Ensimmäisiä askelia

Olen saavuttanut ensimmäisen etapin tässä raskaudessa, nimittäin sain tänään varattua meille ajan neuvolaan ensikäynnille! Koko raskaus tuntuu vielä ihan utopistiselta ajatukselta, mutta ehkä tuo neuvola-ajan varaaminen konkretisoi sitä jo hieman enemmän. Aika on jo reilu parin viikon päästä torstaina. Tavallaan se on jo tosi pian, mutta tavallaan se tuntuu tosi kaukaiselta. Enhän ole koskaan vielä sinne ensikäynnille asti päässyt.

Tänään on tuntunut ihan pientä juilintaa alavatsalla. Kaikki pienimmätkin tuntemukset saavat epätoivon heräämään. Tottakai nyt pientä juilintaa aina tulee, kun kohtu kasvaa, mutta en vaan osaa vielä yhtään luottaa tähän raskauteen. Mittailen edelleen jostain syystä aamulämpöjä. Tänään se näytti 36.90 astetta, joten kai se keltsi siellä vielä toimii ennenkuin istukkahormoni ottaa vallan. Mitään muuta oiretta ei oikeastaan sitten olekkaan. Toki rinnat tuntuu valtavilta verrattuna normaaliin :D Mutta noin niinkuin muuten, meinaan aina välillä unohtaa koko raskauden. Ehkä se on vaan hyvä. Toivottavasti ainakin.

Päivä kerrallaan eteenpäin! Tänään rv 4+6.

P.S. Meiän uus lattia on ihan sairaan hieno!

Negaoloja

Päästän teidät jännityksestä ja totean, ettei oo kyllä yhtään tärppi olo :D

Aamulämmöt ei oo noussut kunnolla ollenkaan, vaan on ihan maximissaan sen 36.64 astetta. Masussa ei ole ollut mitään pistelyä tai muutakaan kiinnittymiseen viittaavia tuntemuksia. Rinnatkin on ihan normaalit loppukiertoon nähden. Alaselässä tuntuu jo hieman kipuilua, mikä viittaa lähestyviin menkkoihin. Samoin pari menkkafinniä on jo puskenut leuan alueelle. Ei siis yhtään positiivinen olo. Testaan torstaina (dpo 12) ja jos/kun testi nega, niin lopetan luget ja odottelen menkkoja alkavaksi viikonloppuna.

Mutta vaikka tämä kierto ei tunnukkaan tuovan positiivista tulosta, niin olen silti ollut viime päivinä erittäin positiivisella tuulella :D Treeni on luistanut hyvin ja on ollut ilo huomata kuinka lihakset ovatkaan kehittyneet. Ajattelin, että tämän lyhyen treeniohjelman jälkeen voisin, ehkä mahdollisesti, aloittaa yhden toisen treeniohjelma, joka kestääkin sitten jo kolmisen kuukautta. Katotaan jos innostuis.

Positiivista fiilistä on myös lisännyt meiän kodin remppa-asiat. Nimittäin käytiin viikonloppuna jo kattelemassa meille lattiamateriaalit ja voi vitsi miten en malttais odottaa, että pääsen jo aloittamaan sen lattiaprojektin. Siitä tulee niiin hieno! Lisäks olin positiivisesti yllättynyt, kun säästötilini tiliote tuli postissa ja säästöjä onkin kertynyt enemmän kuin muistinkaan :D Voidaan siis tehdä myös se keittiöremppa jo mahdollisesti tulevana kesänä!

Iiih niin paljon ihania asioita, joita odottaa tältä vuodelta! Hyvä vuosi luvassa. Tietysti olis ihan superihanaa, jos meille vielä se yksi positiivinen yllätys suotaisiin, mutta hyväksyn myös sen vaihtoehdon, että sitten kunhan ollaan saatu koti valmiiksi, niin voidaan alkaa keräämään rahaa hedelmöityshoitoihin. Olis kyllä ollut niin superihanaa saada juhlavuosivauva :D Mä oon niin mainostenorja, et heti kun puhutaan jostain kylkiäisesti tai jostain spessujutusta, niin oon heti ostamassa. Kuulemma tän vuoden äitiyspakkauksessakin on jotain spessua, koska Suomi 100 v. Okei, okei, surkeat motiivit, mutta voih, eikö olis jo meiän aika? Vai vieläkö ehtii kolmas vuosi tulla yritystä täyteen? Toivottavasti ei.

