24. tammikuuta 2018

Toinen perhevalmennus

Mä en tiedä mikä ihme muhun on nyt tällä raskausviikolla iskenyt, mutta tunteet on nyt jotenkin ihan pinnassa koko ajan. Maanantaina sain ihan totaalisen hermoromahduksen. Tein raivokkaasti kotitöitä, vaikka olisi ehkä ollut parempi vain levätä. Tiskasin ja pyykkäsin ja laitoin ruokaa ja kun mies myöhään illalla tuli töistä kotiin, niin aloin vain raivota kaikesta turhasta, niinkuin tiskaamisesta, pyykkäämisestä ja ruuanlaitosta :D Ihan kuin kaikki olis ollut hänen syytään, että mun oli jotenkin pakko jääräpäisyyksissäni hoitaa kaikki asiat, vaikka olisin ihan hyvin voinut vain levätä. Se yö meni sitten itkiessä ja seuraavana aamuna olinkin sitten ihan silmät turvoksissa lähdössä taas töihin.

Luin sitten taas tapani mukaan tuon vaihtuneen raskausviikon "tapahtumat" netistä ja vau.fin lukikin osuvasti näin:
"Kun olet raskaana, ovat kaikki tunteesi tavallista voimakkaampia. Huomaat, että yhä useammin joudut hillitsemään itseäsi - ainakin, jos et halua alituiseen raivota tai kyynelehtiä. Raskausaika voi olla hyvää aikaa henkilökohtaiselle kasvulle. Opit luottamaan omiin tunteisiisi toimimaan odotusajan jälkeenkin itsellesi ja lapsellesi parhaalla tavalla. Nämä tunteet ovat olennainen osa äidinvaistoa."

Jahas, ai sitäkös se vain olikin. Henkilökohtaisen kasvun paikka :D Joku hormonijuttu tässä nyt on kyllä pakko olla taas mukana, kun tähän asti niin täydellinen "raskaushehkuni" on alkanut taas leuan alueelta muistuttamaan varhaisimpia teinivuosia. 

Mutta niin. Taas otsikon aiheeseen, eli meillä oli tänään tuo toinen perhevalmennus, jossa aiheena oli imetys ja synnytyksen jälkeinen elämä. Pakko taas sanoa, että vaikka mä olen jo tosi paljon asioita lukenut valmiiksi myös ihan netistä ja lehdistä ja kirjoista, niin jotenkin ne vaan tuntuu konkreettisemmalta, kun joku ammatti-ihminen niistä luennoi. Tai ehkä mä oon vaan jotenkin skeptinen. Valmennuksen aihe alkoi periaatteessa siitä mihin viimeksi jäätiin, eli synnytykseen. Nyt "luento" alkoi siis siitä, kun vauva sitten viimein nostetaan siihen äidin rinnalle ja mitä kaikkea sitten tapahtuukaan. Katsottiin tuohon hetkeen ja imetykseen liittyvät muutamat videot Naistalo.fin sivuilta, jotka itseasiassa olinkin jo käynyt katsomassa itse jo joskus alkuraskaudessa, hehah. Noh ainakin nyt myös mies joutui ne katsomaan, muahahaha.

Imetysosion jälkeen paikalle saapui eräs tuore äiti, kahden kuukauden ikäisen vauvansa kanssa. Kyseessä oli ikäänkuin paneelikeskustelu, kun hoitajat siinä sitten esittivät kysymyksiä tälle äidille ja toki myös me olisimme saaneet kysyä häneltä jotain, mutta nuo hoitajien kysymykset olivat jo itsessään niin hyviä ja mielenkiintoisia, etten siinä hötäkässä keksinyt oikein mitään. Tuo kyseinen äiti oli siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että hänen synnytyksensä oli ollut erittäin nopea ja helppo vaikka siis kyseessä olikin nimenomaan ensisynnyttäjä. Häneltä oli siis mennyt lapsivesi ja melkein heti sen jälkeen supistukset olivat alkaneet tosi voimakkaina ja tiheinä ja synnärille saapuessaan hän olikin jo 9 senttiä auki, eli suoraan synnyttämään vaan. Kuulostaa melkein kuin elokuvissa tapahtuvalta synnytykseltä :D 

