Lapsia ja äitejä

Huih, onpas viikko taas hurahtanut nopeasti, enkä ole ehtinyt edes tänne mitään kirjottelemaan. On aika korjata se :D

Viikon takaiset lastenkutsut meni oikein mukavasti. Paikalle oli saapunut melkein kaikki, yhtä lukuunottamatta, tästä meiän kaveriporukastamme. Paikalla oli myös kaikkien lapset, joita olikin sitten kaikenkaikkiaan viisi alle kolmevuotiasta. Yksi niistä oli synttärisankarin äidin siskon kolmekuukautinen vauva. Voih. Hulinaa ja melskettä tosiaan riitti ja tarjoilut olivat kerrassaan herkulliset. Ei saatu yhtään vauvauteluita miltään taholta, joten siltäkin osin kaikki meni odotettua paremmin.

Viime viikko menikin sitten vauhdikkaasti koulutuksissa ja työkiireissä tarpoen. Mitään erikoista ei ole kierronpäivien suhteen tapahtunut. Laskin juuri, että tänään on vissiinkin kp 26, eli jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin ovis saattaisi ilmaantua noin viikon päästä. Eli vielä noin kolmisen viikkoa, niin tämä keskenmeno kierto on vihdoin ja viimein ohi. Tuntuu, että edellisistä kuukautisista on jo ikuisuus. Olo on muuten täysin normaali, mutta jostain kumman syystä mulla on ihan järkyttävä turvotus päällä jatkuvasti. En tiedä johtuuko se hormoneista vai mistä, mutta tämä on jotain aivan järkyttävää. Normaalisti sormukset pyörii sormessa, mutta nyt ne pysyvät jymäkästi paikoillaan ja tuskin lähtee pois sormesta ollenkaan. Pitänee kokeilla jotain detoxia tai jotain mikä saa tehokkaasti nesteet liikkeelle.

No mites sitten tämä tunteita herättävä Äitienpäivä meni. Noh mua ei silleen kauheesti nämä tämmöiset merkkipäivät hetkauta. Kävin kukkakaupasta ostamassa äitilleni kukkia ja menimme hänen luokse syömään. Päästiin näkemään minun veljeni tuoreinta perheenjäsentä, joka oli vasta noin 1,5 viikkoa vanha. Voi että, miten pieni otus voikaan toinen vielä olla! Pääsin myös leikkimään ihanan kummityttöni kanssa ja hänkin oli jo kovasti kasvanut sitten viime näkemän.

Äitienpäivä meni siis oikein mukavasti. Selailin hyvillä mielin somea ja sinne laitettuja ylistyksiä äitiydestä. Naureskelin itsekseni, että toivottavasti sitten joskus omat lapseni EIVÄT tuo aamiaista sänkyyn koska a) haluan pestä hampaat ensin ja b) vihaan murusia sängyssä, haha. Uskon, että mieheni on samalla linjalla kanssani ja ei erehdy tuomaan aamiaista koskaan sänkyyn :D Kukin tyylillään.

Päivän päätteeksi katsoin vielä DVD:ltä elokuvan nimeltä Mother's Day. Alussa ajattelin, että siinä tuputettiin ihan liikaa äitejä ja raskausmahoja ja lapsia ja ihan kaikkea aivan liikaa, mutta lopulta se olikin ihan hauska elokuva.

Musta tuntuu, että mä olen taas löytänyt jonkunlaisen rauhan tämän lapsettomuuden kanssa. Suunnitellaan jo kovasti kaikenlaista tekemistä kesälomalle ja osa on sellaisia, että ei välttämättä haittais yhtään vaikkei raskaus alkaisikaan :D

Näillä mennään siis ainakin toistaiseksi eteenpäin. Rennolla meiningillä!

Lapseton lauantaina

En ole koskaan ennen viettänyt lapsettomien lauantaita, enkä oikeastaan vieläkään haluaisi asiaa myöntää, mutta tottahan se on. Johan tässä on vuosi ja kahdeksan kuukautta yritetty.

