Latenssivaihe

Nyt voin ihan rehellisesti myöntää tietäväni miltä supistus tuntuu :D haha.
Latenssivaihe tosiaan lähti pikkuhiljaa käyntiin sitten viime kirjoittelujeni. Kerroin tunteneeni ihmeellisiä menkkakipuja ja lopulta totesin, että nuo kivut olikin just niitä supistuksia.

Aluksi supistuksia tuli tosi satunnaisesti ja ne kesti vain noin 10 sekunttia kerrallaan. Kipukaan ei ollut vielä kovin kovaa tuossa vaiheessa. Eilen iltapäivällä supistukset kuitenkin alkoivat säännöllistymään ja niitä tuli jopa useamman tunnin ajan noin 10-15 minuutin välein. Supistusten lisääntyessä huomasin myös limaisen rusehtavan vuodon lisääntyneen. Kohdunkaula siis selkeästi kehittyy tulevaa synnytystä varten.

Yötä myöten nuo supistukset kuitenkin alkoi taas harvenemaan ja lopulta otin vain 1g Paratabsin ja menin nukkumaan. Okei, pakko myöntää, että tuo särkylääke ei vaikuttanut mihinkään, mutta sain kuitenkin vähän nukuttuakin. Supistuksia tuli yön aikana noin tunnin välein, mutta olivat tällä kertaa pidentyneet noin minuutin mittaiseksi.

Tänään supistuksia ei ole enää tullut säännöllisesti, mutta heti kun nousen ylös seisomaan, niin alkaa ihan järjetön paine häpyluussa ja alkaa taas heti supistamaan. Tänään en enää ole kyennyt koiran kanssa ulos, vaan mies on saanut hoitaa sen homman.

Edelleen saadaan siis vielä jännäillä, että käynnistyykö synnytys vielä itsestään vai ehditäänkö vielä huomenna käymään siinä yliaikaiskontrollissa. Vähän kyllä jo kiinnostais tietää, että onko tuolla alhaalla oikeasti tapahtunut vielä mitään vai ollaanko vieläkin ihan vaiheessa. Haluaisin kerrankin yllättyä positiivisesti ja kätilö/lääkäri vois huomenna todeta meikän olevan jo hyvää vauhtia aukenemassa :D

Mutta niin, odottelu jatkuu. Onneksi ei nyt enää kovin montaa päivää siihen, kun saadaan vauveli syliin asti ❤️

P.S. Nyt oli muuten Ylen Akuutissa aiheena lapsettomuus. Ootteko katsoneet?

Yliaikaiskontrolli

Viikot ne vaan vaihtuu, mutta tämä odotus ei tunnu päättyvän koskaan. Eilen, ollessa rv 41+1, soitin synnärille aikaa yliaikaiskontrollikäynnille. Sain jonotella puhelimessa yli puoli tuntia ennen kuin pääsin linjoilla läpi. Mä niin arvasin, että tää kevät tulee olemaan niin ruuhkainen meiän synnärillä. Sain myös Tiinalta vähän sisäpiirin tietoa, että siellä on vasta otettu käyttöön uudet varausjärjestelmät ja ties mitä hässäkkää, että katotaan nyt päästäänkö me ylipäätään synnyttämään meiän alkuperäisesti valittuun paikkaan.

Kätilö, joka vastasi, vaikutti olevan vähän ulalla, mutta sai kuitenkin kysyttyä pari peruskysymystä: "onko ollut supistuksia ja liikkuuko vauva?" Ei ja joo. Supistuksia en edelleenkään osaa varmasti sanoa tunteneeni ja poika liikkuu edelleen joka päivä yhtä vilkkaasti kuin ennenkin. Sain jopa videolle otettua kunnon potkun :D Ei siis pelkkää puskemista vaan ihan kunnon täräytyksen oikeaan kylkeeni.
Kätilö sai lopulta varausjärjestelmän toimimaan ja sain ajan pitkäperjantaille eli silloin on rv 41+5. Kuulemma kannattaa varautua odotteluun. Tiina sitten kertoikin, että siellä on aina perjantaisin ja maanantaisin pahimmat ruuhkat ja pyhänä siellä on todennäköisesti vain yksi lääkäri töissä, joka tekee kaikki leikkaukset ja muut hommat ja tietysti yliaikaiskontrollit ovat hänen tärkeysjärjestyksessään viimeisenä. Odotteluun voi siis mennä jopa tunteja. Noh onneks meillä ei ole silloin mihinkään kiire :D