Musta oli tosi kiva kuulla tuollaisen ihan tuoreen äidin kokemuksia ja hyviä vinkkejäkin saatiin. Yks mikä jäi ihan erityisesti mieleen oli se, kun hän kertoi tehneensä ennen synnytystä sellaisia kyykkyharjoituksia. Siinä sitten hoitajakin totesi, että jo näilläkin viikoilla on hyvä muuttaa istuma-asentoaan mahdollisimman leveäksi ja vältellä jalat ristissä istumista, mikä osui kyllä niin hyvin omalle kohdalle, koska istun tosi usein nimenomaan jalat ristissä. Se auttaa siis vauvaa laskeutumaan "lähtökuoppiinsa".

Lopuksi meillä oli vielä sellainen hauska peli, mihin osallistuttiin jokainen omalla älypuhelimellaan. Kyseessä oli siis sellainen tietovisan tyyppinen peli, jossa sai mahdollisimman nopeasta oikeasta vastauksesta pisteitä ja lopuksi sitten eniten pisteitä kerännyt voittaa. Kysymykset oli juurikin synnytys- ja imetysaiheisia. Ihan hauska loppukevennys tuolle valmennukselle. Tykkäsin!

Mutta semmosta taas tällä kertaa. Saa nähdä miten tässä loppuviikosta selvitään, kun tänne etelään on luvattu "luistelukelejä" eli toisin sanoen pitää varmaan nyt viimeistään käydä ostamassa ne nastat kenkiin, että tämä liitoskivuista kärsivä mamma pääsee joskus vielä liikkumaankin.

Alina ja pikkujäbä rv 32+3

22. tammikuuta 2018

Vapaa viikonloppu

Onnistuin kuin onnistuinkin joten kuten viettämään vapaata viikoloppua tekemättä mitään :D No okei, käytiin me pikaisesti Ikeasta hakemassa yksi vitriiniovi, kun se oli viimeksi loppunut hyllystä, mutta se oli ihan pikainen reissu vain. Heh, ekaa kertaa ostettiin ihan oikeasti vain se mitä lähdettiin hakemaan :D Saavutus kai sekin.

Oli ihanaa kun sai pitkästä aikaa nukkua niin paljon kuin vaan jaksoi. Nukun ainakin toistaiseksi vielä tosi hyvin. Toki herään joka kerta kun käännän kylkeä(perkeleen liitoskivut), mutta nukahdan heti samantien uudestaan sikeään uneen. Saa nähdä kauan tätä onnea vielä kestää, haha.

Sunnuntaina Tiina kävi taas pitkästä aikaa piipahtamassa meillä. Oli kuulemma ensimmäinen kerta 2,5 vuoteen, kun hän pääsi käymään kenelläkään kaverillaan yksin ilman lasta... tai miestä :D Tiinalla oli iltavuoro töissä ja hän tulikin siis ohimatkalla lyhyelle visiitille, mutta uppouduimme niin pahasti rupattelemaan kaikenlaista, että emme huomanneet kelloa ja yhtäkkiä tulikin jo kiire. Tiina laittoi myöhemmin viestiä, että oli myöhästynyt töistä 15 minuuttia. Hups.

Ihan täysin toimettomana en kuitenkaan osannut tänäkään viikonloppuna olla, vaan aloitin oikein kunnon pyykin pesu-urakan.
Sain jopa kaksi koneellista vauvan vaatteita pestyä. Vielä olisi yksi koneellinen pestävää, ennen kuin voin siirtyä lakanoihin ja pyyhkeisiin. Ihanaa, kun vauvan vaatekaappiinkin alkaa tulla jo täytettä, hih.
Laitetaanpa loppuun nyt vielä vähän masukuvaa eiliseltä, ettei tämä menis ihan totaalisen diipadaapailuksi. Ihmeteltiin eilen illalla taas miehen kanssa meidän pikkujäbän puuhasteluja. Maha muljahteli taas ihan ihmeellisen muotoiseksi, kun me juteltiin sille ja siliteltiin sitä. Ihana kun mieskin tykkää kosketella ja tunnustella masua ♥

Enää 8 viikkoa laskettuun! Iik!