Noh mutta hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)

Dpo 7

Tänään on jo dpo 7 eikä mitään oireita havaittavissa. Lueskelin edellisen lugekierron tekstejä elokuulta ja tähän mennessä olin saanut jo ties mitä oireita kokea. Oli hormoninäppyjä, vilunväreitä ja jatkuvaa pissalla käymistä, mutta nyt...ei mitään. Noh tulipahan todistettua sekin, että mulle ei tule lugesteronista mitään oireita ja ne edelliskierron oireet oli puhtaasti raskausoireita. Huoh.

Aamulämpökään ei ole noussut tässä kierrossa yli 36.7 asteen, joten turha kai tässä on enää toivoa mitään. Nyt on oikeasti vaan sellainen tunne, että kumpa menkat alkais pikimiten, niin pääsis niistäkin pikimiten eroon ja uuteen kiertoon.

Viime yönä itkin itseni uneen. Sitä ennen kuitenkin rukoilin. Kiitin läheisistäni ja maailman ihanimmasta miehestäni ja lopuksi esitin toiveen. Toivoin, että jos minä en nyt kykene raskaaksi tulemaan, niin antakoon Hän sen onnen kaikille kanssasisarilleni täällä blogimaailmassa. Haluan nähdä vielä viimeiset plussat tälle vuodelle. Haluan uskoa Joulun ihmeeseen ♥

Lauantaina lähden taas kavereitteni kanssa viettämään tyttöjen iltaa. Negatestin tehtyäni aion nauttia raflan parhaimman pihvin kera lasillisen punaviiniä. Ja vielä parit sidukat illan viettäjäisiksi. Himputti, minuahan ei noin vain lannisteta! Prkl.

Haha, mukavaa maanantaita vaan kaikille! :D

Good news!

Nyt se on ohi! Kävin Jorvin sairaalassa uudessa jälkitarkastuksessa ja ultrassa selvisi, että kohtu on viimein tyhjentynyt kokonaan ja limakalvot olivat "kauniit"(ihme sanavalinta). Eilen tulikin jonkun verran hyytymiä, joten jospa se oli sitten se viimeinen raskausmateriaali, kun sen jälkeen vuoto on ollut lähinnä pelkkää vanhaa verta ja tänä aamuna sitä ei ole tullut enää yhtään. Saa nyt nähdä yllättääkö uusi vuoto vielä parin taukopäivän jälkeen, mutta nyt on kuitenkin kaikin puolin hyvä olo.

Sain muuten myös tietää sen mun veriryhmän ja yllätyksekseni se olikin B+. Ei siis ole mitään ongelmia senkään suhteen.

Jälkitarkastus Jorvissa oli ihan ok kokemus. Huoneessa oli minun lisäkseni hoitava lääkäri ja sitten vielä yksi hoitaja. Lääkäri kyseli niin fyysisestä kuin henkisestä hyvinvoinnista ja toisteli kovasti sanoja "tämä ikävä/valitettava tapahtuma".  Alkoi ehkä ihan pikkusen ärsyttää, kun lääkäri puhui niin surullisen masentavaan ääneen että "onhan sinulla nyt varmasti kaikki hyvin" ja olisi melkein tehnyt mieli pillahtaa itkuun, kun joku noin näyttää välittävänsä. Pidin pääni, enkä itkenyt. Mulla on oikeasti paljon parempi mieli, kun mun ei tarvi vatvoa sitä keskenmenoa vaan mä saan kuulla hyviä uutisia siitä, että NYT kaikki on taas hyvin. Se on tärkeintä. Kukin tavallaan.

Nyt nautin pitkästä aikaa oireettomuudesta ja pikku hiljaa vuodottomuudestakin. Tällä hetkellä parasta on olla, kun olo on vaan yksinkertaisesti normaali. Piinaillaan niitä menkkojen alkamisia sitten myöhemmin.

Itseni tuntien, mulla on varmaan muutaman viikon päästä taas jo ihan eri vaihde silmässä :D

Huono olo

Keskiviikoista on muodostunut yksi meidän lemppari viikonpäivistä, koska silloin poksahtaa taas uusi raskausviikko oviksen mukaan laskettuna. Tänään siis 8+0.

