31. joulukuuta 2016

Hyvää Uutta Vuotta!

Vuosi 2016 on ollut tapahtumarikas, niin myötä kuin vastamäessäkin. Helmikuussa 2016 sain vihdoin ja viimein kokea tuon toiveen pilkahduksen, kun tulin ensimmäistä kertaa elämässäni raskaaksi. Ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtui, kun koin pian myös elämäni ensimmäisen keskenmenon. Alkuvuosi oli kuitenkin kaikkine muine tapahtumineen niin vilkas, etten ehtinyt sen koommin murehtia menetystä, vaan jäljelle jäi ennen kaikkea toivo. Toivo siitä, että raskaus on kuitenkin mahdollista tapahtua.

Maaliskuussa 2016 menimme viimein meidän 10 v. vuosipäivänämme naimisiin ja vietimme ihanan hääyön kylpylähotellin sviitissä. Olin elämäni onnellisin ja rakkaus kuohusi vain entistä voimakkaammin meidän kahden välillä ♥

Kesällä oli meidän ensimmäinen yhteinen kesälomamme miehen valmistumisen jälkeen ja vietimmekin erittäin onnistuneen häämatkan Kroatian lämmössä. Kuukausi häämatkastamme saimme kokea jo toisen yllätyksen, kun olin taas raskaana! Olin niiiin onnellinen, kun sain nähdä pikkuisemme sykkeen ensimmäistä kertaa raskausviikoilla 6+1. Onnemme kuitenkin päättyi jälleen kerran lyhyeen, kun saimme kokea jo toisen keskenmenomme.

Tuon toisen keskenmenon jälkeen tuntui, että elämä alkoi olla vain yhtä alamäkeä ja vastoinkäymisiä tuli vastoinkäymisten perään. Keskenmenosta toipuminen vei kauemmin, kuin edellisellä kerralla ja palautuminen tuntui raskaalta. Ajattelin huoltaa itseni ja kroppani entistä parempaan kuntoon, että uusi raskaus voisi alkaa entistä paremmalta pohjalta. Kävin hammaslääkärillä useampaankin kertaan ja aloitin clomifenin ensimmäistä kertaa, tosin huonolla menestyksellä. Sain suuhun tulehduksen ja kärsin antibioottien aiheuttamista vatsavaivoista ja pahoinvoinnista viikkoja.

Nyt voin kuitenkin vihdoin sanoa, että vuosi 2016 on taakse jäänyttä elämää ja on aika ottaa askel kohti uutta vuotta 2017. Uuden vuoden aatto menee tällä kertaa selvin päin kotona, koska en halua ottaa sitä riskiä, että antibioottien takia saan vielä mun tuurillani antabusreaktion vielä 4 päivää kuurin jälkeenkin ja koen vuosisadan pahimman vuoden vaihteen.

Vuodesta 2017 tulee varmasti myös tapahtumarikas uusine seikkailuineen. Toivottavasti tuleva vuosi olisi menestyksekäs ja saisimme rakentaa pesäämme ilman vastoinkäymisiä parhaimmaksi kodiksi tuleville jälkeläisillemme. Toivon myös, että vuosi olisi hedelmällinen ja saisimme kokea taas tuon uuden elämän ihmeen mahdollisimma pian. Toivon myös, että saisimme elää terveinä ja hyvin voivina koko vuoden ja, että perheemme pysyisivät terveinä.

Nyt on aika toivottaa teille rakkaat lukijat ja kanssasisaret erittäin hyvää ja menestyksekästä vuotta 2017!!! ♥


27. joulukuuta 2016

Ilo, lapsi, terve

Tänään bongasin facebookin seinältä taas tuon hassun hauskan Uusi Vuosi "pelin", jossa pitää kirjaimien seasta etsiä kolme sanaa, jotka kuvastavat tulevaa vuotta 2017. Ensimmäiset kolme sanaa jotka löysin olivat ILO, LAPSI ja TERVE. Tuntuu ihan hassulta, että silmäni bongasivat juurikin nuo sanat. En toivokkaan juuri nyt mitään muuta kuin, että saisimme viimein syliin sen terveen lapsen iloa tuomaan.

Viime vuonna bongasin sanat RAKKAUS, PERHE ja ONNELLISUUS, mikä kertoi varmasti paljon siitä, että menimme naimisiin ja minusta tuli täti veljeni tyttärelle ja elin elämäni onnellisimpia hetkiä juurikin tänä vuonna 2016. Vastoinkäymisiäkin koettiin, mutta ne aina kuuluu osaksi tasapainoista elämää.

Nyt alkaa kuitenkin olla aika valmistautua pistämään vuosi 2016 pakettiin. Joulu meni mukavasti perheidemme kesken. Ei saatu vauvauteluita, eikä kuultu miehenikään serkulta vauvauutisia(huh). Antibioottikuurikin loppuu viimein tänään(toinen loppui jo sunnuntaina) eikä tarvitse enää aikatauluttaa päivän syömisiä niiden mukaan ja kärsiä kauheista vatsavaivoista. Hampaankoloakaan ei enää jomota yhtään, joten voinen todeta sen viimein parantuneen kunnolla. Olo alkaa pikku hiljaa olemaan taas normaali.

Huomenna lähdemme mieheni kanssa Tallinnaan kylpylähotelliin pariksi päiväksi. Saadaan vähän irtautua arjesta ja nauttia vain toistemme läheisyydestä. Pakko myöntää, että antibiootit on kunnon himon tappaja vatsan väänteineen. Toivottavasti saadaan siellä vähän kerättyä voimia päättääksemme vuoden 2016 ja toivottaaksemme vuoden 2017 tervetulleeksi.

Toivottavasti kaikilla on ollut ihana joulu ja ootte saaneet paljon toivottuja lahjoja ja läheisyyttä ♥

Iiih en malta odottaa huomista!

23. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua!

Joulu on taas, riemuitkaa nyt.
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
Tulkoon toivo kansoille maan,
pääsköön vangit vankiloistaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan,
olkoon rauha loppumaton.

Joulu on taas, kulkuset soi.
Jossakin äiti, lastaan seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus
herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan.
Silloin joulu luonamme on. 


Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille lukijoilleni! ♥

21. joulukuuta 2016

Loppuvuosi

Aamulla heräsin taas hiestä märkänä ja aamulämpö vaan jatkaa laskuaan. Tänään se oli enää 36.38 astetta. Tietääpähän, että estrogeeni on taas palannut jäähdyttelemään kroppaa.

Tänään on kp 2 ja pahimmat menkkakrampit on jo takana päin. Vuoto on ollut tässä kierrossa huomattavasti vähäisempää kuin edellisessä kierrossa, mikä on siis vaan hyvä, koska se edellinen tulva oli ihan selkeästi vielä keskenmenon jäämistöjä. Nyt alkaa vaikuttaa enemmän siltä, että kroppa on palautunut keskenmenosta pikkuhiljaa ennalleen ja voi taas alkaa enemmän luottavaisin mielin haaveilemaan uudesta plussasta :)

Tämä kierto menee nyt ihan "luomuna" lomaillessa. En aio ottaa tähän kiertoon vielä clomeja, koska sen vasteultran kohdistaminen oikealle kierron päivälle tulisi liian hankalaksi. Lisäksi en uskalla ottaa mitään ylimääräisiä lääkkeitä vielä näiden kahden antibiootin lisäksi. Tuntuu jo tarpeeks ärsyttävälle nappailla kolme kertaa päivässä kahta eri lääkettä, joita siis ei voi ottaa edes samaan aikaan. Kauheeta aikatauluttamistahan tämä nyt on, mutta onneksi viikon päästä se on jo ohi. On sitten mukavampi aloittaa uusi vuosi 2017 puhtaalta pöydältä.

Se, että kuinka "luomusti" tämä kierto mennää, niin en ole vielä päättänyt. Riippuen menoista ja tuntemuksista, että jaksanko kaivaa ovistestit esiin joka päivä, on vielä vähän auki. Jos tikutan oviksen, niin todennäköisesti otan loppukiertoon käyttöön myös luget, mutta jos en tikuta ovista, niin luomuna mennään loppukiertokin. Sen tietää sitten myöhemmin, että mikä fiilis tässä kierrossa :D

Postaustahti tulee siis varmasti loppuvuodeksi vähän hiljenemään, mutta vuoden vaihteen jälkeen tulen varmasti taas raportoimaan kaiken tänne :D Varsinkin tulevasta tuplaclomikierrosta, jota jo jännityksellä kovasti odotan. Toivottavasti se viimeistään toisin meille se kauan toivotun vauvan syliin asti.

Nyt ei muuta kuin oikein mukavaa joulun odotusta! Palaillaan taas!

20. joulukuuta 2016

Vai että sellainen maanantai

Eilen oli kyl taas sellanen päivä, et olis voinu vaan jättää kokonaan välistä.

Noh ensinnäkin mä pääsin sitten käymään siellä hammaslääkärin päivystyksessä ja eiköhän ne siellä sitten todennut, että tulehdushan siellä on. Totesihan se lääkärikin sitten, että onneksi tulin siellä päivystyksessä käymään. Sain jopa kaksi antibioottikuuria, joten voin jo näin heti sanoa, että uutena vuotena ei sitten kilistellä kuohuvalla. Että näin. On muuten sitten taas sen verran jytyä tavaraa, että apteekkarikin jo varoitteli, että pakki tullee menemään sekaisin. Ovat vielä sen verran ärsyttävät biootit, että toinen pitää vetää ruuan kanssa ja toinen tyhjään vatsaan, että tässähän se meneekin sitten loppuvuosi aikataulutellessa ruokailuja ja lääkkeiden ottamisia. Prkl.

No ei siinä vielä kaikki. Kun sitten viimein pääsin työpäivän jälkeen kotiin, niin eikös sieltä sitten menkat tietysti alkaneet heti. Ilta meni vasta tiputellessa, mutta yöllä ne hanat sitten aukesivatkin oikein kunnolla ja sain puol kolmen aikaan nousta ottamaan särkylääkettä ja vaihtamaan sidettä.

Siis ei *ittu mikä päivä! Onneks sain kaupasta ostettua lohtusuklaata ja loppupäivä menikin sitten soffalla itkuleffaa kattellessa :D Tänään onkin sitten mukavan turvonneet ja kuivat silmät ja väsyttää aivan vietävästi. Ainiin, heräsin muuten ihan hiestä märkänä tänään, mistä voinemme päätellä lämpöjen tulleen rytinällä alas. Aamulämpö näytti 36.54 astetta, joten tänään on siis virallisesti kp 1. Siis antakaa mun kaikki kestää.

Onneksi enää 4 päivää töitä jäljellä tämän vuoden puolella. Olen niiiiiiin loman tarpeessa.

19. joulukuuta 2016

Dpo 14

Testasin eilen aamulla taas negan, joten en enää eilen ottanut lugesteronia. Tänään aamulämpö oli vielä 36.77 astetta, mutta eiköhän se nyt ala sieltä pikku hiljaa laskemaan. Toivottavasti vuoto alkais nyt viimeistään parin päivän sisällä, että ne pahimmat vuotopäivät ehtis olla jo takana päin ennen jouluaattoa.

Meillä oli lauantaina kyllä ihan hirmuisen hauska ilta parin tyttökaverini kanssa. Käytiin vähän pelailemassa hohtominigolfia ja sitten käytiin syömässä ja lopuksi mentiin vielä vähän baariin istuskelemaan ja rupattelemaan niitä näitä. Ihan positiivinen päätös piinapäiville siis tuokin :D Toki vaihtaisin kostean illan koska vaan, jos r-testiin ilmaantuisi taas nuo ihanat kaksi viivaa.

En ole kyllä loppujen lopuksi yhtään yllättynyt tästä negakierrosta. Olihan se nyt aika selvää, kun lähtökohdatkin olivat jo niin huonot. Ensin epäonnistunut clomivaste, sitten viisurin poisto kaikkinen särkylääkkeineen ja kipuineen ja stresseineen. Lisäksi joulun aika on aina, etenkin lapsettomalle, sellaista pikkaisen stressaavaa aikaa, kun molempien porukat jo kaipailis niitä pikkutonttuja meillekkin ja me ei vaan kyetä niitä heille lupaamaan.

Nyt sitten odotellaan vain, että vuoto alkaisi. Joillakin on saattanut mennä jopa viikko lugejen lopettamisen jälkeen ja useimmilla sitten sen pari-kolme päivää. Eiköhän se täti tännekkin pian saavu puolukoineen. Loppuvuoden kierron ajattelin pitää niin sanotusti taukoa, eli en aio alottaa vielä uutta clomikiertoa tulpa-annoksella, kunnes vasta sitten tammikuun puolella. Tai millon se seuraava kierto nyt sitten alkaakaan. Nyt siis vuoden vaihde pikkusen lomaa vauvantekoprojektista, että voidaan ihan rauhassa olla stressaamatta esim. Uuden Vuoden aaton kuplivan nauttimista ;)

Nyt koitan taas soittaa uudestaan hammaslääkärin päivystykseen, kun tuo hampaan kolo vaivaa edelleen >.< mrrrrhhhh!

P.S. Mun tissit on alkanut "kovettumaan" vasta nyt. Ne on vähän jäljessä, kun uus kierto pitäis alkaa ihan just :D

P.P.S Enää 5 päivää jouluaattoon!! Iiih!

17. joulukuuta 2016

Dpo 12

Nega testattu! Huh vihdoinkin pääsin siitä piinasta. En ole kyllä yhtään yllättynyt tuloksesta. Eilisestä lähtien on ollut vaan enemmän ja enemmän menkkafiilis, joten eiköhän vuoto ala pikimiten kun lopetan lugesteronin ottamisen.

Aamulämpö näytti tänään taas 36.87 astetta, mutta eilen se oli jo laskenut 36.38 asteeseen, mistä voidaan päätellä, että luget siellä enää vaan pitää lämpöä yllä. Lisäks naamaan on ilmestynyt muutama ärsyttävä näppynen, mikä viittaa estrogeenin yrittävän taas palata kehiin ja ottaa pian vallan kuukautisten muodossa.

Oikeastaan olen ihan tyytyväinen, etten joudu tänään valehdella kavereilleni, että miksen muka voisi juoda alkoholia, sillä olen ehkä maailman huonoin valehtelija :D Toivotaan kuitenkin, ettei vuoto vielä ihan tänään alkaisi, ettei tarvi baanalla miettiä siteitä ja tampooneita. Viimeistään maanantaina saisi vuoto alkaa, että vois sitten lauantaina olla mahdollisimman vähillä vuodoilla kylillä käydessä.

Mutta nyt siis ei muuta kuin oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Meilläkin on varmasti ihan huippuilta luvassa :)

15. joulukuuta 2016

Dpo 10

Nyt aletaan olla jo sillä rajalla, että jos en vetäis lugesteronia, niin vuoto vois alkaa hetkenä minä hyvänsä. Vähän on itseasiassa sellaista menkkajuilimista jo ollut tänään, että eiköhän se tästä muutaman päivän päästä vuotokin jo ala.