Tällä viikolla ei taida olla kuin se toinen perhevalmennus luvassa, että katsotaan onko mulla tänne mitään järkeviä kuulumisia kirjotettavanakaan :D Saatte siis tyytyä diipa daapaan toistaiseksi. Haha.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

19. tammikuuta 2018

5. Neuvolakäynti

Eilen oli taas yksi neuvolakäynti. Jostain syystä mulla oli sellanen fiilis, et nyt narahtaa joku, kun kaikki on tähän asti mennyt niin hyvin, mutta ei. Kaikki on edelleen tosi hyvin :D Tässä vähän näitä perus tuloksia eiliseltä ja edelliseltä kerralta:

Rv                               31+4     (27+4)
Painon muutos/vko       270g     (390 g)
RR                               113/81  (122/79)
sf-mitta                        25,5cm (23cm)
syke                             150       (146-152) 

Pissanäyte oli edelleen negat, verenpainekkin oli taas parempi ja painoa on tähän asti kertynyt yhteensä 7,8 kg. Veikkaan, että se vatsatauti on saattanut vaikuttaa vähän tuohon painonnousuun, mutta vielä se siellä tuntuu kasvavan.

Noh, mutta. Huomionne saattaa ehkä kiinnittyä tuohon sf-mittaan, mikä on kieltämättä vähän alhainen. Neljässä viikossa masu olisi eilisen mittauksen mukaan kasvanut vain 2,5 senttiä. Noh sille on syynsä. Nimittäin tämä pikkujäbä tykkää näköjään olla vielä ainakin toistaiseksi ihan totaalisen poikittain. Oli niin koomista, kun neuvolan terkka paineli mahaani ja totesi ensin alavatsaa painellessa, että "tämä on täältä ihan tyhjä" sitten mahan sivuilta/kyljistä tunnusteltuaan hän totesi, että "täältä tämä on ihan täynnä vauvaa". Ei kyllä vieläkään saatu varmuutta, kummassa päässä on pää, kun olen tuntenut nyt enemmän potkuja oikeassa kyljessä, mutta terkka arveli juuri pään olevan siellä oikeassa kyljessä. Liekkö meiän pikkujäbä on siellä sitten ihan linkkuveitsiasennossa, hehah. Pikkujäbä ei siis todellakaan ole vielä kääntynyt pää alas päin, mutta toisaalta, vielähän tässä on muutama viikko aikaa tehdä voltti :D Sain nyt kuitenkin vielä yhden ylimääräisen kontrollineuvolan parin viikon päähän, josko silloin saataisin otettua vähän luotettavampi sf-mitta ja jos pikkujäbän asentokin selviäisi silloin paremmin.  

Haastattelin jo kaikki kaverit läpi, että milloin heidän lapsensa ovat tajunneet asettua pää alaspäin massussa ja Sanna kertoikin esikoisensa kääntyneen vasta viikolla 37, joten ei nyt turhaan huolestuta vielä :D

Varattiinpa sitten samalla myös aika neuvolalääkärille, missä tehdään sitten se synnytystapa-arvio. Terkka sanoi, että siellä voidaan sitten myös ultrata, että nähdään missä asennossa se pikkujäbä ihan oikeasti silloin on. Voi vitsi, olispa ihanaa nähdä taas meiän pikkuista! Toivottavasti silloin on edelleen vielä kaikki hyvin.

Ens viikolla olis sitten taas perhevalmennusta, mutta ei olla vielä ihan satavarmoja mennäänkö me sinne. Se riippuu siis ihan mieheni työtilanteesta. Yksin en kuitenkaan ajatellut meneväni :D haha. Mennään joko kahdestaan hoopoilemaan sinne tai sitten ei ollenkaan.

