Epänormaali onkin normaalia

Vietimme tuossa yksi ilta tyttöjeniltaa Eveliinan ja Sallan kanssa ja yhtäkkiä Eve ottikin puheeksi hänen PCOS:n. Pian jo selvisikin, että Sallallakin on monirakkulaoireyhtymä ja hänellekkin on sanottu, ettei hän tule saamaan ikinä lapsia. Mitä tämä nyt yhtäkkiä on?

Onko nykyään siis enemmän normaalia olla lapseton tahtomattaan, kuin saada lapsia ns. vahingossa. Ainakin siltä se nyt tuntuu. Lapsettomuus tuntuu olevan nykypäivänä ihan yleistä ja sekös pelottaakin minua.

Minun on aika laatia suunnitelma. Suoraan sanottuna lisääntymissuunnitelma. Ensiksi varaan ajan gynelle perustutkimuksiin ja seuraavaksi tutkin mahdollisia perhesuunniteluneuvoloita tai jotain. En tiedä yhtään mistä aloittaa, mutta nyt on oikeasti aika tehdä jotain.

Neuvoja ja vinkkejä kaivataan? Mistä lähteä liikkeelle?

Tieto lisää tuskaa

Jutustelin taas pitkästä aikaa Eveliinan kanssa ja jotenkin ihmeellisesti aiheet taas kääntyivät lapsiin. Olenkin jo aiemmin kertonut, ettei Eveliina pode minkäänlaista vauvakuumetta, mutta hän myöntää haluavansa toki lapsen, sitten joskus kolmekymppisenä. Keskustelimme sitten ehkäisystä ja gynekologilla käymisestä ja yhtäkkiä Eveliina paljasti aikamoisen pommin. Hän ei voi saada lapsia ilman hoitoja!

Eveliina oli lomansa aikana käynyt perus papakokeessa ja gynegologi oli sitten kysellyt hänen kuukautiskierrostaan. Sehän jo tiedettiinkin, että hänellä on epätavallisen pitkä kierto, mutta syytä sille ei oltu vielä löydetty. Gynekologi ehdotti sitten ultrausta ja tulos oli selvä. Eveliinalla on PCOS.

PCOS tarkoittaa siis munasarjojen monirakkulaoireyhtymää ja se näkyy ultraamalla jonkilaisena helminauhamaisena kuviona. Oireita on mm. juurikin epäsäännöllinen kuukautiskierto, vyötärönseudun lihavuus, hidas aineenvaihdunta ja jonkin sortin liikakarvoitusta. Nyt kun mietin noita oireita, niin nehän on ihan selvät. Eveliina on monesti kertonut epäsäännöllisestä kierrostaan ja yrityksistään pudottaa painoa. Lisäksi hän on joskus sanonut, ettei hikoile juurikaan, eli aineenvaihdunta ei toimi kunnolla ja olen jopa joskus naureskellut hänen pakonomaiselle käsikarvojen ajelulleen. Ehkä se onkin aina johtunut tuosta PCOS:sta. Myös lantio- ja selkäkivut saattavat johtua nimenomaan tuosta.

Kun kuulin Eveliinan "tuomiosta", tuli minulle todella ahdistunut olo. Tunsin vilunväreitä ja huonoa oloa. Ihan kuin minä olisin juuri saanut moisen diagnoosin. Vaikkei Eveliinalla olekkaan juuri vauvantekohommat mielessä, niin kyllä sen on täytynyt silti tuntua pahalta kuulla, ettei kaikki olekkaan ihan normaalia. En tiedä pystynkö itse menemään tutkimuksiin, kun pelkään sitä vastausta niin paljon. Toivoa ei kuitenkaan ole menetetty. Moni PSOC:stä kärsivälle on luoja suonut pienen ihmeen ihan luomunakin ja nykyään hoidotkin on jo niin kehittyneitä, että varmasti toivoa vielä on. Olen iloinen, että Eveliina uskalsi avautua oireestaan minulle. Hän on vahva nainen.

Muistan Eveliinaa rukouksissani luontoäidille :)

Vielä on toivoa jäljellä

Vilkuilen päivittäin bloggerin listaa seuraamistani blogeista, josko siellä olisi uusia päivityksiä. Musta olis ihana saada taas pitkästä aikaa lukea raskaushaaveista potevien onnistumisista. Varsinkin sellasten, jotka on jo tosi pitkään yrittänyt. Tietysti olis ihana saada myös itse kirjoittaa onnistumistarinoita, mutta tällä kertaa en halua olla itsekäs.

