Kuopuksemme on nyt jo kuukauden ikäinen, voitteko kuvitella. Viime neuvolassa painoa oli tullut 10 päivässä huimat 400g ja syntymäpaino ohitettiin ihan kertaheitolla. Pituuttakin on ehtinyt tulla jo 4 cm. Jätkä kasvaa siis ihan silmissä ja vaatteetkin alkaa istumaan päällä paremmin. Itseasiassa osa vaatteista on mennyt jo pieneksikin! Tällä kertaa ollaan selvitty hienosti pelkällä täysimetyksellä, eikä ole tarvinnut käyttää alkuun lisämaitoa, toisin kuin esikoisen kanssa. Toivottavasti imetys sujuisi taas hyvin vähintään vuoden ikäiseksi asti ja pidenpäänkin, eli lapsentahtisesti mennään taas.
Mutta nyt oli tarkoitus mennä vähän ajassa taaksepäin ja kertoa hieman meidän synnytyskokemuksesta tällä kertaa. Pikkasen siitä ehdinkin jo kertomaan, kun tilanne oli tosiaan lähtenyt juuri käyntiin, mutta kerron nyt koko synnytyskertomuksen alusta loppuun asti.
Meillä oli vielä joulukuun alussa keittiöremontti pahasti kesken ja sen kanssa oli mennyt paljon energiaa. Pikku hiljaa keittiö kuitenkin alkoi olla siinä pisteessä, että pääsimme sisustamaan sitä ja aloittamaan viimein niin sanotun joulun laittamisen. Saatiin keittiön tarvikkeet siirrettyä oikealle paikalle ja olohuoneeseen perinteiseen tapaan tekokuusi pystytettyä. Tein ihan hulluna hommia tuona yhtenä sunnuntaipäivänä. Siivosin, imuroin ja pesin lattiat remontin jäljiltä. Pystytin kuusen ja koristelin sen esikoisemme kanssa koreaksi. Kun mieheni oli nukuttamassa esikoistamme, pääsin viimein suihkuun rentoutumaan ja pesemään raskaan raatamisen hiet pois yltäni. Olin niin ylpeä itsestäni, että sain kaiken tehtyä ennen laskettua aikaa ja voisin viimein alkaa tyytyväisenä odottaa joulua. Astuin suihkukaapista ulos ja olin juuri kuivattelemassa itseäni, kun huomasin yllättäen lapsivesien valahtavan lattialle. Tilanne oli jotenkin todella omituinen. Ihmettelin tosissani, että enkö muka onnistunut pidättelemään ja ihan tuosta noin vain pissasin juuri lattialle :D Kaikkea sitä joutuukin raskaudessa kokemaan ja häpeämään. Menin takaisin suihkuun ja peseydyin uudestaan ja tulin taas suihkukaapista ulos kuivattelemaan, mutta nestettä alkoi taas valumaan lattialle. Huusin mieheni paikalle. "The weirdest thing just happened.... joko pissasin juuri lattialle tai sitten multa meni lapsivedet". Naureskelimme hetken aikaa mieheni kanssa ja vettä valui edelleen jalkovälistäni. Pyysin miestäni tuomaan puhelimeni ja laitoin ensitilassa viestiä kätilökaverilleni Tiinalle. "Voiko lapsivedet valua sillai lorinalla". Sain pian vastauksen Tiinalta "öö joo, kerro lisää :D". Pikaisen keskustelun jälkeen totesimme, että on ehkä parempi soittaa päivystykseen ja sieltä pyydettiinkin tulemaan paikalle vielä tänään. Kello oli noin yhdeksän illalla ja soitin äitilleni, että nyt on aika pakata kamat kasaan ja mieheni tulee hakemaan hänet hetken päästä meille esikoista vahtimaan ja me lähdetään käymään päivystyksessä. Ja niin me sitten tehtiin.
Päivystykseen ei valitettavasti voinut tulla mies mukaan vaan jouduin menemään sinne yksin. Otin sairaalakassin mukaan ja totesin, että nyt sitä mennään taas. Kätilö teki ensin lapsivesitestin ja se näytti positiivista, eli en siis pissannut lattialle :D huh. Seuraavaksi otettiin gbs-näyte, mikä oli esikoisen aikaan positiivinen. Osasin siis odottaa saman käyvän tälläkin kertaa ja niin kävikin. Näyte oli positiivinen ja sain antibioottitipan käteeni ja jouduin jäämään osastolle yöksi yksin. Aamulla sitten luvassa synnytyksen käynnistys, jos ei yöllä ala tapahtumaan vielä mitään.
Yöllä ei vielä tapahtunut mitään. Sain hädin tuskin muutaman tunnin nukuttua. Kanyyli kädessä oli ihan liian vaikea nukkua ja tuleva synnytys jännitti. Supistuksia tuli satunnaisesti, mutta ne eivät olleet vielä ollenkaan kipeitä. Aamulla noin klo 9 aikaan minulle laitettiin ballonki. Soitin miehelleni, että hän saisi nyt tulla paikalle ja saimme yhdessä viettää aikaa käynnistyshuoneessa. Supistukset olivat edelleen satunnaisia ja enimmäkseen kivuttomia. Huomasin muutaman tunnin päästä ballonkin laitosta, että se alkoi tihkua veristä lapsivettä. Pyysin kätilön paikalle katsomaan, että onko se ihan normaalia ja ballonki tipahtikin sillä samaisella hetkellä, kun kätilö siihen tarttui. Olis ilmeisesti pitänyt tajuta vedellä sitä alas jo aikaisemmin, kun se niin helposti sieltä tipahti :D Noh taas opittiin jotain uutta.
