10. raskausviikko (9+0)

Viimein pyörähti ensimmäinen kymmenviikkoinen. Tuntuu tosi epätodelliselta, että ollaan päästy taas näin pitkälle ja vieläpä ilman mitään ylimääräisiä Lugesteron tai Primaspan säätöjä. Kaikki on mennyt uskomattoman hyvin. 

Viikko sitten oli jo ensimmäinen neuvolakäyntikin. Tai käynti ja käynti. Se tapahtui näin poikkeutilanteessa oltaessa etänä eli siis puhelimitse. Käytiin läpi yleisesti ihan vaan perustietoja ja minkälainen vointi on ollut. Neuvolan hoitaja on sama kuin esikoisellakin, joten ei tarvinnut hirveästi ylimääräistä löpistä. Labraan piti taas varailla aikaa ja uutena juttuna, nyt myös ultra-ajat varataan itse netistä. Ainakin siis näin meillä päin. Vähän taas pohdiskeltiin tuota mun kiertoa, kun se ei ole tosiaan mistään kaikkein tasaisimmasta päästä ja nyt, kun en ole käynyt varhaisraskauden ultrassa, niin en tosiaan tiedä ihan satavarmaksi, että millä viikoilla oikeasti eletään. Vaikka kyllähän mä sen ovulaation tikulla nappasin, niin periaatteessa kyllä tiedän aika satavarmaksi missä mennään. Tai ainakin 99 prosenttisesti varma.

Olen seuraillut taas Preglife sovelluksella, että mitä milläkin viikolla tapahtuu, niin äidin kropassa, kuin alkionkin kehityksessä. Tai nyt kai voidaan alkaa jo puhumaan sikiöstä, iih! Hyvin ajankohtaisia tuntuu olevan, että siinäkin mielessä uskoisin olevani oikeilla viikoilla. Pahoinvointia on edelleen päivittäin ja välillä on ihan todella vaikeaa saada mitään alas. Parasta on taas kerran mandariinit, nektariinit ja tomaatit. Näitä mä täällä popsin vähintään tunnin välein. Vaikka en ihan ylettömiä määriä kykene syömäänkään, niin turvotus on ihan järkyttävää koko ajan. Siis aivan koko ajan. Se ei helpota millään ja housut ja kireät paidat tuntuvat tällä hetkellä ihan todella tukalilta. Onneksi olen pääasiassa voinut erakoitua vain kotona, mutta on jotenkin ihan todella rötväle olo. En osaa kuvailla tätä olotilaa sen paremmin :D 

Mitään liikuntaa en ole kyennyt harrastamaan taas pariin viikkoon. Mies käy varmaan joka päivä tekemässä jotain treeniä ja itse haluan vain nukahtaa sohvalle. Väsymys rasittaa edelleen, vaikkakin ei onneksi ihan niin pahasti, kuin ensimmäisillä viikoilla. Semmoinen yleisvoimattomuus vallitsee koko ajan ja jos jotenkin jaksan raahautua esikoisen kanssa ulos metsäseikkailulle, niin olo sen jälkeen on kuin maratonin juosseella. Siis mä en tajua mihin mun kunto on kadonnut näin nopeasti. Ihan järkyttävää.

Vaikka nyt ollaan kuitenkin periaatteessa jo ihan turvallisilla viikoilla, ainakin siis verrattuna edelliseen elämääni ennen esikoista, niin vahva pelko siitä, ettei siellä olekaan ketään, on jatkuvasti läsnä. Pelkään, että tämä kuitenkin on vain tuulimuna tai muu vastaava. Periaatteessa kai kroppani osaa poistaa epäonnistuneet yksilöt jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta entä jos esikoisen syntymä muutti kroppaani nyt niin, ettei kuollut alkio poistukkaan itsestään? Entä jos ultrassa ei löydykkään sykettä? Kroppa on kyllä käynyt suuren muutoksen, mutta voisiko se toimia tässä asiassa vielä edelliseen tapaan, jooko. 

Eilen kokeilin epätoivoisena kotidoppleria. No eihän sieltä mitään kuulunut. En saanut esikoisestakaan sykkeitä kuulumaan, kuin vasta viikoilla 10+1. Ei pitäisi aiheuttaa itselleen turhaa huolta tällä tavalla, mutta minkäs teet. Synnytyksen jälkeen en ole tuntenut enää menkkakipuja ollenkaan ja nyt en myöskään luonnollisesti tunne mitään kohdun kasvukipujakaan. Ainoastaan jos vaikka nojaan lavuaaria vasten, niin se saa vatsassa aikaan pientä vihlovaa painetta. Ehkä siellä kuitenkin on jotain?

Noh nyt ei auta, kuin edetä taas päivä kerrallaan. Ens viikon maanantaina on käynti labrassa ja ensimmäinen seulontaultra on varattu kesäkuun puoleen väliin eli tasan kolmen viikon päähän. Saas nähdä onko meillä sitten juhannuksena näyttää taas iloisia uutisia perheillemme...vai ei.

Palaillaan taas! 

Alina + Taimi 9+0

5-kuinen iso poika jo!

Nyt tulee varmaan sata kirjoitusvirhettä, kun koitan nopsasti kirjoitella kuulumisia puhelimella.

Kuukaudessa on ehtinyt tapahtua taas ihan hirveästi. Neljän kuukauden hulinat loppuivat onneksi lyhyeen ja ollaan kaikki taas vähän iloisempia :D Viimeksi poitsu oli juuri oppinut kääntymään ja nyt hän ottaa jo konttausasentoa ihan tuosta noin vain. Välillä meinaa mennä jopa suorille jaloille, mutta tulee siitä vielä onneksi nopsasti takas kontilleen. Vielä ei siis kauheasti liiku eteenpäin, mutta ei siihen varmasti enää kauaa mene. Peruuttelua ja navan ympäri pyörimistä sen sijaan harrastetaan kovasti, eikä enää uskalla jättää hetkeksikään valvomatta pikkuista, kun hän pyörähtää salaman nopeasti vaikka pöydän alle piiloon :D

Viime viikkojen aikana jäbälle on puhjennut myös jo kaksi hammasta. Ensimmäinen tuli 4kk 3vkon iässä ja seuraava tuli 5kk 3pvn iässä. Ekasta hampaasta ei tullut oireita juuri ollenkaan. Perus purulelun jyystämistä ja kuolaamista vain, mutta toinen hammas aiheutti jo enemmän itkua ja kipuilua. Jouduttiin parina iltana antamaan jo panadolia, kun poitsu ei meinannut suostua kunnolla syömään ja vaan itketti kaikki asiat. Kipulääkkeen saatuaan söi taas kuin hevonen ja unikin tuli heti ruuan päätteeksi. Hampaan puhjettua ei sitten ollutkaan enää mitään vaivoja ja lapsi oli taas iloinen oma itsensä.

Varpaatkin ollaan jo löydetty. Jätkä tykkää nykyään tylsyyksissään repiä sukkiaan pois jaloista :D Myös nostettaessa meinaa kaikki pyyhkeet ja irtotavara tarttua mukaan jalkojen välissä.

Vähän vajaan 5kk iässä, jätkä siirtyi omaan huoneeseensa pinnasänkyynsä nukkumaan, kun vaavisängyn vuokra-aika päättyi. Ensimmäiset kaksi viikkoa nukuin pojan vierellä vierassängyssä, mutta viime yönä kokeiltiin ensimmäistä kertaa nukkua molemmat omissa sängyissämme eri huoneissa. Jäbä nukkui todella hyvin. Kerran sain viedä tutin suuhun ja viiden aikaan aamuyöllä syötin, kunnes jatkettiin taas unia. Aamulla herättiin vasta kasin jälkeen. Itse olin tietysti hälytystilassa ja heräilin pitkin yötä jokaiseen pikku rasahdukseen, mutta enköhän minäkin pian totu.

Tänään oltiin 5kk neuvolakäynnillä ja jäbä sai taas rokotteita. Ensin annettiin rotarokotteen viimein annos, joka meni ihan kohtuu hyvin alas. Sitten annettiin ensimmäinen piikki, pojan ollessa isin sylissä, josta ei ihme kyllä tullut ollenkaan itkua. Tokasta piikistä tuli pieni itku, mutta se loppui heti, kun nostin pojan syliini. Poitsu oli tosi reipas koko käynnin ajan ja vain jokelteli ja hymyili iloisesti terkallekkin. Saatiin käynniltä myös uusi hammasharja kotiin mukaan. Pitääkin opetella taas uusi asia lisää päivärutiineihin.

