Tänään eletään todennäköisesti kierronpäivää 27. Kroppa on vetänyt sellaista häränpyllyä, etten yhtään kuitenkaan tiedä, missä vaiheessa kiertoa tässä ollaan menossa. Viimeksi valittelin verisestä limasta ja oletin silloin olleen kyseessä mahdollisesti ovulaatiovuoto. Nyt en olekaan enää niin varma oliko ovulaatio jo vai tuliko se myöhemmin vai onko se kenties vielä tulossa.
Tuo verinen vuoto loppui lopulta lyhyeen ja sitä kesti just sen pari-kolme päivää, mikä voisi hyvinkin viitata ovulaatioon. Mutta sen jälkeen ei suinkaan ollut tyypillistä loppukierron kuivaa kautta, vaan päin vastoin. Valkovuoto oli todella limaista ja kirkasta ja vastasi ihan ovulaatiolimoja. Siis täh? Ovulaatio ovulaation jälkeen. Nyt ei joku täsmää. Hormonit taitavat olla siis ihan todella sekaisin, koska tuota superliukasta limaa tuli monta päivää putkeen, lähes viikon ajan. Nyt se on ehkä jo vähentynyt, mutta mistä tässä nyt mahtaa olla kyse?
Olen tietysti kehitellyt mielessäni monta erilaista skenaariota/spekulaatiota:
1) Ovulaatio tapahtui sillon kp 14, kun tuli sitä veristä vuotoa ja näin ollen menkat alkaa tällä viikolla any minute now.
2) Ovulaatio tapahtui kp 21, kun valkovuoto vastasi extrasuperliukasta ovulaatiolimaa. Tämä olisi myös erittäin tyypillinen ajankohta ovikselle, ainakin menneessä elämässäni. Menkat alkaisi viimeistään ensi viikolla.
3) Verinen limavuoto oli ns. menkat ja kierto alkoi kokonaan alusta ja näin ollen ovulaatio on vasta tulossa tai juuri tapahtunut. Näin ollen menkat alkanee noin kahden viikon päästä.
Ihan mielenkiinnolla jään seuraamaan, että mistä hitosta tässä nyt taas oli kyse ja toivon, että seuraava kierto olisi taas edes hieman lähempänä normaalia.
Mutta kaikesta huolimatta halusin kuitenkin ilmoittaa, että olemme viimein päättäneet, ihan yhdessä tuumin, luopua ehkäisystä ja julistaa yrityksen jälleen alkaneeksi, "jippii". Tätä kiertoa en kuitenkaan vielä laske ensimmäiseksi yrityskierroksi, koska tässä kierrossa ei ole ollut minkäänlaista päätä eikä häntää. Toivotaan tulevista kierroista mahdollisimman mutkattomia ja hedelmällisiä :D Ja, että jostain löytyis vielä aikaa myös sinne lakanoiden väliin peuhaamiselle, haha.
23. syyskuuta 2019
11. syyskuuta 2019
Ruuhkavuodetko?
Ah ihanaa, voin ilokseni todeta, että ainakin tarhaan tutustuminen on sujunut erittäin hyvin. Pikkumies on ollut jo ihan vauvasta asti sellainen tutkiskelijaseikkailija, että ei paljoa sylissä viihdy, vaan koko ajan pitäis päästä liikkumaan, joten niin hän päätti tehdä myös tälläkin kertaa. Heti päiväkodin pihaan saapuessamme pikkujäbä käveli suoraan hiekkalaatikolle muiden lasten kanssa, otti hiekkalapion ja ämpärin ja rupesi leikkimään. Hiekkalaatikon jälkeen alettiin tutkiskelemaan tiluksia hieman enemmänkin ja lähdettiin jo käpyjä keräilemään muiden lasten kanssa ja esiteltiin niitä tarhatädille. Pikkujäbä sulautui jengiin alta aikayksikön :D
Oli niin ihana kuulla lastenhoitajiltakin kuinka reippaasti poitsu lähti mukaan leikkeihin ja jotenkin se, kun he kutsuivat poikaa heti alusta alkaen nimellään, toi sellaisen kotoisan olon. Hän on heti alusta alkaen osa muuta porukkaa. Sisätiloihin tutustuessakin poitsu löysi heti mieluisia uusia leluja ja oli selkeästi kuin kotonaan. Lähtiessä kotiin, poika meni halaamaan tarhatätejä ja vilkutti iloisesti heipat. Tänne on kiva tulla uudestaan! Seuraavana päivänä poitsu sai jo ensimmäisen uuden ystävän, kun he leikkivät yhdessä kuorma-auton lastaus leikkiä. Oli niin ihana katsoa, miten jäbä viihtyi ja nyt ei huolestuta yhtään viedä häntä ensi viikolla sinne kokonaan aamupäiväksi hoitoon.
