10. raskausviikko (9+0)

Viimein pyörähti ensimmäinen kymmenviikkoinen. Tuntuu tosi epätodelliselta, että ollaan päästy taas näin pitkälle ja vieläpä ilman mitään ylimääräisiä Lugesteron tai Primaspan säätöjä. Kaikki on mennyt uskomattoman hyvin. 

Viikko sitten oli jo ensimmäinen neuvolakäyntikin. Tai käynti ja käynti. Se tapahtui näin poikkeutilanteessa oltaessa etänä eli siis puhelimitse. Käytiin läpi yleisesti ihan vaan perustietoja ja minkälainen vointi on ollut. Neuvolan hoitaja on sama kuin esikoisellakin, joten ei tarvinnut hirveästi ylimääräistä löpistä. Labraan piti taas varailla aikaa ja uutena juttuna, nyt myös ultra-ajat varataan itse netistä. Ainakin siis näin meillä päin. Vähän taas pohdiskeltiin tuota mun kiertoa, kun se ei ole tosiaan mistään kaikkein tasaisimmasta päästä ja nyt, kun en ole käynyt varhaisraskauden ultrassa, niin en tosiaan tiedä ihan satavarmaksi, että millä viikoilla oikeasti eletään. Vaikka kyllähän mä sen ovulaation tikulla nappasin, niin periaatteessa kyllä tiedän aika satavarmaksi missä mennään. Tai ainakin 99 prosenttisesti varma.

Olen seuraillut taas Preglife sovelluksella, että mitä milläkin viikolla tapahtuu, niin äidin kropassa, kuin alkionkin kehityksessä. Tai nyt kai voidaan alkaa jo puhumaan sikiöstä, iih! Hyvin ajankohtaisia tuntuu olevan, että siinäkin mielessä uskoisin olevani oikeilla viikoilla. Pahoinvointia on edelleen päivittäin ja välillä on ihan todella vaikeaa saada mitään alas. Parasta on taas kerran mandariinit, nektariinit ja tomaatit. Näitä mä täällä popsin vähintään tunnin välein. Vaikka en ihan ylettömiä määriä kykene syömäänkään, niin turvotus on ihan järkyttävää koko ajan. Siis aivan koko ajan. Se ei helpota millään ja housut ja kireät paidat tuntuvat tällä hetkellä ihan todella tukalilta. Onneksi olen pääasiassa voinut erakoitua vain kotona, mutta on jotenkin ihan todella rötväle olo. En osaa kuvailla tätä olotilaa sen paremmin :D 

Mitään liikuntaa en ole kyennyt harrastamaan taas pariin viikkoon. Mies käy varmaan joka päivä tekemässä jotain treeniä ja itse haluan vain nukahtaa sohvalle. Väsymys rasittaa edelleen, vaikkakin ei onneksi ihan niin pahasti, kuin ensimmäisillä viikoilla. Semmoinen yleisvoimattomuus vallitsee koko ajan ja jos jotenkin jaksan raahautua esikoisen kanssa ulos metsäseikkailulle, niin olo sen jälkeen on kuin maratonin juosseella. Siis mä en tajua mihin mun kunto on kadonnut näin nopeasti. Ihan järkyttävää.

Vaikka nyt ollaan kuitenkin periaatteessa jo ihan turvallisilla viikoilla, ainakin siis verrattuna edelliseen elämääni ennen esikoista, niin vahva pelko siitä, ettei siellä olekaan ketään, on jatkuvasti läsnä. Pelkään, että tämä kuitenkin on vain tuulimuna tai muu vastaava. Periaatteessa kai kroppani osaa poistaa epäonnistuneet yksilöt jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta entä jos esikoisen syntymä muutti kroppaani nyt niin, ettei kuollut alkio poistukkaan itsestään? Entä jos ultrassa ei löydykkään sykettä? Kroppa on kyllä käynyt suuren muutoksen, mutta voisiko se toimia tässä asiassa vielä edelliseen tapaan, jooko. 

Eilen kokeilin epätoivoisena kotidoppleria. No eihän sieltä mitään kuulunut. En saanut esikoisestakaan sykkeitä kuulumaan, kuin vasta viikoilla 10+1. Ei pitäisi aiheuttaa itselleen turhaa huolta tällä tavalla, mutta minkäs teet. Synnytyksen jälkeen en ole tuntenut enää menkkakipuja ollenkaan ja nyt en myöskään luonnollisesti tunne mitään kohdun kasvukipujakaan. Ainoastaan jos vaikka nojaan lavuaaria vasten, niin se saa vatsassa aikaan pientä vihlovaa painetta. Ehkä siellä kuitenkin on jotain?

Noh nyt ei auta, kuin edetä taas päivä kerrallaan. Ens viikon maanantaina on käynti labrassa ja ensimmäinen seulontaultra on varattu kesäkuun puoleen väliin eli tasan kolmen viikon päähän. Saas nähdä onko meillä sitten juhannuksena näyttää taas iloisia uutisia perheillemme...vai ei.

Palaillaan taas! 

Alina + Taimi 9+0

Herkkä mieli

En oikein tiedä miten suhtautua tähän raskauteen. Olen jo jotenkin niin tottunut pettymyksiin, etten odottanut plussaa saapuvaksi. Onhan kuitenkin todennäköisyys keskenmenolle vielä huomattavasti suurempi, kuin onnistuneelle raskaudelle. Niitä kun on takana jo kolme neljästä raskaudesta.

Vaikka toki kaikenlaisia oireitakin jo on, niin pääasiassa on vielä sen verran hyvä olo, että on vaikea uskoa edes olevansa oikeasti raskaana. Lauantaina(dpo15) tein digitestin, ihan vaan näyttääkseni miehelleni mahdollisimman selkeästi tulkittavan positiivisen tuloksen, mutta viikkojen näyttäessä 1-2, alkoi taas hirveä huoli nousemaan esiin. Eikös sen pitäisi olla menkkojen oletetun alkamispäivän jälkeen jo 2-3 viikkoa hedelmöityksestä? Kauhea googlettelu alkoi ja murheet vaan kasvoi. Olin jo valmis luopumaan tästä koko raskaudesta kokonaan. 

Tänään(dpo 17) tein taas uuden raskaustestin ja vaikka viiva onkin edellistään tummempi, niin alkoi huoli siitä, että missä on mun "leffaviivat"?

Aloin taas googlettelemaan One stepin liuskatesteistä ja onnekseni löysin useamman kokemuksen siitä, kuinka viivat tummuvat hitaasti. Pääasia kai on, että viivat ylipäätään tummuvat, mutta mielessä kummittelee edelleen mahdollinen tuulimuna tai keskenmeno.

Oireita on kaikenlaisia, mutta ei vielä sitä kuuluisaa pahoinvointia. Toistaiseksi oireiden kirjoon kuuluu mm:
♦ kuivat limakalvot (nenän tukkoisuutta ja suun kuivuutta)
♦ jatkuva jano ja sitä mukaa myös koko ajan pissalla ravaaminen
♦ pistelevät rinnat ja herkät nännit
♦ hengästyminen liian helposti ja puuskuttaminen
♦ huimaus liian nopeasti noustessa
♦ väsymys ja levottomat unet
♦ herkistynyt hajuaisti
♦ vilun väreet ja palelu varsinkin öisin

Vointi on kuitenkin pääasiassa tosi hyvä. Pahoinvointia ei ole ja mitään kohdun kasvukipujakaan ei ole tai ainakin ne on tosi lieviä. Veikkaan, että synnytyksen jälkeen pois jääneet menkkakivut vaikuttaa myös siihen, miksi nyt ei ole ollut jo heti alkuun hirmuisia sukkapuikkokipuja yms. En tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia. Voihan toki myös olla, että nyt kun teen töitä etänä, niin en ole niin rasittunut ja uupunut kuin edellisessä raskaudessa ja toisaalta ehkä myös parantunut ferritiini arvokin voi vaikuttaa siihen.

