Eilen iski taas ihan hirveä ahdistus olo, kun bongasin facebookista erään epäsuoran vauvauutisen.
Kyseessä oli se sama henkilö, josta olen aiemmin kirjoitellut TÄÄLLÄ. Tämä kyseinen henkilö avautui siis noin vuosi sitten minulle siitä, kuinka "hän nyt tietää miltä lapsettomuus tuntuu" neljän kuukauden yrittämisen jälkeen ja hän siis yritti saada alulle neljättä lastaan. Ei ensimmäistä, eikä edes toista, VAAN NELJÄTTÄ. Vähän tuon keskustelun jälkeen hän hankki pahimpaan vauvakuumeeseensa koiranpennun.
No joka tapauksessa. Nyt hän siis esitteli ylhäältä päin kuvattuna pyöristynyttä vauvamahaansa facebookissa ja jos ei kukaan siitä vielä tajunnut, niin seuraavaksi hän ilmoitti olevansa "pyörimässä pallonsa kanssa" kauppakeskuksessa. Aika selvä viesti minusta. Eikä muuten loppujen lopuksi tainnut kertyä yritystä edes kokonaista vuottakaan, ainakaan sen mahan koosta päätellen.
Voin sanoa näin kolmen vuoden lapsettomuuden kokeneena, että mulla ei ole minkäänlaista halua julkaista raskautta yhtään missään sosiaalisessa mediassa. Ei ainakaan ennen, kuin oon virallisesti äitiyslomalla. Mun keskenmenon pelko on edelleen niin vallitsevana läsnä, etten halua edes kuvitella miten maihin menisin jos ihan kaikki mun puolitututkin sais tietää meiän menetyksestä. Siis mä en vaan kestäis sitä enää.
Mua ahdistaa, että miks joku tollanen epätasapainoinen henkilö, joka on elänyt koko elämänsä sosiaaliturvatuilla ja elää jatkuvasti veloissa ja huonossa parisuhteessa, niin miksi hän on ansainnut enemmän olla vanhempi kuin me, jotka teemme kaikkemme taataksemme meidän pikkuiselle turvallisen ja vakaan kodin. Miksi niin moni narkkari tai alkoholistikin tulee vahingossa raskaaksi, kun jotkut tekevät kaikkensa saadakseen toivotun ihmislapsen alulle.
Toivottavasti mä nyt en taas loukannut ketään. Mulla ei ole mitään suurperheitä vastaan, mutta mä vaan toivoisin, ettei niitä lapsia tehtäis vaan itsekkäistä syistä, vaan ihan oikeasti ajateltais myös sen tulevaisuutta. Onko oikeasti varaa kasvattaa hyvä ihminen, jolla on turvallinen ja vakaa koti, eikä tarvitse muuttaa toiselle paikkakunnalle aina, kun ei yhtäkkiä olekkaan varaa vuokraan.
Anteeksi avautuminen. Tiedän, että olen päässyt ns. helpommalla nyt näin luomuraskauden alettua, mutta toisaalta vieläkään en voi sanoa päässeni maaliin asti. Matka on vielä kesken ja ehkä joskus vielä joudunkin niihin rankempiin lapsettomuushoitoihin, mutta nyt eletään päivä kerrallaan ja toivotaan, että kaikki saisivat lopulta onnellisesti kauan toivotun lapsensa syliin asti, one way or the other ♥
Hyviä ajatuksia. Olen itse saanut yhden keskenmenon enkä koe että olisin kärsinyt lapsettomuudesta,mutta jokainen tuntee ja kokee tavallaan.
VastaaPoistaKirjoitit, että joku toinen ansaitsisi lapsen toista enemmän. Mielestäni kuitenkin jokainen on ansainnut saada lapsen ja olla vanhempi. Se miksi toiset saa ja toiset eivät, sitä en tiedä, mutta en usko että tekemällä jotain tai olemalla parempi vaikuttaisi asiaan mitenkään. Vähän niinkuin monet sairaudetkin, ne vain tulevat toisille. Eräs ystäväni kerran sanoi että ilman surua ei olisi iloakaan. Aika hyvin kiteytetty!
Elä turhaan pyydä anteeksi ajatuksiasi. Nuo kuulostaa ihan normaaleilta naisen ajatuksilta, olitpa raskaana tai vaikket oliskaan :) kovasti tsemppiä tulevaan!
-Anelma
Kiitos Anelma. Ehkä mun ajattelutapani viittaa vähän karman lakiin ja siksi tulkitsen eri asiat elämässä ansaitsemisena. Mikään ei ole koskaan ilmaista. Mutta näin mä vain ajattelen :) En tiedä kauan teillä oli yritystä ennen ensimmäistä raskautta, mutta itse koen 1,5 vuotta yritystä jo lapsettomuutena. Eikä kolme perättäistä keskenmenoakaan aina välttämättä tarkoita vain huonoa tuuria. En tiedä oliko meidän kohdalla kyseessä huonoa tuuria vaiko kenties minun heikot munasoluni, mutta tähän mennessä yritystä on kertynyt jo kolme vuotta, joten pidän sitä jo ehdottomasti lapsettomuutena. Et tietenkään tarkoita pahalla. Jokaisella on omat mielipiteensä ja ajatustapansa. Eihän auringonpaisteestakaan osaisi nauttia, jos ei olisi sadetta :)
PoistaAi anteeksi! En hoksannut sanoa että tarkoitin tuota Facebook tuttuasi tuolla keskenmeno kommentillani, en suinkaan teitä! Kyllähän teidän taival luokitellaanki jo lääketieteessä lapsettomuudesta. My bad
Poista-Anelma
Taisin tosiaan ymmärtää ihan väärin :D Tosiaan ymmärrän itsekkin, että yrittämisessä se ensimmäinen puoli vuotta tuntuu ehkä kaikista stressaavimmalta, mutta en nyt itsekkään tohtinut väittää aikoinaan, että kärsin lapsettomuudesta :D Mulla se meni muutenkin niinpäin etten halunnut edes myöntää itselleni kärsiväni lapsettomuudesta vaikka vuosi oli jo kulunut.
PoistaErittäin hyvin kirjoitettu asiasta, josta olen kanssasi samaa mieltä. Olen kärsinyt lapsettomuudesta useita vuosia, tulinkin sitten yllättäen luomusti raskaaksi ja pelko lapsen menettämisestä oli jatkuvaa ja ahdistavaa. Kaikki onneksi meni kuitenkin hyvin, ja saimme ihanan tyttären. Mutta vaikka kuinka tulisi raskaaksi ja saisi montakin lasta, ei se vie lapsettomuuden katkeruutta mennessään. Se helpottaa, mutta ei ikinä katoa. Ne on juurikin niitä mainitsemiasi lapsettomuuden arpia, jotka ovat niin syvällä sisimmässä, että ensiapua niille voi antaa, mutta pois ei saa. Kaikki yllä kirjoittamasi tunteet ovat sallittuja, vaikkette rankkoihin hoitoihin joutuneetkaan. Lapsettomuus on ihmiselle todella suuri kriisi, josta on vaikea päästä koskaan täysin yli.
VastaaPoistaToivottavasti pystyt kuitenkin jossakin vaiheessa luottamaan raskauteesi ja nauttimaan ainutlaatuisesta odotusajasta. :) Kaikkea hyvää! T.Vee
Kiitos paljon Vee :) Lapsettomuus todellakin jättää jälkensä, mutta ehkä se tavallaan myös opettaa jotain. Opin ainakin sen, ettei elämä mene aina juuri niin kuin meille kouluissa opetetaan.
