Pahin pelko

Käteni tärisevät kun kirjoitan tätä... minä vuodan!

Tänään on taas tullut kipeitä hetkittäisiä kramppeja alavatsaan. Kävin vessassa ajattelematta ollenkaan mitä saattaisin havaita. Pyyhin ja yhtäkkiä huomasinkin verta. Veri oli vaaleaa, melkein rusehtavaa, mutta se oli verta. Tiedän, että monella on tiputteluvuotoa alkuraskaudessa, mutta tämä muistuttaa tuoreena mieleeni edellisen keskenmenoni. Siinäkin oli aluksi vain lievää vuotoa ja seuraavana aamuna vuoto ja kivut yltyi ja vuodon mukana tuli runsaasti hyytymiä.

Minua pelottaa, että se on totta. En halua, että se on totta. Voi ei pieni, älä mene kesken!

Säikähdys

Tänään aamulla junassa istuessani tunsin yhtäkkiä ihan suunnatonta kipua mahassa. Pelästyin, että nytkö se tulee ulos! Kipu tuntui ihan samalta kuin silloin, kun menkat ovat juuri alkamassa ja menet vessaan ja huomaat vuodon alkaneen. Puristin reppuani sylissäni kivun yltyneen kovaksi. Tässä vaiheessa yleensä ottaisin jo särkylääkkeen, mutta nyt en voi, en halua. Kärvistelen ja puristan reppuani yhä kovemmin ja kovemmin. Otan taskustani puhelimeni esiin ja luen vau.fin sovelluksesta, mitä tällä viikolla tapahtuu äidin kehossa. "Muutoksia kehossa. Kohtu alkaa kasvaa. Lihasten venyminen saattaa tuntua pienenä pistävänä kipuna vatsassa. Moni saattaa huolestua tuntemuksista, usein turhaan." Huh lohduttauduin noilla sanoilla ja pistin puhelimen takaisin taskuuni. Yhtäkkiä kipu hävisikin kokonaan ja olo oli hyvä ja helpottunut. Huh, miten säikähdin jo.

Mun mieli taistelee nyt koko ajan ajatusten "keskenmeno" ja "kyllä, tästä vielä lapsi syntyy" välillä. En mahda sille mitään, mutta kun tämä lapsi on vaan niin kovin toivottu ja odotettu, että huolehdin koko ajan ihan yli kierroksilla. Onneksi maanantaina on ensimmäinen neuvolakäyntini, niin voin alkaa huolehtimaan välillä ihan muista ajatuksista :D Esim. onkohan mun neuvolatäti mukava ja ymmärtäväinen vai ihan työhönsä kyllästynyt natsi. Ja miten ja milloin saan tietää ultran ajankohdan. Tuleeko se postissa vai saanko tietää sen heti siinä ensikäynnillä vai mitenköhän se menee. Sitä jännäillessä. Kiva olis kyl jos mies pääsis siihen ultraan mukaan. Siinä taas uusi huoli mieleen pyörimään :D

Kyllä tää tästä. Päivä kerrallaan.

Piristystä odotukseen!

Edellisen epätoivonkohtauksen piristämiseksi aloin selailemaan netistä hauskoja raskaus-t-paitoja.

Kaikki mun kaverit ja perhe tietää et oon ihan tajuton vesimelonihirmu. Pienenäkin matkoilla ollessa, en tykännyt ulkomaisesta ruuasta, mutta vesimeloni maistui aina hyvälle. Saatoin syödä sitä isojakin lautasellisia. Tämä paita olis niiiiin nappi mulle :D

Vesimeloneilla jatketaan. Haluun tällaisen paidan!! Jos se ihana vauvamasu sieltä joskus tulee, niin tällainen paita on saatava. Hihih, watermelon smuggler.

Jos ei vesimeloni maistu, niin ainahan on tietysti parasta perinteinen "pulla uunissa"-paita.

Toki raskaushan kestää kuitenkin vain sen 9 kuukautta, mutta miksei siitä sitten ottaisi kaikkea iloa irti. Tässä muuten myös hauska tapa kertoa ystäville ja tutuille ja katsoa kauan niillä menee, kunnes tajuaa :D

Mitäs tykkäätte? Irtooko teiltä huumoria tämmöiseen? x)

P.S. Voi miten ihania kommentteja huono olo-kirjotukseeni! Te lukijat ootte kyllä niiiiiin suuri tuki mulle ♥♥♥

Huono olo

Keskiviikoista on muodostunut yksi meidän lemppari viikonpäivistä, koska silloin poksahtaa taas uusi raskausviikko oviksen mukaan laskettuna. Tänään siis 8+0.

Otsikko ei kuitenkaan tällä kertaa viittaa fyysiseen pahoinvointiin vaan ehkä enemmänkin henkiseen pahoinvointiin. Satuin nimittäin eilen löytämään iltalehden sivuilta otsikon "Aamupahoinvointi onkin hyvä asia? Voi pienentää keskenmenon riskiä". Tuli saman tien tosi epätoivoinen olo. Onko tästä oireettomuudesta nyt muka jotain haittaakin???

"Tutkijoiden mukaan aamupahoinvoinnin keskenmenoja ehkäisevälle vaikutukselle on useampia mahdollisia selityksiä. Yksi niistä on se, että pahoinvointi voi saada äidin muuttamaan ruokailutottumuksiaan sikiölle terveellisemmiksi.

Toisen selityksen mukaan pahoinvointi on merkki istukan toimintakykyisyydestä. Kun istukka on täysin muodostunut, alkaa se tuottaa kehittyvän sikiön tarvitsemia hormoneja ja äidin elimistön hormonitaso laskee. Tämä hormonaalinen vaihtelu voi johtaa aamupahoinvointiin."