Aamulämpö sen sijaan näytti tänään taas 36.87 astetta, eli tuskin se vuoto nyt ihan vielä yllättää. Eilen illalla oli niin "kuumeinen" olo, että menin jo ennen kymmentä nukkumaan. Ei vaan jaksanut tehdä mitään, vaan hytisin vilusta peiton alla. Aamulla oli taas vähän etovaa oloa. Mietin, että oliko mulla siinä ekassa raskaudessa vielä näin aikasin etovaa oloa vai alkoiko se vasta plussan saatuani. Toisaalta onhan mulla ollut joskus ihan normi menkkakierrossakin etovaa oloa ovulaation jälkeen. Ehkä se on vaan tuo progesteroni. Rinnat ei ole kuitenkaan antaneet mitään merkkejä raskaudesta. Ihan pehmeät ovat vielä, vaikka yleensä ne on heti ensimmäisenä ilmoittaneet merkkejä lähestyvistä menkoista. Aika outoa sinänsä.

Mulla on kyllä vähän sellanen fiilis, että mitä mä sillä plussallakaan tekisin. Sehän menis kuitenkin muutaman viikon päästä kesken. Kauheaa miten keskenmenon jälkeen ei enää jaksa uskoa, että kaikki vois vielä joskus mennä hyvin. Ajattelen jo tulevaisuuttakin silleen, että "jos nyt tulis plussa, niin keskenmenovuoto vois alkaa siinä vuoden vaihteen jälkeen, ettei sitten vaan silloin kylpyläreissulla vielä vuotais". Kuulostaa varmaan ihan hirveältä ajattelutavalta.

Kalenterisovellus kertoo, että tänään on kolme päivää jäljellä menkkoihin. Kattotahan miten käy.

14. joulukuuta 2016

Pesänrakennusta

Eilinen oli varsin mielenkiintoinen päivä, nimittäin me päätettiin vihdoin, että ens vuonna me remontoidaan meidän kotia oikein urakalla!

Me ostettiin tuo asunto parisen vuotta sitten, kun ns. halvalla saatiin tutun kautta. Asunto oli kuitenkin siinä kunnossa, että remontoitavaa on jos jonninmoista. Muutto tuli aikoinaan vähän ehkä liian pikaisesti ja sen takia ei oikeastaan ollut ollenkaan varaa remontointiin. Maalattiin toki koko asunnon seinät ihan jokaisesta huoneesta, mutta sen enempään meillä ei ollut varaa.
Nyt ollaan saatu hieman rahaa säästöön ja me päätettiin remontoida ensin koko asuntoon uudet hienot lattiat. Jeiii! Ette uskokkaan kuinka odotan sitä hetkeä, kun meidän vanhat kupruuntuneet laminaatit vaihtuu uusiin. Lattiaremontin lisäksi me päätettiin, että ens vuoden syksynä me remontoidaan myös meidän keittiö ihan kokonaan uusiksi. Se on siis nyt alkuperäisessä kunnossa ja voi että miten odotankaan, kun pääsen suunnittelemaan just sellaisen keittiön kuin itse haluan. Iih, olen niin innoissani! Meillä kävi eilen eräs remonttimyyjä ja arvioi meidän keittiön ja me alettiin mieheni kanssa heti budjetoimaan tulevaa vuotta 2017 :D Voi että! Ens vuodesta tulee niiiiin siistii!!

Olen elänyt tähän asti vähän sellaista "mitä jos"-elämää, eli "mitä jos raskaudun silloin ja silloin". Nyt en enää jaksa jossitella! Nyt aloitan uuden vuoden asenteella "sitten kun". Ja tietysti onhan sen hyvä olla kotipesä kunnossa, jos vauva tulee....korjaan sitten KUN vauva tulee :D

Eilen(dpo 8) alkoi hieman oireita ilmaantumaan. Tuli vilunväreitä, lievää etovaa oloa ja kävin kahdeksan tunnin työpäivän aikana varmaan 10 kertaa vessassa pissalla. Haha. Aamulämpö näytti tänään 36.80 astetta, mutta vielähän se ehtii laskea. Alaselkää jomottaa välillä, mikä on kyllä ihan selvä menkkaoire. Oireet voinee myös johtua ihan pelkästään lugesteronista, mutta pelkään myös, että tuo mun hammaskolo on tulehtunut. Olen nyt tämän viikon ollut ilman mitään kipulääkettä ja sitä särkee edelleen kovasti. Leikkauksesta on nyt tasan kaksi viikkoa, joten kivut vielä tässä vaiheessa on kai ihan normaalia(?) Itsestään sulavan tikin solmun päät irtosi sunnuntaina, joten on hyvin mahdollista, että haava ei ole päässyt umpeutumaan ja sen takia aiheuttaa kipua. Jospa se pian parantuisi. Toivottavasti.

Mutta sellaista tänne tällä kertaa. Olen niin innoissani tuosta keittiörempasta, että ei meinaa jaksaa keskittyä töihin, kun tekisi mieli vaan selata inspiraatiokuvia netistä :D Haha.

12. joulukuuta 2016

Dpo 7

Tänään on jo dpo 7 eikä mitään oireita havaittavissa. Lueskelin edellisen lugekierron tekstejä elokuulta ja tähän mennessä olin saanut jo ties mitä oireita kokea. Oli hormoninäppyjä, vilunväreitä ja jatkuvaa pissalla käymistä, mutta nyt...ei mitään. Noh tulipahan todistettua sekin, että mulle ei tule lugesteronista mitään oireita ja ne edelliskierron oireet oli puhtaasti raskausoireita. Huoh.

Aamulämpökään ei ole noussut tässä kierrossa yli 36.7 asteen, joten turha kai tässä on enää toivoa mitään. Nyt on oikeasti vaan sellainen tunne, että kumpa menkat alkais pikimiten, niin pääsis niistäkin pikimiten eroon ja uuteen kiertoon.

Viime yönä itkin itseni uneen. Sitä ennen kuitenkin rukoilin. Kiitin läheisistäni ja maailman ihanimmasta miehestäni ja lopuksi esitin toiveen. Toivoin, että jos minä en nyt kykene raskaaksi tulemaan, niin antakoon Hän sen onnen kaikille kanssasisarilleni täällä blogimaailmassa. Haluan nähdä vielä viimeiset plussat tälle vuodelle. Haluan uskoa Joulun ihmeeseen ♥

Lauantaina lähden taas kavereitteni kanssa viettämään tyttöjen iltaa. Negatestin tehtyäni aion nauttia raflan parhaimman pihvin kera lasillisen punaviiniä. Ja vielä parit sidukat illan viettäjäisiksi. Himputti, minuahan ei noin vain lannisteta! Prkl.

Haha, mukavaa maanantaita vaan kaikille! :D

11. joulukuuta 2016

Suoraan sydämeen

Tänään kuulin jotain,  joka tuntui siltä kuin puukko olisi isketty suoraan sydämeen; mun veljen vaimo on raskaana... taas. Kuulin asian äidiltäni, joka kertoi olevansa lapsenvahtina, kun veljeni on menossa vaimonsa kanssa "kuvauksiin".  Hetken mietin,  että mistä kuvauksista oikein mahtaa olla kyse, kunnes äitini paljasti mistä oli kyse. He ovat menossa rakenneultraan! Ja arvatkaa milloin on laskettu aika! Äitienpäivänä. Tuona aikana jolloin minusta piti tulla äiti, niin minusta tuleekin taas täti! Siis mitä vit....

Anteeksi karkea kielenkäyttöni. En tiedä miten tähän uutiseen suhtautua. Olemme olleet veljeni vaimon kanssa samaan aikaan raskaana, mutta minun onneni päättyi lyhyeen. En voi käsittää kuinka huono tuuri minulla voi olla. Tällä hetkellä tuntuu,  että haluaisin vain kuolla pois.

Tiedän,  ettei heidän onni ole tietenkään minulta pois. Ovathan he meitä jo paljon vanhempiakin. On jo aikakin veljeni tehdä liuta lapsia heidän ylisuureen rivitaloasuntoonsa, jossa huoneita riittää. Okei anteeksi taas ylireagointini. Ärsyttää, itkettää, harmittaa...

Kuinka kauan joudumme vielä onneamme odottaa?

Dpo 6

Tiettekö, multa meni nyt vähän luotto tuohon meiän kuumemittariin, koska aamun eka mittaus näyttää edelleen 36.61 astetta! Ei oo todellista. Noh mä oon kyllä mitannut hetken päästä uudestaankin nyt tänään ja eilen, ja eilen se näytti tokalla mittauksella 36.35 astetta ja tänään 36.80 astetta. Mitä näistä tuloksista mä nyt uskon?? Onko tuohon mittariin tallentunu joku vakio keskilämpö ja se siks piippaa jo ennen aikojaan vai mitä ihmettä nyt? Ei kai siinä sellaista ominaisuutta pitäis olla, vai onko patterit lopussa :D Jos noita tokan mittauksen tuloksia kattoo, niin ne olis ehkä uskottavampia. Eli tuo pieni lämmön lasku vois viitata dpo 5 estrogeeni spurttiin ja sen jälkeenhän lämmöt luonnollisesti nousee entistä korkeammalle. No en tiedä mitä uskoa, mut vähän höhlältä näyttää merkata tuo sama tulos joka päivä mun kalenterisovellukseen kun viivadiagrammi näyttää tylsästi vaan suoraa viivaa. Mitä mieltä te ootte?

Eilen käytiin vähän ostoksilla ja leivottiin pipareita. Kotona tuoksuu nyt ihanasti pipareille ja jouluomenille ja mandariineille. Ah niin ihana joulun tunnelma. Tänään jos jaksais nopsasti siivota, niin voitais hakea kuusi kellarista. Joo, meillä ei ole aitoa kuusta, koska koira luonnollisestikkin kuljettais kaikki havut ympäri kämppää, joten ollaan todettu muovikuusi käytännöllisemmäksi. Hyvin on kestänyt jo viitisen vuotta sama kuusi :D Yritettiin metsästää kaupasta jotain sellaista kuusituoksua, mutta ei olla löydetty mistään. Onko sellaisia edes missään? Duunikaveri kertoi, että ne olis joskus sellaisen bongannut, mutta mä en vaan löydä mistään. No jaa, samapa tuo.

Kelatkaa, parin viikon päästä joulu on jo ohi! Miten aika voi mennä näin nopeasti! Onneks me päästään vielä joulun jälkeen hieman fiilistelemään Tallinnan joulutoria ja "lepäilemään" hieman hotellin lakanoihin ;) Sitä odotellessa!

Ihanaa kolmatta adventtia kaikille! ♥

9. joulukuuta 2016

Sitä samaa

Tänään on dpo 4 ja aamulämpö näyttää edelleen sitä samaa lukemaa; 36.61 astetta.
Viime lugekierrossa, jossa jopa raskauduin, nousi lämmöt dpo 4 jo yli 36.7 asteen. Vihjaakohan tuo nyt sitten sitä, ettei hedelmöittymistä ole tapahtunut. Pakko myöntää, olen joutunut nyt parina päivänä ottamaan taas buranaa tuohon hirveeseen hammassärkyyn, mutta vain yhden tabletin päivässä. Sekin voi toki vaikuttaa lämpöihin, mutta ennen kaikkea hedelmöittymiseen.

Tuntuu taas jo ihan siltä, että toivo on jo menetetty, vaikka vastahan tässä ollaan alussa. Ei näitä päiviä suotta kutsuta piinapäiviksi :D Mutta toisaalta jos ajatellaan, niin jouluun on enää pari viikkoa ja sehän menee ihan liian nopeasti. Vielä en ole yhtäkään lahjaa ostanut ja joulukorttejakin oli tarkoitus vielä jossain välissä askarrella.

Eiköhän 10 päivää mene ihan hujauksessa.

Niin tai näin, mukavaa viikonloppua kaikille! ♥

8. joulukuuta 2016

Aika

Tänään edellinen esimieheni tuli käymään toimistolla kertoakseen, että hän on palaamassa ens kuussa takaisin töihin äitiyslomaltaan. Siis onko siitä tosiaan jo niin kauan? Vastahan mä täällä bloginkin puolella voivottelin yllärivauvauutisista esimieheni taholta. Ja täällä mä oon edelleen voivottelemassa kohtaloani. Noh toki menneeseen vuoteen on mahtunut jopa kaksi hetkeä, jolloin sain itsekkin kokea raskauden, mutta jotka kestivät aivan liian vähän aikaa. Tuntuu ihan käsittämättömältä.

Tänään on vasta dpo 3. Aloitin lugesteronin nakkelun alakertaan 100 mg annoksella. En muistanutkaan kuinka inhalta tuo lugemönjä tuntuikaan :D Aamulämpö oli sama kuin eilen eli 36.61 astetta. Saa nähdä tuleeko dpo 5-6 taas estrogeenidippi.

Ei mulla nyt oikein muuta tähän väliin.

Piinapäivät kuluvat ihan laittoman hitaasti....

7. joulukuuta 2016

Lapsettomuus elokuvissa

Katsottiin eilen mieheni kanssa telkusta tullut elokuva The Big Year - Posketonta bongausta. Elokuva kertoo siis lintujen bongaajista, mutta "jostain kumman syystä" ehkä mieleenpainuvin kohtaus oli se, jossa erään lintubongarin vaimo kävi läpi hedelmöityshoitoja. Pistettiin piikkejä ja oltiin toimenpidehuoneessa valmiina inssiin etc etc. Lapsettomuus ei edes ollut elokuvan teemana, mutta silti se oli jotenkin mieleenpainuvin asia koko leffassa. Kauhea miten lapsettomuus voi vaikuttaa mieleen, kun ei enää mitään muuta näekkään, kuin lapsettomuutta/lapsia joka paikassa. Ennen se olis ollut varmaan vaan hauska juttu. Vähän niinkuin Sinkkuelämäässä aikoinaan Charlotten hedelmöityshoidot oli hauska juttu, mutta ei enää.

Satuin tuossa sairaslomapäivänäni katsomaan erään elokuva nimeltä By the sea. Siinä siis Brad Pitt ja Angelina Jolie-Pitt näyttelivät jo pitkään naimisissa ollutta pariskuntaa ja jotka matkustelevat kirjailijamiehen inspiraation perässä. Tämän parin suhde näytti siltä, että romantiikka on jo ehtinyt kuihtua pois, mutta silti he vain jaksoivat pysyä yhdessä. Pian he huomaavat hotellin vierushuoneessa asustavan vastanaineen parin ja alkavat yhdessä tirkistelemään heitä ja intohimo alkaa taas pikku hiljaa palata heidänkin välilleen. Yhtäkkiä tämä kirjailijan vaimo alkaakin kehitellä pientä kolmiodraamaa miehensä ja näiden vastanaideiden välille ja syy hänen käytökselleen onkin se, että hän on maho(=hedelmätön).