PoistaYritän nauttia jokaisesta päivästä jonka saan olla raskaana ja toivottavasti saamme vielä nauttia myös niistä vanhemmuuden iloista ja suruistakin ♥
Mulla herättää samoja tuntemuksia juuri tommoseen tilanteeseen lapsia puskevat. Tekee niitä, koska vaan voi ja huvittaa olla kotona. Ymmärrän ärsytyksesi <3 Eikä tommonen todellisuudessa voi tietää mitä oikea lapsettomuus on.
VastaaPoistaNo niimpä. Tämäkään kaverini ei ole tehnyt juuri ollenkaan töitä elämässään ihan tavallisena veronmaksajana ja alkaa olla jo kolmissakymmenissä. En sano, että hän olisi huono äiti, mutta voin vain kuvitella minkälainen tulevaisuus hänen lapsillaan on, kun joutuvat lopulta itse elättämään äitinsä, kun eihän hän saa juuri eläkettäkään, jos ei töissä käy. Tai mitäs jos jotain suurempaa vahinkoa sattuisi, eikä ole varaa edes vakuutuksiin. Mä en itse uskaltaisi saati edes kehtaisi elää niin vuodesta toiseen, mutta kukin tavallaan. Huoli vaan herää aina kun on pienistä lapsista kyse :O
PoistaYmmärrän, tuttuja ajatuksia. Olen pyrkinyt itse muuttamaan ajattelutapaani, kovinkaan hyvin onnistumatta. Itsellehän tuosta vaan tulee harmia, kun pahoittaa mielensä muiden puheista. Mutta lapsettomuus jättää niin voimakkaat jäljet, etten kyllä usko koskaan olevani ihan sujut asian kanssa. Lapsemme ei ole vielä syntynyt, mutta raskaus on jo aika pitkällä ja olen nyt vihdoin päässyt pahimpien pelkojen yli liittyen raskauden jatkumiseen.
VastaaPoistaRaskaus on saatu alkuun IVF-hoidolla ja hoidot menivät hyvin. Olen todella kiitollinen siitä, ettei tarvittu vuosien hoitoja, vaan jo ensimmäinen alkionsiirto onnistui. Olen siis paremmassa asemassa kuin monet muut, jotka joutuvat olemaan hoidoissa pitkään tai eivät onnistu koskaan.
Silti ottaa aivan uskomattoman paljon päähän tuttavan kommentit siitä, kuinka ovat hankkimassa toista lasta, tyttöä kun poika löytyy jo. "Jos tuleekin toinen poika, joutuu sitten vielä yrittämään yhtä". Apua :(
Ihana kuulla, että teillä on onnistanut heti ensimmäisellä IVF-hoidolla :)
PoistaTuo on kyllä niin tyypillistä, että ajatellaan, että lapsia saadaan kuin tilauksesta. Pakko myöntää, että aikoinaan itsekkin kuvittelin voivani päättää saavani lapsen alkuvuodesta, mutta voi kuinka paljon lapsettomuus onkaan opettanut. Onnekdi olkoon pikkuisesta :) ❤️
Ehkä ei pitäisi niin kärkkäästi arvostella muita. Jokaisella olkoon oma tapansa elää. Minusta jokainen tyyli olkoon tälle äidille se ominaisin. Itse olen ollut aina töissä ja minulla on korkeakoulututkinto mutta silti minusta on ihan OK elää niin että äitiys on työ. Lapselle ei voi antaa liikaa aikaa.
VastaaPoistaLapsien saamisesta tai suunnittelusta on törkeää, asiatonta ja sivistymätöntä. Hän ei luultavasti edes ymmärtänyt loukkaavansa. Sitä ei vain yksinkertaisesti kysytä toiselta, se on hyvin paljon yksityisasia.
Keskenmenoista; minä synnytin viime viikolla neljännen lapseni, kuolleena. Kyllä se sattui vaikka hän neljäs olisi. Toive, rakkaus ja kaipaus on ihan sama kuin ensimmäisen kohdalla. En osaa ajatella että hän olisi meille merkityksetön koska on "jo neljäs". Vaikeudet raskautua ja synnyttää elävää lasta sattuvat silti ihan yhtä lailla vaikka lapsia olisikin.
Voi ei, olen hirmuisen pahoillani menetyksestäsi :( tietenkin keskenmeno satuttaa aina vaikka lapsia ennestään olisikin.
PoistaMulla ei oo mitään kotiäitiyttä vastaan ja tiedän hyvin, että äitiys käy työstä. On ehkä vähän vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa tästä kyseisestä ihmisestä, koska en tietenkään voi kertoa kaikkea hänestä, mutta arvostan itse kovasti turvallista ja vakaata kotia jälkeläisille. Jatkuva veloissa eläminen ja vuoden välein muuttaminen eri paikkakunnalle, ei mielestäni ole hyväksi pienille lapsille. Tuohdun siis jos joku tekee lapsia vain koska tekee mieli, eikä ajattele yhtään tulevan lapsen tulevaisuutta. Se on mielestäni itsekästä.
OK, kuva alkaa hahmottua. Eli kysymys lasten hädästä �� äitiys käy kyllä työstä mutta uskotko; se on maailman ihanin työ. En malta lopettaa blogisi lukemista vaikka se vähän tuo mieleen surua. Olen niin onnellinen teidän pienestä.
PoistaUskon hyvin :) En malta odottaa, että pääsen vielä joskus itse kokemaan äitiyden ♥ Voimia toipumiseen ♥
PoistaYmmärrän aivan täysin ja olet mielestäni täysin oikeassa erityisesti tausta huomioiden. Toki tuo kuka ansaitsee ja mitä on vaikeaa, itsekin ajattelen kuten sinä että tekemällä töitä, maksamalla veroja, olemalla kaikin puolin hyvä ihminen muille ja yhteiskunnalle ansaitsee hyviä asioita. Siksi tuntuu niin vaikealta että ihmiset jotka eivät tee hyviä asioita saavat taas helposti lapsia. Jos nyt osasin selittää..sinä varmaan tiedät mitä tarkoitan.