Paino ja pituus on nyt vähän hidastunut, kun liikkuminen on niin kovasti lisääntynyt(epäilen myös eri terkan mittaustavan vaikuttavan vähän, kun viimeksi tuli niin paljon kasvua) :
Paino 7420g (7215g)
Pituus 66,5cm (65,5cm)

Poitsu on alkanut nyt huomaamaan enemmän meidän koiraa. Hän aina hymyilee koirun nähdessään ja ojentaa käsiään päästäkseen hypistelemään sen turkkia. Toistaiseksi otteet ovat olleet aika kovia ja koiramme välillä inahtaa merkiksi, että 'nyt rutistit kyllä liian kovasti' ja poitsu hellittää otettaan. On hyvä, että molemmat oppivat kunnioittamaan toisiaan, mutta uskon, että heistä tulee vielä parhaat kamut :)

Itse olen alkanut hieman jumppailemaan paremman kunnon toivossa. Niska- ja hartiakivut ovat hellittäneet huomattavasti, kun olen saanut taas vähän lihaskuntoa takaisin. Sängyltäkin on helpompi hipsiä ylös pojan nukahtaessa imetystuokion jälkeen. Yleisjaksaminenkin on kohonnut huomattavasti, kun olen aloittanut jumppaamisen. Elämä on paljon helpompaa, kun jaksaa paremmin!

Seuraavaksi meillä on vuorossa kiinteiden syömisen opettelu. Poitsu on jo maistellut kovasti kaikenlaista, mutta ei vielä osaa niellä mitään kiinteää. Ollaan syöty soseita ja on sormiruokailtu, mutta kaikki tulee vielä kielellä kolattua ulos tai pahimmassa tapauksessa, aiheuttaa kakomisrefleksin. Noh ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Nythän hän saisi syödä jo vähän puuroa ja lihaakin. Katsotaan miten niiden kanssa käy, mutta onneksi ei sentään ole vielä kiire oppia. Vielä ehtii.

Mutta nyt täytyy taas mennä, kun poitsukin heräsi päikkäreiltä!

4kk neuvolalääkäri

Huhhuh, viime yö oli kyllä kaikkien aikojen huonoin yö. Poitsu nukahti kyllä ihan nätisti jo klo 21.30, mutta heräsi ekan kerran syömään jo puolilta öin. Parisen tuntia nukuttiin ihan semi ok, mutta neljältä jäbä päättikin pistää taas hulinaksi. Ja se ei ollutkaan sitten mikään ihan pikku hulinointi vaan ihan täyttä höpötystä ainakin kaksi tuntia putkeen. Edes tissi ei kelvannut, eikä tutti pysynyt suussa, kun selitys oli niin kova :D Mies joutui mennä nukkumaan vauvanhuoneeseen vierassängylle, että jaksoi aamulla herätä töihin. Harmi, että meilläkin sattui just tänään olemaan neuvola jo klo 8.30. Just kun jäbä viimein itse nukahti höpötyksiinsä, niin herätyskello pärähti soimaan. Ihme ja kumma, jäbä jaksoi kuitenkin vielä hymyillä leveästi huonoista unista huolimatta.

Neuvolassa terkka otti ensin poitsun mitat, jotka ovat seuraavat:

Pituus 65,5cm (61,5cm)

Paino 7215g (6600g)

Jäbä jokelteli menemään ja höpötteli terkan kanssa iloinen hymy kasvoillaan, kunnes oli aika siirtyä läääkärin vastaanotolle. Lääkäri kyseli vointeja, mutta puolikuolleena huonon yön jälkeen en osannut oikein vastata mitään. "joo kyllä se koko ajan jotain uutta oppii" :D Lääkäri otti poitsun tutkimuspöydälle ja fyysinen tutkimus oli normaali ja varhaisheijasteetkin ovat jo sammuneet. Vähän meinas itku tulla, kun jäbä sain käteensä helistimen, josta ei sitten tahtonutkaan millään luopua. Ote oli niin tiukka, ettei edes lääkäri saanut sitä häneltä pois :D No lopulta väsykiukuttelu alkoi jo nostaa päätään, joten käynti jäi onneksi lyhyeksi. 

Päästiin viimein kotiin nukkumaan. Jäbä nukkuikin sitten sen 2,5h putkeen ja on nyt taas virkeä ja höpöttelee kiivaasti lelujaan tutkiskellen :)

Toivottavasti ensi yö sujuu jo paremmin, niin jaksetaan seikkailla päivä Tallinnassakin. 

Palaillaan taas! 

8. Neuvolakäynti

Niin ne vaan päivät vierii vauhdilla eteenpäin. Olen tällä viikolla löytänyt taas inspiksen käsitöiden tekoon ja olenkin ommellut ihan mukavasti erilaisia vaatteita. Esittelen niitä sitten vaikka vähän myöhemmin. Olo on edelleen tosi hyvä ja välillä ihan unohdan, että edelleen raskaana ollaan, kunnes mahassa alkaa möyhyäminen. Yötkin nukun edelleen todella sikeästi, minkä johdosta olenkin päivällä tosi energinen. Ainoa vaiva mikä on, niin on nuo liitoskivut, mitkä etenkin nyt, kun ulkona on taas niin pirun liukasta, ovat kipeytyneet taas entistä enemmän. Ulos on kuitenkin päästävä, koska tämä kotona kaiket päivät kökkiminen tekisi minut hulluksi :D Onneksi tuo meiän koira vaatii edes sen verran, että ulos tulee lähdettyä vähintään kerran päivässä, mutta yritän kuitenkin hoitaa vielä aamu- ja päivälenkin itse, niin ei miehen tarvi vaivautua. Ja hyväähän se vaan mulle tekee.

Tänään oli tosiaan tuo kahdeksas neuvolakäynti ja yllättäen tälläkään kerralla ei ollut oma terkkani, vaan hänelle oli tullut jokin kiireellinen häppeninki jonkun toisen asiakkaan kanssa. Noh ei haitannut. Oikeastaan tämä tuuraaja oli jopa ehkä vähän kivempi, sillä ekaa kertaa hän ihan oikeasti kyseli paljon ja saatiin jotain keskusteluakin aikaiseksi. Yleensä olen saanut hoidettua nuo neuvolakäynnit noin 20 minuutissa, mutta tällä kertaa saatiin aikaa vierähtämään jopa yli puolisen tuntia. Olenkin aina ihmetellyt sitä, kun jotkut kertoo saaneensa kulutettua aikaa neuvolassa helposti sen tunninkin verran. Noh mutta mukava kokemus kaiken kaikkiaan.

Pistetääs tähän taas näitä statseja ylös:

rv    39+5 (rv 37+4)

Painon muutos /vko    770g (130 g)

RR 113/81 (101/78)

sf-mitta 32 cm (30,5 cm)

syke 135-140 (153)

Paino on selkeästi ottanut kauhean kasvunpyrähdyksen. Johtunee mahdollisesti nesteistä, mutta olen myös huomannut nälän ja janon kasvaneen tässä viimeisten viikkojen aikana. Toki myös aineenvaihdunta on vilkastunut, koska suolisto toimii vähän liiankin tehokkaasti välillä ja koko ajan on niin pirun kuuma, että hikoilen kuin pieni sika. Pissa näytti negat ja verenpaine on edelleen samaa luokkaa kuin yleensäkkin. Viimeksihän ihmettelin tuota alhaista yläpainetta, mutta nyt se oli taas lähes sama mitä mulla on koko raskauden aikana ollut muutenkin. Sf-mitta osui taas pitkästä aikaa takaisin käyrille, vaikkakin alakäyrällä mennään edelleen. Veikkaan, että ihan jo mittaajastakin johtuu, että ollaan menty pikkusen alakäyrän alapuolella, mutta kasvu on kuitenkin ollut kokoajan ihan käyrän suuntaista niin ei ole tarvinnut huolestua siitä sen enempiä. Tuo tuuraaja antoi epävirallisen painoarvionsakkin (oli kuulemma joltain kätilöltä oppinut) ja jäbä olis nyt sen vähän reilu kolme kiloinen. Hyvin ollaan siis keskikäyrällä. Kuulemma jäbä on myös laskeutunut ihan hyvin, mutta ei ole vielä kuitenkaan ihan kiinnittynyt ja sen olen kyllä huomannutkin. Välillä jäbä pyörittelee päätään niin vimmatusti, että saa aikaan sellasia vihlasuja, ettäh. Mutta hyvä vaan, suunta on kuitenkin oikea. Niinkuin me miehen kanssa aina vitsaillaan, kun tuntuu, että jäbä puskee navasta läpi, että eikös me jo sovittu, että ainoa suunta on alaspäin :D

Kovasti täällä jo pientä odotellaan, että päästään tutustumaan häneen. Äitini soittelee joka toinen päivä, että joko alkaa tapahtua ja appivanhemmatkin jo odottavat kuumeisesti ensimmäistä lapsenlastaan. Itselläni on vähän sellainen olo, että tämä ei synny ollenkaan, mutta jospa se sitten yllättää ja lähteekin vauhdilla käyntiin. Toivotaan niin. Syntyy kuitenkin meiän hääpäivänä eli tasan 41+0. Sillon sattuu olemaan vieläpä Palmusunnuntai ja kellotkin siirretään kesäaikaan. Kaikki mahdolliset häppeningit siihen samalle päivälle :D Jos ihan totta puhutaan, niin ei ole paljoa tullut edes ajateltua pääsiäistä, kun niin kovasti ollaan vaan odoteltu pikkujäbää saapuvaksi. Meiän pieni pääsiäispupu ♥

Noh, vielä jaksaa. Seuraava neuvola on sitten taas viikon päästä. 

