Stressiä, stressiä...

Viime aikoina, jos ollaan vaihdeltu kuulumisia kavereiden kanssa, niin oon aloittanut sanoilla "stressiä, stressiä". Sitä tämä nykyinen tilanne on nimittäin aiheuttanut ja paljon. 

Ollaan oltu nyt viisi viikkoa koko perhe etätöissä eli siis myös poitsu on ollut kotona jo tuon koko viitisen viikkoa. Päätettiin jo heti alussa ottaa hänet kotiin, kun lupa etätöihin tuli myös meidän firmaan. En varmaan ole ainoa, jos sanon, että härdelliä on kyllä riittänyt. Ensimmäinen viikko oli todella stressaava. Yritettiin koko ajan miehen kanssa vuorotella ns. hoitovastuusta eli jompi kumpi yritti koko ajan viihdyttää lastamme parhaansa mukaan. Omat työt alkoivat kasaantua ihan hirveästi ja stressi alkoi kiristää kaikkien hermoja. Kaiken lisäksi poitsulla alkoi todella vahva uhmaikä ja esimerkiksi nukkumaan menemiseen alkoi yhtäkkiä menemään tuntikaupalla aikaa. Mikä tietysti vähensi meidän vanhempien omaa aikaa ja kiristi entistä kireämpiä hermoja lisää. 

Lisästressiä aiheutti myös poikamme 2-vuotissyntymäpäivä. Haluttiin järjestää juhlat ja oltiin jo hankittukkin osa muumi-teemasynttäreiden tarvikkeista valmiiksi, mutta vieraitahan ei voitu kutsua ollenkaan paikalle. Tai okei siinä vaiheessa tämä korona-pandemia ei ollut viedä näin suuressa mittakaavassa, mutta me ei haluttu riskeerata meidän hyvin alkanutta kotikaranteenia ollenkaan ja päätettiin juhlia synttäreitä ihan vaan kolmistaan. Synttärit sujui onneksi lopulta tosi hyvin. Leivoin meille kakun ja koristelin keittiön ilmapalloilla ja onnittelubannerilla, ja katoin pöydän muumi-teemaisilla kertakäyttöastioilla. Lahjaksi annoimme pojalle ison lego-junaradan, mikä on ollut ihan huippu juttu! Lisäksi ostamani muumipeikko-unilamppu on ollut joka ilta todella tärkeä unikaveri.

Pian alkoi rutiinit kotona olemiseen löytymään ja arki alkoi helpottumaan. Poitsu suostui taas nukahtamaan yksin, eikä tarvinnut enää istua tuntikaupalla sängyn vieressä odottamassa, että poika nukahtaa. Mutta ettei olisi ollut liian hyvä olla, niin saimme kuulla suru-uutisia mieheni suvun puolelta, ei kerran, vaan jopa kahdesti. Mieheni pappa menehtyi ja kaksi viikkoa myöhemmin kuulimme myös mieheni sedän menehtyneen. Ei onneksi kuitenkaan korona-kuolemia olleet, mutta tämän tilanteen vuoksi, emme päässeet hyvästelemään rakkaitamme viimeistä kertaa, sillä hautajaisissakin on rajoituksia.

Stressitasot alkoivat taas nousemaan, kun kuulin tällä viikolla, että meidän firmassa on alkamassa yt-neuvottelut ensimmäistä kertaa koko 50-vuotisen olemassa olonsa aikana. Elämme siis hyvin vaikeita aikoja, kun vakavarainen yrityskin joutuu tekemään näin rankkoja päätöksiä. Ensi viikolla selviää miten meidän käy.

Tämä stressi on vaikuttanut hyvin vahvasti myös kuukautiskiertooni. Ovulaatio ei todellakaan ilmaantunut normaaliin aikaan eli noin kp 19-21 vaan vasta kp 24 sain positiivisen o-testin. Se siitä varhaisesta ovulaatiosta, mistä ehdin edellisessä kierrossa iloitsemaan. Sitä suurempi hämmennys syntyi, kun aloin odottelemaan menkkojen alkamista. Vuoto alkaa lähes poikkeuksetta aina viimeistään dpo 12, mutta nyt, kun eletään jo dpo 14:sta, oli pakko tuhlata yksi kaupanpäällistesti.

Siihen ilmestyi toinenkin viiva.....

Uusi kierto

Viime yönä alkoi taas uusi kierto. Menkkojen alkaminen sujui kivuttomasti, koska tiesin jo etukäteen, ettei mitään tärppejä olisi luvassa. Ja siis toisaalta myös ihan kirjaimellisesti kivuttomasti. Edelleenkään mitään menkkakipuja ei ole mikä taas vahvistaa epäilystäni siitä, että aiemmassa kierrossa tuntemani oireet todella olisivat liittyneet kemialliseen raskauteen.