Saatiin muuten eilen viimein ostettua pinnasänkyyn patja. Ostettiinkin Prismasta ihan perus Familonin Karhunen vauvanpatja ja se olikin oikein passeli. Hinta oli kutakuinkin sama, ellei halvempikin, kuin Ikean Vyssa Skönt patjalla, mitä alun perin metsästettiin, mutta se oli meidän lähi-Ikeasta loppunut. Samalla tuli taas tehtyä heräteostoksia ja ostin supersöpön Panda-viltin ja Finlaysonin juhlamuumi- vauvan pussilakanasetin, kun olivat puoleen hintaan :D Nuo Finlaysonin pussilakanat sopii vissiin vähän paremmin siihen äitiyspakkauksen peittoon, kun aiemmin ostamani Done by Deer-merkkiset pussilakanat. Ainakin siis mittojen perusteella. Vielä en ole ehtinyt pestä niitä lakanoita, niin en ole päässyt kokeilemaan. Mutta eiköhän tämä riitä nyt tästä aiheesta, haha.

Nyt ei muuta kuin ihanaa ja lumista viikonloppua kaikille! ♥ Meillä on piiiiitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja suunnitelmissa on tehdä ei_yhtikäs_mitään! :D Katotaan onnistutaanko siinä.

Palaillaan taas! 

15. tammikuuta 2018

Toinen sokerirasitustesti

Olipas taas toiminnan täyteinen loppuviikko. Nyt lievästi sanottuna vähän väsyttäis.

Perjantai alkoi tosiaan tuolla sokerirasituksella ja mielestäni se sujui tosi helposti ja nopeasti. Ehkä jopa helpommin kuin se eka sokerirasitus. Ainakin se paastoaminen tuntui helpommalta, kuin silloin raskauden alkupuolella. Ei tullut yhtään huonoa oloa ja aikakin kului taas sutjakkaa käsitöitä tehdessä. Käytin suhteita hyväkseni ja sainkin jo heti perjantaina tietää tulokset ja hyväthän ne oli.

0h  4,5 mmol/l (5,0 mmol/l)
1h  6,2 mmol/l (8,2 mmol/l)
2h  5,5 mmol/l (5,2 mmol/l)

Suluissa olevat luvut on niitä ekan rasituksen tuloksia. Tuntuu jotenkin turhauttavalta, että mun piti käydä tuossa rasituksessa kahdesti, ihan vaan koska satuin mainitsemaan, että mummillani oli vanhuusiän diabetes. Kuitenkaan omilla vanhemmillani ei ole koskaan ollut mitään häikkää sokereissa. Nojaa, tulipahan tarkistettua ja sen kunniaksi avasinkin viikonlopulle valmiiksi ostamani karkkipussin, haha. Oon jostain syystä raskauden aikana alkanut himoitsemaan vaan kirpeitä karkkeja ja olenkin aina välillä ostanut sen sellaisen minipussin kirpeitä namuja pahinpaan himoon. Noh pieni pahe sallittakoon.

Perjantai oli sitten muutenkin poikkeuksellinen päivä, sillä meillä oli töissä myyntikokous, joka pidettiin eräällä huvilalla. Raskaana oleva kollegani oli silloin viimeistä päivää töissä ja huomasi kyllä, että viimeistä viedään. Hyvin hän kuitenkin sinnitteli vielä iltaohjelmaan saakka. Itse lähdin jo sen virallisen osuuden jälkeen, sillä halusin olla lauantaina mahdollisimman virkeänä.