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

7. Neuvolakäynti

Tänään oli tuon edellisen kontrollikäynnin mukaan laskettuna 7. neuvolakäynti. Kaikki perusjutut on edelleen kunnossa. Tässä vähän statistiikkaa(suluissa edellinen mittaus lääkärikäynniltä):

Raskausviikko 37+4 (35+4)

Painon muutos/vko 130 g (lääkäri ei ole merkinnyt)

RR 99/72 (108/73)

sf-mitta 30,5 cm (27cm rv 33+5)

syke 153 (150)

Painoa on kertynyt kokonaisuudessaan noin 10 kg, riippuen lasketaanko neuvolan vai kotipuntarin mukaan. Verenpaine oli tällä kertaa yllättävän alhainen vaikka meinattiin taas olla vähän liian myöhässä paikalla ja tein mittaukset vähän hätäisesti. Mittasin toki uudestaankin, mutta toisellakaan mittauksella ei tuo yläpaine paljoa yli 100 ollut. Luulin, että se nousee, kun synnytys lähenee, mutta ehkä me ei sitten vielä olla niin lähellä synnytysta, haha :D. Pikkujäbän syke on edelleen tasaisen reipas 150.

Meillä oli tällä kertaa eri terkka, koska meiän oma terkka oli puhelinpäivystyksessä, mutta eipä se juuri haitannut. Ei mulla edelleenkään ole oikein mitään erityistä höpöteltävää tuolla neuvolassa, kun kaikki on mennyt niin tasaisen sujuvasti. Sf-mitta kulkee edelleen alakäyrän alapuolella, mutta se kuitenkin koko ajan kasvaa saman suuntaisesti. Tuo tuuraaja vähän siitä kyselikin, että onko siitä koskaan sanottu mitään, kun se menee alakäyrän alapuolella, mutta ei siitä ole koskaan otettu mitään erityistä huomiota. Ultran perusteella ollaan kuitenkin keskikäyrällä, joten ehkä mulla vaan on sitten vähän erilainen kroppa kuin keskiverto-odottajilla. Kaikki on siis edelleen ihan kunnossa. Seuraava aika varattiin taas parin viikon päähän eli ihan siihen lasketun ajan holleille.

Mä en tiedä miks, mut aina kun mulla on neuvola, niin ennen sitä mulla ei oo oikein mitään oireita tai mitään ja sit just sen jälkeen tulee heti kaiken maailman vihlontoja yms. Tänäänkin alkoi tietty just neuvolan jälkeen tulemaan kaikenlaisia vihlaisuja, kun käytiin kaupassa ja olin jo ihan satavarma, että nyt alkaa supistukset. Noh kotiin päästyämme ne taas loppui, ja olo on taas ihan niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Aika monesti tää sama tapahtuu just neuvolan jälkeen ja menee sitten taas kuitenkin nopeesti ohi. Ärsyyntyyköhän pikkujäbä jotenkin sen neuvolatädin mittailuista ja alkaa ikävästi muksimaan mua johonkin hermoon sen johdosta :D haha. Nojaa en tiedä.

Mutta, niinkuin jo mainitsinkin, niin elo on täällä tasaisen tylsää, eli mitään erikoista ei ole tapahtunut. Nukuin toissa yönä mukavat 11 tuntia putkeen, ihan vaan koska voin, haha. Viime yönä heräilinkin sitten taas jälleen kolmen aikaan, kun pikkujäbä aloitti taas jonkun ihmeellisen yöllisen jumppansa. Vai oisko levottomuutta aiheuttanut tuo täysi kuu. Noh samapa tuo. Voimat on toisaalta vähän vähentynyt tai sitten olen vain laiskistunut. Jaksan onneksi vielä käydä koiran kanssa pari kertaa päivässä sen puolen tunnin lenkin, niin saan mukavasti nauttia tuosta ihanan aurinkoisesta pakkaskelistä, mutta muuten en sitten jaksakkaan enää tehdä kotitöitä ihmeempiä. Vähän kyllä järkkäilin taas lasten huonetta ja nyt siellä on jo mukavasti imetysnurkkaus valmiina odottamassa pääsyä tositoimiin. Sain veljeltäni heille ylimääräiseksi jääneen imetystyynynkin ja ainakin se vaikutti tosi tukevalta ja hyvältä. Sairaalakassikin on jo melkein valmiiksi pakattu. Enää sieltä puuttuu mieheni vaatteet ja hygieniatuotteet, sekä vauvan vaatteet. Omat tarvikkeet ja vaatteet siellä onkin jo kaikki valmiina :D No edes jotain.

Odotus jatkukoon. Kohta onkin enää pari viikkoa laskettuun ja mieskin alkaa olemaan jo ihan valmiustilassa, haha.

2. Lääkärineuvola

Pikakuulumiset taas tähän väliin.

Äitiysloma on alkanut hieman... noh suoraan sanottuna tylsästi :D En oo vuosikausiin ollut päivisin yksin kotona muuten kuin kipeänä ja silloinkin pääasiassa jaksaa vain nukkua, mutta nyt kun energiaa vielä riittää, niin en tiedä mitä sitä tekisi. Maanantaina kävin shoppailemassa Lidlissä, tiistaina käytiin Tiinan kanssa stadissa shoppailemassa, keskiviikkona pesin koko päivän pyykkiä ja tuijotin HBO:lta sarjoja ja tänään oli sitten tuo jo kovasti odotettu lääkärineuvola. Kirjottelen shoppailuistani lisää myöhemmin.

Mutta niin, siihen otsikon aiheeseen eli lääkärineuvolakäyntiin. Kaikki perusjutut oli taas kerran kunnossa, mutta tällä kertaa mitattiin pitkästä aikaa myös hemoglobiini, joka oli hieman laskenut edellisestä eli se oli nyt 115 (viimeksi 120). Rautalisää suositeltiin, mutta tulokseen saattoi myös vaikuttaa se, että sitä verta piti vähän väkisin tiristellä, kun ei meinannut oikein kunnolla tulla mitään.

Aluksi lääkäri vähän haastatteli vointiani, mikä on siis ollut kaikin puolin hyvä. Supistuksia ei(ainakaan tietääkseni) ole juurikaan ollut. Välillä tunnen masun kovenevan kovasti jotain touhutessani, mutta se on mennyt aina nopeasti ohi. Tuntuu lähinnä siltä, että vauva siellä vaan puskee tai vaihtaa asentoa.
Seuraavaksi sitten jo ultrattiinkin ja saatiin viimein tuo todellinen kokoarvio, joka oli 2600g eli siis ihan keskikäyrillä mentiin. Syntymäpainoarvio oli siis sen 3,5kg, mikä sopii meille vallan mainiosti :D
Sykkeet oli taas sen 150 tasoa ja lääkäri totesi taas ultratessaan, että varsin touhukas kaveri siellä masussa on, kun ei juuri paikallaan malttanut ollakkaan.

Lopuksi vielä tehtiin sisätutkimus, jonka perusteella kohdunsuu on hieman lyhentynyt ja pehmeä, mutta edelleen visusti kiinni. Lantiokin sopii hyvin alatiesynnytykseen pienestä koostani huolimatta. Kovasti lääkäri jankutti sitä, että synnytykseen tarvitaan sitten niitä supistuksia (no shit Sherlock), mutta minkäs teet, jos niitä harkkasuppareita ei vaan ole vielä juurikaan ollut. Kyllähän tässä ehtii vielä sattumaan ja tapahtumaan kaikenlaista.

Tällaista nyt tällä kertaa! Palailen taas vähän paremmalla ajalla, kun pääsen taas koneelle naputtelemaan.

Alina ja pikkuinen rv 35+4

Kontrollineuvola

Tänään oli sitten tuo kontrollineuvolakäynti, kun haluttiin vielä tarkistaa se sf-mitta uudestaan. Viime käynnillähän siis pikkujäbä oli vielä ihan totaalisesti poikittain ja noin viikko siiitä huomasin ainakin itse, että nyt on jäbä tainnut kääntyä, kun on alkanut ihan selkeästi tuntumaan enemmän painetta virtsarakossa ja potkut kohdistuneet enemmän kylkiluihin ja ylävatsaan. Ja kyllähän se näin oli, sillä neuvolan terkkakin tunsi pään laskeutuneen viimein raivotarjontaan. Jipii!