Kemiallisessa raskaudessahan munasolu siis hedelmöittyy ja kiinnittyy kohdun seinämään ja ehtii jopa hieman nostamaan hcg:täkin, mutta vuotaa sitten kuitenkin lopulta kuukautisten mukana pois. Ehdin siis tuntemaan jos jonkinmoista oiretta, mutta jotenkin erityisesti ne kohtua vihlovat sukkapuikkokivut jäivät päällimäisenä mieleen ja sitten ne voimakkaat supistukset, jotka sitten lopulta menkkojen alettua tulivat. Voi jos olisin vaan ehtinyt tehdä testin, niin voisin sanoa 100-prosentin varmuudella, mutta nyt sanona vaan 99 % varmuudella, että se oli kemiallinen raskaus eli toisin sanoen varhainen keskenmeno. Mullahan onkin niitä jo oiva kokoelma takana... 

Noh en jää kuitenkaan vellomaan menneeseen vaan nostan katseen kohti tulevaa. Tilasin lisää o-testejä, joten tässä kierrossa mahdollisesti päästään taas niin sanotusti hommiin :D Ja nyt niitä "ilmasia" raskaustestiliuskojakin alkaa olemaan sellainen kokoelma, että vois samanlaisten tuntemusten sattuessa kohdalle vaikka vähän testaillakkin ennenaikaisesti. Vaikka en tykkääkään testailla, ennen kuin menkat on oikeasti myöhässä, mutta ihan mielenkiinnosta. Otetaan tämä sellaisena tutkimusmatkana taas, haha.

Ehkä ens kerralla ollaan taas asteen verran viisaampia.

P.S. Mielenkiinnolla seuraan myös, miten rautakuurini vaikuttaa menkkoihin. Toistaiseksi ei mitään erikoista, mutta tähän asti eletyssä elämässäni, mulla on lähes aina jonkun asteista päänsärkyä menkkojen aikaan tai jälkeen. Nyt siis mielenkiinnolla seuraan, että johtuiko tuo päänsärky ihan puhtaasti hormonimuutoksista vai ihan oikeasti raudanpuutteesta. Sitä jännityksellä odottaen...

Oli ja meni

Tilasin viime viikolla taas kasan ovulaatiotestejä Raskauskeiju.fistä ja ne saapuivat maanantaina postissa. Päätin heti aloittaa testaamisen, koska sillon mentiin jo kierronpäivässä 19. Testi näytti yllättävän tummaa viivaa ja aiemmalla kokemuksellani se olisi voinut olla jopa positiivinenkin. Oletin, kuitenkin ovulaation ilmaantuvan taas vasta kp 21, joten jatkoin testailua vielä tiistaina.

Yllättäen testiviiva olikin jo miltei hävinnyt. Tais käydä niin, että ovulaatio oli ja meni.

Ei se nyt täysin yllätyksenä tullut. Maanantaina nimittäin mahaan koski ja pisti ihan huolella, joten kyseessä ei voinut olla muu kuin ovis tai jättiläiskupla ilmaa :D Kipu tuntui oikeassa munasarjassa ja ihan alaselkää myöten poltteli inhottavasti. Miten tässä tilassa nyt vois muka tuntea jotain innokkuutta hyppäämään lakanoiden väliin. Aamulla painetta tuntui vielä vähän, mutta hävisi lopulta kokonaan päivän mittaa. Oletan siis ovulaation tapahtuneen maanantai-sunnuntai välisenä yönä.

Että se siitä ovulaatiosta. Sitten ei muuta kuin menkkoja odottelemaan.

P. S. Varattiin meille taas talvilomamatka Kanarialle. Iih ihana, kun on taas jotain mitä odottaa, vaikkakin kovin kauaa ei tarvi odottaa, sillä siihen onkin enää vain viitisen viikkoa. Hurjaa! Jäbän toka ulkomaanmatka lentokoneella!

Voisko ne nyt vaan jo alkaa?

Tänään mennään kierronpäivässä 36. Pitikin mennä innostumaan edelliskierron lyhyydestä, kun nyt vedetään tietysti oikein extra pitkän kaavan mukaisesti, arghh. Tietysti just nyt, kun oikeasti haluis jo päästä tositoimiin sen pikku kakkosen suhteen.