Lapsettomuus on henkisesti ja psyykkisesti ihan todella raskasta ja eri ihmiset käsittelevät sitä eri tavoin. Tämä elokuva oli mielestäni hyvin kaunis ja surullinen tapa kertoa, miltä lapsettomuus tuntuu. Itse yritän vielä pysyä toiveikkaana ja haluan uskoa, että me selvitään vaikka lapsettomiksi jäisimmekin, mutta entäs sitten vaikka kymmenen vuoden päästä? Kun edelleen jokainen raskausmaha ja lapsiperhe aiheuttaa piston sydämessä. Voi miten suuri vaikutus perheellä voikaan ihmiseen olla.

Kyyneleet kohoaa silmäkulmiin, kun kuuntelen Paula Vesalan biisiä Sinuun minä jään. Saanko koskaan ajatella noin.... sinuun minä jään?

Ovis ja lämmöt

Ihana kun niin monessa seuraamassani blogissa lasketaan jo raskausviikkoja. Ei oo enää montaa blogia, joissa on yritystaival vielä kesken. Toivotaan positiivisia jouluylläreitä heille kaikille ;)

Olen nyt seuraillut aamulämpöjä ja voinen todeta ovulaation todella tapahtuneen. Kaikista tulehduskipulääkkeistä huolimatta. Itseasiassa jouduin vielä ovispäivänä ottamaan yhden 600mg buranan, kun alkoi tuota hampaan paikkaa särkemään niin sikana. Ilmeisesti se ei kuitenkaan estänyt ovulaatiota tapahtumasta. Tai siis toivotaan niin, enhän mä ole verikokeilla sitä todennut, mutta kaikki muut merkit viittaavat siihen. Nimittäin ovispäivänä aamulämpö oli vielä 35.96 astetta ja tänä aamuna se oli jo 36.61 astetta. Voinemme siis todeta progesteronin ottaneen vallan kehossani ja tuo keltsi toiminee ihan hyvin.

Mutta siitäkin huolimatta, että lämmöt näyttävät lupaavilta, niin ajattelin aloittaa huomenna (dpo 3) taas lugesteronin annoksella 100+200 mg/pv. Ei siitä kai ainakaan haittaakaan ole. Nyt saadaan taas jännätä, että mitä oireita luget mulle tuo, kun viimeksi osa oireista saattoi mennä jopa ihan raskauden piikkiin. Lisäksi jännään sitä, että kauanko menee, että vuoto alkaa lugejen lopettamisen jälkeen. Koska jos luget pidentää ihan hirmuisesti mun kiertoani, niin en tiedä miten taas saan sen seuraavan vasteultran sopimaan kalenteriini. Vuoden vaihteeseen on meinaan aika hankalaa saada aikaa ultraavalle gynelle, jopa yksityiseltä. Ehkä olis kuitenkin helpompaa vaan jättää seuraava clomikierto vuoden alkuun, ettei tarvis liikaa stressailla sen ultran kanssa. Joo niin mä teen.

Semmosta taas tänne :)

P.S. Nyt tais muuten ovis tulla ihan oikeesti jo 24h testiplussasta eikä vasta 48h myöhemmin. Siistii!

4. joulukuuta 2016

Aikataulussa

Tänään ilmestyi ovisplussa testitikkuun.
Ei kai tuosta voi enää erehtyä. Ihan aikataulussa ollaan, sillä veikkailin ovista viikonlopulle. Tai siis ovisplussaa. Seurailen taas mielenkiinnolla lämpöjä,  jos vaikka bongaisin taas munasolun puhkeamisen tai jos lämmöt nyt ylipäätään lähtee nousuun. Jos lämmöt näyttää lupaavilta, niin aloitan dpo 3 lugesteronin loppukierron tueksi.

Muuten vointi on ihan hyvä vaikka poski onkin vielä vähän turvonnut. On kuitenkin jo parempi kuin eilen, sillä tänään en ole tarvinnut enää buranaa, vaan olen pärjännyt pelkällä panadolilla. Eiköhän tuo suu parissa viikossa ole taas ihan normaali. Tai jos edes jouluaattona sais syötyä jo ihan normaalisti :)

Semmoista taas tänne. Onneksi ens viikko on taas lyhyt viikko, kun saa yhden ylimääräisen vapaan Itsenäisyyspäivän johdosta.

Mukavaa ja rauhallista 2. adventtisunnuntaita kaikille! ❤️

1. joulukuuta 2016

Limatulppa

Kirjoittelin aamulla, että nyt on jo ns. tosi märkää. Noh nyt huomasin taas tuon liman, jota aiemmin luulin ovislimaksi, mutta jokin aika sitten totesinkin sen olleen limatulppa. Se on siis sellaista ihan superliukasta ja runsasta geelimäistä limaa, jota helposti erehtyy luulemaan eggwhiteksi. Eggwhiteä eli semmoista kananmunanvalkuaista muistuttavaa limaa sanotaan ovislimaksi, mutta tämä ei ole vielä sitä. Nyt voidaankin siis olettaa, että ovis ilmaantuu viimeistään 3-5 päivän sisällä. Ihan aikataulussa mennään, koska nyt on kp 18 ja mulla tulee normaalisti ovis viimeistään kp 23. Aika hyvin!

Toki en ole yllättynyt, jos ovisplussaa ei tulekkaan tässä kierrossa ollenkaan, koska niinkuin kerroin, niin olen tuon hampaan poiston takia joutunut syömään paljon tulehduskipulääkettä ja särkylääkettä ja vielä päälle antibioottia. En tiedä onko tässä kierrossa edes kovin kannattavaa yrittää tärppejä, mutta eiköhän kroppa osaa pitää tärpit toisaalla, jos olosuhteet eivät ole suotuisat.

Ah onneksi huomenna on perjantai.

Viikonloppua odotellessa.

Selvisin!

Viisurin leikkauksesta selvitty tai ainakin vielä toistaiseksi :D Kivut iski eilen mukavasti heti puudutuksen lakattua, mutta onneksi olin jo ehtinyt hakea kunnon dropit sitä varten apteekista. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa.

Oli kyllä aikamoinen toimenpide. Ei se siis kestänyt kuin sen 20 min, mutta siinä vaiheessa alkoi jo vähän jännittää, kun suukirurgi peitteli minut sinisellä leikkausliinalla, jossa esiin jäi vain nenä ja suu. Ennen tätä, hoitaja oli jo tyrkännyt käteeni 5 tablettia antibiootteja ja särkylääkettä. Kivat ennakkotoimenpiteet. Onneksi suukirurgi oli mukava ja selitti koko ajan mitä tekee. Hammas pistettiin osiin ja vedettiin sitten palasina irti. Välillä kyllä tuntui ihan siltä, että nyt lähtee koko leuka sijoiltaan, mutta kyllä se sitten oli ihan nopsasti ohi. Kipuja ei ollut, mutta äänet vähän ahdisti, mutta onneksi se on nyt ohi.

Nyt olelen kotona tämän päivän saikulla. Poski on hieman turvonnut ja arka, mutta mitään sen suurempaa mustelmaa ei ole ainakaan vielä ilmaantunut. Pidin eilen koko loppu illan kylmäkallea poskella, mikä varmasti helpotti kovasti turvotukseen.

Tänään aamulämmöt näytti 36.48 astetta, mutta en lisää sitä nyt kalenteriini, koska heräilin yöllä useampaan kertaan, joten tuskin tuli kokonaista kolmen tunnin jaksoa nukuttua kertaakaan. Tulokset eivät siis ole lainkaan luotettavia. Eilinen ovistesti näytti negaa, mutta tänään huomasin valkkarin lisääntyneen niin, että oli ihan "pikkarit märkänä" :D Jännittää pääseekö ovisplussa yllättämään lähipäivinä.

Nojoo, mutta hengissä siis ollaan vielä ainakin toistaiseksi. Nyt menen sohvalle makoilemaan mehukeiton ja jäätelön kera :)

Palaillaan taas!

30. marraskuuta 2016

Pikakatsaus

Aamulämpö oli tänään 36.09 astetta. Siinä se vaan heiluu päivästä toiseen. Eilinen ovistesti näytti puhdasta negaa, eikä nyt oo oikein ollut mitään erityisiä tuntemuksiakaan. Vähän on ehkä valkovuoto muuttunut liukkaammaksi, mutta ei vieläkään selkeätä ovislimaa.

Tänään koittaa tuo pelolla ja kauhulla odottamani hampaan poisto. En sinällään pelkää itse operaatiota. Luotan kyllä ammattilaisiin ja puudutuksen voimaan, mutta pelkään, että joudun kokemaan jotain jälkikomplikaatioita. Rakas kälyni nimittäin oli juuri viime kuussa viisurin poistossa ja eikös hänelle tullut sen jälkeen ihan hirveä tulehdus. Olen pakannut jo pakastimen täyteen jäätelöä ja mies lupasi hemmotella sillä minua tänään :D Makaan siis sohvalla jääpussi poskella ja mies kiikuttaa minulle jäätelöä. Lohduttaudunkin jo etukäteen sillä ajatuksella.

Ajatukset ovat siis väkisinkin poissa oviksesta. Jos munis kasvaa oletusten mukaisesti, niin ennustan oviksen ilmaantuvan lauantaina, mutta jos kasvu on hidasta tai se irtoaa myöhemmin, niin ennustan ovista viimeistään maanantaille. Toki jos saan tuosta leikkauksesta ihan hirveät tulehduskipulääkkeet, niin voi kai se ovis jo senkin takia myöhästyä. Noh sen näkee sitten.

Tikuttelen, jos muistan. Yritän muistaa.

Yhyy.

29. marraskuuta 2016

Soittoaika

Huomasin eilen tutkiskellessani hieman valkovuodon koostumusta, että se oli hieman punertavaa. Mitään ei siis pyyhkiessä huomaa, mutta kun tutkin vähän syvemmältä, niin valkovuodon joukossa oli selkeästi hitunen verta. Veikkaan, että tämä johtuu näistä suurista hormonimuutoksista, mutta pieni pelko iski persiiseen, että toivottavasti tiputtelu ei taas pitkän tauon jälkeen ala vaivaamaan. Noh onneksi voin tankata lugesteronia sitten kunhan se ovis sieltä joskus saapuu...jos saapuu.

Eilen luottogyneni soitti minulle ja puhuimme hieman tuosta perjantaisesta vasteultrasta. Hän kyseli ensin, että onko minulla ollut mitään oireita ja, että onko tarvetta katkaista kiertoa esimerkiksi teroluteilla. Kerroin uskovani oviksen tulevan vielä tällä viikolla, joten odotetaan ihan spontaania vuotoa(ei siis käynnistetä menkkoja etukäteen). Hän antoi luvan nostaa Clomifen annosta 100mg:aan (vaatii toki taas uuden seurantaultran) ja sain vielä loppukierron tueksi lisää Lugesteronia. Olen siitä erittäin tyytyväinen, koska jo pelkkä keltarauhashormoni on todistetusti ollut meille suureksi avuksi. Kyselin vielä siitä "tilkkasesta nesteestä vatsaontelossa", mutta hän tokaisi, ettei se välttämättä tarkoita mitään. En siis huolestu siitä sen enempää.

Lämmöt on ollut nyt jo parina aamuna 35.9-36.0 asteen tietämillä, joten uskoisin oviksen lähestyvän. Kuumia aaltojakaan ei enää ole ollut, mikä on toisaalta ihan mukavaa. Ainakin estrogeeni on taas palautunut tähän kroppaan. Leukaan on alkanut ilmestyä pieniä näppyjä, mikä viittaisi myös tulevaan ovikseen. Testit näyttää vielä ihan selkeätä negaa, mutta vielähän tässä on pari päivää aiempien laskelmieni mukaan jäljellä. Musta on hauska miettiä ja laskeskella minkä kokoinen munasolu siellä on minäkin päivänä. Tänään se vois olla parhaimmillaan jo jotain 15 mm eli kolmen-neljän päivän päästä se vois puhjeta :D Jännä nähdä miten käy vai jäänkö vaan rannalle ruikuttamaan, kun ovisplussaa ei tulekkaan. Haha.

Yhyy, huomenna koittaa viisurin leikkaus-päivä. Ehkä sillä keskenmenolla olikin joku tarkoitus ja se oli tuo huominen operaatio. Ties vaikka ilman tätä leikkausta kokisin kauhean tulehduksen ja kärsisin hirveistä kivuista, jos olisin yhä raskaana. Kuka tietää. Tutkimattomia ovat kohtalon tiet :D

28. marraskuuta 2016

Laskelmointia

Perjantaisen ultran perusteella laskelmoisin oviksen ilmaantuvan ensi viikonloppuna. Ovisplussa vois pärähtää tikkuun aikaisintaan jo perjantaina. Tänään iltapäivällä minulla on soittoaika luottogynelleni ja selviää mitä mieltä hän on perjantaisesta ultrasta. Ajattelin pyytää samalla lisää lugesteronia loppukiertoon, koska viime kierrossakin tuo luteaalivaihe oli edelleen mielestäni liian lyhyt (noin 10 pv). Jos jostain syystä hän ei sitä suostu antamaan, niin otan nuo parin viikon jämät, mitä mulla on vielä edellisestä kuurista jäljellä.

Jos kaikki menee niinkuin olen laskemoinut, eli ovis tulee viikonloppuna, niin menkat alkais noin viikko ennen jouluaattoa. Sitten voisin aloittaa uuden clomikuurin suuremmalla annostuksella ja vasteultra osuis vuoden vikalle viikolle, joka mulla sattuu onneksi olemaan lomaviikko. Jos vastetta olis tapahtunut ja ovis ilmaantuis noin kutakuinkin 29. joulukuuta, niin se olis oikein otollinen hetki tärppipuuhiin, nimittäin ollaan silloin juuri mukavasti hotellissa yötä mukavalla hemmottelulomalla. Ai että miten se meniskin nappiin :D

Vuoden alussa täytän taas vuosia ja mikä oliskaan ihanampi synttärilahja kuin positiivinen raskaustesti ja jos kaikki menisi hyvin, niin loppukesästä 2017 meille syntyisi oma pieni lapsi.

Ainahan voi haaveilla :) Toivottavasti mun laskelmat nyt osuisi oikeaan.

P.S. Eilen ovistestiin tuli jo haalea testiviiva. En tiedä onko se merkki lähestyvästä oviksesta vai aiheuttaako nuo lukuisat pikku munasolut siellä vaan hämy lutenisoivaa hormonia.

P.P.S. Haluaisin pitää loppu vuoden lomaa vauvantekoprojektista, mutta miten mä maltan. Oon ennenkin väittänyt pitäväni lomaa ja heti on alkanut tapahtua. Noh, "katsotaan" (niinkuin Miika Nousiainen totesi viime Pitääkö olla huolissaan- jaksossa :D)

27. marraskuuta 2016

Pitääkö olla huolissaan?

Lueskelin tuossa hieman tuota minun omakannan hoitokertomusta ja siellä lukee siis näin:
Vaginaalinen UÄ: kohtu rvfl, endometrium 5,2mm. Munasarjat PCO/MFO-tyyppiset. Molemmissa runsaasti pieniä follikkeleita ad 7mm, ei johtofollikkelia. Fossa Douglasissa tilkka 22x22mm nestettä.

