6 (ja puoli) kuukautta

Voi että. Edellisestä postauksesta on kulunut taas pieni ikuisuus.

Ensinnäkin, ihana huomata, kuinka täällä blogimaailmassa on taas paljon plussia "pärähdellyt" testitikkuihin. Yritän ehtiä lukemaan mahdollisimman paljon muiden kuulumisia, mutta valitettavasti kommentteihin en ehdi kauheasti syventymään. Onnittelut siis täältä kaikki kanssasiskoille! Koitan nyt kuitenkin saada tänne jotain pikaista taas raapustettua.

Kuusi kuukautta tuli tosiaan täyteen jo parisen(tai noh melkein kolme) viikkoa sitten. Poitsu voi edelleen tosi hyvin ja kehittyy ihan mieletöntä vauhtia. Lähes joka viikko laitan anopille whatsapp-viestiä, että nyt hän teki sitä ja tätä ja tuota, haha. Neuvolassa mitattiin pituudeksi 68cm ja painoa on kertynyt jo 7740g. Jostain syystä paino menee edelleen siinä -1 käyrällä, mutta kasvu on tasaista, niin ei tarvi siitä murehtia.

No mitäs kaikkea meillä sitten ollaan jo opittu. Jätkä tais olla just täyttänyt 6kk, kun hän oppi nousemaan itse istumaan. Siitä sitten vähän reilun viikon päästä opittiin ryömimään eteenpäin(tähän asti kuljettiin vielä peruuttamalla) ja ei mennyt kuin muutama päivä, niin jätkä alkoikin jo konttaamaan. Nyt sitä menoa ei sitten pysäytä enää mikään :D

Ruokailua ollaan harjoiteltu kovasti. Ostin kirjakaupasta sellaisen kirjan kuin Samasta padasta ja pakko sanoa, että onneksi ostin. Ollaan opittu niiiiin paljon enemmän monipuolisesta ruuanlaitosta ja vauvakin on tykännyt, kun saa syödä samaa ruokaa vanhempien kanssa. Yllättäen poitsun lempparia on tällä hetkellä makaronilaatikko, mutta hyvin näytti uppoavan myös maapähkinävoi-curry ja riisi. Nam! Suosittelen!
Tällä hetkellä tuntuu uppoavan paremmin sellainen ruoka, jota saa syötyä itse omin käsin. Soseet jäivät vähän taka-alalle, kun jäbän piti saada lusikka omaan käteen ja siitähän nyt ei tullut sitten yhtään mitään muuta kuin sotkua. Täytyy nyt vaan koittaa tarjota mahdollisimman paljon uusia makuja, kun hänellä on vielä niin suuri ruokahalu. Ja täytyyhän kasvavan pikkumiehen nyt syödä hyvin :D

Kovasti pikku herra alkaa hapuilemaan käsillään jo ylös päin, että lienee kova tahto päästä jo seisomaan. Välillä hän tuntuu jo laittavan jalkojaan alleen ja istuu kyykkyasennossa samalla tv-tasosta tukea ottaen. Ei kai se nyt vielä sentään seisomaan ala, apua! Katotaan kauan siihen vielä menee. Mun puolesta ei olis kiirettä, haha.

Uusia hampaitakin tuntuu jo tekevän. Tänään alkoi taas tutulta vaikuttava kiukku ja kitinä, kun ei edes tissi kelvannut. Kuolaakin valuu taas reippaammin ja käsiä tungetaan suuhun jatkuvasti. Voi olla, että niitä tehdään vielä jonkun aikaa, mutta ilmeisesti jo 7kk iässä voi alkaa yläetuhampaat puhkeamaan. Niitä ei niin ihania levottomia öitä odotellessa.

Kävinpäs muuten töissä piipahtamassa poitsun kanssa yksi päivä. Vauva oli iloinen ja reipas ja nautti saamastaan huomiosta. Hymyili vain ja jutteli, kun tädit ja sedät lässyttelivät hänelle hassuilla äänillä. Kovasti minua jo kaivattiin takas töihin, mutta enhän mä nyt mitenkään raaski jättää vielä tuota pientä miestä hoitoon. Lähinnä olen itse kuitenkin viihtynyt äitiysvapaalla niin hyvin, että vielä ei ole kaipuuta kello viiden herätyksille. Tykkään näistä hitaista aamuista, kun saadaan jäädä vauvan kanssa sänkyyn pötköttelemään ja kikattelemaan ja pusuttelemaan yhdessä. Eiköhän se kaipuu töihin vielä tule jossain vaiheessa, mutta nyt seurailen jännityksellä aina tulevia uusia kehitysaskelia. Onneksi ei vielä tarvitse miettiä töihin paluuta moneen kuukauteen. Vasta ensi syksyllä sitten.

Mutta tämmöstä nyt tällä kertaa. Lomamatkaamme on enää alle 50 päivää jäljellä. Odotan sitä jo kovasti. Ja sitten on joulu ja uusi vuosi ja monen monta uutta koettavaa vauvan kanssa.

Ihanaa syksyä kaikille!

5-kuinen iso poika jo!

Nyt tulee varmaan sata kirjoitusvirhettä, kun koitan nopsasti kirjoitella kuulumisia puhelimella.

Kuukaudessa on ehtinyt tapahtua taas ihan hirveästi. Neljän kuukauden hulinat loppuivat onneksi lyhyeen ja ollaan kaikki taas vähän iloisempia :D Viimeksi poitsu oli juuri oppinut kääntymään ja nyt hän ottaa jo konttausasentoa ihan tuosta noin vain. Välillä meinaa mennä jopa suorille jaloille, mutta tulee siitä vielä onneksi nopsasti takas kontilleen. Vielä ei siis kauheasti liiku eteenpäin, mutta ei siihen varmasti enää kauaa mene. Peruuttelua ja navan ympäri pyörimistä sen sijaan harrastetaan kovasti, eikä enää uskalla jättää hetkeksikään valvomatta pikkuista, kun hän pyörähtää salaman nopeasti vaikka pöydän alle piiloon :D

Viime viikkojen aikana jäbälle on puhjennut myös jo kaksi hammasta. Ensimmäinen tuli 4kk 3vkon iässä ja seuraava tuli 5kk 3pvn iässä. Ekasta hampaasta ei tullut oireita juuri ollenkaan. Perus purulelun jyystämistä ja kuolaamista vain, mutta toinen hammas aiheutti jo enemmän itkua ja kipuilua. Jouduttiin parina iltana antamaan jo panadolia, kun poitsu ei meinannut suostua kunnolla syömään ja vaan itketti kaikki asiat. Kipulääkkeen saatuaan söi taas kuin hevonen ja unikin tuli heti ruuan päätteeksi. Hampaan puhjettua ei sitten ollutkaan enää mitään vaivoja ja lapsi oli taas iloinen oma itsensä.

Varpaatkin ollaan jo löydetty. Jätkä tykkää nykyään tylsyyksissään repiä sukkiaan pois jaloista :D Myös nostettaessa meinaa kaikki pyyhkeet ja irtotavara tarttua mukaan jalkojen välissä.

Vähän vajaan 5kk iässä, jätkä siirtyi omaan huoneeseensa pinnasänkyynsä nukkumaan, kun vaavisängyn vuokra-aika päättyi. Ensimmäiset kaksi viikkoa nukuin pojan vierellä vierassängyssä, mutta viime yönä kokeiltiin ensimmäistä kertaa nukkua molemmat omissa sängyissämme eri huoneissa. Jäbä nukkui todella hyvin. Kerran sain viedä tutin suuhun ja viiden aikaan aamuyöllä syötin, kunnes jatkettiin taas unia. Aamulla herättiin vasta kasin jälkeen. Itse olin tietysti hälytystilassa ja heräilin pitkin yötä jokaiseen pikku rasahdukseen, mutta enköhän minäkin pian totu.

Tänään oltiin 5kk neuvolakäynnillä ja jäbä sai taas rokotteita. Ensin annettiin rotarokotteen viimein annos, joka meni ihan kohtuu hyvin alas. Sitten annettiin ensimmäinen piikki, pojan ollessa isin sylissä, josta ei ihme kyllä tullut ollenkaan itkua. Tokasta piikistä tuli pieni itku, mutta se loppui heti, kun nostin pojan syliini. Poitsu oli tosi reipas koko käynnin ajan ja vain jokelteli ja hymyili iloisesti terkallekkin. Saatiin käynniltä myös uusi hammasharja kotiin mukaan. Pitääkin opetella taas uusi asia lisää päivärutiineihin.

Paino ja pituus on nyt vähän hidastunut, kun liikkuminen on niin kovasti lisääntynyt(epäilen myös eri terkan mittaustavan vaikuttavan vähän, kun viimeksi tuli niin paljon kasvua) :
Paino 7420g (7215g)
Pituus 66,5cm (65,5cm)

Poitsu on alkanut nyt huomaamaan enemmän meidän koiraa. Hän aina hymyilee koirun nähdessään ja ojentaa käsiään päästäkseen hypistelemään sen turkkia. Toistaiseksi otteet ovat olleet aika kovia ja koiramme välillä inahtaa merkiksi, että 'nyt rutistit kyllä liian kovasti' ja poitsu hellittää otettaan. On hyvä, että molemmat oppivat kunnioittamaan toisiaan, mutta uskon, että heistä tulee vielä parhaat kamut :)

Itse olen alkanut hieman jumppailemaan paremman kunnon toivossa. Niska- ja hartiakivut ovat hellittäneet huomattavasti, kun olen saanut taas vähän lihaskuntoa takaisin. Sängyltäkin on helpompi hipsiä ylös pojan nukahtaessa imetystuokion jälkeen. Yleisjaksaminenkin on kohonnut huomattavasti, kun olen aloittanut jumppaamisen. Elämä on paljon helpompaa, kun jaksaa paremmin!

Seuraavaksi meillä on vuorossa kiinteiden syömisen opettelu. Poitsu on jo maistellut kovasti kaikenlaista, mutta ei vielä osaa niellä mitään kiinteää. Ollaan syöty soseita ja on sormiruokailtu, mutta kaikki tulee vielä kielellä kolattua ulos tai pahimmassa tapauksessa, aiheuttaa kakomisrefleksin. Noh ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Nythän hän saisi syödä jo vähän puuroa ja lihaakin. Katsotaan miten niiden kanssa käy, mutta onneksi ei sentään ole vielä kiire oppia. Vielä ehtii.

Mutta nyt täytyy taas mennä, kun poitsukin heräsi päikkäreiltä!

4kk neuvolalääkäri

Huhhuh, viime yö oli kyllä kaikkien aikojen huonoin yö. Poitsu nukahti kyllä ihan nätisti jo klo 21.30, mutta heräsi ekan kerran syömään jo puolilta öin. Parisen tuntia nukuttiin ihan semi ok, mutta neljältä jäbä päättikin pistää taas hulinaksi. Ja se ei ollutkaan sitten mikään ihan pikku hulinointi vaan ihan täyttä höpötystä ainakin kaksi tuntia putkeen. Edes tissi ei kelvannut, eikä tutti pysynyt suussa, kun selitys oli niin kova :D Mies joutui mennä nukkumaan vauvanhuoneeseen vierassängylle, että jaksoi aamulla herätä töihin. Harmi, että meilläkin sattui just tänään olemaan neuvola jo klo 8.30. Just kun jäbä viimein itse nukahti höpötyksiinsä, niin herätyskello pärähti soimaan. Ihme ja kumma, jäbä jaksoi kuitenkin vielä hymyillä leveästi huonoista unista huolimatta.

Neuvolassa terkka otti ensin poitsun mitat, jotka ovat seuraavat:

Pituus 65,5cm (61,5cm)

Paino 7215g (6600g)

Jäbä jokelteli menemään ja höpötteli terkan kanssa iloinen hymy kasvoillaan, kunnes oli aika siirtyä läääkärin vastaanotolle. Lääkäri kyseli vointeja, mutta puolikuolleena huonon yön jälkeen en osannut oikein vastata mitään. "joo kyllä se koko ajan jotain uutta oppii" :D Lääkäri otti poitsun tutkimuspöydälle ja fyysinen tutkimus oli normaali ja varhaisheijasteetkin ovat jo sammuneet. Vähän meinas itku tulla, kun jäbä sain käteensä helistimen, josta ei sitten tahtonutkaan millään luopua. Ote oli niin tiukka, ettei edes lääkäri saanut sitä häneltä pois :D No lopulta väsykiukuttelu alkoi jo nostaa päätään, joten käynti jäi onneksi lyhyeksi. 

Päästiin viimein kotiin nukkumaan. Jäbä nukkuikin sitten sen 2,5h putkeen ja on nyt taas virkeä ja höpöttelee kiivaasti lelujaan tutkiskellen :)

Toivottavasti ensi yö sujuu jo paremmin, niin jaksetaan seikkailla päivä Tallinnassakin. 

Palaillaan taas! 

Nelikuinen hulivili

Katotaan kui pitkälle ehdin kirjottaa, ennen kuin pikkujäbä herää :D

Aloitetaan vähän kuulumisilla. Miehellä oli heinäkuussa neljä viikkoa lomaa ja voi, että oli ihanaa viettää taas yhteistä aikaa koko perheenä. Poitsumme pääsi juhlimaan ensimmäistä kertaa häissäkin, kun mieheni serkku meni naimisiin. Jäbä sai hurjan paljon huomiota sukulaisiltaan ja hän viihtyikin tosi hyvin. Häissä oli tosi ihanasti otettu meiän vauva huomioon ja esimerkiksi vessaan oli tehty häntä varten oma vaipanvaihtopistekkin. Arvatkaas vaan sattuiko kakkapäivä just sille hääpäivälle ja karkasiko se kakka sieltä lahkeesta tarkoin valitulle juhlabodylle :D No tietysti karkasi. Onneksi hoitolaukussa on aina varavaatteet mukana!

Muuten vietettiinkin sitten kuumia hellepäiviä mökillä. Saatiin viimein meidän oma aitta valmiiksi ja päästiin myös kalustamaan sitä. Oli hassua miettiä, että olin silloin ensimmäisellä kolmanneksella raskaana, kun aloitettiin aittamme rakentaminen. Tähän asti pikkujäbä on nukkunut mökillä vaunukopassa, mutta nyt hänellä on siellä oma matkasänky valmiina. Mökillä tulikin nukuttua tosi hyvin, koska aitassamme oli niin ihanan viileä. Jäbän tarkka päikkärirytmikään ei tuottanut vaikeuksia, kun meidän hälärit toimi niin hyvin koko tontin toiselta laidalta toiselle. Mekin saatiin mieheni kanssa vähän lomailla, kun innokkaat isovanhemmat suostuivat vahtimaan poikaamme. Uitiinkin koko parin viikon aikana varmaan enemmän, kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä :D Vesi oli 27 asteista, joten kyllä kelpasi. Poitsukin tykkäsi heilutella varpaitaan järvivedessä.

