Tänään ollaan omien laskujeni mukaan rv 7+0, mikä on se päivä, kun viimeksi alkoi tiputteluvuoto ja myöhemmin keskenmenovuoto. Tänään ei ole ollut mitään kipuja tai tuntemuksia, että tämä olisi menossa kesken ja toivottavasti sama jatkuu jatkossakin.
Perjantaina olo oli semihyvä. Pahoinvointia ei pahemmin ollut, koska olin syönyt hyvin tasaisesti koko päivän. Googlettelin jo kauhuissani pahoinvoinnin katoamisesta, vaikka tosiasissa tunsin viel etovaa oloa, mutta olin vain oppinut ns. kontrolloimaan pahoinvointia. Löysin vain kirjoitteluja keskenmoista, joten päätin jättää asian sikseen ja luotin siihen, että kun ei ole kipuja, niin ei ala vuotokaan. Tein kuitenkin mielenrauhan vuoksi jäljellä olleen digitestin ja sain lohduttavan tuloksen; 3+.
Vielä ollaan siis tukevasti paksuna :D Tänään itseasiassa oksensin ensimmäistä kertaa, mutta en tiedä johtuiko se raskaudesta vai siitä, että kärsin videopelien aiheuttamasta pahoinvoinnista ja satuimme juuri pelailemaan kaverini kanssa videopeliä. Olen onneksi puhunut tuosta videopelipahoinvoinnista kaverilleni jo ennenkin, niin en usko, että hän epäilee minun olevan raskaana. Tai enhän voi satavarmaksi tietää :D Ehkä se selviää sitten joskus, jos päästään kertomaan meidän ilouutisista kaikille. Oli kyllä hirmu noloa juosta yhtäkkiä vessaan ykälle, koska en ole vielä koskaan aiemmin joutunut niin tekemään pelaamisen takia.
Mutta tämmöistä tänne nyt tällä kertaa.
Palaillaan!
30. heinäkuuta 2017
28. heinäkuuta 2017
Taistelusuunnitelma
Eilen ja tänään olo on ollut jo huomattavasti parempi. Huomasin, että kunhan vaan saan syötyä jotain niin pahoinvointi ei pääse yltymään niin pahaksi, ettei ruoka enää uppoakkaan.
Eilen olin ihan super väsynyt, koska yö meni heräillessä ja vessassa ravatessa. Pahoinvointi alkoi kuitenkin pikkusen helpottamaan, kun sain aamupuuron syödyksi ja natustelin pähkinöitä ja miniporkkanoita pitkin päivää. Lounaankin sain melkein syötyä, mutta puolet jätin vielä tälle päivälle. Töistä kotiin päästyäni tein heti itselleni pari paahtoleipää kinkulla ja väkisin koitin natustaa niitä vaikka alkoi jo pikkuisen tökkimään. Sain onneksi syötyä ja olokin koheni sen verran, että uskalsin nukkua pikku päikkärit.
Miehen tultua kotiin tehtiin pakastepitsaa, josta sain syötyä jopa puolet! Ekan neljänneksen jälkeen piti kyllä pitää vähän taukoa, mutta taas väkipakolla söin sen toisenkin neljänneksen, niin olo taas koheni sen verran, että ehdin käydä suihkussa. Suihkun jälkeen mies teki meille taas iltapalaksi piirakat kinkulla ja juustolla ja taas vähän väkipakolla sain molemmat syötyä. Huh. Ja arvatkaapa mitä. Nukuin kuin tukki koko yön! Ei pahoinvointia, närästystä, eikä pissahätääkään :D
Todettiin siis, että mun on vaan pakko syödä jotain vähintään parin tunnin välein, koska muuten pahoinvointi pääsee niskan päälle ja mikään ei enää uppoa. Taistelusuunnitelma on siis pitää jääkaappi täynnä helppoja välipaloja, jotta saan varmasti syödyksi tarpeeksi usein. Huomasin muuten myös, että tarvitsen ihan selkeesti lisää suoloja, sillä neste imeytyy silloin paremmin kehoon, eikä tule vaan samantien läpi. Toki se aiheuttaa turvotusta, mutta mielummin niin, kuin jatkuvaa pissalla ravaamista.
Ja sitten vielä eräs toinen stressin aihe, nimittäin eilen illalla ja tänään aamulla on tuntunut välillä pientä vihlovaa tai ehkä enemmänkin juilivaa tunnetta kohdun seutuvilla. Ei mitään kovin voimakasta, mutta sellaista minkä kyllä huomaa. Nyt kun kuitenkin ollaan vielä siellä kriittisellä seittemännellä viikolla, missä suurin osa mun keskenmenoista on tapahtunut, niin vähän huolettaa, että mitä tässä nyt tapahtuu. Kasvaako kohtu vai lyökö alkion sydän taas viimeisen kerran? Nyt mennään omien laskelmieni mukaan 6+5 päivissä. Voisko siellä vaan tuntua kohdun kasvua, kun kohta olis taas viikko vaihtumassa? Voi kuinka toivonkaan, että siellä olisi kaikki hyvin.
Ensi viikolla meillä on sitten se hormonipoliklinikkakäynti. En tiedä yhtään mitä siellä tehdään, nyt kun (vielä toistaiseksi ainakin) olen raskaana, mutta kovasti toivoisin, että he voisivat ultrata siellä, niin nähtäisiin onko siellä todella jotain elämää. Jos jostain syystä sitä ultraa ei saada, niin sitten varmaan varaan yksityiselle ajan vielä ensi viikolle. Jos vain suinkin löytyy vapaita aikoja.
Mutta tällaista taas tänne. Lauantaina meillä pitäisi olla pieni peli-ilta tyttöjen kesken ja pelkään jo nyt, että pahoinvointi pääsee yllättämään ja joudun paljastamaan raskauteni heille. Olisin halunnut kertoa vasta sitten ekan ultran jälkeen, mutta heille kertoisin vaikka kesken menisikin. No mutta katsotaan.
Ihanaa viikonloppua kaikille! ♥
Eilen olin ihan super väsynyt, koska yö meni heräillessä ja vessassa ravatessa. Pahoinvointi alkoi kuitenkin pikkusen helpottamaan, kun sain aamupuuron syödyksi ja natustelin pähkinöitä ja miniporkkanoita pitkin päivää. Lounaankin sain melkein syötyä, mutta puolet jätin vielä tälle päivälle. Töistä kotiin päästyäni tein heti itselleni pari paahtoleipää kinkulla ja väkisin koitin natustaa niitä vaikka alkoi jo pikkuisen tökkimään. Sain onneksi syötyä ja olokin koheni sen verran, että uskalsin nukkua pikku päikkärit.
Miehen tultua kotiin tehtiin pakastepitsaa, josta sain syötyä jopa puolet! Ekan neljänneksen jälkeen piti kyllä pitää vähän taukoa, mutta taas väkipakolla söin sen toisenkin neljänneksen, niin olo taas koheni sen verran, että ehdin käydä suihkussa. Suihkun jälkeen mies teki meille taas iltapalaksi piirakat kinkulla ja juustolla ja taas vähän väkipakolla sain molemmat syötyä. Huh. Ja arvatkaapa mitä. Nukuin kuin tukki koko yön! Ei pahoinvointia, närästystä, eikä pissahätääkään :D
Todettiin siis, että mun on vaan pakko syödä jotain vähintään parin tunnin välein, koska muuten pahoinvointi pääsee niskan päälle ja mikään ei enää uppoa. Taistelusuunnitelma on siis pitää jääkaappi täynnä helppoja välipaloja, jotta saan varmasti syödyksi tarpeeksi usein. Huomasin muuten myös, että tarvitsen ihan selkeesti lisää suoloja, sillä neste imeytyy silloin paremmin kehoon, eikä tule vaan samantien läpi. Toki se aiheuttaa turvotusta, mutta mielummin niin, kuin jatkuvaa pissalla ravaamista.
Ja sitten vielä eräs toinen stressin aihe, nimittäin eilen illalla ja tänään aamulla on tuntunut välillä pientä vihlovaa tai ehkä enemmänkin juilivaa tunnetta kohdun seutuvilla. Ei mitään kovin voimakasta, mutta sellaista minkä kyllä huomaa. Nyt kun kuitenkin ollaan vielä siellä kriittisellä seittemännellä viikolla, missä suurin osa mun keskenmenoista on tapahtunut, niin vähän huolettaa, että mitä tässä nyt tapahtuu. Kasvaako kohtu vai lyökö alkion sydän taas viimeisen kerran? Nyt mennään omien laskelmieni mukaan 6+5 päivissä. Voisko siellä vaan tuntua kohdun kasvua, kun kohta olis taas viikko vaihtumassa? Voi kuinka toivonkaan, että siellä olisi kaikki hyvin.
Ensi viikolla meillä on sitten se hormonipoliklinikkakäynti. En tiedä yhtään mitä siellä tehdään, nyt kun (vielä toistaiseksi ainakin) olen raskaana, mutta kovasti toivoisin, että he voisivat ultrata siellä, niin nähtäisiin onko siellä todella jotain elämää. Jos jostain syystä sitä ultraa ei saada, niin sitten varmaan varaan yksityiselle ajan vielä ensi viikolle. Jos vain suinkin löytyy vapaita aikoja.
Mutta tällaista taas tänne. Lauantaina meillä pitäisi olla pieni peli-ilta tyttöjen kesken ja pelkään jo nyt, että pahoinvointi pääsee yllättämään ja joudun paljastamaan raskauteni heille. Olisin halunnut kertoa vasta sitten ekan ultran jälkeen, mutta heille kertoisin vaikka kesken menisikin. No mutta katsotaan.