Terkka mittasi sitten vielä tuon sf-mitan ja tällä kertaa se näytti 27 cm, kun pari viikkoa sitten se oli 25,5 cm. Edelleen mennään alakäyrillä, mutta ainakin kasvu on ollut tasaista, joten ei ole kuulemma aihetta huoleen. Sitten jos mitta pysyisi samana, niin sitten voitais alkaa jo huolestumaan, mutta onneksi kasvua ihan selkeästi on tapahtunut. Pääasia on kuitenkin, että vauva liikkuu ja hengittelee vielä ihan normaalisti ja sitä se muuten tekee! Maha muljuu edelleen tosi paljon ja hikkakin vaivaa pikkuista päivittäin. Sykekkin huiteli 150-160 paikkeilla, joten hyvät taitaa olla oltavat :D

Kiire on vaivannut töissä, niin en ole ehtinyt tulla tännekkään juuri mitään päivittelemään. Päivät kuluu nopeasti, kun töiden jälkeen käytän koiran ulkona, laitan sille ruuan, tiskailen, teen itselleni välipalaa ja rojahdan sohvalle lepäämään ja lopulta nukahdankin siihen. Onneksi ei ole enää kuin viikko töitä ja sitten pääsen nauttimaan äitiysvapaasta. Työkaverit töissä jo kovasti kyselevät, että milloin jään pois töistä ja samalla ihmettelevät muka niin pientä mahaani. En tiedä miltä se ulkopuolisen silmään näyttää, mutta olo on ainakin sellainen, että tämä masu on jo aikas valtava. Liikkuminenkin on jo mummovaihdettakin hitaampi, mutta onneksi nyt muuten olo on vielä ihan hyvä. Selkä yrittää vähän vihotella, mutta epäilen sen kipeytyneen vain siitä, kun kurottelin laittamaan pinnasänkyyn puhtaita lakanoita :D Jospa viikonlopun taas pyhittäisi levolle, niin ehkä se selkäkin siitä vielä palautuu.

Pesänrakennusvimma vaivaa edelleen ja ostinkin vauvan huoneeseen tuollaiset ylisöpöt pöytävalot. Olen jo kauan haaveillut tuosta valokyltistä(mokomakin muotivillitys) ja nyt tilasin sen viimein itselleni synttärilahjaksi :D Tilasin sen sellaisesta liikkeestä kuin Emmas and mamas ja se tuli jopa päivässä postissa. Tosi nopsaa! Voin suositella kyseistä verkkokauppaa kaikille, mutta varoitan, että siellä on ihan liikaa kaikkea ihanaa ja näin ollen voi tulla valinnan vaikeus, haha.

Eipä mulla nyt muuta taas tähän väliin. Seuraava neuvolakäyntikin on vasta parin viikon päästä ja se on siis se lääkärikäynti eli vissiinkin synnytystapa-arviokäynti. Sitä mielenkiinnolla odotellessa!

Mukavaa viikonloppua kaikille! Olkaa varovaisia liikenteessä! Siellä on liukasta, iik!

P.S. Tuo mun "raskausmittari" tuossa sivussa on hauska :D "Our baby is 46cm 2,4 kg and gaining, Soon to be head down and making mum walk funny". Heh, olen huomannut pingviinikävelyn tulleen osaksi elämääni, haha.

5. Neuvolakäynti

Eilen oli taas yksi neuvolakäynti. Jostain syystä mulla oli sellanen fiilis, et nyt narahtaa joku, kun kaikki on tähän asti mennyt niin hyvin, mutta ei. Kaikki on edelleen tosi hyvin :D Tässä vähän näitä perus tuloksia eiliseltä ja edelliseltä kerralta:

Rv                               31+4     (27+4)

Painon muutos/vko       270g     (390 g)

RR                               113/81  (122/79)

sf-mitta                        25,5cm (23cm)

syke                             150       (146-152) 

Pissanäyte oli edelleen negat, verenpainekkin oli taas parempi ja painoa on tähän asti kertynyt yhteensä 7,8 kg. Veikkaan, että se vatsatauti on saattanut vaikuttaa vähän tuohon painonnousuun, mutta vielä se siellä tuntuu kasvavan.

Noh, mutta. Huomionne saattaa ehkä kiinnittyä tuohon sf-mittaan, mikä on kieltämättä vähän alhainen. Neljässä viikossa masu olisi eilisen mittauksen mukaan kasvanut vain 2,5 senttiä. Noh sille on syynsä. Nimittäin tämä pikkujäbä tykkää näköjään olla vielä ainakin toistaiseksi ihan totaalisen poikittain. Oli niin koomista, kun neuvolan terkka paineli mahaani ja totesi ensin alavatsaa painellessa, että "tämä on täältä ihan tyhjä" sitten mahan sivuilta/kyljistä tunnusteltuaan hän totesi, että "täältä tämä on ihan täynnä vauvaa". Ei kyllä vieläkään saatu varmuutta, kummassa päässä on pää, kun olen tuntenut nyt enemmän potkuja oikeassa kyljessä, mutta terkka arveli juuri pään olevan siellä oikeassa kyljessä. Liekkö meiän pikkujäbä on siellä sitten ihan linkkuveitsiasennossa, hehah. Pikkujäbä ei siis todellakaan ole vielä kääntynyt pää alas päin, mutta toisaalta, vielähän tässä on muutama viikko aikaa tehdä voltti :D Sain nyt kuitenkin vielä yhden ylimääräisen kontrollineuvolan parin viikon päähän, josko silloin saataisin otettua vähän luotettavampi sf-mitta ja jos pikkujäbän asentokin selviäisi silloin paremmin.  

Haastattelin jo kaikki kaverit läpi, että milloin heidän lapsensa ovat tajunneet asettua pää alaspäin massussa ja Sanna kertoikin esikoisensa kääntyneen vasta viikolla 37, joten ei nyt turhaan huolestuta vielä :D

Varattiinpa sitten samalla myös aika neuvolalääkärille, missä tehdään sitten se synnytystapa-arvio. Terkka sanoi, että siellä voidaan sitten myös ultrata, että nähdään missä asennossa se pikkujäbä ihan oikeasti silloin on. Voi vitsi, olispa ihanaa nähdä taas meiän pikkuista! Toivottavasti silloin on edelleen vielä kaikki hyvin.

Ens viikolla olis sitten taas perhevalmennusta, mutta ei olla vielä ihan satavarmoja mennäänkö me sinne. Se riippuu siis ihan mieheni työtilanteesta. Yksin en kuitenkaan ajatellut meneväni :D haha. Mennään joko kahdestaan hoopoilemaan sinne tai sitten ei ollenkaan.

Saatiin muuten eilen viimein ostettua pinnasänkyyn patja. Ostettiinkin Prismasta ihan perus Familonin Karhunen vauvanpatja ja se olikin oikein passeli. Hinta oli kutakuinkin sama, ellei halvempikin, kuin Ikean Vyssa Skönt patjalla, mitä alun perin metsästettiin, mutta se oli meidän lähi-Ikeasta loppunut. Samalla tuli taas tehtyä heräteostoksia ja ostin supersöpön Panda-viltin ja Finlaysonin juhlamuumi- vauvan pussilakanasetin, kun olivat puoleen hintaan :D Nuo Finlaysonin pussilakanat sopii vissiin vähän paremmin siihen äitiyspakkauksen peittoon, kun aiemmin ostamani Done by Deer-merkkiset pussilakanat. Ainakin siis mittojen perusteella. Vielä en ole ehtinyt pestä niitä lakanoita, niin en ole päässyt kokeilemaan. Mutta eiköhän tämä riitä nyt tästä aiheesta, haha.

Nyt ei muuta kuin ihanaa ja lumista viikonloppua kaikille! ♥ Meillä on piiiiitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja suunnitelmissa on tehdä ei_yhtikäs_mitään! :D Katotaan onnistutaanko siinä.

Palaillaan taas! 

Toinen sokerirasitustesti

Olipas taas toiminnan täyteinen loppuviikko. Nyt lievästi sanottuna vähän väsyttäis.

Perjantai alkoi tosiaan tuolla sokerirasituksella ja mielestäni se sujui tosi helposti ja nopeasti. Ehkä jopa helpommin kuin se eka sokerirasitus. Ainakin se paastoaminen tuntui helpommalta, kuin silloin raskauden alkupuolella. Ei tullut yhtään huonoa oloa ja aikakin kului taas sutjakkaa käsitöitä tehdessä. Käytin suhteita hyväkseni ja sainkin jo heti perjantaina tietää tulokset ja hyväthän ne oli.

0h  4,5 mmol/l (5,0 mmol/l)
1h  6,2 mmol/l (8,2 mmol/l)
2h  5,5 mmol/l (5,2 mmol/l)

Suluissa olevat luvut on niitä ekan rasituksen tuloksia. Tuntuu jotenkin turhauttavalta, että mun piti käydä tuossa rasituksessa kahdesti, ihan vaan koska satuin mainitsemaan, että mummillani oli vanhuusiän diabetes. Kuitenkaan omilla vanhemmillani ei ole koskaan ollut mitään häikkää sokereissa. Nojaa, tulipahan tarkistettua ja sen kunniaksi avasinkin viikonlopulle valmiiksi ostamani karkkipussin, haha. Oon jostain syystä raskauden aikana alkanut himoitsemaan vaan kirpeitä karkkeja ja olenkin aina välillä ostanut sen sellaisen minipussin kirpeitä namuja pahinpaan himoon. Noh pieni pahe sallittakoon.

