Toinen neuvolakäynti

Pikaiset kuulumiset lomaviikon keskeltä.

Viikonloppuna kerrottiin viimein viimeisellekkin läheiselle raskaudestani eli veljelleni. Nyt siis kutakuinkin kaikki, joille suunnittelimmekin kertovamme, tietävät raskaudesta. Uutinen otettiin jälleen ilosylin vastaan. Pääsin myös pitkästä aikaa syleilemään pientä 5 kuukauden ikäistä veljentyttöäni. En ole koskaan ollut mikään super lapsiläheinen ihminen, mutta alan pikkuhiljaa oppia yhä enemmän ja enemmän :)

Eilen käytiin hyvän ystäväni ja ihanan kummityttöni kanssa shoppailemassa ja löysinkin itselleni ihan täydelliset äitiyshousut. Lomalla voi onneksi viettää aikaa kotihousuissa, mutta en malta odottaa, että pääsen pukemaan nuo supermukavat mammahousut ensi viikolla töihin :D Ei tarvi enää käyttää vain niitä yhtiä housuja ja leggingsejä vuorotellen.

Eilen oli myös meidän toinen neuvolakäynti. Tuntuu edellen ihan oudolta, että ollaan päästy jo näin pitkälle. Neuvolakäynnillä ei oikeastaan tapahtunut mitään kovin erikoista. Meidän olis vissiin pitänyt täyttää joku voimavaramittarikysely ennen tuota käyntiä, mutta ei siitä ollut kukaan muistanut meille etukäteen mainita mitään, joten se jäi meille nyt sitten kotiläksyksi ja sitä käydään sitten ens kerralla vähän läpi. Tehtiin virtsatesti ja otettiin verenpaine ja paino. Kaikki oli kunnossa. Hb:tä ei nyt otettu, mutta verenpaine oli oikein hyvä, eikä painokaan ole noussut viimekäynnistä kuin 0,8kg. Sydänääniä kuunneltiin ja pikkuisen syke löytyikin heti samantien kun doppleri kosketti masua. Syke oli vahva 160 lyöntiä/min ja pikkuinenkin oli aktiivinen ja liikkui kovasti. Liikkeitähän en siis todellakaan tunne vielä, mutta toistuvat tauot ja muksahdukset sykkeen jumputuksessa kertoivat pikkuisen vaihtaneen asentoa. Huomaan välillä kotidopplerillakin, kuinka sykkeet yhtäkkiä kaikkoaa ja saan taas hetken pyöritellä doppleria löytääkseni ne uudestaan.

Ens kerralla onkin sitten neuvolalääkäri ja sen jälkeen rakenneultra ja sitten taas tavallinen neuvolakäynti, joten tulee kyllä muutama poissaolo töistä tässä loka-marraskuun aikana. Saatiin muuten varattua miehelleni ja itselleni myös ajat hammaslääkäriin, joten sitten on sekin asia hoidettu pois päiväjärjestyksestä :D

Mutta tämmöstä taas tällä kertaa. Huomenna matkataan mökille ja aloitetaan ilmeisesti jo tuon meidän uuden aittarakennuksen perustan rakennus. Luultiin, että se rakennettaisiin vasta keväällä, mutta appivanhemmat vissiin vähän yli-innostu :D haha.

Palaillaan taas!

Alina ja pikkuinen rv 15+3

Tasan 100!

Noniin! Täälläkin poksui viimein tuo kuuluisa 100 päivää. Tuntuu edelleen niin uskomattomalta, mutta epäuskon iskiessä sieltä kuitenkin aina se toivon syke kotidopplerillakin löytyy. Ah, mun hermojeni pelastus, haha :D

Jännä, mutta musta tuntuu nyt ihan siltä kuin viikot vaan vilisisivät ohi. Töissä taitaa olla nyt sen verran hoppua, että vaikka vasta oli maanantai, niin kohta se viikonloppu taas koittaa. Viime viikonloppuna oli jonkun verran taas pahoinvointia ja huimausta, mutta tänään on alkanut jo hellittää. Eilen kärsin ihan jäätävästä päänsärystä, kun tais yöunet jäädä niin vähäisiksi, että ihan silmiä särki. Tänään on onneksi jo huomattavasti parempi olo.

Mua on alkanut pikku hiljaa vähän pelottamaan tuo tuleva "äitimaailma", että mihin sitä ollaan oikein astumassa. Foorumeja lukiessa huomaa ihan, että mimmosia leijonaemoja sitä pienten lasten äidit onkaan. Tää varmasti herättää taas paljon mielipiteitä, mutta hirveen moni nykyäiti on kovin vahvoja mielipiteistään ja kasvatusmetodeistaan, että mikään muu tapa ei olisi oikea, kuin juuri heidän tapansa. Huomaan myös vähän vanhemmistakin äideistä sellaisia, jotka ovat kovia neuvomaan muita, että "älä ihmeessä tee niin. Minä tein niin ja se ei toiminut. Tee sinä nyt toisin". Tällain vähän kärjistetysti :D Myös kollegani on alkanut kovasti vauvauutiseni kuultuaan toistamaan lausetta "Tallaista teillekkin on sitten luvassa", kun hänen lapsensa on nyt ollut joka toinen viikko ties missä taudissa tai rokotusten aiheuttamassa kuumeessa tjms. Musta on ihan ok, jos annetaan toisinaan hyviä vinkkejä, mutta en haluais kauheasti luoda mitään ennakkoluuloja, niin koitan vaan kovasti pysyä avoimena kaiken suhteen.