Itsehän en siis edelleenkään pode minkäänlaista pahoinvointia(saisivat muuten korjata tuosta artikkelista tuon sanan "aamupahoinvointi", koska kaikki odottavat äidithän tietää, ettei se todellakaan ole pelkästään AAMUpahoinvointia) ja olo on muutenkin sen verran hyvä, että tuollaiset artikkelit saa minut vain epäilemään, että onkohan siellä sittenkään ketään enää elossa. Mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän pelottaa, että pian saadaan huonoja uutisia. Toki myös kokemuksesta tiedän, että keskenmenoon liittyy yleensä kovat kivut ja runsas vuoto, mutta entäs keskeytynyt keskenmeno? Onko siinä mitään ennakoivia oireita? Eikös sillon juuri raskaus tunnu etenevän ihan normaalisti ja kohtu jatkaa kasvua vaikka syke ei enää sykkisikään?

Okei ehkä ei pitäis takertua liikaa siihen pahoinvointiin. Kyllähän tässä hormonit tuntuu jylläävän, kun itkuherkkyys on selkeästi lisääntynyt ja vähän jotain satunnaisia hetkiä päänsärkyä? En tiedä, katotaan nyt miten tässä käy. Kun vaan pääsis edes tästä ekasta kolmanneksesta ehjin nahoin, niin voi sitten alkaa pelkäämään ihan uusia asioita :D Joo, okei anteeks, koitan piristyä.

Mahankasvatusprojekti

Viikonloppuna huomasin ensimmäistä kertaa, että enää ei ihan mitkä tahansa housut menekkään niin helposti kiinni kuin ennen. Taitaa tuo pikku vuokralainen olla laajentanut kämppäänsä jo sen verran tehokkaasti, että alkaa tuo pömppis tulla jo ikävästi housun napin väliin, eikä kohta enää mene kiinnikkään :D

Tosiaan viikonloppuna oltiin juhlimassa veljeni tyttären 1-vuotissynttäreitä. Siis miten siitäkin voi olla jo vuosi, kun vastahan veljeni kertoi saavansa lapsen! Nojoo, mutta halusin tuonne juhliin änkeytyä vielä viimeisen kerran yhtiin erittäin pillimallisiin farkkuihini ja taisi tosiaan jäädä kyllä viimeiseksi kerraksi elo niiden housujen kanssa. En halunnut antaa kenellekkään edes pienintäkään epäilystä siitä, että olisin raskaana ja näin ollen piilotin pömppöni tiukkoihin farkkuihini. Olo oli kyllä tukala, mutta vauvauteluilta selvittiin :D haha.

Päivät ja viikot tuntuu matelevan, Mies uteli taas eilen, että millä viikolla nyt taas mentiinkään, koska ei malta odottaa, että pääsee kertomaan ilouutiset perheelleen. Odotellaan nyt vielä siihen ultraan, ennen kuin uskaltaa kertoa vanhemmille. Se on nimittäin aivan sata varma, että kun niille kertoo, niin kohta tietää koko lähipiiri. Mun äiti varsinkin on sellanen, että se kyllä soittelee sitten kaikki kaverit läpi ja juoruaa vauvauutiset kaikille.

Muuten olo on kyllä kaikin puolin loistava. Kohtua on tänään nipistellyt jonkun verran, mutta vain ihan satunnaisesti. Pahoinvointia ei ole ilmaantunut ollenkaan. Rinnat on edelleen kuin valtavat silikonit (siis minun mittapuullani valtavat, koska normaalisti olen käytännössä lauta). Väsymys on ehkä hieman lisääntynyt, mutta en nyt ole siitäkään niin varma, kun tuli vähän raadettua viikonloppuna suursiivouksen merkeissä. Jos ei kuukautiset olis jäänyt pois, niin en varmaan olis tajunnut olevani raskaana vielä tänäkään päivänä.

Mistä tulikin mieleeni. Miten hitossa Teen mom OG:n Maci ei voinu tietää olevansa raskaana, kunnes vasta raskauden puolessa välissä??? Ihme tyyppi.

Taikauskoinen

Tuli mieleen yksi "fun fact".

Kroatiassa, Dubrovnikin vanhassa kaupungissa on näytelmäkirjailija Marin Drzicin patsas, jonka nenän hierominen tuo hyvää onnea :D

Käytiin heinäkuussa häämatkallamme kiskasemassa tuon hepun nenästä ja elokuun 30. päivä tein positiivisen raskaustestin.

Sattumaako?

P.S. Kroatialaiset on olleet aikoinaan erittäin taikauskoista porukkaa. Jos sinne suunnille joskus eksytte, niin muistakaa olla astumatta viemäriojituksiin. Se tuo kuulemma huonoa onnea ja naiset eivät pääse naimisiin, jos sen virheen tekevät :D

Vauvauteluita

Juttelin eilen pitkästä aikaa erään vanhan ystäväni kanssa messengerissä. Juttelimme ihan muista asioista, kunne yhtäkkiä hän töksäytti "Noh nyt kun olette olleet jo hetken naimisissa, niin jokos teilläkin on alkanut vauvantekopuuhat?". Ihan ensimmäiseksi teki mieli vastata, että tuollaista ei kannata koskaan, missään tilanteessa, kysyä keneltäkään. En kuitenkaan sanonut niin. Aloin jo googlettaa, että mitä tuollaiseen kysymykseen pitäisi vastata :D Tokaisin lopulta, että "kaippa se alkaa jo kohta olla ajankohtaista."

