Latenssivaihe

Nyt voin ihan rehellisesti myöntää tietäväni miltä supistus tuntuu :D haha.
Latenssivaihe tosiaan lähti pikkuhiljaa käyntiin sitten viime kirjoittelujeni. Kerroin tunteneeni ihmeellisiä menkkakipuja ja lopulta totesin, että nuo kivut olikin just niitä supistuksia.

Aluksi supistuksia tuli tosi satunnaisesti ja ne kesti vain noin 10 sekunttia kerrallaan. Kipukaan ei ollut vielä kovin kovaa tuossa vaiheessa. Eilen iltapäivällä supistukset kuitenkin alkoivat säännöllistymään ja niitä tuli jopa useamman tunnin ajan noin 10-15 minuutin välein. Supistusten lisääntyessä huomasin myös limaisen rusehtavan vuodon lisääntyneen. Kohdunkaula siis selkeästi kehittyy tulevaa synnytystä varten.

Yötä myöten nuo supistukset kuitenkin alkoi taas harvenemaan ja lopulta otin vain 1g Paratabsin ja menin nukkumaan. Okei, pakko myöntää, että tuo särkylääke ei vaikuttanut mihinkään, mutta sain kuitenkin vähän nukuttuakin. Supistuksia tuli yön aikana noin tunnin välein, mutta olivat tällä kertaa pidentyneet noin minuutin mittaiseksi.

Tänään supistuksia ei ole enää tullut säännöllisesti, mutta heti kun nousen ylös seisomaan, niin alkaa ihan järjetön paine häpyluussa ja alkaa taas heti supistamaan. Tänään en enää ole kyennyt koiran kanssa ulos, vaan mies on saanut hoitaa sen homman.

Edelleen saadaan siis vielä jännäillä, että käynnistyykö synnytys vielä itsestään vai ehditäänkö vielä huomenna käymään siinä yliaikaiskontrollissa. Vähän kyllä jo kiinnostais tietää, että onko tuolla alhaalla oikeasti tapahtunut vielä mitään vai ollaanko vieläkin ihan vaiheessa. Haluaisin kerrankin yllättyä positiivisesti ja kätilö/lääkäri vois huomenna todeta meikän olevan jo hyvää vauhtia aukenemassa :D

Mutta niin, odottelu jatkuu. Onneksi ei nyt enää kovin montaa päivää siihen, kun saadaan vauveli syliin asti ❤️

P.S. Nyt oli muuten Ylen Akuutissa aiheena lapsettomuus. Ootteko katsoneet?

Yliaikaiskontrolli

Viikot ne vaan vaihtuu, mutta tämä odotus ei tunnu päättyvän koskaan. Eilen, ollessa rv 41+1, soitin synnärille aikaa yliaikaiskontrollikäynnille. Sain jonotella puhelimessa yli puoli tuntia ennen kuin pääsin linjoilla läpi. Mä niin arvasin, että tää kevät tulee olemaan niin ruuhkainen meiän synnärillä. Sain myös Tiinalta vähän sisäpiirin tietoa, että siellä on vasta otettu käyttöön uudet varausjärjestelmät ja ties mitä hässäkkää, että katotaan nyt päästäänkö me ylipäätään synnyttämään meiän alkuperäisesti valittuun paikkaan.

Kätilö, joka vastasi, vaikutti olevan vähän ulalla, mutta sai kuitenkin kysyttyä pari peruskysymystä: "onko ollut supistuksia ja liikkuuko vauva?" Ei ja joo. Supistuksia en edelleenkään osaa varmasti sanoa tunteneeni ja poika liikkuu edelleen joka päivä yhtä vilkkaasti kuin ennenkin. Sain jopa videolle otettua kunnon potkun :D Ei siis pelkkää puskemista vaan ihan kunnon täräytyksen oikeaan kylkeeni.
Kätilö sai lopulta varausjärjestelmän toimimaan ja sain ajan pitkäperjantaille eli silloin on rv 41+5. Kuulemma kannattaa varautua odotteluun. Tiina sitten kertoikin, että siellä on aina perjantaisin ja maanantaisin pahimmat ruuhkat ja pyhänä siellä on todennäköisesti vain yksi lääkäri töissä, joka tekee kaikki leikkaukset ja muut hommat ja tietysti yliaikaiskontrollit ovat hänen tärkeysjärjestyksessään viimeisenä. Odotteluun voi siis mennä jopa tunteja. Noh onneks meillä ei ole silloin mihinkään kiire :D

Tuntuu helpottavalta, kun tietää, ettei odotusta ole enää kuin max. viikko jäljellä. Jännäilen jo, että syntyykö meiän poitsu sittenkin aprillipäivänä, niin kuin duunikaverini kanssa vähän jo spekuloitiin. Parasta olis tietysti, jos jäbä päättäiskin tulla jo vaikka huomenna tai ylihuomenna.

Viimeyönä heräsin taas vaihteeksi kolmelta pissalle. Jäbäkin sitten heräsi ja aloitti kunnon yöjumpat ja eihän siinä sitten enää uni tullut. Tunnin siinä seurailin jäbän monottamista, kun huomasin yhtäkkiä kylkeä kääntäessä epäilyttävää menkkakipua. Neljältä nousin uudestaan pissalle ja sänkyyn palatessani tunsin taas menkkakramppeja kylkeä kääntäessä. Seurailin vielä ainakin tunnin jäbän liikkumista ja ihmeellisiä menkkakramppeja, kunnes viimein nukahdin. Aamulla vatsa painoi ihan tuhottomasti liitoksia ja jäbän möyhyäminen taas vihloi häpyluuta.