Nyt, kun ei tarvitse enää päiväkodin aloituksesta stressata, niin aina löytyy joku muu huolen aihe. Nimittäin nämä, anteeksi kielenkäyttö, perkeleen naisten vaivat. Aina pitää olla joku asia jotenkin sekasin. Olen ilokseni huomannut, että kuukautiskiertoni on alkanut pikku hiljaa lyhentyä kohti sitä ns. tavallista 28 päivän kiertoa. Yllätyksekseni viime kierto oli 29 päivää, mikä on jo suorastaan harvinaista minulle, kun normaalisti kierrot kestävät vähintään 32-36 päivää. Ehdin jo haaveilla päässeeni eroon minun pco/mfo-tyyppisistä munasarjoistani, että josko raskaus olisi korjannut asian, niin nyt sitten tässä kierrossa hormonit heittävät taas häränpyllyä ja toivat takaisin ärsyttävän VÄLIVUODON! Argh, tiettekö kuin stressaavaa on huomata, että vasta alkuviikosta loppuneet menkat ovat ikäänkuin alkaneet uudestaan. Ja sitten sitä ihmetellään pää pyörällä, että mitä *ittua nyt taas.
Minullehan nämä välivuodot ei ole täysin uusi juttu, nimittäin niitä on ollut ennenkin. Muutaman kerran aiemmin, olen kokenut ns. ovulaatiovuotoa eli pientä rusehtavaa tiputteluvuotoa pari päivää ennen ovulaatiota. Tällä kertaa vuoto oli kuitenkin hieman erilaista. Tällä kertaa vuoto oli kirkkaanpunaista ja limansekaista ja sitä kesti noin kolmisen päivää. En ole tehnyt ovulaatiotestiä, että en voi satavarmaksi sanoa oliko tämä sellainen ovulaatiovuoto, mutta nopeiden googlailujen perusteella se voisi sopia oireisiin. Ilmeisesti jonkin sortin estrogeenipiikki on aiheuttanut tämän limansekaisen vuodon ja se selittäisi myös sen, miksi mun naamalle on viime viikolla ilmestynyt ihan huolestuttavan paljon näppyjä.
Mutta tiettekö mikä tässä kuitenkin hämää. Tässä hämää se, että tämä oletettu ovulaatio olisi näillä näkymin tapahtunut jo kp 14, mikä on siis minulle todella aikainen ajankohta. Voisiko ihan oikeasti kiertoni olla muuttumassa kohti ns. oikeaoppista 28 päivän kiertoa? Todella erikoista.
Mietin myös muita syitä tälle erikoiselle välivuodolle. Löysin googlella mielenkiintoisen keskustelun muiden kokemuksista ja jonkun lääkäri oli sanonut juoksemisen(tärinän) aiheuttavan ovulaatiohäiriöitä. Kuulostaa mielestäni tosi huuhaalta, mutta en voinut olla takertumatta siihen, koska olen nyt tämän vuoden puolella aloittanut juuri nimenomaan juoksuharrastuksen. Sattumoisin olimme juuri ystävieni kanssa juoksemassa Midnight runissa 10 km, että liekkö vain sattumaa, että tämä kierto kusee ja huolella. Myös stressi voi aiheuttaa kiertohäiriöitä ja en voi väittää, että siltäkään olisi viime aikoina vältytty. On ollut työn aloitusta, tarhan aloitusta, juoksutreenien sovittelua arkirytmiin, ja sitä sun tätä. Onko sittenkin vain ruuhkavuodet aiheuttaneet minulle kiertohäiriöitä?
Onko kellään ollut samanlaisia kokemuksia? Onko kierto mennyt ihan uusiksi synnytyksen jälkeen?
P.S Näköjään tunnisteella "tiputteluvuotoa" löytyy edellisiä kokemuksiani näistä välivuodoista.
Oli niin ihana kuulla lastenhoitajiltakin kuinka reippaasti poitsu lähti mukaan leikkeihin ja jotenkin se, kun he kutsuivat poikaa heti alusta alkaen nimellään, toi sellaisen kotoisan olon. Hän on heti alusta alkaen osa muuta porukkaa. Sisätiloihin tutustuessakin poitsu löysi heti mieluisia uusia leluja ja oli selkeästi kuin kotonaan. Lähtiessä kotiin, poika meni halaamaan tarhatätejä ja vilkutti iloisesti heipat. Tänne on kiva tulla uudestaan! Seuraavana päivänä poitsu sai jo ensimmäisen uuden ystävän, kun he leikkivät yhdessä kuorma-auton lastaus leikkiä. Oli niin ihana katsoa, miten jäbä viihtyi ja nyt ei huolestuta yhtään viedä häntä ensi viikolla sinne kokonaan aamupäiväksi hoitoon.
