Pikaterkut ja Uuden Vuoden toivotukset!

Ajattelin tulla kirjoittelemaan vielä pikaiset terveiset ennen vuoden vaihdetta, koska ihan kauheasti kaikkea on taas tapahtunut. Tai noh, siltä se on ainakin tuntunut. Varoitan jo etukäteen, että ei välttämättä sovi ihan herkimmille :D

Joulu meni tosi vauhdikkaasti vieraillessa ainakin kuudessa eri osoitteessa kolmen päivän aikana. Pakko sanoo tähän väliin, että ei enää ikinä :D haha. Jaettiin lahjoja ja saatiinkin vähän jotain pientä. Pääasiassa saatiin kuitenkin rahaa, koska toivottiin sponsorointia vaunuostoksiin ja niin myös saatiin. Mitään muuta vauvantarviketta tms. ei sitten saatukkaan. Toisaalta ihan hyvä vaan, ettei tule mitään turhaa ylimääräistä, vaan saadaan itse ostaa kaikki tarpeellinen.

No mutta, Tapaninpäivän jälkeen kaikki suunnitelmat menivätkin yllättäen uusiksi, kun sairastuin yllättäen vatsatautiin. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä herätin mieheni kertoakseni hänelle, että minulla on hieman paha olo, että jos hän voisi varmuuden vuoksi tuoda minulle sängyn viereen ämpärin. Ei mennyt kuin puolisen tuntia, kun heräsin siihen, että nyt on pakko oksentaa ja niin myös tein. Se yö menikin sitten oksentaessa vatsa tyhjäksi aivan kaikesta ja kun vatsassa ei ollut enää mitään, niin alkoikin jo suolistu tyhjentyä, ihan suoraan sanottuna, kuin hanasta. 

Jouduin siis saikuttamaan joulun välipäivät, vaikka olin suunnitellut töissäkin vaikka mitä rästihommia niille päiville ja noh yllättäen myös se sokerirasituskin piti sitten peruuttaa, kun enhän mä päässyt edes sohvalta ylös. En ole sairastanut elämäni aikana oksennustautia juuri koskaan, mutta nyt jostain syystä tämä on jo toinen kerta vuoden sisällä. Onneksi sitä vatsatautia ei kestänyt sentään kuin sen yhden päivän, mutta sen jälkeen mulle nousikin jo kuume, joka veti viimeisetkin voimat ihan matalaksi. Aloin jo pelkäämään meiän pikkuisen puolesta, mutta pikkujäbä onneksi jaksoi potkiskella masussa tosi vilkkaasti, että uskon hänellä olevan kaikki kunnossa. Voimat on itellä edelleen aika matalalla, johtuen lievästä neste- ja ravinnehukasta, mutta onneksi olo on jo päivä päivältä parempi. Pitäisi vain saada tankattua nyt vähän enemmän ravintoa, että pikkujäbästä kasvaisi vahva pieni poika ♥

Vaunuostoksille oli tarkoitus mennä eilen, mutta yllättäen tämä taho, jonka kautta olisimme ne halvalla saaneet, on myös nyt kipeänä, että sekin sitten lykkääntyy jonkun verran. Onneksi ei nyt sentään kiirettä ole sen asian suhteen. Innostuin kuitenkin shoppailemaan jollyroomin aleista vähän jotain pientä ja tilasin pinnasänkyyn hienon reunapehmusteen ja yhdet supersöpöt pussilakanat. Okei, Ikeasta sais myös puolet halvemmalla vuodevaatteita, mut kerrankos sitä yhdet megasöpöt lakanat ostaa :D Ja niille on sentään käyttöä vielä moneksi vuodeksi. Hih.

Ainiin, sain muuten viimein myös niitä vauvanvaatteita veljeltäni, joita hän oli lupaillut. Täytyy sanoa, että onneks en ole ostanut vaatteita juuri ollenkaan, koska voi pojat, nyt niitä kyllä riittää. Joukossa oli toki myös pari tyttömäisempää bodya ja pari mekkoakin, mutta lupasin lahjoittaa ne Tiinalle. Alkaa olla jo sen verran vaatteita kasassa, että saa jo ainakin pari koneellista pyykkiä pestyä, haha. Kunhan saisin tuon askarteluhuoneeni vielä raivattua, niin pääsisin vaatekaappia järkkäilemään. Sitä päivää odotellessa.