Loma kuitenkin loppui taas liian lyhyeen. Jouduttiin tulla kotiin tuskailemaan kuumuuden kanssa. Päivät ollaanki oltu pääasiassa alasti kotona, kun ulkona oli liian kuuma. Tuskaisen hikoilun lisäksi, jäbällä alkoi sitten neljän kuukauden hulinat. Päivällä ei meinaa tissi maistua kuin väsyneenä tai unisena ja yöllä sitten tankataan senkin edestä. Helteiden takia alkoi jo huolestuttamaan, että poika kuihtuu kohta kasaan, jos ei hän suostu juomaan tarpeeksi. Onneksi hän on kuitenkin ollut ihan super pirteä ja iloinen noin muuten.

Tällä viikolla olen kuitenkin itkenyt enemmän, kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä. En tiedä mikä lie muhun on iskenyt, mutta jotenkin tämä kaikki helle, hulinat ja miehen palaaminen töihin tuli vaan niin hirveellä raivolla päälle. Kaiken lisäksi mies joutui pari päivää sitten onnettomuuteen(auto ajoi päälle hänen pyöräillessä), mikä lisäsi ahdistusta ja huolen aihetta. Onneksi hän selvisi naarmuilla, mutta kallis pyörä meni valitettavsti ajokelvottomaksi. Ehkä se tästä pian helpottuu, kun arkirytmi palailee pikkuhiljaa ja säätkin vähän viilenee.

Sitten taas vähän iloisempiin aiheisiin. Käytiin eilen ostamassa meidän poitsulle uusi hieno Stokken Tripp trapp syöttötuoli, kaikilla hienouksilla :D Voin sanoa, ettei ollut halpa reissu, kun sinne lastentarvikeliikkeeseen menimme, mutta se oli jo pitkään meidän ostosuunnitelmissa ja nyt se on viimein kotona, jipiii! Lisäksi käytiin vihdoin ja viimein ostamassa meille uusi sänky! Ah, ihanaa. En malta odottaa, että se tulee ensi viikolla meille kotiin ja tuo 10 vuotta vanha pomppulinna lähtee pois :D I'm so happyyyy! Ja se myyjä oli niin ihana, kun se antoi meiän pikkujäbälle kyseisen liikkeen maskotin lahjaksi, hih.

Huh ehdin hyvin kirjotella kuulumiset ennen poitsun heräämistä. Mitäs vielä...

Ens viikolla on taas jänniä aikoja luvassa. Huomenna meillä on 4kk neuvolalääkäri. Kiva nähdä miten jäbä on taas kasvanu ja kehittynyt. Tiistaina ollaan lähdössä Tiinan ja lasten kanssa pöiväristeilylle Tallinnaan. Hehee jäbän eka "etelän matka" :D Keskiviikkona tulee meiän sänky ja loppuviikosta isovanhemmat lupasivat katsoa poitsua muutaman tunnin, että me päästään piiiitkästä aikaa kahdestaan leffaan, jeee!

Mutta semmosta. Jäbä sais kohta heräillä, niin päästään mummolaan syömään ja tapaamaan poitsun serkkuja.

Vielä on kesää jäljellä!

Päristely on päivän sana

Ei niistä rokotteista sitten tullutkaan mitään lämpöilyä. Rotarokote aiheutti ensimmäisen viikon aikana ilmaa masuun ja kakkavaippojakin tuli huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Nyt masu on taas normaali, eikä ilmaakaan ole enää ollut vaivaamassa yhtä paljon kuin ennen.

Jätkä oppii uusia asioita jatkuvasti. Nyt uusin juttu on päristely ja T-ääntely. "T-t-t-trlrlrl" kuuluu yhä useammin ja välillä kuvittelen ihan oikeasti kuulevani jäbän sanovan "äiti". Samoin voimakas "ei" tulee aina vahingossa pikkuisen suusta :D Ties vaikka ois oikeesti oppinutkin sen, kun ollaan komennettu meidän koiraa, haha.

Nykyään on jo aika helppo tehdä päivän suunnitelmia jäbän päivärytmin mukaan. Päikkärit nukutaan lähes kellon tarkasti aina klo 12, 15 ja 18. Jos ei olla heti tajuttu, että on päikkyjen aika, niin jätkä kyllä kertoo sen kiukuttelullaan :D Syliin rauhoitellessa ei sitten menekkään kuin hetki, kun hän sammuu kuin saunalyhty. Päikkärit voivat kestää puolesta tunnista pariin tuntiin.

Ihmeteltiin tuossa pari päivää sitten, kun jäbä oli jostain syystä kovin kiukkuinen, eikä maito meinannut maistua. Nyrkit ajautuivat koko ajan suuhun ja paita oli aivan kuolasta läpimärkä(kuolaliinasta huolimatta). Tuttikin on yhtäkkiä alkanut maistumaan huomattavasti paremmin kuin ennen. Googlettelin taas oireita ja totesin syyksi hampaiden tulon. Kuulostaa hirmu aikaiselta. Poikahan on vasta viikon päälle kolme kuukautta. Selailin taas omaa vauvakirjaani ja huomasin itse aikoinaan saaneeni ensimmäiset hampaat jo 4 kuukauden ja 3 päivän ikäisenä. Niinköhän vain jätkä olisi tullut äitiinsä. Sitä jännityksellä odotellessa.

3kk neuvola

Heippa, taas pitkästä aikaa. Viime kerrasta onkin ehtinyt jo vierähtää tovi ja ollaan taas ehditty kokemaan kaikenlaista. Minusta tuli jälleen kerran kummitäti suloiselle pienelle tytölle ja oltiinkin juhlimassa hänen ristiäisiään pari viikkoa takaperin.

Viime viikolla oltiin viettämässä juhannusta mökillä. Se oli meidän pikkujäbän ensimmäinen pidempi automatka ja yökyläily muualla kuin kotona. Ajomatka mökille kesti noin 2,5 tuntia ja ukkeli nukkuikin tyytyväisenä koko matkan. Mökilläkin viihdyttiin tosi hyvin, kun mummi ja pappa jaksoivat olla koko ajan viihdyttämässä. Meikäkin pääsi välillä tekemään vähän muitakin hommia, nimittäin puuhommia :D Hassua miten sitä jotenkin on piristävää tehdä välillä muutakin kuin vain äitihommia, niin puiden pilkkominenkin tuntui jo ihan mukavalta, haha. Sain vähän heräteltyä vanhoja lihaksiakin siinä puupöllejä nostellessa. Autonkin imuroin ihan mielelläni, mieheni pidellessä pikkuista sylissään.

Eilen oltiin käymässä ystävieni kanssa Korkeasaaressa. En ollutkaan käynyt siellä vuosiin. Muistaakseni olen käynyt siellä viimeksi silloin, kun olin vielä itsekkin lapsi ja siitä nyt on jo aikaa :D Siellä nähtiin tiikereitä, leopardeja, leijonia ja karhuja ja vaikka mitä jänniä elukoita. Evästauon jälkeen jätkä kylläkin nukahti ja äiti sai ihastella ihan ittekseen niitä kaikkia eläimiä, haha. Oltiin ainakin neljä tuntia siellä kiertelemässä, kunnes oli aika lähteä jo kotia kohti viemään tuota meidän omaa pikku elukkaa ulos. Oli kyllä ihana päivä eläintarhassa.

Tänään meillä oli 3-kuukautisneuvola ja vuorossa oli tällä kertaa ensimmäiset pistettävät rokotukset. Painoa oli kertynyt jo 6600g ja pituutta 61,5 cm. Pikkuisen oli käyrä notkahtanut alaspäin, mutta vielä ihan normaaleissa määrin. Mittausten jälkeen oli ensin vuorossa taas tuo rotarokote ja tällä kertaa se sujui jo huomattavasti paremmin. Jätkä ei tällä kertaa puskenut kaikkea kielellään ulos, vaan kaikki meni hävikkejä myöten nassuun. Rotan jälkeen oli vuorossa kaksi ruisketta, molempiin reisiin. Noh, kuten arvata saattaa niin itkuhan siitä tuli. Laitettiin kuitenkin molemmat ruiskeet nopsakkaa samoilla itkuilla ja sen jälkeen äitin syleilyyn turvaan. Ei mennyt kuin hetki ja itkukin jo hellitti ja poika rauhoittui niin, että unikin alkoi jo tulla. Jätkä sitten nukahtikin neuvolan päätteeksi päikkäreilleen ja itseasiassa nukkuu edelleen(noin kaksi tuntia myöhemmin).

Nyt sitten taas jännäillään miten tällä kertaa reagoidaan näihin rokotteisiin. Särkylääkettä käytiin jo ostamassa varuilta valmiiksi, jos alkaa lämpöilyä ilmaantumaan. Viimeksi ihmeteltiin varhentunutta kakkausrytmiä, mutta se taiskin liittyä jotenkin jätkän kehitykseen, koska nykyään niitä kakkavaippoja tulee enää kolme päivän välein. Uusi rytmi onkin aiheuttanut hieman haasteita ja ollaan jouduttu vaihtamaan vaippaa mitä mielenkiintoisimmissa olosuhteissa :D Seuraava neuvola onkin sitten vasta vähän reilu neljän kuukauden iässä ja silloin on vuorossa taas lääkärikäynti.

Musta on niin ihana seurata tuon meidän pikkujäbän kehitystä. Kahden kuukauden jälkeen alkoi esineet jo pysymään kädessä ja niitä alettiin pikkuhiljaa jo kovasti tavoittelemaan. Eilen havahduin siihen, kun laskin pojan leikkimatolle masulleen makaamaan ja menin hetkeksi vessaan laittamaan tukkaani, niin takaisin tullessani huomasin jäbän liikkuneen leikkimaton toiselle reunalle varmaan ainakin puolen metrin matkan verran. Apua, joko ne alkaa liikkumaan! Tänään taas huomasin, kun jätkä makoili ensin matolla pitkittäin ja hetken päästä hän olikin jo poikittain :D Jokellus on sentään vielä samaa tuttua höö-ääntelyä, mutta välilä saattaa vahingossa tulla jotain päristelyäkin. Meillä on kohta jo niin iso poika!

Miehellä on huomenna viimeinen työpäivä ennen lomaa ja sitten saadaankin nauttia yhteisestä ajasta seuraavat neljä viikkoa, jipiii! Mitään kummosempia suunnitelmia meillä ei ole, mutta varmasti ainakin mökillä vietetään paljon aikaa ja harrastetaan jonkin sortin maakuntamatkailuakin. Nyt kun kerrankin on Suomessakin oikein kunnon kesä! Lisäksi jo kovasti jännäillään, koska Silja päättää jakautua ja päästään taas ihastelemaan uunituoretta vauvelia, iih!

Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille! ♥

Viikko rotarokotteesta

Tänään on kulunut tasan viikko rotarokotteen ensimmäisestä annoksesta. Vielä ei ole mitään kovin pahaa oiretta ollut, mutta eilen oli eka kokonainen päivä, kun ei tullut yhtään kakkavaippaa. Eli siis lievää ummetusta on kaiketi havaittavissa. Pissavaippoja tulee kuitenkin normaaliin tapaan, joten ei vielä huolestuta. Jäbä on kuitenkin vielä iloinen oma itsensä.

Jotain siellä masussa kuitenkin tapahtuu. Ilma tuntuu pörisevän suolistossa ja paukutkin haisevat selkeästi pahalle, kun ennen ne eivät haisseet millekkään.

En tiedä johtuiko rotarokotteesta vai oliko silkkaa sattumaa, mutta jäbä nukkui viime viikolla ekaa kertaa 8 tuntia putkeen. Jäbä nukahti perinteiseen tapaan noin puoli yhdeksältä sohvallamme olevaan äitiyspakkaukseen ja pyysin miestäni valvomaan sohvalla, kunnes jäbä heräisi ensimmäisen kerran. Menin siis edeltä nukkumaan, koska jäbä herää yleensä siinä kahdentoista-yhden aikaan ekalle syötölle, jolloin mieheni sitten tuo jäbän minun luokseni sänkyyn syömään. Noh havahduin sitten yllättäen vasta klo 4.30, kun mieheni kantoi jäbän luokseni. "Siis mitäh! Nytkö se vasta heräsi?" Kyllä vaan. Siinä kohtaa imetin kyllä jo ihan mielelläni, koska tissit olivat päässeet jo ihan ylikoviksi :D

Mutta me jäämme nyt jännäilemään, että koska se kakkavaippa ilmaantuu seuraavan kerran ja mihin suuntaan oireet kehittyy.

Iso poika jo

Istuin lastenhuoneen lattialla isojen vaatekasojen keskellä. Piti tehdä inventaario jäbän vaatekaappiin, koska liian moni vaate oli jo käynyt pieneksi. Sain siivottua yhden jättimäisen kassin pieniä vaatteita pois ja siirsin isompia vaatteita tilalle. Yksi kassillinen jäi vielä isoja kokoja odottamaan pojan kasvua, mutta tätä vauhtia siinä ei kyllä mene kauaa :D

Oltiin tosiaan torstaina siellä neuvolassa ja saatiin tietää jäbän tämän hetkiset mitat. Painoa oli tullut jo kuutisen kiloa, tarkemmin sanottuna 6050g. Pituuttakin huimat 59,5 cm. Jätkähän kasvaa ihan silmissä ja vasta kaksi kuukautta vanha. Melkeinpä harmillisen nopeaa kasvua, mutta toisaalta ihanaa nähdä miten toinen kasvaa ja kehittyy ja koko ajan vaan odottaa kaikkia uusia asioita kehityksessä.

Jäbä sai myös ensimmäisen rokotteensa, eli rotarokotteen. Liuoksen antaminen sujui ihan hyvin, vaikkakin meiän jätkä kuolaa niin hirmuisen paljon, että vähän joutu kikkailemaan, että saatiin kaikki sisälle :D Rokotteesta on nyt pari päivää, enkä ole huomannut mitään sivuoireita. Kuulemma jos ei ole muutenkaan pahemmin vatsavaivoja, niin ei sitten välttämättä tulekkaan mitään. Voi tulla vetisempää kakkaa tai jopa ummetusta, mutta meillä ei ole ilmennyt vielä kumpaakaan. Ilmaa on vaan tullut hirveästi ulos, kun siinä liuosta nieltäessä jäbä nieli samalla aika lailla ilmaa. Onneks ei ole jäänyt kuitenkaan masuun vaivaamaan sekään.

Neljän viikon pääästä on taas seuraava neuvola ja silloin on taas lisää rokotteita, ja tällä kertaa piikistä, hui! Mitenhän se tulee sujumaan.