VastaaPoistaMielestäni taas ei ole Ok lusmuilla vain kotona maksamatta veroja, miten sellainen yhteiskunta toimisi?? Miksi joku kokee että muiden pitää maksaa hänen elämänsä?? Toki voi olla kotona lasten kanssa hetken jos muuten maksaa veronsa yhteiskunnalle ja käy töissä, se on ihan hyvä juttu, mutta en ymmärrä miten jonkun mielestä on OK elää vain muiden rahoilla, eli äitiys-tai työttömyysrahoilla tekemättä töitä itse yhteisen hyväksi. En voi ymmärtää. Siinäkin tuntuu kyllä väärältä että sellaiset saa sitten lapsia. Herää kysymys oppivatko ne lapset mennä töihin vai oppivatko että muut tekee töitä ja me nostetaan tukia niiden tekemistä rahoista? No se siitä ;) Meillä monta vuotta IVFää takana, keskenmenoja mutta ei yhtään lasta. Ystäväni tietävät kaiken meidän taisteluista. Eräs ystävä tuli toistamiseen raskaaksi sinä aikana kuin me ollaan käyty IVF-hoidoissa. Selvittyä että lapsi on taas tyttö tokaisi hän harmistuneena että pitää nyt sit näköjään vielä tehdä se kolmas lapsi vielä jotta saisi sen pojan. Minulle. Sanoi näin kun tietää miten kamppaileme saadaksemme edes yhden terveen lapsen. Pahoitin kyllä mieleni... Ei kukaan oikeasti vain voi ymmärtää ellei ole itse taistellut pitkään tämän asian eteen tietämättä saako koskaan perheen. Huh että harmittaa, mutta ei auta kuin niellä kaikki ja jatkaa hoitoja ;)
Voi että mua niin ärsyttää ihmiset, jotka puhuu vaan lasten tekemisestä, niin kuin se olis oikeesti vaan niin yksinkertaista, kuin joku kakun leipominen. Ja kuulostaa taas niin itsekkäältä sanoa, että "tehdään lisää lapsia, koska haluan yhden jokaista sorttia". Melkein toivois tuollaisten ihmisten joutuvan edes kerran kokemaan sen, että kuinka vaikeata lasten "tekeminen" voi joillekkin olla. Vaikka en siis tosiasiassa toivo lapsettomuutta saati keskenmenoja kenellekkään, niin on ne kokemukset opettanut olemaan paljon nöyrempi ja ennen kaikkea kiitollinen, kun sen lapsen sitten ihan oikeasti syliin saa. Olise sitten mitä tahansa kautta saatu lapsi (lahjasolu, adobtio tjms), niin kyllä kaikki toki ansaitsee olla vanhempia, mutta kunhan vain tajuaisivat myös arvostaa sitä. Yleensähän elämässä käy just niin, että sitä arvostaa vasta sitten kun sen menettää.
PoistaToivon sydämeni pohjasta, että tekin saatte vielä kokea ihmeen ja pieni teille syliin asti suodaan ♥ Voimia ja tsemppiä hoitoihin!
Itse en nyt pitänyt ollenkaan kärkkäistä ilmaisuistasi tässä kirjoituksessa Alina :(
VastaaPoistaKeitä me ihmiset olemme tuomitsemaan kuka ansaitsee lapsia ja kuka ei?
Ja tapa, jolla halveksut toisten koulutusta ja elämänvalintoja kyllä on iljettävää.
Vaikka kuinka olisi valmistautunut lapsen tuloon, säästänyt rahaa, opiskellut ja ollut töissä niin mitä vain voi ihmisille tapahtua, elämä kuitenkin on hyvin epävarmaa.
Ei se tee kenestäkään huonompaa vanhempaa, ettei ole ollut palkkatöissä ennen lapsen saamista.
Please come come down off your high horse Alina ja vähän ihmisyyttä ja inhimillisyyttä peliin!
Sä et voi tietää varmaksi mitä tuokaan neljän lapsen äiti on oikeasti kokenut. Sinäkin salaat viimeiseen asti epäonnistumisesi lapsentekoyrityksessä. Joku toinen asiasta tietämätön voisi ajatella aivan samalla tavalla sinusta kuin sinä ajattet tuosta naisesta.
Varmasti Alina on tiennyt naisesta ja hänen elämäntyylistään enemmän kuin antaa tekstissään ymmärtää. Ei varmasti "dissaa" naista turhaan eikä mielestäni edes halveksuvasti, tietäen asioiden todellisen laidan. Kaikkeahan ei tänne blogiin voi kirjoittaa vaikka Alinankin varmasti tekisi mieli selittää näille mielensäpahoittajille, miksi kirjoitti kyseisestä daamista tuohon sävyyn. Ymmärrän kommentoijan pontin siinä,ettei Alinakaan tiedä tästä naisesta kaikkea mitä hänelle on kerrottu, sillä ei Alina itsekään näytä kaikkia korttejaan muille. Mutta Alinan huoli tämän naisen jo olemassa olevista lapsista oli mielestäni jutun pointti. Jatka samaan malliin Alina :) t. Vee
PoistaItseasiassa mä tunnen tuon ihmisen todella hyvin, sillä kyseessä ei ole vain pelkkä facebooktuttu. Ehkä se kärkkäys tuleekin nimenomaan siitä, että tiedän tasan tarkkaan minkälainen ihminen hän on.
PoistaMulle on aivan se ja sama mitä ihmiset musta ajattelee. Lähimmät ystävät tietää totuuden ja vain sillä on merkitystä.
En ole tietääkseni halveksunut kenenkään koulutusta, mutta elämänvalintoja kyllä.
Ja siis todellakin mitä vaan voi tapahtua. Siksipä juuri arvostan enemmän vakaata ja turvallista kotia, kuin spontaaneja päätöksiä. Ymmärrän, ettei aina ole varaa suunnitella kaikkea etukäteen, mutta olisi kuitenkin hyvä pyrkiä siihen.
Ihan inhimillisesti ajattelen niiden lasten tulevaisuutta. En voi mitenkään tukea itsekkäitä päätöksiä tehdä lapsi vaan koska sattuu olemaan vauvakuume. Se on elämän mittainen päätös ja sitä ei mielestäni pitäisi koskaan tehdä hetken mielenjohteesta tai vaan koska tekee niin kovasti mieli.
Enkä mä edelleenkään sano ettei hän olisi hyvä äiti tai ettei hän olisi ansainnut olla äiti. Esitän vain elämää suurempia kysymyksiä, että miksi MINÄ en ole ansainnut olla äiti, vaan miksi joku muu ansaitsee minua enemmän olla äiti. En ole itsekäs vaan katkera, mutta ehkä tälläkin kaikella on jokin opetus.
Yksi kysymys:
PoistaTietääkö tämä ystäväsi teidän yrityshistorian?
Niinpä, ei taida tietää. Samalla tavalla hänelläkin voi olla synkkääkin synkempiä salaisuuksia joista et sinäkään tiedä. Hän voi sinun tavoin esittää muille kuinja kaikki on hyvin vaikka sisällä myllertää.
Ole kiltti Alina, äläkä tuomitse ihmisiä, jos et ole heidän eläämänsä elänyt.
Ja Suomen tukijärjestelmää on hyvä parjata kun on itse palkkatöissä, mutta mitä vain voi tapahtua kenelle tahansa, jopa sinulle Alina ja on hyvä, että perus toimeentulo turvataan jokaiselle.
Ja senkin voin sanoa, että lastenhoito kyllä käy työstä ja voi olla tietysti maailman paras äiti lapsilleen vaikkei maallista mammonaa olisikaan yltäkylläisesti. Aivan kuten voi olla todella paska vanhempi vaikka olisikin rikas.
Tärkeintä lapsille on, että heitä rakastetaan ja heistä pidetään huolta. Vakuutuskaan ei ole kovin tärkeä laoselle koska kyllä hoitoa saa kun sitä tarvitsee! Suomessa onneksi asiat vielä näin.
Eihän elämässä kaikkea voi suunnitella. Eihän ketään voi syyllistää siitä, että hankkii lapsen pelkän vauvakuumeen perusteella. Lapsia syntyy jatkuvasti ilman suunnitteluakin. Tiedän naisen, joka huomasi ehkäisystä huolimatta olevansa raskaana. Raskaus ei todellakaan ollut suunniteltu. Perheessä oli jo monta lasta ennestään ja ikäeroa nuorimpaan oli tulossa vain reilu vuosi. Taloudellinen tilanne oli myöskin hankala. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja taloudellinen tilannekin korjaantui, kun vanhemmat saivat opintonsa päätökseen. Kaikki perheen lapset ovat erittäin rakastettuja. Olisiko tässä tapauksessa perhe kuulunut niihin, jotka olisivat ansainneet vähemmän lapsen kuin joku muu?