Meidän lapsettomien lauantai meni ironisesti lastenkutsuilla, kun ystäväni Tiinan lapsen 1-vuotissynttäreitä juhlittiin. Paikalla oli pieniä lapsia, yksi vastasyntynyt vauva, raskaana oleva ystäväni ja myös muita vieraita. Koko kestit tuntuivat olevan kuin isku vasten kasvoja. Kaikkea sitä mistä en välttämättä pääse koskaan itse nauttimaan. Tai siltä musta nyt vahvasti tuntuu. Onneksi sentään vauvauteluilta selvittiin.

Mies oli tosi suloinen, kun kerroin hänelle aloittaneeni taas terolut-kuurin. Kerroin, että menkat alkavat mitä todennäköisimmin kahden viikon päästä, mutta se ei tarkoita sitä että nyt ovuloisin. Toki on kai se mahdollista, että ovuaatio vielä tulee ja keho alkaa tuottamaan hormonia vielä kuurin jälkeenkin, mutta toivoa raskauden alkamisesta ei tässä kierrossa enää ole. Mies kyseli, että mistä tiedän tuleeko sitä ovulaatiota vielä, niin kerroin hänelle ovulaatiotesteistä ja hän kuunteli kiinnostuneena kaiken :D Ihana kun toinen yrittää olla perillä näistä naisen ihmeellisen kropan toiminnoista. Hän niin paljon toivoisi meidänkin vielä onnistuvan.

Tänään vietetään äitienpäivää omien äitiemme kanssa ja ollaan kiitollisia heille, kun ovat meidät onnistuneesti maailmaan saattaneet ♥

Onnea äiti!

Äiti- ja lapsitäyteinen viikonloppu

Oltiin lauantaina ystäväni luona katsomassa leffaa ja pelailemassa ja ennen kaikkea moikkaamassa kummityttöäni. Kummityttöni on jo kohta 10 kuukauden ikäinen söpöläinen. En ole koskaan ollut hyvä lasten kanssa, koska en ole juurikaan joutunut olemaan tekemisissä ihan pienten lasten kanssa, mutta jotenkin meillä vaan synkkaa kummityttöni kanssa. Uskalsin jopa ensimmäistä kertaa kysyä, että saanko ottaa kummitytön syliini, kun olen sitä vähän arastellut. Ystäväni ei ole koskaan halunnut väkisin tuputtaa tyttöä kenenkään syliin, koska kaikki eivät siitä välttämättä pidä, mutta minun tapauksessani pitää vähän tuputtaa, että uskallan tehdä mitään. Olin itsestäni erittäin ylpeä ja ystävänikin yllättyi kuinka hyvin tyttö viihtyi sylissäni.

Pikkiriikkinen maistiainen äitiydestä ja olen jo ihan myyty. Miksen voisi olla jo raskaana?

Sunnuntaina käytiin katsomassa Tiinan ja Jannen vastasyntynyttä vauvaa. Tyttö syntyi kuin syntyikin viime keskiviikkona, mutta synnytys oli ollut sitäkin rankempi ja olihan se jo mennytkin kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Pienokainen oli kuitenkin täysin terve ja äitikin toipuu pikkuhiljaa. Tiina ei pelännyt "tuputtaa" vauvaa toisten syliin ja aiemmasta rohkaistuneena otinkin tuon pikkuruisen nyytin hellään hoivaani. Voi kuinka pieni ja kevyt voi toinen vielä olla. Kuitenkin niin eläväinen ja täynnä erilaisia ilmeitä. Voisi viettää kokonaisen päivän vaan tuijotellessani pikkuvauvojen ilmeitä. Ne on niin viihdyttäviä :)

Käytiin me sitten äitienpäivän kunniaksi vielä meidän molempien äitienkin luona. Kerroimme ystävämme saaneen lapsen ja eiköhän sieltä alkanut sitten tulla tarinoita omista synnytyskokemuksista. Vaikka ehkä hieman järkytyinkin Tiinan kerrottua rankasta synnytyksestään, niin haluaisin silti niin kovasti kokea sen myös itse. Kuinka ylpeä sitä sitten voikaan olla, kun on saattanut maailmaan pienen ihmeen.

Toivottavasti meidän vuoro olisi pian. Kevätkin alkaa näyttää jo valoisammalta....