Tuttuun tapaan keskustelu alkoikin taas pikkuhiljaa kääntyä pelkästään ystävääni ja mieleeni muistuikin, että miksi viime keskustelusta on niin paljon aikaa. Ystäväni totesi, että "muista, ettei raskautta pidä koskaan pitää itsestään selvyytenä ja että aina ei välttämättä tärppää, kun sitä eniten toivoo." No shit Sherlock! En toki voi syyttää ystävääni hänen töksäyttelyistään, koska enhän ole kertonut meidän lapsettomuudesta hänelle, mutta silti vois vähän ajatella myös yleismaailmallisesti, ettei kaikki ehkä haluakkaan kertoa ja voi näyttää päällepäin ihan eriltä, kuin mitä tuntee sisällään.

Siinä kohtaa kuitenkin alkoi sisälläni kiehua, kun ystäväni tokaisi, että lapsettomuus on perseestä (couldn't agree more) ja että, nyt hänkin tietää miltä lapsettomuus tuntuu. Kysyin sitten häneltä, että kauanko heillä on ollut jo yritystä, mihin hän vastasi; neljä kuukautta. SIIS 4 KK!!!! Ja hänkö nyt tietää miltä lapsettomuus tuntuu!!!!!! Okei anteeks, ehkä hän tosiaan tietää miltä se tuntuu, mutta kun hän ei siis tosiaankaan ole lapseton. Hänellä on jo KOLME LASTA!!!! Ette arvaakkaan kuinka mulla kiehui siinä kohtaa. Hillitsin kuitenkin mieleni. Tokaisin, että 4 kk on vielä lyhyt aika, mutta ilmeisesti hänelle se oli ikuisuus, koska edelliset on tärpännyt aina ekalla. Käännä vaan lisää veistä haavassa.

Toivottelin ystävälleni onnea yritykseen ja yritin päättää keskustelun mahdollisimman pikaisesti. Ai että, miten voi toisen sanat pistää näin vihaksi. Ihan sressilevelit nousee, kun ajattelinkin tuota eilistä keskustelua. Onneksi sain nyt tänne oksennettua tämän pahan fiiliksen, niin ei aiheuteta turhalla stressillä vahinkoa meiän pienelle elämän alulle. Phuuh....hengitä syvääääään.....

Tuosta keskustelusta tulikin mieleeni, että miten tässä vaiheessa uskaltaa vastata vauvauteluihin? En tosiaankaan uskalla vielä kertoa totuuttakaan, joten mikä olis sellanen vastaus mikä ei kuitenkaan loukkais tulevaisuudessa, kun totuuden kerromme ja sais samalla enemmät kyselyt loppumaan lyhyeen?

Sanoppa se.

P.S. Anteeksi jos loukkasin jotain tällä tekstillä. Olin itsekkin hieman loukkaantunut.

Uni

Näin unta, jossa olin vessassa ja huomasin pyyhkiessäni verta. Hirveä, mutta samalla myös niin tuttu tunne valtasi mieleni. "No niimpä tietenkin, eihän meidän nyt oikeasti kuulunutkaan saada lasta." Vitutus, suru, ja ärsytys ryöppyi ylitseni ja lopulta epätoivo.

Aamulla mahaan koski hieman. Uni palasi mieleeni ja pelkäsin. Pelkäsin, että se oli enneuni ja saan taas kokea tuon hirveän tunteen, jonka keskenmeno aiheuttaa. Onneksi kuitenkin se oli vain unta. Mahakipu oli luultavasti suolistoperäistä, mutta eihän sitä voi aina erottaa, että mistä se kipu on lähtöisin.

Olen nähnyt usein samankaltaisia unia vuodon alkamisesta ennen menkkoja. Yleensä aina juuri päivää ennen menkkojen alkua. Pelkään, että alitajuntani yrittää varoittaa minua tulevasta.

Tänään pärähti alkuperäisten laskelmieni mukaan 7+0 (varhaisultran mukaan 6+6). Haluaisin jo taas nähdä meidän pikkuisen. Haluaisin tietää, että kaikki on varmasti hyvin. Pelottaa, että ekassa kunnallisen tarjoamassa ultrassa todetaan keskeytynyt keskenmeno ja todetaan alkion menehtyneen juurikin viikolla 7+0. Voisinpa nähdä tulevaan.

Tänään sovellus kertoi kohtuni olevan appelsiinin kokoinen. Sehän on jo ihan valtavan kokoinen :D Eilen ruuan jälkeen vatsani alkoi pömpöttämään niin, että kuvittelin sen olevan jo pieni suloinen vauvamasu. Mieskin huomasi sen ja alkoikin taas miettimään ääneen tulevaisuutta. Lähinnä raha-asioita, mutta kuitenkin.

Voih, nt-ultraa odotellessa. Tapahtuuko muuten neuvolan ensikäynnillä mitään sellaista mikä lohduttaisi tällaista epätoivoista mieltä? Kuunnellaanko sykettä? Mitataanko hcg verestä? Onko siitä käynnistä vielä mitään lohtua?

Vauvakalenteri

En ole varmaan ainoa raskaanaoleva nainen, joka on ladannut puhelimeensa vau.fin odotussovelluksen. Se on kuin joulukalenteri, kun jokaiselle päivälle on merkitty oma pieni infotekstinsä raskauden etenemisestä. Vaikka toki jotkut jutut onkin täysin itsestäänselvyyksiä (kuten tänään teksti kehoitti olemaan juomatta alkoholia yhtään raskauden aikana), mutta joka päivä vaihtuva teksti tuo kuitenkin iloa jokaiselle päivälle. Tietysti myös jokaiselle viikolle on laajemmat tietopakettinsa niin äidistä, kuin alkiostakin.

