Eilen olisi ollut meidän esikoisplussan laskettu aika. Tällä hetkellä voisin olla pikkuruisen vauvelin äiti, mutta sen sijaan päädyinkin vain sytyttämään kynttilän meidän halloweenhaamun muistolle. Tuli muuten mieleen, että jos vielä seuraavankin mahdollisesti alkavan raskauden laskettu aika osuu johonkin meille tärkeään merkki- tai pyhäpäivään, niin se on taatusti huono merkki. Jos taas se on täysin merkityksetön päivä, niin pidän sitä hyvänä enteenä :D Minäkö taikauskoinen?
Olen tikutellut ovista nyt jo melkein viikon verran, mutta puhdasta negaa näyttää. Ei edes PCO:lle tyypillistä hailuraa, mikä on toisaalta ihan hyvä asia. Tänään aamulla havaitsin kuitenkin ihan selkeät ovislimat, joten voisko tänään testi näyttää jo positiivista vai jäiköhän LH-huippu nyt vaan bongaamatta kokonaan? Noh saapi nähdä. Viimeistään lämmöt sitten paljastavat, että oliko ovis nyt vai ei. Tänä aamuna mittasin 36.25 astetta, eli ei vielä mitään kovin merkittävää. Viimeksi taisin perjantaina mitata 36.22, joten samoissa mennään vielä.
Mites muuten teillä meni halloween? Me oltiin mukavasti kotona pelaillen ja kauhuleffaa katsellen :D Ostettiin meiän kurpitsaämpäriin iso kasa karkkia ja leivoin yyber herkullisia porkkanakakkumuffinseja. Lisäksi ostettiin vieläpä vähän herkkujuustoja ja nautiskeltiin punaviiniä. Semmonen oikein rento ja herkkujentäyteinen halloween tällä kertaa. Sopi meille oikein hyvin.
Tänään jännätään vielä näyttääkö ovistesti plussaa vai ei :)
31. lokakuuta 2016
28. lokakuuta 2016
Hukassa
Tällä hetkellä oon ihan hukassa, että missähän vaiheessa kiertoa sitä ollaan menossa. Musta tuntuu ihan siltä, että ovuloinkohan mä enää koskaan :D haha. Aamulämpö oli 36.22, mutta heräilin muutamaankin otteeseen yöllä, joten sen takia pieni nousu lämmöissä. Unohdin eilen tehdä o-testin, niin en voi senkään perustella arvioida, että missä kohtaa kiertoa tässä ollaan nyt menossa. Valkovuoto on ehkä hieman lisääntynyt, joten ehkä se ovis on vielä tulossa. Tiedä häntä.
Nyt tulevana viikonloppuna EI juhlita Halloweenia pitkästä aikaa vuosiin. Tai noh me pidetään miehen kanssa kahden kesken oma Halloweenherkkujenmässyttelyviikonloppu(haha sanahirviö) kera punaviinin ja juustonaksujen (hyvä combo!), mutta mitää sen kummempaa ei ole luvassa. Oikeastaan aika vapauttavaa, kun ei tarvi stressata mistään.
Mutta toivon kaikille hirrrrmuisen hauskaa Halloweenia and lots of treats :D
Nyt tulevana viikonloppuna EI juhlita Halloweenia pitkästä aikaa vuosiin. Tai noh me pidetään miehen kanssa kahden kesken oma Halloweenherkkujenmässyttelyviikonloppu(haha sanahirviö) kera punaviinin ja juustonaksujen (hyvä combo!), mutta mitää sen kummempaa ei ole luvassa. Oikeastaan aika vapauttavaa, kun ei tarvi stressata mistään.
Mutta toivon kaikille hirrrrmuisen hauskaa Halloweenia and lots of treats :D
26. lokakuuta 2016
Myrskyn jälkeen
Eilen oli taas sellanen hulivilipäivä, että saatiin vaan juosta paikasta toiseen, mutta tällä kertaa ihan positiivisissa merkeissä. Kävin nimittäin neuvottelemassa itselleni uudet vakuutussopparit reippaasti parempaan hintaan, käytiin vahinkotarkastuttamassa auto ja sainpa vielä puhelimenikin viimein haettua huollosta kuukauden huollossa olon jälkeen. Tuntuu, että elämä alkaa taas kääntyä pikkuhiljaa positiiviseen suuntaan :D
Mutta jospa palataan taas blogin aiheeseen eli vauvantekoprojektiin. Olen nyt parina päivänä tehnyt huvikseni ovistestin, mutta vielä ihan selkeätä negaa näyttää. En ole yllättynyt, koska veikkailin ovista vasta kuun vaihteeseen tai sen jälkeen. Mies tosin tokaisi jo, että ihan kun olis liukkaankelinvaroitus (meiän salakoodi lähestyvälle ovikselle :D), mutta en tiedä sitten onko valkkarit vielä juurikaan lisääntyneet vai onko vielä ihan normimäärissä. Saa nähdä mihin suuntaa kehittyy.
Lämpöjäkin olen välillä seuraillut, mutta ne tuntuu heittelevän 36 asteen tuntumassa riippuen miten hyvin olen nukkunut. Yleensä sillon jos heräilen yöllä johonkin, niin lämmöt on ehkä sen 0,1 astetta korkeammalla ja sitten jos nukun kuin tukki, niin lämmöt on alle 36 asteen. Mittailen siis edelleenkin vain kainalosta heti herättyäni, joten tulokset on just niin luotettavia kuin voidaan olettaa niiden olevan.
Mua vähän jännittää, että millon mun menkat alkaa, eli toisin sanoen milloin mun ensimmäinen clomikiertoni alkaa. Oon jo käynyt kurkkimassa Mehiläisen ajanvarauksesta, että milloin saisin ajan vasteultraan omalle gynelleni ja jos hänellä ei ole aikoja, niin kenellekköhän sitä uskaltais sitten mennä levittelemään jalkojaan. Voi kun päivät etenis ihan pikkusen nopiampaa ja menkat alkais. Tai ehkä ei sittenkään. Jouluhan tässä jo kohta yllättää, jos mennään vielä yhtään nopeampaa :D Oon välillä salaa miettinyt, että mitä jos me saadaankin positiivinen r-testi vielä ennen joulua. Hui se ois aika hurjaa.
Noh ei auta kuin odottaa.
Mutta jospa palataan taas blogin aiheeseen eli vauvantekoprojektiin. Olen nyt parina päivänä tehnyt huvikseni ovistestin, mutta vielä ihan selkeätä negaa näyttää. En ole yllättynyt, koska veikkailin ovista vasta kuun vaihteeseen tai sen jälkeen. Mies tosin tokaisi jo, että ihan kun olis liukkaankelinvaroitus (meiän salakoodi lähestyvälle ovikselle :D), mutta en tiedä sitten onko valkkarit vielä juurikaan lisääntyneet vai onko vielä ihan normimäärissä. Saa nähdä mihin suuntaa kehittyy.
Lämpöjäkin olen välillä seuraillut, mutta ne tuntuu heittelevän 36 asteen tuntumassa riippuen miten hyvin olen nukkunut. Yleensä sillon jos heräilen yöllä johonkin, niin lämmöt on ehkä sen 0,1 astetta korkeammalla ja sitten jos nukun kuin tukki, niin lämmöt on alle 36 asteen. Mittailen siis edelleenkin vain kainalosta heti herättyäni, joten tulokset on just niin luotettavia kuin voidaan olettaa niiden olevan.
Mua vähän jännittää, että millon mun menkat alkaa, eli toisin sanoen milloin mun ensimmäinen clomikiertoni alkaa. Oon jo käynyt kurkkimassa Mehiläisen ajanvarauksesta, että milloin saisin ajan vasteultraan omalle gynelleni ja jos hänellä ei ole aikoja, niin kenellekköhän sitä uskaltais sitten mennä levittelemään jalkojaan. Voi kun päivät etenis ihan pikkusen nopiampaa ja menkat alkais. Tai ehkä ei sittenkään. Jouluhan tässä jo kohta yllättää, jos mennään vielä yhtään nopeampaa :D Oon välillä salaa miettinyt, että mitä jos me saadaankin positiivinen r-testi vielä ennen joulua. Hui se ois aika hurjaa.
Noh ei auta kuin odottaa.
24. lokakuuta 2016
When life gives you lemons...
Tätä menoa, mulle iskee ihan just syysmasennus. Oli taas sen verran "mielenkiintoinen" viikonloppu, ettei tosikaan.
Ensinnäkin huomasin eilen, että se mun hammasvaiva on taas palannut. Siis mä en voi käsittää mikä siinä on. Mä oon käynyt sen takia jo kolme kertaa hammaslääkärissä, eikä tosiaan kiinnostais enää yhtään. Fuck it, antaa olla. Tehdään sitten se juurihoito vuoden päästä, jos ei kerran muu auta. Nyt en jaksa ajatella sitä enää enempää. Syödään sitten vaan toispuoleisesti sen aikaa.