Perjantai oli sitten muutenkin poikkeuksellinen päivä, sillä meillä oli töissä myyntikokous, joka pidettiin eräällä huvilalla. Raskaana oleva kollegani oli silloin viimeistä päivää töissä ja huomasi kyllä, että viimeistä viedään. Hyvin hän kuitenkin sinnitteli vielä iltaohjelmaan saakka. Itse lähdin jo sen virallisen osuuden jälkeen, sillä halusin olla lauantaina mahdollisimman virkeänä.

Lauantaina koitti siis viimein nuo meidän järkkäämät yllätyssynttärit kaveripariskunnallemme. Käytiin ensin pelailemassa hieman escape room-peliä ja sen jälkeen tallustettiin ravintolaan, josta olimme varanneet koko yläkerran vain meidän käyttöön koko loppuillaksi. Ravintolassa meitä oli vastassa synttärisankarien perheet ja ystävät ja yllätys onnistui täydellisesti. Kaikilla oli ihan hullun kivaa ja ruokakin maistui. Juomista puhumattakaan :D Itsekkin sain nautiskella alkoholittomasta kuoharista ja drinksusta. Oli kyllä yllättävän hyvää! Me lähdettiin jo joskus kympin aikaan kotia kohti, mutta kuulin, että synttärisankarit olivat jatkaneet juhlimista aina aamuun asti, haha.

Sunnuntaina käytiinkin sitten viimein hakemassa meidän yhdistelmävaunut kotiin. Päädyttiin sitten lopulta niihin Britaxen Smile 2:siin, koska saatiin ne todella hyvään hintaan ja ainakin itse ihastuin eniten niiden ketteryyteen ja keveyteen. Kasattiinkin ne jo heti kotiin päästyämme ja kurvailtiin niillä pitkin kotimme käytäviä :D Hyvin näyttäis kääntyvän ympäri kapeammissakin paikoissa. Ne on ihanat! Otettiin väriksi Olive green, mikä oli eniten meidän molempien mieleen. Mies osti samalla reissulla meitsille vielä hienon hoitolaukunkin, minkä olikin jo lupaillut joululahjaksi ostaa, heh. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nyt alkaakin olemaan jo hankinnat aika hyvällä mallillaan. Enää pitäisi se patja saada tuohon pinnasänkyyn ja varmaan jotain pikkukrääsää, kuten harsoja, tutteja ja muuta sellaista, pitää vielä ostaa, mutta muuten ollaankin jo aika valmiita vastaanottamaan meiän poitsu kotiin. Mieskin jo eilen taas kyseli, että montas viikkoa tässä nyt enää onkaan jäljellä.

Ei enää kovin montaa.

Alina ja pikkujäbä rv 31+1

4. Neuvolakäynti

Eilen oli taas pitkästä aikaa neuvolakäynti omalla terveydenhoitajalla. Tää mun odotusaikani on ollut jotenkin niin seesteistä, et mä en osaa oikein kertoa siellä koskaan mitään erikoista :D Liitoskivuista taas mainitsin, mutta mitään muuta "jännää" ei mielestäni ole tapahtunut.

Pissanäyte oli negat ja verenpaine oli normaali, vaikkakin yläpaine oli vähän koholla (122/79). Mä aloin sit lukemaan tuosta verenpaineesta netistä(hieman taas ylireagointia?) ja mä totesin, et oon ehkä vaan mitannu vähän väärin sen. Luin, että verenpaine pitäis aina mitata kahdesti, että voidaan lukea pois kaikki mahdolliset virhemittaukset. Noh mä oon tietty aina vaan koittanut nopsasti saada sen tehtyä pois alta, että olisin ajoissa neuvolakäynnillä :D Nooh kaikkee sitä oppii. Ens kerralla koitan olla hätiköimättä.

Painoa on tähän mennessä kertynyt yhteensä 6,7 kg. Eilen oli siis rv 27+4. Edellisestä neuvolakäynnistä painoa on siis tullut 390g/vko eli ihan sopivasti. Kaikesta suklaan mussuttamisesta huolimatta :D

Tällä kertaa mittailtiinkin sitten tuota sf-mittaa ekan kerran. Viimeksi kun kysyin asiasta, niin kuulemma enää sitä ei mittailla ennen rv 26, koska tulee kuulemma niin paljon virhearvioita, kun siinä vaiheessa voi vaikuttaa vielä niin paljon nuo naisen rakenteelliset erilaisuudet. Mulla näytti mitta nyt näin 28 viikolla sen 23 cm, mikä osui sen keskiviivan alapuolelle, mutta kuitenkin vielä niiden katkoviivojen väliin. Jännittävää nähdä, miten siitä alkaa nyt masun kasvukäyrä piirtymään. Kuulemma voi tulla aikalailla siksakkia, mutta sekin voi johtua pelkästään niistä rakenteellisista eroista.

Sykkeitäkin kuunneltiin ja se näytti edelleen olevan siellä 150-152 paikkeilla. Hän kyseli myös liikkeiden tuntemisesta ja en oikein osannut selittää missä niitä tuntuu eniten, kun tuntuu, että niitä on välillä vähän missä sattuu. Hän siinä sitten vähän tunnustelikin ja totesikin ensin potkun vasemmassa kyljessä ja taas hetken päästä oikeassa kyljessä, että ota siitä nyt sitten selvää. Vielä ei siis pystytty arvioimaan, että onko pikkukaveri vielä raivotarjonnassa, mutta ehkä sitten ens kerralla jo pystytään arvioimaan paremmin.

Kaikki on siis edelleen tosi hyvin. Seuraavaa aikaa varailtiin taas neljän viikon päästä ja ilmottauduttiin samalla myös sinne perhevalmennukseen kolmen viikon päästä. Ens viikolla onkin sitten se sokerirasitus, että tässä on taas melkein joka viikolle jotain jännäiltävää :D

Ei muuta kuin oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille! ♥

2. Seulontaultra

Hetki, jota me kaikki olemme odottaneet, oli eilen iltapäivällä. Nimittäin rakenneultra koitti viimein :)

Mä en tiedä mikä ongelma mul on kaikkien sairaaloiden kanssa, mut mä eksyn aina :D Eilen oltiin siis ihan ajoissa ilmottautumassa aulassa ja sit olevinaan mentiin ihan ohjeen mukaan eteenpäin, mut eksyttiin ja löydettiin itsemme jostain syöpäosastolta. Lopulta kätilö soitti mulle ja ohjas meiät oikeelle osastolle, haha. Meni sitten siihen vähän ylimäärästä aikaa ja kätilö ei oikein tykänny. Ymmärrän.

Mutta tosiaan, päästiin siis viimein ultrattavaksi ja kätilö sitten kuitenkin totesi heti ens alkuun, että "Sulla on vähän aikasille viikoille varattu tää aika, kun yleensä se on vasta 20+ viikoilla". No perkule, ku minä vielä kysyin asiasta sillon viimeks ja vieläpä siirsin aikaani päivällä myöhemmäks, mut se tuntui kaikille silti olevan ihan fine. Alkoi siis vähän jännittämään, että saadaanko me nyt sittenkään tietää, että onko kaikki kunnossa, mutta ilmeisesti kaikki näkyi lopulta ihan hyvin.

Kätilö kertoili siinä kaikenlaista, mutta tuijottelin meiän pientä niin haltioituneena, että ainakin puolet niistä meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En siis valitettavasti muista ihan kaikkea mitä siellä saatiin selville, oops. Ainakin istukka on nyt siis selkeästi takaseinässä, eli varmaan senkin takia tunnen nuo liikkeet niin hyvin. Napanuora näytti oikein hyvältä ja kaikki luut, sydän, aivot ja munuaiset näytti myös kaikki oikein hyvältä. Lapsivettäkin näytti olevan hyvä määrä. Ja sitten se mitä varmasti myös kaikki te lukijat olette jännittäneet, nimittäin sukupuoli. Taitaa ne oireet sittenkin kieliä jotain, sillä se on POIKA! ♥ Iiiih! Ei epäilystäkään asiasta, kun se pieni kikki vilahti ruudulla :D

Hitsi kun ei saatu kuvaa, mutta yhdessä vaiheessa tyyppi näytti kunnon Vulkanilaisen tervehdyksen, minkä varmasti jokainen sci-fin ystävä ja varmasti moni muukin tunnistaa. Isänsä poika siis tulossa :D Kuulemma tosi monet on aina kädet nyrkissä, mutta meiän ipana esitteli komeasti kaikki sormensa. Kätilö tokaisi taas kerran sen, mitä ollaan jo kuultu aiemminkin, eli ihanan eläväinen lapsi meillä, kun tyyppi piti meille kunnon shown. Lopuksi ipana vielä suurin elein vilkutti meille ja kyllähän siinä kohtaa viimeistään se kyynel vierähti silmäkulmasta. Voih ♥

Ollaan taas mieheni kanssa molemmat ihan into piukeena, eikä malteta odottaa, että päästään pian tutustumaan meiän pikkuiseen :)

Kauhia miten tuli taas ikävä pikkuista ♥ Haluan nähdä hänet jo uudestaan, mutta seuraavan kerran sitten synnytyssalissa vasta. Jos ei nyt mitään komplikaatioita satu ennen sitä. Toivottavasti ei.

