Otin viikonloppuna arastellen puheeksi miehelleni meidän lapsettomuuden. Emme ole juurikaan asiasta pahemmin jutelleet, mutta kyllähän sen huomaa, että nämä epäonnistuneet yritykset vaivaavat myös miestäni.
Miehet tuskin keskenään puhuvat lastentekohommista, mutta huomaan välillä kuinka mieheni saattaa ehkä hieman liian kärkkäästi töksäyttää ystävilleen, että "noh jokos se ja se on paksuna" tai "se on niin saletisti raskaana" tjms. Siitä on hyvin helposti aistittavissa se pettymyksen määrä, mitä tämä meidän yrittäminen hänellekkin aiheuttaa. Siksi olenkin koittanut säästää häntä näiltä uusimmilta vauvauutisilta.
Mutta tosiaan aloitin keskustelun aiheesta lapsettomuus ja tokaisin, että meidän varmaan pitää sitten häiden jälkeen alkaa miettimään lapsettomuustutkimuksiin hakeutumista. Mies ei oikein innostunut asiasta vaan ehdotti mielummin lisää yrittämistä. Tyynyä peffan alle ja muita vastaavia kikkakuutosia.
Innostuin tietysti ajatuksesta, että mies haluaa lisätä pökköä pesään (haha olipas sopivan härski sanonta tähän väliin :D) ja yrittää kahta kovemmin. Asiasta puhuminen motivoi minuakin yrittämään kovemmin. Ei muuta kuin oviksen bongailua ja lisää yrityskertoja!
Vielähän tässä on siihen hääpäivään aikaa. Ei me vielä luovuta toivosta :)
P.S ovulaatio pitäisi tapahtua tällä viikolla. Tein eilen testin, jossa oli jo hyvin vahva testiviiva, mutta ei vielä positiivinen. Toivottavasti se sieltä vielä tulee. Pidetään peukkuja.
8. joulukuuta 2015
7. joulukuuta 2015
Jatkuvaa ahdistusta
En nukkunut kovin hyvin viime yönä. Minä vain pyörin ja hyörin sängyssä ja kun viimein nukahdin, näin unta vaan vauvoista ja raskaana olevista naisista. Onko tämä unta vai totta?
Valitettavasti se on totta kaikki. Viikonloppuna pärähti taas facebookkiin uusia vauvauutisia eräältä vanhalta luokkalaiseltani. Söpöjä masukuvia alkoi ilmaantua heti ilmoituksen jälkeen. Kuinka raastavaa....
Katsoin viikonloppuna pari elokuvaa(Hellyyteni kohde ja Mies joka antoi) ja ilmeisesti mitään komediaa ei enää voi katsoa ilman, että joku jossain vaiheessa toteaa olevansa raskaana. Minä vaan halusin nähdä jotain romanttisia hömppäkomedioita, mutta siitä tulikin vain ahdistus ja kyyneleet silmäkulmiin. Miksen minä saa lausua noita sanoja rakkaalle miehelleni?
Viimeaikoina myös useammassa blogissa on ilmoitettu positiivisia uutisia. Olen toki onnellinen heidän puolestaan, mutta en mahda sille mitään, että ahdistus kaivertaa sydäntäni. Milloin on minun vuoroni?
Eilen tapasin taas Tiinaa ja sain kuulla, että Silja on taas raskaana. Hienoa! Kai tämäkin oli vain ajankysymys. Tällä hetkellä siis jopa kolme hyvää ystävääni on raskaana ja loput ovatkin sitten pienten lasten äitejä. Siis voitteko oikeasti kuvitella tilannetta, jossa olen ainoa lapseton ja vieläpä vauvakuumeessa?
Olen niin yksin ja se ahdistaa minua enemmän kuin tarpeeksi. Ahdistaa, vituttaa, ärsyttää....
Miten mä pääsen tätä kaikkea pakoon?
Valitettavasti se on totta kaikki. Viikonloppuna pärähti taas facebookkiin uusia vauvauutisia eräältä vanhalta luokkalaiseltani. Söpöjä masukuvia alkoi ilmaantua heti ilmoituksen jälkeen. Kuinka raastavaa....