Ihanaa viikonloppua kaikille! ♥
27. heinäkuuta 2017
Pahenee, pahenee, huononee, huononee
Olo on tällä hetkellä melko tukala. Tai ei melko vaan tosi tukala. Eilen illalla ei enää ruoka mennyt alas, vaan tuijottelin sitä ruokalautasta varmaan reilun tunnin etäältä. Lopulta vatsa alkoi olla jo niin tyhjä, että pahoinvointi vaan paheni. Sain syötyä pari kirsikkatomaattia ja palan kurkkua ja juotua lasin piimää. Ei kovin runsaat eväät, mutta edes jotain.
Yö olikin sitten yhtä tuskaa. Heräilin joka toinen tunti siihen, että nielesken unissani vatsahappoja ja kun heräsin, niin oli ihan jäätävä pissahätä. Suu oli rutikuiva, joten join vähän vettä ja yritin taas nukkua. Heräsin taas reilun tunnin päästä ja kävin vessassa. Suolistokin alkoi olla jo ihan tyhjä siinä vaiheessa, joten pahoinvointikin vain kasvoi entisestään. Join taas vähän vettä ja yritin nukkua, mutta ei mennyt kuin tunti ja heräsin jälleen. Mieheni oli jostain syystä vielä hereillä ja pyysin häntä tuomaan minulle ämpärin sängyn viereen ja Rennien. Oli ihan pakko kokeilla närästyslääkettä, koska olo oli niiiiin kamala. Otin Rennien ja hieman taas vettä, koska kieleni oli jo ihan valkoinen kuivuudesta. Nukahdin ja tunnin päästä heräsin jälleen pissalle. Olo tuntui jo hieman paremmalle, kiitos Rennien. Nukahdin vielä viimeisen kerran uudestaan ja klo 5.45 herätyskello herätti jo töihin.
Aamulla otin vitamiinit ja primaspanit ja söin pienen jogurtin. Selvisin kuin selvisinkin töihin asti, mutta olo on edelleen tosi tukala.
Kertokaa mulle, miten ihmiset selviää raskauspahoinvoinnista työpaikalla? Onko kukaan joutunut saikuttamaan ja jos, niin onko työterveyshoitajalle kerrottu heti mistä on kyse vai kerrottu vain ympäripyöreästi vatsataudista?
Odotan jo viikonloppu kuin kuuta nousevaa. Voih miksei mulla vois olla loma....
Yö olikin sitten yhtä tuskaa. Heräilin joka toinen tunti siihen, että nielesken unissani vatsahappoja ja kun heräsin, niin oli ihan jäätävä pissahätä. Suu oli rutikuiva, joten join vähän vettä ja yritin taas nukkua. Heräsin taas reilun tunnin päästä ja kävin vessassa. Suolistokin alkoi olla jo ihan tyhjä siinä vaiheessa, joten pahoinvointikin vain kasvoi entisestään. Join taas vähän vettä ja yritin nukkua, mutta ei mennyt kuin tunti ja heräsin jälleen. Mieheni oli jostain syystä vielä hereillä ja pyysin häntä tuomaan minulle ämpärin sängyn viereen ja Rennien. Oli ihan pakko kokeilla närästyslääkettä, koska olo oli niiiiin kamala. Otin Rennien ja hieman taas vettä, koska kieleni oli jo ihan valkoinen kuivuudesta. Nukahdin ja tunnin päästä heräsin jälleen pissalle. Olo tuntui jo hieman paremmalle, kiitos Rennien. Nukahdin vielä viimeisen kerran uudestaan ja klo 5.45 herätyskello herätti jo töihin.
Aamulla otin vitamiinit ja primaspanit ja söin pienen jogurtin. Selvisin kuin selvisinkin töihin asti, mutta olo on edelleen tosi tukala.
Kertokaa mulle, miten ihmiset selviää raskauspahoinvoinnista työpaikalla? Onko kukaan joutunut saikuttamaan ja jos, niin onko työterveyshoitajalle kerrottu heti mistä on kyse vai kerrottu vain ympäripyöreästi vatsataudista?
Odotan jo viikonloppu kuin kuuta nousevaa. Voih miksei mulla vois olla loma....
26. heinäkuuta 2017
Painon hallintaa
Anteeksi, että nyt spämmin kaiken tänne blogiin, mutta haluan kirjoittaa kaikki tuntemukset nyt ylös, niin voin sitten taas jälkikäteen vähän lueskella, että mitä tapahtui ja milloin.
Tänä aamuna heräsin tuntia ennen kellon herätystä taas vessaan. Ihan kauhea pissahätä! Palasin hetkeksi takaisin sänkyyn ja herätyskello soi aivan liian pian. Vatsa alkoi taas toimia ja huomasin turvotuksen hellittäneen. Kävinkin mielenkiinnosta puntarilla ja niin vain oli 0,4 kg hävinnyt turvotuksen mukana. Sinänsä ihan mukavaa, mutta paha olo iskikin sitten entistä lujempana.
Bussimatka töihin oli yhtä tuskaa. Kaikki hajuvedet, kahvin hajuiset aamuhöngät ja tupakoitsijat pitävät huolen siitä, että hissipoika yrittää nousta ylinpään kerrokseen. Voin kertoa, että siinä oli kyllä taistelemista, että sain sen pidettyä alhaalla.
On sinänsä onni, että tämä alkuraskaus osui juurikin kesälomakaudelle, kun puolet toimistosta on lomalla, eikä näin ollen ole ihmettelemässä pahoinvoivaa ilmettäni tai kuuntelemassa sitä, kun puhaltelen ja vuoron perään taas vedän syvään henkeä, ettei paha olo yllättäisi.
Olen kyllä sinänsä erittäin kiitollinen, että oireet ovat nyt näin selkeät ja uskallan ehkä hieman jo luottaakkin tähän raskauteen, mutta....kauan tätä oloa kestää!? :D
Tänä aamuna heräsin tuntia ennen kellon herätystä taas vessaan. Ihan kauhea pissahätä! Palasin hetkeksi takaisin sänkyyn ja herätyskello soi aivan liian pian. Vatsa alkoi taas toimia ja huomasin turvotuksen hellittäneen. Kävinkin mielenkiinnosta puntarilla ja niin vain oli 0,4 kg hävinnyt turvotuksen mukana. Sinänsä ihan mukavaa, mutta paha olo iskikin sitten entistä lujempana.
Bussimatka töihin oli yhtä tuskaa. Kaikki hajuvedet, kahvin hajuiset aamuhöngät ja tupakoitsijat pitävät huolen siitä, että hissipoika yrittää nousta ylinpään kerrokseen. Voin kertoa, että siinä oli kyllä taistelemista, että sain sen pidettyä alhaalla.
On sinänsä onni, että tämä alkuraskaus osui juurikin kesälomakaudelle, kun puolet toimistosta on lomalla, eikä näin ollen ole ihmettelemässä pahoinvoivaa ilmettäni tai kuuntelemassa sitä, kun puhaltelen ja vuoron perään taas vedän syvään henkeä, ettei paha olo yllättäisi.
Olen kyllä sinänsä erittäin kiitollinen, että oireet ovat nyt näin selkeät ja uskallan ehkä hieman jo luottaakkin tähän raskauteen, mutta....kauan tätä oloa kestää!? :D
25. heinäkuuta 2017
Pahoinvointi
Nyt aletaan olla pikku hiljaa siinä pisteessä, että viattomalta tuntunut etova olo on alkanut muuttua ihan rehelliseksi pahoinvoinniksi. Niitä sellaisia "oksennanko nyt vai heti" tuntemuksia on alkanut tulla jo useamman kerran päivässä ja tuntuu, ettei ole enää kuin ajan kysymys koska se sieltä ylös tulee :D Anteeksi ällöttävät mielikuvat.
Vatsa on alkanut myös toimia sen mukaisesti. Jos joskus olen krapulasta kärsinyt, niin mulla aina ensimmäisenä reagoi suolisto, enkä juuri koskaan oksenna. Toivottavasti tästä raskauskrapulastakin selvittäis pelkällä suoliston tyhjennyksellä.
Väsymys ja uupumus on kans sitä luokkaa, että hyvä jos jaksaa rappusia kiivetä kolmanteen kerrokseen. Painoakin on tullut huolestuttavan paljon (noin 1,3 kg) lisää, mutta siitä varmaan suurin osa johtuu tästä massiivisesta turvotuksesta ja loput näistä massiivisista boobseista :D Ehkä se painokin tasoittuu sitten jossain vaiheessa.
Olen muuten huomannut, ettei tässä raskaudessa ole ollut läheskään yhtä paljon tuntemuksia kohdun seutuvilla, mitä edellisissä raskauksissa on ollut. Tarkoitan nyt siis sellaisia kipeitä nippasuja tai vihlontoja. Ainoat vihlasut tulee sillon, kun esimerkiksi kyyristyn ja nousen nopeasti suoraksi. Silloin saattaa tuntua sellainen nopea repäisykipu vai miksi niitä nyt kutsutaankaan. Muuten ei ole ollut oikeastaan mitään kipuja. Onkohan se nyt hyvä vai huono asia. Noh kai se kohtu kasvaa, kun pahoinvointiakin on.
Mitäs muuta. No sellanen huomio tuli ainakin eilen, että mulla on koko ajan ihan sika kylmä. Mies valitteli eilen, kun meiän kämpässä näytti mittarin mukaan olleen 25 astetta lämmintä ja samaan aikaan mä vaan tutisin viltin alla :D Hormoneja, hormoneja.
Näiden oireiden lisääntyessä alan jo pikku hiljaa haaveilemaan siitä, että kyllä tästä ihan oikeasti vielä vauva syntyy. Vielä on vähän pessimistinen olo, mutta vastahan tässä ollaan ihan alussa, eikä vielä edes niiden edellisten raskauksien viikkojen yli. Vielä ei kauheasti uskalleta miehen kanssa puhua koko raskaudesta, mutta kyllä mä aina välillä valittelen näitä hormoneja sille, niin sekin sais vähän jotain pientä käsitystä siitä, että tässä nyt ihan oikeasti tapahtuu koko ajan jotain :D En malta odottaa, että päästään joskus kertomaan mieheni vanhemmille, että heistä tulee mummi ja pappa!