En huolestu nyt ollenkaan noista follikkeleista, enkä limakalvoista, (enkä edes siitä, että honasin just, että mullahan on näköjään taaksepäin kallistunut kohtu) mutta nyt mietityttää tuo kun gyne tokaisi, että "täällä on myös tilkka nestettä vatsaontelossa, mutta siitä ei tarvitse huolestua". Mutta oli kuitenkin pakko hieman googlettaa(tosi kannattavaa!) ja löysin vain jotain syöpään ja ovulaatioon liittyvää. Noh nyt aloinkin miettimään, kun gyne kyseli, että "olisko ovulaatio jo ehtinyt tapahtua? Onko ollut tuntemuksia?" Öö ei?

Jos nyt mietitään, että munasolu kasvaa noin 1-2mm/vrk ja limakalvo ehkä sen 1mm/vrk, niin ihan hyvä tilannehan mulla on jos tässä on vielä reilu viikko aikaa kasvattaa limakalvoa. Pysyttekö vielä mukana laskuissa :D Mutta entäs jos ovis olikin jo tapahtunut? Woot? Onko se edes mahdollista?

Olen seuraillut nyt lämpöjä ja enkös mä just tuossa kp 12 kertonut aamulämmön laskeneet sen 0.2 astetta(eli se oli 36.09 astetta). Noh tänään kp 14 aamulämpö oli taas 36.38 astetta. Ööh mitähän tää mun kroppa oikein sekoilee. En ole vielä päässyt alle 36 asteen ollenkaan, mut entäs jos tuo kp 12 aamulämpö kertoikin puhjenneesta munasolusta?

Noh ei auta kuin seurailla lämpöjä ja ehkä mahdollisesti alkaa pikku hiljaa tikuttelemaan sitä ovista, jos se kuitenkin olis vasta tulossa. Ehkä se tilkka vatsaontelossa on vielä jotain keskenmenon jäämistöä tai sitten mulla vaan on se syöpä.

Että näin.

26. marraskuuta 2016

kp 12 vasteultra

Kävin tosiaan eilen siellä vasteultrassa. Ensinnäkin täytyy mainita, että tämä kyseinen gyne totesi heti ens alkuun, ettei ole erikoistunut lapsettomuuteen, mutta suostui kuitenkin ultraamaan, että mitä sieltä löytyy.

Noh löytyikö sieltä sitten mitään? No ei.

Limakalvo hädin tuskin 5 mm ja ei yhtään johtofollikkelia. Munasoluja löytyi paljon, mutta kaikki olivat lähes samankokoisia eli noin 7mm (jos en ihan väärin muista). Eli toisin sanoen 50mg Clomifen annostuksella ei tullut yhtään vastetta, vaan ollaan ihan normikierron alkuvaiheessa. Näin ollen voidaan siis olettaa oviksen tulevan normaaliin tapaan vasta kp 20 tietämillä.

Tuon tiedon saatuani, tuntui aluksi pahalta. Tunsin oloni täysin luuseriksi. Eihän mun kroppa nyt tietenkään voi koskaan toimia niinkuin toivoisin sen toimivan. Ärsyttäää! Mutta toisaalta, eihän tässä ole vielä mitään menetetty. Ovis tulee (jos tulee) sitten, kun tulee.

Mutta tosiaan, koska kyseinen gyne ei ollut lapsettomuuteen erikoistunut lääkäri, niin hän ei voinut tehdä mitään suunnitelmia tulevaisuuteen, eli ei voinut esimerkiksi kasvattaa clomifen annostusta seuraavaan kiertoon. Näin ollen varasin soittoajan omalle luottogynelleni tulevalle maanantaille. Hän todennäköisesti sitten kasvattaa annostuksen määrää ja sitten ens kierrossa ultrataan uudestaan. Plah tylsää. Voisin kyllä kysellä samalla vähän lisää lugesteronia, jos sais edes vähän tuota luteaalivaihetta paranneltua oikeaan suuntaan. Eihän sitä tiedä. Voihan sekin auttaa, mutta silloin kyllä pelkään taas enemmän keskenmenon mahdollisuutta.

Mutta näin. Ei tässä sitten muuta, kuin ens viikon viisurinpoistoa odotellessa ja jos vielä voimia riittää, niin ovista tikuttelemaan.

Että semmosta.

P.S. Eilinen keikka oli ihan törkeen hyvä ja meillä oli ihan superhauskaa :D Think positive!

25. marraskuuta 2016

Black Friday

Tänään on taas tuo jenkkien keksimä kulutusjuhlapäivä eli Black Friday. Minäpä tuhlaankin "ylimääräiset" rahani yksityiselle gynekäynnille :D Käy se näinkin.

Ultrakäynti on varattu vasta iltapäivälle. Vähän jo jännittää uuden lääkärin kohtaaminen, mutta eiköhän se ihan hyvin mene. Olen jo varautunut todennäköisesti huonoihin uutisiin "hällä väliä"-asenteella. En aio nyt stressata onko siellä tapahtunut mitään vai ei. Tämä onkin vasta vähän niinkuin harjoittelukierros. Eikö? Enemmän kauhulla odottelen jo sitä alaviisurin leikkausta. Tiettekö, taas luin Iltalehden sivuilta artikkelin liittyen alaviisurin poistoon ja otsikossa viitattiin siis siihen, että sen poistossa voi murtua jopa koko alaleukaluu. No tosi lohduttavaa taas. Tulee vaan elävästi mieleen se kun luin Iltalehden artikkelin siitä kuinka oireet alkuraskaudessa ovatkin hyvä asia ja oireettomuus saattaa olla merkki keskenmenosta. No eikös mulle sitten se keskenmeno heti tullut. Yrittääkö universumi taas vihjata mulle, että siitä viisurin poistosta ei seuraa hyvää. Prkl! Ahistaa.

Nojoo, mutta jotain positiivistakin, nimittäin tänään ollaan menossa kaveripariskunnan kanssa kattomaan yhtä keikkaa ja tällä kertaa ihan ilman lapsia :D Mukava ilta siis luvassa! Viikonloppu on kerrankin täysin tyhjä, mutta me aateltiin jo, että käydään vähän kaupoilla kattelemassa meille vähän uusia sisustusjuttuja kotiin. Pientä remppaa olis siis luvassa, mutta siitä sitten joskus myöhemmin lisää :)

Nyt ei muuta kuin oikein mukavaa viikonloppua ja ensimmäistä adventtisunnuntaita kaikille!

P.S. Tänään lämmöt oli laskenut 0.2 asteella, joten oikeaan suuntaan olla menossa :) Go estrogen, go!

24. marraskuuta 2016

Kuumat aallot

Ai kauhea, mitä bloggerille on tapahtunut?? Hyvä, jos osaan enää aloittaa uutta blogitekstiä, saati löydän lukemattomat kommentit. Vaatii taas vähän totuttelemista.

Mutta juu. Tänään on kp 11 eikä aamulämmöt ole vieläkään laskenut alle 36 asteen. Uskoisin sen johtuvan pelkästään clomifenista, mutta nyt pelottaa, että jäikö mun kroppa lopullisesti vaihdevuosien kierteeseen ja estrogeenin tuotanto on lopullisesti kadonnut. Jospa ei sentään, mut miettikää nyt jos niin vois käydä :O

Olen huomannut kuumien aaltojen lisääntyneen kuurin loputtua. Nyt niitä tulee öisinkin ja päivällä useamman kerran. Liekkö se sitten hyvä vai huono asia. Ainakin clomifen on johonkin vaikuttanut, mutta onko kroppa tajunnut pistää kaasua estrogeenin tuotantoon, se selviää toivottavasti huomenna.

Huominen ultra jännittää jo ihan kybällä. Pelkään, että munasoluja on kehittynyt liikaa, mutta toisaalta pelkään myös, että clomifenista ei ole ollut tarpeeksi vastetta. Ärsyttää, jos joudun taas ens kierrossa käymään ultrassa, jos annosta esim. nostetaan tai jos kokeillaa vielä toinen kierto yhdellä tabletilla. Nyt on viime aikoina nuo ultrakäynnit yksityisellä olemaan jo ihan kuukausittaisia. Voisko joku kehittää ultrakäynneille jonkun sarjakortin, jos pääsis vähän halvemmalla :D

Olen koittanut seurailla limoja, että tietäisin suurinpiirtein missä kohtaa kiertoa ollaan menossa. Valkovuoto on kyllä liukasta, mutta ei vielä sellaista siittiöystävällistä superliukkaria. Yleensä mulla alkaa liukkaus ilmenemään noin viikko ennen ovista, joten saas nähdä ehtiikö mun kroppa nyt tähän nopeampaan rytmiin mukaan vai meneekö ihan totaalisesti sekaisin. En ole enää sen alkukuurin jälkeen tuntenut mitään nipistelyjä munisten seutuvillakaan, joten en nyt sitten tiedä tapahtuuko siellä mitään. En ole uskaltanut vielä o-testejäkään aloittaa, koska jostain luin, että clomifen saattaa aiheuttaa vääriä plussia. En sitten tiedä miten se omalla kohdalla ilmenee. Ehkä mä aloitan tikuttelun sitten sen ultran jälkeen, jos siellä joku munis olis kasvanut.

Nyt ei auta muu kuin odotella huomista ultraa.

22. marraskuuta 2016

Aina oppii jotain uutta

Tiettekö, mä opin tänään taas jotain uutta vauvafoorumeita lukiessani :D

Mä oon tähän asti aina luullut, että se mitä olen luullut ovislimaksi eli niin sanottu eggwhite, niin se onkin ollut limatulppa. Siis mikä ihmeen limatulppa? Eikös semmoiset kuulu vain raskauteen? Noh ilmeisesti se kuuluu ihan joka kuukautiseen kiertoon. Eli kun olen tähän asti aina höpötellyt, että "mulla jostain syystä tuo ovis ilmaantuukin vasta kolme päivää ovislimojen jälkeen", niin tosiasiassa kyseessä onkin ollut limatulppa joka voi siis irrota juurikin 3-5 päivää ennen ovulaatiota.

Tässä vielä pieni netistä löytämäni tietopaketti:
Ovulaatiolimaa voi edeltää ns. limatulppa, mikä tarkoittaa että kohdunsuulta irtoaa "klimppi", kun ovulaatio lähestyy. Ovulaatio tapahtuu sitten ovulaatioliman VIIMEISENÄ päivänä, joten ovulaatiota seuraa heti kuiva kausi. Eli vasta jälkeenpäin voi sanoa koska ovulaatio oli. Valkovuoto lopahtaa heti ovulaation mentyä ohi ja lisääntyy taas ennen kuukautisia.

Aika jännä. Ja minä kun kuvittelin jo tietäväni kroppani kaikki ominaisuudet läpikotaisin. Haha.

21. marraskuuta 2016

Viikonlopun hulinat

Olipas taas viikonloppu. Meillä oli lauantaina seitsemän aikuista ja neljä lasta(vanhin vasta 2-vuotias) ja me tehtiin yhdessä tortilloja ja fajitaksia. Pöytä oli katettu täyteen ruokaa ja lapset istuivat sen ääressä natustelemassa omia tortillojaan, vanhempien katsoessa vieressä. Me nautiskeltiin mieheni kanssa ruokajuomaksi muutamat Solit ja se osoittautuikin ihan toimivaksi kikaksi vältellä vauvauteluita :D Sanna nimittäin tuli samantien luokseni ja kysyi, että mitä minä juon. Varmaan yritti olevinaan huomaamattomasti tarkistaa, että onko kyseessä alkoholillinen vai alkoholiton juoma. Kavereilla nimittäin tuppaa olemaan jo kovat spekulaatiot, että koskas meillä ollaan maha pystyssä. Näillä kesteillä sainkin nyt sitten vähän pelattua lisää aikaa, ettei tarvi heti tulla kyselemään uudestaan. Kätevää!

Lauantaina loppui viimein menkat ja eilen nappasin viimeisen clomifenin tällä kiertoa. Oireita olen nyt havainnut oikeastaan ainoastaan vain nuo ihana kuumat aallot. Ai kauhee. Siis yllätyin ihan kotona ollessani, että mullahan on siis kuuma, vaikka normaalisti pitää olla aina villasukat jalassa ja hupparia päällä lämmittämässä. Kuumuuden iskiessä tulee myös ihan kauhea hiki ja huomasin, että suihkussa täytyy käydä useammin pesemässä kaikut, kun tuppaa olemaan jotenkin aika vahvat ödöörit :D Pelkäsin jo lauantaina, että hikoilen kuin sika, kun pidin pitkähihaista paitaa päällä, mutta selvisin kun laitoin oikein kunnon kerroksen suihketta kainaloon. Haha!

Onkohan muita oireita ilmaantunut...hmmm. Sunnuntaina huomasin pari uutta näppyä leuan alueella. Johtunee ehkä juomingeista ja herkuista tai sitten ihan noista hormooneista. Saa nähdä lähteekö tästä vielä villiintymään ja iskee nuoruusvuodet päälle. Mielialanvaihteluita en ole huomannut eikä mieskään ole pahemmin mitään maininnut, joten ihan hyvä niin. Aamulämpö on pysynyt nyt jostain syystä 36.25 asteessa. En tiedä miksei se ole nyt laskenut alle 36 asteen. Ehkä se johtuu tuosta clomifenista tai sitten se laskee kunnolla vasta vähän menkkojen jälkeen. Tai sitten se tekee kunnon lämmön laskun vasta oviksen tienoolla. Sen näkee sitten.

Jännityksellä nyt sitten odotellaan perjantaita, että mitä siellä munasarjoissa oikein tapahtuu, vai tapahtuuko mitään.

P.S. Tänään otin taas pitkästä aikaa Royal geleetä varmistukseksi, ettei vaan limakalvot jäis liian ohueksi. Saa nähdä onko niistä apua.

18. marraskuuta 2016

Kp 5

Menkat alkaa vedellä viimesiään...onneksi. Eilen tuli vuotoa vielä sen verran, että alkoi jo ihan tuntumaan siltä, ettei tämä lopu koskaan. Sitä verta tuli nyt jopa enemmän kuin silloin keskenmenon aikaan, joten ehkä sitä oli sit jo valmiina jemmassa odottelemassa, että pääsee vuotamaan pois.