PoistaJos lähtee sille tielle, että alkaa miettimään, kuka ansaitsee jotain asiaa toista enemmän, törmää väistämättä lukuisiin ristiriitoihin. Siksi mielestäni toisten ihmisten tuomitseminen ainakin tällaisissa asioissa on tosi kyseenalaista ja loputon suo. Aina löytyy joku, jolla menee vielä huonommin ja/tai joka olisi ansainnut jotain asiaa vielä enemmän.
Mutta ymmärrän sen katkeruuden, minkä lapsettomuuskokemukset aiheuttavat. Itse kärsin aikoinani lapsettomuudesta. Käytimme kymmeniä tuhansia euroja tuloksettomiin ivf-hoitoihin samaan aikaan, kun muut ympärillä saivat lapsia helposti. Kyllä sellainen tekee ainakin väliaikaisesti melko katkeraksi. Meille kävi lopulta niin, että meistä tuli vanhempia. Ja itse asiassa tällä hetkellä olen raskaana hyvin vähäisen suunnittelun tuloksena. En silti koe, että lähes suunnittelematon raskauteni olisi jotenkin ansaitsematon tai väärin. Olen hyvin kiitollinen tästä (ihmeeltä tuntuvasta) raskaudesta ja luotan siihen, että asiat kyllä järjestyvät ja tärkeintä ja varmaa on se, että kaikille meidän lapsille riittää rakkautta <3
Joka tapauksessa, toivon sydämeni ja uskon pohjasta, että teillä on ultrassa hyvin ja sen myötä keskenmenopelko alkaa pikkuhiljaa helpottaa.
Vee, olet aivan oikeassa. En voi mitenkään kertoa koko totuutta tästä kyseisestä ihmisestä ja ehkä sen takia kirjoitukseni kuulostavatkin niin pinnallisilta. Sen verran voin sanoa, että tunnen hänet erittäin hyvin ja tiedän myös hänen synkät historiansa.
PoistaMä en missään nimessä vähättele äitiyden vaativuutta ja uskon todellakin sen olevan ihan kokopäivätyötä.
Ja kyllä, Suomessa on ihan hyvä tukijärjestelmä ja välillä tuntuu, että vähän liiankin hyvä, jos työtön oleskelee mielummin kotona sossun rahoilla, kuin käy töissä. Kouluikäiset lapset ei mielestäni tarvitse enää 24/7 kotiäitiä, mutta siksi onkin hyvä tehdä lisää pikkulapsia, niin on taas hyvä syy olla kotona *sarkasmia*.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin, että lapsilla olisi kaikki hyvin, mistä varmaan me kaikki olemme samaa mieltä ♥
En tiedä mutta kamalia kommentteja. Itse olen ollut muutaman vuoden työttömänä todella todella surkean työttömyystianteen vuoksi pienellä paikkakunnallamme. Nyt olen äitiyslomalla 4 kk ikäisen lapseni kanssa ja ilmeisesti en olisi häntä siis ansainnut vaikka pitkään hänestä haaveiltiin. Huhhuh..
VastaaPoistaVarmaan kuitenkin halu tehdä töitä on kova? Nauti äitiyslomasta ja pikkuisestasi. Olette sen ansainneet :)
PoistaMielestäni on inhimillistä, että raivostuttaa se, että luulee tekevänsä kaiken oikein, mutta siitä ei palkita mitenkään. Syyllistyn tähän myös usein itse ja tunnen lähinnä katkeruutta, kun ikäiseni tulevat viimein raskaaksi, vaikka heillä saattaa olla yhtä vaikeat vuodet takana päin eikä heidän onnensa ole minulta pois mitenkään. Minusta tuntuu, että olen vaan tämän ystäväpiirin vihoviimeinen henkilö, jolle ei tätä onnea suoda.
VastaaPoistaMulle tuli kirjoituksestasi mieleen eräs ystäväni, joka päätti tehdä lapsen aina silloin kun töissä tuli vähän tiukempi paikka ja halusi päästä mammalomalle pois oravanpyörästä. Onnistui tässä joka kerta yht. kolmesti kunnes tuli lapsikiintiö täyteen. Minullekin antoi ohjeita, että kyllä lapsen saa alulle heti, kun vaan jättää ehkäisyn pois. Mulle on syöpynyt mieleen nämä ohjeet ja perustellut itselleni tämän niin, että joillekin vaan asiat tapahtuu itsestäänselvyytenä ja on tästä syystä vaikea edes hahmottaa toisten kamppailuja. Kaikesta eniten ärsyttää tietäväiset neuvot, kun on itse kuitenkin kamppaillut lapsettomuuden kanssa jo 3 vuotta, mutta salaa toivonut "vahinkoa" jo vuosikymmenen ajan. Tällä menolla olen aika vanha katkera akka toisen kymmenen vuoden päästä, mutta miten siitä katkeruudesta voisi yrittää päästä eroon, jos vauvaa ei ikinä kuulukaan?
/Lia
Ymmärrän sua todella hyvin ja tuntuu niin epäreilulta, että jotkut voi vaan päättää tehdä lapsia silloin kuin huvittaa. Olen monesti itsekkin miettinyt, että miten elää lapsettoman elämää katkeroitumatta ihan täysin kaikkeen. Se on vaikeaa, enkä vastausta tuohon edes tiedä. Toivon kovasti Lia, että teillekkin vielä se onni syliin asti suodaan. Tsemppiä ♥
PoistaLapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan.. ethän sinä itsekään voi tietää jos vaikka terveys menee jommalla kummalla, työpaikka alta, koti..
VastaaPoistaNimenomaan, olen samaa mieltä. Jotkut vain tuntuu tekevän niitä vain sormiaan napsauttamalla. Mitä vaan voi tapahtua elämässä, eikä mitään voi koskaan tietää etukäteen. Kaikkeen on kuitenkin aina hyvä varautua ja miettiä tarkkaan, ennen kuin tekee mitään kovin suuria päätöksiä :)
PoistaJa mun mielestä henkilö, joka pistää toiset ihmiset eriarvoisuuteen itsensä kanssa, ja pitää itseään parempana kodin työpaikan tai muun aseman takia, ei kyllä ansaitse lasta.. ainakaan yhtään enempää kuin köyhä perhe. Ehkä siellä köyhässä perheessä osataan oikeasti enemmän arvostaa mitä on, ja tiedetään että lapset on lahja, eikä niitä saa ja tehä kun haluaa.
VastaaPoistaNimenomaan, lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan. En arvostele ihmisiä heidän työn tai koulutuksen takia, vaan heidän tekemistensä perusteella. Tuskin itsekkään arvostat esimerkiksi perheväkivaltaa tai alkoholismia. Eihän nämäkään seikat katso ihmisen koulutusta tai työllisyyttä/työttömyyttä. I'm just saying.
PoistaOn aika eri juttu jos olisit heti maininnut että tämä kaverisi on tiedetysti väkivaltainen ja alkoholisti.
PoistaMut nyt takerruit siihen että hän ei lapsiansa ansaitse kun ei ole ollut koskaan töissä.