No joo, mutta päivä kerrallaan. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu.
Alina ja pikkuinen ♥ ehkä jotain 6+2
Vatsa on alkanut myös toimia sen mukaisesti. Jos joskus olen krapulasta kärsinyt, niin mulla aina ensimmäisenä reagoi suolisto, enkä juuri koskaan oksenna. Toivottavasti tästä raskauskrapulastakin selvittäis pelkällä suoliston tyhjennyksellä.
Väsymys ja uupumus on kans sitä luokkaa, että hyvä jos jaksaa rappusia kiivetä kolmanteen kerrokseen. Painoakin on tullut huolestuttavan paljon (noin 1,3 kg) lisää, mutta siitä varmaan suurin osa johtuu tästä massiivisesta turvotuksesta ja loput näistä massiivisista boobseista :D Ehkä se painokin tasoittuu sitten jossain vaiheessa.
Olen muuten huomannut, ettei tässä raskaudessa ole ollut läheskään yhtä paljon tuntemuksia kohdun seutuvilla, mitä edellisissä raskauksissa on ollut. Tarkoitan nyt siis sellaisia kipeitä nippasuja tai vihlontoja. Ainoat vihlasut tulee sillon, kun esimerkiksi kyyristyn ja nousen nopeasti suoraksi. Silloin saattaa tuntua sellainen nopea repäisykipu vai miksi niitä nyt kutsutaankaan. Muuten ei ole ollut oikeastaan mitään kipuja. Onkohan se nyt hyvä vai huono asia. Noh kai se kohtu kasvaa, kun pahoinvointiakin on.
Mitäs muuta. No sellanen huomio tuli ainakin eilen, että mulla on koko ajan ihan sika kylmä. Mies valitteli eilen, kun meiän kämpässä näytti mittarin mukaan olleen 25 astetta lämmintä ja samaan aikaan mä vaan tutisin viltin alla :D Hormoneja, hormoneja.
Näiden oireiden lisääntyessä alan jo pikku hiljaa haaveilemaan siitä, että kyllä tästä ihan oikeasti vielä vauva syntyy. Vielä on vähän pessimistinen olo, mutta vastahan tässä ollaan ihan alussa, eikä vielä edes niiden edellisten raskauksien viikkojen yli. Vielä ei kauheasti uskalleta miehen kanssa puhua koko raskaudesta, mutta kyllä mä aina välillä valittelen näitä hormoneja sille, niin sekin sais vähän jotain pientä käsitystä siitä, että tässä nyt ihan oikeasti tapahtuu koko ajan jotain :D En malta odottaa, että päästään joskus kertomaan mieheni vanhemmille, että heistä tulee mummi ja pappa!
No joo, mutta päivä kerrallaan. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu.
Alina ja pikkuinen ♥ ehkä jotain 6+2
24. heinäkuuta 2017
Piinapäivät
Tästä ne piinapäivät taas alkaa. Aletaan nimittäin olla taas sillä kuuluisalla seitsemännellä raskausviikolla, missä ensimmäinen keskenmenoni tapahtui. Kovinkaan paljoa sitä pidemmälle ei olla oikeastaan koskaan päästy, sillä ultrassa ollaan aina todettu kasvun päättyneen siinä noin neljän millimetrin kokoisena.
Piinapäivien kunniaksi kehittelin itselleni tänä aamuna jo kunnon paniikin, kun ei heti herätessä tuntunut tuota, jo tutuksikin tullutta, etovaa oloa. Pakkasin jo laukkuunikin valmiiksi paketillisen buranaa, että selviän sitten niistä keskenmeno krampeista. Matkalla töihin kuitenkin iski sellainen pahan olon aalto, että mietin jo, että tuleeko mun ensimmäinen raskausoksu nyt julkiselle paikalle. Kivahan siinä oli bussipysäkillä mietiskellä, että tuleeko ylös vai pysyykö sisällä. Ei onneksi tarvinnut nolata itseäni muiden bussia odottavien edessä.
Viikonloppu meni nopeasti ja tuntui jo tosi raskaalta. Oltiin lauantaina siellä sukujuhlissa ja kuten arvelinkin, niin alkumaljathan siellä juotiin. Otettiin mieheni kanssa molemmat omat lasit ja esitin ottavani huikkaa aina silloin tällöin ja sitten aina vaivihkaa vaihdeltiin laseja mieheni kanssa, että lasi näyttäisi tyhjenevän pikku hiljaa :D Juhlissa oli oikein ihanat ruokatarjoilut ja niiden ansiosta sain pidettyä etovaa oloa kurissa, mutta kun ilta alkoi venyä, alkoi myös raskauden aiheuttama uupumus ja väsymys ja lopulta kiukutus. Vähän harmitti pakottaa muut meidän kyydillä tulleet lähtemään ajoissa pois, mutta olin jo ihan satavalmis menemään nukkumaan, etten olisi jaksanut sekunttiakaan kymppiä pidempään. Onneksi päästiin sitten lopulta lähtemään takaisin mökille ja nukahdin aivan samantien.
Eilen sain taas kokea pahoinvoinnin vaikuttavan. Heti aamusta herätessä alkoi etoa ja oli pakko saada jotain aamupalaa. Pian aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan jo takaisin kohti kotia ja nukahdin taas matkalla. Miten voi olla näin uupunut koko ajan?? Perille päästyämme, kävimme syömässä kotipizzassa ja yhtäkkiä masuni menikin ihan sekaisin. Vatsa oli aivan kuralla ja kipeä. Pelkäsin jo, että nyt se keskenmeno iski, mutta vielä toistaiseksi ei ole vuotoa alkanut. Tuon eilisen kuravatsan takia sainkin aamulla heti kauhean paniikin, kun en tuntenut heti kauheaa etovaa oloa. Vatsa oli onneksi tänä aamuna jo paljon paremmassa kunnossa.
Nyt tosiaan ei auta muu kuin elellä päivä kerrallaan ja koitettava olla stressaamatta turhia. Voih mä niin toivon, että me päästäis vielä näkemään pikkuinen elossa. Mä vaan toivon.
P.S. Toivottavasti mun mieheni sukulaiset ei pidä mua ihan hirveenä ihmisenä, kun olin niin väsynyt ja hiljainen sen loppuillan siellä sukujuhlissa. Ehkä me voidaan sitten joskus kertoa mistä kaikki johtui :)
P.P.S Ei hitsi mun masu on niin turvonnut, että en saanut enää pidettyä mun ulkoiluhousujen nappia kiinni vaan huitelin rennosti nappi auki menemään :D Awkward...
Piinapäivien kunniaksi kehittelin itselleni tänä aamuna jo kunnon paniikin, kun ei heti herätessä tuntunut tuota, jo tutuksikin tullutta, etovaa oloa. Pakkasin jo laukkuunikin valmiiksi paketillisen buranaa, että selviän sitten niistä keskenmeno krampeista. Matkalla töihin kuitenkin iski sellainen pahan olon aalto, että mietin jo, että tuleeko mun ensimmäinen raskausoksu nyt julkiselle paikalle. Kivahan siinä oli bussipysäkillä mietiskellä, että tuleeko ylös vai pysyykö sisällä. Ei onneksi tarvinnut nolata itseäni muiden bussia odottavien edessä.
Viikonloppu meni nopeasti ja tuntui jo tosi raskaalta. Oltiin lauantaina siellä sukujuhlissa ja kuten arvelinkin, niin alkumaljathan siellä juotiin. Otettiin mieheni kanssa molemmat omat lasit ja esitin ottavani huikkaa aina silloin tällöin ja sitten aina vaivihkaa vaihdeltiin laseja mieheni kanssa, että lasi näyttäisi tyhjenevän pikku hiljaa :D Juhlissa oli oikein ihanat ruokatarjoilut ja niiden ansiosta sain pidettyä etovaa oloa kurissa, mutta kun ilta alkoi venyä, alkoi myös raskauden aiheuttama uupumus ja väsymys ja lopulta kiukutus. Vähän harmitti pakottaa muut meidän kyydillä tulleet lähtemään ajoissa pois, mutta olin jo ihan satavalmis menemään nukkumaan, etten olisi jaksanut sekunttiakaan kymppiä pidempään. Onneksi päästiin sitten lopulta lähtemään takaisin mökille ja nukahdin aivan samantien.
Eilen sain taas kokea pahoinvoinnin vaikuttavan. Heti aamusta herätessä alkoi etoa ja oli pakko saada jotain aamupalaa. Pian aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan jo takaisin kohti kotia ja nukahdin taas matkalla. Miten voi olla näin uupunut koko ajan?? Perille päästyämme, kävimme syömässä kotipizzassa ja yhtäkkiä masuni menikin ihan sekaisin. Vatsa oli aivan kuralla ja kipeä. Pelkäsin jo, että nyt se keskenmeno iski, mutta vielä toistaiseksi ei ole vuotoa alkanut. Tuon eilisen kuravatsan takia sainkin aamulla heti kauhean paniikin, kun en tuntenut heti kauheaa etovaa oloa. Vatsa oli onneksi tänä aamuna jo paljon paremmassa kunnossa.
Nyt tosiaan ei auta muu kuin elellä päivä kerrallaan ja koitettava olla stressaamatta turhia. Voih mä niin toivon, että me päästäis vielä näkemään pikkuinen elossa. Mä vaan toivon.
P.S. Toivottavasti mun mieheni sukulaiset ei pidä mua ihan hirveenä ihmisenä, kun olin niin väsynyt ja hiljainen sen loppuillan siellä sukujuhlissa. Ehkä me voidaan sitten joskus kertoa mistä kaikki johtui :)
P.P.S Ei hitsi mun masu on niin turvonnut, että en saanut enää pidettyä mun ulkoiluhousujen nappia kiinni vaan huitelin rennosti nappi auki menemään :D Awkward...