No, mutta joka tapauksessa, ei auta kuin edetä päivä kerrallaan ja toivoa, että jouluna meille syntyy ihana pieni terve vauva ♥

Uusi kierto

Viime yönä alkoi taas uusi kierto. Menkkojen alkaminen sujui kivuttomasti, koska tiesin jo etukäteen, ettei mitään tärppejä olisi luvassa. Ja siis toisaalta myös ihan kirjaimellisesti kivuttomasti. Edelleenkään mitään menkkakipuja ei ole mikä taas vahvistaa epäilystäni siitä, että aiemmassa kierrossa tuntemani oireet todella olisivat liittyneet kemialliseen raskauteen.

Kemiallisessa raskaudessahan munasolu siis hedelmöittyy ja kiinnittyy kohdun seinämään ja ehtii jopa hieman nostamaan hcg:täkin, mutta vuotaa sitten kuitenkin lopulta kuukautisten mukana pois. Ehdin siis tuntemaan jos jonkinmoista oiretta, mutta jotenkin erityisesti ne kohtua vihlovat sukkapuikkokivut jäivät päällimäisenä mieleen ja sitten ne voimakkaat supistukset, jotka sitten lopulta menkkojen alettua tulivat. Voi jos olisin vaan ehtinyt tehdä testin, niin voisin sanoa 100-prosentin varmuudella, mutta nyt sanona vaan 99 % varmuudella, että se oli kemiallinen raskaus eli toisin sanoen varhainen keskenmeno. Mullahan onkin niitä jo oiva kokoelma takana... 

Noh en jää kuitenkaan vellomaan menneeseen vaan nostan katseen kohti tulevaa. Tilasin lisää o-testejä, joten tässä kierrossa mahdollisesti päästään taas niin sanotusti hommiin :D Ja nyt niitä "ilmasia" raskaustestiliuskojakin alkaa olemaan sellainen kokoelma, että vois samanlaisten tuntemusten sattuessa kohdalle vaikka vähän testaillakkin ennenaikaisesti. Vaikka en tykkääkään testailla, ennen kuin menkat on oikeasti myöhässä, mutta ihan mielenkiinnosta. Otetaan tämä sellaisena tutkimusmatkana taas, haha.

Ehkä ens kerralla ollaan taas asteen verran viisaampia.

P.S. Mielenkiinnolla seuraan myös, miten rautakuurini vaikuttaa menkkoihin. Toistaiseksi ei mitään erikoista, mutta tähän asti eletyssä elämässäni, mulla on lähes aina jonkun asteista päänsärkyä menkkojen aikaan tai jälkeen. Nyt siis mielenkiinnolla seuraan, että johtuiko tuo päänsärky ihan puhtaasti hormonimuutoksista vai ihan oikeasti raudanpuutteesta. Sitä jännityksellä odottaen...

Kemiallinenko?

Tarkkasilmäiset ehkä ehtivät jo huomata, että olen merkinnyt vauvatekoprojekti 2.0-välilehdelle kierron pituudeksi 33 päivää. Se siis tietysti tarkoittaa sitä, että menkat alkoivat lopulta lauantaiaamuyöllä.

Joku mua kuitenkin jäi hämäämään tässä jo edesmenneessä kierrossa. Jotenkin se viikko ovulaatiosta ollut pistävä ja jomottava kipu oli jotain niin selkeätä, etten voi olla väittämättä, etteikö kyseessä ollut kuitenkin mahdollisesti kiinnittymisyritys. Se oli jotenkin vaan niin selkeä, että melkein pystyin omin silmin näkemään sen munasolun kaivautuvan siihen kohdun seinämään. Haha okei, alan jo kuulostamaan vainoharhaiselta. Tuon kipuilun jälkeen ei ollut enää minkäänlaista oiretta, kunnes juuri parisen päivää ennen vuodon alkua aloin huomata tuttuja raskausoireita. Suun kuivumista ja jatkuvaa janoa, lievää närästystä ja ylitsepääsemätöntä väsymystä. Nukahdin pitkästä aikaa taas bussiinkin, matkalla töistä kotiin. Tuo oli varsin yleistä viime raskaudessani. Olin aivan kuoleman väsynyt alkuraskaudessa. Lisäksi palelin palelemistani, vaikka tallustin kotonakin aina villasukat ja paksu huppari päällä.

Lopulta kuitenkin, perjantai-lauantai välisenä yönä, palelu vaihtuikin yhtäkkiä ihan hillittömään hikoiluun. Aamulla olin pelkkä märkkä läntti ja pian huomasinkin menkkakipujen alkaneen. Mikä toisaalta yllätti myös, koska enhän ole tuntenut menkkakipuja enää raskauden jälkeen ollenkaan. Vuotokin tuntui olevan jokseenkin tavallista runsaampaa ja jotenkin erilaista.

Raskaustestiä en kuitenkaan ehtinyt tekemään, että voisin väittää epäilystäni todeksi...tai epätodeksi. Olen jo kauan sitten päättänyt, että en tee testejä ennen, kuin menkat ovat oikeasti myöhässä. Nyt toisaalta olis ollut hirveen mielenkiintoista tietää, että oliko kyseessä mahdollisesti kemiallinen raskaus vai ei, mutta toisaalta sillä ei ole nyt mitään merkitystä. HCG:tä ei ollut tarpeeksi, jotenka vuoto alkoi ja that's it. Tavallaan haluaisin voida iloita mahdollisesti onnistuneesta hedelmöittymisestä, mutta tavallaan aiheuttaisin vain enemmän stressiä miettimällä sitä, että miksiköhän raskaus ei kuitenkaan jatkunut. Onko kohdun seinämän rakenteessa jotain vikaa tai olikohan munasolussa taas jotain vikaa? Toisaalta jos kroppani kerrankin onnistui poistamaan viallisen alkion jo ennen kuin ehdin ilahtua alkaneesta raskaudesta, niin on kai sekin ihan hyvä asia.

Nyt vaan toivoisin, että kroppani onnistuisi vielä joskus kehittämään meille sen yhden vahvan ja ehjän munasolun, josta tuleva kuopuksemme saisi alkunsa.

Näihin ajatuksiin....

palaillaan taas!

Vuoden ensimmäinen

Ihanaa ja toivontäyteistä uutta vuotta kaikille!

Viime kirjoitukessani paistoi vahvasti ahdistus ja epätoivo, mutta nyt on jo huomattavasti parempi fiilis. Olen innoissani vuoden vaihtumisesta ja todella toivon, että tämä vuosi olisi edellistään parempi.