Lauantaina koitti siis viimein nuo meidän järkkäämät yllätyssynttärit kaveripariskunnallemme. Käytiin ensin pelailemassa hieman escape room-peliä ja sen jälkeen tallustettiin ravintolaan, josta olimme varanneet koko yläkerran vain meidän käyttöön koko loppuillaksi. Ravintolassa meitä oli vastassa synttärisankarien perheet ja ystävät ja yllätys onnistui täydellisesti. Kaikilla oli ihan hullun kivaa ja ruokakin maistui. Juomista puhumattakaan :D Itsekkin sain nautiskella alkoholittomasta kuoharista ja drinksusta. Oli kyllä yllättävän hyvää! Me lähdettiin jo joskus kympin aikaan kotia kohti, mutta kuulin, että synttärisankarit olivat jatkaneet juhlimista aina aamuun asti, haha.

Sunnuntaina käytiinkin sitten viimein hakemassa meidän yhdistelmävaunut kotiin. Päädyttiin sitten lopulta niihin Britaxen Smile 2:siin, koska saatiin ne todella hyvään hintaan ja ainakin itse ihastuin eniten niiden ketteryyteen ja keveyteen. Kasattiinkin ne jo heti kotiin päästyämme ja kurvailtiin niillä pitkin kotimme käytäviä :D Hyvin näyttäis kääntyvän ympäri kapeammissakin paikoissa. Ne on ihanat! Otettiin väriksi Olive green, mikä oli eniten meidän molempien mieleen. Mies osti samalla reissulla meitsille vielä hienon hoitolaukunkin, minkä olikin jo lupaillut joululahjaksi ostaa, heh. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Nyt alkaakin olemaan jo hankinnat aika hyvällä mallillaan. Enää pitäisi se patja saada tuohon pinnasänkyyn ja varmaan jotain pikkukrääsää, kuten harsoja, tutteja ja muuta sellaista, pitää vielä ostaa, mutta muuten ollaankin jo aika valmiita vastaanottamaan meiän poitsu kotiin. Mieskin jo eilen taas kyseli, että montas viikkoa tässä nyt enää onkaan jäljellä.

Ei enää kovin montaa.

Alina ja pikkujäbä rv 31+1

10. tammikuuta 2018

Ensimmäinen perhevalmennus

Eilen oli taas pitkästä aikaa ihan kamala päivä. Heti jo aamulla herätessä totesin, että nyt ei oo hyvä päivä tulossa. Jostain syystä joka paikkaa vähän kolotti ja olo oli muutenkin tosi epämukava, vaikka olin kerrankin mennyt ihan ajoissa nukkumaankin.
Töissä oli hirveä stressi, kun mun piti opettaa tulevalle tuuraajalleni vähän taas jotain uusia asioita, mutta pää löi ihan tyhjää. Sitten sain yhtäkkiä varmaan jonkun migreeniä enteilevän kohtauksen, kun aloin nähdä outoa väreilyä/aaltoilua oikealla näkökentässä. En meinannut nähdä tietokoneen näytöltä kunnolla tekstiä ja olo oli hutera. Kollega vaan toitotti vieressä koko ajan "tee sitä, tee tätä" ja vastasin vain kaikkeen "joo" tajuamatta yhtään mitään mitä hän sanoi. Söin pari keksiä ja join teetä ja hetken päästä olo onneksi helpotti. Liekkö ollut alhainen verensokeri tjms. Perjantainen sokerirasitus jännittää nyt taas entistä enemmän.
Sain jotenkin työt tehtyä, vaikka työpäivä venyikin ylitöiksi. Hain kotimatkalla postista tilaamiani lähetyksiä ja raahasin jättimäistä pahvilaatikkoa uupuneena ja kaikkensa antaneena kotiin. Kotona totean, että meidän koiralla on nyt vuorostaan vatsatauti ja ryhdyn siivoamaan vahinkoa lattialta, ennen kuin raahaudun vielä viemään koiran ulos lenkille. Mieskin oli jäänyt ylitöihin ja saapui vasta puoli kasin aikaan kotiin. Ihan paska päivä. Onneksi lohdutukseksi avasin tilaamani paketit ja sieltä paljastui kaikkea ihanaa vauvahömppää :D
Nyt on pikkujäbälle sukkia :D
Mutta niin, taas otsikkoon viitaten. Eli oltiin tänään meiän elämämme ensimmäisessä perhevalmennuksessa, joka järjestettiin ihan meidän oman neuvolan tiloissa. Jeiii, taas yksi uusi kokemus lisää :D Tosiaan tuo perhevalmennus on kuulemma tehty nyt ihan uusiksi ja pitäisi olla jossain määrin parempi kuin edellinen. En yhtään tiedä minkälainen se ennen on ollut, mutta olen kuullut paljon huonoja kokemuksia siitä. Meidän perhevalmennus koostui (esittelyjen jälkeen) aluksi noin tunnin kestäneestä "luennosta" synnytykseen ja kivunlievitykseen liittyen, yhdestä ryhmätehtävästä, sekä lopuksi vielä parisuhteeseen liittyvästä valmennuksesta. Me ei tuohon loppuosioon jääty ollenkaan, koska se kuulosti meidän mielestä vähän turhalta näin yli kymmenen vuoden parisuhteen jälkeen. Jos joku on sen osion käynyt, niin saa toki kertoa kokemuksia :D