21. heinäkuuta 2017
Yhtä juhlaa
Viime yönä kolmen aikaan piti ekaa kertaa tässä raskaudessa nousta vessaan. Olin niin unen pöpperössä, että mietin, että mitä oikein tapahtuu. Sainko mä nyt keskenmenon, kun tuntuu painetta alavatsassa?? Menin vessaan ja tajusin, että mulla olikin ihan kamala pissahätä :D :D Syynäsin vielä paperillakin moneen kertaan, mutta ei se vuoto alkanutkaan. Vitsi mä oon ollu kyllä ihan sekasin :D
Tämä raskaus alkaa tuntumaan koko ajan vaan entistä varmemmalta, koska oireet on jotain aivan toista luokkaa kuin edellisissä raskauksissa. Pahoinvointia ei ole, mutta se sellainen närästävä pala kurkussa tuntuu 24/7. Väsymys ja uupumus on viimein myös iskeneet tänne ja tunteet on yhtä vuoristorataa, haha. Siis tää tuntuu niin oudolta ja uudelta, kun kroppa reagoi näin. Työpäivän jälkeen olen nälkäinen ja uupunut ja sillon vähän äksyttää. Kaikki vähänkin tunteelliset asiat itkettää. Nytkin oon ihan tippa linssissä koko ajan, kun luin uutisia mun yhden suosikkiyhtyeen solistin kuolemasta. RIP Chester ♥ Limakalvot on ihan rutikuivat ja ikenetkin vaan vuotaa verta hampaita pestessä. Miten naiset oikeesti selvii näistä hormoneista 9 kuukautta! Toisaalta, eihän ne siihen synnytykseen lopu. Okei, okei, en valita, vaan otan mielenkiinnolla vastaan kaiken mitä tämä raskaus saakaan aikaan. Kaikki käy, kunhan vaan saan pitää tämän lapsen ♥
Mutta niin, otsikkoon viitaten. Tänään on luvassa taas vähän juhlia, kun ihana kummityttöni täytti eilen kolme vuotta. Leivoin hänelle perinteiseen tapaan taas synttärikakun ja tänään menemme hänen luokseen juhlimaan. Olin taas ihan tippa linssissä, kun ystäväni laittoi viestiä, että kummityttöni oli ollut eilen jo ihan innoissaan ja huutanut "jeee Alina-täti tulee huomenna" :D Voih hän on ihana ♥ Juhlien jälkeen lähdetäänkin sitten taas mökille ja huomenna onkin sitten vuorossa mieheni suvun sukujuhlat. En tiedä siis yhtään mitä on luvassa, mutta ilmeisesti siellä on jotain ruokaa ja juomaa tarjolla. Sanoin jo miehelleni, että jos siellä skoolataan, niin mä otan sen lasin ja mies vaivihkaa juo ne skumpat :D Vielä on ihan liian aikaista kertoa tästä raskaudesta kellekkään. Varsinkaan koko suvulle.
Vähän pelottaa lähteä kotoa kauemmaksi vielä näillä viikoilla, kun keskenmeno voi yllättää hetkenä minä hyvänsä. Sinänsä mulla ei oo viel kertaakaan alkanut spontaania keskenmenoa ennen 6+0, joten vähän koitan lohduttautua sillä, että ei tälläkään kertaa vielä viikonloppuna alkaisi vuoto, koska omien olettamusteni mukaan sunnuntaina olisi vasta 6+0. Mutta en nyt halua liikaa miettiä sitä vaan menen eteenpäin hetki kerrallaan.
P.S. Lugesteron ja ulkohuussi.... ei mukava combo. Ainiin, nostin muuten sen Primaspanin annosta nyt 100mg, kun aletaan olla niillä "kriittisillä" viikoilla, kun aiemmin alkion kasvu on pysähtynyt aina siihen 4-5 milliin.
P.P.S Ainiin, te jotka olette käyttäneet lugesteronia alkuraskaudessa, niin monennelle viikolle te sitä käytitte? Onko vielä liian aikaista lopettaa viikon päästä kun pillerit loppuu vai haenko vaan suosiolla lisää? Mielipiteitä kaivataan.
P.P.P.S Voiko tässä vaiheessa vielä olla mielihaluja? Mun teki yks päivä ihan sikana mieli smetanaa :D Mistähän lie moinen.
Tämä raskaus alkaa tuntumaan koko ajan vaan entistä varmemmalta, koska oireet on jotain aivan toista luokkaa kuin edellisissä raskauksissa. Pahoinvointia ei ole, mutta se sellainen närästävä pala kurkussa tuntuu 24/7. Väsymys ja uupumus on viimein myös iskeneet tänne ja tunteet on yhtä vuoristorataa, haha. Siis tää tuntuu niin oudolta ja uudelta, kun kroppa reagoi näin. Työpäivän jälkeen olen nälkäinen ja uupunut ja sillon vähän äksyttää. Kaikki vähänkin tunteelliset asiat itkettää. Nytkin oon ihan tippa linssissä koko ajan, kun luin uutisia mun yhden suosikkiyhtyeen solistin kuolemasta. RIP Chester ♥ Limakalvot on ihan rutikuivat ja ikenetkin vaan vuotaa verta hampaita pestessä. Miten naiset oikeesti selvii näistä hormoneista 9 kuukautta! Toisaalta, eihän ne siihen synnytykseen lopu. Okei, okei, en valita, vaan otan mielenkiinnolla vastaan kaiken mitä tämä raskaus saakaan aikaan. Kaikki käy, kunhan vaan saan pitää tämän lapsen ♥
Mutta niin, otsikkoon viitaten. Tänään on luvassa taas vähän juhlia, kun ihana kummityttöni täytti eilen kolme vuotta. Leivoin hänelle perinteiseen tapaan taas synttärikakun ja tänään menemme hänen luokseen juhlimaan. Olin taas ihan tippa linssissä, kun ystäväni laittoi viestiä, että kummityttöni oli ollut eilen jo ihan innoissaan ja huutanut "jeee Alina-täti tulee huomenna" :D Voih hän on ihana ♥ Juhlien jälkeen lähdetäänkin sitten taas mökille ja huomenna onkin sitten vuorossa mieheni suvun sukujuhlat. En tiedä siis yhtään mitä on luvassa, mutta ilmeisesti siellä on jotain ruokaa ja juomaa tarjolla. Sanoin jo miehelleni, että jos siellä skoolataan, niin mä otan sen lasin ja mies vaivihkaa juo ne skumpat :D Vielä on ihan liian aikaista kertoa tästä raskaudesta kellekkään. Varsinkaan koko suvulle.
Vähän pelottaa lähteä kotoa kauemmaksi vielä näillä viikoilla, kun keskenmeno voi yllättää hetkenä minä hyvänsä. Sinänsä mulla ei oo viel kertaakaan alkanut spontaania keskenmenoa ennen 6+0, joten vähän koitan lohduttautua sillä, että ei tälläkään kertaa vielä viikonloppuna alkaisi vuoto, koska omien olettamusteni mukaan sunnuntaina olisi vasta 6+0. Mutta en nyt halua liikaa miettiä sitä vaan menen eteenpäin hetki kerrallaan.
P.S. Lugesteron ja ulkohuussi.... ei mukava combo. Ainiin, nostin muuten sen Primaspanin annosta nyt 100mg, kun aletaan olla niillä "kriittisillä" viikoilla, kun aiemmin alkion kasvu on pysähtynyt aina siihen 4-5 milliin.
P.P.S Ainiin, te jotka olette käyttäneet lugesteronia alkuraskaudessa, niin monennelle viikolle te sitä käytitte? Onko vielä liian aikaista lopettaa viikon päästä kun pillerit loppuu vai haenko vaan suosiolla lisää? Mielipiteitä kaivataan.
P.P.P.S Voiko tässä vaiheessa vielä olla mielihaluja? Mun teki yks päivä ihan sikana mieli smetanaa :D Mistähän lie moinen.
18. heinäkuuta 2017
Neuvola...taas
Sain kuin sainkin soitettua eilen sinne neuvolaan. Puhelu oli sinänsä mielenkiintoinen, koska ilmeisesti neuvolan järjestelmässä olin yhä raskaana edellisestä raskaudestani. Puheltiin siinä sitten huhtikuussa tapahtuneesta keskenmenostani ja neuvolan täti toivotteli tsempit, että tämä raskaus viimein onnistuisi. Tuli muuten ihan outo tunne, kun hän kyseli, että onko tämä nyt siis neljäs raskautesi. Huh, ihan kuin mulla olisi enemmänkin lapsia, mutta ei... tässä vielä jumitetaan paikoillaan. Noh toivotaan nyt, että päästäis viimein loppuunkin asti.
Puhelusta tuli ihan hyvä fiilis. Sain ajan elokuun toiselle viikolle ja me ehditään just sopivasti käydä siellä hormonipolilla ennen sitä. Toivottavasti siellä polilla pääsis ultraan ja siellä vielä vilkuttelis joku pikkuotus meille takaisin ♥ Tuntuu tässä vaiheessa vielä ihan tosi utopistiselta ajatukselta.
Eilen tuntui taas pitkästä aikaa ihan kunnon menkkajomottelua kohdussa. Olin jo ihan satavarma, että kohta se vuoto sieltä alkaa, mutta ei ainakaan vielä ole alkanut. Hetken tuon jomottelun jälkeen tulikin yhtäkkiä ihan todella paha olo. Oltiin eilen illalla kavereiden luona pelailemassa lautapelejä ja yhtäkkiä huono-olo kohtaus taas yllätti ja olin jo ihan valmis juoksemaan vessaan oksentamaan. Sain kuitenkin rauhoitettua oloani ja pahoinvointikohtaus meni ohi. Huh. Mä niin toivon, että tuo pahoinvointi olisi merkki siitä, että siellä on meidän pikkuisella kaikki oikein hyvin ja kohtukin kasvaa oikeassa tahdissa.