No joo, ei siinä vielä mitään. Eilen nimittäin jouduttiin perään ajon kohteeksi. Ekaa kertaa elämässäni joudun autokolariin! Ei onneksi ollut meiän vika, eikä kukaan onneksi loukkaantunut. Vähän kyllä säikähdin, koska meillä sattui olemaan koira just sillon mukana ja sen häkki on luonnollisesti juurikin auton takaosassa ja se tälli sattui tulemaan juurikin sen häkin puolelle. Koirakin voi onneksi hyvin ja ei vaikuttanut traumatisoituneelta yhtään. Eniten ärsyttää vaan se vaiva mikä me tästä taas joudutaan tekemään, kun pitää viedä auto huoltoon ja kaikki vakuutusasiat pitää hoitaa ja plaah.
Mulle iski siinä kolarissa ihan kauhea empatia sitä ns. syyllistä kohtaan. Se oli semmonen nuori, ehkä kolmekymppinen nainen, jolla oli kyydissä pieni lapsi. Se nainen oli tosi järkyttynyt ja shokissa. Selitteli kovasti, että ei ole ajanut kuin automaattivaihteista autoa ja hänellä oli miehensä auto lainassa, niin oli polkimet vähän hukassa. Se nainen itki ja mä huomasin kuinka se lapsikin siellä takapenkillä itki säikähdyksestä. Yritin lohdutella sitä naista, että kaikki on ihan kunnossa, eikä kenellekkään onneksi sattunut mitään. Tilanne oli selkeesti meille kaikille ihan uusi, koska ei tiedetty yhtään, että pitääkö soittaa poliisit vai riittääkö, että vaihdetaan yhteystiedot. Noh hetken rauhoittumisen(ja parin puhelun) jälkeen todettiin, että riittää kun ollaan vaihdettu henkilötiedot ja se nainen sitten soittelikin jo vakuutusyhtiöön, joten asia hoitui sillä tavalla ihan mutkitta. Nyt sitten vaan ootellaan puhelua vakuutusyhtiöstä ja mennään näyttämään autoa johonkin korjaamoon ja toivottavasti meiän auto on kohta taas kuin uusi. Vastahan me 5 kk sitten ostettiin se auto, joten paree tulla kuntoon!
Mä en voi uskoa miten huono tuuri mulla oikeasti on. Tällä hetkellä tuntuu koko ajan vaan tulevan vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään ja musta tuntuu vaan koko ajan siltä, että tää ei ollut vielä tässä, että jotain vielä kauheampaa on vielä edessä. Varmaan jotain työhön tai terveyteen liittyvää. Töissä mun tän hetkinen esimies jää eläkkeelle, joten uusi esimies on ainakin luvassa. Mitähän siitäkin seuraa. En halua edes miettiä mitä vaikeuksia tuo tuleva clomifen kuuri mulle vielä aiheuttaa.
Tämä syksy on ollut kyllä henkisesti tosi rankka, mutta ainakaan vielä toistaiseksi en ole menettänyt yöuniani.
Olisin kyllä niin loman tarpeessa.
Ensinnäkin huomasin eilen, että se mun hammasvaiva on taas palannut. Siis mä en voi käsittää mikä siinä on. Mä oon käynyt sen takia jo kolme kertaa hammaslääkärissä, eikä tosiaan kiinnostais enää yhtään. Fuck it, antaa olla. Tehdään sitten se juurihoito vuoden päästä, jos ei kerran muu auta. Nyt en jaksa ajatella sitä enää enempää. Syödään sitten vaan toispuoleisesti sen aikaa.
No joo, ei siinä vielä mitään. Eilen nimittäin jouduttiin perään ajon kohteeksi. Ekaa kertaa elämässäni joudun autokolariin! Ei onneksi ollut meiän vika, eikä kukaan onneksi loukkaantunut. Vähän kyllä säikähdin, koska meillä sattui olemaan koira just sillon mukana ja sen häkki on luonnollisesti juurikin auton takaosassa ja se tälli sattui tulemaan juurikin sen häkin puolelle. Koirakin voi onneksi hyvin ja ei vaikuttanut traumatisoituneelta yhtään. Eniten ärsyttää vaan se vaiva mikä me tästä taas joudutaan tekemään, kun pitää viedä auto huoltoon ja kaikki vakuutusasiat pitää hoitaa ja plaah.
Mulle iski siinä kolarissa ihan kauhea empatia sitä ns. syyllistä kohtaan. Se oli semmonen nuori, ehkä kolmekymppinen nainen, jolla oli kyydissä pieni lapsi. Se nainen oli tosi järkyttynyt ja shokissa. Selitteli kovasti, että ei ole ajanut kuin automaattivaihteista autoa ja hänellä oli miehensä auto lainassa, niin oli polkimet vähän hukassa. Se nainen itki ja mä huomasin kuinka se lapsikin siellä takapenkillä itki säikähdyksestä. Yritin lohdutella sitä naista, että kaikki on ihan kunnossa, eikä kenellekkään onneksi sattunut mitään. Tilanne oli selkeesti meille kaikille ihan uusi, koska ei tiedetty yhtään, että pitääkö soittaa poliisit vai riittääkö, että vaihdetaan yhteystiedot. Noh hetken rauhoittumisen(ja parin puhelun) jälkeen todettiin, että riittää kun ollaan vaihdettu henkilötiedot ja se nainen sitten soittelikin jo vakuutusyhtiöön, joten asia hoitui sillä tavalla ihan mutkitta. Nyt sitten vaan ootellaan puhelua vakuutusyhtiöstä ja mennään näyttämään autoa johonkin korjaamoon ja toivottavasti meiän auto on kohta taas kuin uusi. Vastahan me 5 kk sitten ostettiin se auto, joten paree tulla kuntoon!
Mä en voi uskoa miten huono tuuri mulla oikeasti on. Tällä hetkellä tuntuu koko ajan vaan tulevan vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään ja musta tuntuu vaan koko ajan siltä, että tää ei ollut vielä tässä, että jotain vielä kauheampaa on vielä edessä. Varmaan jotain työhön tai terveyteen liittyvää. Töissä mun tän hetkinen esimies jää eläkkeelle, joten uusi esimies on ainakin luvassa. Mitähän siitäkin seuraa. En halua edes miettiä mitä vaikeuksia tuo tuleva clomifen kuuri mulle vielä aiheuttaa.
Tämä syksy on ollut kyllä henkisesti tosi rankka, mutta ainakaan vielä toistaiseksi en ole menettänyt yöuniani.
Olisin kyllä niin loman tarpeessa.
19. lokakuuta 2016
Toinen uusi alku
Tänään aamulla mittasin lämmön ja se oli 35.96 astetta. Jes, nyt voidaan jo selkeästi sanoa, että ollaan kierron alussa ja tästä sitten parin viikon päästä voidaan jännäillä ovista tai ainakin ovisoireita jos ei muuten.
Tänään on 20 päivää keskenmenovuodon alusta eli noin kolme viikkoa. Viimeksi keskenmenokierto kesti 46 päivää eli vähän vajaa seitsemän viikkoa. Aika hyvin aikataulussa ollaan siis, jos oletetaan menkkojen alkavan noin neljän viikon päästä. Hurjaa! Sitten päästäänkin taas kokemaan uusia asioita clomien merkeissä. Pitääkin muistaa käydä ensin apteekissa ostamassa ne lääkkeet. Pääsee vähän tunnustelemaan minkälaisia oireita niistä tulee ja miten ne mun kehooni vaikuttaa.
Tuli muuten mieleeni, että mun lähipiirissäni on yhtäkkiä tosi harvinainen tilanne, nimittäin kukaan ei ole raskaana :D Jotenkin tosi outoa, kun vielä hetki sitten kaikki oli raskaana. Siis ihan kaikki mahdolliset puolitutut ja muut, mutta nyt ei kukaan. Siks tuntuukin vähän oudolta, että jos nyt tästä vielä itse raskautuisin joskus, niin olen ihan yksin. Olen taas ihan ulkopuolinen. Paljon kaikenlaisia vinkkejä ja neuvoja tulee varmasti joka suunnasta, mutta silti. En osaa selittää. Noh murehditaan sitä sitten joskus jos sinne asti päästään.
Mulla on taas hieman ristiriitaiset fiilikset tuota seuraavaa kiertoa kohtaan. Tavallaan toivoisin meillä tärppäävän heti ekasta kierrosta, mutta satuin juuri varaamaan itselleni ajan viisaudenhampaan poistoon, ja se sattuu olemaan marraskuun lopulla. Se olisi siis juurikin oviksen aikaan tai luteaalivaiheen aikaan ja siitä hampaanpoistosta ei varmastikkaan ilman särkylääkkeitä selviä. Samalla mietin myös särkylääkkeiden vaikutusta seuraavaan kiertoon ja sekään ei lupaa hyvää. Joten meneekö nuo tulevat clomikierrot ihan hukkaan, jos menen siihen hampaanpoistoon? Toki sen voi aina perua, koska siitä hampaasta ei ole mitään vaivaa, mutta ajattelin vain hoitaa sen nyt alta pois, kun tilaisuus siihen ilmeni. Pitäiskö sittenkin lykätä clomien aloitusta myöhemmälle?