Nyt, kun ei tarvitse enää päiväkodin aloituksesta stressata, niin aina löytyy joku muu huolen aihe. Nimittäin nämä, anteeksi kielenkäyttö, perkeleen naisten vaivat. Aina pitää olla joku asia jotenkin sekasin. Olen ilokseni huomannut, että kuukautiskiertoni on alkanut pikku hiljaa lyhentyä kohti sitä ns. tavallista 28 päivän kiertoa. Yllätyksekseni viime kierto oli 29 päivää, mikä on jo suorastaan harvinaista minulle, kun normaalisti kierrot kestävät vähintään 32-36 päivää. Ehdin jo haaveilla päässeeni eroon minun pco/mfo-tyyppisistä munasarjoistani, että josko raskaus olisi korjannut asian, niin nyt sitten tässä kierrossa hormonit heittävät taas häränpyllyä ja toivat takaisin ärsyttävän VÄLIVUODON! Argh, tiettekö kuin stressaavaa on huomata, että vasta alkuviikosta loppuneet menkat ovat ikäänkuin alkaneet uudestaan. Ja sitten sitä ihmetellään pää pyörällä, että mitä *ittua nyt taas.
Minullehan nämä välivuodot ei ole täysin uusi juttu, nimittäin niitä on ollut ennenkin. Muutaman kerran aiemmin, olen kokenut ns. ovulaatiovuotoa eli pientä rusehtavaa tiputteluvuotoa pari päivää ennen ovulaatiota. Tällä kertaa vuoto oli kuitenkin hieman erilaista. Tällä kertaa vuoto oli kirkkaanpunaista ja limansekaista ja sitä kesti noin kolmisen päivää. En ole tehnyt ovulaatiotestiä, että en voi satavarmaksi sanoa oliko tämä sellainen ovulaatiovuoto, mutta nopeiden googlailujen perusteella se voisi sopia oireisiin. Ilmeisesti jonkin sortin estrogeenipiikki on aiheuttanut tämän limansekaisen vuodon ja se selittäisi myös sen, miksi mun naamalle on viime viikolla ilmestynyt ihan huolestuttavan paljon näppyjä.
Mutta tiettekö mikä tässä kuitenkin hämää. Tässä hämää se, että tämä oletettu ovulaatio olisi näillä näkymin tapahtunut jo kp 14, mikä on siis minulle todella aikainen ajankohta. Voisiko ihan oikeasti kiertoni olla muuttumassa kohti ns. oikeaoppista 28 päivän kiertoa? Todella erikoista.
Mietin myös muita syitä tälle erikoiselle välivuodolle. Löysin googlella mielenkiintoisen keskustelun muiden kokemuksista ja jonkun lääkäri oli sanonut juoksemisen(tärinän) aiheuttavan ovulaatiohäiriöitä. Kuulostaa mielestäni tosi huuhaalta, mutta en voinut olla takertumatta siihen, koska olen nyt tämän vuoden puolella aloittanut juuri nimenomaan juoksuharrastuksen. Sattumoisin olimme juuri ystävieni kanssa juoksemassa Midnight runissa 10 km, että liekkö vain sattumaa, että tämä kierto kusee ja huolella. Myös stressi voi aiheuttaa kiertohäiriöitä ja en voi väittää, että siltäkään olisi viime aikoina vältytty. On ollut työn aloitusta, tarhan aloitusta, juoksutreenien sovittelua arkirytmiin, ja sitä sun tätä. Onko sittenkin vain ruuhkavuodet aiheuttaneet minulle kiertohäiriöitä?
Onko kellään ollut samanlaisia kokemuksia? Onko kierto mennyt ihan uusiksi synnytyksen jälkeen?
P.S Näköjään tunnisteella "tiputteluvuotoa" löytyy edellisiä kokemuksiani näistä välivuodoista.
6. syyskuuta 2019
Päivähoitoon!
Ää apua, mua jännittää niin paljon. Meidän pikkumiehestä tulee pian tarhalainen! Olipa outo sana, "tarhalainen". Olisin hehkuttanut hänen tulevan ryhmänsä nimeä, mutta pidetään blogi edelleen anonyyminä. Mutta oikeesti, kuin söpöjä nuo tarharyhmien nimetkin oikeasti ovatkaan! Iiih.