Kun tämä raskaus vielä tuntuu etenevän, niin ollaan alettu jo pikkuhiljaa puhumaan mieheni kanssa tulevasta lapsestamme. Se on ihanaa! Huomaan kuinka hänkin on jo asennoitunut tulemaan isäksi ♥ Kasvatuksessa tulee varmasti tehtyä myös paljon kompromisseja puolin ja toisin ja eilen meinasi jo tulla ensimmäisen kompromissin paikka :D Aloin miettimään, että keitä haluaisin lapsellemme kummeiksi. Mieheni tiesi jo heti, että ehdottomasti hänen siskonsa eli ihana kälyni ja minä taas haluaisin lapsuuden parhaan kaverini, mikä on siis ok molemmille, MUTTA sitten tulikin tää ensimmäinen kompromissin paikka. Eli kastetaanko meiän lapsi kirkkoon vai ei. Minä haluaisin, että kastetaan ja mieheni taas ei, koska hän on itse ateisti, vaikka kuuluukin kirkkoon. Noh nämä mahdolliset kummit eivät kuulu kirkkoon, joten pitäisikö lapselle valita vielä kolmaskin kummi, joka kuuluu kirkkoon? Tietääkseni vähintään yhden kummin pitäisi kuulua kirkkoon, joten näin ollen valitsisin Tiinan kolmanneksi kummiksi, mutta voisiko hänen miehensä olla neljäs kummi? :D Haha, alkaako tämä jo karata käsistä. No mutta joo. Aiheesta voisin kirjoittaa ihan omankin postauksensa, mutta jännittävää miten vanhemmus alkaa jo tulla esiin tällaisissa "pikku" asioissa, vaikka ollaan vasta niin kovin alussa.

Tällaista nyt tällä kertaa. Kauheesti nyt ois asioita mielessä. Onneksi ens viikolla mulla on vielä yksi kesälomaviikko, niin ehtii vähän tekemään kaikenlaisia askareita. Esim. vuorossa olis ainakin uusien äitiyshousujen metsästys, koska kohta loppuu vaatteet kesken :D

Palaillaan taas! Alina ja pikkuinen rv 14+1

Kotidoppler

Ensinnäkin kiitos ihan hirveesti kaikille kaikista neuvoista kotidopplerin käyttöön. Niistä rohkaistuneena otin heti kotiin päästyäni tuon oman dopplerini esiin ja kävin makuulleni sohvalle.

Levitin masulleni tällä kertaa hieman Cleridalia ja doppleri liukui ihon pinnalla kuin rasvattu :D Aikani siinä taas pyörittelin, mutta juuri kuin olin aikeissani luovuttaa, kuulin nopeahkon jumputuksen. Huusin äkkiä miestäni paikalle, mutta hän ei kuullut, koska teki töitä huoneessaan kuulokkeet päässä. Nousin ylös sohvalta ja menin hihkuen ilosta mieheni luo. "Tuu äkkiä kuuntelemaan!" Palasin sohvalle makuulleni ja aikani taas etsittyä, löysin uudestaan tuon ihanan pienen jumputukseni ja tällä kertaa miehenikin kuuli sen ❤️

Olen nyt ihan onneni kukkuloilla! Mä löysin sen! Meiän pikkuinen on vielä elossa! Luojan kiitos. Nyt voi taas hetken hengähtää ja on hieman helpompi odottaa tulevaa ultraa(jonka aikaa muuten vielä odotellaan postista saapuvaksi).

Voi että, onko tää tottakaan? Iih!

Onko siellä ketään?

Viikonloppu meni sitten tosiaan pääasiassa nukkuessa. Flunssa on nyt edennyt siihen pisteeseen, että kurkku ei ole enää kipeä, mutta pää on sitäkin enemmän täynnä räkää. Uuvuttaa edelleen ja sohva onkin nyt ollut erittäin kovassa käytössä. Vielä ei ole tarvinnut saikuttaa töistä.

Lugesteronin lopetuksesta ei tullut mitään muutoksia oireisiin. Kestokrapula jatkuu edelleen, rinnat on kivikovat ja pelkkä mieheni halaaminen sattuu rintaan. Masu pömpöttää edelleen siihen malliin, että näyttää ihan siltä kuin olisin raskaana. Jostain syystä kuitenkin tulee vähän väliä sellainen olo, että onkohan siellä sittenkään ketään?