Aika menee kyllä edelleen kuin siivillä ja nyt viimeisen kolmanneksen vaihtuessa, olen alkanut pelätä sen jo loppuvan kesken.

Tänään puhutaan jo 30. raskausviikosta ja se tuntuu jo ajatuksenakin ihan uskomattomalta. Lähipiiristä ja tutuilta on alettu taas enemmän ja enemmän kyselemään, että koskas se laskettu aika olikaan ja milloin minä jään äitiyslomalle. Nyt työviikkoja on enää kuusi jäljellä ja musta jo vähän tuntuu siltä, että en taida ihan loppuun asti kyetä töissä käymään. Välillä jo ihan pelkkä käveleminenkin, tai edes istuminen, tuntuu jo tosi raskaalta. Kotona ollessa olen onneksi saanut makoilla yllin kyllin, mutta heti kun pitäisi nousta ylös, niin alkaa uhkuminen ja puhkuminen. Tila keuhkoista on selkeästi käynyt vain ahtaammalle ja ahtaammalle. Syöminenkin vähän ns. ahdistaa, koska närästys on voimistunut huomattavasti. Koko ajan joutuu päästämään pieniä röyhtyjä ja välillä nousee vaahdotkin kurkkuun, mikä ällöttää. Ahdistaa jo, että mihin tämä vielä johtaa, kun vauvan pitäisi kasvaa vielä ainakin parisen kiloa lisää painoa ja senttejäkin on vielä jäljellä. Anteeksi, että valitan, mutta en halua kaunistella turhaan raskauden tuomia haasteita, vaan haluan olla kaikinpuolin rehellinen.

Lopun lähestyessä ovat keskustelut ystävien ja läheisten kanssa alkaneet kallistumaan enemmän synnytyksen puoleen. Olen kuullut paljon jännittäviä tarinoita, joista ei normaalisti tulisi keskusteltua, jos ei ole omaa kokemusta. Olen itseasiassa erittäin kiinnostunut juurikin siitä hetkestä, kun se lähtö sairaalaan sitten koittaa. Juttelin myös äitini kanssa aiheesta ja opin, että meiän suvussa syntyy iiiiisoja lapsia ja synnytykset ovat pitkiä ja vaikeita. "Jipii" Yksilöllistä tietty kaikki, mutta jos hekin ovat siitä selvinneet, niin kyllä sitten minäkin!

Pari uutta vauvauutistakin on taas kuulunut joulun alla, niin tutuilta, kuin ihan lähipiiristäkin. Itseasiassa ihan meidän kaveripiiristämme ja jos kaikki menee putkeen, niin saan ensi kesänä lisää mammakavereita :D Tänään ollaan viettämässä yhdessä taas iltaa ja en malta odottaa, että myös muut kaveripiiristämme kuulevat nämä vauvauutiset. Haluan nähdä muiden ilmeet, haha. Vaikka olen ihan tuhottoman onnellinen kaikista uusista vauvauutisista, niin olen alkanut jostain syystä pelkäämään, että tämä meidän onni yhtäkkiä viedäänkin meiltä pois. Pelko poikamme menettämisestä on alkanut kalvaamaan minua ja ehkä senkään vuoksi en ole uskaltanut kiirehtiä lapsenhuoneprojektin kanssa. Yritän kuitenkin nauttia jokaisesta hetkestä, jonka saan viettää ihanan poikamme kanssa, ja toivottavasti se onni jatkuisi vielä masun ulkopuolellakin.

Huhhuh, tulipas nyt ähkäistyä kaikkia ajatukset kerralla yhteen postaukseen. Jaksoikohan kukaan edes lukea loppuun asti :D

Nyt on kuitenkin aika toivottaa kaikille oikein ihanaa ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2018!!!
Toivottavasti mahdollisimman monen unelmat toteutuisivat juurikin tänä tulevana vuonna. Paljon onnea ja rakkautta kaikille! ♥♥♥

Näin sen pitikin mennä

Eilen oli niin uskomaton päivä, etten vieläkään malta uskoa sitä todeksi.