Enkä mä nytkään sano että juuri hän olisi väkivaltainen tai alkoholisti. Se oli esimerkki ja näin huomaa kuinka tarkkaan eri lukijat tarttuu erilaisiin asioihin.
PoistaVoi Alina, kun vanhemmuus on niin paljon enemmän kuin vain rahallinen valmistautuminen.
VastaaPoistaSiihen kasvetaan oli sitten vuosikymmeniä valmistautunut tai oli sitten tullut vahingossa raskaaksi tai spontaanisti tullut raskasksi kun poti vauvakuumetta.
Sinun logiikalla voisin kysyä että miten sä Alina yrität tehdä lapsia kun selkeesti sulla on käyttäytymismallissasi (jonka tulet lapselle siirtämään) paljon vielä hiottavaa.
Sun pettymysten ja epäonnistumisten sietokyky on nolla ja kaikki pettymykset yrität lakaista maton alle. Teet kovasti töitä sen eteen ettei kukaan huomaisi epäonnistumisiasi. Muistan kun jossain postauksessa oilein hykertelit että kun tulit raskaaksi häiden aikoihin että nyt se näyttää siltä että tulitte raskaaksi just silloin kun suunnittelitte eikä kukaan saa tietää kuinka pitkä yritys teillä on takana.
Keskenmenovuodonkin kamssa menet hampaat irvessö hymyillen töihin koska kyllähän maailma siihen kaatuis jos joku ulkopuolinen huomaisi ettette ole onnistuneet vauvantekoprojektissa.
Haluutko että sun tulevat jälkrläisesi kopio tän mallin sulta ja itku kurkussa piilottavat kaikki epäonnistumisensa ja välttelevät mistään vaikeista adioista puhumista.
Menee vähän aiheen ulkopuolelle, mutta tosiaan joo kasvatuksella on suuri merkitys tulevaan lapseen. Ehkä mä omat virheeni tehneenä tiedän, että mitä en ainakaan halua lapsilleni opettaa.
PoistaTosi ikävää jos sait sellaisen kuvan kirjoituksistani, että leuhkin raskaudellani häiden alla. Se ei ole todellakaan ollut tarkoitus, enkä edes tiennyt niin tekeväni. Ensimmäinen raskaus on aina uusi ja ihmeellinen asia. Olen varmasti ollut asiasta erittäin häkeltynyt. Luulisi sen olevan ihan ymmärrettävää.
Kai sä kuitenkin ymmärrät, etten ihan kaikkea elämästäni ole tännekkään blogiin avannut ja jos silloin tällöin avaudun jostain murheistani, niin se ei ole koko elämäni.
Olen tosi pahoillani jos blogini ei ole miellyttänyt sinua. Ainahan voit siirtyä mielenkiintoisempien sivujen pariin :)
En usko kenenkään kokeneen että olisit leuhkinut raskaudellasi. Olin itse vilpittömän onnellinen jokaiseta raskausuutisestasi koska säälitti teidän pitkä ja raskaan kuuloinen taival.
PoistaMutta sitä kyllä olen minä ja varmasti moni muu ihmetellyt että mikset voi millään myöntää epäonnistumisiasi ja miksi koet sen niin kamalaksi asiaksi jos joku saisikin tietää teidän epäonnesta vauvantekoprojektissa. Se on elämää ja tällaisetkin asiat valitettavasti kuuluu elämään.
On minusta todella huolestuttavaa jos et voi puhua tai edes myöntää epäonnistumisia ja aina pitäisi hampaat irvessä esittää että kaikki on hyvin ja hallinnassa.
Sun lapsesi kun tulee näkemään että näin äiti toimii niin sitä itsekin alkaa tekemään samaa.
Itse löysin blogisi kun mulle tuli vauvakuume ja ajattelin että yrittäminen varmaan tulee vielä kestämään pitkään niin aloinn seuraamaan yritysblogeja. Tulin nopeasti raskaaksi ja vauva ehti syntyä mutta jäin silti seuraamaan blogia ja toivomaan parasta teille.
Mä en ihan ymmärrä tuota "hampaat irvessä esittämistä". En tiedä mitä tarkoitat epäonnistumisen myöntämisellä, mutta mä olen saanut tukea keskenmenoihin ja yritykseen niiltä tahoilta, jotka tietää. Olen onnekseni selvinnyt hyvin pienillä vaivoilla keskenmenoistani, joten en ymmärrä miksi pitäisi kaikille olla jotenkin hirveen haavoittuvainen. Toivun paremmin kun saan muuta ajateltavaa. Kukin tavallaan.
PoistaKiva kuulla, että olet jaksanut lukea blogiani näinkin pitkään :)
Minusta suomessa on aivan liian hyvä sosiaaliturva. 50000 taloutta jotka eivät maksa lainkaan veroja (eli elävät täysin toimeentulotukien varassa). Minusta on väärin jäädä hoitovapaalle jos se rahoitetaan asumistuella, toimeentulotuella yms. Tai pitkäaikaistyöttömänä tieten tahtoen tehdä se neljäs tai viides lapsi. Toki malli tähän on usein saatu kotoa. Mutta kauaa ei hommaa enää voi näin pyörittää, kuka hullu enää jaksaa opiskella ja painaa työtä maksaen 40_50 pinnaa veroja samalla kun siipeilijöiden joukko vaan kasvaa.
VastaaPoistaTotta tuokin. Ymmärrän hyvin, jos halutaan olla pienen lapsen kanssa kotona, kun lapsi ei vielä juuri puhu eikä kävele, mutta 10 vuotta sosiaaliturvatuella eläminen on jo tarpeetonta verorahoilla loisimista. Mutta se on vain minun mielipiteeni :D Tilanteita on monia.
PoistaEiköhän se ole jokaisen oma päätös kauan siellä kotona on lapsen ja lapsien kanssa. Onhan moni, kuten itse,ollut ennen lapsia melkeen 10v veronmaksajana töissä..ja kerta Suomessa on mahdollista olla kotona lapsen kanssa kunnes nuorin on 3v, niin tottakait se on. Aivan samamitä "ylempi kasti" ajattelee.. ja aivan sama millä se rahoittuu.
PoistaLapset on vain kerran pieniä,ja ennemmin elää tuilla kuin vie pienen vanhempia kaipaavan lapsen muiden kasvatettavaksi turvattomalta tuntuvaan outoon ympäristöön outojen ihmisten luo.
Ja asioista kannattaa ottaa selvää. Näistäkin monista tuista maksetaan veroa!
Ja joka kauppareissulla vaikka sen vaippapaketinkin ostamalla maksetaan veroa.
Joillain on pienen aikuiseksi kasvamisen paikka, ennenkuin olisi valmis kasvattamaan lasta ite. Tai ehkä se lapsi opettaa ymmärtämistä sitten kovemmankin ulkokuoren omaavalle.
Kyllä, ymmärrän hyvin, että pienen lapsen kanssa ollqan kotona esimerkiksi juuri kolmevuotiaaksi asti ja se on mielestäni ihan okei. Jos itsellänikin olisi varaa, niin varmasti olisinkin. Mutta sitä en ymmärrä, että lapset on kaikki koulussa ja itse olet kotona, kun voisit hyvin olla töissä tai edes hakea töitä, jos sellaista ei vielä ole.
PoistaJa tiedän myös hyvin, että tuistskin maksetssn veros. Olen asiaa jo jonkin verran tutkinut etukäteen, koska en vielä tiedä miten itse pärjään taloudellisesti lapsen tultua.
