtui ja tänään on siis rv 22+1. Masu on selkeästi pullahtanut jo esiin, kun töissäkin on alkanut tulemaan taas lisää onnitteluja ja voinnin uteluita ihan random tahoilta. Mieskin yllättyi, kun oli ohittamassa minua ja olevinaan väisti kaukaa, mutta hipaisikin vahingossa masuani :D "Masu!" hän huudahti. Anoppini ja kälynikin huomasivat eilen pallomahani kasvaneen. Toki olin laittanut päälle sellaisen äitiysmekon, missä se masu oikein vielä korostuu, mutta eipä tässä ole enää oikein millään vaatteella saanut masua kokonaan piiloon. Tästä se masun kasvattelu sitten vasta alkaakin.

Vointi on ollut varsin hyvä. Lauantaina ahersin taas hieman tulevassa lastenhuoneessa, jonka seurauksena selkä tuli vähän kipeäksi, mutta levolla se kipu sitten hävisikin nopsasti. Jonkinlaista vihlontaa tuntui myös lauantaina lantion seutuvilla, mutta lueskelin juuri, että nyt voi tuntua masun kasvun takia jotain vihlontaa nimenomaan juuri vatsan sivuilla. Masu on tosiaan kasvanut jo niin paljon, että olen alkanut tuntemaan potkuja välillä jopa navan korkeudella. Tietyssä asennossa huomaan myös navan työntyvän ulos, että liekkö se sitten jossain kohtaa plopsahtaa kokonaan ulos. Hyyyi.

Huomenna on taas vuorossa neuvola ja tällä kertaa pitäis saada jo viimein tuo kuuluisa lääkärintodistus, millä pääsee sitten tekemään äitiyspakkaushakemusta, jipii! En malta odottaa, että pääsen hipeltämään niitä kaikkia vauvanvaatteita! Yhtään vaatetta en ole vielä kotiuttanut. Ainoastaan yhdet villasukat oli anoppi neulonut ja ne löytyy jo tulevasta lastenhuoneesta, mutta vielä en ole uskaltanut kauheasti mennä vaatteita ostelemaan :D Vielä ehtii.

Palaillaan taas myöhemmin neuvolan kuulumisilla.

Hauskaa viikkoa kaikille!

P.S. Enää viikko meidän kaveriporukan pikkujouluristeilyyn!!! Iiih!

Ensimmäiset hankinnat

Huhhuh, olipas viikonloppu. Nyt täytyy kyl sanoa, että pikkusen vois alkaa jo tahtia hidastamaan, kun viikonlopun sykkimisen jäljiltä lievästi sanottuna uuvuttaa.

Viikonloppu meni siis aika tarkalla minuuttiaikataululla, kun oli niin paljon tehtävää. Perjantaina siivottiin koko kämppä putsiskliin ja lauantaina päivä alkoi kaupassa käynnillä ja leipomisella ja kolmen aikaan meille alkoikin jo tulla ensimmäisiä vieraita kokkailemaan salsadippiä ja guacamolea meidän Halloween aiheisille tortillakesteille. Sitten tulikin jo Tiina ja hänen perheensä ja päästiin tekemään salaatteja yms. Tiinan ihana pikkuinen 2 v. tyttö oli pukeutunut noidaksi ja seikkaili ympäri kämppää hienon hattunsa kanssa. Meidän koira tietysti seuraili tyttöä aina mihin hän sitten menikin :D Ihana pikku lapsenvahtimme. Pian saapuikin jo Silja 1 v. tyttönsä kanssa ja kaivoinkin sitten esille vanhan barbie-laatikkoni tytöille tutkittavaksi. Se olikin oikea kunnon aarrelaatikko! Myöhemmin illalla tuli vielä loputkin vieraat ja syötiin oikein kunnolla masut täyteen.

Tiinan tyttö sai luvan ottaa meidän kurpitsaämpäristä pari karkkia, mutta siinä tais olla pari karkkia jo liikaa, kun loppuillasta tyttö vaan naureskeli ja kikatteli ja esiintyi meille :D Me aikuiset olimme lyysähtäneet masut täysinä sohvalle ja saimme nauttia esityksestä ja naureskella mukana. Ihana pikkulikka ♥ Ysin aikaan vieraat alkoivat jo pikku hiljaa lähteä ja olinkin jo itse siinä vaiheessa niin tsippi, että vaihdoin vain yökkärin päälle ja pian nukahdinkin jo sohvalle.

Sunnuntaina herättiin taas suht ajoissa, sillä vuorossa oli reissu Ikeaan! Oltiin olevinaan ajoissa ennen puolta päivää, mutta siellä oli taas ihan tuhottoman paljon jengiä, ettei voi käsittääkkään. Noh onneksi meillä oli jo aika pitkälti valmiiksi suunniteltu ostoslista mukana, niin ei tarvinnut kauhean kauaa kierrellä siellä. Ostoslistalla oli siis yksi lipasto, uusi tv-taso ja pinnasänky. Tv-tasoa ei ollut valitettavasti varastossa (vaikka just sitä varten oltiin vuokrattu peräkärry), mutta muut kaikki löytyi. Lisäksi ostin vielä kauan toivotun keinutuolin, jossa voin sitten sitä pikkuista kiikuttaa ja nukuttaa ♥ Löysin vielä hoitotasoon kiinnitettävän roskiksen ja muita lokeroita ja tulevan lapsen vaatekaappiin pari pientä kangaskoria. En siis ihan kauheasti lipsunut ostoslistasta :D haha.

Ikean lastauslaiturille saapuikin sitten oikein kunnon konkkaronkka porukkaa, kun vastassa oli appivanhemmat, kälyni, sekä äitini. Nimittäin seuraava etappi olikin sitten mennä äitini luokse tapettiprojektia viimeistelemään uusilla hienoilla lattialistoilla. Onni on, että meidän perheet tulee niin hyvin toimeen keskenään :) Äitini tarjosi koko köörille herkullista kalakeittoa ja lopuksi vielä kahvia ja unelmatorttua. Nam nam. Ruokailun jälkeen kälyni ja appiukkoni jäivät tekemään tuota listojen kiinnittämistä loppuun, kun meidän piti siirtyä kohti seuraavaa etappia.

Neljän jälkeen lähdin kaverini ja hänen koiransa kanssa koirapuistoilemaan. Samalla suunniteltiin meidän toiselle kaverille ja hänen miehelleen(heillä on siis syntymäpäivä peräkkäisinä päivinä) yllätys 30 v. synttäreitä. He kun eivät ole juuri synttäreitään juhlineet ja kaikki häät ja polttaritkin jäi heiltä kokonaan juhlimatta, kun heille syntyi heidän esikoisensa eli ihana kummityttöni, niin me ajateltiin vähän antaa heille ns. takaisin :D Tarkoituksena olisi viettää hauska päivä yhdessä, joka sitten huipentuu ravintolaillalliseen, jossa onkin kaikki heidän läheiset yllättämässä. Siinä onkin hommaa, mutta toivottavasti onnistutaan.

Tänään olenkin sitten menossa työpäivän jälkeen kollegalleni, kun hän on myymässä hieman vauvantarvikkeita ja vaatteita tarpeettomana pois. Meillä on suunnitelmissa ostaa häneltä ainakin turvakaukalo ja siihen kuuluva telakka, mutta varmaan jotain muutakin tarttuu varmasti mukaan.