Kävin aamulla puntarilla ja se näytti -1,4 kg edellisestä mittauksesta. Niin kuin epäilinkin, niin nesteitähän ne vaan oli. Nyt on ihanan normaali olo, eikä turvota yhtään. Clomeista ei ole tullut vielä mitään sen kummempia oireita. Välillä huomaan pientä nipistelyä oikeassa munasarjassa, mutta muuta ei sitten olekkaan. Jospa ne oireet yllättää sitten, kun tuo kuuri loppuu ja hormonit jyrähtää käyntiin. Sitä odotellessa :D

Huomenna on luvassa meiän oma pikku Dia de Muertos! Kaverit tulee siis meille ja me pidetään pienet texmex päivälliset. Mukana on siis myös lapsia, joten ei nyt ihan vedetä ranttaliks, mutta pari Solia ja Coronaa aateltiin jo hakea kaupasta :D Saadaan taas vähän (pinjatan)väriä ja valoa tähän synkkään ja pimeään alkutalveen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

17. marraskuuta 2016

Kp 4

Menkkavuoto on vihdoin lähtenyt hieman vähenemään päin. Huh, kyllä sitä riittikin. Ei meinannut oikein löytyä tarpeeksi isoa tampoonia tukkimaan sitä vuotoa :D Nojoo, mutta ällötykset sikseen.

Eilen illalla tunsin yhtäkkiä semmoista pistävää paineen tunnetta oikean munasarjan kohilla. Mietin, että olisko se mennyt vielä menkkojen piikkiin vai oliko siellä vaan ilmaa mahassa, mutta painellessa kipu vain yltyi eikä se tuntunut olevan vain pelkkä jumissa oleva ilmakupla. Noh tuota pistävää paineentunnetta kesti noin puolisen tuntia, kunnes se katosi. Olisko se sittenkin johtunut siitä clomifenistä? Voiko se alkaa jo nyt tuntumaan munasarjoissa vai kuvittelenko mä vain?

Mua pelottaa, että just mulle tuo klomifeeni aiheuttaa liikaa munasoluja ja meille tuleekin yhdyntäkielto. Toisaalta se on kuulemma aika harvinaista, että sellaista tapahtuu, mutta mulla on aina kaiken suhteen niin huono tuuri, että tietysti se osuu just omalle kohdalle.

Olis kiva jos tää viikko olis jo ohi, niin pääsis pikku hiljaa jännäilemään sitä ultraa :P Toki mitä nopeammin mennään eteenpäin, sitä nopeammin myös mun hampaanpoisto-operaatio lähenee, joten ehkä edetään vaan ihan hissuksiin päivä kerrallaan etiäpäin :D

Enää kolme clomi-nappulaa ensimmäistä kuuria jäljellä.

Huih.

16. marraskuuta 2016

Kp 3

*ÄLLÖVAROITUS*

Menkat alkoi eilen illalla olla jo tosi runsaat. Siis ihan TODELLA runsaat. Mulla ei oo varmaan koskaan ollut näin runsaat menkat, mutta johtunee tietysti keskenmenosta. Eilen tuli myös paljon hyytymiä, vaikka yleensä huomaan pienien menkkahyytymien tulevan vasta joskus kp 3-4 paikkeilla, niin nyt niitä on ollut todella paljon. Siellä on varmaan ollut ihan superlimikset. Toisaalta osasin kyllä jo vähän aavistella supermenkkoja, koska jo viime viikolla tunsin ihan mieletöntä turvotusta koko ajan. Siis semmoista erilaista turvotusta, kuin mitä jostain ruuasta voi tulla. Tuntui, että nestettä oli kehossa todella paljon ja sormuksetkaan ei pudonnut sormesta vaikka oli pakkaskelit. Yleensä siis mulla on niin kylmät kädet, että sormukset ei meinaa pysyä sormessa ollenkaan :D Kävin myös puntarilla ja huomasin painon nousseen jopa kilon! Normaalisti mun paino heittelee sen puolisen kiloa suuntaan tai toiseen, kierronpäivistä riippuen. Toivottavasti menkkojen jälkeen tilanne palautuis normaaliin tai sit mun täytyy ihan oikeasti ryhtyä tarkkailemaan mun ruokavaliotani paremmin, haha.

No joo, mutta tänään on siis tuo kuuluisa kp 3, eli ensimmäisen clomin päivä! Otin sen pikkuruisen 50 mg pillerin muiden vitamiinien kanssa heti aamulla ennen töihin lähtöä. Lääkkeen ottamisesta on kulunut nyt kaksi tuntia, joten mitään ihan instanttia oiretta siitä ei ainakaan minulle ole tullut. Jotenkin sitä pienen pientä pilleriä katsellessani, tuli sellainen fiilis, että voiko tällä määrällä muka olla jotain vaikutusta. Noh sen näkee sitten vasteultrassa, joka on nyt siis ensi viikon perjantaina, jolloin on laskelmieni mukaan kp 12.

Veikkaan, että tämä eka kierto menee vähän niinkuin harjoitellessa, eli vasta tarkkaillaan onko siitä clomista mulle mitään hyötyä ja sitten seuraavissa kierroissa sitten voi olla jo vähän suuremmat odotukset. Käytiin eilen kaupassa ja sanoin miehelleni, että "pitäisköhän ostaa vähän greippimehua, kun sen on sanottu parantavan limakalvoja ja clomit saattaa sitä ikävästi ohentaa", niin mies vastasi heti että "ilman muuta otetaan!" :D Höpsö rakas mieheni. Ostin sitten Tropicanan 100% Golden Grapefruit täysmehua ja otin heti kotiin päästyäni sitä pienen mukillisen. Oli itseasiassa ihan hyvää, kun se oli vielä ihan jääkylmää. Joo'o kyllä mä voisin kuvitella hörppääväni tuommosen pikkumukillisen nyt joka päivä ovikseen asti. Ilman muuta! :D Saas nähdä onko sillä mitään vaikutusta, vai onko ihan huuhaata koko juttu. Royal gelee mulla kyllä vaikuttaa limiksiin, mutta lueskelin sitä clomifenin tuoteselostetta, niin siinä luki, että pitäis kysyä ensin lääkäriltä, ennen kuin ottaa mitään muita lääkkeitä tai luontaistuotteita. Jätän siis sen nyt toistaiseksi vielä sivuun tästä kierrosta. 

Nyt sitten vaan jännityksellä odotellaan, että mitä oireita clomifen mulle saa aikaan :)

15. marraskuuta 2016

Uuden alku

Eilen ei vielä vuoto ollut kovin runsasta, mutta tänään onkin tullut sitten ihan huolella. Mietin vaan, että olisko mun pitänyt oikeaoppisesti laskea vasta tämä päivä kp 1:ksi, vai onko sillä niin väliä? Jossain foorumeillahan puhutaan tosi tarkkaan, että klo 18 jälkeen alkanut vuoto on vasta seuraavan päivän kp 1 ja niukka vuoto ei ole vielä menkkavuotoa yms. Mä oon aina laskenut kp 1:ksi sen päivän kun havaitsen verta paperissa :D Noh kukin tyylillään. Aion silti aloittaa clomit huomenna.

Tuli myös sellainen juttu mieleen, että voiko clomien kanssa syödä särkylääkettä? Mulla kun on aina menkkojen ekana parina päivänä krampit sen verran epämukavat, että tekee mieli ottaa yksi särkylääke. Eli jos huomenna vielä on epämukavat menkkakrampit, niin uskaltaako sitä ottaa enää yhtä panadolia vai estääkö se jotenkin klomifeenin vaikutusta? Noh, ehkä mä koitan kestää ilman.

Ainiin, sit mulle tuli vielä sellanen asia mieleen, että pitääkö clomifen ottaa johonkin tiettyyn aikaan päivästä vai voiko ottaa millon vaan? Tai onko kellään kokemusta, että mihin aikaan päivästä se on mukavinta ottaa? Esim. jos clomit aiheuttaa vaikka unettomuutta, niin onko parempi ottaa se heti aamusta eikä illasta? Kauheesti oon jo netistä koittanut lukea clomien ikävistä sivuoireista :D Tiedän, tiedän, ei ole hyvä idea, mutta mitä sitä nyt h-hetkeä odotellessa tekisi.

Jännittää! x)

P.S. Miestä on jo varoitettu etukäteen mahdollisesta tulevasta hormonihirviöstä :D

P.P.S Aamulämmöt oli jo laskenut alle 36 asteen.

14. marraskuuta 2016

Täti

Täti saapui, puolukkapäivät ovat alkaneet! Vuoto on vielä toistaiseksi kovin vähäistä, mutta eiköhän se iltaa myöten ylly. Olen helpottunut, että uusi kierto viimein alkoi, mutta olen myös jännittynyt, koska ylihuomenna otan ensimmäisen clomifen tabletin. On muuten hiukka outoa pitkästä aikaa puhua taas menkoista, kun viimeisistä menkoista alkaa olla nyt jo melkein nelisen kuukautta. Hurjaa!

Ei vitsi mä onnistuin kämmäämän niiden vasteultra-aikojen kanssa oikein huolella. Nimittäin ekaks mä varasin sen aikaisemman ajan, mutta myöhemmin, kun totesin oviksen tapahtuneen vasta pari päivää ovisplussan jälkeen, niin peruin sen ajan ja varasin äkkiä sen myöhemmän ajan. Noh nyt kun menkat viimein alkoi, niin totesin, että se myöhempi aika on ihan liian myöhään, joten nyt tarviinkin sen aikaisemman ajan. Ainoa huono puoli tässä on vaan se, että sille mun omalle luottogynelle ei enää ole aikoja tuolle aikaisemmalle viikolle ja näin ollen jouduin varaamaan ajan jollekkin ihan tuntemattomalle gynelle. Eikä siinä vielä kaikki, vaan jouduin varaamaan ajan jopa ihan toiselle paikkakunnalle, koska meidän oman paikkakunnan Mehiläisissä ei ole ollenkaan gyneaikoja vapaana noille kyseisille kierron päiville. Argh... pitääkö tän olla näin vaikeeta!

Noh nyt mulla on kuitenkin aika varattuna vasteultraan kp 12:lle ja sen pitäis olla ihan sopiva ajankohta. Loppukierrosta mulla ei ole vielä sen tarkempaa tietoa, eli otetaanko tukilääkettä vai ei. Oman gyneni kanssa oli puhetta, että ultrassa sen sitten näkee, että onko tarvetta, mutta en sitten tiedä miten tuo uusi gyne asiaan suhtautuu. Jäi meinaan tässäkin kierrossa varsin lyhyeksi tuo luteaalivaihe. Noh saas nähä. Reilun parin viikon päästä onkin sitten se mun hampaanpoistokin, että varsin jännittävä kierto luvassa.

Kovasti toivoisin, että tää olis tärppikierto, mutta toisaalta hyväksyn myös, jos tässä kierrossa ei onnistu, koska onhan tässä nyt aika paljon sulateltavaa. Olen muutenkin lukenut paljon, että monella on käynyt tärppi vasta clomifenin jälkeisessä taukokierrossa.

Katotaan mihin tässä vielä joudutaan :)

Dpo 11 + Isänpäivä

Viimeyönä hikoilin kuin sika ja tiesin samantien mitä se tarkoittaa; lämmöt ovat laskeneet. Aamulla herätessäni mittasin aamulämmön ja se näytti 36.35 astetta, niinkuin arvelinkin. Pieniä menkkatuntemuksia on jo havaittu, joten eiköhän ne hanat kohta aukea. Tai ainakin toivottavasti aukeaisi, koska haluan jo päästä uuteen kiertoon pikimiten :D Olen kutsunut kaverit meille lauantaina syömään, joten olis kiva jos ei pahimmat menkkakramppipäivät osuisi suoraan lauantaille. Jos vuoto tänään jo alkaisi, niin hyvällä tsägällä menkat loppuisi juuri sopivasti lauantaiksi, mutta tosiaan tänään on vasta dpo 11. Katsotaan miten käy.

Isänpäivän vietin yksin kotona. En ole isänpäivää viettänyt oikeastaan koskaan elämässäni, koska isäni jätti meidät kun oli vasta pieni lapsi ja isovanhempia minulla ei ole enää ketään elossa. Viime vuodet olemme juhlineet mieheni sukulaisten parissa, mutta tänä vuonna päätin jäädä kotiin suorittamaan kotiaskareita.

Vaikkei isänpäivä ole minulle koskaan ollut mitenkään kovin merkittävä, niin tänä vuonna se veti jotenkin erityisesti mielen matalaksi. Ehkä se johtui niistä kahdesta keskenmenosta, jotka olen tänä vuonna joutunut kärsimään tai sitten yksinkertaisesti Facebook-seinän täyttäneistä "First Father's day"-kuvista, joita ystäväni olivat sinne julkaisseet. Miksi muuten aina kaikkien äitien pitää julkaista isänpäivä-kuvia? Niiden isienhän ne kuvat pitäisi julkaista. Ihan kuin niiden äitien olisi hirveästi tarvetta esitellä, kuinka hyvin ovat miestään hemmotelleet ja mitä omaperäisyyksiä ovat keksineet. Okei, anteeksi katkerat ajatukseni. Kai se vaan tuntuu niin pahalta, kun en kykene itse antamaan miehelleni sitä ilon ja onnen tunnetta, kun saa olla jonkun isä. Edes äitienpäivä ei sureta minua yhtä paljon kuin se, että minä olen jonkun toisen onnen esteenä.

Nojoo, mutta innolla odottelen jo kp 1:stä, että pääsen kp 3 aloittelemaan ihkaensimmäisen clomifen-kuurini ja pääsen tuntemaan miltä vaihdevuodet tuntuu :D

Mukavaa maanantaita kaikille!

11. marraskuuta 2016

Dpo 8

Tänään aletaan olemaan jo aika jännän äärellä, nimittäin menkat voi alkaa dpo 9 ja dpo 14 välillä ihan koska vaan. Kovasti toivoisin, ettei ne nyt vielä ihan huomenna alkaisi sentään, koska me ollaan huomenna menossa miehen kanssa vähän kylpylään polskuttelemaan :D

Tänään aamulla mittasin lämmön ja se näytti 36.64 astetta, kun eilen se oli vielä 36.74 astetta. Okei joo, vielä ei oo kovin suurta laskua ilmaantunut, mutta suunta on jo alas päin. Mittasin kuitenkin vielä hetken päästä uudestaan ja ihmettelin miksi mittaus kesti niin kauan. No kun mittari sitten piippasi, niin se näyttikin 36.90 astetta! Oho! Mitähän siinä tapahtui. Nojaa, merkkasin kalenteriini tuon ekan lukeman, niin ei tuu ihan hirveetä piikkiä siihen viivakaavioon.

Raskauteen en jaksa uskoa tässä kierrossa, mutta ainahan sitä vähän salaa toivois ihmeen tapahtuneen. Olen esimerkiksi miettinyt, että onko vain sattumaa, että mulle tuli elohiiri silmään taas pitkästä aikaa, kun viimeksi sitä on tapahtunut vain raskauden alkaneissa kierroissa. Tai sama juttu, kun nenästä on tullut verta niistäessä juurikin samalla tavalla, kuin edellisessä alkuraskaudessa.

Niin ainahan sitä voi toivoa, mutta odotukset on nyt suuremmat tuohon seuraavaan lääkkeelliseen kiertoon.

Sitä odotellessa.

Mukavaa viikonloppua!!