Ensinnäkin meiän piti pitää vain pieni Game of Thrones 7. kauden päätösjakson kisakatsomo, mutta jotenkin sinne sitten yhtäkkiä tulikin melkein kaikki meiän kaveriporukan äijät :D Tiinakin kävi sitten piipahtamassa siinä tyttärensä kanssa ja me hetken pohdinnan jälkeen päätettiin mieheni kanssa kertoa heille meiän vauvauutisista. Se keskustelu meni kutakuinkin näin:

-"Meil ois yks asia..."
-"Teille tulee vauva?"
-"JOO!" *ojentaa varhaisultran kuvan*
-"Millon?"
-"Maaliskuussa"
-"Niin meillekkin!"
-"OIKEESTI!?!?! IHANAA!!!"

Ja sit me halattiin ja pitkään :D Siis mä en voi uskoa tätä! Oon kertonut Tiinasta ja meiän yhteisestä vauvakuumeesta tännekkin monta kertaa ja nyt, kuin kohtalon sanelemana, me ollaan molemmat raskaana! Ihan niinkun me joskus vuosia sitten suunniteltiin, haha. Mun sydän hakkaa nytkin varmaan kahta sataa, kun mä edes ajattelen koko asiaa. Voitte varmaan uskoa, että viime yönä ei tullut kauheesti nukuttua, kun ajatukset vaan pyöri päässä vuoristorataa. Voih mä niin toivon, että nyt kaikki menee hyvin ja tää todellakin on nyt se The vauva, joka me saadaan syliin asti. Huhhuh. Ihan uskomatonta.

Noh näistä vauvauutisista rohkaistuneena, kun kaikki äijätkin jo sai tietää, niin laitoin sitten sen minun askartelemani Game of Thrones aiheisen "baby is coming" kuvan meiän yhteiseen whatsapp ryhmään ja siellä oli kaikki naiset ihan itkuhymiöinä ja sydämiä tuli satapäin ♥♥♥

Vitsi mä olin kyl ton kertomisen jälkeen ihan hiestä märkänä, kun jännitin niin kovasti, että sydän hakkas kahtasataa. Mitenhän sitä uskaltaa viikonloppuna rapujuhlissa kertoa miehen perheelle. Sitä odotellessa. Huiii. Mä jo niin odotan sitä, et mun käly saa tietää, koska se ehti jo vähän udella meiän tilannetta ja, koska hän on mulle vaan niin rakas. Ja millonhan sitä kertois omille likkakavereille...

1 down, 3 to go.

P.S. Kui tämä pahaolo voi olla nyt entistäkin pahempi x_x eikös sen pitäisi jo hellittää pikku hiljaa?

P.P.S. Tänään poksahti 11+0 ♥

Ensimmäinen neuvolakäynti...taas

Tänään kävin taas ekalla neuvolakäynnillä. Tämä käynti oli siitä harvinainen, että enimmäistä kertaa koskaan ikinä, mulla ei ole alkanut vielä vuoto. Oon siitä ehkä jopa vähän hämmästynytkin, että onko tää todellistakaan. Tällä kertaa ensimmäinen neuvolakäynti oli oikein ihana, toisin kuin viimeksi, kun aloitin ensimmäisen puheenvuoroni pillahtamalla itkuun juuri alkaneen keskenmenovuodon takia.

Neuvolan terveydenhoitaja oli onneksi sama kuin viimeksi, joten hän tiesi ja ymmärsi tilanteeni oikein hyvin. Tällä kertaa mun ei tarvinnut täytellä mitään lippulappusia etukäteen, koska tiedot oli aika pitkälti ajantasalla jo keväisestä käynnistäni johtuen.

Juteltiin tulevista labroista ja seulakäynneistä ja otettiin peruskokeet, eli paino, verenpaine, ja hemoglobiini. Pissanäytettä ei taaskaan tarvinnut ekalla käynnillä ottaa, vaan otan sen sitten joskus parin viikon päästä labrakäynnin yhteydessä. Jos nyt sinne asti päästään.