Ensimmäisiä isoja hankintoja ollaan siis jo alettu tekemään. Nyt eletään siis jo raskausviikolla 22 eli tänään on rv 21+1. Vaunupohdinnat jatkuu edelleen. Meillä oli lauantaina hyvät keskustelut vaunuista, kun kavereilla on niistä vähän enemmän jo kokemusta. Emmaljungaa suositeltiin kovasti, jos koiran kanssa lähtee maastoon, koska siinä on niin hyvät ja isot renkaat. Myös Brion (nykyään Britaxen) Smilejä kehuttiin kovasti keveyden ja näppäryytensä takia, mutta kuulemma ovat kulkeneet hyvin myös paksussa lumihangessa. Täytyy tosiaan miettiä tarkkaan sitä, että mikä on just meidän tarpeisiin paras. Missä käytetään ja missä säilytetään yms. Kirjoittelen siitä sitten vielä lisää omassa postauksessa, kun se alkaa olemaan meilläkin vähän ajankohtaisempaa. Olenkin jo kovasti alkanut vilkuilemaan ohikulkevien vaunujen merkkejä ja malleja :D

Tulipas taas löpistyä ihan kauhean pitkä postaus taas tällä kertaa.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!!

Ensimmäinen

Tänään on jo marraskuun ensimmäinen päivä. Enää kuukausi, niin pääsee jo avaamaan joulukalenterin ensimmäisen luukun :D haha. Jos ei vielä ole tullut selväksi, niin olen ehdottomasti joulu/talvi-ihmisiä.

Eilen illalla mieheni pääsi tuntemaan ensimmäistä kertaa pienen potkut käteensä. Kerrankin hän malttoi odottaa niin kauan, että se potku sieltä taas tulee. Mies olikin ihan ihmeissään, että mikä se oikeen oli ja tuntui kuulemma hurjan jännittävältä. Musta tuntuu, että tää ipana huitoo menemään ihan jatkuvasti, mutta aina kun pyydän miestä paikalle, niin se loppuu. Mies sanookin aina leikillään pienelle, että "taidat olla vielä vähän ujo". Hahah.

Masussa on nyt ainakin liikkumatilaa pienellä. Välillä muksautuksia tuntuu oikealla masussa ja hetken päästä taas vasemmalla. Vielä mahtuu siis kuperkeikkaa tekemään. Liikkeiden päivärytmi on pysynyt edelleen samana eli aamulla ja iltapäivällä on vilkkainta. Nyt on ollut vähän myös illemmalla, mutta kympin aikaan, eli silloin kun menen itsekkin nukkumaan, on masussa taas ihan hiljaista. Jostain oppaasta luin, että nyt sillä pienellä ihan oikeasti on niitä univaiheitakin, että ehkä sille alkaa pikkuihiljaa muodostumaan joku unirytmikin. Sopii toivoa :D

Muita raskausoireita on edelleen kuivat limakalvot, eli nenä on koko ajan ihan tukossa, pientä vihlontaa on taas esiintynyt masussa ja pitkästä aikaa myös rinnoissa. Odotusoppaissa kerrottiin ensimmäisen äidinmaidon mahdollisesti ilmaantuvan näillä viikoilla, joten sitä odotellessa sitten. Muuten olo on kyllä varsin mainio, lukuunottamatta tuota lievää suolisto-ongelmaa, josta viimeksi kirjoitin, mutta eiköhän me siihenkin keksitä vielä joku ratkaisu.

Viikonloppua taas kovasti odotellessa. Meille on mahdollisesti tulossa taas vähän kavereita pelailemaan lautapelejä ja viettämään iltaa Halloween-aiheisten herkkujen parissa :) Kiva nähdä miten Tiinankin masu on kasvanut, hih.

Palaillaan taas!

Alina ja pikkujäbä rv 20+2

P.S. Ainiin, voisin melkein jo tehdä oman ohjelmanumeron "Anopin kootut tempaukset", haha. Hän oli taas vähän keulinut ja osti meiän pikkuiselle uuden hienon pikkurepun ja hienot pikkuiset tossut. Menee ehkä ihan pieni hetki, ennen kuin meiän tyyppi pääsee niitä käyttämään :D Mutta ei siinä, tosi hienot olivat reppu ja tossut.

Puoliväli ja harjoitussupistuksia(ko?)

Eilen poksahti viimein tuo rv 20+0 ja puoliväli ollaan nyt virallisesti ylitetty. Tuntuu edelleen aika hurjalta, että ollaan vieläkin tällä matkalla, kun se on aina ennen jäänyt niin kovin lyhyeksi. Aika tuntuu kyllä edelleenkin lentävän kuin siivillä, kun olis vielä niin paljon tehtävää ennen pienokaisen saapumista.

Lauantaiaamuna saatiin säikähtää oikein kunnolla, kun huomasin masun olevan ihan kivikova ja kipeä. Menin sohvalle makoilemaan ja kivut vain yltyivät. Paha olokin yllätti ja oksetti. Olin jo ihan satavarma, että nyt tämä syntyy ja pelkäsin ihan todella paljon. Mies sitten soitti päivystykseen, jossa neuvottiin ottamaan panadolia ja menemään kuumaan suihkuun. Kuulosti ihan siltä, että olisin synnyttämään lähdössä, mutta viikot eivät todellakaan riittäneet vielä siihen. Kärvistelin kivuissani, kun mieheni toi minulle särkylääkkeen. Kipu tuli aalloissa ja tuntui aivan supistuksilta. Pian kipu alkoi hellittää ja nukahdinkin hetkeksi. Sain kroppani rentoutettua sen verran, että kykenin syömään aamupalaa, kunnes yllätti vessahätä. Nyt kyllä nolottaa myöntää, mutta kivut loppuivat kuin seinään, kun pääsin tyhjentämään suolistoni :D Anteeksi ällöttävä mielikuva, mutta se oli kerrassaan niin suuri helpotus, että ei voi uskoakkaan. Olo oli taas mitä mainioin ja loppupäivä menikin sitten ihan normiaskareissa, kaupoilla käydessä ja äitini luona tapetinvaihtoprojektissa autellessa. Lueskeltiin mieheni kanssa netistä ja vauvan odotusoppaasta, että harjoitussupistukset voivat alkaa juurikin rv 20 aikoihin, joten saattoi olla, että tuo supistus iski juurikin sillä hetkellä ja veti suolistoni niin hirveään kramppiin, että luulin jo kuolevani siihen paikkaan. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Käytiin siinä sitten lauantai-iltana vielä pyörähtämässä Verkkokaupassa ja käytiin vähän hiplailemassa rattaita. Siinä lastenosastolla pyöriessä todellisuus iski vasten kasvoja; meille todella tulee vauva ja me ihan todella tarvitaan kohta kaikkia näitä tarvikkeita. Ihastelin jo kovasti kaikkia ihania pöllökuvioisia hoitoalustoja ja imetystyynyjä ja unipesiä ja ja ja... kunnes iski kauhea paniikki siitä rahan menosta, joka tässä vielä on edessä :D Ai kauhea. Kyllähän mä sen siis tiesin ja olenkin sitä varten jo säästänyt, mutta kaikki ne pikkuasiat, jotka itse haluan, niin niihin saa kyllä uppoamaan pennin jos toisenkin. Luulin, että voisin ostaa kaiken käytettynä ja mahdollisimman halvalla, mutta kauhea himo iski kaikkeen uuteen. Okei okei, vielä ei sentään olla ostettu mitään ja veljenikin kehoitti olemaan ostamatta vielä mitään kovin suurta, koska häneltä voisimme ainakin saada jonkun verran vauvantarvikkeita, kun veljentyttönikin täyttää melkein jo vuoden meidän laskettuna aikana. Täytyy siis vielä hillitä itseäni, mutta huomaan kyllä selkeästi jo pienen(siis ison) vauvakuumeen taas yllättäneen :D Iiih en malta odottaaaaa!

Eilen sain siivottua vaatehuoneemme ihan läpikotaisin ja pääsen viimein pakkailemaan oman askarteluhuoneeni tavaroita laatikoihin ja vaatehuoneeseen säilöön. Kunhan askarteluhuone on saatu tyhjennettyä, niin pääsen viimein sisustamaan siitä vauvanhuonetta. Paljon on siis vielä tehtävää ja siksi aikakin tuntuu lentävän siivillä. Marraskuu häämöttää jo ihan kulman takana ja kohtahan on jo joulukin! Ihanaa!