Itse tykkäsin ainakin tuosta ns. luento osuudesta (eli powerpoint esitelmästä), missä kerrottiin lähinnä just niitä asioita, mitä olen miettinytkin, eli missä vaiheessa sinne synnytykseen olisi hyvä lähteä ja miten se synnytys sitten loppujen lopuksi etenee ja mitä tapahtuu sen jälkeen, kun vauva on saatettu maailmaan. Tietty paljon asioita olen kuullut ja lukenut jo etukäteenkin, mutta jotenkin noiden hoitajien kertomana ne asiat jotenkin vielä konkretisoituivat entisestään. Ainakin nyt kun ollaan molemmat miehen kanssa käyty tuolla perhevalmennuksessa, niin saatiin ihan hyviä keskustelun aiheita tulevasta synnytyksestä. Ehkä se tuleva synnytys konkretisoitui nyt vähän enemmän hänellekkin.

No sitten siellä oli se ryhmätehtävä. Tuossa valmennusyhmässä oli yllättävän monta paria ja pari odottavaa äitiä ilman puolisoitakin löytyi. Ikäskaala oli aika laaja tai näin ainakin veikkaisin. Ei ollut pelkkiä parikymppisiä, vaan ehkä enemmän näitä kolmenkympin tietämillä olevia ja ehkä vähän vanhempiakin ensiodottajia. Ryhmätehtävässä meidän jaettiin kahteen ryhmään, eli miehiin ja naisiin ja tehtävänä oli kirjoittaa ylös vähän asioita, joita toivotaan synnytyksessä olevalta tukihenkilöltä. Oli hauska huomata, miten kaikki oli vähän ulapalla koko asiasta, koska eihän me nyt ensisynnyttäjinä tiedetä yhtään mitä siellä sitten oikeasti tapahtuu :D Toivottiin kuitenkin paljon tukea ja lohtua ja paljon ymmärrystä vaihteleviin mielialoihin, haha.

Oli ihan hauska käydä tuolla perhevalmennuksessa ja nähdä myös muita samassa tilanteessa olevia. Söpöt pallomasut kaikilla :D Uskon, että me osallistutaan vielä siihen toiseenkin valmennukseen, jos se vaan sopii mieheni työtilanteeseen. Siellä oliskin sitten aiheena synnytyksen jälkeinen elämä eli tuleva vauva-arki ja ilmeisesti joku kyseisessä tilanteessa elävä tulee vähän jopa kertomaan myös omia kokemuksiaan. Jännää.

Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut perhevalmennuksesta?

Tällaista taas tällä kertaa. Perjantaita odotellessa. Pitäkää peukkuja, ettei sokerit pauku ihan totaalisesti yli.

8. tammikuuta 2018

Pesänrakennusta

Eilen saavutettiin taas täysiä kymppejä, kun raskausviikoiksi pärähti viimein 30+0. Nyt on sitten virallisesti enää kymmenen viikkoa jäljellä. Aika hurjaa!