Tämä kierto on heittänyt ihan totaalisesti häränpyllyä. Toissa yönä heräsin ihmeellisiin viiltäviin kipuihin munasarjoissa. Ei ainakaan ovulaatiosta enää ole kyse, koska "kuivaa on ku saharas". Selkeästi loppukiertoa eletään, mutta kuinka kauan vielä? Viime menkat pääs niin totaalisesti yllättämään, etten enää halua kokea pikkuhousupyykkiä työpaikan vessassa (kyllä, siis kuin noloa!). Synnytyksen jälkeen en ole tuntenut enää minkäänlaisia menkkakipuja ja näin ollen vuoto saattaa yllättää ihan koska vaan ja huomaan sen yleensä vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä. Sinänsä hirveen kiva, kun ei tarvi joka kuukausi syödä kipulääkkeitä parin päivän ajan, mut joku pieni ennakoiva nipistys ois ihan kätevä, niin vois ajoissa laittaa vaikka sen kuukupin holleille.

Tilasin muuten ensimmäistä kertaa ikinä testiin sellaisen kuukupin. En ole päässyt vielä ihan tositoimiin, mutta ainakin sen välivuodon aikana se oli tosi passeli. Se ei kuivata paikkoja niin pahasti kuin tampooni, jos vuoto ei ole niin kova, ja se tuntuu myös tosi mukavalta. Sais nyt ne menkat alkaa, niin pääsis oikeasti kokeilemaan, että onko se hyvä käytössä. Mun tuurilla, ne alkaa just heti ens viikolla, kun mulla on yksi parin päivän koulutus ja olen vähän niinkuin vieraalla maalla. Voi näitä naisten vaivoja...

Löysin muuten vessan kaapista ison läjän vuosi sitten vanhaksi menneitä ovulaatiotestejä. Pakkohan sitä oli heti testata, että vieläkö ne toimii, mutta testiviiva oli sen verran hailakka, että ne päätyi sitten roskiin. Pitää taas jotenkin koittaa päästä sellaiseen hyvää kierrontarkkailumoodiin takas, että vois joskus se tärppikin ehkä käydä, joten nyt otetaan kaikki hyvät ovistestivinkit vastaan. Mielellään nyt aluks ihan vaan joku liuskatesti ja sit jossain vaiheessa, kun pääsen vauhtiin, niin tilaan yhden digin ovisplussaa varmistamaan.

Mikä on tänä päivänä se paras liuska ovistesti?

Voi kuinka toivonkaan...

Vielä en ole päässyt r-testiä tekemään. Koitan muistaa ostaa sen tänään, kun käydään kaupassa. Laitoin jo pari digiäkin tilaukseen Raskauskeijulta, mutta posti nyt kulkee vähän millon sattuu.

Olen jo hieman salaa laskeskellut mahdollista laskettua aikaa ja tiettekö, kerrankin mulla on ihan tosi hyvä fiilis siitä. Joo, mä tiedän, ettei me välttämättä taaskaan päästä sinne asti, mutta ainahan sitä voi haaveilla. Ensinnäkin, te tiedätte mun kauhean pelkoni siitä, että laskettu aika osuu jollekkin merkkipäivälle, koska se on aina ollut huono enne. Noh jos nyt lasketaan sen mukaan, että ovis oli ehkä sillon kp 25, niin raskauslaskurin mukaan la olis 18.3 ja sillon ei todellakaan ole kenenkään merkkipäivä :D Jipiii!! Sen sijaan maaliskuun lopulla on meidän 2. hääpäivä, mikä ois tietty äärimmäisen ihana hääpäivälahja. Lisäks me ehdittäis saada vauva just ennen, kun mun mies täyttää 30. Ja sehän on siis aina ollu mun tavoitteena, että saisin lapsia ennen kolmeakymmentä(itehän tosin olen silloin vasta täyttänyt 29). Älkää ottako liian tosissaan tota. Se ikä on vaan mulle joku ihmeen päähän pinttymä :D

Oon ehkä elelly lomallani niin huolettomasti, etten ole tajunnut kuulostella kroppaani kunnolla, mutta nyt kun olen alkanut asiaa taas miettimään enemmän, niin olen kyllä tuntenut jo jonkun aikaa pientä nipistelyä kohdun seutuvilla. Olen toki olettanut sen johtuvan vain lähestyvistä menkoista, mutta jospa siellä oliskin joku salamatkustaja kyydissä. Tänäaamuna heräsin myös vilunväristyksiin, samaan aikaan kun mies hikoilee vieressä, hellepäivien aiheuttamaa lämmönnousua makuuhuoneessamme. Lisäksi mittasin tänään taas aamulämmön ja se näytti 36.64 astetta eli on se ainakin huomattavasti korkeampi kuin alkukierrossa, kun mittasin vielä alle 36 asteen. Ovis on siis todennäköisesti jo tapahtunut, mutta milloin, niin sitä ei moni tiedä :D Tämä siis todistaisi sen, että eilinen ovisplussa ei johtunut oviksesta, koska jos olisi, niin ovis tapahtuisi vasta tänään ja lämmönnousu tulisi vasta reippaasti sen jälkeen.