Selailin instagramista tuttujen ja tuntemattomien saavutuksia viime vuodelta ja vuosikymmeneltä ja aloin jo selailemaan puhelimestani kuvia vuodelta 2019. Mieleeni muistui taas monta asiaa, mitkä todellakin painoivat vaakakuppia epäonnistuneen vuoden puolelle. Äitini putkiremontti, kokoperheen noro, meidän ikuisuuksia kestänyt kylppäriremontti, hoitovapaan loppu ja töihin paluu, päiväkodin aloitus, sairastelut, epäonninen ulkomaanmatka. Ja eikä siinä, kyllähän näistä asioista seurasi paljon hyvääkin. Esimerkiksi äitistäni tuli tosi läheinen lapsen lapsensa kanssa meillä evakossa asuessaan, me saatiin lopulta hieno uusi kylpyhuone, poika sai uusia kokemuksia ja paljon uusia ystäviä päiväkodista ja minä pääsin taas tienaamaan lisää rahaa. Sairasteluiden johdosta ollaan myös opittu paljon uutta, esim. kuinka toimia sairaana ulkomailla ja kuinka lopulta lapsivakuutus onkin oikeastaan ihan superkätevä. Mutta loppujen lopuksi, onneksi vuosi 2019 on nyt ohi ja päästään toteuttamaan taas uusia haasteita ja kokemuksia vuodelle 2020.

Suurin haaveeni tälle vuodelle olisi, saada toinen lapsi. Olen jo suunnitellut miten sisustan lasten huoneen kahdelle lapselle sopivaksi, haha. Yksi asia ainakin on varma. En suostu ostamaan kerrossänkyä, ihan vaan koska kaikilla muillakin on sellainen. Tuun salee vielä pyörtämään pääni. Haluan lapsille samanlaiset sängyt ja vaatekaapitkin jo löytyy valmiina. Ehkä joskus tulevaisuudessa ostamme isomman asunnon ja lapset saavat omat huoneet, mutta ainakin vielä aluksi lapset saavat jakaa huoneensa keskenään. Sängystä puheen ollen. Meidän poitsusta on tullut jo niin iso poika, että päätettiin ottaa pinnasängystä laita pois. Iiik, iso poika jo! Hän tykkää ihan hirveästi, kun voi itse kömpiä omaan sänkyynsä ja päivällä leikkiessäkin voi istua niin sanotusti pehmeällä penkillä. Valitettavasti meidän pinnasängyssä ei ole mitään tukilaitaa, niin välillä poika saattaa tippua yöllä sängystä (eli siis sen noin 20 cm), mutta onneksi toissajouluna joululahjaksi ostamani jättiläisdinopehmo pelastaa ja välillä huomaammekin pojan nukahtaneen dinon päälle, eikä ole herännyt pudotuksesta ollenkaan :D

Asiasta kolmanteen. Sain tässä kierrossa tikutettua oviksen ja se tuli kyllä hyödynnettyä oikein korkojen kera. Haha okei sori. No nyt sitten olen alkanut epäilemään tätä kiertoa ihan huolella. Dpo 8-9 havahduin ihan jäätäviin sukkapuikkokipuihin kohdun ja munasarjojen alueella. Kirosin mielessäni, että luteaalivaihe sen kun vaan lyhenee lyhenemistään(viime kierrossa se oli vain 10 päivää), mutta mitään vuotoa ei ole vielä alkanut. Kaiken lisäksi tuntuu todella oudolta kokea taas niin sanottuja menkkakipuja, kun en ole niitä enää synnytyksen jälkeen tuntenut ollenkaan. Ehkä ne mun viimeaikaiset avautumiset yllättävistä menkoista on sitten tehonneet ja kroppa on taas kehitellyt omat menkkoja ennakoivat vaivansa. Toisaalta olen huomannut myös muita vanhoja tuttuja oireita. Tässä kierrossa on myös, ekaa kertaa raskauden jälkeen, rinnat olleet hieman kipeät. Tai siis tiedättekö sillai, kun vaikka halaa toista, niin rinnat tuntuu kovilta ja painaa ikävästi toista vasten.

Pikkasen oli pakko vilkaista vanhoja kirjoituksiani ennen raskautta. Olisko ihan hullu sattuma, jos TAAS siitä kierrosta, missä on ollut tiputtelua, niin tulisinkin raskaaksi. Ja mikä hulluinta, niin TAAS nappais just siitä kierrosta, kun olen ollut lomalla :D Haha olispa tosiaan älytöntä. Noh aika näyttää. Alakerrassa on nyt tyypilliseen tapaan kuivaa, kuin saharassa ja valkovuotokin on alkanut muuttua kellertäväksi, mikä varmasti viittaa (sovelluksen mukaan)huomenna alkaviin menkkoihin. Kuukuppi on jo valmiina pakattu reppuun!

Uuden vuoden lupaukseni on keskittyä taas pikku hiljaa enemmän itseeni. Tehdä paljon itselleni mieluisia asioita ja ennen kaikkea keskittyä terveellisiin asioihin elämässä ♥

Onko teillä jotain uuden vuoden lupauksia vuodelle 2020?

P.S. Käytiin eilen taas korvakontrollissa ja korvat oli puhtaat ja terveen näköiset, jipii! Toki rinnassa kuulu pientä nesteen ääntä ja nenästä löytyi kirkasta limaa, joten lienee uusi flunssa kohta taas tulossa...

Viikko rotarokotteesta

Tänään on kulunut tasan viikko rotarokotteen ensimmäisestä annoksesta. Vielä ei ole mitään kovin pahaa oiretta ollut, mutta eilen oli eka kokonainen päivä, kun ei tullut yhtään kakkavaippaa. Eli siis lievää ummetusta on kaiketi havaittavissa. Pissavaippoja tulee kuitenkin normaaliin tapaan, joten ei vielä huolestuta. Jäbä on kuitenkin vielä iloinen oma itsensä.

Jotain siellä masussa kuitenkin tapahtuu. Ilma tuntuu pörisevän suolistossa ja paukutkin haisevat selkeästi pahalle, kun ennen ne eivät haisseet millekkään.

En tiedä johtuiko rotarokotteesta vai oliko silkkaa sattumaa, mutta jäbä nukkui viime viikolla ekaa kertaa 8 tuntia putkeen. Jäbä nukahti perinteiseen tapaan noin puoli yhdeksältä sohvallamme olevaan äitiyspakkaukseen ja pyysin miestäni valvomaan sohvalla, kunnes jäbä heräisi ensimmäisen kerran. Menin siis edeltä nukkumaan, koska jäbä herää yleensä siinä kahdentoista-yhden aikaan ekalle syötölle, jolloin mieheni sitten tuo jäbän minun luokseni sänkyyn syömään. Noh havahduin sitten yllättäen vasta klo 4.30, kun mieheni kantoi jäbän luokseni. "Siis mitäh! Nytkö se vasta heräsi?" Kyllä vaan. Siinä kohtaa imetin kyllä jo ihan mielelläni, koska tissit olivat päässeet jo ihan ylikoviksi :D

Mutta me jäämme nyt jännäilemään, että koska se kakkavaippa ilmaantuu seuraavan kerran ja mihin suuntaan oireet kehittyy.