Tänään vois tehdä ihan huvikseen sen vikan digitestin ja katsoa tuleeko jo 3+ viikot näytölle. En nyt sinänsä stressaa vaikkei tulisikaan, mutta kunhan ei ainakaan enää pienempiä viikkoja näytä kuin 2-3. Katotaan, jos muistan tehdä sen testin tänään :)
Puhelusta tuli ihan hyvä fiilis. Sain ajan elokuun toiselle viikolle ja me ehditään just sopivasti käydä siellä hormonipolilla ennen sitä. Toivottavasti siellä polilla pääsis ultraan ja siellä vielä vilkuttelis joku pikkuotus meille takaisin ♥ Tuntuu tässä vaiheessa vielä ihan tosi utopistiselta ajatukselta.
Eilen tuntui taas pitkästä aikaa ihan kunnon menkkajomottelua kohdussa. Olin jo ihan satavarma, että kohta se vuoto sieltä alkaa, mutta ei ainakaan vielä ole alkanut. Hetken tuon jomottelun jälkeen tulikin yhtäkkiä ihan todella paha olo. Oltiin eilen illalla kavereiden luona pelailemassa lautapelejä ja yhtäkkiä huono-olo kohtaus taas yllätti ja olin jo ihan valmis juoksemaan vessaan oksentamaan. Sain kuitenkin rauhoitettua oloani ja pahoinvointikohtaus meni ohi. Huh. Mä niin toivon, että tuo pahoinvointi olisi merkki siitä, että siellä on meidän pikkuisella kaikki oikein hyvin ja kohtukin kasvaa oikeassa tahdissa.
Tänään vois tehdä ihan huvikseen sen vikan digitestin ja katsoa tuleeko jo 3+ viikot näytölle. En nyt sinänsä stressaa vaikkei tulisikaan, mutta kunhan ei ainakaan enää pienempiä viikkoja näytä kuin 2-3. Katotaan, jos muistan tehdä sen testin tänään :)
17. heinäkuuta 2017
Tunteita ja tuntemuksia
Tää alkuraskaus on ihan kamalaa! Ei niinkään fyysisesti, vaan henkisesti. Ajatukset kamppailee jatkuvasti laidasta laitaan onnistumisen ja pettymyksen välillä. Tavallaan mietin koko ajan, että tämä menee vielä kuitenkin kesken, niin miksi nähdä vaivaa, mutta tavallaan haluan vielä uskoa, että tämä olis just se raskaus, joka tuo meidän pikkuisen syliin asti.
Lauantaina jo käytännössä melkein itkin, kun mietin oireiden vähyyttä ja totesin vaan päässäni, että "näinköhän tämä oli nyt sitten tässä". Sunnuntaiaamuna kuitenkin heräsin siihen, että rinnat olivat yhtäkkiä ihan hullun kipeät ja nännejä ei siedä hipaistakkaan. etova olo ja närästyskin tuntui taas palanneen voimakkaampana kuin koskaan. Oireiden aaltoiluhan johtuu kaiketi siitä, että kroppa ehtii hetkittäin tottumaan uusiin hormoneihin, mutta hormonien lisääntyessä se menee taas hetkeksi sekaisin. Haluan uskoa, että siellä vielä joku on elossa ja kroppa oireileekin pikkuisen kasvun johdosta. Eilenhän saattoi juuri vaihtua uusi viikko ja näin ollen oltaisiin jo kuudennella (5+) viikolla.
Tänään pitäisi soittaa neuvolaan, mutta ajatuskin siitä tuntuu ahdistavalta. Tunnen itseni ihan häiriköksi, kun soittelen vaan vähän väliä neuvolaan ja varailen aikoja, joita sitten joudunkin peruuttelemaan. Ärsyttää.
En tiedä johtuuko hormoneista, mutta mulla on nyt jostain syystä tunteet heitelly ihan laidasta laitaan ja mieskin on saanut siitä jo osansa :D Leivoin eilen kakkua ja minun piti erotella valkuaiset ja keltuaiset toisistaan ja epäonnistuin siinä ihan totaalisesti. Kiukuttelin minkä kerkesin ja valittelin miehellekkin, että ahdistaa ja uuvuttaa ja ei innosta yhtään, mihin mies sitten tokaisi, että "ei tarvitse" mihin sitten tietty tiuskasin heti, että "eikä! minä haluan!" :D Ai kauhee, haha.
Olen muuten huomannut myös yhden uuden "raskausoireen", nimittäin käsien puutumisen. Käsien tai jalkojen puutuminenhan on ihan normaalia ja sattuu silloin tällöin, mutta nyt raskaana ollessa puutuminen tulee jostain syystä tosi helposti. Ihan vaan vaikka sohvalla makoillessa ja puhelinta selaillessa huomaan vasemman käden pikku hiljaa puutuvan. Mietin, että liittyykö tää jotenkin siihen, että olen syönyt sitä primaspania, mutta tuskin kai sentään. Googlettelin asiaa ja löysin, että raajojen puutuminen on yleisempää raskaana ollessa. Yks yö heräsin siihen, kun olin nukkunut kädet pääni päällä, enkä enää tuntenut toista kättäni. Ai kamala, se oli ihan järkyttävän tuntuista. Onko kukaan muu huomannut raskauden aikana raajojen puutumista?
Tällaista taas tänne. Mä koitan saada sen neuvola-ajan taas jossain vaiheessa varattua, kunhan jaksan. Haha.
Lauantaina jo käytännössä melkein itkin, kun mietin oireiden vähyyttä ja totesin vaan päässäni, että "näinköhän tämä oli nyt sitten tässä". Sunnuntaiaamuna kuitenkin heräsin siihen, että rinnat olivat yhtäkkiä ihan hullun kipeät ja nännejä ei siedä hipaistakkaan. etova olo ja närästyskin tuntui taas palanneen voimakkaampana kuin koskaan. Oireiden aaltoiluhan johtuu kaiketi siitä, että kroppa ehtii hetkittäin tottumaan uusiin hormoneihin, mutta hormonien lisääntyessä se menee taas hetkeksi sekaisin. Haluan uskoa, että siellä vielä joku on elossa ja kroppa oireileekin pikkuisen kasvun johdosta. Eilenhän saattoi juuri vaihtua uusi viikko ja näin ollen oltaisiin jo kuudennella (5+) viikolla.
Tänään pitäisi soittaa neuvolaan, mutta ajatuskin siitä tuntuu ahdistavalta. Tunnen itseni ihan häiriköksi, kun soittelen vaan vähän väliä neuvolaan ja varailen aikoja, joita sitten joudunkin peruuttelemaan. Ärsyttää.
En tiedä johtuuko hormoneista, mutta mulla on nyt jostain syystä tunteet heitelly ihan laidasta laitaan ja mieskin on saanut siitä jo osansa :D Leivoin eilen kakkua ja minun piti erotella valkuaiset ja keltuaiset toisistaan ja epäonnistuin siinä ihan totaalisesti. Kiukuttelin minkä kerkesin ja valittelin miehellekkin, että ahdistaa ja uuvuttaa ja ei innosta yhtään, mihin mies sitten tokaisi, että "ei tarvitse" mihin sitten tietty tiuskasin heti, että "eikä! minä haluan!" :D Ai kauhee, haha.
Olen muuten huomannut myös yhden uuden "raskausoireen", nimittäin käsien puutumisen. Käsien tai jalkojen puutuminenhan on ihan normaalia ja sattuu silloin tällöin, mutta nyt raskaana ollessa puutuminen tulee jostain syystä tosi helposti. Ihan vaan vaikka sohvalla makoillessa ja puhelinta selaillessa huomaan vasemman käden pikku hiljaa puutuvan. Mietin, että liittyykö tää jotenkin siihen, että olen syönyt sitä primaspania, mutta tuskin kai sentään. Googlettelin asiaa ja löysin, että raajojen puutuminen on yleisempää raskaana ollessa. Yks yö heräsin siihen, kun olin nukkunut kädet pääni päällä, enkä enää tuntenut toista kättäni. Ai kamala, se oli ihan järkyttävän tuntuista. Onko kukaan muu huomannut raskauden aikana raajojen puutumista?
Tällaista taas tänne. Mä koitan saada sen neuvola-ajan taas jossain vaiheessa varattua, kunhan jaksan. Haha.
13. heinäkuuta 2017
Raskausoireita
Sori nyt kauhee spämmi, mut halusin tulla taas kirjoittelemaan vähän oireita ylös, niin voi sitten taas jälkikäteen lukea, että mitä on tullut koettua missäkin raskaudessa.
En tiedä johtuuko se lugesteronista vai mistä, mutta eilen alkoi lievä kuvotus. Ei silleen edes kovin paha olo, mutta koko ajan tuntuu siltä kuin ois joku pala kurkussa ja se aiheuttaa hieman etovaa oloa.
Eilen iski myös taas ihan kauhea väsymys. Se voi tietysti pääasiassa johtua myös lomaltapaluu väsymyksestä, joka aina iskee vasta ensimmäisen työviikon keskiviikkona(tää on ihan yleinen juttu meiän työpaikalla). Tai sitten tämäkin voi johtua lugeista. En tiedä.
Suun kuivuminen on kans yks yleisimmistä raskausoireistani. Juon koko ajan litrakaupalla vettä, mutta ei se suu siitä yhtään sen enempää kostu. Kuiva suu aiheuttaa myös jonkun verran tuota etovaa oloa. Myös kaikki muut limakalvot tuntuu kuivalta kuin saharassa.
Rinnat ei oo tällä kertaa turvonnut niin huomattavasti kuin edellisissä raskauksissa. Välillä vaan jotain juilintaa ja nännit on jokseenkin arat. Muuten ne on vielä ihan perus pehmoset :D
Vatsa on ollut tällä kertaa jotenkin erityisen kovalla. Kahdessa ekassa raskaudessa se oli ihan kuralla jo kolmannessa perus normaali, mutta nyt se oli kovalla jo ennen plussaa.