Seuraavaksi onkin taas paljon juhlia tiedossa. Yhdet ristiäiset, jäbän ensimmäinen pitempi automatka mökille juhannuksen viettoon ja yhdet kaverin lapsen kaksivuotissynttärit.

Ihanaa kun säät suosii ja aurinko hellii :) Toivottavasti sama jatkuu läpi koko kesän!

Palaillaan taas!

Kaksikuinen

Ihan älytöntä, että meiän jäbä on jo 8 viikon ikäinen. Preglifen mukaan toinen kehitysvaihe on alkanut/alkamassa, minkä olen kyllä huomannut. Jäbä juttelee jo kovasti ja vaatii paljon enemmän uutta virikettä. Saatiin nimiäislahjaksi leikkimatto, mikä on ollut ihan parhautta. Jäbä on oppinut jo kurottelemaan leikkimaton kaaressa roikkuvia leluja ja ihmettelee niistä tulevia ääniä. Masullaan makoilukin onnistuu jo paremmin ja päätä kannatellaan jo tosi hienosti. Lisäksi hän on oppinut tarttumaan esineisiin ja piteleekin niitä jo hienosti. Pikku jäbä sai ensimmäisen kirjeensä, eli siis tietty ikioman kelakorttinsa ja otettiin hänestä hieno kuva uusi kelakortti kädessään.

Kerroinkin jo viimeksi, kuinka olen ihan rakastunut jäbän hymyyn. Nyt olen vain entistä rakastuneempi, kun jäbä ottaa jo paremmin kontaktia. Se on vaan niin sanoin kuvailemattoman suloista, kun jäbä juttelee omaa "höööö"-kieltään ja kun siihen vastaa, niin hänen kasvoilleen leviää niin uskomattoman suloinen hymy ♥ Miehenikin aina kommentoi, kuinka jäbällä on niin kaunis hymy :) Jäbä tuntuu kovasti tykkäävän kaikista erilaisista kasveista, koska meidän Valillan verhoille ja chilikasveille hymyillään aina niin iloisesti. Minicitruspuu on jäbän suosikki kasvi meidän kotona, hih. Preglifen mukaan toisen kehiysvaiheen myötä vauvan persoonallisuus alkaakin jo kehittyä ja hän alkaa jo ilmaisemaan, että mistä hän pitää.

Mitään erityisiä vaivoja meillä ei ole vielä ollut. Vauva-arki on ollut yhtä seesteistä kuin raskausaikakin. Saa nähdä tuleeko hyvä onni kääntymään torstain jälkeen, kun meillä on 2 kk-neuvola ja jäbä saa tuon rotarokotteen. Meikältäkin loppui viimein viime viikolla tuo jälkivuoto tai siis se tiputtelu. Itse vuotoahan kesti sen noin 4 viikkoa ja siitä asti on ollut sellaista minitiputtelua. Viime viikolla huomasin pyyhkiessä sellaisen riisin kokoisen punaruskean kökön, ja seuraavana päivänä tiputtelu loppui kokonaan,joten ehkä sinne kohtuun sitten vaan oli jäänyt jotain, joka aiheutti tuon pitkäksi venähtäneen vuodon. Onneksi se nyt kuitenkin loppui.

Jäbä tosiaan kasvaa ja kehittyy ihan hirmuista vauhtia. Vaatteissa käytetään jo kokoa 62 ja jotkut sen koon bodytkin on jo alkaneet jäädä pieneksi. Toki riippuu ihan merkistä. Vähän kyllä harmittaa, kun nyt on nuo megahelteet, niin jotkut supersöpöt haalarit, mitä ollaan saatu lahjaksi, niin alkaa käydä pieneksi, eikä niitä ehdi käyttämäänkään.
Ennakoitiin jo vähän tuota jäbän kehitystä ja haettiin eilen ikeasta meidän olkkarin kirjahyllyn tilalle ovellinen vitriinikirjahylly. Jospa se onnistuis sitten myöhemmin pitämään tavarat lapsilukkojen takana hyllyssä :D

Varattiin meidän perheelle eka ulkomaanmatkakin jo. Se on tosin vasta joulukuussa, mutta kuitenkin. Iih Fuerteventura odottaa, jipii! Ollaan menossa Tiinan perhen kanssa yhdessä. Siitä tulee varmasti hauskaa. Välillä meinaan ihan unohtaa, ettei pikkujäbä ole sillon puolen vuoden päästä enää näin pieni, vaan liikuskeleekin jo kovasti konttaillen tai kierien tai miten ikinä liikkuukaan :D Hurjaa! Toivottavasti pysytään terveinä.

Mutta tällaista meille tällä kertaa. Palaillaan taas!! Ihanaa ja aurinkoista viikkoa kaikille!!

Lääkärintarkastusta ja nimiäisiä

Mietin lähes päivittäin, että haluaisin tulla tänne kirjoittelemaan kuulumisia, mutta jotenkin se sitten aina vaan jää. Kaikenlaista jännää on taas tapahtunut ja kirjoitettavaa kyllä riittäisi.

Parisen viikkoa sitten meillä oli pikkujäbän kanssa neuvolan lääkärintarkastukset. Painoa ja pituutta oli taas kertynyt hyvä määrä. Pituus menee ihan käyrän mukaisesti, mutta paino oli hieman nousujohteista, mikä on siis vaan hyvä asia. Äidinmaito riittää siis hyvin. Paino ja pituus oli viiden viikon ikäisenä 5235 g ja 56,5 cm.

Lääkäri tutki ensin jäbän ja kaikki oli kunnossa. Vauva seuraa katseellaan ja kannattelee hyvin päätään vatsallaan ollessaan. Silmissä on vielä hieman keltaisuutta, mutta se kuulemma liittyy jotenkin tuohon täysimetykseen jne.
Seuraavaksi tutkittiin äiskä; kaikki kunnossa täälläkin. Jälkivuotoa on vielä ihan pientä tiputtelua, mutta sisätutkimuksessa oli muuten kaikki hyvin. Lihaksetkin oli kunnossa, joten pääsen pikku hiljaa niitäkin treenailemaan, lantionpohjalihaksista aloittaen.

Puhuttiin myös vähän ehkäisystä. Lääkäri ei onneksi tuputtanut mitään ja ei ollut mitenkään painostava ehkäisyn suhteen. Hän vain puheli, että jos toivomme pikkusisarusta, niin on ennen sitä syytä odottaa kehon palautuvan kunnolla edellisestä synnytyksestä. Se oli kyllä tarkoituskin. Otin myös varmuuden vuoksi tuon ilmaisen minipilleri satsin, jos sitä vaikka jossain vaiheessa sattuis testaamaan niitä. Saa nyt nähdä, mitä meinataan tehdä.

Viime neuvola käynnillä saatiin kotiläksyksi täyttää mielialakysely, mutta eipä sitä taaskaan käyty mitenkään läpi. Eipä sillä, ei mulla pahemmin mitään masennuksen oireita olekkaan ollut.

Viime lauantaina vietettiin pikkujäbän nimiäisiä. Juhlat pidettiin meillä kotona ja vieraita oli päälle 20 ja vieläpä kymmenkunta lasta siihen päälle. Pakko myöntää, että oli lievästi kuumat tunnelmat, kun sattui kunnon helteet olemaan. Pieni paniikki meinasi iskeä, kun päätin leipoa itse kaksi kakkua ja suolaisia tuulihattuja. Ei se leipominen pienen vauvan kanssa enää niin helposti sujukkaan. Tehtiin mieheni kanssa vuorotellen osissa leipomuksia ja viihdytettiin vauvaa. Jäbä kun ei sitten millään meinannut edes nukahtaakkaan kunnes vasta tosi myöhään yöllä. Loput leipomiset jäikin sitten aamulle ja hermoromahdus meinas jo iskeä, kun ekat vieraat saapui melkein tunnin etuajassa ja häsäsin kakkujen kanssa edelleen yöpaidassa puuhaten :D Saatiin kuitenkin lopulta monien apukäsien avulla kaikki tarjoilut valmiiksi ja kahvit kuppeihin. Onneksi mieheni sisko teki lisäksi vielä kaksi voileipäkakkua ja äitinikin toi vielä kolme suolaista piirastakin, sillä lähes kaikki tarjottavat hävisi pöydästä viimeistä murusta myöten. Oli kyllä hyvät herkut, mutta pääasia kuitenkin, että jäbä sai viimein nimensä julki. Oli muuten aikas työn takana sekin, kun saatiin päätettyä jäbälle nimi vasta pari päivää ennen nimiäisiä :D heh. Kummeja jäbälle tuli neljä kappaletta eli kaksi pariskuntaa. Askartelin heille lahjaksi valokuvakehykset, joissa luki "kummipoikani" ja jäbän nimi ja puhekupla, jossa luki "kiitos, kun olette osa elämääni". Kummit tykkäsi kovasti :)

Jäbä on kyllä niin tyytyväinen lapsi. Hän ei turhia kitise. Nimiäisissäkin jäbä kiersi varmaan jokaisen vieraan sylissä ja jäbä vain ihmetteli ja naureskeli vieraille esittäen suloista ienhymyään. Voi vitsi mä oon niin rakastunut tuohon ihanaan ienhymyyn :D ❤️ Ei oo oikeesti suloisempaa näkyä.

Parin viikon päästä meillä on seuraava neuvola ja silloin jäbä saa ensimmäisen rokotteensa. Toivottavasti selvitään ilman pahempia sivuoireita.

Muuta mulle ei nyt tule mieleen. Anteeksi sekava ja mahdollisesti myös kirjoitusvirheitä täynnä oleva teksti. On tosiaan pikkusen hankala näin puhelimella kirjoitella mahdollisimman nopeasti ennen kun jäbä herää. Nyt itseasiassa kuuluukin jo pientä yninää eli täytynee lopetella :)

Palaillaan taas! :)

4-viikkoinen ja suihkutissit

Meiän poika on tänään tasan neljän viikon ikäinen. Siis joko siitä synnytyksestä on ehtinyt vierähtää jo ihan kunnon tovi. Pikkujäbä on niin hurjan tyytyväinen vauva, etten oikein tiedä mistä tänne kirjoittaisin :D

Meidän päivät on alkaneet jo rutinoitumaan sen verran tehokkaasti, että jonkinlaista rytmiäkin ollaan saatu luotua. Me yleensä pötkötellään jäbän kanssa pitkälle aamupäivään, kunnes noustaan ylös syömään. Niin äiti, kuin pikkujäbäkin. Ruokailun jälkeen lähdetään pitkälle vaunulenkille koiran kanssa. Jäbä yleensä nukahtaakin tuolloin pitkille päikkäreille. Saan pienen hetken kotihommien hoitamiseen ja pian mies jo saapuukin töistä. Seiskan aikaan suoritetaan iltapesut ja iltaruokailut. Iltaruuan yhteydessä annamme jäbälle minisunin D-vitamiinitippoja. Samalla kun syötän jäbää toisesta tissistä, niin lypsän toisesta tissistä muutaman tipan maitoa lusikkaan ja lisäämme siihen 5 tippaa vitamiinia. Sain baby showereilla lahjaksi sellaisia muovisia vauvan lusikoita, niin ne on ollut ihan parhaita tuohon vitamiinin syöttöhommaan :D Iltaruokailun päätteeksi jäbä yleensä nukahtaakin kätevästi tissille noin klo 21. aikaan ja saankin seuraavaksi siirrettyä hänet joko omaan vaavisänkyynsä tai sitten sohvallamme olevaan äitiyspakkauspetiinsä. Siinä hän sitten nukkuukin yleensä sen kolme-neljä tuntia, joka on ollut meidän aikuisten omaa aikaa. Puolen yön jälkeen jäbä heräilee taas syömään, minkä jälkeen mennään itsekkin nukkumaan. Jäbä nukkuu taas noin kolme tuntia, kunnes taas ruokaillaan ja seuraavan kerran herätäänkin vasta aamulla. Ihan hyvin siis saadaan vielä toistaseks nukkua, jos vaan päivärytmi pitää. Jos päivällä uni jostain syystä maistuukin paremmin, niin yleensä se sitten kostautuu yöllä ja sitten valvotaankin vähän enemmän.

Otsikkoon viitaten, on pakko myös mainita parista mielenkiintoisesta ongelmasta, jotka olen oppinut tässä neljän viikon aikana. Ensinnäkin ongelma nimeltä "suihkutissit". Mulla on nyt jostain syystä maidon määrä lisääntynyt niin paljon, että rinnat on kovin usein ikävän kovat ja epämukavat. Jäbä ei selkeestikään ehdi syömään yhtä paljon, kuin olisi tarjolla ja täydet maitokannut aiheuttaa inhottavan suihkuamisefektin ja se vaikuttaa myös jäbän syömiseen, kun välillä kuulostaa ihan siltä kuin hän hukkuisi siihen maidon määrään. Yhtenäkin päivänä sitä maitoa vaan tiputteli molemmista tisseistä ennen kuin tyyppi ehti edes koskeakkaan kumpaankaan. Tuo suihkuaminen sitten taas aiheuttaa jäbälle ilmavaivoja ja vatsanväänteitä, vaikka kuinka hyvin röyhtäyttäis. Lueskelin sitten vähän imetyksen tuki ry:n sivuja ja olen nyt kokeillut syöttää ensin toisesta tissistä aamupäivän ja toisesta iltapäivän. Niin ei olis aina tissi niin kovilla ennen ruokailua. Ehkä se on vähän auttanutkin ja kuulemma se maidon määrä tasoittuu pikkuhiljaa niin, ettei ole enää niin tukalaa jatkuvasti.

Toinen "ihana" ongelma on nämä hormonit, nimittäin multa lähtee niiden takia tukka päästä. Musta tuntuu, että kaljuunnun, kun hiuksia lähtee niin paljon kerralla. Muistan kyllä kavereidenkin puhuneen kyseisestä vaivasta, mutta en osannut kuvitella sitä näin rasittavaksi ongelmaksi. No joo en minä valita. Kirjoittelen vain taas muistiin näitä jännittäviä faktoja. Onneksi jälkivuoto alkaa sentään olla jo lopuillaan. Enää ihan vähän vanhaa verta tulee satunnaisesti, mutta se ei vaadi enää sidettäkään.

Mitäs muuta meille kuuluu. Saatiin tilattua jo nimiäiskutsut, vaikkei meillä varsinaisesti ole vielä nimeäkään päätettynä :D Tai on meillä etunimi, mutta toinen nimi pitäis vielä keksiä jostain. Onneksi meillä on vielä pari viikkoa aikaa. Tiinakin muuten sai viimein eilen tyttärensä ja meistä tuli taas kummeja. Minulle hän on siis jo neljäs kummityttö. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan tuohon pikkuiseen nyyttiin!