Sokerirasitustesti

Ensinnäkin kiitos kaikille influenssarokotuskysymykseeni vastanneille. Oli kiva lukea teidän kokemuksia ja mielipiteitänne asiasta. Mä itse en kauheasti tykkää ottaa kehooni mitään niin sanotusti ylimääräisiä lääkeaineita, mutta nyt kun täytyy ajatella myös pikkuisen parasta, niin oon alkanut taipumaan tuon influenssarokotteen puoleen. Mulla ei siis oo mitään niitä ihan perusrokotteita vastaan, mut tämmöset kausitaudit tuntuu vähän ylireagoinnilta, mutta siis joo, parempi kai se on suojautua :) Saan siis kuulemma tuon rokotteen sitten ens kerralla, kun mulla on marraskuussa neuvola, niin ei tarvi sen takia lähteä jonottelemaan mihinkään erikseen.

Mutta sitten tuohon otsikon aiheeseen eli sokerirasitustestiin. Halusin saada sen mahdollisimman nopeasti pois alta, joten varasinkin heti tälle aamulle ajan labraan. Enk ookki tehokas, heh. Kauheasti oon tuosta sokerirasituksesta kaikkia kauhutarinoita kuullut ja sainkin pienen stressin siitä aikaiseksi. Okei, en kovin pahan, mutta kuitenkin. Itseäni kauhistutti eniten tuo paastoaminen ja sitähän mä sitten stressasinkin. Kävin tuon 12 tunnin aikana niin monta kertaa vessassa, että olin varmasti ihan supertyhjä, kun sinne sitten aamulla menin. Maha murisi jo kovasti, eikä voimiakaan tuntunut olevan enää jäljellä. Onneksi mieheni jaksoi heittää minut sinne autolla, niin ei tarvinnut junalla lähteä seikkailemaan.

Saavuin klo 8.10 paikalle ja hoitaja oli noin viitisen minuuttia myöhässä. Ensin otettiin verikoe ja sitten sainkin jo nauttia tuon "kauhean pelottavan" sokerijuoman. Tässä nyt hyvä vinkki kaikille sokerirasitustestiin menijöille; ole janoinen :D Mä panttasin aamulla veden juontia sen verran, että mulla oli ihan kauhea jano sitten siellä labrassa. Vetelin sen kaksi mukillista vadelman makuista sokerilientä alle puoleen minuuttiin, eikä tuntunut missään. Hoitajakin katteli vähän, että "ohoh, sehän meni nopsasti". Sitten alkoi taas "paastoaminen". Olin ottanut käsityöprojektini mukaan, joten aika kului oikein joutuisasti. Ensimmäisen puolen tunnin kohdalla tunsin ehkä vähän lievää pahoinvointia, mutta pian olo taas tasoittui. Ensimmäinen tunti meni tosi nopsasti, kun niin uppouduin käsityöni pariin, kunnes oli taas verikokeen aika. Kaikki sujui todella helposti ja sitten olikin jo viimeisen tunnin aika. Etenin hyvää vauhtia käsityössäni ja voin kerrankin olla ylpeä siitä, että saan jonkun käsityön ihan siedettävässä ajassa jopa valmiiksi :D Tunti kului taas ja olikin jo viimeisen verikokeen vuoro. Olo oli suhteellisen normaali. Hoitaja kehoitti syömään jotain heti, mutta minäpä painelin suorinta tietä juna-asemalle ja kohti työpaikkaa. Napostelin yhden mandariinin siinä sitten matkalla töihin ja olo oli edelleen hyvä. Nälkä alkoi jo kasvaa ja odottelinkin jo innolla lounastaukoa.

Lounaalla tuntui hieman jotain verensokerien heittelyä eli pientä heikotusta, mutta muuten olo on kerrassaan mainio. Luulin, että tuo koe olisi ollut jotenkin tosi infernaalinen, mutta voin iloisin mielin todeta, että kyllä siitä selviää :D Suosittelen ottamaan sinne vain mukaan jotain erittäin mukaansa tempaavaa tekemistä, niin aika kuluu kuin siivillä. Tulokset verikokeista olis ilmeisesti maanantaina saatavilla, mutta en usko, että jaksan moisen takia erikseen soitella neuvolaan, vaan kuuntelen ne sitten seuraavalla neuvolakäynnillä. Toinen sokerirasitustesti on vissiin luvassa sitten taas joskus rv 26 tienoilla, mutta nythän tää onkin jo ihan tuttua huttua, niin ei tarvi niin kauheasti stressailla :D

Tällaista tällä kertaa.

Ihanaa viikonloppua taas kaikille!!

Epävarmuus

Luulisi, että sen tiistaisen ultran jälkeen olisin osannut ottaa tämän raskauden vähän rennommin, mutta päin vastoin. Epävarmuus ja menettämisen pelko on nyt vaan kahta kauheampi.

Olen alkanut ylireagoimaan kaikkeen. Tällä viikolla on tuntunut jokseenkin enemmän juilimista ja vihlontaa kohdun seutuvilla. Pahoinvointi on ollut jotenkin helpommin hallittavissa tai sitten se on vähentynyt. Kuitenkin jostain on tullut aivan kauhea turvotus ja olo on välillä tosi tukala. Väsymys ja uupumus on ollut ihan jäätävää ja välillä meinaankin purskahtaa itkuun ihan pienistäkin asioista. Jos kuulen radiosta jonkun biisin, jossa lauletaan menettämisestä, niin tulkitsen sen heti enteeksi. Olenko jo menettänyt pikkuiseni? Mietin keskenmenoa vähän väliä ja oloni raskaudesta on todella, todella epävarma.

En tiedä mitään keinoa rauhoitella itseäni. Ens viikon torstaina on eka neuvola, mutta saas nyt nähdä alkaako vuoto taas just ennen sitä käyntiä. Ahistaa jo valmiiksi pelkkä ajatuskin. Ei ne siellä neuvolassakaan voi varmaan kauheasti rauhoitella mitenkään vielä näillä viikoilla. En tiedä voiko sillon vielä kuunnella sykkeitä vai onko siellä edes mitään laitteita millä kuunnella niitä.

Tällä hetkellä tämä raskaus vain ahdistaa kaikin puolin ja haluaisin vain kelata parisen viikkoa eteenpäin, että tietäisin onko enää toivoa jäljellä.

Ahdistunut ja huolissaan.

Alina ja pikkuinen 7+3

EDIT. P.S. Ainiin, naamaan yrittää taas puskea jotain näppylän tynkää. Viime raskaudessa luulin sen olleen hyvä merkki. No eipä ollut.... Tää on niin mennyt jo kesken T-T

Voi kuinka toivonkaan...

Vielä en ole päässyt r-testiä tekemään. Koitan muistaa ostaa sen tänään, kun käydään kaupassa. Laitoin jo pari digiäkin tilaukseen Raskauskeijulta, mutta posti nyt kulkee vähän millon sattuu.