Tämmöistä sekoilua taas tällä kertaa :) Vaunuvinkkejä saa antaa, mutta olen kyllä jo kovaa vauhtia ihastumassa Britaxen Smileihin. Mieskin ihastui tuohon oliivinvihreään sävyyn. Katsotaan mihin päädytään.

Mukavaa maanantaita!

2. Seulontaultra

Hetki, jota me kaikki olemme odottaneet, oli eilen iltapäivällä. Nimittäin rakenneultra koitti viimein :)

Mä en tiedä mikä ongelma mul on kaikkien sairaaloiden kanssa, mut mä eksyn aina :D Eilen oltiin siis ihan ajoissa ilmottautumassa aulassa ja sit olevinaan mentiin ihan ohjeen mukaan eteenpäin, mut eksyttiin ja löydettiin itsemme jostain syöpäosastolta. Lopulta kätilö soitti mulle ja ohjas meiät oikeelle osastolle, haha. Meni sitten siihen vähän ylimäärästä aikaa ja kätilö ei oikein tykänny. Ymmärrän.

Mutta tosiaan, päästiin siis viimein ultrattavaksi ja kätilö sitten kuitenkin totesi heti ens alkuun, että "Sulla on vähän aikasille viikoille varattu tää aika, kun yleensä se on vasta 20+ viikoilla". No perkule, ku minä vielä kysyin asiasta sillon viimeks ja vieläpä siirsin aikaani päivällä myöhemmäks, mut se tuntui kaikille silti olevan ihan fine. Alkoi siis vähän jännittämään, että saadaanko me nyt sittenkään tietää, että onko kaikki kunnossa, mutta ilmeisesti kaikki näkyi lopulta ihan hyvin.

Kätilö kertoili siinä kaikenlaista, mutta tuijottelin meiän pientä niin haltioituneena, että ainakin puolet niistä meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En siis valitettavasti muista ihan kaikkea mitä siellä saatiin selville, oops. Ainakin istukka on nyt siis selkeästi takaseinässä, eli varmaan senkin takia tunnen nuo liikkeet niin hyvin. Napanuora näytti oikein hyvältä ja kaikki luut, sydän, aivot ja munuaiset näytti myös kaikki oikein hyvältä. Lapsivettäkin näytti olevan hyvä määrä. Ja sitten se mitä varmasti myös kaikki te lukijat olette jännittäneet, nimittäin sukupuoli. Taitaa ne oireet sittenkin kieliä jotain, sillä se on POIKA! ♥ Iiiih! Ei epäilystäkään asiasta, kun se pieni kikki vilahti ruudulla :D

Hitsi kun ei saatu kuvaa, mutta yhdessä vaiheessa tyyppi näytti kunnon Vulkanilaisen tervehdyksen, minkä varmasti jokainen sci-fin ystävä ja varmasti moni muukin tunnistaa. Isänsä poika siis tulossa :D Kuulemma tosi monet on aina kädet nyrkissä, mutta meiän ipana esitteli komeasti kaikki sormensa. Kätilö tokaisi taas kerran sen, mitä ollaan jo kuultu aiemminkin, eli ihanan eläväinen lapsi meillä, kun tyyppi piti meille kunnon shown. Lopuksi ipana vielä suurin elein vilkutti meille ja kyllähän siinä kohtaa viimeistään se kyynel vierähti silmäkulmasta. Voih ♥

Ollaan taas mieheni kanssa molemmat ihan into piukeena, eikä malteta odottaa, että päästään pian tutustumaan meiän pikkuiseen :)

Kauhia miten tuli taas ikävä pikkuista ♥ Haluan nähdä hänet jo uudestaan, mutta seuraavan kerran sitten synnytyssalissa vasta. Jos ei nyt mitään komplikaatioita satu ennen sitä. Toivottavasti ei.

Ainiin, painoarvio oli 304g ja viikoiksi se arvioi 20+2, mutta tässä kohtaa ilmeisesti tulee jo ne omat geneettiset piirteet muodostumaan, niin tuo mittausero voi johtua jo ihan pelkästään siitäkin.

Mitäs muuta.... pikkuisen ois flunssainen olo, mutta veikkaan, että tämä tukkoisuus johtuu vain hormoneista. Limakalvot on rutikuivat ja niistäessä tulee jonkun verran verta nenästä. Toivottavasti en nyt tulisi kipeäksi, kun olis niin paljon kaikenlaista tekemistä, mutta niistä taas lisää myöhemmin.

Oikein mukavaa ja talvista viikonloppua kaikille! :)

P.S. Anoppi oli taas vähän "keulinut", kun oli kuulemma ostanut meidän lastenhuoneeseen uudet verhot :D Onneks me ollaan tunnettu jo yli kymmenen vuotta, niin hän sentään ehkä jossain määrin jo tietää makuni värien suhteen. Saas nähdä mitä hän on löytänyt.

Tuloksia

Kävinkin heti aamulla kurkkimassa OmaKannasta sokerirasituskokeen tuloksia ja hyvältähän nuo näytti. Paastoarvo 0h oli 5.0, 1h oli 8.2 ja 2h oli 5.2 eli ymmärtääkseni kaikki oli ihan normaalin rajoissa. Jos joku muukin noita tuloksia miettii, niin paastoverensokeri pitäisi olla <5.3, yhden tunnin arvo <10.0 ja kahden tunnin arvo <8.6. Kattelin samalla myös viime viikkoisen neuvolalääkärin sepustuksia ja siellä oli mainittu, että sokerirasitus uusitaan rv 26-28 mikäli arvot nyt normaalit eli sillon sitten taas uudestaan paastoamaan. Ugh.

Bongasin muuten kans lääkärin kirjoittaneen "dopplerilla sydänäänet normaalit, kovasti sikiö liikkuu tutkittaessa" :D heh. Se oli kyllä niin koomista jotenkin, kun ipana ei meinannut millään pysyä paikoillaan, kun lääkäri yritti mitata sykkeitä. Alkoi ihan itteäkin naurattaa se tilanne. Mitenköhän tulevassa ultrassa sitten ipana jaksaa pysyä aloillaan, kun pitäis tutkia kaikki rakenteet ja muut :D

Oon huomannu, että ipanalle on kehittynyt ihan selkeä päivärytmi. Aamulla aamupalan yhteydessä alkaa aina kunnon myllerrys ja sitten vähän taas rauhotutaan päiväunille ja sitten iltapäivällä kotona alkaa taas uusi myllerrys. Liittyy varmaan myös ihan omaan ruokailurytmiinikin, mut esim. illalla ysin-kympin aikaan tyyppi on jo ihan rauhottunut. Mies aina tulee just illalla ennen nukkumaan menoa kuuntelemaan masun myllerrystä, mutta ipana on sillon varmaan jo nukkumassa, kun ei tunnu enää elettäkään. Hassua.

Mua jänskättää jo kovasti torstain rakenneultra. Mä en tiedä miks, mut yhtäkkiä kaikki tuntuu viittaavan siihen et meille tulee poika. Äitikin jostain syystä kysyi, että tuleeko teille poika? Kerroin, että torstaina se selviää. Mieskin sanoi vahingossa masulle juteltuaan, että "mitä äijä?" :D Oon vaan parille tyttökaverille kertonut poikafiiliksistäni, joten en ole ainakaan tietääkseni vihjannut miehelleni tai äidilleni mitään siihen viittaavaa. Tutkiskelin mielenkiinnolla tuota skull & nub teoriaa ja nt-ultrakuvan perusteella väittäisin meille tosiaan olevan tulossa poika, nimittäin Tiinan ultrakuva näyttää taas ihan tytöltä, vaikka hänellä itellään olikin poikafiilikset :D Jännää nähdä miten käy.

Torstaita odotellessa.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!! 