Otsikko ei kuitenkaan tällä kertaa viittaa fyysiseen pahoinvointiin vaan ehkä enemmänkin henkiseen pahoinvointiin. Satuin nimittäin eilen löytämään iltalehden sivuilta otsikon "Aamupahoinvointi onkin hyvä asia? Voi pienentää keskenmenon riskiä". Tuli saman tien tosi epätoivoinen olo. Onko tästä oireettomuudesta nyt muka jotain haittaakin???

"Tutkijoiden mukaan aamupahoinvoinnin keskenmenoja ehkäisevälle vaikutukselle on useampia mahdollisia selityksiä. Yksi niistä on se, että pahoinvointi voi saada äidin muuttamaan ruokailutottumuksiaan sikiölle terveellisemmiksi.

Toisen selityksen mukaan pahoinvointi on merkki istukan toimintakykyisyydestä. Kun istukka on täysin muodostunut, alkaa se tuottaa kehittyvän sikiön tarvitsemia hormoneja ja äidin elimistön hormonitaso laskee. Tämä hormonaalinen vaihtelu voi johtaa aamupahoinvointiin."

Itsehän en siis edelleenkään pode minkäänlaista pahoinvointia(saisivat muuten korjata tuosta artikkelista tuon sanan "aamupahoinvointi", koska kaikki odottavat äidithän tietää, ettei se todellakaan ole pelkästään AAMUpahoinvointia) ja olo on muutenkin sen verran hyvä, että tuollaiset artikkelit saa minut vain epäilemään, että onkohan siellä sittenkään ketään enää elossa. Mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän pelottaa, että pian saadaan huonoja uutisia. Toki myös kokemuksesta tiedän, että keskenmenoon liittyy yleensä kovat kivut ja runsas vuoto, mutta entäs keskeytynyt keskenmeno? Onko siinä mitään ennakoivia oireita? Eikös sillon juuri raskaus tunnu etenevän ihan normaalisti ja kohtu jatkaa kasvua vaikka syke ei enää sykkisikään?

Okei ehkä ei pitäis takertua liikaa siihen pahoinvointiin. Kyllähän tässä hormonit tuntuu jylläävän, kun itkuherkkyys on selkeästi lisääntynyt ja vähän jotain satunnaisia hetkiä päänsärkyä? En tiedä, katotaan nyt miten tässä käy. Kun vaan pääsis edes tästä ekasta kolmanneksesta ehjin nahoin, niin voi sitten alkaa pelkäämään ihan uusia asioita :D Joo, okei anteeks, koitan piristyä.

Kauan odotettu varhaisultra

Risteily meni mukavasti ja en sitten tosiaankaan pystynyt olemaan kertomatta ystävälleni raskaudestani :D Onneksi kerroin, koska ystävänikin oli innoissaan meidän vauvauutisistamme.

Mutta tänään koitti sitten viimein tuo kauan odotettu varhaisultra. Aivan ensiksi luottogyneni tietysti onnitteli minua positiivisista uutisista ja pyysi pian istuutumaan tutkimuspenkkiin. Seurasin gynen ilmettä, kun hän tutkiskeli monitoria ja huomasin hänen hymyilevän. Pian hän käänsikin näytön minuun päin ja kertoi löytäneensä kohdusta raskauden. Huh ensimmäinen hyvä uutinen oli, että raskaus on oikeassa paikassa. Sen jälkeen hän näytti pienen pienen välkkyvän pisteen. Sykkivä sydänhän se siellä ♥ En meinannut saada sanaa suusta, kun muuten olisi tullut itku :'D Jo toinen hyvä uutinen; pikkuisemme syke. Lopuksi hän otti vielä alkion mitat ja koko vastasi viikkoja 6+1. Kuulemma yksi päivä sinne tänne ei haittaa, koska ei voi tietää kuinka kauan munasolu siellä matkustaa ennen kohdun seinämään kiinnittymistä. Ihanaa! Koko vastasi viikkoja ja pikkuinen kasvaa oikeaa vauhtia! 