Olen jo hieman salaa laskeskellut mahdollista laskettua aikaa ja tiettekö, kerrankin mulla on ihan tosi hyvä fiilis siitä. Joo, mä tiedän, ettei me välttämättä taaskaan päästä sinne asti, mutta ainahan sitä voi haaveilla. Ensinnäkin, te tiedätte mun kauhean pelkoni siitä, että laskettu aika osuu jollekkin merkkipäivälle, koska se on aina ollut huono enne. Noh jos nyt lasketaan sen mukaan, että ovis oli ehkä sillon kp 25, niin raskauslaskurin mukaan la olis 18.3 ja sillon ei todellakaan ole kenenkään merkkipäivä :D Jipiii!! Sen sijaan maaliskuun lopulla on meidän 2. hääpäivä, mikä ois tietty äärimmäisen ihana hääpäivälahja. Lisäks me ehdittäis saada vauva just ennen, kun mun mies täyttää 30. Ja sehän on siis aina ollu mun tavoitteena, että saisin lapsia ennen kolmeakymmentä(itehän tosin olen silloin vasta täyttänyt 29). Älkää ottako liian tosissaan tota. Se ikä on vaan mulle joku ihmeen päähän pinttymä :D

Oon ehkä elelly lomallani niin huolettomasti, etten ole tajunnut kuulostella kroppaani kunnolla, mutta nyt kun olen alkanut asiaa taas miettimään enemmän, niin olen kyllä tuntenut jo jonkun aikaa pientä nipistelyä kohdun seutuvilla. Olen toki olettanut sen johtuvan vain lähestyvistä menkoista, mutta jospa siellä oliskin joku salamatkustaja kyydissä. Tänäaamuna heräsin myös vilunväristyksiin, samaan aikaan kun mies hikoilee vieressä, hellepäivien aiheuttamaa lämmönnousua makuuhuoneessamme. Lisäksi mittasin tänään taas aamulämmön ja se näytti 36.64 astetta eli on se ainakin huomattavasti korkeampi kuin alkukierrossa, kun mittasin vielä alle 36 asteen. Ovis on siis todennäköisesti jo tapahtunut, mutta milloin, niin sitä ei moni tiedä :D Tämä siis todistaisi sen, että eilinen ovisplussa ei johtunut oviksesta, koska jos olisi, niin ovis tapahtuisi vasta tänään ja lämmönnousu tulisi vasta reippaasti sen jälkeen.

Merkit näyttää siis toistaiseksi ihan lupaavilta. Jos tässä nyt tosiaan on tosi kyseessä, niin on kai syytä kehittää jokin taistelusuunnitelma. Ajattelin aloitella nyt ainakin lugesteronilla ja sillä primaspanilla(50mg) ja kaapista taitaa löytyä vielä Multivitan Raskaus ja Imetys vitamiineja, joten näillä nyt ainakin alkuun. Toki lugesteronit vähän haittaa keskenmenovuodon alkua, mutta otan nyt sen riskin ja toivon, että tällä kertaa päästään näkemään elämää vielä sen 7+0 jälkeenkin.

Pitäkää peukkuja!

Kuva google

Kiirettä

Huh olen ollut todella kiireinen nyt tällä viikolla. Töissä on kiirettä ja illat menee rempatessa yömyöhään ja rempan jälkeen kaatuu vaan suoraan sänkyyn nukkumaan. Päivät menee hujauksessa.

Tänään kalenterisovellukseni kertoo, että "kuukautiset ovat tuloillaan". Siistiä! En edes muista millon viimeksi mun luteaalivaihe olisi ollut näin oikeaoppisesti 14 päivää ilman mitään tukilääkettä. Aamulämpö näytti 36.51 astetta eli pientä laskua on jo havaittu. Eilen se oli siis 36.61 astetta.

Oireet ovat olleet melko vähäiset tai sitten en ole vaan ehtinyt noteeraamaan niitä. Naama kukkii kuin kevätniitty, kun ei ole oikein ehtinyt tarkkailemaan ruokavaliotakaan viime aikoina, vaan on tullut syötyä kaikkea hetivalmista ja superepäterveellistä. Rinnat on ihan tötteröllä ja masukin on ollut yllättävän kovalla. Yleensä mulla onkin pms-oireena kauhea turvotusummetus ja heti kun menkat alkaa, niin suolisto toimii taas kuin unelma :D

Mitään menkkoja enteileviä jomotuksia ei ole ollut yhtään. mikä toisaalta tuntuu vähän oudolta. Tänään on tuntunut jo pikkuisen pistelyä kohdun seutuvilla, mutta en sitten tiedä onko siellä menkat tuloillaan vai kova kakka :D haha.

En ole uskaltanut vielä testailla, koska en halua jinxata mahdollista raskautta. Viimeistään raskaustestillähän saa vuodon houkuteltua paikalle. Salaa kyllä laskin jo lasketun ajankin ja se osuisi tietysti itsenäisyyspäivälle. Enkös mä jo manaillut aiemmin, että jos laskettu aika osuu jollekkin juhlapäivälle, niin se ei ole hyvä merkki -_- Edellisten raskauksien laskettu aika on osunut Halloweenille ja mieheni syntymäpäivälle. Eihän niissä sitten hyvin käynyt.

Nojoo, mutta odottelen nyt ainakin iltaan asti, jos se vuoto sieltä yllättäisi :)

Palaillaan taas!

Täällä taas!

Reissusta ollaan nyt palattu ja voi vitsi oli kyllä ihan mieletön kokemus. Islanti on kyllä ihan huikea paikka ja ihmiset siellä on niin ihanan lepposia kaikki :D Pakko päästä vielä joskus uudestaan sinne!

Thingvellir

Ja arvatkaapas mitä! Menkat ei ees yllättäneet kesken reissun. Yllättävää! Kalenterisovellukseni kertoo, että tänään on vielä kaksi päivää jäljellä vuodon alkuun, joten jos tuo pitää paikkansa, niin täytyy kyllä antaa aplodit tälle luomukierron keltarauhaselle. Toimii!

Kaikenlaisia oireita tuo keltsi onkin tässä kierrossa aiheuttanut. Oikeastaan aika lähelle niitä lugesteronin aiheuttamia oireitä mennään. Lämmöt on pysynyt korkeella, ainakin vilunväreistä päätellen. Matkalla en tietenkään mitannut, eikä tämänkään aamuista tulosta voi oikein pitää pätevänä kaiken univajeen ja matkailun takia, mutta ei se kuitenkaan vielä ihan täysin ole romahtanut. Mittasin siis tänään 36.41 astetta ja toisella mittauksella vielä 36.64 astetta. Muita oireita onkin sitten kuivat limakalvot (nenästä tulee niistäessä verta) ja suu on koko ajan ihan rutikuiva. Koko ajan on ihan kauhea jano. Lentomatkallakin taisin juoda yhden 0,5 litran vesipullon ja toisen samanlaisen limupullon kokonaan ja jano oli edelleen kova. Retkilläkin kannoin aina vesipulloa mukana. Sen sijaan kuitenkin alakerrassa ei olekkaan niin kuivaa, ainakaan miehen mielestä :D Taitaa enteillä menkkoja saapuvaksi nuo loppukierron limat.

Mutta olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että tuo keltsi tuntuu välillä toimivan ihan hyvinkin.

Reissussa onnistuin vissiin vähän vilustuttamaan itseni, koska kurkku on ollut eilisestä asti karhean kipeänä. Tietenkään tämä kuiva suu ei yhtään auta asiaa ja sen takia olenkin saanut juosta koko ajan vessassa, koska yritän pitää kuivan kurkkuni kosteana juomalla litroittain teetä :D

Tänään alkaakin sitten lattianpurkuoperaatio. Saas nähdä pysynkö hereillä, kun kotiin pääsen, sillä reissuväsymys painaa aikas kovastikkin.

Noh ei auta itku markkinoilla! Ihanaa maanantaita kaikille!

Gullfoss

Että mitähän *ittua?