Piru vieköön, miksi kaiken pitää olla taas niin monimutkaista!
Tänään on 20 päivää keskenmenovuodon alusta eli noin kolme viikkoa. Viimeksi keskenmenokierto kesti 46 päivää eli vähän vajaa seitsemän viikkoa. Aika hyvin aikataulussa ollaan siis, jos oletetaan menkkojen alkavan noin neljän viikon päästä. Hurjaa! Sitten päästäänkin taas kokemaan uusia asioita clomien merkeissä. Pitääkin muistaa käydä ensin apteekissa ostamassa ne lääkkeet. Pääsee vähän tunnustelemaan minkälaisia oireita niistä tulee ja miten ne mun kehooni vaikuttaa.
Tuli muuten mieleeni, että mun lähipiirissäni on yhtäkkiä tosi harvinainen tilanne, nimittäin kukaan ei ole raskaana :D Jotenkin tosi outoa, kun vielä hetki sitten kaikki oli raskaana. Siis ihan kaikki mahdolliset puolitutut ja muut, mutta nyt ei kukaan. Siks tuntuukin vähän oudolta, että jos nyt tästä vielä itse raskautuisin joskus, niin olen ihan yksin. Olen taas ihan ulkopuolinen. Paljon kaikenlaisia vinkkejä ja neuvoja tulee varmasti joka suunnasta, mutta silti. En osaa selittää. Noh murehditaan sitä sitten joskus jos sinne asti päästään.
Mulla on taas hieman ristiriitaiset fiilikset tuota seuraavaa kiertoa kohtaan. Tavallaan toivoisin meillä tärppäävän heti ekasta kierrosta, mutta satuin juuri varaamaan itselleni ajan viisaudenhampaan poistoon, ja se sattuu olemaan marraskuun lopulla. Se olisi siis juurikin oviksen aikaan tai luteaalivaiheen aikaan ja siitä hampaanpoistosta ei varmastikkaan ilman särkylääkkeitä selviä. Samalla mietin myös särkylääkkeiden vaikutusta seuraavaan kiertoon ja sekään ei lupaa hyvää. Joten meneekö nuo tulevat clomikierrot ihan hukkaan, jos menen siihen hampaanpoistoon? Toki sen voi aina perua, koska siitä hampaasta ei ole mitään vaivaa, mutta ajattelin vain hoitaa sen nyt alta pois, kun tilaisuus siihen ilmeni. Pitäiskö sittenkin lykätä clomien aloitusta myöhemmälle?
Piru vieköön, miksi kaiken pitää olla taas niin monimutkaista!
17. lokakuuta 2016
Tulevaisuuden suunnitelmia
Nyt voin jo tyytyväisenä myöntää, että vaippahousupäivät(ei siis edes pikkuhousunsuojaa!) ovat takana päin ja voin pitkästä aikaa taas olla täysin normaali. Ah kaipasin tätä niin paljon. Tai siis ME kaipasimme.
Tällä hetkellä en usko raskautuvani nopeasti uudestaan, vaan se vie taas aikaa useamman kuukauden. Ja itseasiassa se ei haittaa ollenkaan. Olen alkanut suunnittelemaan lähitulevaisuuteeeni taas niitä positiivisia asioita, jotka eivät suinkaan vaadi sitä positiivista raskaustestiä :D Ehdinkin nimittäin jo varaamaan meille romanttisen miniloman Tallinnaan kylpylään! Ah en malta odottaa. Ajankohdaksi valitsimme joulun jälkeisen viikon, jolloin on toivottavasti jo lunta ja saamme ihastella vielä hetken Tallinnan joulutoria ja sen jälkeen lämmitellä ihanassa kylpylähotellissa. Oi oi.
Tämän miniloman lisäksi olemme alkaneet jo suunnittelemaan meidän ensimmäistä hääpäiväämme ja päädyimme ihanan kirpeän keväiseen Islantiin. Vielä emme ole ehtineet varaamaan mitään, mutta tämä suunnitelma on tuleva toteutumaan, keinolla millä hyvänsä! Iih ihana kun on jotain mitä odottaa!
Tällä hetkellä olen siis keskittänyt energiani näihin oikeasti positiivisiin asioihin, enkä ole jaksanut stressata uuden raskauden alkamisesta. Tosiasiassa mua ehkä vähän pelottaa, jos uusi raskaus alkaakin ja joudun käymään tuon menetyksen tuskan taas jälleen kerran uudestaan, mutta murehditaan sitä sitten myöhemmin. Olen kuitenkin asennoitunut näihin minilomiin siten, että raskaus tai keskenmeno ei niitä estä ja sillä sipuli.
Mittailin muuten tänään aamulla huvikseni lämpöni ja se oli 36.22 astetta. Hyvin on siis palautunut, vaikkakin yleensä mulla on alkukierrosta vielä alle 36 astetta, mutta mä veikkaan, että tässä kierrossa se ei laske ollenkaan alle 36. Ovulaatiota olen veikkaillut parin viikon päähän, mikä ois noin niinkuin ajankohdallisesti täydellinen ajatellen meiän vuoden loppuun suunniteltua minlomaa, mutta en jaksa sitäkään nyt stressata sen enempää. Tulee jos tulee tai sitten ei tule. Saa nähdä yllättääkö menkat ihan totaalisesti vai antaako kroppa yhtään merkkejä etukäteen.
Sen näkee sitten.
Tällä hetkellä en usko raskautuvani nopeasti uudestaan, vaan se vie taas aikaa useamman kuukauden. Ja itseasiassa se ei haittaa ollenkaan. Olen alkanut suunnittelemaan lähitulevaisuuteeeni taas niitä positiivisia asioita, jotka eivät suinkaan vaadi sitä positiivista raskaustestiä :D Ehdinkin nimittäin jo varaamaan meille romanttisen miniloman Tallinnaan kylpylään! Ah en malta odottaa. Ajankohdaksi valitsimme joulun jälkeisen viikon, jolloin on toivottavasti jo lunta ja saamme ihastella vielä hetken Tallinnan joulutoria ja sen jälkeen lämmitellä ihanassa kylpylähotellissa. Oi oi.
Tämän miniloman lisäksi olemme alkaneet jo suunnittelemaan meidän ensimmäistä hääpäiväämme ja päädyimme ihanan kirpeän keväiseen Islantiin. Vielä emme ole ehtineet varaamaan mitään, mutta tämä suunnitelma on tuleva toteutumaan, keinolla millä hyvänsä! Iih ihana kun on jotain mitä odottaa!
Tällä hetkellä olen siis keskittänyt energiani näihin oikeasti positiivisiin asioihin, enkä ole jaksanut stressata uuden raskauden alkamisesta. Tosiasiassa mua ehkä vähän pelottaa, jos uusi raskaus alkaakin ja joudun käymään tuon menetyksen tuskan taas jälleen kerran uudestaan, mutta murehditaan sitä sitten myöhemmin. Olen kuitenkin asennoitunut näihin minilomiin siten, että raskaus tai keskenmeno ei niitä estä ja sillä sipuli.
Mittailin muuten tänään aamulla huvikseni lämpöni ja se oli 36.22 astetta. Hyvin on siis palautunut, vaikkakin yleensä mulla on alkukierrosta vielä alle 36 astetta, mutta mä veikkaan, että tässä kierrossa se ei laske ollenkaan alle 36. Ovulaatiota olen veikkaillut parin viikon päähän, mikä ois noin niinkuin ajankohdallisesti täydellinen ajatellen meiän vuoden loppuun suunniteltua minlomaa, mutta en jaksa sitäkään nyt stressata sen enempää. Tulee jos tulee tai sitten ei tule. Saa nähdä yllättääkö menkat ihan totaalisesti vai antaako kroppa yhtään merkkejä etukäteen.
Sen näkee sitten.
16. lokakuuta 2016
Talo täys!
Meillä oli täällä eilen aikamoinen hulina päällä, kun ystäväni tulivat kylään lapsiensa kanssa. En ollut nähnyt heitä pitkään pitkään aikaan ja nyt kun miehet olivat mökillä, niin me vaimot päätimme kokoontua ja rupatella niitä näitä.
Tosiaan lapsia täällä oli yksi puolivuotias, 1-vuotias ja 2-vuotias plus meidän koira, joka oli ihan pähkinöinä, kun sai juosta pikkulasten perässä :D Tapaaminen jännitti hieman etukäteen, koska pelkäsin, että keskustelut ajautuvat vain pelkkiin vauvauteluihin ja muihin, mutta onneksi selvisin täysin ilman uteluita koko tapaamisesta.