Huomenna olis sitten vuorossa paritkin lasten synttärit, sitten on vappu ja tarkoitus olisi vielä leipoa perinteiseen tapaan munkkeja siman kaveriksi. Saa nähdä miten se onnistuu nyt näin pienen vauvan vanhempana :D Ens viikonloppuna on taas yhdet lasten synttärit ja sitä seuraavalla viikolla on taas menoa jos jonninmoista. Niin neuvolaa, mieheni synttäriä, pojan nimiäisiä kuin äitienpäivääkin. Äksöniä riittää siis.

Palaillaan taas, kun löydän seuraavan kerran sopivan hetken kirjotella :D

Ihanaa Vappua kaikille! Me käytiin jo ostamassa jäbälle(ts. minulle) oma vappupallokin ;D

Pikkujäbän toinen neuvolakäynti

Tänään käytiin pikkujäbän kanssa taas neuvolassa. Tällä kertaa mies ei päässyt mukaan, mutta me selvittiin hyvin kahdestaankin.

Käynti alkoi taas perus pissanäytteellä ja verenpaineen ja painon mittauksella. En edes muista, mitä siitä pissasta nyt tällä kertaa tsekattiin, mutta varmaan jotain tulehdusta siitä taas tutkittiin :D Ei onneksi löytynyt mitään. Verenpaineessa alapaine oli vähän koholla, mutta saattoi johtua siitäkin, että puuskutin vaunujen kanssa ylämäkeen juuri ennen neuvolaa ja olin siis aika hengästynyt päästessäni perille. Otin taas kaksi mittausta ja toisella mittauksella alapaine olikin jo heti hieman laskenut. Ja sitten tietysti se jännittävin osuus eli paino. Yllätyin ehkä itsekkin, kun huomasin, ettei raskauskiloista ollut enää kuin 3 kg jäljellä 13 kg:sta. Mutta toisaalta kun miettii, niin ei mulla ole kyllä enää yhen yhtäkään lihasta jäljellä, että ehkä sekin vaikuttaa painoon.

Noh sitten, kun saatiin mamin asiat tutkittua, niin päästiin mittailemaan hieman myös jäbän kehitystä. Painoa oli kertynyt jo huikeat 4360g ja pituuttakin jo 54,5cm. Vauvahan kasvaa ihan silmissä :D Jäbä on tänään siis 18 päivän ikäinen eli ei vielä edes ihan kolmen viikon ikäinen. Kuitenkin ihan keskikäyrillä mentiin. Jäbä kuulemma kovasti tarkkaili ympäristöä ja naureskeli neuvolan tädille sillää aikaa, kun itse olin ottamassa verenpaineita ja muita. On kyllä niin jännittävää seurailla, miten pikkuinen kehittyy.

Meistä on muuten tullut tässä vajaassa kolmessa viikossa oikein kunnon vaippa-asiantuntijoita. Ja tarkoitan nyt siis eri vaippamerkkejä. Saatiin jo ennen pojan syntymää monta pakettia vaippoja lahjaksi. Ollaankin siis ehditty kokeilla jo niin Liberoa, kuin Pampersiakin, mutta myös erästä ekovaippamerkkiäkin, nimeltään Naty. Pakko sanoa, että nuo jo sairaalassakin tutuksi tulleet Liberon Touch vaipat on ihan parhaita. Natyn koon 1 vaipat on ihan kamalan isoja vastasyntyneelle ja kuosikin tuntuu ihan pahvilta. Nyt, kun vauva on jo vähän isompi, niin nuo Natyn vaipat on kooltaan ihan sopivia, mutta esim. yöllä tullut kakka oli ehtinyt jo aamuun mennessä tulla siitä vaipasta läpi. En tykkää. Pampersin vaipat oli sentään vähän parempia kui Natyt, mutta jostain syystä niissäkin on tuo koon 1 vaippa vähän liian iso vastasyntyneelle. Libero on siis meidän mielestä paras ja mikä parasta, jokaisessa vaippapaketissa on koodi, jolla voi kerätä pisteitä Liberokerhon tililleni :D kylkiäiset kiinnostaa aina. Hinnoista en osaa sanoa mitään, koska kuten jo sanoin, niin sain vaippoja hirmuiset määrät lahjaksi. Kosteuspyyhkeistä kans pakko sanoa, että Rainbown kosteuspyyhkeet on paljon parempia kuin Liberon wipesit. Jotenkin niissä on parempi kuosi ja jostain syystä liberon kosteuspyyhkeistä tulee aina koko paketti kerralla ulos, kun ei aina ole toista kättä vapaana pistämään sitä pötköä poikki :D

Nojoo, mut tällaisia vauvamaailman havaintoja tällä kertaa.

Aina oppii jotain uutta :)

Synnytyksen jälkeen

Vauva-arki on pitänyt meikäläisen kiireisenä, niin en ole ehtinyt oikein kirjoittelemaan. Olen kyllä yrittänyt lukea kaikkia seuraamiani blogeja, mutta vapaa-aika on tällä hetkellä varsin minimaalista. Ymmärtäähän tuon.

Tänään olin ensimmäistä kertaa yksin vauvan kanssa, kun mieheni palasi töihin. Jäbä alkaa olla jo sen verran iso poika, että kaipaa jo jonkun verran uutta nähtävää. Enää ei riitä vaan ruoka, puhdas vaippa ja uni. Kaveriltani saamani sitteri onkin ollut ihan parhautta. Pojan ihmetellessä sitterissä, ehdin jopa pestä vähän pyykkiä. Jäbä on onnistunut tekemään jo niin monet pissakepposet vaipan vaihdon yhteydessä, että puhtaat pyyhkeet alkoi jo olla vähissä. Kepposten kohteeksi ovat joutuneet allekirjoittaneen lisäksi niin isi kuin mummikin :D On se aika ketku tuo meiän pikkujäbä.

Synnytyksestä on nyt jo vähän reilu kaksi viikkoa aikaa. Tarkemmin sanottuna 16 päivää. Harvoissa odotusblogeissa kerrotaan mitään synnytyksen jälkivaikutuksista omaan kroppaan. Yritinkin kauheesti googlailla jälkivuodosta, kun missään oppaissakaan ei puhuta muusta kuin sen kestosta. Sori, nyt seuraa vähän ällöjuttuja, mutta ne onkin jo ihan tuttuja tässä blogissa :D

Kaikissa oppaissa kerrottiin, että jälkivuoto on noin viikon verran veristä ja sit alkaa jo vähenemään ja muuttumaan rusehtavaksi ja tätä niukkaa vuotoa voi kestää sen kolmisen viikkoa. Mua alko ihmetyttämään, kun jälkivuoto oli pääasiassa sellasta veristä ja venyvää limaa. Välillä sitä limaa tuli tosi paljonkin. Mitään erityisiä hyytymiä ei tullut, mutta sitä sitkeää veristä limavuotoa tuli aika tasan tarkkaan kaksi viikkoa, nimittäin lauantaina tuo jälkivuoto muuttui niukaksi ja sellaista se on nyt ollut jo parin päivän ajan. Aloin jo epäilemään, että onko siellä jotain jäämiä kohdussa, mutta varsinaisesti mitään tulehduksen oireita mulla ei ollut.

Paitsi outo mahakipu. Mulla on ollut satunnaisesti lievä masu pipi, mutta mä veikkaan, että kyseessä on pelkkä sisuskalujen tottuminen taas uusille paikoilleen, koska lievää kipua tuntuu eniten sillon, kun suolistossa on jotain tavaraa. Toisin sanoen vessassa käynti helpottaa oloa huomattavasti. Aineenvaihdunta on ehkä muutenkin vähän hidastunut synnytyksen jälkeen.

Raskaushormonitkin on jo historiaa. Iho ei ole enää niin hyvässä kunnossa, vaan pieniä näppyjä on taas alkanut ilmaantumaan leuan alueelle. Kynnetkään ei ole enää niin elinvoimaiset ja kiiltävät.

Synnytyksen jälkeen painokin alkoi putoamaan nopeasti. En tosin ole vielä käynyt puntarilla, mutta masu hävisi lähes kokonaan reilussa viikossa kun muukin turvotus alkoi pikkuhiljaa helpottamaan.

Jännä, mutta jotenkin sitä vauvamasua on aina välillä ikävä :D Toivottavasti saan vielä joskus uudestaan kokea raskauden.

Maidon noustua, rinnat on kasvaneet varmaan ainakin pari kuppikokoa. Ne on koko ajan vähän kovat ja nännit on herkillä. Nukkuminen kyljellään ei enää onnistu siten, että molemmat kädet olisivat tyynyn vierellä, koska kivikovat boobsit painavat toisiaan vasten. Kauhea mikä ongelma :D

Sain synnytyksessä pari pientä repeämää emättimeen ja niihin laitettiin tikit. Eilen suihkussa käydessäni tuo toinen tikki jo irtosikin, mutta toinen on vielä irtoamatta. Vessassa käydessä nuo tikit tuntuu hieman vihlovan pissatessa. En tiedä onko ne jotenkin kireällä vai vihlooko ne arvet vain näin aluksi jonkun verran. Tuntuu, että välilihakin on vielä vähän herkillä, mutta on kuitenkin jo huomattavasti parempi, kuin synnytyksen jälkeen. Jälkitarkastus on muistaakseni joskus viiden viikon kohdalla, että sittenpähän viimeistään selviää, onko kaikki kunnossa.

Ahas, noniin. Pikkujäbä alkaa taas heräilemään. Täytynee mennä suorittamaan iltapesut ja ruokinnat :)

Palaillaan taas!

P. S. Ollaan jo melkein keksitty meiän jäbälle nimi :D wohoo, edistystä!

Lapsivuodeosastolla

Vauva on tänään jo 10 päivän ikäinen, mutta palataanpa hetkeksi vielä ensimmäisiin päiviin synnytyksen jälkeen. Kuten kerroin edellisessä postauksessa, niin jouduttiin pikkujäbän kanssa lapsivuodeosastolle kahden hengen huoneeseen erään toisen äidin kanssa.

Kello oli noin kuusi aamulla, kun meidät kärrättiin pyörätuolissa kohti lapsivuodeosastoa. Olin siinä vaiheessa valvonut jo melkein kokonaisen vuorokauden putkeen, jos nyt ei lasketa niitä muutamaan torkahdusta, mitä ehdin synnytyksen aikana ottaa puudutuksen vaikuttaessa. Aamu alkoi jo sarastaa ja huonetoverinikin vauva alkoi jo kovaa vauhtia heräilemään. Yritin epätoivoisesti nukkua, kun pikkujäbäkin veteli makoisasti sikeitä, mutta turhaan. Pian olikin jo aamu ja huoneeseen alkoi tulla ties mitä hoitajaa ja kätilöä ja labran väkeä. Positiivisen gbs-näytteen takia olin edelleen antibioottikuurilla ja kätilö kävi aina tietyin väliajoin laittamassa antibioottitipan kiinni kädessäni sojottavaan kanyyliin.

Ensimmäisenä päivänä olo oli todella sekava. Olin todella väsynyt ja yritinkin nukkua vielä, kun pikkujäbäkin nukkui, mutta jos ei verhon takana ollut naapurin vauva itkenyt, niin sitten joku kätilö kävi vähän väliä pyörähtämässä omassa nurkkauksessani kyselemässä, että onnistuuko imetys. Yllättäen en ollut juuri ehtinyt imettämään, kun yritin kerätä voimia torkkumalla, mutta olosuhteet tekivät sen todella vaikeaksi. Sain kuitenkin johonkin ihmeen väliin vauvan tissille ja kätilökin kävi toteamassa olevansa tyytyväinen jäbän imuotteeseen. Jäbä kuitenkin nukkui niin hyvin, etten tohtinut häntä sen kummemmin herätellä ruokailemaan, vaikka olisi ehkä pitänyt. Toisena yönä se nimittäin kostautui, kun jäbällä alkoi ensimmäinen tiheän imun kausi ja tällä kertaa olikin meiän vauvan vuoro huutaa kurkku suorana.

Toisena (su-ma välisenä) yönä jouduinkin hälyttelemään yöhoitajan paikalle useampaan kertaan. Olin edelleen ihan kuoleman väsynyt ja pikkujäbän tuskainen itku alkoi itkettämään jo minuakin. Olin epätoivoinen ja päätettiin lopulta kokeilla lisämaitoa. Kätilö antoi jäbälle ruiskulla 3ml lisämaitoa ja jäbä sammuikin samantien kuin saunalyhty. Uskomatonta! Mutta ei mennyt kuin vajaa tunti, kun jäbä taas heräsi tuskaiseen nälkäitkuun, jolloin hälytin taas yöhoitajan paikalle ja sain uuden ruiskullisen lisämaitoa. Sain annettua taas vain onnettomat 5 ml maitoa, kun jäbä sammui taas yhdessä silmän räpäyksessä. Nukuttiin taas ehkä just ja just tunti, kun jäbä pärähti taas armottomaan huutoitkuun. Hälytin yöhoitajan jälleen kerran paikalle ja tällä kertaa hän tulikin jo 20 ml tuttipullon kanssa paikalle. Pääsin käymään vessassa ja sillää aikaa hoitaja oli syöttänyt jäbälle koko annoksen lisämaitoa. "Upposi kuin tyhjään tynnyriin." Hoitaja mittasi myös nopeasti jäbän lämmön ja se oli jostain syystä noussut reilu 37 asteeseen. Hoitaja otti jäbän hetkeksi kansliaan tarkkailuun ja minulle tuli heti huono äiti-fiilis ja aloin lohduttomasti nyyhkyttämään sängyssäni. Hoitaja tuli kuitenkin pian vauvani kanssa takaisin ja sanoi, että kaikki oli kunnossa. Ei siis mitään hälyyttävää.

Olimme kaiken kaikkiaan kolme päivää (kaksi yötä) tuolla lapsivuodeosastolla. Nukuin koko aikana ehkä yhteensä joku neljä tuntia. Jäbältä otettiin useaan otteeseen verikokeita, koska poika vaikutti välillä tosi keltaiselta. Pikatesti näytti bilirubiiniarvon vähän kohonneelta, mutta verikokeissa se jäi kuitenkin koko ajan raja-arvon alle, eli ei lopulta jouduttu valohoitoon. Painokin oli ehtinyt lähtöpäivään mennessä laskea 9,4 %:iin. Saatiin kotiutuessa ohjeeksi syöttää lisämaitoa kolmen tunnin välein noin 20-30 ml. Käytiinkin heti kotimatkalla kaupasta hakemassa yksi purkki Tuutia ja vihdoin ja viimein päästiin kotiin tuttuun ympäristöön.