Tuntuu helpottavalta, kun tietää, ettei odotusta ole enää kuin max. viikko jäljellä. Jännäilen jo, että syntyykö meiän poitsu sittenkin aprillipäivänä, niin kuin duunikaverini kanssa vähän jo spekuloitiin. Parasta olis tietysti, jos jäbä päättäiskin tulla jo vaikka huomenna tai ylihuomenna.

Viimeyönä heräsin taas vaihteeksi kolmelta pissalle. Jäbäkin sitten heräsi ja aloitti kunnon yöjumpat ja eihän siinä sitten enää uni tullut. Tunnin siinä seurailin jäbän monottamista, kun huomasin yhtäkkiä kylkeä kääntäessä epäilyttävää menkkakipua. Neljältä nousin uudestaan pissalle ja sänkyyn palatessani tunsin taas menkkakramppeja kylkeä kääntäessä. Seurailin vielä ainakin tunnin jäbän liikkumista ja ihmeellisiä menkkakramppeja, kunnes viimein nukahdin. Aamulla vatsa painoi ihan tuhottomasti liitoksia ja jäbän möyhyäminen taas vihloi häpyluuta.

Jännäksi käy. Nyt lähetään miehen kanssa kauppaan. Jokohan se jäis viimeiseksi kerraksi kahdestaan :D

9. Neuvolakäynti

En olis ihan heti uskonut, että tänne asti vielä päästään(joudutaan), mutta tänään(rv 40+5) oli tosiaan meidän 9. neuvolakäynti ja samalla myös viimeinen. Uutta neuvola-aikaa ei siis enää varattu vaan, jos ei viikonloppuna vieläkään tapahdu mitään jännittävää, niin ens viikolla soittelen sitten synnärille yliaikaiskontrollikäynnille aikaa. Voihan plaah. Tässä taas vähän statseja:

Raskausviikko 40+5 (39+5)

Painon muutos/vko 700 g (770 g)

RR 111/84 (113/81)

Hb 119 ( 115 rv 35+4)

Syke 142 (135)

Kaikki siis edelleenkin kunnossa. Pissakin näytti negaa ja verenpaineet on edelleen samoilla linjoilla kuin tähänkin asti. Tällä kertaa muistin jopa pyytää terkkaa ottamaan tuon hemoglobiinin. Ei se nyt ihan superhuono ole, mutta terkka kehotti kuitenkin jatkamaan rautalisän syömistä. Viime mittauksen jälkeenhän jaksoin syödä sitä vaan sen kolme päivää, mutta nyt olen koittanut prepata ja olen nyt syönyt sitä taas maanantaista lähtien, että ei ihan anemia iskis heti synnytyksen jälkeen. Jos nyt sinne synnyttämään joskus päästäisiin.

Pikkujäbä on edelleen tosi liikkuvainen, vaikkakin potkut ovat muuttuneet enemmänkin sellaisiksi puskemisiksi. Pikkuinen kantapää siellä taas tälläkin hetkellä puskee kyljestä ulos. Ystäväni Tiina muuten kertoi, että ihanteellisin asento vauvalle onkin juuri niin päin, että selkä olisi vasemmalle puolella, koska silloin synnyttäessä vauvalla ei ole sitten niin pitkä pyörähdysmatka ulos tullessaan. Eli siis helpoin asento vauvalle on tulla ulos takaraivotarjonnassa(nenä äidin selkään päin), kuin esimerkiksi avotarjonnassa (nenä äidin masuun päin). Edes joku asia meillä menee ns. oikein, mutta ei siitä sen enempää. Kunhan tulis edes ulos :D

Vointi on edelleen ihan hyvä. Mitä nyt vähän turhauttaa tämä odottaminen, kun ei ole siis yhtään mitään merkkejä tulevasta synnytyksestä. Vähän on alkanut pelottamaan, että niinköhän vaan joudutaan siihen käynnistykseen, mitä jo alusta asti povasinkin. Niin kovasti haluaisin, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti, eikä tarttisi turvautua esim. lääkkeisiin. Tulee vaan sellainen fiilis, että olen taas epäonnistunut jossain niinkin luonnollisessa asiassa kuin synnytys. Prkl.