Ainiin, painoarvio oli 304g ja viikoiksi se arvioi 20+2, mutta tässä kohtaa ilmeisesti tulee jo ne omat geneettiset piirteet muodostumaan, niin tuo mittausero voi johtua jo ihan pelkästään siitäkin.

Mitäs muuta.... pikkuisen ois flunssainen olo, mutta veikkaan, että tämä tukkoisuus johtuu vain hormoneista. Limakalvot on rutikuivat ja niistäessä tulee jonkun verran verta nenästä. Toivottavasti en nyt tulisi kipeäksi, kun olis niin paljon kaikenlaista tekemistä, mutta niistä taas lisää myöhemmin.

Oikein mukavaa ja talvista viikonloppua kaikille! :)

P.S. Anoppi oli taas vähän "keulinut", kun oli kuulemma ostanut meidän lastenhuoneeseen uudet verhot :D Onneks me ollaan tunnettu jo yli kymmenen vuotta, niin hän sentään ehkä jossain määrin jo tietää makuni värien suhteen. Saas nähdä mitä hän on löytänyt.

Tuloksia

Kävinkin heti aamulla kurkkimassa OmaKannasta sokerirasituskokeen tuloksia ja hyvältähän nuo näytti. Paastoarvo 0h oli 5.0, 1h oli 8.2 ja 2h oli 5.2 eli ymmärtääkseni kaikki oli ihan normaalin rajoissa. Jos joku muukin noita tuloksia miettii, niin paastoverensokeri pitäisi olla <5.3, yhden tunnin arvo <10.0 ja kahden tunnin arvo <8.6. Kattelin samalla myös viime viikkoisen neuvolalääkärin sepustuksia ja siellä oli mainittu, että sokerirasitus uusitaan rv 26-28 mikäli arvot nyt normaalit eli sillon sitten taas uudestaan paastoamaan. Ugh.

Bongasin muuten kans lääkärin kirjoittaneen "dopplerilla sydänäänet normaalit, kovasti sikiö liikkuu tutkittaessa" :D heh. Se oli kyllä niin koomista jotenkin, kun ipana ei meinannut millään pysyä paikoillaan, kun lääkäri yritti mitata sykkeitä. Alkoi ihan itteäkin naurattaa se tilanne. Mitenköhän tulevassa ultrassa sitten ipana jaksaa pysyä aloillaan, kun pitäis tutkia kaikki rakenteet ja muut :D

Oon huomannu, että ipanalle on kehittynyt ihan selkeä päivärytmi. Aamulla aamupalan yhteydessä alkaa aina kunnon myllerrys ja sitten vähän taas rauhotutaan päiväunille ja sitten iltapäivällä kotona alkaa taas uusi myllerrys. Liittyy varmaan myös ihan omaan ruokailurytmiinikin, mut esim. illalla ysin-kympin aikaan tyyppi on jo ihan rauhottunut. Mies aina tulee just illalla ennen nukkumaan menoa kuuntelemaan masun myllerrystä, mutta ipana on sillon varmaan jo nukkumassa, kun ei tunnu enää elettäkään. Hassua.

Mua jänskättää jo kovasti torstain rakenneultra. Mä en tiedä miks, mut yhtäkkiä kaikki tuntuu viittaavan siihen et meille tulee poika. Äitikin jostain syystä kysyi, että tuleeko teille poika? Kerroin, että torstaina se selviää. Mieskin sanoi vahingossa masulle juteltuaan, että "mitä äijä?" :D Oon vaan parille tyttökaverille kertonut poikafiiliksistäni, joten en ole ainakaan tietääkseni vihjannut miehelleni tai äidilleni mitään siihen viittaavaa. Tutkiskelin mielenkiinnolla tuota skull & nub teoriaa ja nt-ultrakuvan perusteella väittäisin meille tosiaan olevan tulossa poika, nimittäin Tiinan ultrakuva näyttää taas ihan tytöltä, vaikka hänellä itellään olikin poikafiilikset :D Jännää nähdä miten käy.

Torstaita odotellessa.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!! 

P.S. En oo ihan vielä ehtinyt kajota näihin ihaniin kankaisiin, mutta virkkaamani vauvapeitto alkaa jo pikku hiljaa valmistumaan. Mitähän kivaa mä näistä keksin :)

Sokerirasitustesti

Ensinnäkin kiitos kaikille influenssarokotuskysymykseeni vastanneille. Oli kiva lukea teidän kokemuksia ja mielipiteitänne asiasta. Mä itse en kauheasti tykkää ottaa kehooni mitään niin sanotusti ylimääräisiä lääkeaineita, mutta nyt kun täytyy ajatella myös pikkuisen parasta, niin oon alkanut taipumaan tuon influenssarokotteen puoleen. Mulla ei siis oo mitään niitä ihan perusrokotteita vastaan, mut tämmöset kausitaudit tuntuu vähän ylireagoinnilta, mutta siis joo, parempi kai se on suojautua :) Saan siis kuulemma tuon rokotteen sitten ens kerralla, kun mulla on marraskuussa neuvola, niin ei tarvi sen takia lähteä jonottelemaan mihinkään erikseen.

Mutta sitten tuohon otsikon aiheeseen eli sokerirasitustestiin. Halusin saada sen mahdollisimman nopeasti pois alta, joten varasinkin heti tälle aamulle ajan labraan. Enk ookki tehokas, heh. Kauheasti oon tuosta sokerirasituksesta kaikkia kauhutarinoita kuullut ja sainkin pienen stressin siitä aikaiseksi. Okei, en kovin pahan, mutta kuitenkin. Itseäni kauhistutti eniten tuo paastoaminen ja sitähän mä sitten stressasinkin. Kävin tuon 12 tunnin aikana niin monta kertaa vessassa, että olin varmasti ihan supertyhjä, kun sinne sitten aamulla menin. Maha murisi jo kovasti, eikä voimiakaan tuntunut olevan enää jäljellä. Onneksi mieheni jaksoi heittää minut sinne autolla, niin ei tarvinnut junalla lähteä seikkailemaan.

Saavuin klo 8.10 paikalle ja hoitaja oli noin viitisen minuuttia myöhässä. Ensin otettiin verikoe ja sitten sainkin jo nauttia tuon "kauhean pelottavan" sokerijuoman. Tässä nyt hyvä vinkki kaikille sokerirasitustestiin menijöille; ole janoinen :D Mä panttasin aamulla veden juontia sen verran, että mulla oli ihan kauhea jano sitten siellä labrassa. Vetelin sen kaksi mukillista vadelman makuista sokerilientä alle puoleen minuuttiin, eikä tuntunut missään. Hoitajakin katteli vähän, että "ohoh, sehän meni nopsasti". Sitten alkoi taas "paastoaminen". Olin ottanut käsityöprojektini mukaan, joten aika kului oikein joutuisasti. Ensimmäisen puolen tunnin kohdalla tunsin ehkä vähän lievää pahoinvointia, mutta pian olo taas tasoittui. Ensimmäinen tunti meni tosi nopsasti, kun niin uppouduin käsityöni pariin, kunnes oli taas verikokeen aika. Kaikki sujui todella helposti ja sitten olikin jo viimeisen tunnin aika. Etenin hyvää vauhtia käsityössäni ja voin kerrankin olla ylpeä siitä, että saan jonkun käsityön ihan siedettävässä ajassa jopa valmiiksi :D Tunti kului taas ja olikin jo viimeisen verikokeen vuoro. Olo oli suhteellisen normaali. Hoitaja kehoitti syömään jotain heti, mutta minäpä painelin suorinta tietä juna-asemalle ja kohti työpaikkaa. Napostelin yhden mandariinin siinä sitten matkalla töihin ja olo oli edelleen hyvä. Nälkä alkoi jo kasvaa ja odottelinkin jo innolla lounastaukoa.

Lounaalla tuntui hieman jotain verensokerien heittelyä eli pientä heikotusta, mutta muuten olo on kerrassaan mainio. Luulin, että tuo koe olisi ollut jotenkin tosi infernaalinen, mutta voin iloisin mielin todeta, että kyllä siitä selviää :D Suosittelen ottamaan sinne vain mukaan jotain erittäin mukaansa tempaavaa tekemistä, niin aika kuluu kuin siivillä. Tulokset verikokeista olis ilmeisesti maanantaina saatavilla, mutta en usko, että jaksan moisen takia erikseen soitella neuvolaan, vaan kuuntelen ne sitten seuraavalla neuvolakäynnillä. Toinen sokerirasitustesti on vissiin luvassa sitten taas joskus rv 26 tienoilla, mutta nythän tää onkin jo ihan tuttua huttua, niin ei tarvi niin kauheasti stressailla :D

Tällaista tällä kertaa.