Meno oli kerrassaan koominen, kun lapset olivat meillä kuin kotonaan. Jossain vaiheessa lähti jo housutkin pois ja vaippapöksyt juoksentelivat pitkin käytäviä. Telkkarista laitettiin pyörimään Netflixistä Mimiä ja Kukua ja hetkeksi rauhoituttiin sohvalle makoilemaan peiton alle nukke kainalossa. Ja sitten taas saatiin lisää virtaa ja poimittiin magneetteja jääkaapin ovesta ja siirrettiin niitä ämpärissä toiseen huoneeseen. Kerrankin meillä oli siis täyshulina päällä ja yllättäen se ei haitannutkaan minua yhtään. Katselin vain huvittuneena kuinka äidit juoksivat lastensa perässä pahoitellen ja "ei saa ottaa" sanoja huutaen :D
Pian kuitenkin ystävieni oli lähdettävä ja asuntomme hiljeni täysin. Siivoilin lasten levittämiä magneetteja takaisin jääkaapin oveen ja laitoin tyynyt takaisin omille paikoilleen ja asunto oli taas sen näköinen, että siellä ei ole koskaan käytykkään.
Hassua, mutta jotenkin kaipaisin meille vähän jotain elämää. Ei aina tarvitse olla niin tip-top. Tälläkin hetkellä asunnossamme kuuluu vain koiran kevyt kuorsaus ja yläkerran naapurissa huutavat lapset.
Milloin meilläkin on taas "talo täys"?
Tosiaan lapsia täällä oli yksi puolivuotias, 1-vuotias ja 2-vuotias plus meidän koira, joka oli ihan pähkinöinä, kun sai juosta pikkulasten perässä :D Tapaaminen jännitti hieman etukäteen, koska pelkäsin, että keskustelut ajautuvat vain pelkkiin vauvauteluihin ja muihin, mutta onneksi selvisin täysin ilman uteluita koko tapaamisesta.
Meno oli kerrassaan koominen, kun lapset olivat meillä kuin kotonaan. Jossain vaiheessa lähti jo housutkin pois ja vaippapöksyt juoksentelivat pitkin käytäviä. Telkkarista laitettiin pyörimään Netflixistä Mimiä ja Kukua ja hetkeksi rauhoituttiin sohvalle makoilemaan peiton alle nukke kainalossa. Ja sitten taas saatiin lisää virtaa ja poimittiin magneetteja jääkaapin ovesta ja siirrettiin niitä ämpärissä toiseen huoneeseen. Kerrankin meillä oli siis täyshulina päällä ja yllättäen se ei haitannutkaan minua yhtään. Katselin vain huvittuneena kuinka äidit juoksivat lastensa perässä pahoitellen ja "ei saa ottaa" sanoja huutaen :D
Pian kuitenkin ystävieni oli lähdettävä ja asuntomme hiljeni täysin. Siivoilin lasten levittämiä magneetteja takaisin jääkaapin oveen ja laitoin tyynyt takaisin omille paikoilleen ja asunto oli taas sen näköinen, että siellä ei ole koskaan käytykkään.
Hassua, mutta jotenkin kaipaisin meille vähän jotain elämää. Ei aina tarvitse olla niin tip-top. Tälläkin hetkellä asunnossamme kuuluu vain koiran kevyt kuorsaus ja yläkerran naapurissa huutavat lapset.
Milloin meilläkin on taas "talo täys"?
12. lokakuuta 2016
Lasten kestit
Halloween lähestyy. Se on ollut jo seitsemän vuoden ajan meiän kaveriporukassa perinnejuhlapäivä. Päivä jolloin kaikki pukeutuu hassuihin asuihin ja vietetään hauskaa iltaa yhdessä. Jokainen juhla on ollut ikimuistoinen ja on tullut rellestettyä oikein kunnolla :D
Kerroinkin jo viime vuonna, kuinka tuo meidän perinnejuhla oli aiheuttaa riitaa lapsettomien ja lapsellisten välillä ja uhkasi peruuntua kokonaan. Lapselliset haluaa järjestää lasten kestit ja lapsettomat haluaa viettää perinteikkäästi remuten ja rälläten kera alkoholin.
Tänä vuonna lapsettomia on enää meidän perhe. Viime vuonna lastenkutsuja kovastikkin vastustanut Silja on tänä vuonna vaihtanut leiriä yllättäen juurikin sen takia, että kuuluu nyt niihin lapsellisiin perheisiin. Niin helposti se mieli muuttuu, kun oma elämäntilanne vaihtuu. Enkä minä tietenkään tuomitse. Olisihan se hauskaa itsekkin pukea lapseni hassunhauskaan halloween asuun ja ottaa suloisia kuvia, mutta toistaiseksi tyydyn vain muuntamaan koirani ewokiksi :D
Olenko siis ihan hirveä ystävä, jos jätän meidän perinnejuhlapäivän tänä vuonna suosiolla väliin? Pitkät on perinteet, mutta joskushan niittenkin on katkettava. Tällä hetkellä tuntuu, etten todellakaan halua nähdä yhtään onnellista perhettä pienten vauvojensa kanssa. Valitettavasti kaveripiirini koostuu nykyään pelkästään niistä.
Kerroinkin jo viime vuonna, kuinka tuo meidän perinnejuhla oli aiheuttaa riitaa lapsettomien ja lapsellisten välillä ja uhkasi peruuntua kokonaan. Lapselliset haluaa järjestää lasten kestit ja lapsettomat haluaa viettää perinteikkäästi remuten ja rälläten kera alkoholin.
Tänä vuonna lapsettomia on enää meidän perhe. Viime vuonna lastenkutsuja kovastikkin vastustanut Silja on tänä vuonna vaihtanut leiriä yllättäen juurikin sen takia, että kuuluu nyt niihin lapsellisiin perheisiin. Niin helposti se mieli muuttuu, kun oma elämäntilanne vaihtuu. Enkä minä tietenkään tuomitse. Olisihan se hauskaa itsekkin pukea lapseni hassunhauskaan halloween asuun ja ottaa suloisia kuvia, mutta toistaiseksi tyydyn vain muuntamaan koirani ewokiksi :D
Olenko siis ihan hirveä ystävä, jos jätän meidän perinnejuhlapäivän tänä vuonna suosiolla väliin? Pitkät on perinteet, mutta joskushan niittenkin on katkettava. Tällä hetkellä tuntuu, etten todellakaan halua nähdä yhtään onnellista perhettä pienten vauvojensa kanssa. Valitettavasti kaveripiirini koostuu nykyään pelkästään niistä.
11. lokakuuta 2016
Good news!
Nyt se on ohi! Kävin Jorvin sairaalassa uudessa jälkitarkastuksessa ja ultrassa selvisi, että kohtu on viimein tyhjentynyt kokonaan ja limakalvot olivat "kauniit"(ihme sanavalinta). Eilen tulikin jonkun verran hyytymiä, joten jospa se oli sitten se viimeinen raskausmateriaali, kun sen jälkeen vuoto on ollut lähinnä pelkkää vanhaa verta ja tänä aamuna sitä ei ole tullut enää yhtään. Saa nyt nähdä yllättääkö uusi vuoto vielä parin taukopäivän jälkeen, mutta nyt on kuitenkin kaikin puolin hyvä olo.
Sain muuten myös tietää sen mun veriryhmän ja yllätyksekseni se olikin B+. Ei siis ole mitään ongelmia senkään suhteen.
Jälkitarkastus Jorvissa oli ihan ok kokemus. Huoneessa oli minun lisäkseni hoitava lääkäri ja sitten vielä yksi hoitaja. Lääkäri kyseli niin fyysisestä kuin henkisestä hyvinvoinnista ja toisteli kovasti sanoja "tämä ikävä/valitettava tapahtuma". Alkoi ehkä ihan pikkusen ärsyttää, kun lääkäri puhui niin surullisen masentavaan ääneen että "onhan sinulla nyt varmasti kaikki hyvin" ja olisi melkein tehnyt mieli pillahtaa itkuun, kun joku noin näyttää välittävänsä. Pidin pääni, enkä itkenyt. Mulla on oikeasti paljon parempi mieli, kun mun ei tarvi vatvoa sitä keskenmenoa vaan mä saan kuulla hyviä uutisia siitä, että NYT kaikki on taas hyvin. Se on tärkeintä. Kukin tavallaan.
Nyt nautin pitkästä aikaa oireettomuudesta ja pikku hiljaa vuodottomuudestakin. Tällä hetkellä parasta on olla, kun olo on vaan yksinkertaisesti normaali. Piinaillaan niitä menkkojen alkamisia sitten myöhemmin.
Itseni tuntien, mulla on varmaan muutaman viikon päästä taas jo ihan eri vaihde silmässä :D
Sain muuten myös tietää sen mun veriryhmän ja yllätyksekseni se olikin B+. Ei siis ole mitään ongelmia senkään suhteen.