P.S. En oo ihan vielä ehtinyt kajota näihin ihaniin kankaisiin, mutta virkkaamani vauvapeitto alkaa jo pikku hiljaa valmistumaan. Mitähän kivaa mä näistä keksin :)

Sokerirasitustesti

Ensinnäkin kiitos kaikille influenssarokotuskysymykseeni vastanneille. Oli kiva lukea teidän kokemuksia ja mielipiteitänne asiasta. Mä itse en kauheasti tykkää ottaa kehooni mitään niin sanotusti ylimääräisiä lääkeaineita, mutta nyt kun täytyy ajatella myös pikkuisen parasta, niin oon alkanut taipumaan tuon influenssarokotteen puoleen. Mulla ei siis oo mitään niitä ihan perusrokotteita vastaan, mut tämmöset kausitaudit tuntuu vähän ylireagoinnilta, mutta siis joo, parempi kai se on suojautua :) Saan siis kuulemma tuon rokotteen sitten ens kerralla, kun mulla on marraskuussa neuvola, niin ei tarvi sen takia lähteä jonottelemaan mihinkään erikseen.

Mutta sitten tuohon otsikon aiheeseen eli sokerirasitustestiin. Halusin saada sen mahdollisimman nopeasti pois alta, joten varasinkin heti tälle aamulle ajan labraan. Enk ookki tehokas, heh. Kauheasti oon tuosta sokerirasituksesta kaikkia kauhutarinoita kuullut ja sainkin pienen stressin siitä aikaiseksi. Okei, en kovin pahan, mutta kuitenkin. Itseäni kauhistutti eniten tuo paastoaminen ja sitähän mä sitten stressasinkin. Kävin tuon 12 tunnin aikana niin monta kertaa vessassa, että olin varmasti ihan supertyhjä, kun sinne sitten aamulla menin. Maha murisi jo kovasti, eikä voimiakaan tuntunut olevan enää jäljellä. Onneksi mieheni jaksoi heittää minut sinne autolla, niin ei tarvinnut junalla lähteä seikkailemaan.

Saavuin klo 8.10 paikalle ja hoitaja oli noin viitisen minuuttia myöhässä. Ensin otettiin verikoe ja sitten sainkin jo nauttia tuon "kauhean pelottavan" sokerijuoman. Tässä nyt hyvä vinkki kaikille sokerirasitustestiin menijöille; ole janoinen :D Mä panttasin aamulla veden juontia sen verran, että mulla oli ihan kauhea jano sitten siellä labrassa. Vetelin sen kaksi mukillista vadelman makuista sokerilientä alle puoleen minuuttiin, eikä tuntunut missään. Hoitajakin katteli vähän, että "ohoh, sehän meni nopsasti". Sitten alkoi taas "paastoaminen". Olin ottanut käsityöprojektini mukaan, joten aika kului oikein joutuisasti. Ensimmäisen puolen tunnin kohdalla tunsin ehkä vähän lievää pahoinvointia, mutta pian olo taas tasoittui. Ensimmäinen tunti meni tosi nopsasti, kun niin uppouduin käsityöni pariin, kunnes oli taas verikokeen aika. Kaikki sujui todella helposti ja sitten olikin jo viimeisen tunnin aika. Etenin hyvää vauhtia käsityössäni ja voin kerrankin olla ylpeä siitä, että saan jonkun käsityön ihan siedettävässä ajassa jopa valmiiksi :D Tunti kului taas ja olikin jo viimeisen verikokeen vuoro. Olo oli suhteellisen normaali. Hoitaja kehoitti syömään jotain heti, mutta minäpä painelin suorinta tietä juna-asemalle ja kohti työpaikkaa. Napostelin yhden mandariinin siinä sitten matkalla töihin ja olo oli edelleen hyvä. Nälkä alkoi jo kasvaa ja odottelinkin jo innolla lounastaukoa.

Lounaalla tuntui hieman jotain verensokerien heittelyä eli pientä heikotusta, mutta muuten olo on kerrassaan mainio. Luulin, että tuo koe olisi ollut jotenkin tosi infernaalinen, mutta voin iloisin mielin todeta, että kyllä siitä selviää :D Suosittelen ottamaan sinne vain mukaan jotain erittäin mukaansa tempaavaa tekemistä, niin aika kuluu kuin siivillä. Tulokset verikokeista olis ilmeisesti maanantaina saatavilla, mutta en usko, että jaksan moisen takia erikseen soitella neuvolaan, vaan kuuntelen ne sitten seuraavalla neuvolakäynnillä. Toinen sokerirasitustesti on vissiin luvassa sitten taas joskus rv 26 tienoilla, mutta nythän tää onkin jo ihan tuttua huttua, niin ei tarvi niin kauheasti stressailla :D

Tällaista tällä kertaa.

Ihanaa viikonloppua taas kaikille!!

Ensimmäinen neuvolalääkärikäynti

Ihanaa, kun saa taas kokea jotain uutta! Eilen oli siis ensimmäinen neuvolalääkärikäynti ja tuntuu edelleen uskomattomalta, että ollaan päästy jo näin pitkälle. Sori, että toistelen sitä joka kerta, mutta kun nämä raskaudet keskenmenoineen ovat soineet kuin rikkinäinen levy, niin tuntuu äärimmäisen ihanalta päästä viimein eteenpäin.

Mutta tosiaan, eilen oli siis neuvolalääkärikäynti ja lääkäri oli onneksi oikein mukava nainen. Hän kyseli kovasti vointeja ja tuntui olevan ihan aidosti kiinnostunut vastauksistani. Kävin taas ennen käyntiä ottamassa pissanäytteen ja verenpaineet ja painon ja kaikki oli niiltä osin kunnossa. Painoa on nyt kertynyt yhteensä 2,8 kg koko raskauden aikana ja lääkärin mielestä se oli ihan hyvä. Kuulemma näin normaalipainoisena saisin kerätä raskauskiloja jopa 15 kiloa, että sinänsä tuo painonnousu ei huolestuta minua tällä hetkellä lainkaan. Kaikissa oppaissakin vissiin sanotaan, että hoikille saattaa tulla enemmän painoa, kun sitä rasvaa nyt tarvitaan kaikkeen.

Seuraavaksi tutkiskeltiinkin vähän masua eli lääkäri paineli ja tunnusteli kohtua ja kuunneltiin taas sykkeitä. En tiedä minkälainen vauhtivekara meille oikein on tulossa, mutta tyyppi ei oikein millään malttanut pysyä paikoillaan ja oli vissiin vähän vaikeuksia ottaa lukemaa sykkeistä :D Välillä ihan tuntui kuin tyyppi olis muksinut suoraan doppleria, kun niin kovin ääni aina pätkäisi. Lopulta ipana vähän rauhottui ja saatiin otettua lukemia. Jotain 150-160 väliltä se oli. Sitten tehtiin perus alapäätutkimus ja kohdun suu näytti olleen napakasti kiinni ja kohdunkaulakin oikein hyvän mittainen. Eikä ollut mitään tulehdukseenkaan viittaavaa, joten kaikki oli siis siltä osin kunnossa.

Noh, vaikka perusterve ihminen olenkin, niin ilmeisesti edesmenneen mummoni vanhuusiän diabeteksessa on sen verran riskitekijöitä, että joudun nyt sitten kuitenkin siihen sokerirasitukseen, vaikka terveudenhoitaja ei asiaa ottanut missään vaiheessa esille. "Jipii" Ei auta muu, kuin ryhtyä varailemaan aikaa sitten siihenkin. Eniten mua huolestuttaa se paastoaminen, mut enköhän mä selviä. Hyvähän se on tutkia, ihan jo vauvaakin ajatellen.

Tämmöstä diipadaapaa taas tänne :D

Joko huomenna on taas perjantai? Mihin nää viikot oikein menee...

P.S. Mitä mieltä ootte influenssarokotteesta?

Aitan rakennushommissa!

Eilen vaihtui taas uusi raskausviikko 18+0 ja jo 45% raskaudesta on kulunut. Ei enää pitkä matka puoleen väliin.