No mutta, ei nyt vielä heitetä kirvestä kaivoon. Vielähän tässä ehtii viikonloppunakin tapahtumaan vaikka mitä. Eilen imuroin raivopäissäni puol kämppää jokaista nurkkaa myöten ja jynssäsin vessankin ihan putsiskliin. Eilen tuli myös postissa tuo edellisenä päivänä tilaamani vaavisänky ja on kyllä kätevä. Se tulee just kivasti meidän sängyn tasolle ja se viettikin jo ensimmäisen yönsä sänkymme vieressä. Enää vaan itse vaavi puuttuu :D

Voinnin uteluitakin on alkanut jo pikku hiljaa satelemaan enenevässä määrin. Olikohan se toissapäivänä, kun minulle laittoi yhtäkkiä samaan aikaan viestiä jopa neljä kaveriani ja sen lisäksi vielä äitinikin soitti, että vieläkö olen kotona. Eilen jo veljenikin alkoi utelemaan, että missä meiän pikku-Petteri oikein viipyy :D haha. Jaa'a, sa'sse.

Noh ei auta kuin odotella.

P.S. Ehdin jo neuloa tulevalle kummitytöllenikin taas yhden mekon. Mulla on kyllä ihan liikaa vapaa-aikaa -_-

Äitiyslomalla ehtii

Koska täällä ei edelleenkään tapahdu mitään jännittävää, niin ehdin hyvin esitellä aikaan saamiani käsitöitä, mitä vähän jo lupailinkin.

Löysin eräästä käsityölehdestä ihan hirmu söpön vauvan haalarin ohjeen ja olin onneksi tilannut jo aiemmin sopivan määrän söpöä kangasta, joka riitti just sopivasti siihen. Ohje oli jo vähän kokeneemmalle ompelijalle, mutta halusin silti ottaa haasteen vastaan. Pienistä virheistä huolimatta siitä tulikin ihan hyvä. Eiköhän se meiän pikkujäbälle kelpaa.

Haalarin lisäksi olen ommellut kunnon arsenaalin housuja. Näiden ompeluun ei tosin tarvi oikein minkäänlaista ompelutaitoa, sillä näitä ompelee ihan kuka vaan ompelutaidotonkin. Ohjeen löysin ihan vaan netistä eräästä käsityöblogista.

Äitiyslomalla ehtii viimein toteuttamaan itseään :) Olen ompeluiden lisäksi neulonut ja virkannut ja lukenut kirjoja. Päivät eivät onneksi käy pitkäksi, vaikka kyllä pikkujäbä vois mun puolesta tulla jo viihdyttämään meitä ihan masun ulkopuolellekkin.

Odotus jatkuu...

Yliajalla

Laskettu aika on nut virallisesti ylitetty, sillä tänään ollaan jo raskausviikolla 40+1.

Pikkujäbällä tuntuu olevan mukavat oltavat yksiössään, sillä hän ei ole vieläkään ilmaissut minkäänlaisia merkkejä syntymästään. Olo on mitä mainioin ja alan jo melkein tottua noihin kylkiluilla lepäileviin kantapäihin :D haha.

Lauantaina oltiin Tiinan ja hänen kohta kolme vuotta täyttävän tyttärensä kanssa Nuuksiossa grillailemassa makkaraa. Sää oli mitä mahtavin ja nautinkin aimo annoksen D-vitamiinia kevätauringosta. No joo tiedän, tiedän. Suomessa ei saa D-vitamiinia auringosta kuin kesällä, mutta ihanalta ne auringon säteet kasvoilla tuntuivat siitäkin huolimatta. Hyvin jaksettiin sen parisen tuntia ulkoilla.