Olo on taas jokseenkin erilainen kuin edellisissä raskauksissa ja pidän sitä ehdottomasti vain hyvänä asiana. Kaikki mikä poikkeaa edellisistä on toistaisesksi vain hyvä, haha. En toki halua nyt liikaa vertailla tätä raskautta edellisiin, koska kaikki raskaudethan on kuitenkin erilaisia, eikä ne ole koskaan milläänlailla vertailukelpoisia. Kunhan vuoto ei ala, niin ollaan jo voiton puolella.
Eilen saapui muuten postissa ne digitestit. Tein heti samantien yhden, koska halusin nähdä, että mitä viikkoja se antaa, kun oviksesta ei ole kuin pelkkä aavistus. Testi näyttikin sitten viikkoja 2-3, joten se ainakin osuu siihen mun oletettuun juhannusviikon ovikseen. Tää on muuten aika jännää, kun ei yhtään tiedä missä päivässä ollaan menossa. Veikkaan, että tänään on 4+4, mutta voi ihan hyvin olla enemmän tai vähemmänkin. Oikeestaan aika mukavaa, kun ei tiedä niin tarkkaan, niin ei tarvi stressata, että koska se sydän alkaa sykkimään ja mitä missä milloin. Menkkojen mukaan nyt oltais varmaan jo jossain 7+0, mutta tiedän ihan satavarmasti, ettei se ovulaatio nyt ainakaan vielä kp 14 tullut.
No mutta, eteenpäin mennään. Hitaasti, mutta varmasti :)
En tiedä johtuuko se lugesteronista vai mistä, mutta eilen alkoi lievä kuvotus. Ei silleen edes kovin paha olo, mutta koko ajan tuntuu siltä kuin ois joku pala kurkussa ja se aiheuttaa hieman etovaa oloa.
Eilen iski myös taas ihan kauhea väsymys. Se voi tietysti pääasiassa johtua myös lomaltapaluu väsymyksestä, joka aina iskee vasta ensimmäisen työviikon keskiviikkona(tää on ihan yleinen juttu meiän työpaikalla). Tai sitten tämäkin voi johtua lugeista. En tiedä.
Suun kuivuminen on kans yks yleisimmistä raskausoireistani. Juon koko ajan litrakaupalla vettä, mutta ei se suu siitä yhtään sen enempää kostu. Kuiva suu aiheuttaa myös jonkun verran tuota etovaa oloa. Myös kaikki muut limakalvot tuntuu kuivalta kuin saharassa.
Rinnat ei oo tällä kertaa turvonnut niin huomattavasti kuin edellisissä raskauksissa. Välillä vaan jotain juilintaa ja nännit on jokseenkin arat. Muuten ne on vielä ihan perus pehmoset :D
Vatsa on ollut tällä kertaa jotenkin erityisen kovalla. Kahdessa ekassa raskaudessa se oli ihan kuralla jo kolmannessa perus normaali, mutta nyt se oli kovalla jo ennen plussaa.
Olo on taas jokseenkin erilainen kuin edellisissä raskauksissa ja pidän sitä ehdottomasti vain hyvänä asiana. Kaikki mikä poikkeaa edellisistä on toistaisesksi vain hyvä, haha. En toki halua nyt liikaa vertailla tätä raskautta edellisiin, koska kaikki raskaudethan on kuitenkin erilaisia, eikä ne ole koskaan milläänlailla vertailukelpoisia. Kunhan vuoto ei ala, niin ollaan jo voiton puolella.
Eilen saapui muuten postissa ne digitestit. Tein heti samantien yhden, koska halusin nähdä, että mitä viikkoja se antaa, kun oviksesta ei ole kuin pelkkä aavistus. Testi näyttikin sitten viikkoja 2-3, joten se ainakin osuu siihen mun oletettuun juhannusviikon ovikseen. Tää on muuten aika jännää, kun ei yhtään tiedä missä päivässä ollaan menossa. Veikkaan, että tänään on 4+4, mutta voi ihan hyvin olla enemmän tai vähemmänkin. Oikeestaan aika mukavaa, kun ei tiedä niin tarkkaan, niin ei tarvi stressata, että koska se sydän alkaa sykkimään ja mitä missä milloin. Menkkojen mukaan nyt oltais varmaan jo jossain 7+0, mutta tiedän ihan satavarmasti, ettei se ovulaatio nyt ainakaan vielä kp 14 tullut.
No mutta, eteenpäin mennään. Hitaasti, mutta varmasti :)
Vesimies
Saatan kuulostaa nyt ihan hihhulilta, mutta muistattekos, kun kerroin saaneeni ystävältäni läpällä synttärilahjaksi sellaisen horoskooppikirjasen, jossa oli ennustettu koko vuosi 2017. Noh silloinhan luin juuri maaliskuun kohdalta, että "saat hyviä uutisia perheenlisäystä koskien...plaaplaa" ja kas kummaa tulinkin raskaaksi juuri siitä kierrosta. Noh tuo kirjanenhan on jaettu eri osioihin; rakkaus, terveys, työ ja suhteet vai mitä olivatkaan ja siinä sitten oli toukokuun kohdalla terveys-osiossa, tyyliin että "koet jotain huonoa ja sinun täytyy tehdä päätös uudesta hoitosuunnitelmasta" tai jotain muuta vastaavaa ja sillonhan sain ennen vappua sen keskenmenon ja seuraavaksi sainkin jo lähetteen julkiselle puolelle tutkimuksiin. True story.
Noh lueskelin taas heinäkuun kohdan uudestaan (olen siis lukenut tuon kirjasen jo kerran kokonaan läpi, mutta selailen aina kunkin kuun kohdat uudestaan läpi, että mitä tapahtuu tai onko jotain jo käynyt toteen :D) ja törmäsin, tällä kertaa rakkaus-osiossa, tällaiseen ennusteeseen:
Siis uskomatonta. Voisiko mun unelma lapsesta nyt vihdoin käydä toteen?? Ei vois taas tämä raskaus parempaan saumaan osua. Ja olen siis lukenut tuon kirjasen jo kokonaan läpi ja muistan, että siinä on vain kaksi kertaa mainittu jotain lapseen tai perheenlisäykseen liittyvää ja molemmilla kerroilla se on osunut täysin oikeaan. En tiedä tuosta rahasta, mutta kävin just viime viikolla hakemassa ison summan rahaa säästöistä, että oltais varattu meille seuraavaks joku lomamatka :D haha.
Aika pelottavaa :D Löytyykö täältä ketään muuta hihhulia, joka olisi joskus lukenut horoskooppiennusteita? haha.
Noh lueskelin taas heinäkuun kohdan uudestaan (olen siis lukenut tuon kirjasen jo kerran kokonaan läpi, mutta selailen aina kunkin kuun kohdat uudestaan läpi, että mitä tapahtuu tai onko jotain jo käynyt toteen :D) ja törmäsin, tällä kertaa rakkaus-osiossa, tällaiseen ennusteeseen:
Siis uskomatonta. Voisiko mun unelma lapsesta nyt vihdoin käydä toteen?? Ei vois taas tämä raskaus parempaan saumaan osua. Ja olen siis lukenut tuon kirjasen jo kokonaan läpi ja muistan, että siinä on vain kaksi kertaa mainittu jotain lapseen tai perheenlisäykseen liittyvää ja molemmilla kerroilla se on osunut täysin oikeaan. En tiedä tuosta rahasta, mutta kävin just viime viikolla hakemassa ison summan rahaa säästöistä, että oltais varattu meille seuraavaks joku lomamatka :D haha.
Aika pelottavaa :D Löytyykö täältä ketään muuta hihhulia, joka olisi joskus lukenut horoskooppiennusteita? haha.
12. heinäkuuta 2017
Onnellinen... taas
Kiitos oikein oikein paljon kaikille jo onnitelleille. Ei sillä ettenkö olisi kiitollinen, mutta tässä vaiheessa tuntuu jo vähän oudolta ottaa vastaan onnitteluja samasta asiasta jo neljättä kertaa. Ihan kuin olis synttärit neljän kertaa vuodessa :D Välillä olis ihan kiva saada sitten niitä lapsen syntymäänkin liittyviä onnitteluita, mutta toivotaan nyt parasta, että seuraavat onnittelut kuullaan sitten vasta synnytyksen jälkeen ♥
Fiilis on tällä hetkellä kyllä kerrassaan omituinen. Olen ihan hirmu onnellinen, mutta samaan aikaan myös hämmästynyt ja ehkä vähän pelokaskin. Ihan uskomatonta, että tämä oli jo toinen luomuraskaus ilman mitään hormonihoitoja. Se tuli niin puskista, että tässä vaiheessa kyllä vähän hävettää se alkoholin määrä mitä tuli loman aikana nautittua. Please, älkää tuomitko. Ymmärrätte varmaan, että oli vasta toinen kierto keskenmenon jälkeen ja pieni irrottelu ja paineiden purkaminen oli ihan paikallaan. Hassua, että jälleen kerran tärppi tapahtui juurikin loman aikaan. Vastahan me oltiin Islannissa viettämässä ihanaa hääpäivää ja nyt tämä vain vähän reilu pari kuukautta myöhemmin. Nyt pitäis sit vaan koittaa jotenkin säilyttää se stressivapaa lomaboogie päällä vaikka töissä tässä jo ollaankin.
Taistelusuunnitelma on nyt seuraavanlainen: Aloitin nyt Lugesteronin sillä samalla annostuksella, mikä mulle määrättiin aiemminkin ja jatkan sitä rv 10 saakka. Kokeilen nyt lisäksi ottaa Primaspania sen 50mg/pv. Mun pitää muuten tunnustaa, että otin tuota Primaspania jo ovulaation aikaan parisen viikon ajan, mutta lomalla lopulta unohdin vaan kaikki vitamiinit ja lääkkeet, et se jäi sit vähän kesken. Liekkö sillä ollut merkitystä näin pikaiseen uuteen tärppiin? Who knows. Lisäksi popsin vielä raskaus ja imetysvitamiineja enkä mitään muuta ylimääräistä. Ens viikolla soitan neuvolaan, ellei vuoto ehdi alkaa ennen sitä. Varhaisultraa en nyt tällä kertaa varaile vaan toivon, että me saatais mahdollisesti nähdä pikkuinen sitten siellä hormonipoliklinikkakäynnillä. Jos sinne asti päästään ilman vuotoja, niin taidetaankin olla jo ennätyspitkällä raskauden suhteen.