Nyt alkaa olla sinänsä jännittävä tilanne, koska kaikki tästä eteenpäin on uutta ja jännittävää. Vielä ei olla kertaakaan näin pitkälle päästy ja terkkakin oli sitä mieltä, että jos se olisi jo mennyt kesken, niin todennäköisesti vuoto olisi jo alkanut, koska kroppani on edellisissäkin keskenmenoissa osannut tyhjentää kohdun itsestään ilman mitään lääkkeitä. Hyviä merkkejä siis!

Olo on toistaiseksi ihan hyvä. Etova olo seuraa edelleen mukana 24/7, mutta on onneksi pysynyt kurissa, kunhan vain olen muistanut syödä edes jotain pientä, vähintään joka toinen tunti. Mandariinit, nektariinit, kurkut, tomaatit ja pähkinät, sekä jogurtit ja piimä onkin ollut nyt ihan ykkösiä ja onneksi myös aina saatavilla. Olen huomannut, että heti jos menee yli parin tunnin ilman ruokaa, niin alkaa pikkuhiljaa olemaan vaan vaikeampaa ja vaikeampaa saada yhtään mitään alas, joten parempi vaan koittaa syödä jatkuvasti jotain pientä. Painokaan ei ole päässyt vielä pahasti nousemaan vaikka tuntuu, että syön ihan sikana kaikkea :D Tänään aamulla punnitsin, niin 0,2 kg oli tullut painoa eli ei oikeastaan mitään. Toki eilen turvotti niin paljon, että nesteitä oli kehossa varmaan ainakin kilon verran. Huh tuntui ihan, että räjähdän. Mahakin näytti jo siltä, että olisin jo puolessa välissä raskautta! Tänään tuo turvotus oli onneksi kuitenkin jo kadonnut. Hetkeksi.

Mutta tällaista tänne tänään. Päivä kerrallaan mennään edelleen. Jos kaikki menee hyvin, niin kuukauden päästä nähdään taas meiän pikkuinen nt-ultrassa ♥ Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Oon vieläkin ihan ihmeissäni, että onko tää tottakaan.

Epävarmuus

Luulisi, että sen tiistaisen ultran jälkeen olisin osannut ottaa tämän raskauden vähän rennommin, mutta päin vastoin. Epävarmuus ja menettämisen pelko on nyt vaan kahta kauheampi.

Olen alkanut ylireagoimaan kaikkeen. Tällä viikolla on tuntunut jokseenkin enemmän juilimista ja vihlontaa kohdun seutuvilla. Pahoinvointi on ollut jotenkin helpommin hallittavissa tai sitten se on vähentynyt. Kuitenkin jostain on tullut aivan kauhea turvotus ja olo on välillä tosi tukala. Väsymys ja uupumus on ollut ihan jäätävää ja välillä meinaankin purskahtaa itkuun ihan pienistäkin asioista. Jos kuulen radiosta jonkun biisin, jossa lauletaan menettämisestä, niin tulkitsen sen heti enteeksi. Olenko jo menettänyt pikkuiseni? Mietin keskenmenoa vähän väliä ja oloni raskaudesta on todella, todella epävarma.

En tiedä mitään keinoa rauhoitella itseäni. Ens viikon torstaina on eka neuvola, mutta saas nyt nähdä alkaako vuoto taas just ennen sitä käyntiä. Ahistaa jo valmiiksi pelkkä ajatuskin. Ei ne siellä neuvolassakaan voi varmaan kauheasti rauhoitella mitenkään vielä näillä viikoilla. En tiedä voiko sillon vielä kuunnella sykkeitä vai onko siellä edes mitään laitteita millä kuunnella niitä.

Tällä hetkellä tämä raskaus vain ahdistaa kaikin puolin ja haluaisin vain kelata parisen viikkoa eteenpäin, että tietäisin onko enää toivoa jäljellä.

Ahdistunut ja huolissaan.

Alina ja pikkuinen 7+3

EDIT. P.S. Ainiin, naamaan yrittää taas puskea jotain näppylän tynkää. Viime raskaudessa luulin sen olleen hyvä merkki. No eipä ollut.... Tää on niin mennyt jo kesken T-T

Toipuminen

Toipuminen tapahtuu taas hyvää vauhtia päivä kerrallaan. Vuoto alkaa olla jo aika niukkaa ja enemmän rusehtavaa kuin punaista. Loppuisikohan tämä vuoto vappuun mennessä kokonaan. Toivottavasti. Kipuja ei ole onneksi ollut ollenkaan sitten sen lauantain.