Jälkitarkastus Jorvissa oli ihan ok kokemus. Huoneessa oli minun lisäkseni hoitava lääkäri ja sitten vielä yksi hoitaja. Lääkäri kyseli niin fyysisestä kuin henkisestä hyvinvoinnista ja toisteli kovasti sanoja "tämä ikävä/valitettava tapahtuma". Alkoi ehkä ihan pikkusen ärsyttää, kun lääkäri puhui niin surullisen masentavaan ääneen että "onhan sinulla nyt varmasti kaikki hyvin" ja olisi melkein tehnyt mieli pillahtaa itkuun, kun joku noin näyttää välittävänsä. Pidin pääni, enkä itkenyt. Mulla on oikeasti paljon parempi mieli, kun mun ei tarvi vatvoa sitä keskenmenoa vaan mä saan kuulla hyviä uutisia siitä, että NYT kaikki on taas hyvin. Se on tärkeintä. Kukin tavallaan.
Nyt nautin pitkästä aikaa oireettomuudesta ja pikku hiljaa vuodottomuudestakin. Tällä hetkellä parasta on olla, kun olo on vaan yksinkertaisesti normaali. Piinaillaan niitä menkkojen alkamisia sitten myöhemmin.
Itseni tuntien, mulla on varmaan muutaman viikon päästä taas jo ihan eri vaihde silmässä :D
10. lokakuuta 2016
Puhelu
Sain puhelun Jorvin sairaalasta. Ilmeisesti gynekologini lähete oli mennyt läpi. Sain uuden ajan jälkitarkastukseen jo heti huomiselle. Puhelimessa ollut hoitaja kehoitti varaamaan aikaa ainakin tunnin, sillä käynnillä otetaan mahdollisesti kaikenlaisia kokeita (verikoe yms.). En tiedä miten suhtautua. Ärsyttää tietysti taas keksiä joku tyhmä tekosyy olla poissa töistä, mutta hyvä kun tämä nyt otetaan selvitykseen. Katsotaan miten käy.
Jännittää.
Jännittää.
Epätäydellinen keskenmeno
Mua jäi ihan pikkasen vaivaamaan se, että kohtu ei ollutkaan kokonaan tyhjentynyt. Vuoto on kuitenkin jo sen verran vähäistä, että eihän se nyt vaan jää sinne jumiin. Prkl.
Löysin netistä aika hyvän kuvan keskenmenon vaiheista:
Keskenmenon ”luonnollinen” kulku. 1) Tuulimunaraskaus tai keskeytynyt keskenmeno. 2) Uhkaava keskenmeno. 3) Epätäydellinen spontaani keskenmeno, jossa raskausmateriaalia on jäänyt kohtuun. 4) Täydellinen spontaani keskenmeno.
Mulla on varmaan tällä hetkellä meneillään siis tuo vaihe kolme, tosin vuotoa ei tule kovinkaan paljoa, eikä kipua ole enää juuri yhtään. Mua pelottaa, että sieltä on tulossa vielä joku ihan mega hirvee kohtaus, jossa se loppu matsku tulee kerralla ulos tai sitten pahimmassa tapauksessa se ei tuu ollenkaan ite ulos sieltä ja joudun kaavintaan. Mun tuurilla se tulee menemään vielä sillä pahimmalla mahdollisella tavalla.
Oon miettinyt, että onkohan mitään luonnollista tapaa edistää tuota keskenmenoa. Kun eikös synnytyksen käynnistämiseenkin ole kaikenmaailman poppaskonsteja (seksin harrastaminen, tulinen ruoka, liikunta?), niin jos tätäkin sais jotenkin luonnollisesti vauhditettua. Noh ehkä mä en ala nyt sekoilemaan mitään, vaan odotan nätisti päivä kerrallaan :D
Viikonloput on nykyään ihan kauheita piinapäiviä. Ekaks tapahtu tämä keskenmeno episodi, tänä viikonloppuna meni muuttoavusta niin pahasti lihakset jumiin, että meinasin oksentaa kauhean päänsäryn takia. Onneksi löysin vanhoja reseptilääkkeitä erääseen niskajumikohtaukseeni, niin se auttoi huomattavasti. Ens viikonloppuna mies on lähdössä kavereiden kanssa jonnekkin mökille, joten mitähän kauheuksia mä sillää aikaa keksisin.
Tämä syksy ei oo tosiaan lähtenyt kauheen ruusuisesti käyntiin. Jospa lempparijuhlapyhäni Joulu toisi meille vielä vähän jotain lohtua tähän vuoden loppuun. Sitä odotellessa :)
Löysin netistä aika hyvän kuvan keskenmenon vaiheista:
Mulla on varmaan tällä hetkellä meneillään siis tuo vaihe kolme, tosin vuotoa ei tule kovinkaan paljoa, eikä kipua ole enää juuri yhtään. Mua pelottaa, että sieltä on tulossa vielä joku ihan mega hirvee kohtaus, jossa se loppu matsku tulee kerralla ulos tai sitten pahimmassa tapauksessa se ei tuu ollenkaan ite ulos sieltä ja joudun kaavintaan. Mun tuurilla se tulee menemään vielä sillä pahimmalla mahdollisella tavalla.
Oon miettinyt, että onkohan mitään luonnollista tapaa edistää tuota keskenmenoa. Kun eikös synnytyksen käynnistämiseenkin ole kaikenmaailman poppaskonsteja (seksin harrastaminen, tulinen ruoka, liikunta?), niin jos tätäkin sais jotenkin luonnollisesti vauhditettua. Noh ehkä mä en ala nyt sekoilemaan mitään, vaan odotan nätisti päivä kerrallaan :D
Viikonloput on nykyään ihan kauheita piinapäiviä. Ekaks tapahtu tämä keskenmeno episodi, tänä viikonloppuna meni muuttoavusta niin pahasti lihakset jumiin, että meinasin oksentaa kauhean päänsäryn takia. Onneksi löysin vanhoja reseptilääkkeitä erääseen niskajumikohtaukseeni, niin se auttoi huomattavasti. Ens viikonloppuna mies on lähdössä kavereiden kanssa jonnekkin mökille, joten mitähän kauheuksia mä sillää aikaa keksisin.
Tämä syksy ei oo tosiaan lähtenyt kauheen ruusuisesti käyntiin. Jospa lempparijuhlapyhäni Joulu toisi meille vielä vähän jotain lohtua tähän vuoden loppuun. Sitä odotellessa :)
8. lokakuuta 2016
Jälkitarkastus
Tulin nopeasti kertomaan miten jälkitarkastuksessa yksityisellä gynellä meni.
Ensinnäkin aloitetaan vaikkapa siitä ultrasta. Sain tietää, ettei kohtu ole vielä tyhjentynyt, eli raskausmateriaalia on vielä tulematta ulos. Lisäksi hän kertoi, että alkio oli lopettanut kasvunsa mahdollisesti jo viikoilla 6+4 eli vähän sen jälkeen, kun kävin todistamassa meidän pikkuisen sykkeen :(
Nyt siis odotellaan, että kohtu tyhjenee kunnolla ja jos raskaustesti näyttää kuukauden jälkeen vielä plussaa, niin haetaan lääkkeet supistusten käynnistämiseen. Toivottavasti kroppa nyt tajuais puskea kaikki materiaalit ulos, ettei tämä nyt tästä kauheasti pitkittyisi. Gyneni lupasi laittaa lähetteen kättärille uuteen jälkitarkastukseen.
Noh jotain positiivistakin. Tulehdusta ei ole, vaikka vatsa vielä vähän aristaakin. Mitään ikäviä yllätyksiäkään ei löytynyt mahaa painellessa, joten jos särkylääkkeillä pärjää, niin kaikki on toistaiseksi vielä ihan hyvin. Lisäksi sain nyt reseptin clomeihin, jotka saan aloittaa vaikka heti ens kierrosta.
Ens kierrossa siis luvassa clomien aloitus, vasteultraus ja lopuksi vielä progesteroniverikoe, että nähdään onko sitä tarpeeksi vai onko vielä tarvetta luteaalivaiheen tukilääkitykselle. Clomien kanssa ei kuulemma pitäis olla tarvetta lugeille, mutta ei niistä siis haittaakaan ole jos tuntuu, että niistä on apua.
Nyt siis odotellaan, että vuoto lakkaa.
P.S. Ainiin, vielä vähän lisää positiivisia asioita, eli hampaat tuli vihdoin kuntoon! Ei enää hammasvaivoja, jipiiiii! :D
Ensinnäkin aloitetaan vaikkapa siitä ultrasta. Sain tietää, ettei kohtu ole vielä tyhjentynyt, eli raskausmateriaalia on vielä tulematta ulos. Lisäksi hän kertoi, että alkio oli lopettanut kasvunsa mahdollisesti jo viikoilla 6+4 eli vähän sen jälkeen, kun kävin todistamassa meidän pikkuisen sykkeen :(
Nyt siis odotellaan, että kohtu tyhjenee kunnolla ja jos raskaustesti näyttää kuukauden jälkeen vielä plussaa, niin haetaan lääkkeet supistusten käynnistämiseen. Toivottavasti kroppa nyt tajuais puskea kaikki materiaalit ulos, ettei tämä nyt tästä kauheasti pitkittyisi. Gyneni lupasi laittaa lähetteen kättärille uuteen jälkitarkastukseen.