Jos joku pitkän yrittämisen jälkeen onnistuisi, niin ehkä meilläkin silloin heräisi taas se pieni toivon kipinä. Nyt olen kerrankin sillä tuulella, että soisin mielelläni sen onnen hetken vaikka jollekkin läheiselleni. Vaikkapa ystävillemme Siljalle ja Eerolle. Olisin niin onnellinen heidän puolestaan, jos heillä jo tärppäisi. Vauvauutisista haaveillen....

Itse olen nyt valmis odottamaan. Odottamaan sitä oikeaa hetkeä. Meidän rahatilanne on vihdoin lähtenyt parempaan suuntaan ja haaveilemme jo yhteisestä lomamatkasta. Oikeastaan se olisi häämatka. Haaveilemme siis tällä hetkellä naimisiinmenosta. Pitkästä aikaa koen taas olevani niin onnellinen. En tiedä miksi. Eihän raha tuo onnea :D Vai tuoko?

Mulla on sellanen fiilis et muutoksen tuulet puhaltaa. Syksy tuo mukanaan jotain uutta, mutta en vaan tiedä vielä mitä. On vaan sellainen tunne. Ehkä me voisimme vihdoin ostaa uuden auton. Isomman auton, ehkä jopa perheauton.

Jonkinlainen pesänrakennusvietti muhun on iskemässä ja mulla on siitä hyvä fiilis. Olen ihan kohta valmis. Valmis vastaanottamaan meidän pienokaisen. Saavuthan pian?

Toimeeton

Mulla on jotenkin pöhlä olo. Haluaisin nopeuttaa tätä vauvantekoprojetia, mutta en oikein voi tehdä mitään. Tai voisinhan minä hakeutua lapsettomuusklinikalle, mutta en koe olevani vielä valmis siihen. Selasin jo netistä mahdollisia klinikoita, mutta kaikki julkisen puolen klinikat toimii vain normityöajalla, eli se tarkoittaisi vähintäänkin jonkin sortin "lintsausta" töistä ja se ei oikein minun tapauksessani onnistu. Mietin jo, että ensi kesänä viimeistään mennään. Varaan lomat siten, että voin hoitaa tähän projektiin liittyviä asioita herättämättä sen suuremmin huomiota.

Tavallaan jo jonkinlaisen aikataulun kehittäminen lohduttaa ja on jotain mitä odottaa. Jotain muutakin kuin tietämättömyys. Siltikin odottavan aika on vaan niin hirmuisen pitkä.

Voi kunpa voisin nähdä tulevaisuuteen, niin tietäisin miten kauan joudumme vielä odottamaan. Tai edes sen, että onko mitään mitä odottaa. Tietämättömyys raastaa minua.

Salaa taas lasken päiviä ovulaatioon ja mietin tulevia petipuuhia. Lupasin olla tikuttamatta nyt, että voin sitten tikuttaa ennen meidän lomamatkaa ja varautua tuleviin menkkoihin. Mun tuurilla ne tulee taas just eikä melkein kesken reissun. Plaah. Olisin maailman onnellisin, jos just sillon ne ei alkaiskaan vaan meidän tuleva pikkuinen olisi saanut alkunsa. Rakas äitijumala, suothan meille sen onnen?

Säännöllisen epäsäännöllinen

Ärsyttävää. Mun kuukautiskierto on niin säännöllisen epäsäännöllinen, että käytännössä raskautuminen ilman minkäänlaisia apuvälineitä on lähes mahdoton. Mun kierrot on nyt tän vuoden puolella ollut seuraavanlaiset:

Tammikuu 31 pv

Helmikuu 38 pv

Maaliskuu 31 pv

Huhtikuu 34 pv

Toukokuu 31 pv

Kesäkuu siirtyy heinäkuun alkuun

Heinäkuu 38 pv

Elokuu 28 pv

Ymmärtänette siis mitä tarkoitan säännöllisen epäsäännöllisellä. Kierto on siis keskimäärin sen 31-33 päivää, mutta se voi millon vaan heittää ihan totaalisesti häränpyllyä. Mä olen kyllä toisaalta oppinut jo tunnistamaan, että esimerkiksi kesäloman aikaan menkat on aina vähintään viikon "myöhässä", kun nekin on ikäänkuin lomalla silloin. Viime vuonna kesäloman aikaan mun kierto oli jopa huimat 52 päivää. Oo siinä sit.

Mulla on siis käytännössä vuodessa yhteensä 11 päivää aikaa hedelmöittää se munasolu. 11 päivää vuodesta on noin 3%. Mun lapsensaanti mahdollisuudet on siis ihan mitättömät. Why, oh why?

Ei ole helppoa olla nainen. Ainakaan just tämä nainen.

P.S. Nyt on kp 5 ja jokohan se on yk 12, mikä alkaa. Ai kauhia. Vuosi on viimein tullut täyteen ja olemme virallisesti lapsettomia.