Eilen oli tosiaan meidän laskettu aika, mutta pojalla ei ollutkaan vielä kiire maailmaan, mitä vähän arvelinkin jo heti alusta asti. Illalla vähän taas mieheni kanssa juteltiin masulle ja kyseltiin, että koskahan jäbä haluais tulla ulos, niin tuleva isi sai vain potkun kämmenelle. "Menehän nyt siitä ja anna mun nukkua." :D

Odottelu jatkukoon. Pitäisköhän sitä sit vaikka vähän imuroida :D

8. Neuvolakäynti

Niin ne vaan päivät vierii vauhdilla eteenpäin. Olen tällä viikolla löytänyt taas inspiksen käsitöiden tekoon ja olenkin ommellut ihan mukavasti erilaisia vaatteita. Esittelen niitä sitten vaikka vähän myöhemmin. Olo on edelleen tosi hyvä ja välillä ihan unohdan, että edelleen raskaana ollaan, kunnes mahassa alkaa möyhyäminen. Yötkin nukun edelleen todella sikeästi, minkä johdosta olenkin päivällä tosi energinen. Ainoa vaiva mikä on, niin on nuo liitoskivut, mitkä etenkin nyt, kun ulkona on taas niin pirun liukasta, ovat kipeytyneet taas entistä enemmän. Ulos on kuitenkin päästävä, koska tämä kotona kaiket päivät kökkiminen tekisi minut hulluksi :D Onneksi tuo meiän koira vaatii edes sen verran, että ulos tulee lähdettyä vähintään kerran päivässä, mutta yritän kuitenkin hoitaa vielä aamu- ja päivälenkin itse, niin ei miehen tarvi vaivautua. Ja hyväähän se vaan mulle tekee.

Tänään oli tosiaan tuo kahdeksas neuvolakäynti ja yllättäen tälläkään kerralla ei ollut oma terkkani, vaan hänelle oli tullut jokin kiireellinen häppeninki jonkun toisen asiakkaan kanssa. Noh ei haitannut. Oikeastaan tämä tuuraaja oli jopa ehkä vähän kivempi, sillä ekaa kertaa hän ihan oikeasti kyseli paljon ja saatiin jotain keskusteluakin aikaiseksi. Yleensä olen saanut hoidettua nuo neuvolakäynnit noin 20 minuutissa, mutta tällä kertaa saatiin aikaa vierähtämään jopa yli puolisen tuntia. Olenkin aina ihmetellyt sitä, kun jotkut kertoo saaneensa kulutettua aikaa neuvolassa helposti sen tunninkin verran. Noh mutta mukava kokemus kaiken kaikkiaan.

Pistetääs tähän taas näitä statseja ylös:

rv    39+5 (rv 37+4)

Painon muutos /vko    770g (130 g)

RR 113/81 (101/78)

sf-mitta 32 cm (30,5 cm)

syke 135-140 (153)

Paino on selkeästi ottanut kauhean kasvunpyrähdyksen. Johtunee mahdollisesti nesteistä, mutta olen myös huomannut nälän ja janon kasvaneen tässä viimeisten viikkojen aikana. Toki myös aineenvaihdunta on vilkastunut, koska suolisto toimii vähän liiankin tehokkaasti välillä ja koko ajan on niin pirun kuuma, että hikoilen kuin pieni sika. Pissa näytti negat ja verenpaine on edelleen samaa luokkaa kuin yleensäkkin. Viimeksihän ihmettelin tuota alhaista yläpainetta, mutta nyt se oli taas lähes sama mitä mulla on koko raskauden aikana ollut muutenkin. Sf-mitta osui taas pitkästä aikaa takaisin käyrille, vaikkakin alakäyrällä mennään edelleen. Veikkaan, että ihan jo mittaajastakin johtuu, että ollaan menty pikkusen alakäyrän alapuolella, mutta kasvu on kuitenkin ollut kokoajan ihan käyrän suuntaista niin ei ole tarvinnut huolestua siitä sen enempiä. Tuo tuuraaja antoi epävirallisen painoarvionsakkin (oli kuulemma joltain kätilöltä oppinut) ja jäbä olis nyt sen vähän reilu kolme kiloinen. Hyvin ollaan siis keskikäyrällä. Kuulemma jäbä on myös laskeutunut ihan hyvin, mutta ei ole vielä kuitenkaan ihan kiinnittynyt ja sen olen kyllä huomannutkin. Välillä jäbä pyörittelee päätään niin vimmatusti, että saa aikaan sellasia vihlasuja, ettäh. Mutta hyvä vaan, suunta on kuitenkin oikea. Niinkuin me miehen kanssa aina vitsaillaan, kun tuntuu, että jäbä puskee navasta läpi, että eikös me jo sovittu, että ainoa suunta on alaspäin :D