Oon suoriutunut tästä taukokierrosta ihan kohtuullisen kiitettävästi. En ole jaksanut stressailla mitään, enkä ole muistanut seurailla edes kierronpäiviä, mutta nyt oli aivan pakko tarkistaa, että mitähän *ittua! Nimittäin tiputtelu on täällä taas.

En edes muistanut koko ongelmaa, mutta tänään sitten vessassa käydessä se muistui taas mieleeni. Siis mä en käsitä. Tänään on vasta kp 15! Tosi kiva kun ei ole edes pikkuhousunsuojaa mukana töissä, niin piti sitten hätäpäissäni laittaa tampooni, kun ei tiedä mihin tää vielä yltyy.

Mietin myös sitä vaihtoehtoa, että voisko se olla merkki oviksesta. Tosi epätodennäköistä koska nyt tosiaan ollaan vasta kp 15:ssa, joten se olis tosi aikaista mulle. En ole tikuttanut, koska odottelin ovista vasta ensi viikolle, joten ajattelin hyvillä mielin aloittaa vasta viikonloppuna. Tänään en mitannut edes aamulämpöä, koska ajattelin tuloksen olevan epätarkka, koska nukuin vähän heikosti. Eilen aamulämpö oli vielä 36.09 astetta, että sinänsä jos huomenna lämmöt on noussut sen puolisen astetta, niin tämä tosiaan oli ovis. Vasemmalla alaselässä on kyllä tänään tuntunut epämääräistä jomotusta, joten jotain siellä kyllä tapahtuu. Limojen perusteella sanoisin ovikseen menevän vielä ainakin muutaman päivän.

Lueskelin oman blogini kirjoituksia ajalta jolloin viimeksi ilmaantui tiputtelua. Löysin TÄMÄN tekstin. Siis voitteko kuvitella. Melkein kuin deja vu olisi tapahtunut, kun lähestulkoon tasan vuosi sitten helmikuussa ilmaantui tiputtelua jostain syystä jo kp 13 ja kp 14 ilmaantui ovisplussa testitikkuun. Harvinaista! Aloitin tuolloin ekan terolut kuurin ja satuinpa tulemaan tuosta kierrosta vieläpä raskaaksikin. Ihan uskomatonta!

Sen jälkeen tiputtelua ei ole enää ollut, vaikka en ole edes käyttänyt keltarauhasvalmisteita joka kierrossa.

Tänään on varmaan pakko tehdä ovistesti, jos siinä jotain vielä ilmenis. Mietin kuumeisesti, että otanko tässä kierrossa sittenkin lugesteronia, koska tiputtelu saati menkat ei tosiaankaan nyt sopisi meiän reissuun. Taitaa paska osua tuulettimeen sen suhteen ja täytyy sanoa hyvästit kuumille lähteille jo etukäteen. Voihan perse!

Tämmöinen murhenäytelmä täällä taas :D Palaillaan!

Taukokierto

Thank God it's Friday, nimittäin puolukkapäivät ovat täällä taas! Tänään mennään siis jo kp 2:ssa. Aamulämpö oli laskenut reippaasti jo 36.28 asteeseen. Ihan hyvältä vaikuttaa siis, jos ajatellaan, että estrogeeni siellä jäähdyttelee kroppaa. Clomi-kierroissahan tuo lämpö on jäänyt aina junnailemaan tuohon 36.34 asteeseen, että kaikki sen alle on jo parempi :)

Nyt alkoi siis taukokierto. Vaikka tarkoitus ei olekkaan piinailla millään lailla, niin olen ihan hieman vaan koukuttunut tuohon aamulämmön mittailuun :D Musta on niin hauskaa seurata sitä viivadiagrammia, joka piirtyy mun kalenterisovellukseen. Ei kai se oo niin suuri paha? Ehkä mun tosissaan pitäis vaan yrittää jättää nyt mahdollisimman paljon kaikki yrittämiseen liittyvä pois elämästä. Edes yhden kierron verran. Taukoa mittailuista ja testailuista, taukoa blogeista ja foorumeista. Hui, onko tuo enää edes mahdollista :D

Mutta joo. Vatsavaivat jatkuu edelleen. Maha on ihan superkuralla edelleen, joten nyt jätin sitten testiksi sen macan pois päivän vitamiiniannoksesta. Sen sijaan aloitin eilen taas Royal Geleen ja Möller Tuplan, joten nyt vaan toivotaan, että limakalvot palautuis taas normaaliksi. Olo on vatsavaivoja lukuunottamatta ihan semihyvä. Vuoto on ollut kirkasta, mutta ei kovin runsasta vielä. Perus menkkakivutkin tuntuu olevan vielä aika lieviä, vaikka normaalisti olisin jo tokan päivän aika ottanut parikin särkylääkettä. Ehkä ne limakalvot on vaan sit olleet niin onnettomat, ettei sieltä oo mitään kovin suurta tulvaa tässä kierrossa tulossakaan. Ei haittaa. En malta odottaa, että nää kaikki ärsyttävät vaivat vaan loppuis ja olo olis mahdollisimman normaali. Enää muutama päivä jäljellä.

Tänä viikonloppuna ei ole yhtään mitään sovittua luvassa. Pullaa ajateltiin leipoa :)

Superihanaa la(i)skiaisviikonloppua kaikille! :D ♥

Kipeäkö?

Teinpäs sitten eilen iltapäivällä viimein tuon testin ja negaahan se näytti. Niin puhtaan valkoinen oli, ettei epäilystäkään tuloksesta. Päätin jättää eilisillan lugen ottamatta ja nyt sitten odotellaan vaan vuodon alkamista.

Olin jo varautunut heräämään taas hikilammikosta, kun keltarauhashormoni vähenee, mutta yllätyksekseni tärisinkin vilusta. No onhan tuolla ulkona ollutkin tänään vähän enemmän pakkasta, mutta mittasimpa taas perinteiseen tapaan aamulämmön ja yllätyksekseni se näyttikin 36.77 astetta. Ööh mitähän nyt taas? Ehkä mä sit oon ihan oikiasti vaan tulossa kipeeksi. Mieskin valitteli jo hieman miesflunssaansa :D

Joka tapauksessa vuotoa odottelen nyt viimeistään perjantaille saapuvaksi. Masu on edelleen hieman kuralla ja aamulla tuntuu pahoinvointia, mutta raskaana tässä ei siltikään olla. Niimpä aloin miettimään, että voisiko tuo vatsavaiva johtua siitä macasta? Onko kellään kokemusta? Olen nyt pikku hiljaa kasvatellut annoksen kokoa ja nyt olen ottanut jo kolme tablettia. Tarkoituksenani oli nostaa annos aina tuohon neljään tablettiin saakka ja sitten lopettaa kokonaan, mutta nyt jos tämä vatsavaiva ei lopu, niin täytynee lopettaa sen syöminen ja katsoa onko sillä vaikutusta.

Ah oon niin helpottunut, kun lopetin lugejen ottamisen. En tiedä onko yleistä, mutta mulla se ainakin tappaa halut ihan totaalisesti :D Nyt on jo heti sellanen fiilis, et en malta odottaa liukkaankelin päiviä, kun peti hommat (kirjaimellisesti) luistaa sillon paremmin xD Okei noniin eiköhän tää ollut sit tässä.