Olen seuraillut tuota sovellusta alkuperäisten laskemusteni mukaan eli keskiviikkoisin tulevien täysien viikkojen mukaan, vaikkakin ultrassa todettiin alkion olevan päivää pienempi. On jotenkin vaikea vaihtaa mielessäni tuota päivää, kun olen kuitenkin koko ajan laskenut, että ovis tapahtui nimenomaan keskiviikkona. Mutta onneksi tuo nyt ei ole mikään kovin suuri heitto.

Ainiin en varmaan muistanutkaan kertoa, että ultrassa selvisi myös mistä munasolu oli lähtöisin. Vaikka toki aavistelinkin jo ennen ovulaatiota, että missä se munasolu tällä kertaa kasvaa, niin nyt on ainakin todistettu, että vasemmaltahan se tuli, niinkuin epäilinkin. Edellinen oli muistaakseni oikeasta munasarjasta, joten molemmista tulee siis ihan hedelmöittymiskykyisiä munasoluja, jipii! :D Tähän asti voidaan sanoa, että mun hitaamman munasarjan munis vei voiton tällä kertaa. Vaikka voihan tämäkin vielä mennä kesken, mutta päivissä ollaan kuitenkin jo pidemmällä kuin viimeksi. Elämän pienet suuret ilot :) Mutta tosiaan ultrassa siis näkyi ihan selkeästi se keltarauhanen, joka oli jäänyt sinne vasempaan munasarjaan, kun munasolu oli hedelmöittynyt. Jännittävää. Aina oppii jotain uutta!

Tänään on muuten tuntunut taas sellaista pientä vihlontaa kohdun seutuvilla, joten olettaisin sen olevan hyvä merkki siitä, että kohtu se siellä kasvaa kasvamistaan. Muita oireita ei sitten olekkaan kuin kipeät rinnat ja vatsa edelleen löysällä. Ei siis pahoinvointia, eikä etovia ruokia tai mitään, mutta suolainen ruoka maistuu edelleenkin paremmin kuin makea. Oiskohan poika tulossa? Toivottavasti!

Turhia ajatuksia

Havahdun edelleen joka päivä kysymään itseltäni, että ihanko tosissaan tässä ollaan vielä raskaana? Olo on mitä mainioin, joten tässä meinaa välillä ihan unohtaa, että siellä on pieni salamatkustaja kyydissä.

Elämässä ei tapahdu tällä hetkellä oikein mitään ihmeellistä. Mä pelkään, että aika menee yhtäkkiä ihan hujauksessa ohi ja lopulta huomaankin lasketun ajan olevan jo lähellä, enkä ole tehnyt mitään valmisteluja. Miten ja milloin niitä valmisteluja edes uskaltaa alkaa tekemään? Mitä kaikkea mun pitäisi tehdä? Jotain ihme kela-juttuja ja verokorttimuutoksia ja äitiyslomapohdintoja? Millon sitä edes uskaltaa töissä mistään vauvauutisista kertoa! Noh ehkä vielä ei ole kiire.

Välillä mietin myös ihan supertyhmiä asioita :D Esim. mitä jos meiän bebe syntyy etuajassa ja syntyy samana päivänä kun on kaverini tyttären syntymäpäivä? Sitten kukaan ei tule enää meidän beben synttäreille, kun kaikki menee sinne kaverin tytön synttäreille. Haha. Miksi mä murehdin tämmösistä?

Katoin eilen sattumalta tuota Toisenlaiset äidit -ohjelmaa (missä muuten sen lapsi syntyi juurikin meiän beben laskettuna päivänä) ja huomasin, että niillä oli jo lastenhuone valmiina ja siellä oli kaikkea hienoa. Varmaan monellakin on lastenhuone jo valmiina sisustettuna ennen lapsen syntymää. Itse pohdiskelenkin siis, että luovunko askarteluhuoneestani heti vai vasta lapsen ollessa esim. puolen vuoden ikäinen, kun sille huoneelle ehkä mahdollisesti on ihan oikeasti käyttöäkin? En tiedä. Ihan tyhmiä taas mietin :D

Huomasitteko muuten kun Possessa oli vieraana Krista Kososen mies Antti J. Jokinen, niin hän puhui vauvantekohommien kestosta? Eli siis hän tokaisi, että Kristan mielestä puoli vuotta oli liian pitkä aika ja sitten taas tämän miehen mukaan se olis voinut olla vielä vähän pidempikin. Aika jännä miten jotkut miehet saattaa ajatella noinkin. Nojaa.

Eipä mulla nyt oikeestaan ollut mitään järkevää asiaa tällä kertaa. Tässä kun on vielä ainakin pari viikkoa ensimmäiseen neuvolakäyntiin, niin en oikein tiedä mistä sitä kirjottelis. Onko jotain postaustoiveita?

Kauan odotettu varhaisultra

Risteily meni mukavasti ja en sitten tosiaankaan pystynyt olemaan kertomatta ystävälleni raskaudestani :D Onneksi kerroin, koska ystävänikin oli innoissaan meidän vauvauutisistamme.

Mutta tänään koitti sitten viimein tuo kauan odotettu varhaisultra. Aivan ensiksi luottogyneni tietysti onnitteli minua positiivisista uutisista ja pyysi pian istuutumaan tutkimuspenkkiin. Seurasin gynen ilmettä, kun hän tutkiskeli monitoria ja huomasin hänen hymyilevän. Pian hän käänsikin näytön minuun päin ja kertoi löytäneensä kohdusta raskauden. Huh ensimmäinen hyvä uutinen oli, että raskaus on oikeassa paikassa. Sen jälkeen hän näytti pienen pienen välkkyvän pisteen. Sykkivä sydänhän se siellä ♥ En meinannut saada sanaa suusta, kun muuten olisi tullut itku :'D Jo toinen hyvä uutinen; pikkuisemme syke. Lopuksi hän otti vielä alkion mitat ja koko vastasi viikkoja 6+1. Kuulemma yksi päivä sinne tänne ei haittaa, koska ei voi tietää kuinka kauan munasolu siellä matkustaa ennen kohdun seinämään kiinnittymistä. Ihanaa! Koko vastasi viikkoja ja pikkuinen kasvaa oikeaa vauhtia! 