Noh jotain positiivistakin. Tulehdusta ei ole, vaikka vatsa vielä vähän aristaakin. Mitään ikäviä yllätyksiäkään ei löytynyt mahaa painellessa, joten jos särkylääkkeillä pärjää, niin kaikki on toistaiseksi vielä ihan hyvin. Lisäksi sain nyt reseptin clomeihin, jotka saan aloittaa vaikka heti ens kierrosta.
Ens kierrossa siis luvassa clomien aloitus, vasteultraus ja lopuksi vielä progesteroniverikoe, että nähdään onko sitä tarpeeksi vai onko vielä tarvetta luteaalivaiheen tukilääkitykselle. Clomien kanssa ei kuulemma pitäis olla tarvetta lugeille, mutta ei niistä siis haittaakaan ole jos tuntuu, että niistä on apua.
Nyt siis odotellaan, että vuoto lakkaa.
P.S. Ainiin, vielä vähän lisää positiivisia asioita, eli hampaat tuli vihdoin kuntoon! Ei enää hammasvaivoja, jipiiiii! :D
7. lokakuuta 2016
Usko koetuksella
Vähän taas pientä tilannekatsausta.
Eilen oli lähes kokonaan vuodoton päivä, kun selvisin puhtaalla siteellä lähes koko päivän. Illalla kuitenkin vuoto taas palasi ja tänään aamulla sitä onkin sitten tullut kuin hanasta.
Eilen kun kävin suihkussa tunnustelin, että kohtu on hieman kipeä. En tiedä johtuuko se vain turvotuksesta ja tästä vuodosta vai onko se jotain vakavampaa. Lämmöt ei ole noussut, vaan itseasiassa laskee pikku hiljaa vaan alemmas ja alemmas. Tänäaamuna lämmöt oli jossain 36.5 asteen hujakoilla, kun vielä viime viikonloppuna se oli vielä yli 37 astetta.
Mulla on nyt muutenkin ollut viime päivinä ihan ihmeellisiä kipuja keskivartalossa. En osaa sanoa johtuuko se nyt pelkästään tästä keskenmenosta vai onko tässä vielä jotain muutakin. Tuntuu, että koko keskivartalo on jonkinlaisessa tulehdustilassa. Olisin varannut ajan tälle päivälle työterveyteen, mutta siellä ei ollut enää yhtään aikoja vapaana. Kysyn asiasta sitten huomenna gyneltäni. Mua pelottaa, että mulla on nyt tän keskenmenon lisäksi vielä joku sappitulehdus tai joku, kun ylävatsaan on koskenut parina päivänä. Olen kuitenkin selvinnyt noista kivuista puolgrammasella buranalla, joten ehkä ei ole vielä hengenhätää. Tietysti mun tuurilla joudun heti seuraavaks johonkin sappileikkaukseen. Ei ihme, että mulla on lievä lääkäripelko, kun kaikki menee aina päin *ittua.
Mutta älkää nyt liikoja huolestuko. Kyllä mä tästä selviän jollain keinolla.
Toivottavasti.
P.S. Tänään pitäis vielä mennä hammaslääkäriin uusimaan yks paikka, kun sekin on vaivannut jo kesästä asti. Voi antakaa mun kaikki kestää -_-
Eilen oli lähes kokonaan vuodoton päivä, kun selvisin puhtaalla siteellä lähes koko päivän. Illalla kuitenkin vuoto taas palasi ja tänään aamulla sitä onkin sitten tullut kuin hanasta.
Eilen kun kävin suihkussa tunnustelin, että kohtu on hieman kipeä. En tiedä johtuuko se vain turvotuksesta ja tästä vuodosta vai onko se jotain vakavampaa. Lämmöt ei ole noussut, vaan itseasiassa laskee pikku hiljaa vaan alemmas ja alemmas. Tänäaamuna lämmöt oli jossain 36.5 asteen hujakoilla, kun vielä viime viikonloppuna se oli vielä yli 37 astetta.
Mulla on nyt muutenkin ollut viime päivinä ihan ihmeellisiä kipuja keskivartalossa. En osaa sanoa johtuuko se nyt pelkästään tästä keskenmenosta vai onko tässä vielä jotain muutakin. Tuntuu, että koko keskivartalo on jonkinlaisessa tulehdustilassa. Olisin varannut ajan tälle päivälle työterveyteen, mutta siellä ei ollut enää yhtään aikoja vapaana. Kysyn asiasta sitten huomenna gyneltäni. Mua pelottaa, että mulla on nyt tän keskenmenon lisäksi vielä joku sappitulehdus tai joku, kun ylävatsaan on koskenut parina päivänä. Olen kuitenkin selvinnyt noista kivuista puolgrammasella buranalla, joten ehkä ei ole vielä hengenhätää. Tietysti mun tuurilla joudun heti seuraavaks johonkin sappileikkaukseen. Ei ihme, että mulla on lievä lääkäripelko, kun kaikki menee aina päin *ittua.
Mutta älkää nyt liikoja huolestuko. Kyllä mä tästä selviän jollain keinolla.
Toivottavasti.
P.S. Tänään pitäis vielä mennä hammaslääkäriin uusimaan yks paikka, kun sekin on vaivannut jo kesästä asti. Voi antakaa mun kaikki kestää -_-
6. lokakuuta 2016
Kivulias keskiviikko
Ällövaroitus!
Eilen työpäivän jälkeen lähdimme mieheni kanssa kauppaan, kun yhtäkkiä kivut yltyi sietämättömäksi. Tuntui, etten pystynyt liikkumaan ja koko kroppa oli aivan jumissa. Mietin jo kauhuissani, että mitä mulle oikein tapahtuu. Hiivin pikkuhiljaa eteenpäin kauppakärryihin nojaten. Pyysin miestäni lappaamaan ostokset pikimiten kärryyn, että pääsisimme nopeasti takaisin kotiin. Kassalla maksaessani tunsin kuinka jotain hulahti housuihin. Kipu alkoi pikkuhiljaa hellittää ja pystyin taas kävelemään normaalisti. Kotiin päästyäni menin vessaan ja huomasin siteessä pieniä hyytymiä ja jotain roikkui alapäästäni. Pyyhin paperilla, kunnes siihen tarttui jotain isoa ja kiinteää. Se oli noin pari senttinen möykky. Puristelin sitä hieman paperissa ja se oli pehmeä, mutta kiinteä. Mikä se on? Oliko tämä sittenkin meidän pikkuinen? Oliko se istukka? Mitä se aiemmin tullut möykky sitten oli? Heitin solumöykyn pönttöön ja vedin vessan. Sen jälkeen vuoto on vähentynyt huomattavasti, eikä yösiteeseenkään ollut jäänyt enää tippaakaan. Joko se nyt alkaa olla ohi?
Odotan jo kuumeisesti lauantaita ja toivon ultrasta hyviä uutisia. Haluan jo niin kovasti toipua tästä keskenmenosta. Haluan pitkästä aikaa taas elää normaalia elämää ilman mitään ylimääräisiä lääkkeitä. Kunnes sitten taas seuraavassa kierrossa :D Nojaa katsotaan.
Miten musta tuntuu, että nyt aika lentää siivillä, kun vasta pari viikkoa sitten aika vaan mateli. Odottavan aika on niiiiin pitkä.
5. lokakuuta 2016
Väliaikatietoja
Tulin vähän kirjoittelemaan tänne itselleni muistiin keskenmenostatoipumisvaiheistani.
Tänään verta on tullut taas enemmän. Tuntuu, että tulvin ja vuodan kuin seula. Ei kuitenkaan niin paljoa, ettei side riittäisi. Välillä tulee myös joitain hyytymiä, mutta pidän sitä vain hyvänä asiana. Puhdistuupahan kohtu nyt ihan perusteellisesti. Kipuja ei ole, muuta kuin lievä paineen tunne silloin, kun vuotaa enemmän. Eli ihan perus menkkafiilikset siis. En malta odottaa, että vuoto loppuu, sillä himot ovat myös pikkuhiljaa alkaneet heräilemään :D Aloin jo suunnittelemaan romanttista viikonloppureissua mieheni kanssa. Katsotaan mitä saadaan kehitettyä.
Maanantaina kävin luovuttamassa verinäytteeni HusLabin näytteenottopisteeseen. Päivystyksen gyne puheli, että tuloksissa menee noin kaksi viikkoa. Saas nähdä milloin veriryhmän tulos tulee, mutta odotan sitä jo jännityksellä. Lisäksi varasin lauantaille ajan yksityiselle gynekologilleni jälkitarkastukseen. Ajattelin samalla kysellä hänen mielipiteitään keskenmenoista ja jos voitais jo vaikka seuraavaan kiertoon kokeilla clomeja. Vaikken niiden avulla raskautuisikaan, niin olisin jo erittäin tyytyväinen jos kiertoni saataisiin lyhennettyä lähemmäs 28 päivän kiertoa. En muutenkaan usko, että uusi raskaus alkaa vielä pitkään aikaan. Ei siis ole mitkään suuret odotukset tällä kertaa. Eihän minun tästäkään kierrosta pitänyt vielä raskautua, vaan tarkoitus oli laittaa luteaalivaihe kuntoon :D Noh kokemus kai tämäkin taas.