Merkit näyttää siis toistaiseksi ihan lupaavilta. Jos tässä nyt tosiaan on tosi kyseessä, niin on kai syytä kehittää jokin taistelusuunnitelma. Ajattelin aloitella nyt ainakin lugesteronilla ja sillä primaspanilla(50mg) ja kaapista taitaa löytyä vielä Multivitan Raskaus ja Imetys vitamiineja, joten näillä nyt ainakin alkuun. Toki lugesteronit vähän haittaa keskenmenovuodon alkua, mutta otan nyt sen riskin ja toivon, että tällä kertaa päästään näkemään elämää vielä sen 7+0 jälkeenkin.

Pitäkää peukkuja!

Kuva google

Ovistesti

Kotiin päästyäni oli jo niin kova pissihätä, että oli pakko tehä huvikseen yks ovistesti :D

Ovisplussa? Ehkä ei. Voiko olla? Oonko mä taas raskaana!?

Apua!

Great success!

No oho. Eipäs siinä sitten kauaa nokka tuhissu.

Ovisplussahan se sieltä pärähti. Hieman aikaisemmin kuin oletin, mutta ei se mitään. Parempi näin päin :D

Oiskohan Royal Geleestä ollu jotain hyötyä?

Oikeilla jäljillä

Eilen taisin havaita taas pitkästä aikaa kunnon limatulpan. Jos näin tosiaan oli, niin ovis saattais saapua jo viikonlopuksi. Jipii! Tein eilen ovistestin, mutta se oli vielä ihan vitivalkoinen. Jospa se lähipäivinä tummuu sitten. Toivottavasti.

En muuten ole tehnyt keskenmenon jälkeen ollenkaan raskaustestiä, koska tuhlasin kaikki kaapissa ylimääräisenä pyörineet jo viime raskauteen, mutta jospa tuo ovistesti ajaa vähän niinkuin saman asian. Ja ei tässä kyllä ole mitään oireitakaan enää ollut, joten eiköhän se kaikki hcg-hormoni ole jo kauan sitten kaikonnut meikäläisen kropasta.

Jos tuo ovis tosiaan tulla tupsahtaa viikonlopuksi, niin ajoitus olisi kerrassaan täydellinen. Menkat saapuisi sopivasti kesäkuun alkuun ja kun niistä ollaan selvitty ehjin nahoin, niin alkaakin olla jo pikku hiljaa lomaboogie ja saadaan nauttia siitä täysillä ilman ärsyttäviä rättipäiviä. Rättipäivät saa luvan häiritä sitten taas kun ollaan palattu lomilta toimistolle ja on jo valmiiksi muutenkin tosi masis olo loman loppumisesta :D haha.

Kesälle ollaan vähän suunniteltu perus juhannusmökkireissun lisäksi vielä yhtä toista mökkireissua isommalla kaveriporukalla Siljan kolmekymppisten kunniaksi. Sillon olis tarkoitus olla pitkästä aikaa ihan kunnolla naamat :D Katotaanko! Heinäkuulle suunniteltiin kans pikkasen festarireissua tyttöjen kesken, kun ei olla oikein ehditty viettää yhdessä aikaa. Toivottavasti päästään nauttimaan kunnon festarikesästä! Loppu vuodelle on kortit vielä vähän auki. Jotain reissua olis tarkoitus tehdä, mutta ei olla vielä päätetty lähdetäänkö kahdestaan viikoksi Malediiveille vai Tiinan ja Jannen kanssa pariksi viikoksi Thaimaaseen tai johonkin vastaavaan. Johonkin ollaan joka tapauksessa lähdössä, se on varma.

Kuva Google

Vauvantekoprojekti on nyt väistämättä hieman tauolla, kun odotellaan, että kroppa toipuu keskenmenosta kokonaan. Lisäksi en halua nyt turhaan stressata mitään yrittämiseen liittyvää ennen, kun ollaan käyty siellä polilla, joka on vasta sitten elokuussa.

Lomaa (ja ovista) odotellessa.

Tulihan se sieltä!