Katsoin viikonloppuna pari elokuvaa(Hellyyteni kohde ja Mies joka antoi) ja ilmeisesti mitään komediaa ei enää voi katsoa ilman, että joku jossain vaiheessa toteaa olevansa raskaana. Minä vaan halusin nähdä jotain romanttisia hömppäkomedioita, mutta siitä tulikin vain ahdistus ja kyyneleet silmäkulmiin. Miksen minä saa lausua noita sanoja rakkaalle miehelleni?
Viimeaikoina myös useammassa blogissa on ilmoitettu positiivisia uutisia. Olen toki onnellinen heidän puolestaan, mutta en mahda sille mitään, että ahdistus kaivertaa sydäntäni. Milloin on minun vuoroni?
Eilen tapasin taas Tiinaa ja sain kuulla, että Silja on taas raskaana. Hienoa! Kai tämäkin oli vain ajankysymys. Tällä hetkellä siis jopa kolme hyvää ystävääni on raskaana ja loput ovatkin sitten pienten lasten äitejä. Siis voitteko oikeasti kuvitella tilannetta, jossa olen ainoa lapseton ja vieläpä vauvakuumeessa?
Olen niin yksin ja se ahdistaa minua enemmän kuin tarpeeksi. Ahdistaa, vituttaa, ärsyttää....
Miten mä pääsen tätä kaikkea pakoon?
3. joulukuuta 2015
Kiireinen viikko
Tämä viikko on ollut ihan hullun kiireinen, enkä näin ollen ole ehtinyt juurikaan miettiä vauvantekohommia. Ei minuakaan sentään ihan helpolla päästetä, kun taas mediasta saa lukea uusia vauvauutisia ja Eveliinakin avautuu murheistaan ja oloistaan. Tosi kiva kuunnella kuinka toinen ei halua olla raskaana, mutta silti uskon hänen lämpenevän ajatukselle pikkuhiljaa. Olivathan he ostaneet jo uuden perheautonkin. Äitiyslomakin kuulemma houkuttaa töitä enemmän.
Meillä tuskin tapahtuu tämän vuoden puolella enää mitään edistystä vauvantekoprojektissa. Jäljellä on enää yksi ovulaatio(jos sitäkään) ja kiireiden takia tuskin ehditään sitä kovinkaan ahkerasti bongailla. Ovistestejä on jäljellä enää kolme, jotka voin tuhlata siinä kp 20 aikaan, mutta muuten en taida laittaa enää uusia tämän vuoden puolella tilaukseen.
Uusi vuosi lähestyy ja sen mukana taas uudet kujeet. Ainakin sen verran, että uusi sukunimi täytyy opetella ja uudet työtehtävät. Lapsesta en uskalla vielä ääneen haaveilla, koska kuulemma julkisen puolen lapsettomuushoitoihin on kilometrien mittaiset jonot.
No, mutta nyt kuitenkin odotellaan joulua ja nautitaan lähimmäistemme seurasta. Enää kolme viikkoa!! Iiih.
Meillä tuskin tapahtuu tämän vuoden puolella enää mitään edistystä vauvantekoprojektissa. Jäljellä on enää yksi ovulaatio(jos sitäkään) ja kiireiden takia tuskin ehditään sitä kovinkaan ahkerasti bongailla. Ovistestejä on jäljellä enää kolme, jotka voin tuhlata siinä kp 20 aikaan, mutta muuten en taida laittaa enää uusia tämän vuoden puolella tilaukseen.
Uusi vuosi lähestyy ja sen mukana taas uudet kujeet. Ainakin sen verran, että uusi sukunimi täytyy opetella ja uudet työtehtävät. Lapsesta en uskalla vielä ääneen haaveilla, koska kuulemma julkisen puolen lapsettomuushoitoihin on kilometrien mittaiset jonot.
No, mutta nyt kuitenkin odotellaan joulua ja nautitaan lähimmäistemme seurasta. Enää kolme viikkoa!! Iiih.
30. marraskuuta 2015
Yrityskerta 14?