Mutta en nyt ota mitään turhia paineita minkään suhteen. Jos neljäs keskenmeno tulee, niin ainakin meillä on sitten se polikäynti, jossa meiät tutkitaan ja saadaan varmasti jotain apuja seuraavaan raskauteen. Pelaan nyt ihan avoimilla korteilla ja otan kaiken vastaan mukisematta.
Toivotaan nyt, et meillä olis se The vauva kyydissä ;)
P.S. Kun kerroin miehelle, että "kylppärissä ois sulle pieni yllätys", niin sielä kuulu vaan "jes!" ja heitettiin yläfemmat :D Miten niin muka ollaan koettu tää jo muutaman kerran ennenkin?
Fiilis on tällä hetkellä kyllä kerrassaan omituinen. Olen ihan hirmu onnellinen, mutta samaan aikaan myös hämmästynyt ja ehkä vähän pelokaskin. Ihan uskomatonta, että tämä oli jo toinen luomuraskaus ilman mitään hormonihoitoja. Se tuli niin puskista, että tässä vaiheessa kyllä vähän hävettää se alkoholin määrä mitä tuli loman aikana nautittua. Please, älkää tuomitko. Ymmärrätte varmaan, että oli vasta toinen kierto keskenmenon jälkeen ja pieni irrottelu ja paineiden purkaminen oli ihan paikallaan. Hassua, että jälleen kerran tärppi tapahtui juurikin loman aikaan. Vastahan me oltiin Islannissa viettämässä ihanaa hääpäivää ja nyt tämä vain vähän reilu pari kuukautta myöhemmin. Nyt pitäis sit vaan koittaa jotenkin säilyttää se stressivapaa lomaboogie päällä vaikka töissä tässä jo ollaankin.
Taistelusuunnitelma on nyt seuraavanlainen: Aloitin nyt Lugesteronin sillä samalla annostuksella, mikä mulle määrättiin aiemminkin ja jatkan sitä rv 10 saakka. Kokeilen nyt lisäksi ottaa Primaspania sen 50mg/pv. Mun pitää muuten tunnustaa, että otin tuota Primaspania jo ovulaation aikaan parisen viikon ajan, mutta lomalla lopulta unohdin vaan kaikki vitamiinit ja lääkkeet, et se jäi sit vähän kesken. Liekkö sillä ollut merkitystä näin pikaiseen uuteen tärppiin? Who knows. Lisäksi popsin vielä raskaus ja imetysvitamiineja enkä mitään muuta ylimääräistä. Ens viikolla soitan neuvolaan, ellei vuoto ehdi alkaa ennen sitä. Varhaisultraa en nyt tällä kertaa varaile vaan toivon, että me saatais mahdollisesti nähdä pikkuinen sitten siellä hormonipoliklinikkakäynnillä. Jos sinne asti päästään ilman vuotoja, niin taidetaankin olla jo ennätyspitkällä raskauden suhteen.
Mutta en nyt ota mitään turhia paineita minkään suhteen. Jos neljäs keskenmeno tulee, niin ainakin meillä on sitten se polikäynti, jossa meiät tutkitaan ja saadaan varmasti jotain apuja seuraavaan raskauteen. Pelaan nyt ihan avoimilla korteilla ja otan kaiken vastaan mukisematta.
Toivotaan nyt, et meillä olis se The vauva kyydissä ;)
P.S. Kun kerroin miehelle, että "kylppärissä ois sulle pieni yllätys", niin sielä kuulu vaan "jes!" ja heitettiin yläfemmat :D Miten niin muka ollaan koettu tää jo muutaman kerran ennenkin?
11. heinäkuuta 2017
Voi kuinka toivonkaan...
Vielä en ole päässyt r-testiä tekemään. Koitan muistaa ostaa sen tänään, kun käydään kaupassa. Laitoin jo pari digiäkin tilaukseen Raskauskeijulta, mutta posti nyt kulkee vähän millon sattuu.
Olen jo hieman salaa laskeskellut mahdollista laskettua aikaa ja tiettekö, kerrankin mulla on ihan tosi hyvä fiilis siitä. Joo, mä tiedän, ettei me välttämättä taaskaan päästä sinne asti, mutta ainahan sitä voi haaveilla. Ensinnäkin, te tiedätte mun kauhean pelkoni siitä, että laskettu aika osuu jollekkin merkkipäivälle, koska se on aina ollut huono enne. Noh jos nyt lasketaan sen mukaan, että ovis oli ehkä sillon kp 25, niin raskauslaskurin mukaan la olis 18.3 ja sillon ei todellakaan ole kenenkään merkkipäivä :D Jipiii!! Sen sijaan maaliskuun lopulla on meidän 2. hääpäivä, mikä ois tietty äärimmäisen ihana hääpäivälahja. Lisäks me ehdittäis saada vauva just ennen, kun mun mies täyttää 30. Ja sehän on siis aina ollu mun tavoitteena, että saisin lapsia ennen kolmeakymmentä(itehän tosin olen silloin vasta täyttänyt 29). Älkää ottako liian tosissaan tota. Se ikä on vaan mulle joku ihmeen päähän pinttymä :D
Oon ehkä elelly lomallani niin huolettomasti, etten ole tajunnut kuulostella kroppaani kunnolla, mutta nyt kun olen alkanut asiaa taas miettimään enemmän, niin olen kyllä tuntenut jo jonkun aikaa pientä nipistelyä kohdun seutuvilla. Olen toki olettanut sen johtuvan vain lähestyvistä menkoista, mutta jospa siellä oliskin joku salamatkustaja kyydissä. Tänäaamuna heräsin myös vilunväristyksiin, samaan aikaan kun mies hikoilee vieressä, hellepäivien aiheuttamaa lämmönnousua makuuhuoneessamme. Lisäksi mittasin tänään taas aamulämmön ja se näytti 36.64 astetta eli on se ainakin huomattavasti korkeampi kuin alkukierrossa, kun mittasin vielä alle 36 asteen. Ovis on siis todennäköisesti jo tapahtunut, mutta milloin, niin sitä ei moni tiedä :D Tämä siis todistaisi sen, että eilinen ovisplussa ei johtunut oviksesta, koska jos olisi, niin ovis tapahtuisi vasta tänään ja lämmönnousu tulisi vasta reippaasti sen jälkeen.
Merkit näyttää siis toistaiseksi ihan lupaavilta. Jos tässä nyt tosiaan on tosi kyseessä, niin on kai syytä kehittää jokin taistelusuunnitelma. Ajattelin aloitella nyt ainakin lugesteronilla ja sillä primaspanilla(50mg) ja kaapista taitaa löytyä vielä Multivitan Raskaus ja Imetys vitamiineja, joten näillä nyt ainakin alkuun. Toki lugesteronit vähän haittaa keskenmenovuodon alkua, mutta otan nyt sen riskin ja toivon, että tällä kertaa päästään näkemään elämää vielä sen 7+0 jälkeenkin.
Pitäkää peukkuja!
Olen jo hieman salaa laskeskellut mahdollista laskettua aikaa ja tiettekö, kerrankin mulla on ihan tosi hyvä fiilis siitä. Joo, mä tiedän, ettei me välttämättä taaskaan päästä sinne asti, mutta ainahan sitä voi haaveilla. Ensinnäkin, te tiedätte mun kauhean pelkoni siitä, että laskettu aika osuu jollekkin merkkipäivälle, koska se on aina ollut huono enne. Noh jos nyt lasketaan sen mukaan, että ovis oli ehkä sillon kp 25, niin raskauslaskurin mukaan la olis 18.3 ja sillon ei todellakaan ole kenenkään merkkipäivä :D Jipiii!! Sen sijaan maaliskuun lopulla on meidän 2. hääpäivä, mikä ois tietty äärimmäisen ihana hääpäivälahja. Lisäks me ehdittäis saada vauva just ennen, kun mun mies täyttää 30. Ja sehän on siis aina ollu mun tavoitteena, että saisin lapsia ennen kolmeakymmentä(itehän tosin olen silloin vasta täyttänyt 29). Älkää ottako liian tosissaan tota. Se ikä on vaan mulle joku ihmeen päähän pinttymä :D
Oon ehkä elelly lomallani niin huolettomasti, etten ole tajunnut kuulostella kroppaani kunnolla, mutta nyt kun olen alkanut asiaa taas miettimään enemmän, niin olen kyllä tuntenut jo jonkun aikaa pientä nipistelyä kohdun seutuvilla. Olen toki olettanut sen johtuvan vain lähestyvistä menkoista, mutta jospa siellä oliskin joku salamatkustaja kyydissä. Tänäaamuna heräsin myös vilunväristyksiin, samaan aikaan kun mies hikoilee vieressä, hellepäivien aiheuttamaa lämmönnousua makuuhuoneessamme. Lisäksi mittasin tänään taas aamulämmön ja se näytti 36.64 astetta eli on se ainakin huomattavasti korkeampi kuin alkukierrossa, kun mittasin vielä alle 36 asteen. Ovis on siis todennäköisesti jo tapahtunut, mutta milloin, niin sitä ei moni tiedä :D Tämä siis todistaisi sen, että eilinen ovisplussa ei johtunut oviksesta, koska jos olisi, niin ovis tapahtuisi vasta tänään ja lämmönnousu tulisi vasta reippaasti sen jälkeen.