Sain gyneltäni vielä äitiyskortin, jonka otan sitten mukaan ensimmäiseen neuvolaan. Huiii, tämä raskaus tuntuu taas himpun verran todellisemmalta!! Lasketuksi ajaksi tuli nyt 11.5, mikä sattuu olemaan myös mieheni syntymäpäivä :D Lähdin gynekäynniltäni iloisin mielin, vaikka aika tyyris reissu olikin. Nyt ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampina.

Uusia oireita ei ole ilmaantunut yhtään. Vointi on edelleen erittäin hyvä. Nännit on super arat ja maha on ajoittain kuralla, mutta ainakaan ei ole ummetusta saati turvotusta. Vähän koitin kyllä jo tsekkailla painoani ja musta tuntuu, että mulle on kertynyt jo puol kiloa lisää painoa. Apua voiko se pitää paikkansa? Ehkä ne on nää boobsit :D Millon normaalisti paino alkaa nousta raskauden aikana?

Päivä ja viikko kerrallaan edetään. Seuraava etappi taitaa olla reilun parin viikon päästä oleva neuvolan ensikäynti ja silloin saadaan varmaan sovittua meille myös aika nt-ultraan? Se selvinnee sitten myöhemmin :)

Kohtalokas 6+0

Tänään poksahti siis viimein tuo kuuluisa 6+0 täyteen. Puolisen vuotta sitten näillä raskausviikoilla jouduin pettymään, kun yllättävä vuoto alkoi ja vei kaiken toivon mennessään.

Tänään olo on huomattavan erilainen. Olo on äärimmäisen hyvä. Ei ole kipuja, eikä huonoa vointia. Aurinkokin paistaa ja olen hyvillä mielin lähdössä tänään ystäväni kanssa risteilylle pariksi päiväksi. Toki ei voi sanoa, että olisin täysin luottavaisin mielin, sillä aion pakata laukkuun varmuuden vuoksi pari sidettäkin mukaan. Toivottavasti niille ei kuitenkaan olisi käyttöä.

Ylihuomenna koittaa myös toinen huikea etappi, jota en ole vielä koskaan ennen päässyt kokemaan. Nimittäin saan nähdä mahassani asustelevan pikku vuokralaisen ihka ensimmäistä kertaa. Toki voihan olla, että näen vasta vain vuokralaiseni uuden kämpän, mutta jos hyvin käy, niin näen jo vuokralaisen sykkeenkin. Tuntuu ihan uskomattomalta. Voiko se oikeasti olla totta?

Nyt täytyy lähteä valmistautumaan reissuun. Palaillaan taas! :)

Neuvola

Neuvolaan on nyt soitettu ja ensmmäinen käyntiaika on varattu lokakuun alkuun kolmen viikon päähän.

Olin hieman yllättynyt, kun neuvolan ajanvarauspalvelun terveydenhoitaja otti puheeksi maaliskuisen keskenmenoni, mutta tuli siis vaan todettua, että ensikäynti jäi silloin käymättä kokonaan. Nytkin tuo aika tuli varattua niin hirmuisen pitkän ajan päähän, että saas nähdä tuleeko tälläkään kertaa päästyä sinne asti. Toivottavasti päästään.

Puhelu oli muuten ihan mukava ja helppo juttu, eli eipä siinä oikein mitään uutta ollut, mutta yksi juttu jäi mieleen. Terveydenhoitaja kehoitti myös miestä käymään hammastarkastuksessa. Ollaankin jo muutamaan otteeseen puhuttu miehen hammaslääkärin varaamisesta, mutta hän ei ole vielä saanut aikaiseksi tehdä asian eteen mitään :D Noh ehkä nyt on pieni motivaattori asian suhteen.

Huomenna tulee vihdoin 6+0 täyteen ja vähän jo jännittää, että yllättääkö kaikki raskausoireet nyt sitten just, kun ollaan lähdössä kaverin kanssa risteilylle. Tietysti myös keskenmeno vieläkin pelottelee takavasemmalla, mutta mulla on kuitenkin jo hieman parempi fiilis tästä raskaudesta kuin edellisestä.

Toivottavasti se fiilis pysyy.

Digiviikkoja

Kävin tänään apteekissa hakemassa vähän täydennystä Lugesteron varastooni, ettei vaan pääse loppumaan kesken, ja nappasin samalla reissulla mukaani Clearbluen digitestin.

Kotiin päästyäni mietin kuumeisesti, että mitäs jos se näyttääkin huonoja uutisia? Haluanko mä nyt ihan oikeasti tehdä sen testin?

Onneksi tein! Tänään on rv 5+5 ja ihanaakin ihanampi tulos 3+ ilmestyi näytölle. Vitsi mikä helpotus oikeasti tuosta tuli, kun olo on edelleenkin lähes oireeton. Oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun se pelkkä "raskaana"-teksti ilmestyi siihen, niin huokasin jo helpotuksesta, että " ihanaa, olen vieläkin raskaana" :D

Mutta joo, niinkuin sanoin, niin vieläkään ei ole muita oireita kuin hirmuisen arat tissit ja vatsa ajoittain kuralla. Välillä tekee myös mieli nukkua päikkäreitä, mutta ei tilanne nyt vielä ihan kamala ole. Alkaa pikku hiljaa itseasiassa olemaan aika tyytyväinen tähän oireettomuuteen. Onhan tässä vielä ainakin 8 kuukautta kaikenlaisten muidenkin vaivojen sietämistä, että nautitaan nyt vielä kun voidaan. Nyt ihan oikeasti nautitaan tästä raskaudesta, niin kauan kuin mahdollista!