Sain hyvän, ajatuksia herättävän, kommentin nimimerkiltä Tammen Terho. Kommentissa oli mainittu, että millä perusteella vuoden yrittäminen määritellään? Mietin itseasiassa ihan samaa asiaa, kun kävin lauantaina siellä gynellä ja hän sanoi, että "vuoden yrittämisen jälkeen kannattaa tulla uudestaan tutkituttamaan, että mistä voisi johtua ettei raskautta ole tapahtunut". No minä en siinä kohtaa vielä kehdannut sanoa, että itseasiassa ollaan jätetty ehkäisy pois jo yli vuosi sitten, koska aloin tosissani miettimään, että ollaanko me oikeasti yritetty raskautua kaikkina näinä vuoden aikana tapahtuneina kiertoina.
Voin ihan suoraan sanoa, että ei olla. Silloin ihan alussa, kun vasta jätettiin ehkäisy pois, mulla ei ollut mitään varmaa tietoa koska ovulaatio tapahtuisi. Osasin kuitenkin aavistella joistakin oireista, että nyt saattaisi olla otollinen aika jne. Huomasin kuitenkin aika pian, että olin ajoituksissani väärässä. Olin suoraansanottuna etuajassa. Tulkitsin oireitani niin, että oletin ovulaation olleen juuri tapahtumassa, kun oikeasti se olikin vasta tulossa. Huomasin tuon tosiasian silloin, kun tein ensimmäisiä ovulaatiotestejä. Ensimmäisen positiivisen ovulaatiotestin tehtyäni, yrityksiä oli takana jo kuusi, eli puolisen vuotta(kiertoni on noin 5 viikkoa) oli kulunut ihan tuosta vain. Tuon ensimmäisen ihka oikean ovulaatiobongauksen jälkeen yrityskertoja on ollut toiset kuusi, joista vain kahdessa kierrossa olen tikuttanut ovulaation ajankohdan.
Voinko siis ihan rehellisesti todeta, että yritystä on takana jo yli vuosi? Riippuu vähän näkökulmasta, mutta itse olen vielä sitä mieltä, että oikeata yrittämistä ei ole vielä tarpeeksi takana mennäksemme hoitoihin. Vaikka meillä harvemmin on edes viikon pituista taukoa yhdynnöistä, niin aina ei voi osua ajoituksissa kohilleen.
Niinpä en aio vielä heittää kirvestä kaivoon, vaan pidän mieleni positiivisena :) Toivottavasti muutkin "yrittäjät" jaksavat pysyä positiivisena, koska vielä on toivoa!
Voin ihan suoraan sanoa, että ei olla. Silloin ihan alussa, kun vasta jätettiin ehkäisy pois, mulla ei ollut mitään varmaa tietoa koska ovulaatio tapahtuisi. Osasin kuitenkin aavistella joistakin oireista, että nyt saattaisi olla otollinen aika jne. Huomasin kuitenkin aika pian, että olin ajoituksissani väärässä. Olin suoraansanottuna etuajassa. Tulkitsin oireitani niin, että oletin ovulaation olleen juuri tapahtumassa, kun oikeasti se olikin vasta tulossa. Huomasin tuon tosiasian silloin, kun tein ensimmäisiä ovulaatiotestejä. Ensimmäisen positiivisen ovulaatiotestin tehtyäni, yrityksiä oli takana jo kuusi, eli puolisen vuotta(kiertoni on noin 5 viikkoa) oli kulunut ihan tuosta vain. Tuon ensimmäisen ihka oikean ovulaatiobongauksen jälkeen yrityskertoja on ollut toiset kuusi, joista vain kahdessa kierrossa olen tikuttanut ovulaation ajankohdan.
Voinko siis ihan rehellisesti todeta, että yritystä on takana jo yli vuosi? Riippuu vähän näkökulmasta, mutta itse olen vielä sitä mieltä, että oikeata yrittämistä ei ole vielä tarpeeksi takana mennäksemme hoitoihin. Vaikka meillä harvemmin on edes viikon pituista taukoa yhdynnöistä, niin aina ei voi osua ajoituksissa kohilleen.
Niinpä en aio vielä heittää kirvestä kaivoon, vaan pidän mieleni positiivisena :) Toivottavasti muutkin "yrittäjät" jaksavat pysyä positiivisena, koska vielä on toivoa!
28. marraskuuta 2015
Onnea yritykseen!
Kävin tänään siellä gynekologisessa tarkastuksessa. Nolottaa hieman myöntää, mutta se oli siis minun ensimmäinen gynekäynti, jos ei papa-seulaa lasketa.