Olen lukenut nyt paljon nettikirjoituksia toistuvista keskenmenoista. Niin blogeja kuin foorumeitakin. Kolmen tai jopa useammankin keskenmenon kokeneita on pelottavan paljon. Siis ihan käsittämätöntä miten yleisiä keskenmenot ovatkaan ja kuitenkaan minulla ei ollut minkäänlaista tietoa tai pelkoa keskenmenosta ennen kuin se osui omalle kohdalle. En ollut yhtään valmistautunut siihen. Toki eräs kaverini oli saanut keskenmenon vähän ennen meidän ensimmäistä keskenmenoa, mutta kuvittelin sen olevan vain surkeaa sattumaa ja erittäin harvinaista. Pah, kuinka sinisilmäinen sitä onkaan joskus ollut.

Toistuvista keskenmenoista lukiessani olen myös oppinut paljon lisää ja olenkin nyt kehittänyt pienen taistelusuunnitelman seuraavaa raskautta ajatellen. Esimerkiksi aspiriinista ei vissiinkään olisi haittaa vaikkei veren arvoissa olisikaan mitään hälyyttävää. Voisin kokeilla sitä, jos joskus vielä sen plussatestin näen. Jos se vaikka parantaisi veren virtausta kohtuun.

Toinen, minkä huomasin ihan sattumalta, niin on vihreän teen juonnin vähentäminen. Toiset juovat päivittäin kahvia, mutta minä juon päivittäin ison kupillisen teetä ja yleisimmin nimenomaan vihreätä teetä, koska sillä on ihan hirmu paljon kaikenlaisia hyviä terveysvaikutteita(mm. alentaa kolesterolitasoja ja verenpainetta yms.). Mutta huomasin yhden aika merkittävänkin huonon puolen vihreästä teestä, nimittäin sen sisältämät katekiinit voivat estää foolihappojen täydellisen hyödyntämisen! Apua, siis olenko koko ajan tietämättäni voinut itse aiheuttaa nämä keskenmenot vain pelkästään nauttimalla vihreätä teetä! No ehkä en sentään, mutta kyllähän tämäkin asia kannattaa nyt ottaa huomioon jatkoa varten. Tiesin kyllä, että yrttitee on ns. kiellettyjen listalla raskaana ollessa, mutta vihreästä teestä en ole tainnut koskaan lukea mitään. Noh onneksi tämä on kuitenkin helppo korjata ja teeaddiktina voin juoda sitten vaikka ihan sitä mustaa teetä täst edes.

Mutta joo, näistä on ainakin hyvä aloittaa. En tosin usko, että uusi raskaus nyt ihan lähiaikoina alkaa. Olisi jo vähän liian hyvä sattuma, jos seuraavakin raskaus alkaisi jo viidennestä kierrosta keskenmenon jälkeen. Epäilen seuraavaan raskauden alkavan vasta lähemmäs vuoden kohdalla, ihan vaan koska mulla on niin käsittämättömän huono tuuri mun elämässä :D Pessimisti ei pety, no ei vaan, toivotaan parasta.

Ollaan miehen kanssa mietitty, että nyt jos koskaan vois vähän rentoutua ja lähteä johonkin kauas lomamatkalle. Niinpä me ollaan nyt mietitty ihan tosissaan, että jos lähdettäis loppuvuodesta Malediiveille! Se on meidän yksi unelmista ja se olisi helpompaa toteuttaa vielä kun ei sitä jälkikasvua ole. Toki Malediivit on ihan törkeän kallis matkakohde ja tässä kohtaa kaikki varmaan miettii, että miksei me käytetä niitä rahoja lapsettomuushoitoihin, mutta just nyt me kaivataan fyysisten hoitojen sijaan vähän enemmän sitä henkisen puolen hoitoa ja mikäs sen parempaa, kuin ihanaakin ihanampi rantalomamatka kaukana arjesta :D Olis niiin ihana kun pääsis toteuttaa taas yhden unelman ja olis taas jokin ihana asia mitä odottaa. Ei tarttis murehtia siitä, että tärppääkö vaiko ei, vaan vois vaan olla ja nauttia. Ja jos ihan totta puhutaan, niin meikäläisen paras tärppikikkahan on ollut nyt nimenomaan loma ja ajatukset jossain aivan muualla kuin yrittämisessä ;)

Mutta katotaan nyt mihin tämä elämä vie. Tällaista taas tänne.