Huomenna ajattelin soitella neuvolaan ja jännätään mille päivälle ensikäynti varataan. Ylihuomenna pärähtää 6+0 täyteen ja oon niiiiiin super happy jos/kun tuosta päivästä selvitään ehjin nahoin yli. Se on mun yks paalumerkki, mikä pitää vielä saavuttaa, ennen kuin voin iloita tästä raskaudestani.

Ainiin, mökillä saatiin taas kuulla kauheasti perheenperustamisvinkkejä ja kuulemma mieheni isoisä kyselee jo vähän väliä, että joko siellä on vauvoja tullut? :D Voi höhlät. Ei vastattu uteluihin oikein mitenkään. Noita nimittäin tulee vähän väliä ja ne menee jo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nyt niitä on ehkä hieman helpompi suodattaa, kun pieni vuokralainen on jo matkassa mukana, mutta vielä ei haluta kertoa ilouutisia kelleen. Ties millanen härdelli siitäkin syntyy. Kunhan ekasta kolmannesta selvitään, niin sitten voidaan kertoa perheille. Ollaan toki jo mietitty miten kerrotaan ja millon. Esim. isänpäivänä ois kiva kertoa tulevalle "papalle" jotenkin hauskasti tai sitten jos raskaus ei vielä pahemmin näy päälle päin, niin joulu olis kyllä aika kivaa aikaa kans kertoa ilouutisia. Mutta joo katotaan miten käy.

Päivä kerrallaan taas mennään :)

Tylsä vaihe

Tänään on 5+2 eikä oikestaan mitään uutta ole tapahtunut. On siis varsin tylsä vaihe raskaudesta nämä ensimmäiset viikot. Mitään uusia oireitakaan ei ole vielä ilmennyt. Väsymys on vähän lisääntynyt, mutta olen myös ollut viime päivinä hieman tavallista kiireisempi. Vatsa oli taas eilen vähän kuralla, mutta ei mitenkään häiritsevästi. 

Olen koittanut lukea foorumeilta kanssasisarien kertomuksia oireista ja moni kokeekin jo voimakasta pahoinvointia ja niin kovaa turvotusta, ettei housut enää mahdu kiinni (kuin tiukkoja housuja ihmiset oikein pitää??) ja ties mitä menkkajomotuksia yms. Mulla ei ole edes tuota ihmeellistä turvotusta, mikä mullakin toki oli siinä ekassa raskaudessa. 5+0 tunsin taas pientä pistelyä kohdun seutuvilla. Ikäänkuin pikku vuokralaiseni olisi taas tajunnut, että hei vois vähän laajentaa tätä kämppää :D Mitään kipuja ei siis ole ollut. Ainoastaan nopeasti liikkeelle lähtiessä saattaa tuo vuokralainen ilmotella olemassa olostaan. Ainakin toivottavasti siellä vielä on vuokralainen matkassa mukana...

Nojoo, mut eipä tässä oikein mitään muuta kerrottavaa ole. Tasan viikko ultraan, jos ei sitä ennen tapahdu jotain kummallisuuksia. Tänään lähdetään mökille taas rentoutumaan. Kuulemma ihan hyviä kelejäkin luvattu :) Viikonloppuja!

P.S. Latasin puhelimeeni pregnancy-sovelluksen ja siinä oli, ettei sais saunoa pitkiä aikoja näillä viikoilla. Onkohan tuossa mitään perää? En tosin yleensäkkään viivy saunassa kuin sen 5 min. Tuntuu, että raskaana ollessa kaikki kiva on kiellettyä :D

Viikko plussasta

Tänään pärähti viimeinkin viikot 5+0 täyteen ja tuntuu, että ensimmäinen raskausoire on saapunut. Nimittäin väsymys. En meinannut millään saada silmiä auki aamulla, kun herätyskello pärähti soimaan. Katotaan nyt miten tämä päivä lähtee käyntiin vai oliko tämä vaan one time only situation.

Sanoin eilen miehellenikin, että nyt on tasan viikko siihen mihin viimeksi jäätiin. Sen yli kun päästään niin ollaan jo käytännössä voittajia. Vaikka siis tiedän kyllä hyvin, ettei se vielä mitään meinaa ja mitä tahansa voi vielä tapahtua, mutta ainakin ollaan niin sanotusti "parannettu tulosta". Iloitaan nyt kaikesta siitä mitä saadaan.

Ensi viikolla pidän viimeisen kesälomaviikkoni ja pari pientä reissua onkin jo luvassa. Ensinnäkin me lähdetään perjantaina mökille mieheni perheen kanssa ja loppuviikosta sitten lähdetään ystäväni kanssa risteilylle. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Kuitenkin mun tuurilla se pahoinvointi iskee just eikä melkeen heti lähtöpäivänä. Sitä ootellessa.

Olen myös miettinyt pääni puhki, että miten voisin salata raskauden ystävältäni ja tulin lopulta siihen tulokseen, että en mitenkään. Parempi vain puhua suuni puhtaaksi jo heti ens alkuun, niin ei tuu mitään kiusallisia hetkiä missään vaiheessa, kun yritän selitellä omituisia valheita siitä miksen voi juoda alkoholia (tai syödä medium pihviä punaviinin kera, jota rrrrrakastan yli kaiken, mmmmm). Hyvä puoli on kuitenkin se, että tämä kyseinen kaveri tietää meidän keskenmenosta, niin minun on helppo puhua asiasta hänen kanssaan.