Mies oli ihan superihana. Kotiin päästyämme sain käydä rauhassa suihkussa ja levätä rauhassa sohvalla, kun hän leipoi meille sillää aikaa omatekemää herkkupitsaa. Mulla lähti viimein maito sen verran tehokkaasti nousuun, että imetyskin onnistui heti alkuun tosi hyvin.

Keskiviikkona meillä oli kontrollikäynti sairaalassa ja tsekattiin vielä kerran tuo keltaisuusarvo ja mitattiin paino. Jäbälle oli tullut kahdessa päivässä jo puolet menetetystä painosta ja kontrollin hoitanut lääkäri totesikin, että tuo olisi ollut hyvä määrä viikossakin, mutta me saavutettiin se jo parissa päivässä :D Jäbä siis syö todella hyvin. Sovittiin, että lisämaitoa ei tarvitse enää välttämättä antaa, tai jos meiltä löytyy pumppu, niin pumpattua maitoa voi antaa lisänä. Luovuttiin sitten samantien kokonaan siitä lisämaidosta ja perjantaina meillä olikin jo ensimmäinen neuvola, jossa todettiin painon nousseen edelleen niin hienosti, että syntymäpainosta puuttui enää vain muutama kymmen gramma.

Kaikki on nyt siis paremmin kuin hyvin kaikesta alkuhässäkästä huolimatta. Jäbä syö hyvin ja kakkavaippoja saadaankin vaihtaa todella usein :D Jäbä myös nukkuu välillä pitkiäkin pätkiä, mutta vielä ei ole oikein mitään rytmiä muodostunut. Yöllä heräillään muutama kerta ruokailemaan ja nukutaan parin tunnin pätkissä. Välillä nukutaan vaavisängyssä, mutta pakko myöntää, että aika usein huomaan herääväni vauva kainalossani sängyssä :D Useimmiten siis nukahdan kesken imetyksen, mutta siitä ei onneksi ole ollut mitään vaivaa. Koirakaan ei ole tungeksinut liikaa vauvan lähelle vaan tottelee heti, kun hänet komentaa alas sängyltä.

Ensimmäinen viikko on ollut niin hektinen, etten ole ehtinyt paljoa tänne kirjoittelemaan. Maanantaina kotiuduttiin, tiistaina käytiin hakemassa koira kotiin äitiltäni ja miehelläni oli viisurien poisto, keskiviikkona oli se kontrollikäynti ja käytiin sen jälkeen Prismassa ostoksilla ekaa kertaa vauvan kanssa. Torstaina meillä oli yhtiökokous ja isovanhemmat pääsivät jo heti ekaa kertaa reilu tunniksi lapsenvahdiksi. Perjantaina meillä oli eka neuvola ja Tiina kävi moikkaamassa ekaa kertaa hänen tuoretta kummipoikaansa. Lauantaina käytiin hakemassa koiralle lisää ruokaa ja sunnuntaina meillä kävi jäbän toiset kummivanhemmat kylässä. Vauhdikasta on siis ollut ja vielä ei ole yhtään täysin toimetonta kotipäivää ollutkaan :D

Mutta tällaista tänne meille. Ens viikolla vasta seuraava neuvola ja mieskin on silloin jo palannut takaisin töihin. Saas nähdä miten me sitten selvitään. Nyt nautitaan kuitenkin yhteisestä ajasta koko perheen voimin.

Palaillaan taas!

Synnytys

Ensinnäkin, suuren suuret kiitokset kaikille onnitteluista edelliseen postaukseen! ♥

Uusi elämä vauvan kanssa on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja onkin ollut vaikeaa löytää enää ylimääräistä aikaa blogille. Tälläkin hetkellä pikkujäbä on kiinni tississä ja yritän jotenkin kirjoitella postausta läppärilläni, jota en olekkaan muuten ehtinyt avata viikkokausiin :D

Halusin kuitenkin kirjoittaa meidän synnytyskertomuksen tännekkin muistiin vielä ennen kuin ehdin unohtaa sen kokonaan. Toki onhan se mulla paperilla, mutta kuitenkin.

Tosiaan mentiin siis silloin pitkäperjantaina sinne yliaikaiskontrollikäynnille. Ystäväni Tiina varoitteli meitä jo etukäteen, että pyhinä siellä on töissä vain yksi lääkäri, joka hoitaa kaikkia osastoja ja yllättäen yliaikaiskontrollikäynnit on varmasti lääkärin prioriteeteissä viimeisenä. Meidän aika oli klo 13. ja siellä oli silloin pari muutakin odottajaa. Aloiteltiin ensin olemalla noin puolisen tuntia käyrillä ja seurailtiin vauvan sykettä. Oltiin pakattu mukaan hieman eväitä ja nameja, että jaksettais odottaa useampi tunti ja useampi tunti siinä sitten vierähtikin.

Kerroinkin, että mulla alkoi tuntumaan nuo kipeät supistukset säännöllisen epäsäännöllisesti silloin viikon alussa. Supistukset olivat yleensä aamupäivästä hieman epäsäännöllisempiä, mutta iltaa kohden ne alkoivat säännöllistymään siihen 10 min välein tuleviksi. Perjantaina ollessamme siellä yliaikaiskäynnillä huomasin supistusten taas tihenevän siihen 10 min väliin ja pikku hiljaa ne alkoi tihentyä jo 7 minuutin väliin. Kun olimme sen parisen tuntia odotelleet, päätin käydä vessassa ja yhtäkkiä huomasinkin, kun housuihin lorahti ihan kunnolla limansekaista kirkasta nestettä. Kirosin hetken vessassa märäksi menneitä housujani, mutta laitoin lopulta siteen paikoilleen ja lähdin takaisin odotustilaan mieheni luokse.

Odotustilaan tullessani kerroin miehelleni, että mitä oli tapahtunut ja aloin itkemään hillittömästi. En tiedä yhtään miksi :D En pystynyt yhtään hallitsemaan tunteitani ja kyyneleitäni ja sopersin vain, että minua pelottaa ja jännittää. Minua ehkä pelotti se, että joudun vielä lähtemään kotiin kärsimään supistuksistani ja toisaalta jännitti myös se, että nyt alkaa ihan oikeasti tapahtua. Kutsuimme kätilön paikalle ja itkeä pillitin ja sopersin hänelle tapahtuneesta. Hän otti tunteeni tosi hyvin huomioon. Laittoi minut uudelleen käyrille ja pian ottikin minut jo tutkimuksiin. Hän testasi, että kyseessä tosiaan oli lapsivettä ja tarkisti kohdunsuun tilanteen ja olinkin siinä vaiheessa jo auki kahdelle sormelle. Hän otti vielä gbs-näytteen ja puolisen tuntia jouduttiin odottelemaan sen tulosta. En sitten lopulta koskaan päässyt sinne lääkärin tutkimukseen, kun kätilö totesi tuon näytteen olleen positiivinen ja joutuisin suoraan osastolle ja antibiootti-tippa käteen kiinni.

Supistukset alkoivat tihenemään jo siihen 5 min väliin ja olo alkoi olemaan sen verran tukala, että sain käyttööni tens-laitteen. En ehtinyt edes pitkäkseni tuohon odotusosastolle, kun kätilö jo totesikin, että päästään suoraan synnytysosastolle ja sitten sitä jo mentiinkin.

Synnytysosastolla pääsin tutustumaan ilokaasuun. Yllättäen tuo tensin ja ilokaasun yhdistelmä olikin tosi tehokas kivunlievityskeino. Istuskelin pallon päällä ja nuuskuttelin ilokaasua ja mieheni paineli hartioitani ja boostaili tensiä aina supistuksen tullessa. Kello alkoi lähestyä jo ilta ysiä, kun pyysin saada seuraavan kivunlievityksen eli oli aika laittaa piikki selkäytimeen ja spinaalipuudutus vaikuttamaan. Ah sitä autuuden tunnetta, kun supistuskivut katosivat yhtäkkiä kuin tuhka tuuleen. Kipujen kadottua puhkaistiin kalvot ja laitettiin sykeanturi vauvan päähän kiinni. Oli yhtäkkiä tosi pirteä olo ja pyörittelin lantiotani pallon päällä ja söin samalla meidän sairaalakassiin pakkaamiamme eväitä.

Noin puolentoista tunnin päästä aloin taas tuntemaan supistukset pikku hiljaa vahvempina ja vahvempina. Kerroin asiasta kätilölle ja pian olikin jo aika laittaa epdiraalipuudutus vaikuttamaan. Epiduraalin vaikutus alkaa hitaasti ja nuuskuttelin taas hetken aikaa ilokaasua kipuihini. Epiduraalin vaikutettua laitettiin minulle vielä oksitosiinitippa supistuksia vauhdittamaan, koska supistukset saattaa lieventyä epiduraalin aikana ja sitähän me ei kuitenkaan haluttu. Kello alkoi olemaan jo lähemmäs puolta yötä, joten me päätettiin mieheni kanssa ottaa pienet torkut epiduraalin vielä vaikuttaessa. Yhtäkkiä huomasin täriseväni vilusta, enkä saanut sitä mitenkään loppumaan vaikka olin saanut päälleni jo tuplapeitot lämmittämään. Lopulta kätilö mittasi lämpöni ja minulle olikin yhtäkkiä noussut 38.1 asteen kuume. Yhtäkkiä kätilöitä ja lääkäreitä alkoi tulemaan huoneeseen. Minulle laitettiin paracetamolia suoraan suoneen ja kuume alkoi viimein laskemaan. Pian aloinkin taas tuntemaan supistuksien voimistuvan. Kätilö tarkisti ensin kohdunsuun tilanteen ja yllättäen olinkin jo täysin auki ja oli aika aloittaa ponnistusvaihe. Pyysin vielä yhden annoksen epiduraalipuudutusta ja sen vaikutettua aloitettiin ponnistaminen.

Epiduraali vaikutti niin tehokkaasti, etten tuntenut enää mitään kipua. Hyvä jos tunsin supistukset, mutta se tuntuikin jännästi samalta kuin olisi ollut tarve pinnistää kakkaa :D Olin puoli-istuvassa asennossa sängyllä ja ponnistin naama punaisena. Kätilöt kannustivat hyvin ja kertoivat synnytyksen edistyvän hyvin, vaikka minusta se ei tuntunut edistyvän yhtään. En siis oikeasti tuntenut mitään, koska epiduraali. Yhtäkkiä poika jo putkahtikin maailmaan ja sain ihastella hänen isältään perimiään vaaleita hiuksiaan ♥ Pian sainkin jo pojan rinnalleni ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Poika syntyi rv 41+6 klo 2.26 ja painoi syntyessään 3724 g ja oli 51 cm pitkä.

Saimme nauttia aamupalasta synnytysosastolla, mutta valitettavasti meille ei ollut tarjolla yhtään perhehuonetta, koska siellä oli sillä hetkellä ihan täyttä. Jouduin yksin vauvan kanssa lapsivuodeosastolle, mikä oli kyllä ehkä kaikista kauhein kokemus koko reissussa :D Mies lähti aamu kuuden aikaan silmät ristissä ajelemaan kohti kotia ja nukkumaan. Minä sen sijaan jäin vuodeosastolle kuuntelemaan naapurin vauvan itkua ja en nukkunut silmäystäkään.

Maanantaina päästiin vihdoin ja viimein kotiin, mutta kerron siitä lisää taas myöhemmin. Nyt täytyy mennä vaihtamaan pikkujäbän vaippa :D

Pakko kuitenkin vielä sanoa, että olin synnytykseen erittäin tyytyväinen. Kaikki meni tosi hyvin, eikä siitä jäänyt minulle yhtään mitään traumoja. Kätilöt olivat tosi ammattimaisia ja ihania. Toki selvisin myös tosi vähillä vammoilla(kaksi tikkiä emättimeen), mikä myös lisää positiivista kokemusta. Voisin ihan ehdottomasti synnyttää vielä uudestaan.

Mutta nyt se vaippa :D

Palaillaan taas!

Yliaikaiskontrollikäynti

Pitkäperjantaina tosiaan lähdettiin sitten hyvissä ajoin sinne yliaikaiskontrollikäynnille ja yllättäen ei palattukkaan kotiin enää yhtenä kappaleena :D

Rakas poikamme syntyi maaliskuun viimeisenä päivänä, yöllä klo 2.26 ❤️

Synnytys sujui todella mallikkaasti ja kerron siitä toki vielä myöhemmin lisää, mutta pakko sanoa, että ei jäänyt traumoja. Päin vastoin, olen positiivisesti yllättynyt ja palkintona tietysti kaikista parhain.

Tällä hetkellä ollaan vielä pojun kanssa vuodeosastolla, mutta huomenna mahdollisesti päästään jo kotiin.

Palaillaan taas!

Latenssivaihe

Nyt voin ihan rehellisesti myöntää tietäväni miltä supistus tuntuu :D haha.
Latenssivaihe tosiaan lähti pikkuhiljaa käyntiin sitten viime kirjoittelujeni. Kerroin tunteneeni ihmeellisiä menkkakipuja ja lopulta totesin, että nuo kivut olikin just niitä supistuksia.

Aluksi supistuksia tuli tosi satunnaisesti ja ne kesti vain noin 10 sekunttia kerrallaan. Kipukaan ei ollut vielä kovin kovaa tuossa vaiheessa. Eilen iltapäivällä supistukset kuitenkin alkoivat säännöllistymään ja niitä tuli jopa useamman tunnin ajan noin 10-15 minuutin välein. Supistusten lisääntyessä huomasin myös limaisen rusehtavan vuodon lisääntyneen. Kohdunkaula siis selkeästi kehittyy tulevaa synnytystä varten.

Yötä myöten nuo supistukset kuitenkin alkoi taas harvenemaan ja lopulta otin vain 1g Paratabsin ja menin nukkumaan. Okei, pakko myöntää, että tuo särkylääke ei vaikuttanut mihinkään, mutta sain kuitenkin vähän nukuttuakin. Supistuksia tuli yön aikana noin tunnin välein, mutta olivat tällä kertaa pidentyneet noin minuutin mittaiseksi.

Tänään supistuksia ei ole enää tullut säännöllisesti, mutta heti kun nousen ylös seisomaan, niin alkaa ihan järjetön paine häpyluussa ja alkaa taas heti supistamaan. Tänään en enää ole kyennyt koiran kanssa ulos, vaan mies on saanut hoitaa sen homman.