Jännäksi käy. Nyt lähetään miehen kanssa kauppaan. Jokohan se jäis viimeiseksi kerraksi kahdestaan :D

9. Neuvolakäynti

En olis ihan heti uskonut, että tänne asti vielä päästään(joudutaan), mutta tänään(rv 40+5) oli tosiaan meidän 9. neuvolakäynti ja samalla myös viimeinen. Uutta neuvola-aikaa ei siis enää varattu vaan, jos ei viikonloppuna vieläkään tapahdu mitään jännittävää, niin ens viikolla soittelen sitten synnärille yliaikaiskontrollikäynnille aikaa. Voihan plaah. Tässä taas vähän statseja:

Raskausviikko 40+5 (39+5)

Painon muutos/vko 700 g (770 g)

RR 111/84 (113/81)

Hb 119 ( 115 rv 35+4)

Syke 142 (135)

Kaikki siis edelleenkin kunnossa. Pissakin näytti negaa ja verenpaineet on edelleen samoilla linjoilla kuin tähänkin asti. Tällä kertaa muistin jopa pyytää terkkaa ottamaan tuon hemoglobiinin. Ei se nyt ihan superhuono ole, mutta terkka kehotti kuitenkin jatkamaan rautalisän syömistä. Viime mittauksen jälkeenhän jaksoin syödä sitä vaan sen kolme päivää, mutta nyt olen koittanut prepata ja olen nyt syönyt sitä taas maanantaista lähtien, että ei ihan anemia iskis heti synnytyksen jälkeen. Jos nyt sinne synnyttämään joskus päästäisiin.

Pikkujäbä on edelleen tosi liikkuvainen, vaikkakin potkut ovat muuttuneet enemmänkin sellaisiksi puskemisiksi. Pikkuinen kantapää siellä taas tälläkin hetkellä puskee kyljestä ulos. Ystäväni Tiina muuten kertoi, että ihanteellisin asento vauvalle onkin juuri niin päin, että selkä olisi vasemmalle puolella, koska silloin synnyttäessä vauvalla ei ole sitten niin pitkä pyörähdysmatka ulos tullessaan. Eli siis helpoin asento vauvalle on tulla ulos takaraivotarjonnassa(nenä äidin selkään päin), kuin esimerkiksi avotarjonnassa (nenä äidin masuun päin). Edes joku asia meillä menee ns. oikein, mutta ei siitä sen enempää. Kunhan tulis edes ulos :D

Vointi on edelleen ihan hyvä. Mitä nyt vähän turhauttaa tämä odottaminen, kun ei ole siis yhtään mitään merkkejä tulevasta synnytyksestä. Vähän on alkanut pelottamaan, että niinköhän vaan joudutaan siihen käynnistykseen, mitä jo alusta asti povasinkin. Niin kovasti haluaisin, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti, eikä tarttisi turvautua esim. lääkkeisiin. Tulee vaan sellainen fiilis, että olen taas epäonnistunut jossain niinkin luonnollisessa asiassa kuin synnytys. Prkl.

No mutta, ei nyt vielä heitetä kirvestä kaivoon. Vielähän tässä ehtii viikonloppunakin tapahtumaan vaikka mitä. Eilen imuroin raivopäissäni puol kämppää jokaista nurkkaa myöten ja jynssäsin vessankin ihan putsiskliin. Eilen tuli myös postissa tuo edellisenä päivänä tilaamani vaavisänky ja on kyllä kätevä. Se tulee just kivasti meidän sängyn tasolle ja se viettikin jo ensimmäisen yönsä sänkymme vieressä. Enää vaan itse vaavi puuttuu :D

Voinnin uteluitakin on alkanut jo pikku hiljaa satelemaan enenevässä määrin. Olikohan se toissapäivänä, kun minulle laittoi yhtäkkiä samaan aikaan viestiä jopa neljä kaveriani ja sen lisäksi vielä äitinikin soitti, että vieläkö olen kotona. Eilen jo veljenikin alkoi utelemaan, että missä meiän pikku-Petteri oikein viipyy :D haha. Jaa'a, sa'sse.

Noh ei auta kuin odotella.

P.S. Ehdin jo neuloa tulevalle kummitytöllenikin taas yhden mekon. Mulla on kyllä ihan liikaa vapaa-aikaa -_-

Yliajalla

Laskettu aika on nut virallisesti ylitetty, sillä tänään ollaan jo raskausviikolla 40+1.

Pikkujäbällä tuntuu olevan mukavat oltavat yksiössään, sillä hän ei ole vieläkään ilmaissut minkäänlaisia merkkejä syntymästään. Olo on mitä mainioin ja alan jo melkein tottua noihin kylkiluilla lepäileviin kantapäihin :D haha.

Lauantaina oltiin Tiinan ja hänen kohta kolme vuotta täyttävän tyttärensä kanssa Nuuksiossa grillailemassa makkaraa. Sää oli mitä mahtavin ja nautinkin aimo annoksen D-vitamiinia kevätauringosta. No joo tiedän, tiedän. Suomessa ei saa D-vitamiinia auringosta kuin kesällä, mutta ihanalta ne auringon säteet kasvoilla tuntuivat siitäkin huolimatta. Hyvin jaksettiin sen parisen tuntia ulkoilla.

Eilen oli tosiaan meidän laskettu aika, mutta pojalla ei ollutkaan vielä kiire maailmaan, mitä vähän arvelinkin jo heti alusta asti. Illalla vähän taas mieheni kanssa juteltiin masulle ja kyseltiin, että koskahan jäbä haluais tulla ulos, niin tuleva isi sai vain potkun kämmenelle. "Menehän nyt siitä ja anna mun nukkua." :D

Odottelu jatkukoon. Pitäisköhän sitä sit vaikka vähän imuroida :D