Odotellessani liuskatestin punaisen värin tasoittumista, huomasin testiviivan tummuneen jo sen verran, että kaivoin digitestin laatikosta. Upotin sen nesteeseen ja odotin vilkkuvan testikuvakkeen muuttuvan hymynaamaksi. Ja niinhän se sitten tekikin. Jes, ovulaatio löydetty! Metsästys on päättynyt :D

Vertailun vuoksi kaivoin vielä nuo vanhat testit esiin. Hailakkaa viivaa näkyy jo parin päivän ajalta. Ihmeen vaaleita nuo mun testit yleensäkkin. Mitähän lie maanantaikappaleita mä oon saanu tai sitten mulla on vaan harvinaisen laiha pissi :D

Noh pääasia, että ovis on nyt bongattu ja voin taata, että tänään on aivan varmasti treffit sängyn kulmalla miehen kanssa ;)

Nyt vaan täytyy miettiä, kun ovis tuli nyt näin myöhään, niin ei ole huolta, että menkat alkais kesken reissun, joten ottaako luget käyttöön vai ei.

Kas siinä vasta pulma.

Ovista mä metsästän...

...Tahdon saada suuren. Haha. Varmaan tuli jo kaikille selväksi, että ovisbongailu jatkuu, nimittäin negaa näytti koko viikonlopun. Toki testiviiva oli lauantaina ja sunnuntaina jo selkeä haalea viiva, että jospa se siitä kohta plussaksi tummuu. Limatkin on jo ihan kirkasta ja superliukasta, että d-day on varmasti jo kohta täällä.

Feromonit leijailee jo selkeästi ilmassa, sillä mieheni on ollut viime päivinä ihan kiimassa :D Eikä siinä siis mitään vikaa ole. Jännä vaan huomata miten lempi leiskuu vielä näin 11 vuoden yhdessäolon jälkeenkin kuin teinillä ikään. Haha.

Tiputtelua/tuhruttelua en ole enää havainnut sen torstaisen jälkeen. Ehkä siellä sitten vaan oli joku pieni haava jossain ja siitä pari pisaraa verta oli päässyt vuotamaan. Sen verran vaalean punaista se vuoto meinaan oli, ettei siinä paljoa enempää sitä verta ollutkaan.

Viikonloppu meni taas ihan liian nopeasti kevät siivousta tehdessä. Vaihdoin oikein ahkerana tyttönä verhotkin kesäisempiin. Mutta ei auta. Kohti uutta viikkoa!

Mukavaa maanantaita!

Tänään on Dolmio-päivä!

Ei vaines. Ei tänään ole Dolmio-päivä, mutta arvatkaas mikä päivä tänään oikeasti on! Tänään on ovulaatiopäivä! Nimittäin eilen tein (muistin jopa) ovistestin ja siihen ilmaantui kaksi viivaa. Viivat oli kyllä sen verran haaleat molemmat(mitä lie maanantai-kappaleita mä oon taas saanut), että tein varmistukseksi vielä digitestin ja kyllä, se hymyili mulle! Tämä on nyt jo toinen kierto putkeen kun ovis on tullut jo ennen kp 20 eli tänään on siis kp 19. En edes ole jaksanut laskea päiviä, mutta sen hymynaaman nähtyni oli pakko kattoa, että hetkonen, missäs nyt mennäänkään.

En tiedä vaikuttaako clomit vai jotkut luontaistuotteet, mutta vitsi miten hienoa, jos ovis on nyt alkanut ottaa paikkaansa enemmän oikeaan suuntaan. Toki tämä voi olla ihan vaan sattumaa tai pelkästään väliaikaista, mutta nautitaan nyt kerran kun voidaan :D Sen verran kyllä pakko sanoa, että clomit on ihan selkeästi vaikuttanut mun limakalvoihin, koska kuivaa on ollut. Edes sitä perinteistä limatulppaa ei tullut tässä kierrossa ollenkaan vaan hädin tuskin jotain random valkkaria on valunut housuin asti. Sori yksityiskohdista. Ens kierrossa otan kyllä taas käyttööni Royal Geleen, koska sillä tulee mulle ihan mielettömät ovislimat, että petipuuhatkin alkaa maistumaan ihan eri tavalla :D

Tänäaamuna lämmöt oli laskenut sen verran, että veikkaan munasolun puhkeavan ihan näillä näppäimillä. Huomenna toivottavasti lämmöt kohoaa selkeästi oviksen merkiksi. Dpo 3 aloitan taas lugesteronin, jos se vaikka vähän auttais noita mun onnettomia limakalvoja pysymään kasassa vielä sinne dpo 14 asti. Ens kierrossa mennään varmaan sitten ihan pelkillä luontaistuotteilla, koska reissussa on inhottava käyttää lugea.