Minulle itselleni paras tapa toipua on jatkaa eteenpäin, eikä jäädä menneisiin vellomaan. Joku toinen voi tarvita enemmän aikaa, kun taas toinen toipuu parhaiten tähtäämällä kohti uusia haasteita. Tärkeintä on tietysti myös, että muistaa kuunnella omaa kehoaan ja niin minä aion myös tehdä :)
Kohti uusia haasteita!
P.S. Salkkareissa oli koskettava kohtaus keskenmenon kohdanneesta Mariannasta. Se iski suoraan sydämeen, kun se pieni tyttö kysyi "äiti, miksi en saanut elää?". Voi pieni, olisitpa saanut jatkaa elämääsi...
Tänään verta on tullut taas enemmän. Tuntuu, että tulvin ja vuodan kuin seula. Ei kuitenkaan niin paljoa, ettei side riittäisi. Välillä tulee myös joitain hyytymiä, mutta pidän sitä vain hyvänä asiana. Puhdistuupahan kohtu nyt ihan perusteellisesti. Kipuja ei ole, muuta kuin lievä paineen tunne silloin, kun vuotaa enemmän. Eli ihan perus menkkafiilikset siis. En malta odottaa, että vuoto loppuu, sillä himot ovat myös pikkuhiljaa alkaneet heräilemään :D Aloin jo suunnittelemaan romanttista viikonloppureissua mieheni kanssa. Katsotaan mitä saadaan kehitettyä.
Maanantaina kävin luovuttamassa verinäytteeni HusLabin näytteenottopisteeseen. Päivystyksen gyne puheli, että tuloksissa menee noin kaksi viikkoa. Saas nähdä milloin veriryhmän tulos tulee, mutta odotan sitä jo jännityksellä. Lisäksi varasin lauantaille ajan yksityiselle gynekologilleni jälkitarkastukseen. Ajattelin samalla kysellä hänen mielipiteitään keskenmenoista ja jos voitais jo vaikka seuraavaan kiertoon kokeilla clomeja. Vaikken niiden avulla raskautuisikaan, niin olisin jo erittäin tyytyväinen jos kiertoni saataisiin lyhennettyä lähemmäs 28 päivän kiertoa. En muutenkaan usko, että uusi raskaus alkaa vielä pitkään aikaan. Ei siis ole mitkään suuret odotukset tällä kertaa. Eihän minun tästäkään kierrosta pitänyt vielä raskautua, vaan tarkoitus oli laittaa luteaalivaihe kuntoon :D Noh kokemus kai tämäkin taas.
Minulle itselleni paras tapa toipua on jatkaa eteenpäin, eikä jäädä menneisiin vellomaan. Joku toinen voi tarvita enemmän aikaa, kun taas toinen toipuu parhaiten tähtäämällä kohti uusia haasteita. Tärkeintä on tietysti myös, että muistaa kuunnella omaa kehoaan ja niin minä aion myös tehdä :)
Kohti uusia haasteita!
P.S. Salkkareissa oli koskettava kohtaus keskenmenon kohdanneesta Mariannasta. Se iski suoraan sydämeen, kun se pieni tyttö kysyi "äiti, miksi en saanut elää?". Voi pieni, olisitpa saanut jatkaa elämääsi...
4. lokakuuta 2016
Lohduttautumista
Mulla on aina tapana etsiä huonoistakin asioista positiivisia puolia ja niin myös tästä meidän tilanteestakin on etsittävä jotain positiivista. Älkää nyt suuttuko, mutta mä lohduttaudun nyt sillä ajatuksella että:
Ensinnäkin, mä voin taas syödä lakuja ja salmiakkia!
Toiseksi, mä voin syödä medium pihviä ja juoda punaviiniä!!! Rakkaani, nyt lähdetään treffeille!
Ensinnäkin, mä voin taas syödä lakuja ja salmiakkia!
Toiseksi, mä voin syödä medium pihviä ja juoda punaviiniä!!! Rakkaani, nyt lähdetään treffeille!
Ja kolmanneks, mä voin juoda jääkaapissa lojuneen "kiitos avusta"-siiderin, joka me saatiin kavereilta jokunen viikko sitten :D
Menetyksen käsittelyssä on aina monta erilaista vaihetta. Ensin oli suunnaton suru ja epäusko. Sitten tuli toivottomuus ja sitten ärsytys ja vitutus. Lopulta hyväksyin tosiasiat ja keskityin toipumiseen. Tällä hetkellä siis toivutaan päivä kerrallaan, mutta toivoa ei ole menetetty. Mä haluan uskoa, että me vielä onnistutaan, vaikka sitten enemmän avun kanssa, mutta me onnistutaan.
Kyllä me tästä vielä selvitään.
3. lokakuuta 2016
Pahin on jo ohi
Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia lukijoitani ihan mielettömästi tsemppaavista kommenteista! Niistä on ollut suuri apu toipumiseen ♥ Blogini saavutti viikonlopun aikana myös uskomattomat 100 000 katselun rajan! En siis tosiaankaan ole suruni kanssa yksin ♥
Tänään on jo hieman parempi päivä. Olen pystynyt käsittelemään keskenmenoa mielessäni ilman, että pillahdan saman tien itkuun :D Olemme myös pystyneet keskustelemaan tästä tilanteesta mieheni kanssa ja hänen tuki saa minut jatkamaan eteenpäin ja kunhan tästä ensin fyysisesti toivun, niin lähdemme kyllä hyvällä mielellä uuteen yritykseen.
Monet lukijoistani suosittelivat erilaisia tutkimuksia keskenmenojen syylle ja ei ole tarkoitus vähätellä neuvojanne, mutta tällä hetkellä haluan vain hetken toipua ja kerätä voimia, ennen kuin lähdemme uusiin tutkimuksiin. Sen verran kuitenkin kerron jo tässä vaiheessa, että päivystyksen gyne, jonka kanssa juttelin viikonloppuna puhelimitse, pyysi minua menemään pikimiten verikokeisiin tarkistamaan veriryhmäni vasta-aineiden takia. Tämä on taas täysin uusi juttu minulle, joten anteeksi tietämättömyyteni. Mutta siis jos minun veriryhmäni on Rh- minun pitäisi ottaa jokin anti-D-rokote vähentämään keskenmenonriskiä seuraavassa raskaudessa. Tämä tuli siis vasta nyt esiin, koska tämä raskaus eteni 9. raskausviikolle, kun viimeksi keskenmeno tapahtui paljon aikaisemmin. En pidä tätä ollenkaan mahdottomana teoriana, sillä muistaakseni isällä on tuo harvinaisempi o-veriryhmä. En vaan muista sen tarkemmin oliko se plus vai miinus.
Mutta tästä nyt lähdetään liikkeelle. Vuoto ja kivut ovat tällä hetkellä hellittäneet jo huomattavasti. Eilen illalla tuli vielä isoja solumöykkyjä, jotka aiheuttivat kipeitä supisteluja, mutta heti sen jälkeen kivut katosivat kokonaan. Tänä aamuna kipuja ei ole ollut vielä yhtään ja vertakin tulee maltillisesti, aivan kuin tavallisissa kuukautisissa. Toivon toipuvani tästä fyysisesti yhtä nopeasti kuin viimeksi, mutta toki tämä raskaus oli ehtinyt edetä jo pidemmälle, joten vuodot voinee kestää pidempäänkin. Tarkoituksenani on varata vielä jossain vaiheessa jälkitarkastukseen aika omalle gynelleni ja keskustella hieman keskenmenoistani. Tällä kertaa olen myös valmis kokeilemaan clomeja tai letroja, jos gyne vielä niitä suosittelee.
Täytyy kyllä sanoa, että olen ylpeä itsestäni, että olen tämän kaiken surun ja tuskan keskellä onnistunut pitämään asiat järjestyksessä, enkä ole menettänyt totaalisesti kontrolliani. Vaikka lauantaina itkin hysteerisesti päivystykseen soittaessani, niin onnistuin vielä sunnuntaina hoitamaan puhelut neuvolaan ja päivystykseen, eikä ne jäänyt esimerkiksi valtavan puhelupelkoni takia tekemättä :D Olen ylittänyt itseni ja voittanut pelkoni.
Kyllä asiat vielä järjestyy. Päivä kerrallaan taas mennään. Hetki tässä kuitenkin menee kunnes tajuaa kaikki tulevaisuuden suunnitelmat taas muuttuneen ihan päälaelleen. Ei enää tarvi miettiä kelakorvauksia tai äitiyspakkauksen tilaamista tai lastenhuoneen sisustamista. Ne eivät ole enää ajankohtaisia asioita. Nyt suunnitellaan taas jotain ihan muuta.
Ehkä vuosi 2017 on meille suotuisampi.