Vanhemmuus varmasti kasvattaa myös joten hyvää suuntaan ollaan menossa :D
Kotona olo on ok jos siihen on varaa. Jos ei puolison tulot ja kotihoidontuki riitä niin sitten täytyy mennä töihin. Ei se sen monimutkaisempaa ole
PoistaMä en ole koskaan ollut työtön, joten olen tosiaan ollut ihan järkyttynyt, miten paljon tuista joutuu maksamaan veroa. Siis enemmän kuin palkasta, ellei hae muutosverokorttia ja itse olen kuitenkin suht keskituloinen vähän yli 3000 €/kk tienaava. Ja jos tosiaan "tekee" sen 3-4 lasta peräjälkeen, niin kyllähän siinä tulee kymmenisen vuotta "verorahoilla" elämistä. Meidän puljussa esim. eräs lakimies oli 9,5 vuotta äitiyslomalla/hoitovapaalla, kun päätti melkein nelikymppisenä hankkia suurperheen, mutta tuskin voidaan puhua lusmusta, vaikka elikin sen ajan tuilla. Tilanteita on niin monenlaisia. Itse ainakin nautin tästä noin neljän vuoden kotiäitiydestä, kun tiedän, etten varmaan ikinä tule pääsemään eläkkeelle ja töissä olin ollut 12 vuotta ennen ekaa äippälomaa.
PoistaYmmärrän kyllä senkin, että olemassa on näitä "ammattilusmuja". Meidän luokalla oli jo yläasteella pari tyttöä, jotka tekivät suunnitelmia siitä, miten ei koskaan tarvitsisi tehdä töitä. Toinen julistettiin työkyvyttömäksi jo parikymppisenä (masennuksen takia) ja toisella on viisi lasta ja välissä työttömyysjaksoja. Eli heitä on "lykästänyt".
Mut joo, itsellänikin on kärkkäitä mielipiteitä ja varsinkin netissä on niin helppo ymmärtää asioita (tahallaankin) väärin. Onnea odotukseen!❤
Kiitos paljon ❤️ Mä vähän jo tutkiskelinkin noita tuki ja verotus asioita kelan sivuilta. Niissä pitää kyl olla tarkkana, et muistaa tehdä tuon muunnosverokortin jms.
PoistaMullakin tulee 10 vuotta työura täyteen, niin pieni elämänmuutos onkin jo ihan paikoillaan. Kovin pitkään hoitovapaaseen ei varmaankaan ole omalla kohdalla varaa, mutta sen näkee sitten, kun se on ajankohtaista :)
Kauheeta edes ajatella mihin tää maailma menisi, jos kaikki tavoittelis vaan ilmasiks sossutuilla elämistä :D ymmärrän ääritilanteet, mutta että tavoittelis sitä. Ei osu mun arvomaailmaan sellainen.
Mielenkiintoinen tuo kommentti, jonka kuulee usein. Siis että "ei ole varaa jäädä hoitovapaalle".
PoistaEiköhän se useimmiten tarkoita sitä, että halutaan pitää kiinni tietystä elintasosta, vaikka sitten sen kustannuksella, että lapsi joutuu tarhaan ihan liian pienenä.
Verrokina, itse sain lapsen kesken kk-opintojen, mieheni taas työskentelee osa-aikaisena. Meidän nettotulot YHTEENSÄ on n. 2000€/kk. Tässä siis miehen nettopalkka, minun kotihoidontukeni, opintotuki, lapsilisä ja pienenpieni asumistuki.
Ja tiedättekö mitä? Tällä pärjätään. Tästä maksetaan liki tonnin vuokra (pk-seutu..), puhelimet, netti, koti- ja lapsivakuutus, sähkölasku, miehen bussikortti, sekä tietysti ruoat.
Tarkkana saa rahan kanssa olla, mutta ruokaa on aina tarjolla, laskut ajoissa maksettu, sekä lapsella asianmukainen vaatetus. Vaivaa saa toki nähdä enemmän, että löytää sopivat talvivarusteet yms. edullisesti. Nettiä ja puhelimia myös kilpailutetaan sitä mukaan, kun tulee halvempi vaihtoehto.
Niin, ja itselleni en pahemmin ostele mitään, ellei ole aivan pakko. Mutta ei edes harmita, sitä ehtii itselleen ostella sitten vaikka ja mitä kun lapsi on isompi, ja itse taas olen työelämässä. Tällä hetkellä on vain kaikkein tärkeintä, että lapsi saa olla kotihoidossa mahdollisimman pitkään :)
Sitähän se taitas juurikin olla, että on tottunut johonkin tiettyyn elintasoon.
PoistaMä en vielä itse tiedä minkälaisella minimillä me pystytään elämään, joten en niin tarkkaan edes osaa sanoa, että kauan olen itse kotona tai edes sitä, että missä lapsi olisi hoidossa sillon. Isovanhemmilta saadaan tod.näk. myös paljon apuja ja mun mielestä päiväkodissa saa myös kehitettyä paljon sosiaalisia taitoja ja paljon uusia virikkeitä lapselle.
Mutta varmasti opitasn vielä paljon uutta tässä matkan varrella :)
Moi!
VastaaPoistaNyt on pakko sanoa, että asiallisuus on osalta kommentoijista karannut kokonaan. Ymmärrän täysin Alina tuon siun pointin. Kaveripiirissä äiti, jolla jo 6 lasta, kaikki huostaanotettuna. Abortteja tekee 2-3kpl/vuosi nykyään, kondomin käyttö kuulemma sama kuin söisi karkkia papereiden kanssa. Ja ihan itse kertoo aina kun on menossa aborttia tekemään..Jokaisen mielestä tämmöiset ihmiset ansaitsee lapsia? Tämäkin matami tehnyt kaikki tenavat eri isille, ja töissä ollut 40-vuoden aikana max. vuoden eli elää täysin yhteiskunnan varoilla. Kyllä mieluummin soisin lapset semmoiseen perheeseen, jossa vanhemmat OSAA ARVOSTAA sit vanhemmuutta ja että lapsia ei tehtäisiin kuin liukuhihnalta lapsilisien ja elareiden toivossa :/
Paljon onnea Alina raskaudestasi, olen jo pidempään blogiasi lukenut <3
Voi kiitos :) ❤️ joo, siis ei ole kaukana tämä tapaus, mutta en pureudu siihen sen enempää.