Oikein mukavaa Vapun odotusta! Nyt onkin taas ihana "pitkä" viikonloppu edessä :)

Myöhässä!

Menkat on tänään virallisesti päivän myöhässä. Aamulämpökin oli hienot 36.71 astetta. Ja arvatkaa mitä! Tein eilen testin ja se näytti tältä:

Näettekö tekin siinä haamuviivan? Siinä oli todellisuudesa vähän punaista väriäkin, mutta mun puhelimen kamera ei osannut napata sitä kuvaan. Aika hailurainenhan se vielä on, mutta jospa viikonloppuna siinä olis jo vähän tummemmat viivat :) Mä en itseasiassa tiedä onko nuo mun testit jo mennyt vanhaksi, kun tilasin nämä muistaakseni sillon vuosi sitten ekan raskauden jälkeen, kun piti saada testattua nega keskenmenon jälkeen.

Mutta näin. En osaa vielä oikein iloita, kun nuo keskenmenot kummittelee vielä niin vahvasti mielessä. Pelkään vuodon alkavan hetkenä minä hyvänsä.

Poikkeuksellista tässä raskaudessa(edellisiin verrattuna) on ollut tuo kova vatsa, kun aiemmilla kerroilla oikeastaan ensimmäisiä oireita on ollut just yhtäkkiä alkava löysä vatsa. Toivottavasti tuo olis nyt hyvä merkki, että pysyy kaikki ravintoaineet paremmin saatavilla :D Toki voihan se ripuli sieltä taas yllättää, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Ensimmäiset epäilyt mulla heräsi jo sillon viikko sitten kun oli muistaakseni jotain dpo 6-7 ja valittelin tännekkin sitä ihmeellisetä pistävää paineentunnetta kohdun seutuvilla. Sitä kesti noin kaksi tai kolme päivää ja olin jo ihan satavarma, että vuoto alkaa ennakoitua aiemmin, mutta yhtäkkiä se kipu vaan loppui, eikä sen jälkeen tuntunut enää mitään tuntemuksia missään. Koska vuotokaan ei alkanut, niin epäilyt mahdollisesta kiinnittymisestä heräsivät. En kuitenkaan uskaltanut luottaa vaistooni vaan uskottelin itselleni sen olleen vain entistä reippaampi keltarauhanen :D

Nyt ei oikeastaan auta muuta kuin edetä taas päivä kerrallaan. Toivon sydämeni pohjasta, että nyt kolmas kerta toden sanoo, mutta pelko keskenmenosta yhä varjostaa tätä toivoa.

Pitäkää peukkuja, että meille tulee Suomen 100v. synttärilahjaksi vauva ♥

P.S. Muistaako joku vielä tämän ennusteen ;D

Nousujohteista

Tänään on kp 5 ja vuoto on jo ihan loppumetreillä. Vuoto on ollut seminiukkaa eikä perusmenkkakramppeja ole ollut oikeastaan juuri yhtään. Osasinkin jo odottaa niukkoja menkkoja, koska oviksen aikaan limatkin oli melko niukat normaaliin nähden.

Perjantain jälkeen vatsakin on alkanut toimia taas paremmin. Ruoka ei enää tule samantien ulos ja olokin alkoi lauantaina illalla virkistymään jo huomattavasti. En nyt sitten tiedä oliko se joku vatsatauti vai ihanko vaan ne macatabletit olis tällaisia vatsanväänteitä aiheuttaneet. Noh lopetin ne nyt kuitenkin kokonaan.

