Ensimmäinen selfie

Mä tiedän, että tää on ihan supertyhmää ja varmaan jinksaan vielä tän kaiken ihanuuden, mutta tässä vielä tännekkin muistoksi meiän pikkuisen ihka ensimmäinen kuva ♥

Siellä se köllöttää. Meiän pikku häntäheikki :D Ihasteltiin tuota kuvaa miehen kanssa ja mies tokaisi, että siitä voi vielä tässä vaiheessa tulla vaikka hevonen, haha. Eiköhän sieltä pikku hiljaa ala kasvamaan jo pientä ihmisen alkua. Kuvassa näkyy ihan selkeästi tuo musta-aukko aivojen kohdalla, mistä luinkin jostain ja jotain raajojakin siellä kai näkyy ja sitten tuo häntä, hih. Harmi kun kuvaan ei voi tallentaa sitä sydämmen sykkimistä, kun se oli niin mageen näköstä siinä ultran ruudulla. Minä typeränä koitin googlailla toisten ultrakuvia näiltä viikoilta ja totesin vaan, et onks toi mun kohtu jotenkin hassun muotonen. Tuommonen pisaran muotoinen, kun ne kuvat mitä löysin oli pääasiassa tasaisen pyöreitä tai soikeita. Noh ei siitä kukaan ainakaan vielä mitään maininnut, enkä tosiaan tajunnut siinä hötäkässä edes kysyä.

Nojoo, mutta oireita on vielä ihan mukavasti. Pahoinvointi on tänään ollut ehkä vähän helpompi, mutta aina välillä alkaa hajut etoa ihan huolella. Rinnat on edelleen superkipeät ja valtavat. Mieskin välillä jää ihan ihmettelemään niiden kokoa, haha :D Kipuja ei ole ollut, mutta vähän jotain nipistyksiä oli tänään aamulla. Toivottavasti vaan hyviä kasvunipistyksiä. Päivä kerrallaan vain eteenpäin ja toivotaan, että vuotokin pysyisi poissa loppuun asti.

Poks

Tänään poksautettiin ensimmäiset kokonaiset viikot plussasta eli tänään on 5+0. Tänään myös väsymys on iskenyt tänne ja kovaa :D Olen kyllä ollut lievästi uupunut koko edellisen viikon, mutta olen luonnollisesti pistänyt sen täysin remppauupumuksen piikkiin. Nyt huomaan, että alkaa olla jo vaikeaa pysyä töissä koko työpäivän ajan hereillä. Loppupäivästä meinaan jo ihan pilkkiä, haha.

Varasin tänään sitten ajan sinne varhaisultraan, mutta tällä kertaa se onkin vasta neuvolan ensikäynnin jälkeen. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta en malttanut olla varaamatta, kun löysin sopivan ajan lauantaiaamulta omalle gynelleni. Voin sitten samalla kysellä häneltä, mitä mieltä hän on, kannattaako minun ottaa vielä luget tähän tueksi vai pärjäänkö täysin luomuna. Sillon pitäis olla jo reippaasti yli 7+0 viikot, joten jos sillon vielä löytyy syke, niin ollaan taas pikkasen pidemmällä kuin viimeksi. Voih toivotaan parasta ♥

Lattiaremppa on edennyt jo niinkin pitkälle, että tänään on jäljellä enää minun työhuoneeni(ja ehkä jopa tuleva lastenhuone), sekä vaatehuone ja vielä viimeiset jalka- ja kynnyslistat yms. Meillä onkin nyt mennyt kaikki illat siirrellessä tavaroita aina huoneesta toiseen. Eilen saatiin viimein sohva takaisin olohuoneeseen ja siellä alkaakin olla jo pikkuhiljaa valmista. Ollaan miehen kanssa ihan suunnattoman onnellisia, että lopputulos näyttää jo nyt ihan törkeen hyvältä verrattuna edelliseen.

Rahapuoli nyt vähän painaa, kun autokin pitäisi ensi viikolla viedä vuosihuoltoon ja katsastukseen, mutta kyllä me tästä vielä selvitään. Kunhan saadaan nuo pesänrakennushommat valmiiksi, niin päästään säästämään vauvantarvikkeisiin :)

Tämmöstä taas täällä. Palaillaan!

Vauvakalenteri

En ole varmaan ainoa raskaanaoleva nainen, joka on ladannut puhelimeensa vau.fin odotussovelluksen. Se on kuin joulukalenteri, kun jokaiselle päivälle on merkitty oma pieni infotekstinsä raskauden etenemisestä. Vaikka toki jotkut jutut onkin täysin itsestäänselvyyksiä (kuten tänään teksti kehoitti olemaan juomatta alkoholia yhtään raskauden aikana), mutta joka päivä vaihtuva teksti tuo kuitenkin iloa jokaiselle päivälle. Tietysti myös jokaiselle viikolle on laajemmat tietopakettinsa niin äidistä, kuin alkiostakin.

