Musta joulu

Hei taas pitkästä aikaa. Olen ollut viime aikoina hieman alla päin ja voin vain huokaista helpotuksesta, kun tämä vuosi viimein loppuu. Olen tällä hetkellä toimistossa, jossa kymmenistä kollegoistani läsnäolevat pystyy nyt laskemaan yhden käden sormilla. Siis hiljaista on kuin huopatehtaalla. Uhrauduin kolmen hengen tiimistämme olemaan välipäivät töissä, koska minähän vasta palasin hoitovapaalta. Eihän minulla silloin ole oikeutta vaatia niin sanottuja ylimääräisiä vapaita ollenkaan. Niinpä uhrauduin. Jospa siten voisi antaa joulun iloa edes jollekkin.

Tänä jouluna olen ollut enemmänkin ahdistunut, kuin odottavainen. Rakastan joulua ja se on aina ollut lempipyhäpäiväni vaikka olisi kuinka synkkää ja myrskyisää, mutta nyt on saanut kaivaa todella syvältä edes pienen pienen onnen murusen, jolla saisi hymyn kasvoille. Eikä sillä, että meille olisi edes sattunut mitään, minkä johdosta mieli olisi musta. Toisin kuin ystäviemme lähipiirissä tuntuu vähän väliä kantautuvan suru-uutisia meidänkin tietoomme.

Olimme itsenäisyyspäivän viikolla Kanarialla lomamatkalla ja vaikka jännitimme huonoja kelejä, niin sää olikin mitän ihanin ja aurinkoisin. Ah sitä lämpöä ja valoa ja hotellimme oli mitä ihanin ja sopivin lapsiperheelle. Onni kuitenkin kääntyi jo heti toisena päivänä, kun pojallemme nousi korkea kuume. En uskaltanut laskea sitä pelkän buranan varaan vaan soitin meille lääkärin paikalle. Lääkäri tuli ja totesi pojallamme olleen nielutulehdus. Saimme reseptin antibiootille ja kipaisinkin heti hakemassa lääkkeen lähimmästä apteekista. Illalla lääkettä annettuamme poika oksensi erittäin tukevasti syödyn illallisensa syliimme. Mietimme, että voisiko se johtua lääkkeestä, mutta oksentelu toistui, joten totesimme hänellä olleen oksennustauti. Seuraava päivä meni hotellihuoneessa lepäillen ja parannellen poikaamme. Onneksi pian alkoi jo riisikakut ja mandariinit maistumaan niin, että olo parani huomattavasti. Pian pääsimmekin tutustumaan hieman lähiympäristöön ja rantaan, kunnes illalla mieheni alkoi voimaan pahoin ja pian alkoikin koko yön kestänyt oksentelu. Itse selvisin onneksi imodiumin voimalla. Yhtenä päivänä ehdimme nauttia puolikuntoisina auringosta ja hotellimme all-inclusive antimista ja sitten koittikin jo paluu koti-Suomen pimeyteen ja synkkyyteen. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, miksi kannattaa ottaa mukaan kaikki mahdolliset särkylääkkeet ja imodiumit mukaan. Sitä vaan toivoo, ettei niitä joutuisi koskaan käyttämään.

Sairastelua on siis riittänyt ja riittää edelleen. Viime viikolla kävimme poikani kanssa korvakontrollissa edellisen tulehduksen jälkeen ja eikös siellä sitten ollut jo uusi tulehdus. Saimme siis jälleen uudet antibiootit ja niitä syödään siis edelleen. Itsekkin toivoisin tämän yskän ja nuhan jo pian loppuvan, kun siitä olen saanut nauttia jo marraskuun alusta alkaen, mutta niin vaan tuntuu olevan taas piikkipallo kurkussa, että ei ilmeisesti sitten vieläkään löydy valoa tunnelin päästä.

Olen viime aikoina masistellut myös paljon korviini kantautuneista vauvauutisista. Paljon uusia ihania vauvoja on syntynyt mailmaan ja paljon uusia elämiä on saanut alkunsa. Ensi kesänä pääsemmekin ihastelemaan serkkuni tuoretta pienokaista. Voi kunpa vielä itsekkin saisin kokea uuden raskauden. Vaikka yritystaipaleemme onkin vasta varsin alussa, eikä minun pitänyt stressata koko yrittämisestä, niin silti olen taas huolissani kroppani toimimattomuudesta. Välivuodot on taas back! Johan tässä ehti kaksi kiertoa vierähtää ilman ylimääräisiä yllätyksiä, mutta nyt sitten taas sain toissa päivänä vaaleanpunaisen yllätyksen paperiin vessakäynnilläni. Olisi mielenkiintoista tietää, että mikä tuota vuotoa aiheuttaa. Liekkö mun pco/mfo-tyyppiset munasarjat ovat kehittäneet jonkun kystan häiriköimään mielenrauhaani tai sitten jotain aivan muuta. Menisin yksityiselle gynelle vaikka heti, jos en olisi mennyt viimeaikaisten menojen johdosta jo konkurssiin. Ahdistaa tämä mun terveyden tilani! Uuden vuoden lupaukseni siis olkoonkin keskittyä enemmän itseeni. On aika pistää tämä muija taas takasin ruotuun! Herranen aika mähän olen vasta 30! Elämä on vasta edessä! Nyt ryhdistäydy!

Olkoon vuosi 2020 taas parempi ja terveempi.

Nyt ei muuta kuin oikein ihanaa ja rauhallista joulun aikaa kaikille! ♥

Ruuhkavuodetko?