Mutta joo, tämmönen plääni tähän väliin. Mielenkiinnolla odottelen jo seuraavaa luomukiertoa, että millon se ovis mahtaa sillon ilmaantua :D

Kun posti ei kulje

Tajusin vasta tänään,  että ne mun tilaamat ovistestit ei ehtinytkään tulla postissa ja mulla on enää yksi liuska- ja yksi digitesti jäljellä. Noh ajattelin, että teen nyt ainakin tuon yhden liuskan ja sit huomenna voi hätätapauksessa hakea apteekista pari ovistestiä, jos ei plussaa ehdi tulemaan. Yllättäen liuskaan ilmestyikin toinen viiva, mutta se näytti aluksi kovin haalealta.

Hetken siinä vertaillessani edellisten päivien tikkuja alkoi testiviivakin jo vähän tummumaan entisestään, joten päätin uhrata viimeisen jäljellä olleen digin varmistukseksi. Jos paska tsäkä käy, niin huomenna pitää hakea vaikka yksi vara paketti digitestejä lisää, mutta nyt ainakin tiedetään onko se ovisplussa tänään vai ei.

No kyllähän se sitten ovisplussa olikin, kun digikin kerran hymyilee :D

Nyt tuli kyllä ovis aivan täydelliseen saumaan, sillä aikomuksenamme olikin tänään hengailla meiän uusissa kylpytakeissamme ja ehkä vähän jotain muutakin kivaa ;)

Oikein mukavaa loppiaista kaikille!

Aikataulussa

Tänään ilmestyi ovisplussa testitikkuun.

Ei kai tuosta voi enää erehtyä. Ihan aikataulussa ollaan, sillä veikkailin ovista viikonlopulle. Tai siis ovisplussaa. Seurailen taas mielenkiinnolla lämpöjä,  jos vaikka bongaisin taas munasolun puhkeamisen tai jos lämmöt nyt ylipäätään lähtee nousuun. Jos lämmöt näyttää lupaavilta, niin aloitan dpo 3 lugesteronin loppukierron tueksi.

Muuten vointi on ihan hyvä vaikka poski onkin vielä vähän turvonnut. On kuitenkin jo parempi kuin eilen, sillä tänään en ole tarvinnut enää buranaa, vaan olen pärjännyt pelkällä panadolilla. Eiköhän tuo suu parissa viikossa ole taas ihan normaali. Tai jos edes jouluaattona sais syötyä jo ihan normaalisti :)

Semmoista taas tänne. Onneksi ens viikko on taas lyhyt viikko, kun saa yhden ylimääräisen vapaan Itsenäisyyspäivän johdosta.

Mukavaa ja rauhallista 2. adventtisunnuntaita kaikille! ❤️

Selvisin!

Viisurin leikkauksesta selvitty tai ainakin vielä toistaiseksi :D Kivut iski eilen mukavasti heti puudutuksen lakattua, mutta onneksi olin jo ehtinyt hakea kunnon dropit sitä varten apteekista. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa.

Oli kyllä aikamoinen toimenpide. Ei se siis kestänyt kuin sen 20 min, mutta siinä vaiheessa alkoi jo vähän jännittää, kun suukirurgi peitteli minut sinisellä leikkausliinalla, jossa esiin jäi vain nenä ja suu. Ennen tätä, hoitaja oli jo tyrkännyt käteeni 5 tablettia antibiootteja ja särkylääkettä. Kivat ennakkotoimenpiteet. Onneksi suukirurgi oli mukava ja selitti koko ajan mitä tekee. Hammas pistettiin osiin ja vedettiin sitten palasina irti. Välillä kyllä tuntui ihan siltä, että nyt lähtee koko leuka sijoiltaan, mutta kyllä se sitten oli ihan nopsasti ohi. Kipuja ei ollut, mutta äänet vähän ahdisti, mutta onneksi se on nyt ohi.

Nyt olelen kotona tämän päivän saikulla. Poski on hieman turvonnut ja arka, mutta mitään sen suurempaa mustelmaa ei ole ainakaan vielä ilmaantunut. Pidin eilen koko loppu illan kylmäkallea poskella, mikä varmasti helpotti kovasti turvotukseen.

Tänään aamulämmöt näytti 36.48 astetta, mutta en lisää sitä nyt kalenteriini, koska heräilin yöllä useampaan kertaan, joten tuskin tuli kokonaista kolmen tunnin jaksoa nukuttua kertaakaan. Tulokset eivät siis ole lainkaan luotettavia. Eilinen ovistesti näytti negaa, mutta tänään huomasin valkkarin lisääntyneen niin, että oli ihan "pikkarit märkänä" :D Jännittää pääseekö ovisplussa yllättämään lähipäivinä.

Nojoo, mutta hengissä siis ollaan vielä ainakin toistaiseksi. Nyt menen sohvalle makoilemaan mehukeiton ja jäätelön kera :)

Palaillaan taas!