Noniin, eli maanantaina mennään tutustumaan pikkujäbän tulevaan päiväkotiin. Saatiin hoitopaikka onneksi tosi läheltä kotia, joten matkaa sinne ei ole kuin max 5 min kävellen. Äitiä vähän jännittää, mutta sillain hyvällä tavalla. Meidän poitsu on niin hurjan reipas, että varmasti pärjää ihan tosi hyvin, mutta jotenkin siitä tulee sellainen haikeus, kun joku muu hoitaa meidän lasta. Meidän omaa pikkuista rakasta. En tiedä onko se lapsettomuuden ja keskenmenojen perua vai oonko vaan niin herkkä, mutta mulla on aina ihan hirvee ikävä meiän lasta. Se tuntuu niin oudolle, kun jotkut puhuu siitä, että on ihanaa päästä töihin pakoon lapsia. Tulee sellainen ahdistus, että miks joku haluais olla omasta rakkaasta erossa. Tai ehkä se hetki tulee vielä. Katotaan tilanne uudestaan sitten uhman ilmaannuttua myös meidän arkeen. Tai ehkä meidän lapsi on vaan niin helppo. Argh, inhoan kun ihmiset toteavat meidän lapsen olevan niin "helppo". Ehkä mä tarviin vielä sen kunnon ongelmalapsen, että mun maailma taas kerran avartuu lisää :D No joo, mutta ei nyt takerruta siihen sen enempää.
Työarki on lähtenyt rullaamaan tosi hyvin. Tuntuu ihan siltä kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Toki asioita on myös muuttunut ja se on toisaalta ihan virkistävää opetella välillä myös jotain uutta. Syksy onkin jo ihan bookattu täyteen kaikenlaisia koulutuksia. Odotan jo innolla talvea. Olen siis niin täysin talvi-ihminen. Odotan innolla jo niitä tarhassa askarreltuja isän/äitienpäivä- ja joulukortteja ja niitä ihania jouluesityksiä! Asia mitä en niin innolla odota, on se stressi, mikä syntyy kaikenmaailman lomien sovittelemisesta tarhan aukioloaikojen kanssa. Olen saanut jo muutamana vuonna kuunnella kollegani kiroiluja lomäpäivien sovittamisten suhteen ja entäs nyt kun meidän tiimissä on kaksi tarhaikäisen vanhempaa, jotka tarttis just sillon ja sillon lomaa, koska tarha on kiinni. Noh onneksi meillä on hyvät tukiverkostot, että saadaan tarvittaessa hoitoapua myös poitsun isovanhemmilta.
Mistä tulikin mieleeni, että voisko oikeasti onnellisempi olla siitä, että on niin hyvät tukiverkostot. Meidän päiväkotiarki nimittäin alkaa kevyesti niin, että poitsun mummi tulee aluksi hakemaan pojan kotiin päiväunille, niin ei tule sitten niin pitkää päivää heti alkuun. Olemme mieheni kanssa molemmat niin sanotusti toimistotyöläisiä, eli teemme töitä "kasista-neljään" liukumien puitteissa. Sen lisäksi meillä molemmilla on vajaan tunnin työmatkat, minkä vuoksi pojalle tulee kyllä vielä pitkät päivät hoidossa. Olemme onneksi suunnitelleet jo valmiiksi niin, että minä menen ajoissa töihin, niin mies hoitaa tarhaan viennit ja minä pääsen sitten aikaisemmin hakemaan poitsun kotiin. Lisäksi etätyöpäivinä koitetaan myös viedä mahdollisimman myöhään hoitoon ja hakea mahdollisimman ajoissa pois. Sitten kun poitsu on vähän isompi, niin hän varmasti viihtyy jo pidempiäkin päiviä, mutta näillä mennään nyt alkuun.
Mitään muita valmisteluja ei olla oikeastaan tehty. Olen kovasti koittanut netistä lukea, että mitä kaikkea sinne tarhaan oikein tarvii, mutta välillä ne tuntuu olevan jotain tosi liioiteltuja. Sen verran valmistauduin, että tilasin meidän poitsun nimellä varustettuja tarroja, joita voidaan sitten lätkiä kaikkiin vaatteisiin, mutta mitä muuta me tarvitaan? Vaipat ja xylitol-pastillit ehditään ostamaan vielä vaikka edellisenä päivänä ja kuravaatteita meiltä nyt löytyy tietty jo ennestään. Mitä muuta sitä vielä tarvii? Vinkkejä otetaan vastaan.
Miten teillä on päiväkodin aloitus sujunut? Onko kaikki mennyt ihan putkeen vai onko tullut jotain yllätyksiä?