Edelleen saadaan siis vielä jännäillä, että käynnistyykö synnytys vielä itsestään vai ehditäänkö vielä huomenna käymään siinä yliaikaiskontrollissa. Vähän kyllä jo kiinnostais tietää, että onko tuolla alhaalla oikeasti tapahtunut vielä mitään vai ollaanko vieläkin ihan vaiheessa. Haluaisin kerrankin yllättyä positiivisesti ja kätilö/lääkäri vois huomenna todeta meikän olevan jo hyvää vauhtia aukenemassa :D

Mutta niin, odottelu jatkuu. Onneksi ei nyt enää kovin montaa päivää siihen, kun saadaan vauveli syliin asti ❤️

P.S. Nyt oli muuten Ylen Akuutissa aiheena lapsettomuus. Ootteko katsoneet?

Yliaikaiskontrolli

Viikot ne vaan vaihtuu, mutta tämä odotus ei tunnu päättyvän koskaan. Eilen, ollessa rv 41+1, soitin synnärille aikaa yliaikaiskontrollikäynnille. Sain jonotella puhelimessa yli puoli tuntia ennen kuin pääsin linjoilla läpi. Mä niin arvasin, että tää kevät tulee olemaan niin ruuhkainen meiän synnärillä. Sain myös Tiinalta vähän sisäpiirin tietoa, että siellä on vasta otettu käyttöön uudet varausjärjestelmät ja ties mitä hässäkkää, että katotaan nyt päästäänkö me ylipäätään synnyttämään meiän alkuperäisesti valittuun paikkaan.

Kätilö, joka vastasi, vaikutti olevan vähän ulalla, mutta sai kuitenkin kysyttyä pari peruskysymystä: "onko ollut supistuksia ja liikkuuko vauva?" Ei ja joo. Supistuksia en edelleenkään osaa varmasti sanoa tunteneeni ja poika liikkuu edelleen joka päivä yhtä vilkkaasti kuin ennenkin. Sain jopa videolle otettua kunnon potkun :D Ei siis pelkkää puskemista vaan ihan kunnon täräytyksen oikeaan kylkeeni.
Kätilö sai lopulta varausjärjestelmän toimimaan ja sain ajan pitkäperjantaille eli silloin on rv 41+5. Kuulemma kannattaa varautua odotteluun. Tiina sitten kertoikin, että siellä on aina perjantaisin ja maanantaisin pahimmat ruuhkat ja pyhänä siellä on todennäköisesti vain yksi lääkäri töissä, joka tekee kaikki leikkaukset ja muut hommat ja tietysti yliaikaiskontrollit ovat hänen tärkeysjärjestyksessään viimeisenä. Odotteluun voi siis mennä jopa tunteja. Noh onneks meillä ei ole silloin mihinkään kiire :D

Tuntuu helpottavalta, kun tietää, ettei odotusta ole enää kuin max. viikko jäljellä. Jännäilen jo, että syntyykö meiän poitsu sittenkin aprillipäivänä, niin kuin duunikaverini kanssa vähän jo spekuloitiin. Parasta olis tietysti, jos jäbä päättäiskin tulla jo vaikka huomenna tai ylihuomenna.

Viimeyönä heräsin taas vaihteeksi kolmelta pissalle. Jäbäkin sitten heräsi ja aloitti kunnon yöjumpat ja eihän siinä sitten enää uni tullut. Tunnin siinä seurailin jäbän monottamista, kun huomasin yhtäkkiä kylkeä kääntäessä epäilyttävää menkkakipua. Neljältä nousin uudestaan pissalle ja sänkyyn palatessani tunsin taas menkkakramppeja kylkeä kääntäessä. Seurailin vielä ainakin tunnin jäbän liikkumista ja ihmeellisiä menkkakramppeja, kunnes viimein nukahdin. Aamulla vatsa painoi ihan tuhottomasti liitoksia ja jäbän möyhyäminen taas vihloi häpyluuta.

Jännäksi käy. Nyt lähetään miehen kanssa kauppaan. Jokohan se jäis viimeiseksi kerraksi kahdestaan :D

9. Neuvolakäynti

En olis ihan heti uskonut, että tänne asti vielä päästään(joudutaan), mutta tänään(rv 40+5) oli tosiaan meidän 9. neuvolakäynti ja samalla myös viimeinen. Uutta neuvola-aikaa ei siis enää varattu vaan, jos ei viikonloppuna vieläkään tapahdu mitään jännittävää, niin ens viikolla soittelen sitten synnärille yliaikaiskontrollikäynnille aikaa. Voihan plaah. Tässä taas vähän statseja:

Raskausviikko 40+5 (39+5)

Painon muutos/vko 700 g (770 g)

RR 111/84 (113/81)

Hb 119 ( 115 rv 35+4)

Syke 142 (135)

Kaikki siis edelleenkin kunnossa. Pissakin näytti negaa ja verenpaineet on edelleen samoilla linjoilla kuin tähänkin asti. Tällä kertaa muistin jopa pyytää terkkaa ottamaan tuon hemoglobiinin. Ei se nyt ihan superhuono ole, mutta terkka kehotti kuitenkin jatkamaan rautalisän syömistä. Viime mittauksen jälkeenhän jaksoin syödä sitä vaan sen kolme päivää, mutta nyt olen koittanut prepata ja olen nyt syönyt sitä taas maanantaista lähtien, että ei ihan anemia iskis heti synnytyksen jälkeen. Jos nyt sinne synnyttämään joskus päästäisiin.

Pikkujäbä on edelleen tosi liikkuvainen, vaikkakin potkut ovat muuttuneet enemmänkin sellaisiksi puskemisiksi. Pikkuinen kantapää siellä taas tälläkin hetkellä puskee kyljestä ulos. Ystäväni Tiina muuten kertoi, että ihanteellisin asento vauvalle onkin juuri niin päin, että selkä olisi vasemmalle puolella, koska silloin synnyttäessä vauvalla ei ole sitten niin pitkä pyörähdysmatka ulos tullessaan. Eli siis helpoin asento vauvalle on tulla ulos takaraivotarjonnassa(nenä äidin selkään päin), kuin esimerkiksi avotarjonnassa (nenä äidin masuun päin). Edes joku asia meillä menee ns. oikein, mutta ei siitä sen enempää. Kunhan tulis edes ulos :D

Vointi on edelleen ihan hyvä. Mitä nyt vähän turhauttaa tämä odottaminen, kun ei ole siis yhtään mitään merkkejä tulevasta synnytyksestä. Vähän on alkanut pelottamaan, että niinköhän vaan joudutaan siihen käynnistykseen, mitä jo alusta asti povasinkin. Niin kovasti haluaisin, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti, eikä tarttisi turvautua esim. lääkkeisiin. Tulee vaan sellainen fiilis, että olen taas epäonnistunut jossain niinkin luonnollisessa asiassa kuin synnytys. Prkl.

No mutta, ei nyt vielä heitetä kirvestä kaivoon. Vielähän tässä ehtii viikonloppunakin tapahtumaan vaikka mitä. Eilen imuroin raivopäissäni puol kämppää jokaista nurkkaa myöten ja jynssäsin vessankin ihan putsiskliin. Eilen tuli myös postissa tuo edellisenä päivänä tilaamani vaavisänky ja on kyllä kätevä. Se tulee just kivasti meidän sängyn tasolle ja se viettikin jo ensimmäisen yönsä sänkymme vieressä. Enää vaan itse vaavi puuttuu :D

Voinnin uteluitakin on alkanut jo pikku hiljaa satelemaan enenevässä määrin. Olikohan se toissapäivänä, kun minulle laittoi yhtäkkiä samaan aikaan viestiä jopa neljä kaveriani ja sen lisäksi vielä äitinikin soitti, että vieläkö olen kotona. Eilen jo veljenikin alkoi utelemaan, että missä meiän pikku-Petteri oikein viipyy :D haha. Jaa'a, sa'sse.

Noh ei auta kuin odotella.

P.S. Ehdin jo neuloa tulevalle kummitytöllenikin taas yhden mekon. Mulla on kyllä ihan liikaa vapaa-aikaa -_-

Äitiyslomalla ehtii

Koska täällä ei edelleenkään tapahdu mitään jännittävää, niin ehdin hyvin esitellä aikaan saamiani käsitöitä, mitä vähän jo lupailinkin.

Löysin eräästä käsityölehdestä ihan hirmu söpön vauvan haalarin ohjeen ja olin onneksi tilannut jo aiemmin sopivan määrän söpöä kangasta, joka riitti just sopivasti siihen. Ohje oli jo vähän kokeneemmalle ompelijalle, mutta halusin silti ottaa haasteen vastaan. Pienistä virheistä huolimatta siitä tulikin ihan hyvä. Eiköhän se meiän pikkujäbälle kelpaa.

Haalarin lisäksi olen ommellut kunnon arsenaalin housuja. Näiden ompeluun ei tosin tarvi oikein minkäänlaista ompelutaitoa, sillä näitä ompelee ihan kuka vaan ompelutaidotonkin. Ohjeen löysin ihan vaan netistä eräästä käsityöblogista.

Äitiyslomalla ehtii viimein toteuttamaan itseään :) Olen ompeluiden lisäksi neulonut ja virkannut ja lukenut kirjoja. Päivät eivät onneksi käy pitkäksi, vaikka kyllä pikkujäbä vois mun puolesta tulla jo viihdyttämään meitä ihan masun ulkopuolellekkin.

Odotus jatkuu...

Yliajalla

Laskettu aika on nut virallisesti ylitetty, sillä tänään ollaan jo raskausviikolla 40+1.

Pikkujäbällä tuntuu olevan mukavat oltavat yksiössään, sillä hän ei ole vieläkään ilmaissut minkäänlaisia merkkejä syntymästään. Olo on mitä mainioin ja alan jo melkein tottua noihin kylkiluilla lepäileviin kantapäihin :D haha.

Lauantaina oltiin Tiinan ja hänen kohta kolme vuotta täyttävän tyttärensä kanssa Nuuksiossa grillailemassa makkaraa. Sää oli mitä mahtavin ja nautinkin aimo annoksen D-vitamiinia kevätauringosta. No joo tiedän, tiedän. Suomessa ei saa D-vitamiinia auringosta kuin kesällä, mutta ihanalta ne auringon säteet kasvoilla tuntuivat siitäkin huolimatta. Hyvin jaksettiin sen parisen tuntia ulkoilla.

Eilen oli tosiaan meidän laskettu aika, mutta pojalla ei ollutkaan vielä kiire maailmaan, mitä vähän arvelinkin jo heti alusta asti. Illalla vähän taas mieheni kanssa juteltiin masulle ja kyseltiin, että koskahan jäbä haluais tulla ulos, niin tuleva isi sai vain potkun kämmenelle. "Menehän nyt siitä ja anna mun nukkua." :D

Odottelu jatkukoon. Pitäisköhän sitä sit vaikka vähän imuroida :D

8. Neuvolakäynti

Niin ne vaan päivät vierii vauhdilla eteenpäin. Olen tällä viikolla löytänyt taas inspiksen käsitöiden tekoon ja olenkin ommellut ihan mukavasti erilaisia vaatteita. Esittelen niitä sitten vaikka vähän myöhemmin. Olo on edelleen tosi hyvä ja välillä ihan unohdan, että edelleen raskaana ollaan, kunnes mahassa alkaa möyhyäminen. Yötkin nukun edelleen todella sikeästi, minkä johdosta olenkin päivällä tosi energinen. Ainoa vaiva mikä on, niin on nuo liitoskivut, mitkä etenkin nyt, kun ulkona on taas niin pirun liukasta, ovat kipeytyneet taas entistä enemmän. Ulos on kuitenkin päästävä, koska tämä kotona kaiket päivät kökkiminen tekisi minut hulluksi :D Onneksi tuo meiän koira vaatii edes sen verran, että ulos tulee lähdettyä vähintään kerran päivässä, mutta yritän kuitenkin hoitaa vielä aamu- ja päivälenkin itse, niin ei miehen tarvi vaivautua. Ja hyväähän se vaan mulle tekee.

Tänään oli tosiaan tuo kahdeksas neuvolakäynti ja yllättäen tälläkään kerralla ei ollut oma terkkani, vaan hänelle oli tullut jokin kiireellinen häppeninki jonkun toisen asiakkaan kanssa. Noh ei haitannut. Oikeastaan tämä tuuraaja oli jopa ehkä vähän kivempi, sillä ekaa kertaa hän ihan oikeasti kyseli paljon ja saatiin jotain keskusteluakin aikaiseksi. Yleensä olen saanut hoidettua nuo neuvolakäynnit noin 20 minuutissa, mutta tällä kertaa saatiin aikaa vierähtämään jopa yli puolisen tuntia. Olenkin aina ihmetellyt sitä, kun jotkut kertoo saaneensa kulutettua aikaa neuvolassa helposti sen tunninkin verran. Noh mutta mukava kokemus kaiken kaikkiaan.

Pistetääs tähän taas näitä statseja ylös:

rv    39+5 (rv 37+4)

Painon muutos /vko    770g (130 g)

RR 113/81 (101/78)

sf-mitta 32 cm (30,5 cm)

syke 135-140 (153)

Paino on selkeästi ottanut kauhean kasvunpyrähdyksen. Johtunee mahdollisesti nesteistä, mutta olen myös huomannut nälän ja janon kasvaneen tässä viimeisten viikkojen aikana. Toki myös aineenvaihdunta on vilkastunut, koska suolisto toimii vähän liiankin tehokkaasti välillä ja koko ajan on niin pirun kuuma, että hikoilen kuin pieni sika. Pissa näytti negat ja verenpaine on edelleen samaa luokkaa kuin yleensäkkin. Viimeksihän ihmettelin tuota alhaista yläpainetta, mutta nyt se oli taas lähes sama mitä mulla on koko raskauden aikana ollut muutenkin. Sf-mitta osui taas pitkästä aikaa takaisin käyrille, vaikkakin alakäyrällä mennään edelleen. Veikkaan, että ihan jo mittaajastakin johtuu, että ollaan menty pikkusen alakäyrän alapuolella, mutta kasvu on kuitenkin ollut kokoajan ihan käyrän suuntaista niin ei ole tarvinnut huolestua siitä sen enempiä. Tuo tuuraaja antoi epävirallisen painoarvionsakkin (oli kuulemma joltain kätilöltä oppinut) ja jäbä olis nyt sen vähän reilu kolme kiloinen. Hyvin ollaan siis keskikäyrällä. Kuulemma jäbä on myös laskeutunut ihan hyvin, mutta ei ole vielä kuitenkaan ihan kiinnittynyt ja sen olen kyllä huomannutkin. Välillä jäbä pyörittelee päätään niin vimmatusti, että saa aikaan sellasia vihlasuja, ettäh. Mutta hyvä vaan, suunta on kuitenkin oikea. Niinkuin me miehen kanssa aina vitsaillaan, kun tuntuu, että jäbä puskee navasta läpi, että eikös me jo sovittu, että ainoa suunta on alaspäin :D

Kovasti täällä jo pientä odotellaan, että päästään tutustumaan häneen. Äitini soittelee joka toinen päivä, että joko alkaa tapahtua ja appivanhemmatkin jo odottavat kuumeisesti ensimmäistä lapsenlastaan. Itselläni on vähän sellainen olo, että tämä ei synny ollenkaan, mutta jospa se sitten yllättää ja lähteekin vauhdilla käyntiin. Toivotaan niin. Syntyy kuitenkin meiän hääpäivänä eli tasan 41+0. Sillon sattuu olemaan vieläpä Palmusunnuntai ja kellotkin siirretään kesäaikaan. Kaikki mahdolliset häppeningit siihen samalle päivälle :D Jos ihan totta puhutaan, niin ei ole paljoa tullut edes ajateltua pääsiäistä, kun niin kovasti ollaan vaan odoteltu pikkujäbää saapuvaksi. Meiän pieni pääsiäispupu ♥

Noh, vielä jaksaa. Seuraava neuvola on sitten taas viikon päästä. 