Kovasti täällä jo pientä odotellaan, että päästään tutustumaan häneen. Äitini soittelee joka toinen päivä, että joko alkaa tapahtua ja appivanhemmatkin jo odottavat kuumeisesti ensimmäistä lapsenlastaan. Itselläni on vähän sellainen olo, että tämä ei synny ollenkaan, mutta jospa se sitten yllättää ja lähteekin vauhdilla käyntiin. Toivotaan niin. Syntyy kuitenkin meiän hääpäivänä eli tasan 41+0. Sillon sattuu olemaan vieläpä Palmusunnuntai ja kellotkin siirretään kesäaikaan. Kaikki mahdolliset häppeningit siihen samalle päivälle :D Jos ihan totta puhutaan, niin ei ole paljoa tullut edes ajateltua pääsiäistä, kun niin kovasti ollaan vaan odoteltu pikkujäbää saapuvaksi. Meiän pieni pääsiäispupu ♥

Noh, vielä jaksaa. Seuraava neuvola on sitten taas viikon päästä. 

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Viimeinen viikko

Heippatirallaa, ajattelin vaan tulla kertomaan, että täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena :D Tänään siis tosiaan vaihtui viimeinen viikko 40:stä raskausviikosta.

Olo on edelleen ihan semihyvä, vaikkakin kyllä alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että masusta loppuu kohta tila kesken. Samaan aikaan tuntuu painetta häpyluussa ja pienen peppu tai kintut työntää kylkiluita ja keuhkoja. Ai että miten mukavata.

Tällä viikolla oon myös huomannut ns. uusia oireita, nimittäin kipeät sormet. Sormet eivät kuitenkaan olleet turvonneet, joten aloin tietysti heti vimmatusti googlettamaan, että pitäisikö tässä nyt jotenkin huolestua, mutta ilmeisesti kyseessä on kuitenkin varsin yleinen "ongelma" ja selityskin on varsin luonnollinen. Nimittäin hormonithan ne siellä taas vaikuttavat ja pehmittelevät niveliä tulevaa synnytystä varten. Ja koska eihän ne nyt pysty mitenkään määrittelemään pelkkiä lonkkaniveliä niillä hormoneilla, niin koko kroppa saa kyllä taas tuntea osansa. Muutenkin nyt on ihan normaalia, että aina kun teen jonkun pienenkin liikkeen esimerkiksi sohvalta ylös nousemiseksi, niin selästä ja lonkasta kuuluu riks, raks ja poks :D

Oon myös huomannu vatsantoiminnan vilkastuneen ihan huolella. Toisaalta mulla on myös koko ajan ihan kauhea nälkä ja jano. Tuntuu, että voisin taas ihan helposti syödä joka toinen tunti jotain. Mistähän lie sekin kertoo.

Eilen olin ystäväni Tiinan järkkäämillä Nosh-kutsuilla ja Sannakin oli sielä. Sanna siinä sitten tokaisi, että ihan kuin mun masu ois jo vähän laskeutunu siitä viikon takaisesta, kun viimeksi nähtiin. Itseasiassa olin just pari päivää aikaisemmin pohtinut itse samaa ja silloin laitoinkin Tiinalle viestiä, että laskeutuuko maha ennen synnytystä ja näin se kuulemma tekee. Toki myöhemmin taas huomasin, että pikkujäbä oli taas vaihtanut kylkeä, kun potkut tuntui taas vaihteeksi vasemmalla, kun aiemmin ne tuntui pitkään pelkästään oikealla, että tuskin pikkuinen vielä ainakaan kiinnittynyt on.

Vielähän tässä on paljon aikaa kiinnittäytyä, mutta enää ei oo ihan sellanen fiilis, että tämä menis sen kaks viikkoa yliaikaa :D Menee kuitenkin, kun nyt kerran sanoin.