Noniin, eli maanantaina mennään tutustumaan pikkujäbän tulevaan päiväkotiin. Saatiin hoitopaikka onneksi tosi läheltä kotia, joten matkaa sinne ei ole kuin max 5 min kävellen. Äitiä vähän jännittää, mutta sillain hyvällä tavalla. Meidän poitsu on niin hurjan reipas, että varmasti pärjää ihan tosi hyvin, mutta jotenkin siitä tulee sellainen haikeus, kun joku muu hoitaa meidän lasta. Meidän omaa pikkuista rakasta. En tiedä onko se lapsettomuuden ja keskenmenojen perua vai oonko vaan niin herkkä, mutta mulla on aina ihan hirvee ikävä meiän lasta. Se tuntuu niin oudolle, kun jotkut puhuu siitä, että on ihanaa päästä töihin pakoon lapsia. Tulee sellainen ahdistus, että miks joku haluais olla omasta rakkaasta erossa. Tai ehkä se hetki tulee vielä. Katotaan tilanne uudestaan sitten uhman ilmaannuttua myös meidän arkeen. Tai ehkä meidän lapsi on vaan niin helppo. Argh, inhoan kun ihmiset toteavat meidän lapsen olevan niin "helppo". Ehkä mä tarviin vielä sen kunnon ongelmalapsen, että mun maailma taas kerran avartuu lisää :D No joo, mutta ei nyt takerruta siihen sen enempää.
Työarki on lähtenyt rullaamaan tosi hyvin. Tuntuu ihan siltä kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Toki asioita on myös muuttunut ja se on toisaalta ihan virkistävää opetella välillä myös jotain uutta. Syksy onkin jo ihan bookattu täyteen kaikenlaisia koulutuksia. Odotan jo innolla talvea. Olen siis niin täysin talvi-ihminen. Odotan innolla jo niitä tarhassa askarreltuja isän/äitienpäivä- ja joulukortteja ja niitä ihania jouluesityksiä! Asia mitä en niin innolla odota, on se stressi, mikä syntyy kaikenmaailman lomien sovittelemisesta tarhan aukioloaikojen kanssa. Olen saanut jo muutamana vuonna kuunnella kollegani kiroiluja lomäpäivien sovittamisten suhteen ja entäs nyt kun meidän tiimissä on kaksi tarhaikäisen vanhempaa, jotka tarttis just sillon ja sillon lomaa, koska tarha on kiinni. Noh onneksi meillä on hyvät tukiverkostot, että saadaan tarvittaessa hoitoapua myös poitsun isovanhemmilta.
Mistä tulikin mieleeni, että voisko oikeasti onnellisempi olla siitä, että on niin hyvät tukiverkostot. Meidän päiväkotiarki nimittäin alkaa kevyesti niin, että poitsun mummi tulee aluksi hakemaan pojan kotiin päiväunille, niin ei tule sitten niin pitkää päivää heti alkuun. Olemme mieheni kanssa molemmat niin sanotusti toimistotyöläisiä, eli teemme töitä "kasista-neljään" liukumien puitteissa. Sen lisäksi meillä molemmilla on vajaan tunnin työmatkat, minkä vuoksi pojalle tulee kyllä vielä pitkät päivät hoidossa. Olemme onneksi suunnitelleet jo valmiiksi niin, että minä menen ajoissa töihin, niin mies hoitaa tarhaan viennit ja minä pääsen sitten aikaisemmin hakemaan poitsun kotiin. Lisäksi etätyöpäivinä koitetaan myös viedä mahdollisimman myöhään hoitoon ja hakea mahdollisimman ajoissa pois. Sitten kun poitsu on vähän isompi, niin hän varmasti viihtyy jo pidempiäkin päiviä, mutta näillä mennään nyt alkuun.
Mitään muita valmisteluja ei olla oikeastaan tehty. Olen kovasti koittanut netistä lukea, että mitä kaikkea sinne tarhaan oikein tarvii, mutta välillä ne tuntuu olevan jotain tosi liioiteltuja. Sen verran valmistauduin, että tilasin meidän poitsun nimellä varustettuja tarroja, joita voidaan sitten lätkiä kaikkiin vaatteisiin, mutta mitä muuta me tarvitaan? Vaipat ja xylitol-pastillit ehditään ostamaan vielä vaikka edellisenä päivänä ja kuravaatteita meiltä nyt löytyy tietty jo ennestään. Mitä muuta sitä vielä tarvii? Vinkkejä otetaan vastaan.
Miten teillä on päiväkodin aloitus sujunut? Onko kaikki mennyt ihan putkeen vai onko tullut jotain yllätyksiä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)