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Viimeinen viikko

Heippatirallaa, ajattelin vaan tulla kertomaan, että täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena :D Tänään siis tosiaan vaihtui viimeinen viikko 40:stä raskausviikosta.

Olo on edelleen ihan semihyvä, vaikkakin kyllä alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että masusta loppuu kohta tila kesken. Samaan aikaan tuntuu painetta häpyluussa ja pienen peppu tai kintut työntää kylkiluita ja keuhkoja. Ai että miten mukavata.

Tällä viikolla oon myös huomannut ns. uusia oireita, nimittäin kipeät sormet. Sormet eivät kuitenkaan olleet turvonneet, joten aloin tietysti heti vimmatusti googlettamaan, että pitäisikö tässä nyt jotenkin huolestua, mutta ilmeisesti kyseessä on kuitenkin varsin yleinen "ongelma" ja selityskin on varsin luonnollinen. Nimittäin hormonithan ne siellä taas vaikuttavat ja pehmittelevät niveliä tulevaa synnytystä varten. Ja koska eihän ne nyt pysty mitenkään määrittelemään pelkkiä lonkkaniveliä niillä hormoneilla, niin koko kroppa saa kyllä taas tuntea osansa. Muutenkin nyt on ihan normaalia, että aina kun teen jonkun pienenkin liikkeen esimerkiksi sohvalta ylös nousemiseksi, niin selästä ja lonkasta kuuluu riks, raks ja poks :D

Oon myös huomannu vatsantoiminnan vilkastuneen ihan huolella. Toisaalta mulla on myös koko ajan ihan kauhea nälkä ja jano. Tuntuu, että voisin taas ihan helposti syödä joka toinen tunti jotain. Mistähän lie sekin kertoo.

Eilen olin ystäväni Tiinan järkkäämillä Nosh-kutsuilla ja Sannakin oli sielä. Sanna siinä sitten tokaisi, että ihan kuin mun masu ois jo vähän laskeutunu siitä viikon takaisesta, kun viimeksi nähtiin. Itseasiassa olin just pari päivää aikaisemmin pohtinut itse samaa ja silloin laitoinkin Tiinalle viestiä, että laskeutuuko maha ennen synnytystä ja näin se kuulemma tekee. Toki myöhemmin taas huomasin, että pikkujäbä oli taas vaihtanut kylkeä, kun potkut tuntui taas vaihteeksi vasemmalla, kun aiemmin ne tuntui pitkään pelkästään oikealla, että tuskin pikkuinen vielä ainakaan kiinnittynyt on.

Vielähän tässä on paljon aikaa kiinnittäytyä, mutta enää ei oo ihan sellanen fiilis, että tämä menis sen kaks viikkoa yliaikaa :D Menee kuitenkin, kun nyt kerran sanoin.

Loppuun taas vaihtuneen viikon kunniaksi masukuvaa suoraan koiralenkiltä. Vielä jaksaa vetää sen parin kilsan lenkin, mutta katsotaan kauan sitä iloa kestää. Toivottavasti ei pääse lapsivedet yllättämään kesken lenkin :D

Perjantaina taas neuvolaa. Jos on. Eiköhän se ole. On kuitenkin.

Palaillaan taas!

P.S. Tulin viikko sitten raskauskaapista ulos ja julkaisen somessa kuvan baby showereistani. Yhtäkkiä alkoikin tulla yllättäviä viestejä ihan random tahoilta. Ihmeellistä yhteisöllisyyttä tämä tuleva äitiys teettää :D

Yllätys!

Tänään pyörähti taas uusi viikko eli tänään ollaan jo rv 38+0. Tasan kaksi viikkoa laskettuun aikaan jäljellä. Olo on kyllä vielä sen verran hyvä, että en mitenkään malta uskoa meidän pikkujäbän syntyvän vielä silloin :D Jännityksellä odotan, että miten todellisuudessa käykään.

Eilen sain kokea ihanan yllätyksen, kun kaverit olivat järkänneet mulle baby showerit!

Mies osas kyllä pitää hyvin yllätyksen salassa, kun mä olin ihan vaan menossa pelailemaan lautapelejä kavereiden kanssa, haha. Toisaalta mielessä, kyllä kävi, että jos ei nyt, niin ei sitten ollenkaan :D

Oli ihanaa, kun kaikki kaverit olivat päässeet paikalle. Valitettavasti kälyni oli sairaana, mutta onneksi näen häntä usein muutenkin. Ihaninta olikin siis juuri nähdä kaikkia vielä ennen poikamme syntymää. Juhlissa oli ihanat tarjoilut ja koristeetkin olivat ihan vimpan päälle laitettu ❤️

Syötiin aluksi herkullista voileipäkakkua ja niin supersöpöillä pikkufanteilla koristeltua täytekakkua. Seuraavaksi availtiinkin jo lahjoja, joita oli ihan valtava määrä! En osannut kuvitellakkaan, että mitä kaikkea voisimmekaan saada ja olen niistä kaikista kyllä erittäin kiitollinen ❤️ Oli myös ihanaa saada kavereilta paljon hyviä vinkkejä erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin.

Lahjojen avauksen jälkeen pelailtiin hieman vauva-aliasta, jossa kaverit selittivät sanoja ja minä arvasin. Olen ehkä ollut vähän turhankin innokas tutkimaan asioita etukäteen, sillä arvasin kaikki sanat heti ekalla oikein :D Aliaksen jälkeen minulle sidottiin side silmille ja oli aika maistella hieman erilaisia pilttejä ja arvailla niiden sisältöjä. Oli kyllä sen verran avartava kokemus, että taidankin sitten tulevaisuudessa tehdä vauvani soseet ihan itse, haha. No ei, vaan katsotaan miten meidän käy. Kuulemma kaikki lapset ei noita pilttejä syö juuri ollenkaan. Opin taas jotain uutta!

Lopuksi vielä maalattiin masuun kivoja kuvioita ja sain hassuja kuvia muistoksi ensimmäisestä raskausmahastani :D Huom. minä olin asiasta jo yhdelle kaverille etukäteen itse puhunut, että olis hauska maalata masua, joten tässä ei ollut mitään itselleni vastentahtoista. Päinvastoin! Oli hauska pötkötellä sohvalla, kun kaverit näyttivät taiteellisen osaamisensa, haha.

Päivä meni ihan tosi nopeasti. Kuusi tuntia meni ihan hujauksessa, kun oli niin hyvässä seurassa. Ihanaa! Suuri kiitos maailman rakkaimmille kavereilleni! ❤️

7. Neuvolakäynti

Tänään oli tuon edellisen kontrollikäynnin mukaan laskettuna 7. neuvolakäynti. Kaikki perusjutut on edelleen kunnossa. Tässä vähän statistiikkaa(suluissa edellinen mittaus lääkärikäynniltä):

Raskausviikko 37+4 (35+4)

Painon muutos/vko 130 g (lääkäri ei ole merkinnyt)

RR 99/72 (108/73)

sf-mitta 30,5 cm (27cm rv 33+5)

syke 153 (150)

Painoa on kertynyt kokonaisuudessaan noin 10 kg, riippuen lasketaanko neuvolan vai kotipuntarin mukaan. Verenpaine oli tällä kertaa yllättävän alhainen vaikka meinattiin taas olla vähän liian myöhässä paikalla ja tein mittaukset vähän hätäisesti. Mittasin toki uudestaankin, mutta toisellakaan mittauksella ei tuo yläpaine paljoa yli 100 ollut. Luulin, että se nousee, kun synnytys lähenee, mutta ehkä me ei sitten vielä olla niin lähellä synnytysta, haha :D. Pikkujäbän syke on edelleen tasaisen reipas 150.

Meillä oli tällä kertaa eri terkka, koska meiän oma terkka oli puhelinpäivystyksessä, mutta eipä se juuri haitannut. Ei mulla edelleenkään ole oikein mitään erityistä höpöteltävää tuolla neuvolassa, kun kaikki on mennyt niin tasaisen sujuvasti. Sf-mitta kulkee edelleen alakäyrän alapuolella, mutta se kuitenkin koko ajan kasvaa saman suuntaisesti. Tuo tuuraaja vähän siitä kyselikin, että onko siitä koskaan sanottu mitään, kun se menee alakäyrän alapuolella, mutta ei siitä ole koskaan otettu mitään erityistä huomiota. Ultran perusteella ollaan kuitenkin keskikäyrällä, joten ehkä mulla vaan on sitten vähän erilainen kroppa kuin keskiverto-odottajilla. Kaikki on siis edelleen ihan kunnossa. Seuraava aika varattiin taas parin viikon päähän eli ihan siihen lasketun ajan holleille.

Mä en tiedä miks, mut aina kun mulla on neuvola, niin ennen sitä mulla ei oo oikein mitään oireita tai mitään ja sit just sen jälkeen tulee heti kaiken maailman vihlontoja yms. Tänäänkin alkoi tietty just neuvolan jälkeen tulemaan kaikenlaisia vihlaisuja, kun käytiin kaupassa ja olin jo ihan satavarma, että nyt alkaa supistukset. Noh kotiin päästyämme ne taas loppui, ja olo on taas ihan niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Aika monesti tää sama tapahtuu just neuvolan jälkeen ja menee sitten taas kuitenkin nopeesti ohi. Ärsyyntyyköhän pikkujäbä jotenkin sen neuvolatädin mittailuista ja alkaa ikävästi muksimaan mua johonkin hermoon sen johdosta :D haha. Nojaa en tiedä.

Mutta, niinkuin jo mainitsinkin, niin elo on täällä tasaisen tylsää, eli mitään erikoista ei ole tapahtunut. Nukuin toissa yönä mukavat 11 tuntia putkeen, ihan vaan koska voin, haha. Viime yönä heräilinkin sitten taas jälleen kolmen aikaan, kun pikkujäbä aloitti taas jonkun ihmeellisen yöllisen jumppansa. Vai oisko levottomuutta aiheuttanut tuo täysi kuu. Noh samapa tuo. Voimat on toisaalta vähän vähentynyt tai sitten olen vain laiskistunut. Jaksan onneksi vielä käydä koiran kanssa pari kertaa päivässä sen puolen tunnin lenkin, niin saan mukavasti nauttia tuosta ihanan aurinkoisesta pakkaskelistä, mutta muuten en sitten jaksakkaan enää tehdä kotitöitä ihmeempiä. Vähän kyllä järkkäilin taas lasten huonetta ja nyt siellä on jo mukavasti imetysnurkkaus valmiina odottamassa pääsyä tositoimiin. Sain veljeltäni heille ylimääräiseksi jääneen imetystyynynkin ja ainakin se vaikutti tosi tukevalta ja hyvältä. Sairaalakassikin on jo melkein valmiiksi pakattu. Enää sieltä puuttuu mieheni vaatteet ja hygieniatuotteet, sekä vauvan vaatteet. Omat tarvikkeet ja vaatteet siellä onkin jo kaikki valmiina :D No edes jotain.

Odotus jatkukoon. Kohta onkin enää pari viikkoa laskettuun ja mieskin alkaa olemaan jo ihan valmiustilassa, haha.

Milloin on aika sisarusten?

Ens alkuun pakko sanoa, että tämä on ehkä maailman ärsyttävin aihe kuulla tai lukea, kun on vielä ensimmäisen lapsen yritys kesken, mutta koska meillä alkaa olemaan tämä raskaus jo loppumetreillä, niin on väistämättä alkanut tulemaan puheeksi tuleva ehkäisy.

Tuntuu tosi oudolta edes ajatella ehkäisyä, kun on jo viimeiset 3,5 vuotta ollut ilman mitään :D Sen verran valoitan taas taustaamme, että minä en ole koskaan mitään hormoneihin vaikuttavaa ehkäisyvalmistetta käyttänyt, joten tuskin nytkään kumia kummemmalla mennään. Senkin kanssa oltiin joskus vähän turhankin höveliäitä, että olis varmaan pitänyt jo aikaisemmin tajuta, ettei lasten "tekeminen" tule olemaan meille mikään helpoin nakki, mutta eihän sitä osaa ajatella, ennen kuin tosiasiassa omalle kohdalle sattuu.

Siksipä tämä ehkäisyasia liittyy niin vahvasti otsikon aiheeseen; milloin on aika sisaruksille? Juteltiin asiasta mieheni kanssa, koska hänellä on ikäeroa siskoonsa vain parisen vuotta, kun taas minulla ja veljelläni on ikäeroa jo huomattavasti enemmän. Mä en ole itse koskaan kokenut minun ja veljeni ikäeron olleen mikään harmillinen asia. Päin vastoin. Veljeni on aina ollut minun idolini ja tärkein mieshahmo elämässäni sen jälkeen, kun meidän vanhemmat erosivat ja meidän isä muutti toiselle puolelle maapalloa. Minun lapsuudestani ei ole koskaan puuttunut leikkikavereita, joten minusta pieni ikäero sisarusten välillä ei ole mikään must have juttu. Mutta kuitenkin, koska tämä meidän vauvantekoprojekti ei ole ollut mikään kaikista helpoin taival, on ehkä kuitenkin otettava sekin seikka huomioon, ettei pikkusisarenkaan tulo tule olemaan helppo.