Ah ihanaa, voin ilokseni todeta, että ainakin tarhaan tutustuminen on sujunut erittäin hyvin. Pikkumies on ollut jo ihan vauvasta asti sellainen tutkiskelijaseikkailija, että ei paljoa sylissä viihdy, vaan koko ajan pitäis päästä liikkumaan, joten niin hän päätti tehdä myös tälläkin kertaa. Heti päiväkodin pihaan saapuessamme pikkujäbä käveli suoraan hiekkalaatikolle muiden lasten kanssa, otti hiekkalapion ja ämpärin ja rupesi leikkimään. Hiekkalaatikon jälkeen alettiin tutkiskelemaan tiluksia hieman enemmänkin ja lähdettiin jo käpyjä keräilemään muiden lasten kanssa ja esiteltiin niitä tarhatädille. Pikkujäbä sulautui jengiin alta aikayksikön :D

Oli niin ihana kuulla lastenhoitajiltakin kuinka reippaasti poitsu lähti mukaan leikkeihin ja jotenkin se, kun he kutsuivat poikaa heti alusta alkaen nimellään, toi sellaisen kotoisan olon. Hän on heti alusta alkaen osa muuta porukkaa. Sisätiloihin tutustuessakin poitsu löysi heti mieluisia uusia leluja ja oli selkeästi kuin kotonaan. Lähtiessä kotiin, poika meni halaamaan tarhatätejä ja vilkutti iloisesti heipat. Tänne on kiva tulla uudestaan! Seuraavana päivänä poitsu sai jo ensimmäisen uuden ystävän, kun he leikkivät yhdessä kuorma-auton lastaus leikkiä. Oli niin ihana katsoa, miten jäbä viihtyi ja nyt ei huolestuta yhtään viedä häntä ensi viikolla sinne kokonaan aamupäiväksi hoitoon.

Nyt, kun ei tarvitse enää päiväkodin aloituksesta stressata, niin aina löytyy joku muu huolen aihe. Nimittäin nämä, anteeksi kielenkäyttö, perkeleen naisten vaivat. Aina pitää olla joku asia jotenkin sekasin. Olen ilokseni huomannut, että kuukautiskiertoni on alkanut pikku hiljaa lyhentyä kohti sitä ns. tavallista 28 päivän kiertoa. Yllätyksekseni viime kierto oli 29 päivää, mikä on jo suorastaan harvinaista minulle, kun normaalisti kierrot kestävät vähintään 32-36 päivää. Ehdin jo haaveilla päässeeni eroon minun pco/mfo-tyyppisistä munasarjoistani, että josko raskaus olisi korjannut asian, niin nyt sitten tässä kierrossa hormonit heittävät taas häränpyllyä ja toivat takaisin ärsyttävän VÄLIVUODON! Argh, tiettekö kuin stressaavaa on huomata, että vasta alkuviikosta loppuneet menkat ovat ikäänkuin alkaneet uudestaan. Ja sitten sitä ihmetellään pää pyörällä, että mitä *ittua nyt taas.

Minullehan nämä välivuodot ei ole täysin uusi juttu, nimittäin niitä on ollut ennenkin. Muutaman kerran aiemmin, olen kokenut ns. ovulaatiovuotoa eli pientä rusehtavaa tiputteluvuotoa pari päivää ennen ovulaatiota. Tällä kertaa vuoto oli kuitenkin hieman erilaista. Tällä kertaa vuoto oli kirkkaanpunaista ja limansekaista ja sitä kesti noin kolmisen päivää. En ole tehnyt ovulaatiotestiä, että en voi satavarmaksi sanoa oliko tämä sellainen ovulaatiovuoto, mutta nopeiden googlailujen perusteella se voisi sopia oireisiin. Ilmeisesti jonkin sortin estrogeenipiikki on aiheuttanut tämän limansekaisen vuodon ja se selittäisi myös sen, miksi mun naamalle on viime viikolla ilmestynyt ihan huolestuttavan paljon näppyjä.

Mutta tiettekö mikä tässä kuitenkin hämää. Tässä hämää se, että tämä oletettu ovulaatio olisi näillä näkymin tapahtunut jo kp 14, mikä on siis minulle todella aikainen ajankohta. Voisiko ihan oikeasti kiertoni olla muuttumassa kohti ns. oikeaoppista 28 päivän kiertoa? Todella erikoista.

Mietin myös muita syitä tälle erikoiselle välivuodolle. Löysin googlella mielenkiintoisen keskustelun muiden kokemuksista ja jonkun lääkäri oli sanonut juoksemisen(tärinän) aiheuttavan ovulaatiohäiriöitä. Kuulostaa mielestäni tosi huuhaalta, mutta en voinut olla takertumatta siihen, koska olen nyt tämän vuoden puolella aloittanut juuri nimenomaan juoksuharrastuksen. Sattumoisin olimme juuri ystävieni kanssa juoksemassa Midnight runissa 10 km, että liekkö vain sattumaa, että tämä kierto kusee ja huolella. Myös stressi voi aiheuttaa kiertohäiriöitä ja en voi väittää, että siltäkään olisi viime aikoina vältytty. On ollut työn aloitusta, tarhan aloitusta, juoksutreenien sovittelua arkirytmiin, ja sitä sun tätä. Onko sittenkin vain ruuhkavuodet aiheuttaneet minulle kiertohäiriöitä?

Onko kellään ollut samanlaisia kokemuksia? Onko kierto mennyt ihan uusiksi synnytyksen jälkeen?

P.S Näköjään tunnisteella "tiputteluvuotoa" löytyy edellisiä kokemuksiani näistä välivuodoista.