Supistukset olivat edelleen kivuttomia, mutta ne alkoivat olla enemmän säännöllisiä. Kätilö tarkisti kohdun suun tilanteen ja se oli vasta 3-4cm auki. Päätettiin kuitenkin odotella vielä, jos ne supistukset alkaisivat voimistumaan. Ja niin kävikin. Supistukset alkoivat voimistumaan ja pyysin saada tensin käyttööni. Tunnit kuluivat tensin kanssa päristellessä, kunnes kivut alkoivat olemaan sen verran kovat, että aloin pikku hiljaa toivomaan jo jotain tehokkaampaa kivunlievitystä. Ja niin me päästiinkin sitten jo synnytyssaliin ja pääsin nauttimaan ilokaasusta sen aikaa, kunnes laitettiin kaikki valmiiksi epiduraalia varten. Muistan vain synnytyssaliin saapuessamme, kun käynnistysosaston kätilö sanoi synnytysosaston kätilölle, että "hän on erittäin rauhallinen synnyttäjä", hehe.
Kivut alkoi pian yltyä jo sietämättömiksi ja anestesialääkäri valmistautui laittamaan epiduraalipuudutusta. Nuo muutaman minuutit puudutusta odotellessa tuntuivat kestävän ikuisuuden, mutta ah se autuuden tunne, kun se puudutus viimein helpotti. Olo oli taas viimein niin mukava kuin se vain voi olla. Juttelimme mukavia kätilön kanssa. Kerroimme kuinka meidän esikoinen jo kovasti odottelee pikkuveljen saapumista kotiin. Noin tunti siinä vierähti, kun aloin taas etäisesti tuntemaan supistuksien paineen kohdussa. Kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen ja yllättäen olinkin jo 10cm auki ja heti kun vaan siltä tuntui, niin saisin alkaa ponnistamaan. Ei mennyt kuin hetki ja aloin tuntea painetta eli sitä kuuluisaa "kakkahädän tunnetta" ja kokeilin hieman ponnistaa. Olin tällä kertaa kylkiasennossa, kun esikoisesta synnytin puoli-istuvassa asennossa. Kylkiasento tuntui huomattavasti mukavemmalta ja luonnollisemmalta, kun sain siten hyvän otteen jalastani. Supistukset tuntui mukavana paineena mutta eivät sattuneet ja ponnistin ponnistamistani. Seitsemän minuuttia ja vauva oli maailmassa. Oli hämmästynyt tunne. Siinäkö se nyt on. Synnytys sujui kuin unelma ja vauva oli maailman suloisin olento ♥
Olin niin tyytyväinen synnytyskokemukseeni, että annoin sille heti kymmenen pistettä. Kaikki meni niin sulavasti putkeen, etten osannut edes toivoa parempaa. Saimme rauhassa levätä synnytyssalissa iltapalaa syöden, kunnes sitten pääsimme perhehuoneeseen tutustumaan taas uuteen tulokkaasemme. Vauvalla oli muuten kaikki hyvin, mutta alussa hengitystiheys oli niin nopea, eikä sen takia päästy esimerkiksi perhehotelliin, mikä olisi myös ollut kiva kokea. No mutta päästiinpähän tällä kertaa sentään perhehuoneeseen, missä vietimme kaksi yötä, kunnes pääsimme kotiin. Isoveli saapui pian päiväkodista kotiin ja oli äärimmäisen innoissaan uudesta pikkuveljestään ja silitteli häntä ja katseli häntä ylpeänä. Esikoinen on muutenkin ottanut uuden tulokkaan tosi hyvin vastaan ja haluaa aina auttaa hänen hoidossaan ja jopa vaipanvaihdossa hän haluaa aina olla mukana :D
Sellainen kokemus tällä kertaa. Kaikki on muutenkin sujunut tosi hyvin vauvan kanssa. Esikoisen kanssa tosin on meinannut muutaman kerran mennä hermot, kun oltiin sen kolme viikkoa kotona kaikki, kun oltiin joululomalla. Nyt kun esikoinen on ollut jo viikon päiväkodissa, niin olen itse saanut vähän paremmin lepäillä päivisin, kun yöt on välillä mitä ovat. Nyt alkaa jo pikku hiljaa tottua noihin vähäisiin yöuniinkin taas. Ja mitä pidemmälle kevättä mennään, niin sitä enemmän alkaa taas olemaan energiaa tehdä kaikkea muutakin kuin vain sohvannurkassa vauvakuplailua :D
Mutta palaillaan taas. Vielä olisi ainakin nimiäisten suunnittelua (mitenhän se onnistuu näin korona-aikana) ja olishan se nimikin ihan hyvä keksiä jossain välissä. Toistaiseksi ei mitään hajua nimestä, mut eiköhän me sitten taas viime tinkaan jotain keksitä.
Mukavia talvipäiviä kaikille!