PoistaVarmasti aika monenlaista tapausta mahtuu myös blogini lukijoihin, joten erilaisia kommentteja löytyy myös yhtä monta :)
Kyllä huomaa, kommentoinnissa mimmoset ihmiset niitä kirjoittelee. Kuinkahan moni teistä on yrittänyt vuosia HAMPAAT IRVESSÄ sitä lasta? Alina, älä välitä ja ihanaa kun seisot sanojesi takana. ❤️ Mun mielestä ei todellakaan oo jees olla 10 vuotta sosiaalituilla JOS ei oikeasti ole siihen joku terveydellinen syy. Yleensä vielä nämä laittavat ne lapset vielä päiväkotiin, kun ilmaiseksi saa. Sitten työssäkäyvät ihmettelee että mihin sen lapsen saisi hoitoon kun päikyt täynnä. Ja ei, en liiottele. Olen nähnyt tätä läheltä ja se ärsyttää >:(
VastaaPoistaTuhansiin lukijoihin mahtuu kaikenlaista kulkijaa :)
PoistaMua kans vähän huolettaa tuo päiväkotitilanne mitä oon tutuilta kuullu. Kaikkialla ihan hirveetä tungosta :/
Ihana kun joku vielä ymmärtää myös mun pointin :D
Aina ;) ❤️
PoistaOlisi paljon kirjoitettavaa mutta yhdyn täysin sun kaikkiin kommentteihin sekä Yksi Haave:en kommenttiin. On ero jäädä pariksi vuodeksi vaikka kotiin lapsen kanssa kuin lusmuilla suurin osa elämästä muiden rahoilla. Ja KYLLÄ sillä on väliä millä kotonaolo rahoitetaan, ei sitä valitettavasti vaippapaketin alvilla rahoiteta :D Vaan muiden työssä käyvien ihmisten rahoilla. Uskon, että sellainen joka maksaa veroa puolet palkastaan tai sellainen joka on kokenut vaikean lapsettomuuden, ei pahastu sellaisesta kommentista kuin että lapsettomuushelvetin läpikäynyt voisi "ansaita" lasta enemmän kuin sossupummi joka saa lapsia sormia napsauttamalla. Mutta niinhän se menee, ei ne vain ymmärrä. "Minulla on oikeus saada muiden palkoista sossutukea ja olla kotona niin kauan kun haluan" on mulle käsittämätön ajatus. Mutta ihana nähdä taas kerran miten tajuttoman fiksu ja järkevä oot Alina, ja miten osaat perustella näkökantaasi. Olen täysin samaa mieltä. Minä kyllä koen että joku joka saa asioita helposti ansaitsee vähemmän saada niitä vielä lisää kuin toinen joka on tehnyt valtavasti työtä sen eteen. Vaikka se joka helposti saa kaiken varmaan tuosta vetää herneen nenään.
PoistaKiitos paljon asiallisesta kommentistasi :) Mä ymmärrän jos tuo "ansaita" sana aiheuttaa vähän pilkun viilaamista. Mä itse vaan ajattelen sen niinkin yksin kertaisesti että esim. hyvästä työstä ansaitaan palkkaa jne. En tarkoita arvostella sillä ketään, että juuri hän ei ole ansainnut saada lapsia, koska ei ole tehnyt juuri näin ja noin ja sitä ja tätä. Kyse oli vaan siitä, että mä itse koen sen niin, että jos mä en laita tikkua ristiin minkään asian eteen, niin en mä todennäköisesti silloin ole ansainnutkaan mitään hyvää elämässäni. En myöskään halua opettaa lapselleni sellaista elämää, että kaikki on ns. ilmaista, vaan että hyvistä teoista palkitaan. Ehkä se on jonkun mielestä väärä näkökulma elämään, mutta tämä on vain minun näkemykseni. Kukin eläköön tavallaan, mutta aina parempi jos eletään yhteiskunnan parhaaksi, eikä käytetä sitä vain hyväksi.
PoistaNyt on ihan pakko kommentoida ja kysyä, aikooko Alina sitten itse laittaa mahdollisen tulevan lapsensa päiväkotiin 9kk ikäisenä, kun äitiyspäivärahakausi loppuu ja mennä tienaamaan niitä verorahoja? (Noista tuistakin menee 20 prosenttia veroa) Että pieni vauva, vielä ehkä rintaruokinnassakin menee hälisevään lapsia täynnä olevaan ryhmään 9tunniksi päivässä muiden hoitoon. Vai alkaako siinä vaiheessa toisen lapsen yritys ja vauva on kotona onnellisesti äidin kanssa. Jos toinen lapsi ilmoittaa itsestään vuoden parin päästä, on esikoinen silloin parivuotias ja ei kai sitä pientä kuopusta päiväkotiin laiteta myöskään 9kk iässä. Tässä ajassa jo hyvin ehtii kulua puolivuosikymmentä, varsinkin, jos lapsen alkuunsaaminen ei ole helppoa. Entä, kun esikoinen kaipaa jo ikäistään seuraa ja raskaus/vauva-aika pienemmän kanssa on haastavaa, onko väärin laittaa esikoinen silloin päiväkotiin vaikka muutamaksi päiväksi viikossa? Entä jos lapsenkaipuu ulottuu kolmanteen tai neljänteen lapseen. Siinä se 10vuotta meneekin. Koulussa ehtii aina olla, töitä ehtii aina tehdä. Varmasti moni lapsettomuudesta kärsivä vaihtaisi oman työuransa milloin vain niihin lapsiin ja kotiin. Kun niitä lapsia vihdoin saa niin ymmärtää, että ei sillä kodin ulkopuolisella työllä ole mitään merkitystä. Ja lasten kanssa vietettyjen kotivuosien jälkeen, voi kuule se on Lomaa päästä kotoa töihin työympäristöön! Kotona on rankkaa!:D
VastaaPoistaMiten sie sait tämän väännettyy näin?! Eikös se sanonta mene, se koira älähtää johon kalikka kalahtaa?
PoistaSe, että olet ollut töissä ja saat lapset ja sen jälkeen JOSKUS palaat töihin versus saat lapset ja makaat kotona tekemättä mitään, koska yhteiskunta elättää, niin on kaksi ihan eri tilannetta...
Voi luoja...
Tsemppiä Alina siulle <3, täällä on näitä jotka näköjään väkisin haluu vääntää siun sanat ihan miten ne haluaa :/
Voin kirjottaa aiheesta joskus oman kirjoituksenkin, mutta toistaiseksi olen suunnitellut olevani kotona kunned lapsi on vuoden ikäinen. Mieluusti niin kauan kunnes hän kykenee edes kävelemään. Riippuu ihan miten meillä sattuu silloin olemaan varaa. Mä tiedän, että moni tekee lapsia sen ekan kolmen vuoden ikään mennessä, mikä on kai ihan fiksuakin. En osaa ennustaa tulevaa, mutta jos ei pikkusisarta suoda meille niin palaan kyllä töihin. Oli se sitten osittaista päivää tai kokonaista. Se selviää sitten.
PoistaOlen kuullut myös samaa mainittavan ennenkin, että töihin paluu on vain mukavaa hermolomaa kotiäitiyden kokopäivätyöstä :)
I feel you. Itse laitoin facebookiin ainoan raskausaiheisen postauksen (perhekuvan) 20+ pv ennen laskettua aikaa.
VastaaPoistaErittäin ymmärrettävää :) Mä en vielä tiedä miten tai milloin julkistan raskauteni tai tulevan lapsen somessa, mutta pääasia, että lähimmät tietää. Toisaalta on kyl ollu kiva seurata esim. yhen kaverini kuvia, joita hän julkaisi äitiysloman alkaessaan, kun hän oli sisutanut lastenhuonetta ja löytänyt hassuja vaatteita pojalleen :) Jonkun sisustuskuvan voisinkin ehkä julkaista ensin, ennen kuin mitään masukuvaa. Noh sen näkee sitten :D
PoistaMitä tarkoitat tällä "Onko oikeasti varaa kasvattaa hyvä ihminen, jolla on turvallinen ja vakaa koti". Mitä se varallisuus sinun mielestä on? Välittääkö pieni lapsi makaako uusissa hienoissa vaunuissa vai käytetyissä edullisissa? Onko väliä ovatko vaatteet uusia merkkivaatteita vai käytettynä ostettuja? Ei todellakaan. Lapsi välittää siitä että on lämmin ja hyvä olla ja että hänelle tarjotaan rakastava koti. Kaikki ylimääräinen mitä haluat lapselle ostaa on oikeasti vain itseäsi varten miellyttämään omaa silmää. Huomaat sitten kun saatte lapsen että vaikka ostaisit minkälaisen hienon aktivointilelun, tärkein aktivointilelu olet sinä itse. Ja muutenkin lapsia kiinnostaa monesti kaikki muut kuin omat lelut.. esim. muovikipot :D
VastaaPoistaJa ei kannata puhua karmasta ennenkuin miettii omia tekojaan. Toivoitko tälle naiselle joka ei selvästi ymmärrä silkasta tyhmyydestä mitä lapsettomuus tarkoittaa ettei hän saisi enää 4. Lasta? vai toivoitko hänelle ymmärrystä siitä mitä lapsettomuus on? Jos toivoit viimeisimpää olisi varmaan kannattanut kertoa hänelle mitä lapsettomuus tarkoittaa, eikä vain pysyä hiljaa ja loukkaantua.