9. marraskuuta 2016

Hormonit

Hormonit tuntuu tässä kierrossa toimivan tosi oppikirjamaisesti. Tai siis ainakin lämpöjen mukaan katsottuna. Tänään aamulla aamulämpö näytti taas 36.77 astetta eli niinkuin epäilinkin, niin eilen tapahtui tuo kuuluisa estrogeeni sysäys, joka aiheutti sitten pienen dipin lämmöissä, mutta tänään taas progesteroni jyllää ja lämpö oli noussut takaisin normi loppukierron lukemiin. Jännä nähdä miten kauan se progesteroni siellä jaksaa porskuttaa.

Mä alan olla jo aika hyvä tässä oman kehon tarkkailussa :D

Ja tänään on siis vissiinkin dpo 6.

8. marraskuuta 2016

Aika

Tiettekö mitä. Torstaina tulee vuosi siitä, kun mentiin kihloihin. Siis nyt jo!! Vastahan mä täälläkin blogin puolella hehkuttelin sitä, kun mentiin suunnittelemaan meiän sormuksia. Sehän tapahtui vasta ihan äskettäin.

Aika vaan kuluu, mutta mikään ei ole muuttunut. Tai joo, toki ollaan nyt naimisissa, mutta edelleen lapsettomia. Meidän hääpäiväkin lähestyy taas keväällä. Olen miettinyt jo valmiiksi kuinka hehkutan sosiaalisessa mediassa meidän 11 vuotista taivaltamme, mutta sitten mieleni valtaakin synkät ajatukset siitä, mitä muut ajattelee. Ne varmasti miettii, että ompas pitkä taival takana ja sitten, että miksiköhän meillä ei ole jo lapsia. "Miten muka voi olla noin kauan yhdessä jonkun kanssa, eikä ole vielä yhtään lasta? Niissä täytyy varmasti olla jotain vikaa."

Kaksi vuotta lapsettomuutta on pitkä aika, vaikka siis toki on monia pidempäänkin odottaneita, mutta kaksi vuotta ei ole enää tilastollisesti lyhyt aika. Näiden kahden vuoden jälkeen mä olen alkanut hyväksymään myös sen tosiasian, että kaikki ei vaan voi saada lapsia. Mä tiedän, ettei meidän tilanne ole vielä niin toivoton, mutta mä alan olla jo tosi väsynyt. Mä haluaisin vain tietää, että yritetäänkö me nyt tässä vaan ihan turhaan vai onko meidän lapsi jo ihan nurkan takana? Jos vielä hetki jaksetaan sinnitellä. Jos tietäis, ettei niitä lapsia ole koskaan tulossa, niin sekin jo helpottais. Vois kertoa kaikille, että meille nyt vaan kävi näin ja se on vaan hyväksyttävä. Me voitais keskittyä johonkin ihan muuhun asiaan, kuin lapsettomuuteen.

Tämä epätietoisuus on vaan se kaikista pahin. Siksi en halua meidän yrittämisestäkään kenellekkään kertoa. Koska minä en tiedä. En vaan tiedä saammeko me lapsia. Tästä lapsettomuudesta selviäisi paljon helpommalla, jos ei tarvitsisi ajatella muiden reaktioita ja tekemisiä ja ajatuksia. Jostain kumman syystä sitä tulee silti aina mietittyä, että "mitä jos ne ottaa asian puheeksi" tai "mitä jos joku päräyttääkin olevansa taas raskaana". Mua on alkanut nyt pelottaa myös joulu, koska meillä on ollut tapana käydä mieheni isoäidin luona syömässä ja siellä on aina ollut hänen serkkunsa myös. Noh tämä hänen serkkunsa meni juuri viime kesänä naimisiin, joten mitä jos hän kertookin saavansa lapsen? Voi kun se tarkoittaisikin vain sitä, että he saavat vauvahössötystä osakseen, mutta se tarkoittaa aivan satavarmasti myös spekulaatioita meidän osalta. "Noniin, teidänkin olis jo aika". Ai olisko? Kas, en tiennytkään.

Noh eiköhän me selvitä, niin kuin tähänkin asti aina kaikesta. Tänään aamulämpö oli laskenut 36.25 asteeseen, mutta oletan sen olevan tuo ns. estrogen rush eli hormonit ne siellä taas jyllää ja myllää, nimittäin mun naama on taas pitkästä aikaa ihan karseessa kunnossa. Leuka on aivan täynnä näppyjä. Se oli niin ihanaa, kun raskausaikana ei ollut yhtään näppyjä ja iho oli tosi kuulas, koska progesteroni. Ehkä se oli sitä kuuluisaa raskaushehkua :D

Palaillaan taas.

P.S. En edes tiedä mikä dpo tänään on -_-

4. marraskuuta 2016

Havaintoja

Tein juuri mielenkiintoisen havainnon, mikä mun olis ehkä pitänyt huomata ja aika päiviä sitten :D Nimittäin mun ovulaationi tapahtuu vasta noin 36-48 tuntia LH-huipusta. Toki ei joka kerta, mutta se selittäis aika paljon. Esim. sen miksi viime raskaudessa alkio oli päivän pienempi, kuin mitä itse olin laskenut.

Nyt kuitenkin huomasin jännittävän seikan aamulämmöissä.

Tämä poimittu Vau.fin sivuilta:
Kun lämpö notkahtaa noin neljännes asteen edellispäivän tulosta alemmas, on munasolu todennäköisesti irtoamassa. Jos ovulaatio on tapahtunut, lämpö nousee seuraavana päivänä puolesta asteesta asteeseen.

Tuo kuva kertoo hyvin mitä on tapahtunut ja millon. Ovisplussa ilmestyi testiin tiistaina, pieni lämmönnousu tapahtui keskiviikkona, mutta yllättäen eilen lämmöt notkahtikin sen neljännes asteen, kunnes tänään aamulla mittasin taas 36.48 astetta. Aluksi luulin, että mun mittarissa on nyt jotain häikkää, mutta sitten tajusinkin, että sen täytyi johtua sen munasolun irtoamisesta. Aika jännä. Harmi vaan, että tallettelut jäivät vain tuonne aiemmin oletettuun dpo 0:aan, mutta eipä tällä kierrolla nyt niin väliä ollutkaan :)

Eli pitäisköhän mun nyt laskea sitten niin, että tänään onkin vasta dpo 1, tuon dpo 2 sijaan? Sehän selviää sitten taas kun menkat alkaa ja nyt mun arviot vasteultralle onkin taas ihan sekaisin. Ei juma, tää on kyl yhtä tähtitiedettä.

Aina oppii jotain uutta. Mitähän ens kierrossa taas opitaan :D

2. marraskuuta 2016

DPO 0

Tänään on siis tuo kauan odotettu ovulaatiopäivä ja olenkin jo tuntenut hieman paineen tunnetta vasemmassa muniksessa. Hassua sinänsä, että tuo edellinen raskaushan alkoi vasemmasta munasarjasta, niin tapahtuukohan ovis tässäkin kierrossa vasemmassa muniksessa vai onko tämä jotain ihmeellistä raskauden jälkituntemuksia. No samapa tuo.

Mittasin taas tuttuun ja totuttuun tapaan aamulämmön ja se näytti  36.35 astetta eli ikäänkuin pientä nousua olisi jo tapahtunut. Voinemme siis uskoa oviksen todella tapahtuneen tai ehkä tapahtuvan juuri parhaillaan. Peittoja ollaan kyllä heiluteltu parinakin päivänä jo, mutta en laita tähän kiertoon nyt mitään suuria odotuksia, vaan lataan kunnon odotukset sitten taas siihen seuraavaan lääkkeelliseen kiertoon. Iih jännää!

Mutta nyt ollaankin sitten uuden ongelman äärellä. Eli tuo tulevan kierron vasteultra-aika. Tsekkasin jo Mehiläisestä, että gyneni on paikalla vain 24. ja 28. päivä. Riippuen luteaalivaiheeni pituudesta ne osuvat joko kp 10:lle tai kp 13:lle. Eli siis jos uusi kierto alkaa jo dpo 12, niin voisin ottaa tuon aiemman ajan ja se osuisi kp 10:lle tai sitten jos kierto alkaakin vasta dpo 14, niin tuo jälkimmäinen osuisi kp 13:lle. Se ois siis just eikä melkein, mutta kumman mä nyt uskallan varata?? Mulla on vahva fiilis, että luteaalivaihe jää lyhyeksi, mutta entäs jos ei jääkkään ja silloin tuo aiempi aika olisi jo kp8 ja eihän siinä nyt ole mitään järkeä. Ää apua! Kumpikohan noin niinkuin yleensä on edes parempi aika vasteultralle? Kp 10 vai kp 13? Kokemuksia kellään?

Ei varmaan pitäis ottaa tästä nyt ylimääräistä stressiä. Voinhan mä aina koittaa ettiä jollekkin toiselle gynelle ajan, mutta tietty ainahan se on mukavempi jo tutulle hoitavalle lääkärille varata se aika, kun jollekkin ihan tuiki tuntemattomalle. Ihan salettiin, jos nyt en varaa mitään aikoja, niin parin viikon päästä siellä ei oo enää yhen yhtä aikaa vapaana. Ehkä mä odotan vielä.... tai sit varaan jomman kumman ja sit perun sen jos menee huti. Äh en mä tiedä...

Nojoo, mutta nyt ainakin ollaan taas yksi askel edempänä.

1. marraskuuta 2016

Deja vu

No oho. Ovisplussahan se siinä ja tismalleen samana kierronpäivänä kuin edellisessäkin keskenmenokierrossa. On tämä naisen kroppa jännä :D
Tänään siis kp 33 ja huomenna odotettavasti ovis. Millon sitä uskaltaa alkaa varailemaan aikaa vasteultraan? Toki voihan sen sitten vielä perua,  jos jotain kummia sattuu tapahtumaan :D

No eipä yllättänyt

Eipä se ovisplussa sitten ilmestynytkään vielä eilen. Valitettavasti tein sen testin kauheella kiireellä, niin en ehtinyt kuvaa ottamaan, mutta saatoin ehkä havaita pientä tummumista testiviivassa. Toki voihan olla, että nuo testit on vähän epätasaisia, että jotkut näyttää tummempaa viivanpaikkaa ja jotkut ei mitään, mutta haluan toivoa, että se plussa sieltä vielä ilmaantuisi. Toisaalta jos vanhat merkit pitävät paikkansa (eli siis verrataan nyt edelliseen keskenmenooni), niin ovis tulee vasta kp 34 (keskenmenovuodon alusta laskettuna) eli siis huomenna.
Jos en ihan täysin ole mennyt laskuissa sekaisin, niin tänään pitäisi olla kp 33. Lämmöt näytti tänä aamuna 36.22 astetta eli ei vielä mitään nousua havaittavissa.

Sittenkohan tuosta oviksesta ollaan päästy perille jotenkuten, niin alkaakin luteaalivaiheen pituuden jännääminen :D Kiva kun mun kierrot on aina niin "jänniä". Odotan mielenkiinnolla, että onko edellinen lugesteronkuurini vaikuttanut mitenkään kroppaani ja näin ollen tasoittanut luteaalivaiheeni normaalin 14 päivän tasolle. Tai ei tarvi olla edes 14 pv, kunhan ei vaan olisi vain 9 pv, mielellään edes 12 pv. Vai tuleeko kenties tiputteluvuoto takaisin. Niin sitä ei voi koskaan tietää. Sinänsä jännittävää on myös se, että saanko varattua gynelleni aikaa vasteultraan, kun sen klomifeenin napostelun aloitan.

Don't worry, kyllä mulla siis on ihan oikeatakin elämää, etten mä elä vaan kierron päiviä analysoiden :D Olis vaan niin kiva päästä jo takas ns. normikiertoon, kun tämä km-kierto on aina niin tuskaisen hidas. No katotaan. Tänään jos se plussa ilmestyis siihen o-testiin, ni oltais taas askeleen edempänä.

P.S. Ihan kuin mun boobsit ois vähän kipeet. Eikse nyt olis jo ihan selvä merkki oviksesta jos mikä :D Tule jo, ovisplussa, tule jo!

31. lokakuuta 2016

Laskettu aika

Eilen olisi ollut meidän esikoisplussan laskettu aika. Tällä hetkellä voisin olla pikkuruisen vauvelin äiti, mutta sen sijaan päädyinkin vain sytyttämään kynttilän meidän halloweenhaamun muistolle. Tuli muuten mieleen, että jos vielä seuraavankin mahdollisesti alkavan raskauden laskettu aika osuu johonkin meille tärkeään merkki- tai pyhäpäivään, niin se on taatusti huono merkki. Jos taas se on täysin merkityksetön päivä, niin pidän sitä hyvänä enteenä :D Minäkö taikauskoinen?

Olen tikutellut ovista nyt jo melkein viikon verran, mutta puhdasta negaa näyttää. Ei edes PCO:lle tyypillistä hailuraa, mikä on toisaalta ihan hyvä asia. Tänään aamulla havaitsin kuitenkin ihan selkeät ovislimat, joten voisko tänään testi näyttää jo positiivista vai jäiköhän LH-huippu nyt vaan bongaamatta kokonaan? Noh saapi nähdä. Viimeistään lämmöt sitten paljastavat, että oliko ovis nyt vai ei. Tänä aamuna mittasin 36.25 astetta, eli ei vielä mitään kovin merkittävää. Viimeksi taisin perjantaina mitata 36.22, joten samoissa mennään vielä.

Mites muuten teillä meni halloween? Me oltiin mukavasti kotona pelaillen ja kauhuleffaa katsellen :D Ostettiin meiän kurpitsaämpäriin iso kasa karkkia ja leivoin yyber herkullisia porkkanakakkumuffinseja. Lisäksi ostettiin vieläpä vähän herkkujuustoja ja nautiskeltiin punaviiniä. Semmonen oikein rento ja herkkujentäyteinen halloween tällä kertaa. Sopi meille oikein hyvin.

Tänään jännätään vielä näyttääkö ovistesti plussaa vai ei :)

28. lokakuuta 2016

Hukassa

Tällä hetkellä oon ihan hukassa, että missähän vaiheessa kiertoa sitä ollaan menossa. Musta tuntuu ihan siltä, että ovuloinkohan mä enää koskaan :D haha. Aamulämpö oli 36.22, mutta heräilin muutamaankin otteeseen yöllä, joten sen takia pieni nousu lämmöissä. Unohdin eilen tehdä o-testin, niin en voi senkään perustella arvioida, että missä kohtaa kiertoa tässä ollaan nyt menossa. Valkovuoto on ehkä hieman lisääntynyt, joten ehkä se ovis on vielä tulossa. Tiedä häntä.

Nyt tulevana viikonloppuna EI juhlita Halloweenia pitkästä aikaa vuosiin. Tai noh me pidetään miehen kanssa kahden kesken oma Halloweenherkkujenmässyttelyviikonloppu(haha sanahirviö) kera punaviinin ja juustonaksujen (hyvä combo!), mutta mitää sen kummempaa ei ole luvassa. Oikeastaan aika vapauttavaa, kun ei tarvi stressata mistään.