Ensikerta saattaa usein jännittää, mutta minä en malttanut odottaa, että pääsen ns. ammattilaisen käsiin. Varasin ajan netistä yksityiselle ja vieläpä googlettelin kyseisen lääkärin etukäteen. Löysin hyvin vähän tietoa kyseisestä lääkäristä, mutta menin silti luottavaisin mielin. Ja hän olikin aivan super ihana. Tosi mukava ja ymmärtäväinen. Olin aluksi vähän hoomoilasena, että miksikäs mä nyt tulinkaan tänne, mutta päräytin sitten heti ensalkuun, että perheenlisäys olisi suunnitelmissa ja siitähän se keskustelu sitten avautui.
Perushaastattelun jälkeen tehtiin tutkimukset ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Ei mitään mainittavaa. Kaikki oli just niinkuin pitääkin. Loistavaa! Sain heti uutta pontta lastentekohommiin :D
Kyselin hieman, että miltä tuo kiertoni vaikuttaa, kun se on kuitenkin sen 31-40 päivää ja hän sanoi vain, että ei vielä mitään huolestuttavaa, kun vuoto on vielä ihan normaali. Ei ylimääräistä tiputtelua tai muuta vastaavaa. "Kypsymisvaihe" vain sattuu olemaan minulla vähän pidempi. Koska mitään huolestuttavaa ei tuntunut olevan, niin en myöskään ottanut sitä ultratutkimusta, koska se on hieman turhan tyyris, jos ei ole mitään selkeitä oireita.
Lopulta gynekologi vain suositteli foolihapon ottamista jo ennakkoon ennen raskautta ja toivotti onnea yritykseen! :)
Vaikka olemmekin olleet ilman ehkäisyä jo yli vuoden, niin en silti koe aktiivista yrittämistä olleen takana vielä tarpeeksi. On ollut kiertoja, joissa en ole seurannut ovulaatiotani tai kiertoja, joissa ei ole kiireiden takia peitto heilunut juuri ovulaation aikaan jne.
Nyt lähdenkin taas uusin eväin yritykseen! Ovistestit käyttöön, lisään hieman liikuntaa, jos se vaikka lyhentäisi tuota kiertoa jotenkin, sekä paras osuus; lisää puuhastelua makkarin puolella!! ;D
Tsemppiä kaikille!
Ensikerta saattaa usein jännittää, mutta minä en malttanut odottaa, että pääsen ns. ammattilaisen käsiin. Varasin ajan netistä yksityiselle ja vieläpä googlettelin kyseisen lääkärin etukäteen. Löysin hyvin vähän tietoa kyseisestä lääkäristä, mutta menin silti luottavaisin mielin. Ja hän olikin aivan super ihana. Tosi mukava ja ymmärtäväinen. Olin aluksi vähän hoomoilasena, että miksikäs mä nyt tulinkaan tänne, mutta päräytin sitten heti ensalkuun, että perheenlisäys olisi suunnitelmissa ja siitähän se keskustelu sitten avautui.
Perushaastattelun jälkeen tehtiin tutkimukset ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Ei mitään mainittavaa. Kaikki oli just niinkuin pitääkin. Loistavaa! Sain heti uutta pontta lastentekohommiin :D
Kyselin hieman, että miltä tuo kiertoni vaikuttaa, kun se on kuitenkin sen 31-40 päivää ja hän sanoi vain, että ei vielä mitään huolestuttavaa, kun vuoto on vielä ihan normaali. Ei ylimääräistä tiputtelua tai muuta vastaavaa. "Kypsymisvaihe" vain sattuu olemaan minulla vähän pidempi. Koska mitään huolestuttavaa ei tuntunut olevan, niin en myöskään ottanut sitä ultratutkimusta, koska se on hieman turhan tyyris, jos ei ole mitään selkeitä oireita.
Lopulta gynekologi vain suositteli foolihapon ottamista jo ennakkoon ennen raskautta ja toivotti onnea yritykseen! :)
Vaikka olemmekin olleet ilman ehkäisyä jo yli vuoden, niin en silti koe aktiivista yrittämistä olleen takana vielä tarpeeksi. On ollut kiertoja, joissa en ole seurannut ovulaatiotani tai kiertoja, joissa ei ole kiireiden takia peitto heilunut juuri ovulaation aikaan jne.