Preglife kertoo, että aineenvaihdunnan vilkastuttua ja verenmäärän lisäännyttyä, alkavat hiukset ja kynnet näyttää oikein erityisen elinvoimaisilta. Sen olen kyllä huomannut, sillä kynnet on nyt niin vahvat ja kiiltävät, ettei niille ole tarvinnut tehdä oikein mitään. Mulla on normaalisti melko kuivat kädet, joten kynnetkin on yleensä jossain määrin heikot ja lohkeilevat. Nyt ne on kuitenkin ihan toista maata. Hiuksetkin tuntuu nyt olevan jotenkin ihanan tuuheat ja kiiltävät. Uuhlallaa. Ehkä tästä alkaa viimein se kuuluisa raskaushehku :D

Viimeviikkoiset vihlontakivut osoittautua lopulta vain pelkäksi kohdun kasvukivuksi, nimittäin ne kivut aika pitkälti loppuivat kuin seinään parin päivän kipuilun jälkeen. Olo on taas ollut erittäin seesteinen, eikä raskautta tule juuri ajateltuakaan, paitsi ruuan jälkeen kun maha tuntuu valtavalta, haha. Toki liikkeitä olen nyt alkanut huomaamaan yhä useammin ja useammin. Tuntuu ipana ottaneen ihan meikäläisen rytmin omakseen, sillä liikkeet tuntuu yleensä eniten juuri aamulla, kun syön aamupalaa työpisteelläni ja sitten taas iltapäivällä, kun palaan töistä kotiin ja pääsen viimein levähtämään sohvalle välipalan kanssa. Iltaisin ipana on jo huomattavasti rauhallisempi.

Oli muuten hassua huomata miten pikkuinen alkaa jo reagoimaan esim. omaan ääneeni. Nimittäin mökillä ollessamme meidän koira alkoi häseltää jotain omiaan siinä kuuden aikaa aamulla ja me sitten päätettiin päästää se ulos ja kun sitten huutelin häntä takaisin sisälle, niin hetken päästä huomasin, kun mahassa alkoi taas pieni muljunta. Tais ipanakin herätä :) Jatkettiin kuitenkin vielä hetki unia, kun koirakin oli taas rauhottunut.

Huomasin muuten, että appivanhempien koira on alkanut myös reagoimaan raskauteeni, nimittäin tämä alkoi yhtäkkiä koko ajan pyrkimään syliini, vaikka normaalisti hän ei juurikaan välitä sylissä olosta. Kyseessä on siis pieni tyttökoira. Musta tuntuu, että meiän omakin koira on alkanut noteeraamaan raskauteni ja jääkin aina välillä tuijottelemaan minua sohvalla maatessani ja kun raskautta oli kulunut vasta muutama viikko, niin koira on alkanut yhtäkkiä kovasti juttelemaan meille :D Ihan hassu.

Mutta niin tosiaan, otsikkoon viitaten, oltiin siis mökillä taas viikonlopun ajan aitan rakennushommissa. Oltiin pari viikkoa sitten valamassa pohjatolppia valmiiksi ja perjantaina saapui viimein puutavara seiniä ja kattoa varten. Tehtiinkin sitten hommia lähes koko valoisan ajan koko viikonlopun ja saatiin aitan seinät ja kattohirsi paikoilleen. Nyt aitta on siinä pisteessä, että se pistetään suojaan talvea varten ja keväällä sitten asennetaan lattia ja katto ja muut kaikki. Me ei varmaan enää keväällä päästä rakennustalkoisiin, mutta ens juhannuksena olis sitten tarkoitus päästä uuteen aittaan nukkumaan koko perheen kesken :)

Tällaista taas tällä kertaa. Keskiviikkona on vuorossa neuvolalääkäri ja sitten onkin enää viikko rakenneultraan. Huiii!!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

P.S. Ainiin, anoppi on ottanut oikein elämän tehtäväkseen tutkia erilaisia lastenvaunuvaihtoehtoja. Tokaisipa vieläpä ohimennen, että he sitten aikovat osallistua niiden hankintaankin, että se puoli on sitten vissiin jo kunnossa :D Mulla onkin jo pitkä ostoslista Ikeaan, että kaikki sponssit on enemmän kun tervetulleita, haha. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Vointeja ja liikkeitä

Olo on ollut nyt kovin seesteistä täällä. Oikein mitään erityistä ei ole tapahtunut ja välillä meinaan ihan kokonaan unohtaakkin, että ainiin tässähän ollaan edelleen raskaana :D

Tällä viikolla on kuitenkin tuntunut taas jokseenkin enemmän vihlaisuja lantion seutuvilla ja vähän nivusissakin. Vihlaisut eivät ole voimakkaita, joten ei voida varsinaisesti puhua edes kivusta, mutta niitä tuli jokseenkin paljon, niin hieman alkoi jo huoli nousta, että pitääkö tässä nyt oikeasti alkaa jo huolestumaan. Googlailulla löysin aika paljon samanlaisia huolestuneita, joten kyseessä on todennäköisesti ihan normaalia raskauteen kuuluvaa kohdunkasvukipuja. Toki löysin myös paljon kommentteja, joissa oli selvinnyt tulehdus, mutta uskon, että tulehdukseen liittyvät kivut olisivat huomattavasti voimakkaampia. Tai sitten ei. Tänään en ole vielä yhtään vihlaisua tuntenut, joten odottelen nyt rauhassa ens viikon neuvolalääkäriin ja sitten viimeistään selviää, onko kyseessä tulehdus vai mikä.

Mutta juuri kun ehdin huokaista, että raskaus on tähän asti sujunut hirmu seesteisesti ja mukavasti, niin eikös tänä aamuna sitten tullut taas heikotuskohtaus ja meinasin pyörtyä bussipysäkillä. Jalat meinasi taas lähteä alta ja oksennuskin olisi jo tullut, jos ei vatsa olisi ollut tyhjä. Kiva siinä oli sitten kakoa ilmaa kaikkien nähtävillä ja bussikin oli jo näköpiirissä. Sinnittelin ja nousin tuskanhiki otsalta valuen bussiin ja onneksi olokin alkoi taas helpottaa. Huh. Katsotaan nyt miten loppupäivä sujuu, mutta olo on toistaiseksi jokseenkin heikko ja väsynyt. Jostain syystä unetkin on olleet viimeaikoina melko heikkolaatuisia, mutta en sitten tiedä johtuuko se vain siitä, että lomalla taas valvottiin ja nukuttiin pitkään eli unirytmit on vaan vähän sekaisin. Toisaalta oon myös kuullut, että unettomuus alkaa vaivaamaan jossain vaiheessa raskautta, mutta tuskin kai vielä sentään.

Jotain iloistakin tähän väliin, nimittäin eilen taisin tuntea ensimmäisiä liikkeitä. Jipii! Huomasin sohvalla jalat koukussa maatessani, että yhtäkkiä keskellä mahaa navan alapuolella tuntui sellaista jännää elohiirimäistä muljuntaa. Tosin liikkeet olivat sen verran satunnaisia, että kyseessä tuskin oli elohiiri, eikä mulla yleensä ilmakaan kulje tasan keskellä masua, vaan enemmänkin vähän niinku reunoja pitkin. Olenkin jo kovasti miettinyt, että miltähän nuo liikkeet mahtaa tuntua ja miten ne muka erottaa perus ilmasta vatsassa. Olen tullut siihen tulokseen, että yleensä kun ilma liikkuu vatsassa, niin siitä kuuluu joku ääni "poks" ja nämä vauvan muksauttelut taas on täysin äänettömiä :D Tunnustelin hetken kädelläkin ja taas tuntui kunnon muksahdus masussa, mutta ei ihan sentään kädelle tuntunut. Hurjaa! Parin viikon päästä taas nähdään minkälainen potkunyrkkeilijä sieltä on sitten tulossa ♥

Vielä ei olla mitään vauvantarvikehankintoja tehty, mutta tilasin netistä läjän ihania kankaita, joista ajattelin ommella hieman jotain vaatteita. Voisin tännekkin vähän jotain kuvaa laittaa, kunhan saan aikaiseksi. Kädet syyhyää jo vauvanhuoneen sisustamisen pariin, mutta maltetaan vielä hetki isompien hankintojen kanssa. Siljalta sainkin jo ison kassillisen äitiysvaatteita, joten niitä ei ainakaan ihan heti tarvitse ostaa :D

Mutta tällaista tänne tänään.