Pikakatsaus

Aamulämpö oli tänään 36.09 astetta. Siinä se vaan heiluu päivästä toiseen. Eilinen ovistesti näytti puhdasta negaa, eikä nyt oo oikein ollut mitään erityisiä tuntemuksiakaan. Vähän on ehkä valkovuoto muuttunut liukkaammaksi, mutta ei vieläkään selkeätä ovislimaa.

Tänään koittaa tuo pelolla ja kauhulla odottamani hampaan poisto. En sinällään pelkää itse operaatiota. Luotan kyllä ammattilaisiin ja puudutuksen voimaan, mutta pelkään, että joudun kokemaan jotain jälkikomplikaatioita. Rakas kälyni nimittäin oli juuri viime kuussa viisurin poistossa ja eikös hänelle tullut sen jälkeen ihan hirveä tulehdus. Olen pakannut jo pakastimen täyteen jäätelöä ja mies lupasi hemmotella sillä minua tänään :D Makaan siis sohvalla jääpussi poskella ja mies kiikuttaa minulle jäätelöä. Lohduttaudunkin jo etukäteen sillä ajatuksella.

Ajatukset ovat siis väkisinkin poissa oviksesta. Jos munis kasvaa oletusten mukaisesti, niin ennustan oviksen ilmaantuvan lauantaina, mutta jos kasvu on hidasta tai se irtoaa myöhemmin, niin ennustan ovista viimeistään maanantaille. Toki jos saan tuosta leikkauksesta ihan hirveät tulehduskipulääkkeet, niin voi kai se ovis jo senkin takia myöhästyä. Noh sen näkee sitten.

Tikuttelen, jos muistan. Yritän muistaa.

Yhyy.

Havaintoja

Tein juuri mielenkiintoisen havainnon, mikä mun olis ehkä pitänyt huomata ja aika päiviä sitten :D Nimittäin mun ovulaationi tapahtuu vasta noin 36-48 tuntia LH-huipusta. Toki ei joka kerta, mutta se selittäis aika paljon. Esim. sen miksi viime raskaudessa alkio oli päivän pienempi, kuin mitä itse olin laskenut.

Nyt kuitenkin huomasin jännittävän seikan aamulämmöissä.

Tämä poimittu Vau.fin sivuilta:

Kun lämpö notkahtaa noin neljännes asteen edellispäivän tulosta alemmas, on munasolu todennäköisesti irtoamassa. Jos ovulaatio on tapahtunut, lämpö nousee seuraavana päivänä puolesta asteesta asteeseen.

Tuo kuva kertoo hyvin mitä on tapahtunut ja millon. Ovisplussa ilmestyi testiin tiistaina, pieni lämmönnousu tapahtui keskiviikkona, mutta yllättäen eilen lämmöt notkahtikin sen neljännes asteen, kunnes tänään aamulla mittasin taas 36.48 astetta. Aluksi luulin, että mun mittarissa on nyt jotain häikkää, mutta sitten tajusinkin, että sen täytyi johtua sen munasolun irtoamisesta. Aika jännä. Harmi vaan, että tallettelut jäivät vain tuonne aiemmin oletettuun dpo 0:aan, mutta eipä tällä kierrolla nyt niin väliä ollutkaan :)

Eli pitäisköhän mun nyt laskea sitten niin, että tänään onkin vasta dpo 1, tuon dpo 2 sijaan? Sehän selviää sitten taas kun menkat alkaa ja nyt mun arviot vasteultralle onkin taas ihan sekaisin. Ei juma, tää on kyl yhtä tähtitiedettä.

Aina oppii jotain uutta. Mitähän ens kierrossa taas opitaan :D

Deja vu

No oho. Ovisplussahan se siinä ja tismalleen samana kierronpäivänä kuin edellisessäkin keskenmenokierrossa. On tämä naisen kroppa jännä :D

Tänään siis kp 33 ja huomenna odotettavasti ovis. Millon sitä uskaltaa alkaa varailemaan aikaa vasteultraan? Toki voihan sen sitten vielä perua,  jos jotain kummia sattuu tapahtumaan :D

No eipä yllättänyt

Eipä se ovisplussa sitten ilmestynytkään vielä eilen. Valitettavasti tein sen testin kauheella kiireellä, niin en ehtinyt kuvaa ottamaan, mutta saatoin ehkä havaita pientä tummumista testiviivassa. Toki voihan olla, että nuo testit on vähän epätasaisia, että jotkut näyttää tummempaa viivanpaikkaa ja jotkut ei mitään, mutta haluan toivoa, että se plussa sieltä vielä ilmaantuisi. Toisaalta jos vanhat merkit pitävät paikkansa (eli siis verrataan nyt edelliseen keskenmenooni), niin ovis tulee vasta kp 34 (keskenmenovuodon alusta laskettuna) eli siis huomenna.
Jos en ihan täysin ole mennyt laskuissa sekaisin, niin tänään pitäisi olla kp 33. Lämmöt näytti tänä aamuna 36.22 astetta eli ei vielä mitään nousua havaittavissa.