Olen seuraillut tuota sovellusta alkuperäisten laskemusteni mukaan eli keskiviikkoisin tulevien täysien viikkojen mukaan, vaikkakin ultrassa todettiin alkion olevan päivää pienempi. On jotenkin vaikea vaihtaa mielessäni tuota päivää, kun olen kuitenkin koko ajan laskenut, että ovis tapahtui nimenomaan keskiviikkona. Mutta onneksi tuo nyt ei ole mikään kovin suuri heitto.

Ainiin en varmaan muistanutkaan kertoa, että ultrassa selvisi myös mistä munasolu oli lähtöisin. Vaikka toki aavistelinkin jo ennen ovulaatiota, että missä se munasolu tällä kertaa kasvaa, niin nyt on ainakin todistettu, että vasemmaltahan se tuli, niinkuin epäilinkin. Edellinen oli muistaakseni oikeasta munasarjasta, joten molemmista tulee siis ihan hedelmöittymiskykyisiä munasoluja, jipii! :D Tähän asti voidaan sanoa, että mun hitaamman munasarjan munis vei voiton tällä kertaa. Vaikka voihan tämäkin vielä mennä kesken, mutta päivissä ollaan kuitenkin jo pidemmällä kuin viimeksi. Elämän pienet suuret ilot :) Mutta tosiaan ultrassa siis näkyi ihan selkeästi se keltarauhanen, joka oli jäänyt sinne vasempaan munasarjaan, kun munasolu oli hedelmöittynyt. Jännittävää. Aina oppii jotain uutta!

Tänään on muuten tuntunut taas sellaista pientä vihlontaa kohdun seutuvilla, joten olettaisin sen olevan hyvä merkki siitä, että kohtu se siellä kasvaa kasvamistaan. Muita oireita ei sitten olekkaan kuin kipeät rinnat ja vatsa edelleen löysällä. Ei siis pahoinvointia, eikä etovia ruokia tai mitään, mutta suolainen ruoka maistuu edelleenkin paremmin kuin makea. Oiskohan poika tulossa? Toivottavasti!

Kauan odotettu varhaisultra

Risteily meni mukavasti ja en sitten tosiaankaan pystynyt olemaan kertomatta ystävälleni raskaudestani :D Onneksi kerroin, koska ystävänikin oli innoissaan meidän vauvauutisistamme.

Mutta tänään koitti sitten viimein tuo kauan odotettu varhaisultra. Aivan ensiksi luottogyneni tietysti onnitteli minua positiivisista uutisista ja pyysi pian istuutumaan tutkimuspenkkiin. Seurasin gynen ilmettä, kun hän tutkiskeli monitoria ja huomasin hänen hymyilevän. Pian hän käänsikin näytön minuun päin ja kertoi löytäneensä kohdusta raskauden. Huh ensimmäinen hyvä uutinen oli, että raskaus on oikeassa paikassa. Sen jälkeen hän näytti pienen pienen välkkyvän pisteen. Sykkivä sydänhän se siellä ♥ En meinannut saada sanaa suusta, kun muuten olisi tullut itku :'D Jo toinen hyvä uutinen; pikkuisemme syke. Lopuksi hän otti vielä alkion mitat ja koko vastasi viikkoja 6+1. Kuulemma yksi päivä sinne tänne ei haittaa, koska ei voi tietää kuinka kauan munasolu siellä matkustaa ennen kohdun seinämään kiinnittymistä. Ihanaa! Koko vastasi viikkoja ja pikkuinen kasvaa oikeaa vauhtia! 

Sain gyneltäni vielä äitiyskortin, jonka otan sitten mukaan ensimmäiseen neuvolaan. Huiii, tämä raskaus tuntuu taas himpun verran todellisemmalta!! Lasketuksi ajaksi tuli nyt 11.5, mikä sattuu olemaan myös mieheni syntymäpäivä :D Lähdin gynekäynniltäni iloisin mielin, vaikka aika tyyris reissu olikin. Nyt ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampina.

Uusia oireita ei ole ilmaantunut yhtään. Vointi on edelleen erittäin hyvä. Nännit on super arat ja maha on ajoittain kuralla, mutta ainakaan ei ole ummetusta saati turvotusta. Vähän koitin kyllä jo tsekkailla painoani ja musta tuntuu, että mulle on kertynyt jo puol kiloa lisää painoa. Apua voiko se pitää paikkansa? Ehkä ne on nää boobsit :D Millon normaalisti paino alkaa nousta raskauden aikana?

Päivä ja viikko kerrallaan edetään. Seuraava etappi taitaa olla reilun parin viikon päästä oleva neuvolan ensikäynti ja silloin saadaan varmaan sovittua meille myös aika nt-ultraan? Se selvinnee sitten myöhemmin :)