Alina ja pikkuinen rv 17+3

P.S. Eilinen Toisenlaiset äidit jakso meni ihan kyyneleet silmissä :') Vaikkei me sinne isoihin hoitoihin asti vielä jouduttukkaan, niin pystyn kyllä samaistumaan niin hyvin, kun tuntuu ettei voi vieläkään täysin luottamaan omaan kroppaansa, vaikka raskaus onkin saatu alulle. Lapsettomuus jättää syvät arvet.

Sukupuolitesti

Löysin netistä tällaisen leikkimielisen testin ja ajattelin nyt ihan huvikseni tehdä sen, vaikka ollaankin vielä kovin vaiheessa tässä raskaudessa.

Poika
1. Sinulla ei ole pahoinvointia.
- Ei ainakaan enää. Uskon päässeeni pahoinvoinnin suhteen melko helpolla.
2. Et ole muuttunut ulkonäöllisesti tai jopa hehkut.
-Mieheni sisko väitti, että hehkun, mutta en ainakaan itse ole mielestäni kovinkaan hehkeä :D
3. Sänky on hedelmöityshetkellä ollut poikittain lattialautoihin nähden. 
- Mä nyt en ole ihan satavarma, että missä tämä hedelmöittymishetki tapahtui (saunassa? mökillä?), mutta kotona sänky on kyllä poikittain lattialautoihin nähden.
4. Sinun tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia
- Edelleen himoitsen sitä smetanaa :D Sipsitkin (sourcream & onion) maistuu paremmin kuin karkit.
5. Sinulla on eteenpäin työntyvä maha, raskautta ei havaitse takaapäin.
-Maha on vielä aika pieni, mutta ei kai sitä vielä takaa huomaa.
6. Vauvan syke on hidas.
- Viimeisin mittaus neuvolassa 160 lyöntiä / min, joten ei taida olla ainakaan hidas.
7. Vauvan potkut ovat napakoita ja kovia.
-En tunne vielä liikkeitä.
8. Sinulla näkyy linea negra.
-Ei näy mitään. Kaverillani Tiinalla kuulemma jo näkyy vaikka on minua 4 viikkoa jäljessä :O
9. Sinulla on terävä ilme. (Onko?)
-En osaa sanoa
10. Olit yhdynnässä ovulaation aikaan.
- Hyvin mahdollista.
11. Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta tehdessänne.
-Juhannus oli kyllä melko leppoisa :D
12. Kätesi ovat kuivat.
-Ne on aina.
13. Olet rauhallinen ja hyväntuulinen. 
- Mieheni sisko kysyi juuri viime viikonloppuna, että olenko ollut kauhea hormonihirmu ja mieheni vastasi siihen, että en ole :D
14. Puolisosi lihoo raskausaikana.
-Kysyin jopa kavereilta, että onko normaalia, että mieskin kerää raskauskiloja ja kuulemma ihan normaalia :D
15. Palelet enemmän kuin normaalisti.
- Mulla on töissäkin aina villaponchoviittasysteemi päällä, kun on niin kylmä!
16. Rinnoissasi on valtava muutos ja ne ovat arat ja turvonneet.
-Rinnat on valtavat, ainakin mun normaaliin lautaa muistuttavaan olomuotooni verrattuna. Ja ne on edelleen vähän arat ja kipeet.
17. Sinulla on poikaolo.
- Mul ei oo oikeen mikään olo, mut ehkä pikkusen enemmän poika- kuin tyttöolo.
18. Äidin ikä synnytyshetkellä ja synnytysvuosi  - toinen luvuista pariton ja toinen parillinen.
-Laskettu aika on 3/2018 ja olen silloin 29 vuotta.
19. Vatsasi on matalalla.
-No ainakin vielä se on. Vai onko?
20. Hiuksesi ovat hyvinvoivat ja kiiltävät. 
-Jotkut kaverit on sanoneet kärsivänsä hiusten lähdöstä raskausaikana, mutta mulla ei mielestäni oo ollut oikeen mitään muutosta. Eli kai ne on edelleen ihan hyvinvoivat.
Tulos 16/20

Tyttö
1. Pahoinvointia raskauden aikana. 
-Alussa oli, mutta se loppui ensimmäiseen kolmannekseen.
2. Kukkiva iho. 
-Mulla on nyt ollut koko raskauden ajan sellanen kiintiöfinni :D Heti kun edellinen parantuu, niin toinen puskee esiin jossain toisaalla. Mutta mitään mieletöntä aknea ei ole vielä tullut.
3. Olet kiukkuinen. (Olenko?)
- En mä kai vissiin ole.
4. Sänky on hedelmöityshetkellä ollut lattialautojen suuntaisesti.
-Se vähän riippuu millon se hedelmöityshetki tapahtu. Se saattoi olla mökillä, jossa sänky on kyllä lattialautojen mukaisesti.
5. Vauva hikkaa paljon.
-En osaa sanoa.
6. Vauvan potkut eivät ole kovin rajuja. 
-Ei ainakaan vielä tunnu missään :D
7. Vauvan syke on tiheä.
- Viimeisimmän mittauksen mukaan kyllä.
8. Sinua närästää.
-Ei oo sellaista poltetta tai vatsahapot ei nouse suuhun, mutta röyhtyttää kyllä enemmän kun normaalisti.
9. Sinulla on jatkuvasti lempeä ilme. (Onko?)
- Enpä osaa sanoa.
10. Vatsasi leviää sivuille.
-Ei ainakaan vielä.
11. Makean himo.
-Eilen katsoin Koko Suomi leipoo-ohjelmaa ja kyllä vähän alkoi tehdä mieli jotain herkkua, mutta enemmän silti himoitsin leipää, kuin karkkia :D
12. Olit yhdynnässä muutama päivä ennen ovulaatiota. 
- Mahdollisesti silloinkin oltiin ;)
13. Sinulla ei näy linea negraa.
-Ei näy mittään.
14. Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.
-Ei me lomalla stressattu mitään :)
15. Kätesi ovat aiempaa pehmeämmät. 
-Voi johtua kylmenevistä päivistäkin, mutta ihan on kuivat korput.
16. Rinnoissasi ei ole juuri muutosta.
-Kohta täytyy mennä liiviostoksille, kun boobsit vaan kasvaa ja kasvaa :D
17. Sinulla on tyttöolo. 
- Ei oo oikein mitään oloja, mutta saattaa olla, että yllätyn.
18. Sinun ikäsi synnytyshetkellä ja synnytysvuosi ovat kumpikin parillisia tai parittomia.
-Ei ole.
19. Vatsasi on korkealla.
-Ei ainakaan vielä.
20. Hiuksesi rasvoittuvat ja laskeutuvat päätä myöden.
- Yllättävän hyvässä kunnossa ovat nyt olleet.
Tulos 5/20

Aika heikot lukemat tyttöennusteen puolesta, mutta mulla on silti jotenkin sellainen fiilis, että mä tuun vielä yllättymään, mitä ikinä siellä ultrassa selviääkään :D

Maya ennusteen mukaan meille tulisi poika ja Kiinalaisen kalenterin mukaan meille tulisi tyttö. Sormustestiä en ole tehnyt, enkä mitään pissatestejäkään. Olothan voi vielä vahvasti muuttuakkin tässä raskauden edetessä.

Loppuun vielä toivottua masukuvaa eiliseltä. Siellä se pikkuinen kasvaa ♥

Takaisin sorvin ääreen!