Sittenkohan tuosta oviksesta ollaan päästy perille jotenkuten, niin alkaakin luteaalivaiheen pituuden jännääminen :D Kiva kun mun kierrot on aina niin "jänniä". Odotan mielenkiinnolla, että onko edellinen lugesteronkuurini vaikuttanut mitenkään kroppaani ja näin ollen tasoittanut luteaalivaiheeni normaalin 14 päivän tasolle. Tai ei tarvi olla edes 14 pv, kunhan ei vaan olisi vain 9 pv, mielellään edes 12 pv. Vai tuleeko kenties tiputteluvuoto takaisin. Niin sitä ei voi koskaan tietää. Sinänsä jännittävää on myös se, että saanko varattua gynelleni aikaa vasteultraan, kun sen klomifeenin napostelun aloitan.

Don't worry, kyllä mulla siis on ihan oikeatakin elämää, etten mä elä vaan kierron päiviä analysoiden :D Olis vaan niin kiva päästä jo takas ns. normikiertoon, kun tämä km-kierto on aina niin tuskaisen hidas. No katotaan. Tänään jos se plussa ilmestyis siihen o-testiin, ni oltais taas askeleen edempänä.

P.S. Ihan kuin mun boobsit ois vähän kipeet. Eikse nyt olis jo ihan selvä merkki oviksesta jos mikä :D Tule jo, ovisplussa, tule jo!

Myrskyn jälkeen

Eilen oli taas sellanen hulivilipäivä, että saatiin vaan juosta paikasta toiseen, mutta tällä kertaa ihan positiivisissa merkeissä. Kävin nimittäin neuvottelemassa itselleni uudet vakuutussopparit reippaasti parempaan hintaan, käytiin vahinkotarkastuttamassa auto ja sainpa vielä puhelimenikin viimein haettua huollosta kuukauden huollossa olon jälkeen. Tuntuu, että elämä alkaa taas kääntyä pikkuhiljaa positiiviseen suuntaan :D

Mutta jospa palataan taas blogin aiheeseen eli vauvantekoprojektiin. Olen nyt parina päivänä tehnyt huvikseni ovistestin, mutta vielä ihan selkeätä negaa näyttää. En ole yllättynyt, koska veikkailin ovista vasta kuun vaihteeseen tai sen jälkeen. Mies tosin tokaisi jo, että ihan kun olis liukkaankelinvaroitus (meiän salakoodi lähestyvälle ovikselle :D), mutta en tiedä sitten onko valkkarit vielä juurikaan lisääntyneet vai onko vielä ihan normimäärissä. Saa nähdä mihin suuntaa kehittyy.

Lämpöjäkin olen välillä seuraillut, mutta ne tuntuu heittelevän 36 asteen tuntumassa riippuen miten hyvin olen nukkunut. Yleensä sillon jos heräilen yöllä johonkin, niin lämmöt on ehkä sen 0,1 astetta korkeammalla ja sitten jos nukun kuin tukki, niin lämmöt on alle 36 asteen. Mittailen siis edelleenkin vain kainalosta heti herättyäni, joten tulokset on just niin luotettavia kuin voidaan olettaa niiden olevan.

Mua vähän jännittää, että millon mun menkat alkaa, eli toisin sanoen milloin mun ensimmäinen clomikiertoni alkaa. Oon jo käynyt kurkkimassa Mehiläisen ajanvarauksesta, että milloin saisin ajan vasteultraan omalle gynelleni ja jos hänellä ei ole aikoja, niin kenellekköhän sitä uskaltais sitten mennä levittelemään jalkojaan. Voi kun päivät etenis ihan pikkusen nopiampaa ja menkat alkais. Tai ehkä ei sittenkään. Jouluhan tässä jo kohta yllättää, jos mennään vielä yhtään nopeampaa :D Oon välillä salaa miettinyt, että mitä jos me saadaankin positiivinen r-testi vielä ennen joulua. Hui se ois aika hurjaa.

Noh ei auta kuin odottaa.

Onko tää todellista?

Mä en jaksa uskoa, että tää olis totta.

Onko tää totta? 

P. S.  Ostin just kaupasta isot laaatikot tamponeita valmiiks :D