Ihanaa viikonloppua taas kaikille!!

Ensimmäinen neuvolalääkärikäynti

Ihanaa, kun saa taas kokea jotain uutta! Eilen oli siis ensimmäinen neuvolalääkärikäynti ja tuntuu edelleen uskomattomalta, että ollaan päästy jo näin pitkälle. Sori, että toistelen sitä joka kerta, mutta kun nämä raskaudet keskenmenoineen ovat soineet kuin rikkinäinen levy, niin tuntuu äärimmäisen ihanalta päästä viimein eteenpäin.

Mutta tosiaan, eilen oli siis neuvolalääkärikäynti ja lääkäri oli onneksi oikein mukava nainen. Hän kyseli kovasti vointeja ja tuntui olevan ihan aidosti kiinnostunut vastauksistani. Kävin taas ennen käyntiä ottamassa pissanäytteen ja verenpaineet ja painon ja kaikki oli niiltä osin kunnossa. Painoa on nyt kertynyt yhteensä 2,8 kg koko raskauden aikana ja lääkärin mielestä se oli ihan hyvä. Kuulemma näin normaalipainoisena saisin kerätä raskauskiloja jopa 15 kiloa, että sinänsä tuo painonnousu ei huolestuta minua tällä hetkellä lainkaan. Kaikissa oppaissakin vissiin sanotaan, että hoikille saattaa tulla enemmän painoa, kun sitä rasvaa nyt tarvitaan kaikkeen.

Seuraavaksi tutkiskeltiinkin vähän masua eli lääkäri paineli ja tunnusteli kohtua ja kuunneltiin taas sykkeitä. En tiedä minkälainen vauhtivekara meille oikein on tulossa, mutta tyyppi ei oikein millään malttanut pysyä paikoillaan ja oli vissiin vähän vaikeuksia ottaa lukemaa sykkeistä :D Välillä ihan tuntui kuin tyyppi olis muksinut suoraan doppleria, kun niin kovin ääni aina pätkäisi. Lopulta ipana vähän rauhottui ja saatiin otettua lukemia. Jotain 150-160 väliltä se oli. Sitten tehtiin perus alapäätutkimus ja kohdun suu näytti olleen napakasti kiinni ja kohdunkaulakin oikein hyvän mittainen. Eikä ollut mitään tulehdukseenkaan viittaavaa, joten kaikki oli siis siltä osin kunnossa.

Noh, vaikka perusterve ihminen olenkin, niin ilmeisesti edesmenneen mummoni vanhuusiän diabeteksessa on sen verran riskitekijöitä, että joudun nyt sitten kuitenkin siihen sokerirasitukseen, vaikka terveudenhoitaja ei asiaa ottanut missään vaiheessa esille. "Jipii" Ei auta muu, kuin ryhtyä varailemaan aikaa sitten siihenkin. Eniten mua huolestuttaa se paastoaminen, mut enköhän mä selviä. Hyvähän se on tutkia, ihan jo vauvaakin ajatellen.

Tämmöstä diipadaapaa taas tänne :D

Joko huomenna on taas perjantai? Mihin nää viikot oikein menee...

P.S. Mitä mieltä ootte influenssarokotteesta?

Onko siellä ketään?

Viikonloppu meni sitten tosiaan pääasiassa nukkuessa. Flunssa on nyt edennyt siihen pisteeseen, että kurkku ei ole enää kipeä, mutta pää on sitäkin enemmän täynnä räkää. Uuvuttaa edelleen ja sohva onkin nyt ollut erittäin kovassa käytössä. Vielä ei ole tarvinnut saikuttaa töistä.

Lugesteronin lopetuksesta ei tullut mitään muutoksia oireisiin. Kestokrapula jatkuu edelleen, rinnat on kivikovat ja pelkkä mieheni halaaminen sattuu rintaan. Masu pömpöttää edelleen siihen malliin, että näyttää ihan siltä kuin olisin raskaana. Jostain syystä kuitenkin tulee vähän väliä sellainen olo, että onkohan siellä sittenkään ketään?

Doppleria kokeilin taas lauantaiaamuna, mutta en löytänyt mitään. En oikein tiedä, että missä asennossa sitä pitäisi edes olla, joten olen ihan ulalla koko doppleroinnin kanssa. Olen varmaan posottanut sillä molluskalla taas ihan väärään suuntaan :D Ainakin sellaisen havainnon tein, että tuosta ihan vähän navan alapuolelta kuulee oman sykkeen *viuh viuh viuh*. Sitäkin on toisaalta ihan hauskaa kuunnella, heh.

Lauantaina siivoillessa mulle tuli yhtäkkiä ihan kauhea huimauskohtaus. Näkökenttä alko yhtäkkiä kallistumaan vinoon ja tuntui, että kaadun. Kohtaus meni onneksi nopsasti ohi. Menin kuitenkin hetkeksi istumaan keittiönpöydän ääreen ja söin mansikoita välipalaksi.

Huomenna onkin sitten taas yksi etappi matkassa, kun käyn siellä labrassa ottamassa veri- ja virtsanäytteet. Mua pelottaa jo valmiiks, et miten saan pidäteltyä sen neljä tuntia, kun nyt on muutenkin joku sellainen ihme vaihe, että voisin juoda vettä taas litratolkulla. Sitä ootellessa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Hormonipoliklinikka

Saavuttiin ajoissa naistenklinikalle ja päästiin melkin heti ilmottautumisesta sisään toimenpidehuoneeseen. Ojensimme täyttämämme laput ja aloitin kertomalla käynnin syyn. Pian kerroin kuitenkin hyvät uutiset ja lääkärikin hieman yllättyi.

Paikalla oli kaksi lääkäriä. Molemmat jokseenkin persoonattomia ja hiljaisia. Toinen kyseli kierron pituudesta ja viimeisistä kuukautisista ja toinen kirjasi ylös koneelle. Lääkäri kyseli keskenmenoistani ja uteli, oliko niitä todettu ultrassa. Tuli ihan sellainen olo, että keskenmenojani kyseenalaistetaan. Ihan kuin haluaisin valehdella moisesta asiasta kenellekkään. Olin kirjoittanut lomakkeseen käyttäväni lugesteronia ja primaspania, mistä lääkäri kyselikin, että mistä olin moista saanut. Oli tosi syyllinen olo. Kerroin yksityisen lääkärin määränneen aikoinaan lugesteronia ja ajattelin ottaa sitä vielä rv 10 saakka.

Alun ihmettelyjen jälkeen lääkäri pyysi astumaan tutkimuspöydälle ultrausta varten. Jännitti ihan hulluna, mutta onneksi lääkäri tokaisi melko pian, että kyllä täältä joku löytyy ja vilautti nopeasti näyttöä suuntaani. Hetken hän jatkoi ääneti ultralaitteen naputtelua ja päätin viimein kysäistä raskausviikoista. "Joo, lasken niitä juuri" vastasi lääkäri ja ikuisuudelta tuntuvan hiljaisuuden jälkeen hän viimeim vastasi viikkojen olevan 7+0. Ihanaa! Siellä meiän pikkuisen sydän pamppaili. Kuulemma liikuskelikin siellä :') Vähän aloin miettimään noita viikkoja, kun jotenkin ajattelin sen olevan vähintään 7+2, mutta eihän tuo heitto nyt niin kovin suuri ole. Toivottavasti tuo sydän jatkaisi pamppailua vielä jatkossakin.  ❤️

Noh muita tutkimuksia ei sitten tarvittu enää. Lääkäri vielä konsultoi puhelimitse toista lääkäriä. Primaspania ei kuulemma suositella ja lugesteronia saisin jatkaa alkuperäisen ohjeen mukaan. Lääkärit toivottelivat onnea meille molemmille ja käynti olikin jo ohi 20 minuutissa.

Jäi vähän sekava olo käynnistä, mutta pääasia, että pikkuinen siellä möllöttää mukavasti yksiössään :D Pitäisi nyt sitten lopettaa se Primaspan, mutta miks musta tuntuu, että sen ansiosta me ollaan päästy näinkin pitkälle? Mitä jos siitä on oikeasti ollut meille vaan suuri apu.

Hämmästynyt, mutta onnellinen :)

Palaillaan taas.

Kauhuskenaariot

Tänään iltapäivällä koittaa tuo kauan odotettu hormonipoliklinikkakäynti. Vaikka niin kovasti sitä odotankin, niin pelkään ihan hirveästi, että kaikki menee jotenkin pieleen ja kuulemme vain huonoja uutisia. Olenkin jo luonut päässäni kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, mitä voisikaan käydä.

Ensinnäkin saan varmasti huutia oma-aloitteisesta lääkekokeilustani (primaspan + lugesteron). Vaikka tämä olisikin täysin normaali hoitomuoto toistuvien keskenmenojen jälkeen, niiin minun olisi tietysti pitänyt konsultoida ensin jonkun lääkärin kanssa asiasta. Noh tehty, mikä tehty.