Loppuun taas vaihtuneen viikon kunniaksi masukuvaa suoraan koiralenkiltä. Vielä jaksaa vetää sen parin kilsan lenkin, mutta katsotaan kauan sitä iloa kestää. Toivottavasti ei pääse lapsivedet yllättämään kesken lenkin :D

Perjantaina taas neuvolaa. Jos on. Eiköhän se ole. On kuitenkin.

Palaillaan taas!

P.S. Tulin viikko sitten raskauskaapista ulos ja julkaisen somessa kuvan baby showereistani. Yhtäkkiä alkoikin tulla yllättäviä viestejä ihan random tahoilta. Ihmeellistä yhteisöllisyyttä tämä tuleva äitiys teettää :D

Yllätys!

Tänään pyörähti taas uusi viikko eli tänään ollaan jo rv 38+0. Tasan kaksi viikkoa laskettuun aikaan jäljellä. Olo on kyllä vielä sen verran hyvä, että en mitenkään malta uskoa meidän pikkujäbän syntyvän vielä silloin :D Jännityksellä odotan, että miten todellisuudessa käykään.

Eilen sain kokea ihanan yllätyksen, kun kaverit olivat järkänneet mulle baby showerit!

Mies osas kyllä pitää hyvin yllätyksen salassa, kun mä olin ihan vaan menossa pelailemaan lautapelejä kavereiden kanssa, haha. Toisaalta mielessä, kyllä kävi, että jos ei nyt, niin ei sitten ollenkaan :D

Oli ihanaa, kun kaikki kaverit olivat päässeet paikalle. Valitettavasti kälyni oli sairaana, mutta onneksi näen häntä usein muutenkin. Ihaninta olikin siis juuri nähdä kaikkia vielä ennen poikamme syntymää. Juhlissa oli ihanat tarjoilut ja koristeetkin olivat ihan vimpan päälle laitettu ❤️

Syötiin aluksi herkullista voileipäkakkua ja niin supersöpöillä pikkufanteilla koristeltua täytekakkua. Seuraavaksi availtiinkin jo lahjoja, joita oli ihan valtava määrä! En osannut kuvitellakkaan, että mitä kaikkea voisimmekaan saada ja olen niistä kaikista kyllä erittäin kiitollinen ❤️ Oli myös ihanaa saada kavereilta paljon hyviä vinkkejä erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin.

Lahjojen avauksen jälkeen pelailtiin hieman vauva-aliasta, jossa kaverit selittivät sanoja ja minä arvasin. Olen ehkä ollut vähän turhankin innokas tutkimaan asioita etukäteen, sillä arvasin kaikki sanat heti ekalla oikein :D Aliaksen jälkeen minulle sidottiin side silmille ja oli aika maistella hieman erilaisia pilttejä ja arvailla niiden sisältöjä. Oli kyllä sen verran avartava kokemus, että taidankin sitten tulevaisuudessa tehdä vauvani soseet ihan itse, haha. No ei, vaan katsotaan miten meidän käy. Kuulemma kaikki lapset ei noita pilttejä syö juuri ollenkaan. Opin taas jotain uutta!

Lopuksi vielä maalattiin masuun kivoja kuvioita ja sain hassuja kuvia muistoksi ensimmäisestä raskausmahastani :D Huom. minä olin asiasta jo yhdelle kaverille etukäteen itse puhunut, että olis hauska maalata masua, joten tässä ei ollut mitään itselleni vastentahtoista. Päinvastoin! Oli hauska pötkötellä sohvalla, kun kaverit näyttivät taiteellisen osaamisensa, haha.

Päivä meni ihan tosi nopeasti. Kuusi tuntia meni ihan hujauksessa, kun oli niin hyvässä seurassa. Ihanaa! Suuri kiitos maailman rakkaimmille kavereilleni! ❤️

7. Neuvolakäynti

Tänään oli tuon edellisen kontrollikäynnin mukaan laskettuna 7. neuvolakäynti. Kaikki perusjutut on edelleen kunnossa. Tässä vähän statistiikkaa(suluissa edellinen mittaus lääkärikäynniltä):

Raskausviikko 37+4 (35+4)

Painon muutos/vko 130 g (lääkäri ei ole merkinnyt)

RR 99/72 (108/73)

sf-mitta 30,5 cm (27cm rv 33+5)

syke 153 (150)