Tällä viikolla on taas paljon actionia luvassa, sillä keskiviikkona ollaan menossa ensimmäistä kertaa perhevalmennukseen ja perjantaina onkin sitten tuo sokerirasitus, jota ehdin jo kovasti välipäiville jännäilemään, mutta jouduin sen vatsataudin takia sitten siirtämään. Odotan suurella mielenkiinnolla, että minkähänlainen tuo uudistettu perhevalmennus mahtaakaan olla. Lisäksi on jännä nähdä vähän samassa vaiheessa olevia kanssaodottajia. Viikonlopullekkin on jo menoja luvassa, kun päästään viimein toteuttamaan ne täälläkin aiemmin mainitsemani yllätyssynttärit ystäväpariskunnallemme. Voi vitsi, se vasta jännittääkin!

Olo on näin viimeisen neljänneksen alkaessa oikein hyvä. Olen ehkä vielä vähän jotenkin reipastunut tässä viimeisen viikon aikana, vaikka vähän flunssaa koittaakin puskea taas takavasemmalta. Mulle iski myös yllättäen ihan kamala pesänrakennusviettikin taas :D Otin eilen itseäni niskasta kiinni ja aloin vihdoin ja viimein pakkailemaan askarteluhuoneeni tavaroita laatikoihin ja vein ne vaatehuoneeseen säilöön. Vauvalle on siis nyt ainakin oma vaatekaappi raivattu tyhjäksi ja vähän jo täyttelinkin sitä, vaikkakin vaatteet odottelee vielä pesua. Vaatteiden pesua onneksi ehtii tekemään vielä myöhemminkin.
Eilen sain myös viimein aikaiseksi kasata sen pinnasängyn. Pakko sanoa, että on ehkä pikkasen työläs tuo Ikean Stuva sängyn kasaaminen, mutta nyt on kyllä hyvä fiilis, kun voi ihastella valmista tuotosta. Käytiin muuten perjantaina Ikeassa ostamassa sitä patjaa siihen pinnasänkyyn, mutta ei helkkari, se olikin loppunut varastosta. Sen sijaan osteltiinkin keittiöön uusia kaappeja, koska nyt saa tammikuun ajan kaikki keittiön kaappien ovet -20% alehintaan ja koska pesänrakennus :D Koska meillä ei nyt sitten olekkaan varaa, saati aikaa, tehdä sitä haaveilemaani keittiöremonttia, niin tuunaillaan sitten edes sen verran kuin pystyy, haha.

Alan jo pikkuhiljaa haaveilemaan lomasta. Meillä on töissä tällä hetkellä yksi toinenkin odottaja ja hänellä on enää yksi viikko töitä ennen äitiysvapaan alkamista. Minulla olisi työviikkoja vielä viisi jäljellä. Hänellä sattuu olemaan laskettu aika siis tasan kuukausi ennen minua eli 18.2. Aika hassua, kun sitten taas ystävälläni Tiinalla on laskettu aika tasan kuukausi minun jälkeen eli 19.4. Kuinkas sattuikaan. Tiinalla on muuten ollut nyt jotenkin tosi rankka raskaus. Paljon oksentelua ja kipujakin. Eli siis kun hoen täällä koko ajan, että tämä minun odotukseni on ollut niin kovin seesteistä, niin se johtunee siitä, että tiedän hyvin kuinka rankkaa se myös voi olla. Täytyy siis vaan nauttia jokaisesta hetkestä täysillä.