Toiseksi pelkään (tämä on kyllä ihan supertyhmää), että lääkärit siellä ovat täysin tunteettomia ja tuomitsevia ja meidän olisi tietysti pitänyt perua tämä aika, koska olenhan jo raskaana. Siellä on varmasti monia paljon enemmän tuota aikaa tarvitsevia pariskuntia kuin me. En ole ansainnut mennä puhumaan keskenmenoistani sinne, koska olen nyt raskaana ja jos kaikki meneekin hyvin, niin käynti on ollut täysin turha.

Ja lopuksi tietysti pelkään ihan hullun paljon sitä, että ultrassa selviää keskeytynyt keskenmeno tai tuulimuna tai mitä tahansa muuta kuin, että kaikki olisi hyvin. Ai kamala, silmät kostui heti jo pelkästä ajatuksesta. Olen jo miettinyt valmiiksi, että jos/kun keskenmeno todetaan, niin lopetan ensin luget ja odottelen jonkun aikaa vuodon alkamista ja sitten ehkä mahdollisesti kolmen kuukauden päästä mennään uudestaan tuonne hormonipolille ja aletaan taas tutkimaan keskenmenojani.

Voi kuinka traumatosoitunut olenkaan. Mulla on vaan niin käsittämättömän huono tuuri aina tämmöisissä asioissa. Tulee ihan mieleen ne clomifen kiertojen vasteultrat, kun olin niin varma tuntemuksistani, että kyllä siellä jotain kasvaa, mutta ultrassa todettiin, ettei siellä oikein mitään kasvakkaan. Pelkään pettyväni tänään ihan olan takaa.

Mä vaan niin toivon, että onni olis kääntynyt tänään meidän puoleen ja kaikki menisi hyvin.

Pitäkää peukkuja!

P.S. Unohdin ihan totaalisesti, että ultra tehdään tietysti alakautta vielä tässä vaiheessa, enkä muistanut edes sheivata sääriäni :D haha. Sori lääkärit.

Kutsu

Eilen kolahti postista kutsu tutkimuksiin hormonipoliklinikalle. Kaksi isoa kirjekuorta, miehelleni ja minulle, täynnä kaiken maailman lappusia. Vain yhdessä lapussa luki selkeästi aika ja paikka, mutta muut tuntui olevan vaan jotain antiikkisia esitietolomakkeita ja tietoa biopankista yms., jotka vain jaetaan hirmuisena nivaskana kaikille.

Aika on vasta elokuussa, mutta lueskelinkin jostain, että ihan heti keskenmenon jälkeen ei noita verikokeita voikkaan ilmeisesti ottaa. Johtuu varmaan hormoneista ja muista sellaisista vaikuttaja-aineista, jotka vaatii sen kolmisen kuukautta palautuakseen ns. normaaliksi.

En yhtään tiedä mitä siellä sitten tapahtuu. Lapuissa ei juurikaan selvennetty asiaa sen kummemmin. Siinä oli vain muistaakseni, että kannattaa varautua erilaisiin tutkimuksiin. Oletan, että verinäytteitä otetaan, mutta tehdäänköhän siellä kenties jotain muita tutkimuksia? Ultraa kenties rakenteellisten ongelmien poissulkemiseksi ehkä? En tiedä, mutta siinä lapussa kehoitettiin varaamaan hyvin aikaa.

Tavallaan olen nyt iloinen, koska pyörät tavallaan pyörivät taas eteenpäin, mutta eihän tämä vielä meitä mihinkään vie. Ainakin päästään nyt sitten julkiselle puolelle tutkimuksiin. Tulee ihan sellainen olo, että nyt meidän tilanne otetaan vakavasti (tiedättehän sen "vasta kolmannen keskenmenon jälkeen..."liirum laarumin), vaikkei tässä vielä tosiasiassa mitään ratkaisua olla varsinaisesti tekemässä. Olen innoissani, mutta koitan silti olla innostumatta liikaa :D

Saas nähdä mihin tämä tie meidät vie.

Viikonloppuna on taas luvassa lastenkutsuja, sillä olemme menossa Tiinan tyttären 2v. synttäreille. Niin se aika vaan kuluu. Miettikää, että me aloitettiin yrittäminen sillä hetkellä, kun Tiina kertoi olevansa raskaana ja nyt se lapsi täyttää jo kaksi vuotta! Täällä me vaan edelleen talsitaan paikoillaan. Plaah. Mutta ei sillä. Se pikkulikka on ihan mainio tapaus ja muutenkin mukava nähdä taas vähän kavereitakin. Kunhan vaan ei tulisi niitä vauvauteluita meille....

Mutta, ihanaa aurinkoista perjantaita kaikille ja oikein mukavaa viikonloppua!

P.S. Saatiin eilen myös tarjous keittiöremontista. Ei toivoakaan, että se tapahtuis tänä vuonna. Paskat, me niin lähetään sinne matkalle ja tuhlataan meiän säästöt johonkin oikeasti kivaan asiaan :D Kerrankos sitä vaan eletään!

Uusia keinoja

No niin, nyt on pakko myöntää, että olipas varsin mielenkiintoinen käynti gynellä eilen. Ensinnäkin päästän teidät kaikki nyt piinasta ja kerron, että vastetta ei ollut edelleenkään tarpeeksi. Kyllä, luit aivan oikein.

Gyne ultrasi ja oli ensin pitkään ihan hiljaa. Sitten hän avasin suunsa "ei täällä kyllä vieläkään näy yhtään kunnon johtofollikkelia". En ollut yhtään yllättynyt. Oikeastaan oletin näin olevan, koska ei tosiaankaan ole ollut vielä sellaisia limoja, mitkä viittais lähestyvään ovulaatioon. Sieltä löytyi noin 10 mm follikkeli ja limakalvotkin olivat ihan mitättömät. Tulee siis taas pitkä kierto ja itse arvelen oviksen tulevan vasta noin viikon päästä.

Gyneni vaikutti pettyneeltä, koska vastetta ei ollut, mutta otti asiani kuitenkin ihan tosissaan ja alkoi heti pohtia, että mitä seuraavaksi. Noh yhtäkkiä hän alkoi kyselemään mittojani ja kysyi, että olenko laihtunut. Kysymys tuntui oudolta. En ole laihtunut yhtään, vaan painoni on pysynyt samassa viimeiset kymmenisen vuotta ainakin. Hän kuitenkin laski painoindeksini ja se on kuulemma lievän alipainon rajoilla. Olin yllättynyt, koska syön ihan normaalisti ja ehkä vähän liikaakiin roskaruokaa (siksi halusinkin kokeilla sitä vhh-ruokavaliota) ja nyt gyneni suositteli minulle paria ylimääräistä kiloa lisää. Mietin kuumeisesti, että mitä ihmettä mä oikein teen väärin. Pitääkö mun nyt alkaa mättämään jotain donitseja niinkuin siinä Fitistä fätiksi ja takaisin-ohjelmassa eräs personal trainer joutui tekemään. Ugh.

Clomifenit eivät kuulemma yleensä tehoa kovin hyvin hoikkiin naisiin vaan yleensä se auttaa paremmin selkeästi pco-oireista kärsiviä. Kyselin kuitenkin vielä Letrozolista ja gyneni oli sitä mieltä, että sitä voisi kokeilla ja se voisi ehkä sopiakkin paremmin minulle. Käynnin lopuksi gyneni kuitenkin määräsi minut verikokeisiin, jossa otettiin ihan perus verenkuva eli hemoglobiini ja lisäksi myös tutkitaan onko minulla jotain imeytymishäiriötä eli esimerkiksi keliakiaa. En muista olenko tuosta keliakia epäilystä kirjoitellut ennen, mutta muistan jonkun lukijan joskus kommentoineen johonkin postaukseen, että sekin kannattaisi tutkia.

Uusia taktiikoita siis luvassa. Maanantaina gyneni soittaa verikokeiden tuloksista ja sitten tiedän myös lisää tulevasta mahdollisesta letro-kierrosta.

Huh olipas taas jännittävä päivä. Nyt voinen todeta vhh-dieetin päättyneen ja alan tankkaamaan ihan huolella kaikkea pullaa ja muuta hiilarihöttöä :D Huomenna meillä onkin luvassa mukava päivä, kun mennään kaveriporukalla taas ravintolaan syömään ja sen jälkeen mennään leffaan katsomaan Ringsiä. Huiiii!

Ihanaa viikonloppua kaikille!!

Puhelu

Sain puhelun Jorvin sairaalasta. Ilmeisesti gynekologini lähete oli mennyt läpi. Sain uuden ajan jälkitarkastukseen jo heti huomiselle. Puhelimessa ollut hoitaja kehoitti varaamaan aikaa ainakin tunnin, sillä käynnillä otetaan mahdollisesti kaikenlaisia kokeita (verikoe yms.). En tiedä miten suhtautua. Ärsyttää tietysti taas keksiä joku tyhmä tekosyy olla poissa töistä, mutta hyvä kun tämä nyt otetaan selvitykseen. Katsotaan miten käy.

Jännittää.