Doppleria kokeilin taas lauantaiaamuna, mutta en löytänyt mitään. En oikein tiedä, että missä asennossa sitä pitäisi edes olla, joten olen ihan ulalla koko doppleroinnin kanssa. Olen varmaan posottanut sillä molluskalla taas ihan väärään suuntaan :D Ainakin sellaisen havainnon tein, että tuosta ihan vähän navan alapuolelta kuulee oman sykkeen *viuh viuh viuh*. Sitäkin on toisaalta ihan hauskaa kuunnella, heh.

Lauantaina siivoillessa mulle tuli yhtäkkiä ihan kauhea huimauskohtaus. Näkökenttä alko yhtäkkiä kallistumaan vinoon ja tuntui, että kaadun. Kohtaus meni onneksi nopsasti ohi. Menin kuitenkin hetkeksi istumaan keittiönpöydän ääreen ja söin mansikoita välipalaksi.

Huomenna onkin sitten taas yksi etappi matkassa, kun käyn siellä labrassa ottamassa veri- ja virtsanäytteet. Mua pelottaa jo valmiiks, et miten saan pidäteltyä sen neljä tuntia, kun nyt on muutenkin joku sellainen ihme vaihe, että voisin juoda vettä taas litratolkulla. Sitä ootellessa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Lugesteronin loppu

Päätin eilen illalla, etten halua enää ottaa illan annosta Lugesteronia, vaan päätän sen nyt tähän. Mieleeni hiipii lievä pelko, että tämä raskauskin päättyy nyt tähän. Entä jos kaikki oireetkin on ollut vain lugesteronista johtuvaa. Häviääkö kaikki oireet nyt kun en enää nauti ylimääräistä progesteronia? Ajatus vähän pelottaa, mutta en nyt ala turhasta panikoimaan. Edetään päivä kerrallaan ja katsotaan mihin se johtaa.

Eilen saapui postissa ebaysta tilaamani kotidoppler. Yllätyin ihan miten pikkiriikkinen paketti oli kyseessä. Odotin jo innolla, että pääsen kokeilemaan sitä. Odotukset sykkeiden löytymisestä eivät tietenkään olleet suuret, koska a) halppisdoppler jostain Kiinasta b) olen vielä niin alussa tässä raskaudessa, ja c) mulla ei ole mitään hajua, miten sellaista käytetään :D haha. Löysin kuin ihmeen kaupalla jostain jemmasta laitteeseen sopivan pariston, iskin kuulokkeet kiinni laitteeseen ja kaivelin yöpöydän laatikosta jonkun ikivanhan liukkarin :D Sivelin liukkaria hieman dopplerin pintaan ja laitoin napit korvilleni. Hmm... ihmeellistä suhinaa kuuluu, eli laite varmasti ainakin toimii. Hetken siinä pyöritellessä löysin jotain....sykkeen? Kyllä se oli syke, mutta se oli oma sykkeeni, haha. Muuta en sitten löytänytkään. Päätin luovuttaa. Better luck next time.

Olen tyytyväinen, että ostin tuon alle 20 euron kotidopplerin, vaikken sillä vielä mitään löytänytkään. Toki nyt kyllä tekis vähän mieli varata aika siihen paniikkiultraan, mutta maltan mieleni toistaiseksi. Kattelen nyt pari päivää, että miten tuon lugesteronin lopetus vaikuttaa kroppaani. Tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä, että pahoinvointi on pahempi kuin koskaan ja mietin jo ihan tosissani, että juoksenko nyt vai heti vessaan oksentamaan. Alavatsan vihlasujakin on tullut nyt taas parina päivänä pitkästä aikaa useammin.

Vatsa on ollut nyt pari päivää hieman kuralla. Toki aineenvaihduntani on nyt muutenkin ihan selkeästi hidastunut, kun tulee käytyä isolla hädällä enää vain kerran päivässä, mutta (anteeksi nyt TMI) tuntuu, että sillä yhdellä kertaa tuleekin sitten koko viikon edestä tavaraa ulos. Ei ihme, kun kuitenkin syön ihan yhtä paljon ellen enemmänkin kuin ennen raskautta. Noh ehkä tää tästä helpottuu jossain vaiheessa. Viimeistään sitten ens keväänä :D haha.

Eipä mulla nyt muuta. Onneks on perjantai. Aion nukkua vähintään koko viikonlopun!

P.S. Ainiin eilen huomasin todella oudon asian suihkussa ollessani. Nimittäin mun nännit tuntui oudolta. Siis ihan kuin olisin sivellyt niihin hoitoainetta tai suorittanut niille jonkun vahaus ja kiiltopesun, koska ne tuntui oudon liukkailta. Yritin pestä niitä saippualla, mutta se liukkaus ei lähtenyt. Suihkun jälkeen kun kuivasin itseni, niin ne tuntui tahmealta. Öö siis mitä ihmettä mulle tapahtuu?