Ensi viikolla pitäisi vissiin myös soitella jo viimein sinne neuvolaan silläkin uhalla, että ens viikon perjantaille varaamassani varhaisultrassa selviää jotain ikävää. Neuvola-ajan peruuttaminenhan on jo ihan tuttua puuhaa...

Eiköhän tämä tästä. Koitetaan nauttia joka hetkestä :)

Tärppikierron ennakoinnit vol 2

Kirjoittelin tuolloin keväällä ensimmäisen positiivisen raskaustestin tehtyäni, sen kyseisen kierron asioista, joita tein positiivisen tuloksen saamiseksi. Ajattelin tehdä taas pientä listausta, mitä tässä kierrossa tuli tehtyä plussan saamiseksi. (Linkkien takaa löytyy sivut, josta olen kyseistä tuotetta tilannut)

• Hivenainevalmisteet, joita nautin aamiaiseksi tässä kierrossa:
- Bio-Folin 400 µg foolihappo
- Aurinko D 100 µg D-vitamiini
- Gelee Royale 500 "kuningatarhyytelö" ovulaatioon asti.

• Käytin ovulaatiotestejä.

• Mittasin aamulämpöjä. (tästä oli todella paljon hyötyä ovisplussan ollessa vähintäänkin kyseenalainen)

• Aloitin Lugesteron (progesteroni) kuurin ovulaation kolmantena päivänä annostuksella: 100 mg aamulla ja 200 mg illalla. Jatkuu 10. raskausviikolle tai kunnes vuoto alkaa.

• Pidin ajatukset tulevissa kierroissa pettymyksen välttämiseksi. Suunnittelinkin jo lomamatkaa kaverini kanssa tulevalle lomaviikolleni :)

Mä uskon kyllä, että suurin vaikuttaja taas tässäkin kierrossa on tuo ovulaation jälkeen aloitettu keltarauhashormonituki, joka auttoi meiän pikku pilkkua tarttumaan kiinni kohdun seinämään ja tekemään sinne kodin. Ties kuinka monta kemiallista raskautta mullakin on takana tietämättäni asiasta mitään. Toinen suuri apu on uskoakseni ollut myös noista Gelee Royalesta ja D-vitamiista, koska ovis tuli tässä kierrossa odotettua aiemmin.

Toivottavasti tämä nyt olisi sitten ihan tosi kyseessä ja me saatais tää pikkunen terveenä ihan syliin asti ♥

Baby steps...

Mistä huomaa, että mies on innoissaan?

Tiettekö mistä huomaa, että mies on salaa innoissaan meiän vauvauutisista? :D

Siitä, että hän tulee innoissaan esittelemään mulle tätä videota xD

Pelko

Ensimmäinen viikko plussauksesta on madellut ihan mielettömän hitaasti ja tänään on vasta 4+5. Oireita ei ole paljoa nimeksikään. Pahoinvointia ei ole yhtään, kunto on hyvä, ei liiemmin väsymystäkään. Tuntuu, että pienet vihlaisut kohdun seudullakin ovat vähentyneet. Tissit sentään on kuin silikonit. Niin kuin mies sanoi "ompas terhakat" :D

Mua pelottaa, että tämä on mennyt jo kesken ja että ainoa syy miksi se ei ole vielä tullut ulos on tuo lugesteron lääkitys. Mistä mä tiedän, etten mä kanna jo kuollutta alkiota sisälläni?

Kerroin lauantaina Tiinalle, että olen raskaana, mutta nyt alkaa jo tuntua siltä, että se oli virhe. Ei tästä kuitenkaan tule mitään. Tein lauantaina myös uuden raskaustestin ja viiva oli kyllä vahvempi kuin silloin dpo 14, mutta ei silti kuitenkaan vahvempi kuin kontrolliviiva. En nyt tiedä uskallanko sittenkään tehdä sitä digiä, kun joudun kuitenkin vain pettymään. Millon siinä edes pitäisi näkyä se 3+?

Mies oli ihan superihana viikonloppuna, kun päätin nukkua parin tunnin päikkärit. Hän oli sillää aikaa käyttänyt koiran ulkona, antanut sille ruuan, tehnyt meille ruokaa ja kävi vieläpä extemporee kaupasta hakemassa meille leffaherkkuja :D Se on oikeasti harvinaista, että hän lähtee yhtäkkiä pyytämättä käymään kaupassa pelkkien herkkujen takia.

Voi kumpa kaikki nyt vaan menisi hyvin...

Baby steps

En oo vieläkään oikein sisäistänyt, sitä että olisin muka raskaana. Tällä hetkellä yritän vain selvitä pidemmälle kuin viime kerralla. Viimeksi keskenmeno alkoi 6+0, joten jos nyt päästään tuon päivän yli, niin ollaan taas jo kokemusta rikkaampia. Toivotaan kuitenkin, että kaikki menisi loppuun asti hyvin.

Olen tässä raskaudessa huomannut hieman eri oireita kuin viimeksi. Esim. olen tuntenut nyt päivittän(varmaan jo viikko oviksesta asti) pientä pistelyä kohdun seutuvilla. Mietin, että pitäisikö minun huolestua vai kasvaako kohtu nyt vain sen verran vauhdikkaasti, että ne pienet pistelyt on vain hyvä merkki? En ole vielä uskaltanut tehdä uutta testiä nähdäkseni onko viivat ollenkaan vahvistuneet. Myös digitestin tekeminen houkuttelisi, jos vaikka saisin vihdoinkin todistaa tuon "raskaana 3+" -tuloksen. Jos vaikka ensi viikolla kävis hakemassa ja testais.