Painoa on kertynyt kokonaisuudessaan noin 10 kg, riippuen lasketaanko neuvolan vai kotipuntarin mukaan. Verenpaine oli tällä kertaa yllättävän alhainen vaikka meinattiin taas olla vähän liian myöhässä paikalla ja tein mittaukset vähän hätäisesti. Mittasin toki uudestaankin, mutta toisellakaan mittauksella ei tuo yläpaine paljoa yli 100 ollut. Luulin, että se nousee, kun synnytys lähenee, mutta ehkä me ei sitten vielä olla niin lähellä synnytysta, haha :D. Pikkujäbän syke on edelleen tasaisen reipas 150.

Meillä oli tällä kertaa eri terkka, koska meiän oma terkka oli puhelinpäivystyksessä, mutta eipä se juuri haitannut. Ei mulla edelleenkään ole oikein mitään erityistä höpöteltävää tuolla neuvolassa, kun kaikki on mennyt niin tasaisen sujuvasti. Sf-mitta kulkee edelleen alakäyrän alapuolella, mutta se kuitenkin koko ajan kasvaa saman suuntaisesti. Tuo tuuraaja vähän siitä kyselikin, että onko siitä koskaan sanottu mitään, kun se menee alakäyrän alapuolella, mutta ei siitä ole koskaan otettu mitään erityistä huomiota. Ultran perusteella ollaan kuitenkin keskikäyrällä, joten ehkä mulla vaan on sitten vähän erilainen kroppa kuin keskiverto-odottajilla. Kaikki on siis edelleen ihan kunnossa. Seuraava aika varattiin taas parin viikon päähän eli ihan siihen lasketun ajan holleille.

Mä en tiedä miks, mut aina kun mulla on neuvola, niin ennen sitä mulla ei oo oikein mitään oireita tai mitään ja sit just sen jälkeen tulee heti kaiken maailman vihlontoja yms. Tänäänkin alkoi tietty just neuvolan jälkeen tulemaan kaikenlaisia vihlaisuja, kun käytiin kaupassa ja olin jo ihan satavarma, että nyt alkaa supistukset. Noh kotiin päästyämme ne taas loppui, ja olo on taas ihan niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Aika monesti tää sama tapahtuu just neuvolan jälkeen ja menee sitten taas kuitenkin nopeesti ohi. Ärsyyntyyköhän pikkujäbä jotenkin sen neuvolatädin mittailuista ja alkaa ikävästi muksimaan mua johonkin hermoon sen johdosta :D haha. Nojaa en tiedä.

Mutta, niinkuin jo mainitsinkin, niin elo on täällä tasaisen tylsää, eli mitään erikoista ei ole tapahtunut. Nukuin toissa yönä mukavat 11 tuntia putkeen, ihan vaan koska voin, haha. Viime yönä heräilinkin sitten taas jälleen kolmen aikaan, kun pikkujäbä aloitti taas jonkun ihmeellisen yöllisen jumppansa. Vai oisko levottomuutta aiheuttanut tuo täysi kuu. Noh samapa tuo. Voimat on toisaalta vähän vähentynyt tai sitten olen vain laiskistunut. Jaksan onneksi vielä käydä koiran kanssa pari kertaa päivässä sen puolen tunnin lenkin, niin saan mukavasti nauttia tuosta ihanan aurinkoisesta pakkaskelistä, mutta muuten en sitten jaksakkaan enää tehdä kotitöitä ihmeempiä. Vähän kyllä järkkäilin taas lasten huonetta ja nyt siellä on jo mukavasti imetysnurkkaus valmiina odottamassa pääsyä tositoimiin. Sain veljeltäni heille ylimääräiseksi jääneen imetystyynynkin ja ainakin se vaikutti tosi tukevalta ja hyvältä. Sairaalakassikin on jo melkein valmiiksi pakattu. Enää sieltä puuttuu mieheni vaatteet ja hygieniatuotteet, sekä vauvan vaatteet. Omat tarvikkeet ja vaatteet siellä onkin jo kaikki valmiina :D No edes jotain.

Odotus jatkukoon. Kohta onkin enää pari viikkoa laskettuun ja mieskin alkaa olemaan jo ihan valmiustilassa, haha.