Merkit näyttää siis toistaiseksi ihan lupaavilta. Jos tässä nyt tosiaan on tosi kyseessä, niin on kai syytä kehittää jokin taistelusuunnitelma. Ajattelin aloitella nyt ainakin lugesteronilla ja sillä primaspanilla(50mg) ja kaapista taitaa löytyä vielä Multivitan Raskaus ja Imetys vitamiineja, joten näillä nyt ainakin alkuun. Toki lugesteronit vähän haittaa keskenmenovuodon alkua, mutta otan nyt sen riskin ja toivon, että tällä kertaa päästään näkemään elämää vielä sen 7+0 jälkeenkin.
Pitäkää peukkuja!
Kuva google |
Tunnisteet:
aamulämmöt,
jännitys,
laskettu aika,
mietteitä,
oireet,
ovulaatio,
ovulaatiotesti,
raskaus,
raskaushaave,
raskauskeiju.fi,
raskausoireet,
raskaustesti,
suunnitelmia
10. heinäkuuta 2017
Ovistesti
Kotiin päästyäni oli jo niin kova pissihätä, että oli pakko tehä huvikseen yks ovistesti :D
Ovisplussa? Ehkä ei. Voiko olla? Oonko mä taas raskaana!?
Apua!
Ovisplussa? Ehkä ei. Voiko olla? Oonko mä taas raskaana!?
Apua!
Virhearvio
Eilen, viimeisenä lomapäivänäni, oli ihan täydellinen sää. Aurinko paistoi ja oli oikeasti tosi lämmin. Levitin viltin pihalle ja syötiin mieheni kanssa legendaariset murkku-mehujäät ihan piknik-tyylillä konsanaan :D Tänään onkin sitten jo palailtu toimistolle, mutta yksi asia jäi hämäämään.
Missä mun menkat?
Mä oon varmaan tehny ihan totaalisen virhearvion siitä oviksesta. Ihan oikeasti kuvittelin sen olleen silloin juhannusviikonloppuna, kun totesin olleen limat ja kaikki. Eikä mun luteaalivaihekkaan oo koskaan ollu mitenkään kovin oppikirjamainen, että jotain tiputtelua kai olis pitänyt jo alkaa. Jospa mä en sit vaan oo ovuloinu tässä kierrossa vielä ollenkaan? On sitäkin tapahtunut, että kierto on just loman aikaan venähtänyt yllättäen jopa 51 päiväiseksi. Mut tänään mennään jo kp 40:ssä, eikä mul kyl nyt oo ollu mitenkään ovismainen olo. Päin vastoin. Kuivaa on ku saharas. Kai. Ainaki välillä. Onkohan se viimeisin keskenmeno vaan sammuttanu mun munikset kokonaan?
Oireita ei ole. Tissitkään ei oo tyypilliseen tapaan ihan tötteröllä, mitä ne mun raskauksissa aina on ollut :D Jotain lievääkin lievempää menkkajuilintaa tuntuu aina silloin tällöin, joten ehkäpä ne sieltä vielä saapuu. Testejä ei ole, enkä haluaisi vielä ostaakkaan, joten odottelen vielä jos ne sieltä pelmahtais paikalle. Yleensä sillon ne just alkaa, kun sanoo mahdollisesta raskausepäilystä ääneen :D Hitsi, kun en tikuttanut sitä ovista. Mietin kans semmosta, etä jos ovis ois vielä tulossa, niin pitäiskö tehä huvikseen yks ovistesti?
No jaa, eiköhän se vuoto kohta ala.
Missä mun menkat?
Mä oon varmaan tehny ihan totaalisen virhearvion siitä oviksesta. Ihan oikeasti kuvittelin sen olleen silloin juhannusviikonloppuna, kun totesin olleen limat ja kaikki. Eikä mun luteaalivaihekkaan oo koskaan ollu mitenkään kovin oppikirjamainen, että jotain tiputtelua kai olis pitänyt jo alkaa. Jospa mä en sit vaan oo ovuloinu tässä kierrossa vielä ollenkaan? On sitäkin tapahtunut, että kierto on just loman aikaan venähtänyt yllättäen jopa 51 päiväiseksi. Mut tänään mennään jo kp 40:ssä, eikä mul kyl nyt oo ollu mitenkään ovismainen olo. Päin vastoin. Kuivaa on ku saharas. Kai. Ainaki välillä. Onkohan se viimeisin keskenmeno vaan sammuttanu mun munikset kokonaan?
Oireita ei ole. Tissitkään ei oo tyypilliseen tapaan ihan tötteröllä, mitä ne mun raskauksissa aina on ollut :D Jotain lievääkin lievempää menkkajuilintaa tuntuu aina silloin tällöin, joten ehkäpä ne sieltä vielä saapuu. Testejä ei ole, enkä haluaisi vielä ostaakkaan, joten odottelen vielä jos ne sieltä pelmahtais paikalle. Yleensä sillon ne just alkaa, kun sanoo mahdollisesta raskausepäilystä ääneen :D Hitsi, kun en tikuttanut sitä ovista. Mietin kans semmosta, etä jos ovis ois vielä tulossa, niin pitäiskö tehä huvikseen yks ovistesti?
No jaa, eiköhän se vuoto kohta ala.
6. heinäkuuta 2017
Loma lopuillaan
Loma vetelee jo viimeisiään. Enää muutama päivä jäljellä, ennen kuin pitää palata takaisin sorvin ääreen. Mutta ei me murehdita vielä semmoisia. Nautitaan nyt ihan loppuun saakka täysillä :D
Tänään on varmaan jotain dpo 11. Ihan villi veikkaus. Kalenterisovellukseni sanoi jo eilen, että "kuukautiset ovat tuloillaan". Vielä ei ole alkanut, mutta sovellus taisikin ehdottaa ovista hieman aikaisemmin, kuin mitä itse aavistelin. Odottelen siis menkkojen alkavan viimeistään viikonloppuna. Mitään raskauteen viittaavia oireitakaan ei ole ollut, joten en nyt mitenkään jännityksellä odottele mitään.
Pikkuisen olen jo pohtinut tulevaa kiertoa, että jaksanko vielä silloinkaan yrittää täysillä raskautta (tehokeinona vitamiinit ja hivenaineet) vai odottelenko vain kiltisti vielä muutaman viikon siihen polikäyntiin. Tavallaan haluaisin kyllä säästää kaikki voimani vasta sitten siihen seuraavaan kiertoon, kun on jo tuo polikäynti takana ja on ehkä jo uudet sotasuunnitelmat takataskussa. Voi olla, että nämä heinäkuun viikot menevät muutenkin niin hujauksella, kun olen kollegojeni lomatuuraajana. Noh katotaan.
Viime viikonloppuna oltiin tosiaan siellä mökillä isolla kaveriporukalla. Tämä oli siinä mielessä harvinainen reissu, että kaikki perheet saivat lapsilleen hoitopaikan ja oltiin ihan täysin vaan aikuisten kesken lomalla. Ja voi että olikin hauskaa! Tuli taas pitkästä aikaa koettua ihan kaameeta krapulaakin :D Hyi olkoon. Mutta oli kyllä ihan täydellisen ikimuistoinen reissu, että hyvä että tuli lähdettyä. Ja tiettekö mitä! Säät suosivat lomailijaa ja meillä oli koko viikonlopun ihan täydelliset aurinkokelit, että sai ihan aurinkorasvaakin levitellä iholle. Ah täydellistä.
No mutta joo. Alkaa taas aiheet olemaan jotain ihan muuta kuin mitä blogin nimi kertoo. Ei me vielä olla luovutettu, mutta kun alkaa pikku hiljaa se kolme vuotta tulla täyteen, niin loma on kyllä ihan paikallaan. Toivottavasti mekin päästään pian taas intoilemaan uusista kierroista.
Palaillaan taas! Vielä on kesää jäljellä!
Tänään on varmaan jotain dpo 11. Ihan villi veikkaus. Kalenterisovellukseni sanoi jo eilen, että "kuukautiset ovat tuloillaan". Vielä ei ole alkanut, mutta sovellus taisikin ehdottaa ovista hieman aikaisemmin, kuin mitä itse aavistelin. Odottelen siis menkkojen alkavan viimeistään viikonloppuna. Mitään raskauteen viittaavia oireitakaan ei ole ollut, joten en nyt mitenkään jännityksellä odottele mitään.
Pikkuisen olen jo pohtinut tulevaa kiertoa, että jaksanko vielä silloinkaan yrittää täysillä raskautta (tehokeinona vitamiinit ja hivenaineet) vai odottelenko vain kiltisti vielä muutaman viikon siihen polikäyntiin. Tavallaan haluaisin kyllä säästää kaikki voimani vasta sitten siihen seuraavaan kiertoon, kun on jo tuo polikäynti takana ja on ehkä jo uudet sotasuunnitelmat takataskussa. Voi olla, että nämä heinäkuun viikot menevät muutenkin niin hujauksella, kun olen kollegojeni lomatuuraajana. Noh katotaan.
Viime viikonloppuna oltiin tosiaan siellä mökillä isolla kaveriporukalla. Tämä oli siinä mielessä harvinainen reissu, että kaikki perheet saivat lapsilleen hoitopaikan ja oltiin ihan täysin vaan aikuisten kesken lomalla. Ja voi että olikin hauskaa! Tuli taas pitkästä aikaa koettua ihan kaameeta krapulaakin :D Hyi olkoon. Mutta oli kyllä ihan täydellisen ikimuistoinen reissu, että hyvä että tuli lähdettyä. Ja tiettekö mitä! Säät suosivat lomailijaa ja meillä oli koko viikonlopun ihan täydelliset aurinkokelit, että sai ihan aurinkorasvaakin levitellä iholle. Ah täydellistä.
No mutta joo. Alkaa taas aiheet olemaan jotain ihan muuta kuin mitä blogin nimi kertoo. Ei me vielä olla luovutettu, mutta kun alkaa pikku hiljaa se kolme vuotta tulla täyteen, niin loma on kyllä ihan paikallaan. Toivottavasti mekin päästään pian taas intoilemaan uusista kierroista.
Palaillaan taas! Vielä on kesää jäljellä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)