Eilen saatiin haettua meiän lattiamateriaalit ja nyt sit vaan odotellaan kuukauden päivät, että päästään aloittelemaan remonttia. Jipiiiii!

Vatsavaivoja

Tämä kierto on ollut kyllä kaikinpuolin niin omituinen, että toivoisin sen olevan jo ohi. Tänään onneksi sentään jo dpo 12, joten ei ole enää montaa päivää.

Ensinnäkin mä oon jo ihan totaalisen kyllästynyt noihin lugeihin. Musta tuntuu, että tässä kierrossa siitä on tullut taas ihan erilaisia oireita kuin yleensä. Tässä kierrossa huomasin muun muassa lievää huimausta ja pahoinvointia. Mahakin on jotenkin ällöttävän turvonnut ja koko ajan tuntuu ikävää paineen tunnetta.

Koko viime viikon on itseasiassa tuntunut ikävää paineen tunnetta mahassa ja lievää etovaa oloa. Epäilin, että kuvittelen vain oireet, koska työkaverini joutui juurikin viime viikolla kesken työpäivän lähtemään kotiin hoitamaan noroviruksesta kärsivää lastaan ja saipa koko muukin perhe sen sitten lopulta. Perjantaina koin lievän ruokamyrkytyksen, kun söin lounaaksi salaattia ja ei mennyt kuin tunti ja maha meni aivan kuralle. Olin ihan satavarma, että nyt se norovirus iski minuun, mutta loppupäivän masu oli kuitenkin ihan suht normaali ja pystyin syömään ihan normaalisti. Ajattelin myös tyhmänä, että "haa tämähän on varmaan raskausoire" ja testasin sitten negankin silloin perjantaina. Lauantai aamuna söin tuota samaista salaattia ja koska maha meni taas täysin kuralle, niin tiesin satavarmasti, että kyseessä olikin vain ruokamyrkytys. Noh onneksi loppupäivän masu oli taas kunnossa ja pääsin kavereiden kanssa syömään ja leffaan (taas kerran! :D) eikä ollut mitään ongelmaa. Eilen masu oli koko päivän ihan kunnossa, mutta tänään se on taas tuntunut tosi inhalta. Lievästi kuralla ja pahoinvointi alkaa lähennellä yökkäysrefleksiä. Mitä ihmettä nyt taas?

Olo on hieman hämmentynyt. En usko raskauden alkaneen, koska oireet ei vaikuta samoilta kuin edellisissä raskauksissa. Edellisissä raskauksissa selkeimmät oireet ovat olleet turpeat silikonirinnat ja juuri ennen plussausta alkava löysävatsa. Nyt rintoja pistelee vähän ja ne tuntuu raskailta, mutta ei ole sellaiset superpinkeät mitä ne on edellisissä raskauksissa olleet. Vatsaoireita tässä nyt on ollut jo viikko oviksesta enemmän tai vähemmän. Argh.

Odotan keskiviikkoa kuin kuuta nousevaa, että voin vihdoin lopettaa luget ja aloittaa uuden kierron vailla huolen häivää. Sori nyt tällainen epätoivoinen avautuminen, mutta olo ei oo tällä hetkellä mikään mahtavin -_-

Huoh mikä maanantai!

Kolme skenaariota

Eilen tunsin ihan jäätävää paineen ja kivun tunnetta oikean munasarjan kohdalla. Mietin ihmeissäni, että ei kai nyt sentään ovulaatio yllättänyt. Kipu meni onneksi noin tunnissa ohi. Aamulla mittasin taas lämmön ja se näytti tältä:

36.28 astetta. Öö mitäh? Jos tuo on lämmön nousu, niin oliko eilinen kipukohtaus ovulaatio? Ei kai nyt sentään vielä. Huomatkaa kuinka kalenterisovellus ennustaa oviksen olevan vasta kp 21.

Huominen vasteultra jännittää nyt siis entistäkin enemmän. Sitä odotellessa olen kehittänyt kolme mahdollista skenaariota mitä on tapahtunut :D

1. Huomenna aamulla huomaan lämmön jatkavan nousuaan ja totean eilisen olleen ovulaatio. Ultrassa todetaan väite todeksi ja oikealla munasarjassa möllöttää enää vain keltarauhanen.

2. Oikea munasarjani heräsi juuri koomasta ja alkoi hirveällä tohinnalla kasvattamaan munasoluja. Huomenna ultrassa todetaan, ettei vastetta ole vieläkään ja ovis ilmaantuu vasta joskus kp 21 tietämillä.

3. Eilinen kipukohtaus johtui limatulpan irtoamisesta ja tänään illalla huomaan pyyhkiessä "kananmunavalkuaiset" ja totean oviksen tapahtuvan noin kolmen päivän päästä. Ultrassa todetaan 20mm follikkeli ja limakalvot ovat onnettomaakin onnettomammat, koska clomifen.

Pessimisti ei pety, ei vaan... Mikä vaan noista skenaarioista voi ihan hyvin pitää paikkansa. Limojen perusteella veikkaisin oviksen olevan vasta tulossa, koska en ole huomannut olevan vielä mitenkään erityisen liukasta. Toki limojen vähyys saattaa johtua myös siitä, etten ottanut tässä kierrossa ollenkaan royal geleetä, sillä niissä kierroissa joissa olen sitä ottanut, on ollut todella selkeät limat ja muut. Tässä kierrossa on ollut jotenkin tosi kuivaa ja himot on ollut tosi vähäiset, mutta en sitten tiedä olenko vaan tottunut niihin mehukkaisiin royal gelee kiertoihin, että pidän sitä jo normaalina :D

Nyt vähän ärsyttää, kun ei ole tullut testailtua ovista tässä kierrossa vielä ollenkaan. Jotenkin ajattelin, että turhaan mä tikutan ennen sitä ultraa, kun ei siellä kuitenkaan vielä mitään merkittävää ole tapahtunut. Nyt on vasta kp 12, siis ihan liian aikaista mulle! Nyt sit toivotaan, että ovis olis vasta tulossa, koska en todellakaan ollut varautunut näin aikaiseen ovikseen ja tallettelut ei siis tosiaankaan osunut kohilleen.

Noh huomennahan se selviää sitten.

Irtiottoa

Oih, viikonloppuna tulikin sitten irroteltua oikein kunnolla, nimittäin nyt vähän väsyttäis :D Launtaina tosiaan käytiin parin kaverin ja mieheni kanssa syömässä ja sen jälkeen käytiin hakemassa kaupasta herkkuja ja vähän juomia ja tultiin meille katsomaan leffaa ja herkuttelemaan. Loppuillasta mentiinkin sitten takaisin sinne ravintolaan ja otettiin siinä parit juomat ja rupateltiin ja lopulta pääsinkin nukkumaan vasta joskus puoli kolmen aikaan yöllä. Sunnuntaina heräsin alakerran naapurien riitelyyn jo puoli ysiltä, joten unet jäi vähän turhan vähäisiksi. Lisäksi käytiin vielä äitini luona syömässä synttäripäivällistä ja illalla vielä mieheni porukat tulivat meille syömään kakkua. Huhhei, tulipas taas oikein kunnolla tehtyä pientä irtiottoa tähän hormonihoitokiertoon, koska nyt mulla ei oo mitään hajua missä kp:ssa mennään :D No on mulla ehkä vähän.