Mutta toivon kaikille hirrrrmuisen hauskaa Halloweenia and lots of treats :D


26. lokakuuta 2016

Myrskyn jälkeen

Eilen oli taas sellanen hulivilipäivä, että saatiin vaan juosta paikasta toiseen, mutta tällä kertaa ihan positiivisissa merkeissä. Kävin nimittäin neuvottelemassa itselleni uudet vakuutussopparit reippaasti parempaan hintaan, käytiin vahinkotarkastuttamassa auto ja sainpa vielä puhelimenikin viimein haettua huollosta kuukauden huollossa olon jälkeen. Tuntuu, että elämä alkaa taas kääntyä pikkuhiljaa positiiviseen suuntaan :D

Mutta jospa palataan taas blogin aiheeseen eli vauvantekoprojektiin. Olen nyt parina päivänä tehnyt huvikseni ovistestin, mutta vielä ihan selkeätä negaa näyttää. En ole yllättynyt, koska veikkailin ovista vasta kuun vaihteeseen tai sen jälkeen. Mies tosin tokaisi jo, että ihan kun olis liukkaankelinvaroitus (meiän salakoodi lähestyvälle ovikselle :D), mutta en tiedä sitten onko valkkarit vielä juurikaan lisääntyneet vai onko vielä ihan normimäärissä. Saa nähdä mihin suuntaa kehittyy.

Lämpöjäkin olen välillä seuraillut, mutta ne tuntuu heittelevän 36 asteen tuntumassa riippuen miten hyvin olen nukkunut. Yleensä sillon jos heräilen yöllä johonkin, niin lämmöt on ehkä sen 0,1 astetta korkeammalla ja sitten jos nukun kuin tukki, niin lämmöt on alle 36 asteen. Mittailen siis edelleenkin vain kainalosta heti herättyäni, joten tulokset on just niin luotettavia kuin voidaan olettaa niiden olevan.

Mua vähän jännittää, että millon mun menkat alkaa, eli toisin sanoen milloin mun ensimmäinen clomikiertoni alkaa. Oon jo käynyt kurkkimassa Mehiläisen ajanvarauksesta, että milloin saisin ajan vasteultraan omalle gynelleni ja jos hänellä ei ole aikoja, niin kenellekköhän sitä uskaltais sitten mennä levittelemään jalkojaan. Voi kun päivät etenis ihan pikkusen nopiampaa ja menkat alkais. Tai ehkä ei sittenkään. Jouluhan tässä jo kohta yllättää, jos mennään vielä yhtään nopeampaa :D Oon välillä salaa miettinyt, että mitä jos me saadaankin positiivinen r-testi vielä ennen joulua. Hui se ois aika hurjaa.

Noh ei auta kuin odottaa.

24. lokakuuta 2016

When life gives you lemons...

Tätä menoa, mulle iskee ihan just syysmasennus. Oli taas sen verran "mielenkiintoinen" viikonloppu, ettei tosikaan.

Ensinnäkin huomasin eilen, että se mun hammasvaiva on taas palannut. Siis mä en voi käsittää mikä siinä on. Mä oon käynyt sen takia jo kolme kertaa hammaslääkärissä, eikä tosiaan kiinnostais enää yhtään. Fuck it, antaa olla. Tehdään sitten se juurihoito vuoden päästä, jos ei kerran muu auta. Nyt en jaksa ajatella sitä enää enempää. Syödään sitten vaan toispuoleisesti sen aikaa.

No joo, ei siinä vielä mitään. Eilen nimittäin jouduttiin perään ajon kohteeksi. Ekaa kertaa elämässäni joudun autokolariin! Ei onneksi ollut meiän vika, eikä kukaan onneksi loukkaantunut. Vähän kyllä säikähdin, koska meillä sattui olemaan koira just sillon mukana ja sen häkki on luonnollisesti juurikin auton takaosassa ja se tälli sattui tulemaan juurikin sen häkin puolelle. Koirakin voi onneksi hyvin ja ei vaikuttanut traumatisoituneelta yhtään. Eniten ärsyttää vaan se vaiva mikä me tästä taas joudutaan tekemään, kun pitää viedä auto huoltoon ja kaikki vakuutusasiat pitää hoitaa ja plaah.

Mulle iski siinä kolarissa ihan kauhea empatia sitä ns. syyllistä kohtaan. Se oli semmonen nuori, ehkä kolmekymppinen nainen, jolla oli kyydissä pieni lapsi. Se nainen oli tosi järkyttynyt ja shokissa. Selitteli kovasti, että ei ole ajanut kuin automaattivaihteista autoa ja hänellä oli miehensä auto lainassa, niin oli polkimet vähän hukassa. Se nainen itki ja mä huomasin kuinka se lapsikin siellä takapenkillä itki säikähdyksestä. Yritin lohdutella sitä naista, että kaikki on ihan kunnossa, eikä kenellekkään onneksi sattunut mitään. Tilanne oli selkeesti meille kaikille ihan uusi, koska ei tiedetty yhtään, että pitääkö soittaa poliisit vai riittääkö, että vaihdetaan yhteystiedot. Noh hetken rauhoittumisen(ja parin puhelun) jälkeen todettiin, että riittää kun ollaan vaihdettu henkilötiedot ja se nainen sitten soittelikin jo vakuutusyhtiöön, joten asia hoitui sillä tavalla ihan mutkitta. Nyt sitten vaan ootellaan puhelua vakuutusyhtiöstä ja mennään näyttämään autoa johonkin korjaamoon ja toivottavasti meiän auto on kohta taas kuin uusi. Vastahan me 5 kk sitten ostettiin se auto, joten paree tulla kuntoon!

Mä en voi uskoa miten huono tuuri mulla oikeasti on. Tällä hetkellä tuntuu koko ajan vaan tulevan vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään ja musta tuntuu vaan koko ajan siltä, että tää ei ollut vielä tässä, että jotain vielä kauheampaa on vielä edessä. Varmaan jotain työhön tai terveyteen liittyvää. Töissä mun tän hetkinen esimies jää eläkkeelle, joten uusi esimies on ainakin luvassa. Mitähän siitäkin seuraa. En halua edes miettiä mitä vaikeuksia tuo tuleva clomifen kuuri mulle vielä aiheuttaa.

Tämä syksy on ollut kyllä henkisesti tosi rankka, mutta ainakaan vielä toistaiseksi en ole menettänyt yöuniani.

Olisin kyllä niin loman tarpeessa.

19. lokakuuta 2016

Toinen uusi alku

Tänään aamulla mittasin lämmön ja se oli 35.96 astetta. Jes, nyt voidaan jo selkeästi sanoa, että ollaan kierron alussa ja tästä sitten parin viikon päästä voidaan jännäillä ovista tai ainakin ovisoireita jos ei muuten.

Tänään on 20 päivää keskenmenovuodon alusta eli noin kolme viikkoa. Viimeksi keskenmenokierto kesti 46 päivää eli vähän vajaa seitsemän viikkoa. Aika hyvin aikataulussa ollaan siis, jos oletetaan menkkojen alkavan noin neljän viikon päästä. Hurjaa! Sitten päästäänkin taas kokemaan uusia asioita clomien merkeissä. Pitääkin muistaa käydä ensin apteekissa ostamassa ne lääkkeet. Pääsee vähän tunnustelemaan minkälaisia oireita niistä tulee ja miten ne mun kehooni vaikuttaa.

Tuli muuten mieleeni, että mun lähipiirissäni on yhtäkkiä tosi harvinainen tilanne, nimittäin kukaan ei ole raskaana :D Jotenkin tosi outoa, kun vielä hetki sitten kaikki oli raskaana. Siis ihan kaikki mahdolliset puolitutut ja muut, mutta nyt ei kukaan. Siks tuntuukin vähän oudolta, että jos nyt tästä vielä itse raskautuisin joskus, niin olen ihan yksin. Olen taas ihan ulkopuolinen. Paljon kaikenlaisia vinkkejä ja neuvoja tulee varmasti joka suunnasta, mutta silti. En osaa selittää. Noh murehditaan sitä sitten joskus jos sinne asti päästään.

Mulla on taas hieman ristiriitaiset fiilikset tuota seuraavaa kiertoa kohtaan. Tavallaan toivoisin meillä tärppäävän heti ekasta kierrosta, mutta satuin juuri varaamaan itselleni ajan viisaudenhampaan poistoon, ja se sattuu olemaan marraskuun lopulla. Se olisi siis juurikin oviksen aikaan tai luteaalivaiheen aikaan ja siitä hampaanpoistosta ei varmastikkaan ilman särkylääkkeitä selviä. Samalla mietin myös särkylääkkeiden vaikutusta seuraavaan kiertoon ja sekään ei lupaa hyvää. Joten meneekö nuo tulevat clomikierrot ihan hukkaan, jos menen siihen hampaanpoistoon? Toki sen voi aina perua, koska siitä hampaasta ei ole mitään vaivaa, mutta ajattelin vain hoitaa sen nyt alta pois, kun tilaisuus siihen ilmeni. Pitäiskö sittenkin lykätä clomien aloitusta myöhemmälle?

Piru vieköön, miksi kaiken pitää olla taas niin monimutkaista!

17. lokakuuta 2016

Tulevaisuuden suunnitelmia

Nyt voin jo tyytyväisenä myöntää, että vaippahousupäivät(ei siis edes pikkuhousunsuojaa!) ovat takana päin ja voin pitkästä aikaa taas olla täysin normaali. Ah kaipasin tätä niin paljon. Tai siis ME kaipasimme.

Tällä hetkellä en usko raskautuvani nopeasti uudestaan, vaan se vie taas aikaa useamman kuukauden. Ja itseasiassa se ei haittaa ollenkaan. Olen alkanut suunnittelemaan lähitulevaisuuteeeni taas niitä positiivisia asioita, jotka eivät suinkaan vaadi sitä positiivista raskaustestiä :D Ehdinkin nimittäin jo varaamaan meille romanttisen miniloman Tallinnaan kylpylään! Ah en malta odottaa. Ajankohdaksi valitsimme joulun jälkeisen viikon, jolloin on toivottavasti jo lunta ja saamme ihastella vielä hetken Tallinnan joulutoria ja sen jälkeen lämmitellä ihanassa kylpylähotellissa. Oi oi.

Tämän miniloman lisäksi olemme alkaneet jo suunnittelemaan meidän ensimmäistä hääpäiväämme ja päädyimme ihanan kirpeän keväiseen Islantiin. Vielä emme ole ehtineet varaamaan mitään, mutta tämä suunnitelma on tuleva toteutumaan, keinolla millä hyvänsä! Iih ihana kun on jotain mitä odottaa!

Tällä hetkellä olen siis keskittänyt energiani näihin oikeasti positiivisiin asioihin, enkä ole jaksanut stressata uuden raskauden alkamisesta. Tosiasiassa mua ehkä vähän pelottaa, jos uusi raskaus alkaakin ja joudun käymään tuon menetyksen tuskan taas jälleen kerran uudestaan, mutta murehditaan sitä sitten myöhemmin. Olen kuitenkin asennoitunut näihin minilomiin siten, että raskaus tai keskenmeno ei niitä estä ja sillä sipuli.

Mittailin muuten tänään aamulla huvikseni lämpöni ja se oli 36.22 astetta. Hyvin on siis palautunut, vaikkakin yleensä mulla on alkukierrosta vielä alle 36 astetta, mutta mä veikkaan, että tässä kierrossa se ei laske ollenkaan alle 36. Ovulaatiota olen veikkaillut parin viikon päähän, mikä ois noin niinkuin ajankohdallisesti täydellinen ajatellen meiän vuoden loppuun suunniteltua minlomaa, mutta en jaksa sitäkään nyt stressata sen enempää. Tulee jos tulee tai sitten ei tule. Saa nähdä yllättääkö menkat ihan totaalisesti vai antaako kroppa yhtään merkkejä etukäteen.

Sen näkee sitten.

16. lokakuuta 2016

Talo täys!

Meillä oli täällä eilen aikamoinen hulina päällä, kun ystäväni tulivat kylään lapsiensa kanssa. En ollut nähnyt heitä pitkään pitkään aikaan ja nyt kun miehet olivat mökillä, niin me vaimot päätimme kokoontua ja rupatella niitä näitä.

Tosiaan lapsia täällä oli yksi puolivuotias, 1-vuotias ja 2-vuotias plus meidän koira, joka oli ihan pähkinöinä, kun sai juosta pikkulasten perässä :D Tapaaminen jännitti hieman etukäteen, koska pelkäsin, että keskustelut ajautuvat vain pelkkiin vauvauteluihin ja muihin, mutta onneksi selvisin täysin ilman uteluita koko tapaamisesta.

Meno oli kerrassaan koominen, kun lapset olivat meillä kuin kotonaan. Jossain vaiheessa lähti jo housutkin pois ja vaippapöksyt juoksentelivat pitkin käytäviä. Telkkarista laitettiin pyörimään Netflixistä Mimiä ja Kukua ja hetkeksi rauhoituttiin sohvalle makoilemaan peiton alle nukke kainalossa. Ja sitten taas saatiin lisää virtaa ja poimittiin magneetteja jääkaapin ovesta ja siirrettiin niitä ämpärissä toiseen huoneeseen. Kerrankin meillä oli siis täyshulina päällä ja yllättäen se ei haitannutkaan minua yhtään. Katselin vain huvittuneena kuinka äidit juoksivat lastensa perässä pahoitellen ja "ei saa ottaa" sanoja huutaen :D

Pian kuitenkin ystävieni oli lähdettävä ja asuntomme hiljeni täysin. Siivoilin lasten levittämiä magneetteja takaisin jääkaapin oveen ja laitoin tyynyt takaisin omille paikoilleen ja asunto oli taas sen näköinen, että siellä ei ole koskaan käytykkään.

Hassua, mutta jotenkin kaipaisin meille vähän jotain elämää. Ei aina tarvitse olla niin tip-top. Tälläkin hetkellä asunnossamme kuuluu vain koiran kevyt kuorsaus ja yläkerran naapurissa huutavat lapset.

Milloin meilläkin on taas "talo täys"?

12. lokakuuta 2016

Lasten kestit

Halloween lähestyy. Se on ollut jo seitsemän vuoden ajan meiän kaveriporukassa perinnejuhlapäivä. Päivä jolloin kaikki pukeutuu hassuihin asuihin ja vietetään hauskaa iltaa yhdessä. Jokainen juhla on ollut ikimuistoinen ja on tullut rellestettyä oikein kunnolla :D

Kerroinkin jo viime vuonna, kuinka tuo meidän perinnejuhla oli aiheuttaa riitaa lapsettomien ja lapsellisten välillä ja uhkasi peruuntua kokonaan. Lapselliset haluaa järjestää lasten kestit ja lapsettomat haluaa viettää perinteikkäästi remuten ja rälläten kera alkoholin.