Nyt on viimeisetkin kesälomat lusittu. Tai noh ei ihan kaikki, sillä vielä on yksi palkallinen vapaa jemmassa meiän kaveriporukan tulevaa pikkujouluristeilyä varten, mutta se on sitten vasta marraskuun puolella.

Uskomatonta, että nyt ollaan jo lokakuussa. Syyskuu meni ihan hujauksessa ja tekemistä olis edelleen paljon jäljellä. Oltiin siis tosiaan mökillä tuossa loppuviikosta ja aloiteltiin jo meiän tulevan aitan rakentamista. Valettiin siis vasta pohjan tukipilareita varten pohjalaatat ja huh, kyllä siinäkin oli jo hommaa. Onneksi säät olivat suht hyviä koko päivän ulkona työskentelyyn ja kaikki meni muutenkin ihan putkeen. Oltiin tosi ahkeria! Aittamateriaalit tulee sitten vasta parin viikon päästä, että sitten pitäis saada mahdollisimman pian seinät ja katto pystyyn, niin ollaan jo talvea varten turvallisilla vesillä. Oli muuten aika ihanaa höpötellä anopin kanssa tulevan aitan sisustuksesta, kun otettiin huomioon meiän pikkuinen, että hällekkin on sitten oma nukkumapaikka :) Riskit on aina olemassa, mutta nautitaan nyt sitten tästä kaikesta huomiosta, kun kerrankin voidaan.

Lomalla ollessani koitin vähän lukea blogeja ja kommentteja puhelimellani, mutta eihän mun surkealla joka miehen oikeus -netillä oikein paljoa nettiä selailla. Noh huomasin sitten, että eräs kommentti oli jostain syystä mennyt roskapostin puolella ja kun luulin julkaisseeni sen, niin painoinkin vahingossa poista-painiketta. Kommentti katosi taivaan tuuliin, enkä saanut enää palautettua sitä. Pahoittelut siis lukijalleni, jonka kommenttia en ole julkaissut.

Kommentissa oli kuitenkin kyselty tulevan lapsen sukupuolesta ja voisinkin siitä hieman tässä nopsasti kirjoittaa. Tällä hetkellä mulla ei ole minkäänlaista aavistustakaan siitä, että kumpaa sukupuolta meidän tuleva pikkuinen mahdollisesti edustaa. Sillä ei varsinaisesti ole kyllä mitään väliä, että kumpi sieltä tulee, mutta jotenkin olen aina haaveillut, että esikoiseni olisi poika. Samaan aikaan toisaalta haaveilen, että voisin ommella vaatteita pikkuiselle tyttärelle :D Mitään leikkimielisiä testejä en ole vielä tehnyt, koska niissä on yleensä ollut kysymyksiä vatsan muodosta tai muusta vastaavasta, joten olen siis suosiolla odotellut vielä masun kasvavan tästä hieman enemmän. Toki voisin jossain vaiheessa vielä ennen tulevaa ultraa tehdä tuommoisen jonkun testin ja kirjoitella vastauksia tänne blogiinkin :)

Tuohon rakenneultraankaan ei ole enää kovin montaa viikkoa aikaa. Vähän reilu kolme viikkoa enää. Mulla on nyt kaikki viikot ja viikonloput niin täyteen bookattuja, että tuo aika tulee varmasti menemään hujauksessa. Liikkeitä en tunne vieläkään, ainakaan tietääkseni. Mies innostui neuvolan sydänäänien kuuntelun jälkeen tunnustelemaan ja kuuntelemaan masua enemmän ja enemmän. Ulkopuolellehan nuo liikkeet tuntuu vasta paljon paljon myöhemmin, mutta on se aika suloista, kun mies ottaa kontaktia pikkuiseen jo nyt ♥

Tiettekö, mulle selvis vasta tänään, että neuvolakäynnit ja muut raskauteen liittyvät lääkärikäynnit voidaan luokitella sairas-poissaoloiksi. Mä oon tähän asti käynyt vaan omalla ajalla neuvolassa ja yrittänyt sopia kaikki käynnit loma-ajalle, mut eihän mun tarvikkaan säästää plussatunteja neuvolakäynteihin, kunhan vaan saan jonkun poissaolo-todistuksen. Hah, kiva kun nyt vasta kerrotte :D Pitää näköjään alkaa opiskelemaan tuota meiän työehtosopparia vähän taas tarkemmin.

Mutta ei mulla nyt tähän väliin muuta. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja muistakaa ottaa sateenvarjo mukaan :)

Alina ja pikkuinen rv 16+1 (40,4 % raskaudesta jo kulunut!!)

P.S. Nää mammahousut on niiin jees! :D

Toinen neuvolakäynti

Pikaiset kuulumiset lomaviikon keskeltä.

Viikonloppuna kerrottiin viimein viimeisellekkin läheiselle raskaudestani eli veljelleni. Nyt siis kutakuinkin kaikki, joille suunnittelimmekin kertovamme, tietävät raskaudesta. Uutinen otettiin jälleen ilosylin vastaan. Pääsin myös pitkästä aikaa syleilemään pientä 5 kuukauden ikäistä veljentyttöäni. En ole koskaan ollut mikään super lapsiläheinen ihminen, mutta alan pikkuhiljaa oppia yhä enemmän ja enemmän :)

Eilen käytiin hyvän ystäväni ja ihanan kummityttöni kanssa shoppailemassa ja löysinkin itselleni ihan täydelliset äitiyshousut. Lomalla voi onneksi viettää aikaa kotihousuissa, mutta en malta odottaa, että pääsen pukemaan nuo supermukavat mammahousut ensi viikolla töihin :D Ei tarvi enää käyttää vain niitä yhtiä housuja ja leggingsejä vuorotellen.

Eilen oli myös meidän toinen neuvolakäynti. Tuntuu edellen ihan oudolta, että ollaan päästy jo näin pitkälle. Neuvolakäynnillä ei oikeastaan tapahtunut mitään kovin erikoista. Meidän olis vissiin pitänyt täyttää joku voimavaramittarikysely ennen tuota käyntiä, mutta ei siitä ollut kukaan muistanut meille etukäteen mainita mitään, joten se jäi meille nyt sitten kotiläksyksi ja sitä käydään sitten ens kerralla vähän läpi. Tehtiin virtsatesti ja otettiin verenpaine ja paino. Kaikki oli kunnossa. Hb:tä ei nyt otettu, mutta verenpaine oli oikein hyvä, eikä painokaan ole noussut viimekäynnistä kuin 0,8kg. Sydänääniä kuunneltiin ja pikkuisen syke löytyikin heti samantien kun doppleri kosketti masua. Syke oli vahva 160 lyöntiä/min ja pikkuinenkin oli aktiivinen ja liikkui kovasti. Liikkeitähän en siis todellakaan tunne vielä, mutta toistuvat tauot ja muksahdukset sykkeen jumputuksessa kertoivat pikkuisen vaihtaneen asentoa. Huomaan välillä kotidopplerillakin, kuinka sykkeet yhtäkkiä kaikkoaa ja saan taas hetken pyöritellä doppleria löytääkseni ne uudestaan.

Ens kerralla onkin sitten neuvolalääkäri ja sen jälkeen rakenneultra ja sitten taas tavallinen neuvolakäynti, joten tulee kyllä muutama poissaolo töistä tässä loka-marraskuun aikana. Saatiin muuten varattua miehelleni ja itselleni myös ajat hammaslääkäriin, joten sitten on sekin asia hoidettu pois päiväjärjestyksestä :D

Mutta tämmöstä taas tällä kertaa. Huomenna matkataan mökille ja aloitetaan ilmeisesti jo tuon meidän uuden aittarakennuksen perustan rakennus. Luultiin, että se rakennettaisiin vasta keväällä, mutta appivanhemmat vissiin vähän yli-innostu :D haha.

Palaillaan taas!

Alina ja pikkuinen rv 15+3

Jaettu ilo on paras ilo

Miten mulla on koko ajan sellanen olo, että tää aika vaan lentää, enkä mä ehdi tekemään yhtään mitään. Eiks yleensä raskaudessa aika matele? Vai onkse vast sit lopussa.

