Vaikka vauvatekoprojekti olisikin toistaiseksi pausella, en voi olla ajattelematta sitä, että meilläkin joskus olisi se oma pieni. Olimme mieheni kanssa kummityttöni syntymäpäivillä ja viihdyimme oikein hyvin, vaikka siellä oli muitankin lapsia ja yksi vauvakin. Kummityttöni on ehkä maailman suloisin lapsi. En malta olla miettimättä millainen meidän lapsestamme tulisi. Ystäväni otti minusta ja miehestäni suloisia kuvia kummityttö sylissäni. Me kaikki hymyilimme söpösti.
Näin jokin aikaa sitten unta, että meillä oli vauva ja me jouduimme tekemään jonkinlaisen vanhemmiksi soveltuvuustestin. Testit olivat outoja. Yhdessä testissä piti laittaa vauva oikean kokoiseen turvaistuimeen. Oli pieni, lelukokoinen istuin ja oli keskikokoinen ja sitten oli suuri. Jostain syystä laitoin vauvan liian pieneen istuimeen ja näin oman hermostuneisuuteni vauvan kasvoilta. Enkö osaakkaan olla äiti?
Myös mieheni oli nähnyt jokin aikaa sitten unta, että meillä oli pieni vauva. Hän kertoi, että se oli "superkiva" vauva, sillä se oli ihan hiljaa, eikä itkenyt yhtään. Me kuulemma asuimme mieheni lapsuuden kodissa ja tökimme vauvaa ihmeissämme, kun se oli niin nätisti. Mitähän lienee tuokin uni tarkoittaa?
Kauankohan vielä jaksan odottaa...
Toisaalta tällä hetkellä meidän talous on niin käsittämättömän huono, että ehkä meidän onkin vielä toistaiseksi hyvä olla vain keskenämme. Jospa universumi haluaakin meidän keräävän ensin hieman pesämunaa, että voimme antaa tulevalle lapsellemme mahdollisimman turvallisen kodin. Ehkä se hetki koittaa vielä, kun kaikki muu on kunnossa. Ehkä se tapahtuukin ihan pian.
Mieheni aloittaa viikon päästä työt ja minusta tuntuu, että voin vihdoinkin huokasta rahahuolillemme. Hyvät ajat on vielä edessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan pysyä asiallisena :)