Nyt ei muuta kuin oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

2. tammikuuta 2018

Raskaus lapsettomuuden ja keskenmenojen jälkeen

Kerroinkin jo siitä, että ystäväpiirissämme kuultiin taas uusia vauvauutisia. Kyseessä on tällä kertaa ystävämme Silja, jolla on myös keskenmenotaustaa ja tämä olisi siis heidän toinen lapsi. Vaikka hän onkin minulle tosi tärkeä ja läheinen ystävä, niin ole siitäkään huolimatta uskaltanut vielä avautua hänelle meidän omasta rankasta keskenmeno- ja lapsettomuustaustastamme. Osittain ehkä siksi, etten ole vain saanut keskustelulle sopivaa tilaisuutta, mutta pääasiassa siksi, etten koe olevani vielä itse valmis puhumaan aiheesta kunnolla kenellekkään livenä. Uskon kuitenkin tilaisuuden vielä tulevan ja minunkin on ehkä helpompi puhua aiheesta sitten, kun voin viimein todeta selvinneeni kaikesta voittajana ts. äitinä. Tiedän, olen heikko, mutta jokainen tyylillään.

Eräs lukijani esitti paljon hyviä kysymyksiä otsikkoon viittaavasta aiheesta ja ajattelinkin nyt kirjoitella hieman siitä, miten lapsettomuus ja keskenmenot ovat vaikuttaneet raskauteeni ja miten ne mahdollisesti tulevat vaikuttamaan meidän vauva-arjessa.

Ensinnäkin mun on pakko sanoa, että vaikka toki kaikki raskaudet on täysin yksilöllisiä, niin mä odotin tän raskausajan olevan jotenkin paljon rankempaa :D Tai siis ehkä se johtuu just nimenomaan tuosta rankasta keskenmenotaustastani, mutta mä jotenkin koko ajan vaan odotan, että koska ne kauheat tuskat alkavat. Ikäänkuin mä en ansaitsis nauttia ollenkaan tästä seesteisestä odotusajasta, vaan mun pitäis koko ajan vähän kärsiä, että mä ihan varmasti saan lopulta sen palkinnon syliini asti. Ehkä mä oon vähän sairas tai sitten aika vaan lopulta kultaa muistot. Muistan kyllä, etten haluais enää ikinä kokea uutta keskenmenoa, mutta nyt näin pitkällä raskautta ollessani, nuo keskenmenomuistot tuntuu todella kaukaisilta. Olinko se todella minä, joka olen sen kaiken kauheudun kokenut? Siksi kai hoen koko ajan täällä blogissakin sitä, kuinka uskomattomalta tuntuu, että olemme selvinneet tänne asti.

No jos musta nyt jo tuntuu siltä, että aika kultaa muistot, niin mä veikkaan, että lapsettomuus ja keskenmenot eivät sinänsä tule vaikuttamaan meidän vauva-arkeen mitenkään. Tai siis luulen, että tulen olemaan ihan samanlainen äiti kuin jos olisin saanut lapsen helposti, mutta toki uskon, että suhtautumiseni lapsiin ja äiteihin yleensä on muuttunut huomattavasti lapsettomuuden myötä. Arvostan enemmän äitejä ja ihmisiä ylipäätään. En turhaan arvostele ketään, koska kenenkään taustoista ei voi koskaan tietää ennakkoon mitään. Lapsia ei vain tehdä, niitä saadaan. Tulen todennäköisesti myös arvostamaan himpun verran enemmän minun ja lapseni välistä yhteistä aikaa, koska ei ole mikään itsestäänselvyys, että hän ylipäätään on siinä.

En osaa vielä sanoa onko lapsettomuus aiheuttanut minulle varsinaisesti mitään arpia. Olen kai vaan hyväksynyt sen tosiasian, että minun kohdallani lapsien "hankkiminen" ei vain ole helppoa. En tiedä tulenko saamaan meidän lapsettomuudelle tai keskenmenoilla koskaan mitään oikeaa syytä, mutta tällä hetkellä syytän vain äärimmäisen huonoa tuuriani :D Pikkusisarista en uskalla vielä edes haaveilla ja voin vain kuvitella minkälaista helvettiä se tulee olemaan, kun lähipiiristä sitä aletaan utelemaan, mutta en jaksa stressata sitä nyt.

Elämästä selviää huumorilla ja muistamalla, että aina on toivoa! Ja mitä ikinä tapahtuukaan, niin sillä todennäköisesti on jokin tärkeämpi merkitys, kuin miltä se juuri sillä hetkellä tuntuu :)