Tänään on jo hieman parempi päivä. Olen pystynyt käsittelemään keskenmenoa mielessäni ilman, että pillahdan saman tien itkuun :D Olemme myös pystyneet keskustelemaan tästä tilanteesta mieheni kanssa ja hänen tuki saa minut jatkamaan eteenpäin ja kunhan tästä ensin fyysisesti toivun, niin lähdemme kyllä hyvällä mielellä uuteen yritykseen.
Monet lukijoistani suosittelivat erilaisia tutkimuksia keskenmenojen syylle ja ei ole tarkoitus vähätellä neuvojanne, mutta tällä hetkellä haluan vain hetken toipua ja kerätä voimia, ennen kuin lähdemme uusiin tutkimuksiin. Sen verran kuitenkin kerron jo tässä vaiheessa, että päivystyksen gyne, jonka kanssa juttelin viikonloppuna puhelimitse, pyysi minua menemään pikimiten verikokeisiin tarkistamaan veriryhmäni vasta-aineiden takia. Tämä on taas täysin uusi juttu minulle, joten anteeksi tietämättömyyteni. Mutta siis jos minun veriryhmäni on Rh- minun pitäisi ottaa jokin anti-D-rokote vähentämään keskenmenonriskiä seuraavassa raskaudessa. Tämä tuli siis vasta nyt esiin, koska tämä raskaus eteni 9. raskausviikolle, kun viimeksi keskenmeno tapahtui paljon aikaisemmin. En pidä tätä ollenkaan mahdottomana teoriana, sillä muistaakseni isällä on tuo harvinaisempi o-veriryhmä. En vaan muista sen tarkemmin oliko se plus vai miinus.
Mutta tästä nyt lähdetään liikkeelle. Vuoto ja kivut ovat tällä hetkellä hellittäneet jo huomattavasti. Eilen illalla tuli vielä isoja solumöykkyjä, jotka aiheuttivat kipeitä supisteluja, mutta heti sen jälkeen kivut katosivat kokonaan. Tänä aamuna kipuja ei ole ollut vielä yhtään ja vertakin tulee maltillisesti, aivan kuin tavallisissa kuukautisissa. Toivon toipuvani tästä fyysisesti yhtä nopeasti kuin viimeksi, mutta toki tämä raskaus oli ehtinyt edetä jo pidemmälle, joten vuodot voinee kestää pidempäänkin. Tarkoituksenani on varata vielä jossain vaiheessa jälkitarkastukseen aika omalle gynelleni ja keskustella hieman keskenmenoistani. Tällä kertaa olen myös valmis kokeilemaan clomeja tai letroja, jos gyne vielä niitä suosittelee.
Täytyy kyllä sanoa, että olen ylpeä itsestäni, että olen tämän kaiken surun ja tuskan keskellä onnistunut pitämään asiat järjestyksessä, enkä ole menettänyt totaalisesti kontrolliani. Vaikka lauantaina itkin hysteerisesti päivystykseen soittaessani, niin onnistuin vielä sunnuntaina hoitamaan puhelut neuvolaan ja päivystykseen, eikä ne jäänyt esimerkiksi valtavan puhelupelkoni takia tekemättä :D Olen ylittänyt itseni ja voittanut pelkoni.
Kyllä asiat vielä järjestyy. Päivä kerrallaan taas mennään. Hetki tässä kuitenkin menee kunnes tajuaa kaikki tulevaisuuden suunnitelmat taas muuttuneen ihan päälaelleen. Ei enää tarvi miettiä kelakorvauksia tai äitiyspakkauksen tilaamista tai lastenhuoneen sisustamista. Ne eivät ole enää ajankohtaisia asioita. Nyt suunnitellaan taas jotain ihan muuta.
Ehkä vuosi 2017 on meille suotuisampi.
2. lokakuuta 2016
Toinen keskenmeno
Varoitus! Ei herkimmille!
Eilen yöllä kivut yltyivät todella kovaksi. Edes 1g Panadol ei tuntunut auttavan. Kärvistelin tuskissani, mutta jotenkin onnistuin kuitenkin nukahtamaan. Aamulla herätessäni kivut olivat kokonaan kadonneet. Menin vessaan ja huomasin siteen olevan täynnä verta ja hetken päästä vessaan tipahtikin iso solumöykky. Se oli meidän pikkuinen. Pyyhkiessä tuli vielä isoja verihyytymiä ja vaaleita limaisia solunauhoja. Olin kiitollinen, että nyt se piina on ohi.
En ole vielä päättänyt, että miten tästä eteenpäin. Voisin varata taas jälkitarkastuksen luottogynelleni ja puhua samalla vaikka clomeista, mutta en tiedä vielä olenko valmis uuteen yritykseen. Uutta raskautta tuskin tulee taas pitkään aikaan ja alkaa itseasiassa jo pelottaa, että mitäs jos tulenkin taas raskaaksi. Se ei kuitenkaan kestä yhtään sen pidempään kuin tämäkään. Tai ehkä me edetään taas sen kaksi viikkoa pidemmälle kuin nyt, mutta syliin me ei lasta saada. Anteeksi katkerat ajatukseni.
Ajattelin perua huomisen ultrakäynnin kättärillä, koska mitä hyötyä siitä enää olisi. Siellä olisi vain onnellisia perheen alkuja odotushuoneessa.
En malta olla miettimättä, että mikähän tämänkin tarkoitus taas oli. Mielestäni ajoitus olisi ollut täydellinen, mutta näköjään taaskaan ei ollut meidän aika.
Vielä hetki sitten olin elämäni onnellisin....
Eilen yöllä kivut yltyivät todella kovaksi. Edes 1g Panadol ei tuntunut auttavan. Kärvistelin tuskissani, mutta jotenkin onnistuin kuitenkin nukahtamaan. Aamulla herätessäni kivut olivat kokonaan kadonneet. Menin vessaan ja huomasin siteen olevan täynnä verta ja hetken päästä vessaan tipahtikin iso solumöykky. Se oli meidän pikkuinen. Pyyhkiessä tuli vielä isoja verihyytymiä ja vaaleita limaisia solunauhoja. Olin kiitollinen, että nyt se piina on ohi.
En ole vielä päättänyt, että miten tästä eteenpäin. Voisin varata taas jälkitarkastuksen luottogynelleni ja puhua samalla vaikka clomeista, mutta en tiedä vielä olenko valmis uuteen yritykseen. Uutta raskautta tuskin tulee taas pitkään aikaan ja alkaa itseasiassa jo pelottaa, että mitäs jos tulenkin taas raskaaksi. Se ei kuitenkaan kestä yhtään sen pidempään kuin tämäkään. Tai ehkä me edetään taas sen kaksi viikkoa pidemmälle kuin nyt, mutta syliin me ei lasta saada. Anteeksi katkerat ajatukseni.
Ajattelin perua huomisen ultrakäynnin kättärillä, koska mitä hyötyä siitä enää olisi. Siellä olisi vain onnellisia perheen alkuja odotushuoneessa.
En malta olla miettimättä, että mikähän tämänkin tarkoitus taas oli. Mielestäni ajoitus olisi ollut täydellinen, mutta näköjään taaskaan ei ollut meidän aika.
Vielä hetki sitten olin elämäni onnellisin....
1. lokakuuta 2016
Kipua ja vuotoa
Ensinnäkin kiitos paljon kaikille ihanista tsempeistä ja anteeksi, etten ole jaksanut vielä vastailla kaikkiin kommentteihin.
Tänään vuoto jatkuu jo hieman voimakkaampana ja veri on tuoreen punaista. Kivut ovat myös lisääntyneet ja joudun tukeutumaan särkylääkkeisiin yhä useammin. En usko, että tästä on enää mitään hyvää seuraamassa :(
Soitin aamulla päivystykseen ja sain ajan ultraan maanantaiaamulle. Toki jos vuoto ja kivut lisääntyy sietämättömiksi joudun soittamaan uudestaan päivystykseen.
Tällä hetkellä olo on huono. Olen voimaton ja lämmöt on koholla (37.0), mikä aiheuttaa taas inhottavia vilun väreitä.
En osaa vielä sanoa, että miten tästä eteenpäin. Koitan nyt levätä ja toipua parhaani mukaan.
Tänään vuoto jatkuu jo hieman voimakkaampana ja veri on tuoreen punaista. Kivut ovat myös lisääntyneet ja joudun tukeutumaan särkylääkkeisiin yhä useammin. En usko, että tästä on enää mitään hyvää seuraamassa :(
Soitin aamulla päivystykseen ja sain ajan ultraan maanantaiaamulle. Toki jos vuoto ja kivut lisääntyy sietämättömiksi joudun soittamaan uudestaan päivystykseen.
Tällä hetkellä olo on huono. Olen voimaton ja lämmöt on koholla (37.0), mikä aiheuttaa taas inhottavia vilun väreitä.
En osaa vielä sanoa, että miten tästä eteenpäin. Koitan nyt levätä ja toipua parhaani mukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)