Tänä vuonna lapsettomia on enää meidän perhe. Viime vuonna lastenkutsuja kovastikkin vastustanut Silja on tänä vuonna vaihtanut leiriä yllättäen juurikin sen takia, että kuuluu nyt niihin lapsellisiin perheisiin. Niin helposti se mieli muuttuu, kun oma elämäntilanne vaihtuu. Enkä minä tietenkään tuomitse. Olisihan se hauskaa itsekkin pukea lapseni hassunhauskaan halloween asuun ja ottaa suloisia kuvia, mutta toistaiseksi tyydyn vain muuntamaan koirani ewokiksi :D

Olenko siis ihan hirveä ystävä, jos jätän meidän perinnejuhlapäivän tänä vuonna suosiolla väliin? Pitkät on perinteet, mutta joskushan niittenkin on katkettava. Tällä hetkellä tuntuu, etten todellakaan halua nähdä yhtään onnellista perhettä pienten vauvojensa kanssa. Valitettavasti kaveripiirini koostuu nykyään pelkästään niistä.

11. lokakuuta 2016

Good news!

Nyt se on ohi! Kävin Jorvin sairaalassa uudessa jälkitarkastuksessa ja ultrassa selvisi, että kohtu on viimein tyhjentynyt kokonaan ja limakalvot olivat "kauniit"(ihme sanavalinta). Eilen tulikin jonkun verran hyytymiä, joten jospa se oli sitten se viimeinen raskausmateriaali, kun sen jälkeen vuoto on ollut lähinnä pelkkää vanhaa verta ja tänä aamuna sitä ei ole tullut enää yhtään. Saa nyt nähdä yllättääkö uusi vuoto vielä parin taukopäivän jälkeen, mutta nyt on kuitenkin kaikin puolin hyvä olo.

Sain muuten myös tietää sen mun veriryhmän ja yllätyksekseni se olikin B+. Ei siis ole mitään ongelmia senkään suhteen.

Jälkitarkastus Jorvissa oli ihan ok kokemus. Huoneessa oli minun lisäkseni hoitava lääkäri ja sitten vielä yksi hoitaja. Lääkäri kyseli niin fyysisestä kuin henkisestä hyvinvoinnista ja toisteli kovasti sanoja "tämä ikävä/valitettava tapahtuma".  Alkoi ehkä ihan pikkusen ärsyttää, kun lääkäri puhui niin surullisen masentavaan ääneen että "onhan sinulla nyt varmasti kaikki hyvin" ja olisi melkein tehnyt mieli pillahtaa itkuun, kun joku noin näyttää välittävänsä. Pidin pääni, enkä itkenyt. Mulla on oikeasti paljon parempi mieli, kun mun ei tarvi vatvoa sitä keskenmenoa vaan mä saan kuulla hyviä uutisia siitä, että NYT kaikki on taas hyvin. Se on tärkeintä. Kukin tavallaan.

Nyt nautin pitkästä aikaa oireettomuudesta ja pikku hiljaa vuodottomuudestakin. Tällä hetkellä parasta on olla, kun olo on vaan yksinkertaisesti normaali. Piinaillaan niitä menkkojen alkamisia sitten myöhemmin.

Itseni tuntien, mulla on varmaan muutaman viikon päästä taas jo ihan eri vaihde silmässä :D

10. lokakuuta 2016

Puhelu

Sain puhelun Jorvin sairaalasta. Ilmeisesti gynekologini lähete oli mennyt läpi. Sain uuden ajan jälkitarkastukseen jo heti huomiselle. Puhelimessa ollut hoitaja kehoitti varaamaan aikaa ainakin tunnin, sillä käynnillä otetaan mahdollisesti kaikenlaisia kokeita (verikoe yms.). En tiedä miten suhtautua. Ärsyttää tietysti taas keksiä joku tyhmä tekosyy olla poissa töistä, mutta hyvä kun tämä nyt otetaan selvitykseen. Katsotaan miten käy.

Jännittää.

Epätäydellinen keskenmeno

Mua jäi ihan pikkasen vaivaamaan se, että kohtu ei ollutkaan kokonaan tyhjentynyt. Vuoto on kuitenkin jo sen verran vähäistä, että eihän se nyt vaan jää sinne jumiin. Prkl.

Löysin netistä aika hyvän kuvan keskenmenon vaiheista:
Keskenmenon ”luonnollinen” kulku. 1) Tuulimunaraskaus tai keskeytynyt keskenmeno. 2) Uhkaava keskenmeno. 3) Epätäydellinen spontaani keskenmeno, jossa raskausmateriaalia on jäänyt kohtuun. 4) Täydellinen spontaani keskenmeno.

Mulla on varmaan tällä hetkellä meneillään siis tuo vaihe kolme, tosin vuotoa ei tule kovinkaan paljoa, eikä kipua ole enää juuri yhtään. Mua pelottaa, että sieltä on tulossa vielä joku ihan mega hirvee kohtaus, jossa se loppu matsku tulee kerralla ulos tai sitten pahimmassa tapauksessa se ei tuu ollenkaan ite ulos sieltä ja joudun kaavintaan. Mun tuurilla se tulee menemään vielä sillä pahimmalla mahdollisella tavalla.

Oon miettinyt, että onkohan mitään luonnollista tapaa edistää tuota keskenmenoa. Kun eikös synnytyksen käynnistämiseenkin ole kaikenmaailman poppaskonsteja (seksin harrastaminen, tulinen ruoka, liikunta?), niin jos tätäkin sais jotenkin luonnollisesti vauhditettua. Noh ehkä mä en ala nyt sekoilemaan mitään, vaan odotan nätisti päivä kerrallaan :D

Viikonloput on nykyään ihan kauheita piinapäiviä. Ekaks tapahtu tämä keskenmeno episodi, tänä viikonloppuna meni muuttoavusta niin pahasti lihakset jumiin, että meinasin oksentaa kauhean päänsäryn takia. Onneksi löysin vanhoja reseptilääkkeitä erääseen niskajumikohtaukseeni, niin se auttoi huomattavasti. Ens viikonloppuna mies on lähdössä kavereiden kanssa jonnekkin mökille, joten mitähän kauheuksia mä sillää aikaa keksisin.

Tämä syksy ei oo tosiaan lähtenyt kauheen ruusuisesti käyntiin. Jospa lempparijuhlapyhäni Joulu toisi meille vielä vähän jotain lohtua tähän vuoden loppuun. Sitä odotellessa :)

8. lokakuuta 2016

Jälkitarkastus

Tulin nopeasti kertomaan miten jälkitarkastuksessa yksityisellä gynellä meni.

Ensinnäkin aloitetaan vaikkapa siitä ultrasta. Sain tietää, ettei kohtu ole vielä tyhjentynyt, eli raskausmateriaalia on vielä tulematta ulos. Lisäksi hän kertoi, että alkio oli lopettanut kasvunsa mahdollisesti jo viikoilla 6+4 eli vähän sen jälkeen, kun kävin todistamassa meidän pikkuisen sykkeen :(

Nyt siis odotellaan, että kohtu tyhjenee kunnolla ja jos raskaustesti näyttää kuukauden jälkeen vielä plussaa, niin haetaan lääkkeet supistusten käynnistämiseen. Toivottavasti kroppa nyt tajuais puskea kaikki materiaalit ulos, ettei tämä nyt tästä kauheasti pitkittyisi. Gyneni lupasi laittaa lähetteen kättärille uuteen jälkitarkastukseen.

Noh jotain positiivistakin. Tulehdusta ei ole, vaikka vatsa vielä vähän aristaakin. Mitään ikäviä yllätyksiäkään ei löytynyt mahaa painellessa, joten jos särkylääkkeillä pärjää, niin kaikki on toistaiseksi vielä ihan hyvin. Lisäksi sain nyt reseptin clomeihin, jotka saan aloittaa vaikka heti ens kierrosta.

Ens kierrossa siis luvassa clomien aloitus, vasteultraus ja lopuksi vielä progesteroniverikoe, että nähdään onko sitä tarpeeksi vai onko vielä tarvetta luteaalivaiheen tukilääkitykselle. Clomien kanssa ei kuulemma pitäis olla tarvetta lugeille, mutta ei niistä siis haittaakaan ole jos tuntuu, että niistä on apua.

Nyt siis odotellaan, että vuoto lakkaa.

P.S. Ainiin, vielä vähän lisää positiivisia asioita, eli hampaat tuli vihdoin kuntoon! Ei enää hammasvaivoja, jipiiiii! :D

7. lokakuuta 2016

Usko koetuksella

Vähän taas pientä tilannekatsausta.

Eilen oli lähes kokonaan vuodoton päivä, kun selvisin puhtaalla siteellä lähes koko päivän. Illalla kuitenkin vuoto taas palasi ja tänään aamulla sitä onkin sitten tullut kuin hanasta.

Eilen kun kävin suihkussa tunnustelin, että kohtu on hieman kipeä. En tiedä johtuuko se vain turvotuksesta ja tästä vuodosta vai onko se jotain vakavampaa. Lämmöt ei ole noussut, vaan itseasiassa laskee pikku hiljaa vaan alemmas ja alemmas. Tänäaamuna lämmöt oli jossain 36.5 asteen hujakoilla, kun vielä viime viikonloppuna se oli vielä yli 37 astetta.

Mulla on nyt muutenkin ollut viime päivinä ihan ihmeellisiä kipuja keskivartalossa. En osaa sanoa johtuuko se nyt pelkästään tästä keskenmenosta vai onko tässä vielä jotain muutakin. Tuntuu, että koko keskivartalo on jonkinlaisessa tulehdustilassa. Olisin varannut ajan tälle päivälle työterveyteen, mutta siellä ei ollut enää yhtään aikoja vapaana. Kysyn asiasta sitten huomenna gyneltäni. Mua pelottaa, että mulla on nyt tän keskenmenon lisäksi vielä joku sappitulehdus tai joku, kun ylävatsaan on koskenut parina päivänä. Olen kuitenkin selvinnyt noista kivuista puolgrammasella buranalla, joten ehkä ei ole vielä hengenhätää. Tietysti mun tuurilla joudun heti seuraavaks johonkin sappileikkaukseen. Ei ihme, että mulla on lievä lääkäripelko, kun kaikki menee aina päin *ittua.

Mutta älkää nyt liikoja huolestuko. Kyllä mä tästä selviän jollain keinolla.

Toivottavasti.

P.S. Tänään pitäis vielä mennä hammaslääkäriin uusimaan yks paikka, kun sekin on vaivannut jo kesästä asti. Voi antakaa mun kaikki kestää -_-

6. lokakuuta 2016

Kivulias keskiviikko

Ällövaroitus!

Eilen työpäivän jälkeen lähdimme mieheni kanssa kauppaan, kun yhtäkkiä kivut yltyi sietämättömäksi. Tuntui, etten pystynyt liikkumaan ja koko kroppa oli aivan jumissa. Mietin jo kauhuissani, että mitä mulle oikein tapahtuu. Hiivin pikkuhiljaa eteenpäin kauppakärryihin nojaten. Pyysin miestäni lappaamaan ostokset pikimiten kärryyn, että pääsisimme nopeasti takaisin kotiin. Kassalla maksaessani tunsin kuinka jotain hulahti housuihin. Kipu alkoi pikkuhiljaa hellittää ja pystyin taas kävelemään normaalisti. Kotiin päästyäni menin vessaan ja huomasin siteessä pieniä hyytymiä ja jotain roikkui alapäästäni. Pyyhin paperilla, kunnes siihen tarttui jotain isoa ja kiinteää. Se oli noin pari senttinen möykky. Puristelin sitä hieman paperissa ja se oli pehmeä, mutta kiinteä. Mikä se on? Oliko tämä sittenkin meidän pikkuinen? Oliko se istukka? Mitä se aiemmin tullut möykky sitten oli? Heitin solumöykyn pönttöön ja vedin vessan. Sen jälkeen vuoto on vähentynyt huomattavasti, eikä yösiteeseenkään ollut jäänyt enää tippaakaan. Joko se nyt alkaa olla ohi?

Odotan jo kuumeisesti lauantaita ja toivon ultrasta hyviä uutisia. Haluan jo niin kovasti toipua tästä keskenmenosta. Haluan pitkästä aikaa taas elää normaalia elämää ilman mitään ylimääräisiä lääkkeitä. Kunnes sitten taas seuraavassa kierrossa :D Nojaa katsotaan.

Miten musta tuntuu, että nyt aika lentää siivillä, kun vasta pari viikkoa sitten aika vaan mateli. Odottavan aika on niiiiin pitkä.

5. lokakuuta 2016

Väliaikatietoja

Tulin vähän kirjoittelemaan tänne itselleni muistiin keskenmenostatoipumisvaiheistani.

Tänään verta on tullut taas enemmän. Tuntuu, että tulvin ja vuodan kuin seula. Ei kuitenkaan niin paljoa, ettei side riittäisi. Välillä tulee myös joitain hyytymiä, mutta pidän sitä vain hyvänä asiana. Puhdistuupahan kohtu nyt ihan perusteellisesti. Kipuja ei ole, muuta kuin lievä paineen tunne silloin, kun vuotaa enemmän. Eli ihan perus menkkafiilikset siis. En malta odottaa, että vuoto loppuu, sillä himot ovat myös pikkuhiljaa alkaneet heräilemään :D Aloin jo suunnittelemaan romanttista viikonloppureissua mieheni kanssa. Katsotaan mitä saadaan kehitettyä.

Maanantaina kävin luovuttamassa verinäytteeni HusLabin näytteenottopisteeseen. Päivystyksen gyne puheli, että tuloksissa menee noin kaksi viikkoa. Saas nähdä milloin veriryhmän tulos tulee, mutta odotan sitä jo jännityksellä. Lisäksi varasin lauantaille ajan yksityiselle gynekologilleni jälkitarkastukseen. Ajattelin samalla kysellä hänen mielipiteitään keskenmenoista ja jos voitais jo vaikka seuraavaan kiertoon kokeilla clomeja. Vaikken niiden avulla raskautuisikaan, niin olisin jo erittäin tyytyväinen jos kiertoni saataisiin lyhennettyä lähemmäs 28 päivän kiertoa. En muutenkaan usko, että uusi raskaus alkaa vielä pitkään aikaan. Ei siis ole mitkään suuret odotukset tällä kertaa. Eihän minun tästäkään kierrosta pitänyt vielä raskautua, vaan tarkoitus oli laittaa luteaalivaihe kuntoon :D Noh kokemus kai tämäkin taas.

Minulle itselleni paras tapa toipua on jatkaa eteenpäin, eikä jäädä menneisiin vellomaan. Joku toinen voi tarvita enemmän aikaa, kun taas toinen toipuu parhaiten tähtäämällä kohti uusia haasteita. Tärkeintä on tietysti myös, että muistaa kuunnella omaa kehoaan ja niin minä aion myös tehdä :)

Kohti uusia haasteita!

P.S. Salkkareissa oli koskettava kohtaus keskenmenon kohdanneesta Mariannasta. Se iski suoraan sydämeen, kun se pieni tyttö kysyi "äiti, miksi en saanut elää?". Voi pieni, olisitpa saanut jatkaa elämääsi...