Nyt lähdenkin taas uusin eväin yritykseen! Ovistestit käyttöön, lisään hieman liikuntaa, jos se vaikka lyhentäisi tuota kiertoa jotenkin, sekä paras osuus; lisää puuhastelua makkarin puolella!! ;D
Tsemppiä kaikille!
27. marraskuuta 2015
Valmis äidiksi?
Tässä ystäväni Eveliinan raskaushuolia(ja hänen arpomista siitä mitä tehdä sen kanssa) kuunnellessani, alan olla vaan enemmän ja enemmän vakuuttuneempi siitä, että olen valmis äidiksi.
Vielä ihan vauvakuumeeni alkuvaiheissa olin kovin epävarma siitä, että olenko sittenkään oikeasti valmis äidiksi. Nyt uskon olevani jo varma siitä, että olen valmis. Mitä enemmän ja mitä kauheampia tarinoita raskaudesta ja äitiydestä luen tai kuulen, sitä enemmän haluan jo itse päästä kokemaan sen.
Tiedän, ettei kukaan varmasti heti ensalkuun ole valmis äidiksi, mutta minä haluan ainakin yrittää. Koen, että on jo sen aika. Vink vink vaan luontoäidille. Olen valmis, auttaisitko hieman pääsemään eteenpäin.
No miksi muka minä sitten olen valmis? Ensinnäkin mieleeni tulee jo nämä ihan perustarpeet, mitkä on hyvä olla kunnossa, kun perhettä aletaan perustamaan:
• Olen ollut pian jo kymmenen vuotta töissä, joten varmaan työnantajakin olettaa perheen perustamisen olevan ajankohtaista. Ja olenhan jo siinä iässäkin.
• Myös mieheni on viimein vakituisessa työsuhteessa ja on päässyt ihan mukavasti jo tienaamisen makuun. Talous on siis turvattu.
• Olemme ostaneet ihanan asunnon, jossa haluamme elää vielä piiitkään. Huoneitakin on muutama ylimääräinen, että jälkeläisillekkin on tilaa.
• Olemme menossa pian naimisiin, joten siltäkin osin perhettä olisi hyvä alkaa perustamaan.
• Kaiken lisäksi äitinikin on jo eläkeiässä, joten lapsenvahtikin on jo valmiina :D
Eikö siis olis jo meidän aika, don't you think? Mulla olis jo pari ideaa lastenhuoneen suhteen...
Odotan huomista gynekäyntiä pelonsekaisin tuntein. Odotan innolla, että saan tietää onko kaikki kunnossa, mutta toisaalta pelottaa jos kaikki ei olekkaan kunnossa. Saa nähdä miten käy. Toivon kuitenkin, että tämä käynti helpottaisi mieltäni ja sen seurauksena tulisinkin vaan simsalabim raskaaksi. Jos kaikki olisikin vaan korvien välistä kiinni.
Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Mukavaa viikonloppua typyt!
Vielä ihan vauvakuumeeni alkuvaiheissa olin kovin epävarma siitä, että olenko sittenkään oikeasti valmis äidiksi. Nyt uskon olevani jo varma siitä, että olen valmis. Mitä enemmän ja mitä kauheampia tarinoita raskaudesta ja äitiydestä luen tai kuulen, sitä enemmän haluan jo itse päästä kokemaan sen.
No miksi muka minä sitten olen valmis? Ensinnäkin mieleeni tulee jo nämä ihan perustarpeet, mitkä on hyvä olla kunnossa, kun perhettä aletaan perustamaan:
• Olen ollut pian jo kymmenen vuotta töissä, joten varmaan työnantajakin olettaa perheen perustamisen olevan ajankohtaista. Ja olenhan jo siinä iässäkin.
• Myös mieheni on viimein vakituisessa työsuhteessa ja on päässyt ihan mukavasti jo tienaamisen makuun. Talous on siis turvattu.
• Olemme ostaneet ihanan asunnon, jossa haluamme elää vielä piiitkään. Huoneitakin on muutama ylimääräinen, että jälkeläisillekkin on tilaa.
• Olemme menossa pian naimisiin, joten siltäkin osin perhettä olisi hyvä alkaa perustamaan.
