Äitiysavustus

Hellurei, täällä mennään jo kovaa vauhtia seitsemännellä raskauskuukaudella (en kyllä tiedä millä ihmeen logiikalla nuo muka lasketaan) eli siis viikkoja on kasassa 24+4. Vointi on vielä ihan semihyvä, mutta pientä uupumusta olen jo alkanut havaitsemaan. En tiedä johtuuko se tästä kaamoksesta, mutta tällä viikolla olen ollut ihan jäätävän väsynyt. Alkaa nuo klo 5.40 herätykset tuntumaan jo aika raskaalta ja kaiken lisäksi maha tuntuu kasvaneen taas sen verran, että kaikki mun sisuskalut on litistyneet niin pieneen kasaan, että välillä on melkein vaikea hengittää. Vai liekkö se vaan närästystä. Ugh. Ja vielä ei olla edes viimeisellä kolmanneksella.

Jaloissa oon myös alkanut havaitsemaan ehkä vähän turvotusta, ainakin koiralenkin jälkeen, ja eilen huomasin noiden jalkapöydän päällä olevien suonien olevan koholla, joten kai niitä suonikohjujakin alkaa sitten pikku hiljaa tulemaan. Napa on jo ihan viittä vaille plopsahtamassa ja vatsan ihokin tuntuu välillä todella kiristävältä. Olen nähnyt kuvia äidistäni raskaana, joten oletan masuni kasvavan VALTAVAKSI. Että tervetuloa vaan venymäarvet. Iho on nyt muutenkin ollut kauttaaltaan todella kuiva, ihan päänahkaa myöten. Saa nähdä, miten selviän sitten, kun ne pakkaset rantautuu tänne eteläänkin.

Mutta otsikon aiheeseen, eli eilen haettiin viimein tuo äitiyspakkaus kotiin. Toimitukseen meni siis aika tasan sen kaksi viikkoa hakemuksen jättämisestä. Kyllä mun mielestä jokaisen ensisynnyttäjän kannattaa tuo paketti ottaa, koska onhan se nyt tämän meidän rakkaan kotimaamme yksi suurimmista rikkauksista. No toki, valinnan vapaus kaikilla, mutta itselleni tuon pakkauksen saaminen on kyllä ollut yksi unelma ja nyt se viimein toteutui!

Avattiin tuo paketti yhdessä mieheni kanssa, koska hänkin halusi nähdä, mitä kaikkea tuo kuuluisa äitiyspakkaus oikein sisältääkään ja voi pojat, kylläpä siihen mahtuukin paljon tavaraa. Just tossa vähän aikaa sitten mietin, että vitsi, meiänhän pitää vielä ostaa siihen pinnasänkyyn kaikki peitot ja petivaatteet ja muutkin kaikki, että ostettavaa riittää vielä yllin kyllin, mutta eipä tarvitsekkaan. Äitiyspakkauksessahan tuleekin mukana peitto ja siihen pussilakana, sekä aluslakana ja patjansuojalakana. Mahtavaa! Tosin lakanoita tarvii vaihtaakkin, mutta kuitenkin, näillä pääsee jo alkuun. Ja niitä vaatteitakin oli niin monta erilaista ja voi ei, miten pikkuruisia ne ovatkaan alussa ♥ Hellanlettas sentään :')

En malta odottaa, että me saadaan meiän pikkuinen syliin asti ihasteltavaksi ♥ Nyt kuitenkin odotellaan ensin joulua! Ah lemppari juhlapyhäni. Enää reilu kolme viikkoa joululomaan! Jipii!

Oisko ihan hullua antaa pojalle nimeksi Noel (joulu ranskaksi)? :D haha.

P.S. Neuloin jo toisen myssyn pojalle, mutta eri koossa. Seuraavaksi ajattelin virkata vaunuihin vaunuverhon. Katotaan saanko aikaiseksi :D

P.P.S. Anopin kootut tempaukset: Meiän pojasta tulee Spiderman xD Anoppi oli ostanut Thaimaasta meiän pojalle Spiderman-asun. HAHAHA.

2015, 2016, 2017....

Tänään julkaistiin taas uusi äitiyspakkaus. Oli pakko käydä vähän kurkkimassa sitä Kelan sivuilta, vaikka tiedän etten tule sitä taaskaan saamaan itse. Kauhea mikä kateus taas iski. Tuo äitiyspakkaus olis taas just niin meiän näkönen! Viime vuoden äitiyspakkauksesta en niin välittänyt, mutta se ihana 2015 vuoden äitiyspakkaus oli kyllä myös niin meiän näköinen. Se oli se vuosi kun niin moni ystävistäni sen äitiyspakkauksen sai.

Voih, olen jo niin kyllästynyt tähän lapsettomuuteen. Yritän koko ajan keksiä jotain "todella tärkeää" elämälleni, etten vain vaipuisi murehtimaan asioita joita en voi saada. Jos nyt ensin tämä lattiaremppa ja sitten se keittiöremontti. Tai jos vaikka vaihtais työpaikkaa. Tai jos vaikka matkustelisi maailmalle vielä, kun se on mahdollista kahdestaan. 

Kaikki tuntuu vain typeriltä tekosyiltä.

Yritän vakuutella itselleni, että vielä ei ole meidän aika.

Vielä ei ole meidän aika...