Tässä kierrossa mennään täysin ilman mitään ylimääräisiä hormonilääkkeitä, mikä on jo kerrassaan mukavaa vaihtelua ainaiseen päivien laskemiseen ja pillereiden oikeinajoitukseen. Aamulämpö näytti tänään romahtaneen taas oikein kunnolla 35 asteen puolelle. Pitkästä aikaa aamulämpö näytti siis 35.54 astetta. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.

Voi olla, että me pidetään taukoa yrittämisestä nyt ainakin parisen kuukautta, koska hommaa riittää nyt ainakin tuon remontoinnin kanssa ihan riittävästi. Toukokuussa meidän perheeseen syntyykin sitten jo perheenlisäystä, kun veljeni saa toisen lapsensa. Saa nähdä miten tuostakin selviän, kun meidän toisen enkelivauvan laskettuaika on samoihin aikoihin.

Mutta onneksi kevät on noin muutenkin ihanaa aikaa pääsiäisineen ja vappuineen :D Odotan jo innolla, että päästään taas tekemään simaa ja munkkeja ja ulkona tarkenee jo pikkutakissa. Oi että!

Mukavaa maanantaita taas kaikille!

Ennuste

Tänään aamulämpö oli taas lähtenyt nousuun, ollen 36.51 astetta. Saa nähdä nouseeko se tuosta vielä lisää vai alkaako se jo enteilemään vuodon alkua. Mutta tosiaan aikamoinen estrogeenipiikki oli kyllä eilen. Parin päivän aikana naamaankin(ylläri ylläri leukaan) on iskenyt pari sellaista super kipeää jättinäppyä, joihin ei tosiaan kannatta hipaistakkaan. Tänään aamulla nuo näppyset oli jo hieman hellittänyt, eikä olleet enää niin kipeitä. Selkeesti hormooninäppyjä kyseessä. Estrogeeni ei todellakaan ainakaan kaunista minua :D

Mutta niin tuohon otsikkoon viitaten. Sain ystävältäni synttärilahjaksi sellaisen vuoden 2017 horoskooppi kirjasen, mitä myydään aina siinä kauppojen kassan vieressä :D Se oli siis täysin läpällä tehty ostos, mutta olen sitä nyt vähän matkaa lukenut ja törmäsin tämmöiseen kohtaan:

"Saat hyviä uutisia perhenlisäystä koskien, uutisia, joita oletkin jo odottanut." Voi Luoja, anna tuon ennustuksen käydä toteen! Siinä mielessä tuo maaliskuun ennuste osuu kyllä kivasti kohilleen, että meillähän on siis maaliskuussa hääpäivä ja kuun lopussa odottaa meiän kauan haaveilema Islannin seikkailumatka. Aa että! Nuo uudet haasteet vois liittyä myös meiän tulevaan lattiaremppaan, joka alkaa maaliskuun lopussa. Iiiih en malta odottaa!

Pidetään nyt siis peukkuja, että tuo meidän tuleva taukokierto olisikin sitten se THE kierto ja me saatais sitä perheenlisäystä ihan kotiinkin saakka :)

Toivotaan!

Lohduttautumista

Mulla on aina tapana etsiä huonoistakin asioista positiivisia puolia ja niin myös tästä meidän tilanteestakin on etsittävä jotain positiivista. Älkää nyt suuttuko, mutta mä lohduttaudun nyt sillä ajatuksella että:

Ensinnäkin, mä voin taas syödä lakuja ja salmiakkia!
Toiseksi, mä voin syödä medium pihviä ja juoda punaviiniä!!! Rakkaani, nyt lähdetään treffeille!

Ja kolmanneks, mä voin juoda jääkaapissa lojuneen "kiitos avusta"-siiderin, joka me saatiin kavereilta jokunen viikko sitten :D

Menetyksen käsittelyssä on aina monta erilaista vaihetta. Ensin oli suunnaton suru ja epäusko. Sitten tuli toivottomuus ja sitten ärsytys ja vitutus. Lopulta hyväksyin tosiasiat ja keskityin toipumiseen. Tällä hetkellä siis toivutaan päivä kerrallaan, mutta toivoa ei ole menetetty. Mä haluan uskoa, että me vielä onnistutaan, vaikka sitten enemmän avun kanssa, mutta me onnistutaan.

Kyllä me tästä vielä selvitään.