No joka tapauksessa. Kaikkea jännää on taas parina päivänä tapahtunut. Ensinnäkin sain eilen yllättävän kukkalähetyksen kesken työpäivän. Mukana oli kortti, jossa oli viesti "Sylin täydeltä onnea äitiyden kynnyksellä, rakas Alina ♥ Olemme niin onnellisia teidän molempien puolesta :)" ja allekirjoituksena mystiset kolme nimikirjainta. Nimikirjaimet eivät sanoneet mulle aluksi mitään. Olin ihan ihmeissäni, että kuka ihme tällaisen ihanan yllätyksen on järjestänyt. Soitin heti äidilleni, että onko hän mennyt jo kertomaan kylille meiän vauvauutisista, mutta ei kuulemma ollut kertonut vielä kenellekkään....paitsi yhdelle kaverilleen :D Mietin kuumeisesti, että kuka ihme se voisi olla, mutta en vain saanut päähäni. Ihmettelin sitten asiaa hyvälle ystävälleni ja pohdin kaikenmaailman teorioita, kunnes lopulta äkkäsin, että sehän olikin juurikin tämä kyseinen ystäväni, jolle olin tästä mysteeristäni avautunut, haha. Voi ketku, minkä teki ♥ Niin ihana yllätys, että ihan häkellyin :')

Noh hän ei ollut ainoa vauvaboogiin hurahtanut, nimittäin toinenkin rakas ystäväni ilmoitti jo muuttavansa meille "asumaan", kun vauva saapuu, koska ei kuulemma enää itse jaksa tehä lisää lapsia :D haha. Höpsö ♥

Eilen saimme myös kuulla, että appivanhempani ovat myös pahemman kerran hurahtaneet, nimittäin he ovat jo kovasti suunnitelleet rakentavansa meille mökille uuden oman aittarakennuksen. Ihan hullua! Tai siis ihanaa, mutta voi ettäh :') Kerroinkin jo kuinka anoppini alkoi heti uutiset kuultuaan miettimään, notta pitäisikö päämökille rakentaa jokin ramppi lastenrattaita varten :D Appivanhemmat ovat tosiaan ehtineet ajatella jo vähän pidemmälle, kuin me alkuunkaan. Me oltais tietty mukana rakentamassa sitä aittaa ja voidaan sitten sille lapsellekkin joskus kertoa, että "isi ja äiti on ihan itse rakentanut tämän talon". Nonih, nyt nous taas tippa linssiin pelkästä ajatuksesta :')

Mä oon niin onnellinen kaikista mun ihanista ystävistäni ja perheestäni ♥  Anteeks tää kauhee pumpulimainen hehkutus ja ruusunpunaiset ajatukset, mut musta on alkanut tuntumaan siltä, että näin sen pitikin mennä. Tää on just se oikee hetki meille ♥

Ihanaa ja AURINKOISTA viikonloppua kaikille! :)

P.S. Miten pahasti teiän läheiset on hurahtaneet vauvaboogiin?

P.P.S. Olo keskiraskaudessa on ollut semihyvä. Tänään meinas tulla oksu junassa, haha, mutta onneks se olikin vain ilmaa. Välillä tuntuu repäisykipuja masussa, mutta aika harvoin kuitenkin. Masu on pullahtanut jo sen verran esiin, ettei sitä enää piiloon saa :D Rinnoissa, etenkin oikeassa, tuntuu ajoittain tosi kipeitä vihlaisuja, mutta ne menee onneksi nopeesti ohi. Kai se on vaan sitä maidontuotantoon valmistautumista?

Tasan 100!

Noniin! Täälläkin poksui viimein tuo kuuluisa 100 päivää. Tuntuu edelleen niin uskomattomalta, mutta epäuskon iskiessä sieltä kuitenkin aina se toivon syke kotidopplerillakin löytyy. Ah, mun hermojeni pelastus, haha :D

Jännä, mutta musta tuntuu nyt ihan siltä kuin viikot vaan vilisisivät ohi. Töissä taitaa olla nyt sen verran hoppua, että vaikka vasta oli maanantai, niin kohta se viikonloppu taas koittaa. Viime viikonloppuna oli jonkun verran taas pahoinvointia ja huimausta, mutta tänään on alkanut jo hellittää. Eilen kärsin ihan jäätävästä päänsärystä, kun tais yöunet jäädä niin vähäisiksi, että ihan silmiä särki. Tänään on onneksi jo huomattavasti parempi olo.

Mua on alkanut pikku hiljaa vähän pelottamaan tuo tuleva "äitimaailma", että mihin sitä ollaan oikein astumassa. Foorumeja lukiessa huomaa ihan, että mimmosia leijonaemoja sitä pienten lasten äidit onkaan. Tää varmasti herättää taas paljon mielipiteitä, mutta hirveen moni nykyäiti on kovin vahvoja mielipiteistään ja kasvatusmetodeistaan, että mikään muu tapa ei olisi oikea, kuin juuri heidän tapansa. Huomaan myös vähän vanhemmistakin äideistä sellaisia, jotka ovat kovia neuvomaan muita, että "älä ihmeessä tee niin. Minä tein niin ja se ei toiminut. Tee sinä nyt toisin". Tällain vähän kärjistetysti :D Myös kollegani on alkanut kovasti vauvauutiseni kuultuaan toistamaan lausetta "Tallaista teillekkin on sitten luvassa", kun hänen lapsensa on nyt ollut joka toinen viikko ties missä taudissa tai rokotusten aiheuttamassa kuumeessa tjms. Musta on ihan ok, jos annetaan toisinaan hyviä vinkkejä, mutta en haluais kauheasti luoda mitään ennakkoluuloja, niin koitan vaan kovasti pysyä avoimena kaiken suhteen.

Kun tämä raskaus vielä tuntuu etenevän, niin ollaan alettu jo pikkuhiljaa puhumaan mieheni kanssa tulevasta lapsestamme. Se on ihanaa! Huomaan kuinka hänkin on jo asennoitunut tulemaan isäksi ♥ Kasvatuksessa tulee varmasti tehtyä myös paljon kompromisseja puolin ja toisin ja eilen meinasi jo tulla ensimmäisen kompromissin paikka :D Aloin miettimään, että keitä haluaisin lapsellemme kummeiksi. Mieheni tiesi jo heti, että ehdottomasti hänen siskonsa eli ihana kälyni ja minä taas haluaisin lapsuuden parhaan kaverini, mikä on siis ok molemmille, MUTTA sitten tulikin tää ensimmäinen kompromissin paikka. Eli kastetaanko meiän lapsi kirkkoon vai ei. Minä haluaisin, että kastetaan ja mieheni taas ei, koska hän on itse ateisti, vaikka kuuluukin kirkkoon. Noh nämä mahdolliset kummit eivät kuulu kirkkoon, joten pitäisikö lapselle valita vielä kolmaskin kummi, joka kuuluu kirkkoon? Tietääkseni vähintään yhden kummin pitäisi kuulua kirkkoon, joten näin ollen valitsisin Tiinan kolmanneksi kummiksi, mutta voisiko hänen miehensä olla neljäs kummi? :D Haha, alkaako tämä jo karata käsistä. No mutta joo. Aiheesta voisin kirjoittaa ihan omankin postauksensa, mutta jännittävää miten vanhemmus alkaa jo tulla esiin tällaisissa "pikku" asioissa, vaikka ollaan vasta niin kovin alussa.

Tällaista nyt tällä kertaa. Kauheesti nyt ois asioita mielessä. Onneksi ens viikolla mulla on vielä yksi kesälomaviikko, niin ehtii vähän tekemään kaikenlaisia askareita. Esim. vuorossa olis ainakin uusien äitiyshousujen metsästys, koska kohta loppuu vaatteet kesken :D

Palaillaan taas! Alina ja pikkuinen rv 14+1