Sen verran ollaan kuitenkin mieheni kanssa samoilla linjoilla, että vähintään kaks vuotta sais se ikäero olla. Yhtään sen alle ei välttämättä toivota vielä uutta tulokasta, mikä toisaalta tuskin meidän kohdalla on mahdollistakaan. Pelkään, etten ole vielä valmis kohtaamaan mahdollisia tulevia keskenmenoja, jotka ovat varmastikkin ihan todennäköisiäkin. Tai voihan käydä niinkin, ettei uutta raskautta alakkaan ollenkaan ennen kuin ollaan taas saatu jotain apuja lääkkeistä. Mun luotto omaan kroppaani ei ole mikään kovin suuri, kuten ehkä huomata saattaa :D

Mutta aika näyttää, mitä elämä meille suo. Sitähän ei voi koskaan tietää, että mikä meidän tilanne on esimerkiksi taloudellisesti sitten parin vuoden päästä tai ollaanko silloin ylipäätään edes tarpeeksi terveitä. Pääasiassa olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen, että meille on suotu edes tämä yksi lapsi (joka nytkin potkii mua "mukavasti" kylkeen ja joka toivottavasti vielä syliinkin asti saadaan möyryämään), joten nyt en osaa todeta mahdollisista pikkusisaruksista muuta kuin, että "tulee jos on tullakseen". Sen näkee sitten taas myöhemmin miten sosiaalinen painostus mahdollisesti vaikuttaa tähän päätökseen tulevaisuudessa :D Pahuksen uteliaat kanssaeläjät, haha.

Nyt ei muuta kuin ihanaa  ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Ai että mä niin nautin tuosta raikkaan virkistävästä pakkassäästä ♥

Kättentöitä

Heipparallaa, pitkästä aikaa :D Oon päässyt jo niin hyvin lusmuilun makuun, että ei oo oikein tännekkään jaksanut mitään turhanpäiväistä jaksanut tulla sepostamaan. Tänäänkin nukuin jopa kymppiin asti, kun normaalisti herään mieheni herätyskelloon jo kasilta. Päivät kuluu huomattavasti nopeammin, kun ei vaan odota miehen saapuvan himaan, vaan keskittyy vaan siihen omaan lusmuiluun, haha.

No ollaan me oikeasti saatu paljon aikaiseksikin. Viime viikolla saatiin tuo meiän keittiön miniremppa jo tosi hyvälle mallille. Eilen ripustettiin uudet kaapit seinäkiskolle ja pääsin viimein laittamaan meiän hienot kahvikupposet sinne vitriiniovien taaksen esille. Kyseessä on siis Arabian kulta-aika astiasto, jonka äitini on joskus aikoinaan ostanut jotain juhlaa varten (oisko ollut rippijuhlat tai jotkut valmistujaiset) ja saimme ne sitten omaksi meidän hääpäivänä ja ne on siitä asti ollut meiän vaatehuoneen lattialla korissa piilossa. Nyt ne on viimein ansaitsemallaan paikalla keittiössä. Jipii! Mutta ei siitä sen enempää.

Mullakin alkaa vissiin pikkuhiljaa ne äidinvaistot heräilemään, kun näin ensimmäistä kertaa parina yönä unta meiän vauvasta ♥ Oon varmaan tähän asti alitajuntaisesti suojellut itseäni mahdolliselta menetykseltä, etten ole uskaltanut vielä kauheasti haaveilla meiän pojasta, mutta nyt olen alkanut jo näkemään unta meiän pikkuisesta. Meiän poika oli vielä ihan pikkuinen ja ruttuinen ja näytti ihan minulta vauvana :D Jännityksellä jo odotan, miltä meiän poika oikeasti näyttääkään. Hän on varmasti ihan supersöpö! Voi kuinka haluaisinkaan päästä jo sylittelemään häntä ♥

Eilen äitini ja veljeni tyttärineen kävivät meillä. Veljelläni alkoi juuri pitkä loma, kun hänen vaimonsa palasi töihin ja veljeni jäi kotiin lasten kanssa. He olivat ensimmäistä kertaa meillä koko köörillä. Oli hauska nähdä vähän millaista arki on kahden pienen lapsen kanssa, vaikka onhan meidän kaveriporukassa jo yksi perhe, jossa on kaksi lasta. Harvemmin vaan ollaan nähty ilman, että on kaikki muutkin kaverit paikalla. Kohtahan näitä kahden lapsen perheitä on jo useampi, kun Tiina ja Silja saavat kuopuksensa :) Juteltiin muuten myös mieheni kanssa mahdollisesta pikku kakkosesta, mutta kirjoittelen siitä sitten joskus myöhemmin. Mutta voi, että miten äidinvaistot taas heräsivätkään, kun veljeni molemmat tytöt alkoivat itkemään samaan aikaan ja veljeni totesi, että nyt heidän on ehkä parasta lähteä. Otin pienemmän (noin 10kk) tytön syliini, että veljeni sai puettua esikoiselle ulkovaatteet päälle. Pikkuinen lopetti itkunsa ja hieroi ensin kyyneleisiä silmiään, katsoi minua ja lopulta painoi päänsä olkapäälleni ♥ Voi ei miten ihana! Sain jotenkin taas itsevarmuutta lisää siitä, että meistäkin tulee vielä hyvät vanhemmat ja me kyllä selvitään!

Menipäs taas ihan höpötykseksi taas tämäkin teksti :D Loppuun vielä vähän kuvia niistä käsitöistä, joita olen tähän asti saanut aikaiseksi. Valitettavasti vielä en ole päässyt ompelukoneella tositoimiin, koska askartelunurkkaukseni on ollut pienen kaaoksen alla tässä kaikessa tohinassa, mutta vielä mä ehdin siihen kangaspinoonkin kajota.

Tässä siis ens alkuun nämä myssyt, jotka tein jo joskus alkuraskauden aikoihin. Ohje löytyy Suuri Käsityö-lehdestä numerosta 1/2014. Tuo isompi myssy on oikeasti sellainen vaaleanvihreä/turkoosi, mutta jostain syystä se ei tallentunut mun puhelimen kameralle oikein.

Loput käsityöt onkin sitten pelkkiä vauvanpeittoja, haha. Tykkään kokeilla erilaisia kuoseja ja neulontakuvioita ja näihin vauvanpeittoihin niitä on erityisen mukava kokeilla, koska ne on niin pieniä ja nopeita tehdä :D Aaltokuvioinen ohje löytyi netistä googlettamalla ja tuo pallokuosi on siitä samasta käsityölehdestä, kuin ne myssytkin.

Tässä vielä sitten se vaunuverho, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. En sittenkään tehnyt pyöristettyä yläreunaa, kun näytti siltä, että tästä tulee vähän liian iso meiän vaunuihin, mutta ajaa se asiansa näinkin. Olen siis pitänyt tätä meiän vaunuissa kuomun päällä. Dinokuvion olen itse suunnitellut.

Toistaiseksi mulla on vielä kesken tuommoinen isoäidinneliöistä koostuva peitto, mikä onkin sitten jo vähän isompi kuin nämä pienet vauvanpeitot. Siitä tulee ehkä lähinnä sellainen keskikokoinen peitto jaloille, kun kiikun imetyskeinussani tai sitten vaan lattialle vauvan alle alustaksi. Vauvan peitoksi se on ihan liian raskas, koska olen käyttänyt siinä sellaista Novitan Miami lankaa, joka on puoliksi puuvillaa ja akryylia.

Mitähän muuta. Vointi on edelleen tosi hyvä. Jäbä on edelleen tosi liikkuvainen. Heti alkaa möyryäminen, kun herään ja syön jotain. Eilen alkoi tuntumaan vähän jotain supistuksia ja sellaisia sukkapuikkomaisia pistoja alavatsassa. Johtui varmasti siitä, kun siivoilin ja järkkäilin niin tohinoissani sitä keittiötä. Helpotti kuitenkin heti, kun menin sohvalle huilimaan. Uskon silti, että tämä tulee menemään vielä reippaasti yli lasketun ajan :D Ulkona on nyt ollut ihanan kaunis aurinkoinen sää ja tekis ihan mieli lähteä hiihtämään, mutta siihen mun kuntoni ei valitettavasti taida enää riittää, haha. Toivottavasti saadaan nauttia tämmöisistä talvista vielä tulevaisuudessakin, niin päästään pikkumiehen kanssa hiihtämään koko perheen voimin, hih. Ens viikolla ois sitten taas neuvolaa, mutta nyt ei oikeen sen kummempia. 

Palaillaan taas!

Alina ja pikkujäbä rv 36+3 (25 päivää jäljellä laskettuun!!!Iiks!)

P.S. Ainiin se sairaalakassi! Kaivoin jo laukun valmiiksi esille, mutta en ole vielä ehtinyt pakata sitä. Noh sen voiski sit hoitaa seuraavaksi :D Jos jaksaa.

Shopping shopping

Mulla oli eilen palkkapäivä ja sain siis työantajaltani vain noin puolet normaalista palkastani. Kelan korvaus tulee vähän jälkikäteen sitten vasta maaliskuussa. Tuli ihan pieni paniikki, että tästäkö se niukkuus sitten alkaa :D haha. Odotin sitä vasta parin kuun päästä alkavaksi, mutta ehkä tämä oli nyt ihan hyvä herätys todellisuuteen.

Mutta niin, ehdin siis ennen tuota "todellisuuden iskua vasten kasvoja" käymään vähän tuhlailemassa vähiä varojani. Maanantaina alkoi Lidlissä vauva-aiheinen kampanja ja ajattelin käydä katsastamassa sen, kun kerran oli ylimääräistä aikaa. Ja hitsi, siellähän olikin vaikka mitä kivaa!

Tutkiskelin niitä kaikkia vaatteita ja leluja ja muita varmaan ainakin puolisen tuntia. Vaikka sanoin, etten uskalla vaatteita enää ostaa, niin enköhän mä kuitenkin ratkennut muutamat housut ostamaan. Ostin yhden parin housuja ihan pienessä koossa (oisko ollut 50/56) ja toisen parin housuja vähän isommassa koossa, jos sitten vaikka kesällä menis jalkaan nuo isommat. Sitten en voinut vastustaa noita supersöpöjä Looney Tunes aiheisia myssyjä, jotka ajattelin sopivan pikkuiselle jo heti ensipäiville. Looney Tunesit oli mun lapsuuden se The piirretty. Muistan kun katsottiin aina isäni kanssa aamulla keittiössä Huomenta Suomen puoli kasin piirretyt ja sieltä tuli aina jotain Väiski Vemmelsäärtä tai Kelju K. Kojoottia ja Maantienkiitäjää :D Se oli ihan parhautta! Sitten ostin nuo tyylikkään väriset sukkikset ens syksyä silmällä pitäen, haha. Vaatteiden lisäksi siellä oli paljon kivoja kirjoja, joita olisin voinut ostaa vaikka jokaista yhden, mutta ostin sitten vain tuon yhden kirjan. Lisäksi ostin vielä tuon söpön nallehelistimen ja vähän myöhemmälle iälle tuon legendaarisen palikkapelin. Lidlistä löytyy välillä ihan yllättävänkin hyviä löytöjä.

Tiistaina käytiinkin sitten Tiinan kanssa siellä Kampissa Bebesissä vähän imetysliivejä tutkailemassa. Siellä olikin sillon juuri mukavasti kaikki imetysliivit -15% alennuksessa.

Ostin sieltä Bebesistä sitten yhdet Boob-merkkiset imetysliivit ja sen jälkeen käytiin vielä H&M:ssä, josta ostin tuon kahden pakkauksen ihan perus imetysliivejä. Nyt on siis yhdet vähän laadukkaammat liivit ihmisten ilmoille ja sitten nuo halvemmat liivit koti-ja arkikäyttöön :) Saatiin postissa taas kutsu häihin, niin koitin vähän niitä juhlia silmällä pitäen valita noita imetysliivejä. H&M:stä ostin vielä lisäksi parit hihattomat imetystopit, kun eihän sitä nyt aina jaksa kotonakaan liivejä käyttää :D Katotaan nyt, miten tää mun imetysintoilu lähtee vielä käyntiin. Ostin muuten jo Lastentarvikkeesta sellaisen halppis käsipumpunkin, jos sitä maitoa sattuiskin nousemaan ihan huolella, niin ei tarvi sitten käsin alkaa lypsämään. Saa nähdä oliko se ihan hutiostos, mutta ei se onneksi kallis ollut.

Ainiin, pakko vielä mainita, että ollaan koitettu hamstrata kaikkia ilmaispakkauksia, mitä raskaanaoleville yleensä suodaan. Eli siis käytiin hakemassa K-kaupasta tuo ilmainen Liberon kassi, jonka saa siis kun liittyy Liberokerhoon. Lisäksi vielä kaveri vihjasi tuosta Lastentarvikkeen tarjoamasta ilmaisesta Babyboxista, joka myös käytiin jo hakemassa. Niissä on ollut tosi paljon kaikkea hyödyllistä, kuten vaippoja ja babywipeseja ja vaunulelu, tutteja, siteitä, liivin suojia, yksi baby bodykin tais olla ja jopa ilmainen Viaplay 2 kk:ksi. Lisäksi paljon hyviä opasvihkosia yms. Ihanaa, että noita tollasia näytepaketteja on saatavillla, kun tässä tuntuu muutenkin olevan kokoajan ihan ulalla pikkukrääsän suhteen :D

Tänään kävin vielä Saiturinpörssistä ostamassa tyhjiä matkapakkauksia shampooille ja pesuaineille ja sellaisia vähän isompia vanulappuja, millä voi sitten sitä vauvelia putsailla. Niin kuin ne siellä perhevalmennuksessakin mainitsi, että vauvan silmiä pitää putsailla aluksi päivittäin, kun ne saattaa "rähmiä" kovastikkin. Taas yks tommonen asia, mitä en ois osannut ajatellakkaan, jos ei joku olis asiasta etukäteen maininnut. Kohta voiskin alkaa vähän jo pakkailemaan sitä sairaalakassiakin. Pitänee käydä vähän noita vauvanvaatteita lävitse, niin ne ois edes vähän jossain kokojärjestyksessä, kun nyt ne on vaan isossa pinossa vaatekaapissa, haha.

No tulipas taas lörpöteltyä kaikkea turhaa. Lopuksi vielä tämän päiväistä masukuvaa. Taustalla näkyy meiän keittiön kalusteet, sillä meillä on parhaillaan menossa keittiössä pieni maalausprojekti ja pian saadaankin uudet vitriinikaapit seinälle. Jipii! Vauvanhuoneessakin on tällä hetkellä pieni kaaos, kun olen taas tätä roinaa hamstrannut, niin kaikki on vielä sellaisessa isossa läjässä äitiyspakkauslaatikon päällä :D Ostettiin vauvanhuoneeseen uusi hieno lampunvarjostinkin, niin sekin on vielä vähän kesken, kun vanhassa talossa on nuo lampun kiinnikkeet vähän mitä on.

Mutta semmoista nyt tällä kertaa. Pistän vielä myöhemmin vähän kuvia tekemistäni käsitöistä. Pari käsityötä on vielä pikkuisen kesken, mutta tarkoitus olis saada nekin pikimiten valmiiksi.

Palaillaan taas!