• Kaiken lisäksi äitinikin on jo eläkeiässä, joten lapsenvahtikin on jo valmiina :D
Eikö siis olis jo meidän aika, don't you think? Mulla olis jo pari ideaa lastenhuoneen suhteen...
Odotan huomista gynekäyntiä pelonsekaisin tuntein. Odotan innolla, että saan tietää onko kaikki kunnossa, mutta toisaalta pelottaa jos kaikki ei olekkaan kunnossa. Saa nähdä miten käy. Toivon kuitenkin, että tämä käynti helpottaisi mieltäni ja sen seurauksena tulisinkin vaan simsalabim raskaaksi. Jos kaikki olisikin vaan korvien välistä kiinni.
Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Mukavaa viikonloppua typyt!
25. marraskuuta 2015
Tukea ja kohtalontovereita
En tiedä onko se tämä synkkä alkutalvi vai ympärillä vellovat raskausuutiset, mutta nyt en jostain syystä saa millään sammutettua mielestäni tätä meidän vauvantekoprojektia. Pieni tauko luultavasti tekisi hyvää, mutta ennen sitä ajauduin kuitenkin lukemaan hieman vauva-foorumeita :D
Halusin lukea hieman onnellisiakin tarinoita. Niitä, joissa lopulta tullaankin luomuna raskaaksi pitkästä taipaleesta huolimatta. Niitä tarinoita joihin voin samaistua ja joista voin oppia myös paljon uutta. Etsin kokemuksia pitkän kierron omaavista naisista, jotka lopulta tulivat raskaaksi ja ovat nyt onnellisesti pienen lapsen äitejä. Löysin myös tarinoita siitä, milloin kukin on hakeutunut tutkimuksiin ja mitä siellä on selvinnyt ja miten pienillä toimenpiteillä kaikki onkin päättynyt parhain päin.
Uskomatonta, mutta mulle tuli niitä tarinoita lukiessa kyllä hyvä olo. Toivoa on siis vielä olemassa. En ole yksin ongelmieni kanssa, vaikka siitä en oikeassa elämässä kenellekkään puhukkaan. Olen jopa helpottunut. Okei löysin mä jonkun keskustelunkin, missä puhuttiin siitä, ettei yli 35 päivän kierron omaavat ovuloisi ollenkaan, mutta tyrmäsin sen myytin kokonaan. Kukahan lie tollastakin keksinyt :D
Loppuvuoden voisin hieman relata. Olla yrittämättä. Keskittyä jouluun, koska rakastan joulua yli kaiken! Riippuen lauantaina saamistani tutkimustuloksista, keväällä voisimme tosissaan hakeutua lapsettomuushoitoihin, koska keväällä... me menemme naimisiin ;) ♥
Halusin lukea hieman onnellisiakin tarinoita. Niitä, joissa lopulta tullaankin luomuna raskaaksi pitkästä taipaleesta huolimatta. Niitä tarinoita joihin voin samaistua ja joista voin oppia myös paljon uutta. Etsin kokemuksia pitkän kierron omaavista naisista, jotka lopulta tulivat raskaaksi ja ovat nyt onnellisesti pienen lapsen äitejä. Löysin myös tarinoita siitä, milloin kukin on hakeutunut tutkimuksiin ja mitä siellä on selvinnyt ja miten pienillä toimenpiteillä kaikki onkin päättynyt parhain päin.
Uskomatonta, mutta mulle tuli niitä tarinoita lukiessa kyllä hyvä olo. Toivoa on siis vielä olemassa. En ole yksin ongelmieni kanssa, vaikka siitä en oikeassa elämässä kenellekkään puhukkaan. Olen jopa helpottunut. Okei löysin mä jonkun keskustelunkin, missä puhuttiin siitä, ettei yli 35 päivän kierron omaavat ovuloisi ollenkaan, mutta tyrmäsin sen myytin kokonaan. Kukahan lie tollastakin keksinyt :D
Loppuvuoden voisin hieman relata. Olla yrittämättä. Keskittyä jouluun, koska rakastan joulua yli kaiken! Riippuen lauantaina saamistani tutkimustuloksista, keväällä voisimme tosissaan hakeutua lapsettomuushoitoihin, koska keväällä... me menemme naimisiin ;) ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