Henkinen varallisuus on tärkeämpää lapsen kanssa kuin materiaalinen, ymmärrän sen että menetyksesi vaikuttavat näihin mielipiteisiin vahvasti.
Minäkin halusin että kaikki on täydellistä ennen lasta mutta kun sain hänet, huomasin millä asioilla oikeasti on merkitystä.
Kaikkea hyvää loppuraskauteen! :)
En tarkoita varallisuudella rikkauksia vaan mahdollisuuksia hyvään ja turvalliseen kotiin. Esim. jos perhe joutuu muuttamaan kerran vuodessa toiselle paikkakunnalle sen takia, ettei ole rahaa, ei mielestäni ole vakaa ja turvallinen koti. Lapsi joutuu koko ajan uusiin paikkoihin ja kohtaamaan uusia ihmisiä. Tarha- ja koulukaverit vaihtuu koko ajan ja lapsi syrjäytyy ja kokee itsensä yksinäiseksi. Siis esimerkiksi jotain tällaista. En todellakaan haali tulevalle lapselleni merkkivaatteita. Ystäväpiirissäni tätä kyllä harrastetaan, mutta minä en niistä välitä. Ja tiedä erittäin hyvin, ettei lapsi vaadi sitä hienointa aktivointilelua. Jo pelkkä kaukosäädin on lapselle uutta ja hienoa.
PoistaToki toivoisin, että ihmisiltä löytyisi ihan perusymmärrystä siitä, ettei lapsia tehdä vaan niitä saadaan ja että lapsettomuudesta puhutaan vasta kun vuosi yrittämistä on tullut täyteen. En kuitenkaan halunnut ryhtyä valistamaan tuota kaveriani, koska hän nyt sattuu olemaan sellaista ihmistyyppiä, joka ottaa tosi helposti itseensä kaiken ja loukkaantuu.
Uskon, että vanhemmus opettaa vielä paljon kaikkea uutta :)
Mun mielestä kaikilla on oikeus omiin ajatuksiinsa ja niitä saa ilmaista vapaasti, vaikka ne olisivat yleisiä normeja vastaan. En kokenut Alinan tekstiä mitenkään loukkaavana ketään kohtaan, ajatukset on ajatuksia eivätkä ne ketään satuta! Eri asia olisi, jos ponnekkaasti lähtisit tätä sun ajatusta (mikä tosin oli ymmärrettävä huoli lasten tulevaisuudesta) viemään muille esim. teidän yhteisille ystäville ja alkaisitte syrjiä ja haukkua tätä ihmistä tietoisesti, koska hän elää yleisiä yhteiskunnan normien vastaisesti (="sossun tuilla" ilman työkokemusta).
VastaaPoistaYleisesti ottaen koen tämän ilmapiirin ärsyttävänä, ettei mitään omia synkkiä ajatuksia saa tuoda ilmi, ilman että joku vetää herneen nenään. Vaikka juuri tämä katkeruus, kun jotkut lisääntyvät vain sormia napsauttamalla tai että kaikkia "huonompi osaisia" ei säälitä tms. Tai ettei äiti sa valittaa väsymystään, koska itsehän on lapsia halunnut. Työskentelen itse näiden "huonompi osaisten" väestön parissa ja osa heistä on olosuhteiden pakosta tukalassa tilanteessa ja osa pystyisi muuttamaan elämänsä suunnan, jos vähän panostaisi ja huolisi apua. Kaikki ajatukseni eivät ole mukavia asiakkaistani, mutta kohtelen kaikkia ihan samalla tavalla, ihan sama mitä heistä ajattelen :) Tämä työ on raskasta eikä tästä selviä ilman mustaa huumoria ;)
Yksi ystävistä pisti facebookkiin raskausilmoituksen heidän toisesta lapsestaan heti rv12 ultran jälkeen ja toinen julkaisu juuri instagramissa kuvan pienestä masustaan. Itse en missään nimessä uskaltaisi laittaa noilla viikoilla yhtään mihinkään someen raskausuutisia, sen verran yksi km taustalla varjostaa tätäkin raskautta. Myönnän ajatelleeni, että tälle kaverilleni tekisi hyvää saada yksi km että palautuisi maanpinnalle, että ymmärtäisi, ettei lapsia noin vain "tehdä", vaan niitä saadaan (toki en tiedä, onhan hän voinut vaikka saadakkin km:n). Oikeasti en missään nimessä toivo keskenmenoa yhtään kenellekään ja olen onnellinen heidän toisesta lapsestaan, mutta tämmöisiä synkkiä ajatuksia tulee ja menee silloin tällöin, kun itse niin kovasti toivoisi perheenlisäystä ja kaikki muut tuntuvat sitä saavan :)
Tiivistettynä tämä pitkä tekstini: kaikilla tulee ja menee ikäviä ajatuksia toisista ja kunhan niihin ei jää kiinni tai lähde elämään niiden mukaan, kaikki on fine :) esimerkiksi en saa työssäni toimia niin, etten auta jotain asiakastani, jos hän ei mielestäni ansaitse apuani. Toivon että Alina jatkossakin kirjoitat rohkeasti niistä aiheista mitä oikeasti mietit, etkä sensuroi niitä vain siksi, että joku saattaa ehkä loukkaantua! Minunkaan tämän tekstin tarkoitus ei ole loukata ketään ja toivottavasti kukaan ei loukkaannu :)
- Anna ja tuleva pienokainen 11+0 :)
Kiitos paljon kommentistasi Anna ja oikein paljon onnea pikkuisesta :) ❤️
PoistaJoo siis en todellakaan halua, enkä aio kohdella ketään huonosti vaikka heidän elämänvalintansa tai arvonsa poikkeaisivat vahvasto omistani. Kukin elää tavallaa ja se on mulle ihan fine, mutta ei kaikkien suinkaan tarvi olla asioista aina samaa mieltä.
Mä en kans ite halua saato uskalla julkaista mitään raskauskuvia näin varhaisessa vaiheessa, ihan jo senkin takia, että mitä vaan voi viel tapahtua, mutta myös osittain siks et tiedän ite lapsettomuudesta kärsineenä, miten raskaalta voi toisten raskauskuvien näkeminen tuntua.
Lapsettomuus on kyllä opettanut mulle paljon ja pienen osan siitä opista soisin kyllä ihan kaikille muillekkin, vaikka raskaus onnistuisikin ensiyrittämällä :)
Ihanaa loppuraskautta sinne! ❤️