Pientä unettomuutta on myös havaittavissa, koska nukuin taas viimekin yönä alle 5 tuntia. Jostain syystä se ei kuitenkaan tunnu muuten arjessa mitenkään. Olen oikeastaan yllättävänkin pirteä suhteessa nukuttuihin tunteihin. Liekö hormonit auttaa jaksamaan? No en tiedä. Koitan viikonloppuna saada vähän nukuttua univelkoja pois :)

Tuttuja oireita on sitten taas tuo inhottava löysä vatsa. Pahoinvoinnista en vielä pahemmin kärsi, mutta perästä kyllä kuuluu heti pikimiten syömisen jälkeen. Sama oli viime raskaudessa, kun vatsa oli jo käytännössä vesiripulilla. Ei kiva. Tyhjä vatsa toki aiheuttaa hieman etovaa oloa, mutta siitä kyllä selviää pienillä snäkseillä.

Varasin muuten netin kautta ajan gynelleni parin viikon päähän. Toivon, että hän suostuisi tuolloin ollessa rv 6+2 ultraamaan ja katsomaan löytyykö sieltä mitään ja jos löytyy, niin löytyykö ihan oikeasta paikasta, eikä esim. kohdun ulkopuolelta. Pelkään myös tuulimunatuomiota, joten toivottavasti sieltä löytyisi ehkä jo pienen pieni syke sillon seitsemännen raskausviikon alussa. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Ei muuta kuin ihanan rentouttavaa syksyistä viikonloppua kaikille !

P.S. Ainiin, laskin laskurilla lasketun ajan ja sain tulokseksi 10.5 :D Saa nähdä syntyykö se äitienpäivänä vaiko kenties mieheni syntymäpäivänä. Iiih hurjaa!

Pää pyörällä

Taidan olla vieläkin ihan shokissa eilisestä plussasta. En saanut viime yönä oikein unta, kun vaan mietin kaikenlaisia asioita ja päässä pyörii tuhat ja satayks kysymystä. Olenko mä muka oikeasti raskaana? Mitä jos se menee taas kesken? Tai mitä jos tästä ihan oikeasti syntyykin lapsi? Milloin soitan neuvolaan? Voinko odottaa seitsemännen raskausviikon alkuun, ettei sitten tarvi taas peruuttaa sitä aikaa? Varaanko ajan varhaisultraan nyt vai heti? Näkyisikö varhaisultrassa jo jotain kuudennella raskausviikolla? Miten selitän neuvolapoissaoloni töissä? Saakohan sitä aikaa ollenkaan iltapäivään vai varaako ne sen taas mun tuurilla keskelle päivää? Miten voin lähteä parin viikon päästä reissuun kertomatta raskaudesta? Huomaakohan appivanhempani raskauden, kun menemme yhdessä mökille? Millon uskaltaa kertoa perheille, kun he eivät edes tiedä meidän aiemmasta keskenmenosta? Kerronko Tiinalle nyt vai heti? Mitä jos en kerro heti ja hän suuttuu? Mitä jos hän pettyy, koska hän yrittää itsekkin raskautua? Mitä jos hän onkin jo raskaana, mutta ei ole vielä kertonut siitä minulle? Onko minulla jouluna jo pieni vauvamasu?

Olen ihan pihalla kuin lumiukko.

Eilen kun tein testin/testit, pyysin miestäni vessaan katsomaan "yhtä juttua". Olimme vasta pari päivää sitten puhuneet mieheni kanssa lapsettomuushoitoihin hakeutumisesta. Hän tuijotteli hetken pesukoneen päällä olevia testejä. "Mitä nää on?". Selitin ja molemmat olimme ihan shokissa. "Siistii!" pääsi mieheni suusta :D En osannut itsekkään reagoida sen paremmin. Rupesimme laittamaan ruokaa ja olimme kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. En usko sitä vieläkään todeksi. Pelkään, että käy niin kuin viimeksi. En uskalla vielä iloita.

Olo on epätodellinen, koska oireet on ihan erilaiset kuin viimeksi. Tai niin ainakin muistelen niiden olevan. Viimeksi podin ajoittaista pahaa oloa vähän jo ennen koko raskaustestiä. Viimeksi testiin tuli haaleaa viivaa vielä dpo 17. Viimeksi olin todella väsynyt jo pitkään ennen plussaa. Nyt tunnen vain pientä pistelyä kohdun seudulla. Olen kohtuu virkeä huolimatta siitä, että nukuin todella huonosti. Testit näytti erittäin selkeää viivaa jo heti muutaman sekunnin päästä testin upottamisesta pissakuppiin. Tänään tunsin ensimmäistä kertaa hieman "krapulamaista" tunnetta, mutta johtunee tästä lievästä shokkitilasta, kun sydän tykyttää ja ajatukset pyörii sekavasti päässäni. En tiedä yhtään miten suhtautua tähän ns. oireettomuuteen vai onko se vain hyvä asia? Hieman sentään lohduttaa se, että minulla on nyt tukena tuo Lugesteron. Pahus, en sittenkään päässyt niistä vielä eroon :D

Anteeksi sekava kirjoitus, mutta tällä hetkellä aivoni on ihan perunamuussia. Katsotaan miten käy. Alan neulomaan tarrasukkia pienelle, että pysyy mukana matkassa ;)

P.S. Kiitos vielä ihan hirmuisen paljon kaikille lukijoilleni onnitteluista!!! ♥♥♥ Olette niin suuri tuki mulle.