Torstaina koittaa viimein tuo vasteultrapäivä. Vähän on kyllä sellaisia tuntemuksia, että jotakin vastetta olisi tapahtunut, mutta sitten taas toisaalta olen varautunut siihenkin, ettei yhtään vastetta ole taaskaan tapahtunut ollenkaan. Olen huomannut pientä pistelyä oikeastaan molemmissa munasarjoissa, mutta ehkä hieman vahvempana oikealla. Lisäksi tässä clomikierrossa on jostain syystä tuntunut pientä pistelyä myös rinnoissa. Aamulämpö näytti tänään 36.08 astetta, joten estrogeeni on oletettavasti palannut taas hommiin :D Vitsi miten jännää olis, jos ovis tulis taas ennen kp 20. Se olis jo toinen kierto putkeen ja näin ollen siis oikeaan suuntaan oltais menossa.

Mutta ei muuta kuin mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Tänään on kyllä pakko ottaa päikkärit -_- zZ

Kp 7

Tänään otin vihdoin viimeisen annoksen Clomifenia. Mulla on mennyt tuohon niin hermot. Heräsin aamuyöstä moneen kertaan hiestä märkänä ja nyt kiukuttaa, kun tuli nukuttua huonosti >.< Onneksi on sentään perjantai.

Muita tuntemuksia ei clomeista ole nyt tullut. Nuo kuumat aallot on ne piinaavimmat ja todennäköisesti ne jatkuu vielä pitkään kuurin jälkeenkin, ainkin mitä vanhoista teksteistäni lueskelin. Argh. Aamulämpö näytti 36.35 astetta, mikä tuntuu olevan se mun peruslämpö.

Eilen tuli postissa nuo Lifestä tilaamani foolihapot ja macajauhetabletit. Täytyy sanoo, ettei ne kyllä foorumeilla liioittele yhtään. On se kyllä ihan kauhean hajuista. Noh onneksi se uppoo nopeasti runsaan veden kanssa. Vähän jänskättää onko sillä mitään vaikutusta, mutta kiva kokeilla taas pitkästä aikaa jotain uutta "rohtoa" :D Nyt otan siis joka aamu yhden foolihapon, D-vitamiinin ja maca-tabletin. Tuota maca-annosta pitää vissiin nostaa asteittain jopa neljään tablettiin päivässä, mutta katotaan nyt miten tää tästä lähtee käyntiin.

Tänään leivon kakun ja huomenna pidetään mukava päivä parin kaverini kanssa.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Kuumaa - kylmää

Heräsin aamulla ihan hiestä märkänä. Otin peittoa pois päältäni ja yhtäkkiä aloinkin hytistä kylmyydestä. Jahas, kuumat aallot ovat täällä taas. Vitsi en muistanutkaan, kuinka inhottavia nuo kuumat aallot osaavatkaan olla :D Ja tästä se vasta alkaa.

Mittasin aamulämmön ja se oli noussut 36.48 asteeseen, mistä voinen päätellä clomifenin blokanneen estrogeenin onnistuneesti. Vielä maanantaina leukaani ilmestyi rykelmä inhottavia turvonneita ja kipeitä näppyjä, mutta tänään ne olivat jo kaikonneet ja jäljellä on enää vain pieniä punaisia pisteitä. Ah hormoonit, miten ihania oireita ne aiheuttavatkaan :D

Vielä pitäisi kaksi päivää nappailla clomifeneja ja sitten vaan jännityksellä odottelemaan kp 13:sta vasteultraa. Pistin Lifestä tilaukseen lisää foolihappoa ja tällä kertaa tilasin myös testiin macajauhetta tablettien muodossa. Oon törmännyt tuohon macaan monessa paikassa googletellessani hyvitä tärppivinkkejä ja nyt ajattelin viimein itsekkin kokeilla. Sen pitäisi kuulemma tasapainottaa hormonitasoja. Se on siis varmasti mulle ihan passeli rohto, jos vaan toimii. Ei auta kuin kokeilla.

Menkat alkaa olla jo pikku hiljaa loppu. Jotain onnetonta tuhruttelua enää. Kiitos paljon kaikille aiempaan tekstiini kommentoineille. Ehkäpä tämä oli vaan sattumalta vähän niukempi kierto ja ens kierrossa taas normimeiningillä :)

Odotan jo viikonloppua kovasti. Kutsuin pari läheisintä kaveriani minun ja mieheni kanssa syömään ja ruokailun jälkeen mennään meille katsomaan elokuvaa (Bad moms, haha) ja sitten syödään ihanaa triplasuklaajuustokakkua ja juodaan skumppaa taas kerran kasvaneen vuosikertani kunniaksi :D Pieni herkuttelu sallittakoon.

Oke, palaillaan taas!

Lopun alku

Tänään on dpo 11 ja aamulämpö oli nyt sitten kohonnut sinne 36.74 asteeseen :D Kiva, luget toimii vähän jäljessä. No ei siinä mitään. Huomenna olis tarkoitus ne lopettaa, kun testi näyttää negaa. Odottelen siis menkkojen alkavan siinä lauantain pintaan, viimeistään sunnuntaina. Sitten ollaan vielä ihan sopivasti aikataulussa sen vasteultran kanssa.

Ens viikolla alkaakin sitten taas uusi clomikierto ja tällä kertaa tupla-annoksella. Vähän jännittää jo. Juteltiin eilen miehen kanssa, että nyt kun minä taas pistän kaikki panokset peliin, niin olis ihan reilua, että hänkin sitten tekis kaikkensa hyvä tärpin eteen. Ihan vaan vaikka pikkuisen kuntoilemalla ja parantamalla ruokavaliota, niin se kelpaa jo minulle. Toki tiedän, että kaikki ruokavalion muutokset yms. vaikuttaa kehon sisällä vasta viikkojen tai kuukausien päästä, mutta jostainhan se on aloitettava. Pääasia, että pysytään terveenä :)

Toivo tähän kiertoon on siis jo kokonaan hiipunut. Oireita ei ole juuri nimeksikään. Aamulla herään aina siihen, että palelen ja nyt ihan viimepäivinä olen huomannut jännän jutun, nimittäin selkounet. En tiedä onko tuo nyt ihan oikea termi, mutta siis muistan ihan selkeästi mitä unta olen nähnyt. Eilen näin unessani meidän entisen koiran(voi että miten onkaan ollut ikävä häntä) ja viimeyönä näin unta Trumpista :D Taisin tokaista siinä jotain, että "Eipä olis Trump arvannut, että sen presidentin ura jää näin lyhyeen" tyyliin. Haha. Mutta joo, muuten on siis ihan normaali olo. Ei vielä mitään varsinaisia menkkakramppeja ole havaittu, mutta eiköhän ne tässä lähempänä dpo 14:sta ilmaannu.

Olen ollut viime aikoina vähän muissa maailmoissa, niin ei ole tullut oikein kirjoiteltua. Eilen oltiin duuniporukan kanssa "virkistäytymässä" ja sitten tuo tuleva lattiaprojekti pyörii kokoajan mielessä. Olen siitä niin super innoissani! Lisäksi ens viikolla täytän taas vuosia ja ajattelin, että jos leipoisin kakun ja kutsuisin kaverit sitä syömään ja jos nyt viimein sen yhden Elyseén poksauttais pois sieltä viinihyllystä :D

Että joo, tämmöistä taas tänne. Palaillaan!