Sain gyneltäni vielä äitiyskortin, jonka otan sitten mukaan ensimmäiseen neuvolaan. Huiii, tämä raskaus tuntuu taas himpun verran todellisemmalta!! Lasketuksi ajaksi tuli nyt 11.5, mikä sattuu olemaan myös mieheni syntymäpäivä :D Lähdin gynekäynniltäni iloisin mielin, vaikka aika tyyris reissu olikin. Nyt ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampina.

Uusia oireita ei ole ilmaantunut yhtään. Vointi on edelleen erittäin hyvä. Nännit on super arat ja maha on ajoittain kuralla, mutta ainakaan ei ole ummetusta saati turvotusta. Vähän koitin kyllä jo tsekkailla painoani ja musta tuntuu, että mulle on kertynyt jo puol kiloa lisää painoa. Apua voiko se pitää paikkansa? Ehkä ne on nää boobsit :D Millon normaalisti paino alkaa nousta raskauden aikana?

Päivä ja viikko kerrallaan edetään. Seuraava etappi taitaa olla reilun parin viikon päästä oleva neuvolan ensikäynti ja silloin saadaan varmaan sovittua meille myös aika nt-ultraan? Se selvinnee sitten myöhemmin :)

Digiviikkoja

Kävin tänään apteekissa hakemassa vähän täydennystä Lugesteron varastooni, ettei vaan pääse loppumaan kesken, ja nappasin samalla reissulla mukaani Clearbluen digitestin.

Kotiin päästyäni mietin kuumeisesti, että mitäs jos se näyttääkin huonoja uutisia? Haluanko mä nyt ihan oikeasti tehdä sen testin?

Onneksi tein! Tänään on rv 5+5 ja ihanaakin ihanampi tulos 3+ ilmestyi näytölle. Vitsi mikä helpotus oikeasti tuosta tuli, kun olo on edelleenkin lähes oireeton. Oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun se pelkkä "raskaana"-teksti ilmestyi siihen, niin huokasin jo helpotuksesta, että " ihanaa, olen vieläkin raskaana" :D

Mutta joo, niinkuin sanoin, niin vieläkään ei ole muita oireita kuin hirmuisen arat tissit ja vatsa ajoittain kuralla. Välillä tekee myös mieli nukkua päikkäreitä, mutta ei tilanne nyt vielä ihan kamala ole. Alkaa pikku hiljaa itseasiassa olemaan aika tyytyväinen tähän oireettomuuteen. Onhan tässä vielä ainakin 8 kuukautta kaikenlaisten muidenkin vaivojen sietämistä, että nautitaan nyt vielä kun voidaan. Nyt ihan oikeasti nautitaan tästä raskaudesta, niin kauan kuin mahdollista!

Huomenna ajattelin soitella neuvolaan ja jännätään mille päivälle ensikäynti varataan. Ylihuomenna pärähtää 6+0 täyteen ja oon niiiiiin super happy jos/kun tuosta päivästä selvitään ehjin nahoin yli. Se on mun yks paalumerkki, mikä pitää vielä saavuttaa, ennen kuin voin iloita tästä raskaudestani.

Ainiin, mökillä saatiin taas kuulla kauheasti perheenperustamisvinkkejä ja kuulemma mieheni isoisä kyselee jo vähän väliä, että joko siellä on vauvoja tullut? :D Voi höhlät. Ei vastattu uteluihin oikein mitenkään. Noita nimittäin tulee vähän väliä ja ne menee jo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nyt niitä on ehkä hieman helpompi suodattaa, kun pieni vuokralainen on jo matkassa mukana, mutta vielä ei haluta kertoa ilouutisia kelleen. Ties millanen härdelli siitäkin syntyy. Kunhan ekasta kolmannesta selvitään, niin sitten voidaan kertoa perheille. Ollaan toki jo mietitty miten kerrotaan ja millon. Esim. isänpäivänä ois kiva kertoa tulevalle "papalle" jotenkin hauskasti tai sitten jos raskaus ei vielä pahemmin näy päälle päin, niin joulu olis kyllä aika kivaa aikaa kans kertoa ilouutisia. Mutta joo katotaan miten käy.

Päivä kerrallaan taas mennään :)

Tylsä vaihe

Tänään on 5+2 eikä oikestaan mitään uutta ole tapahtunut. On siis varsin tylsä vaihe raskaudesta nämä ensimmäiset viikot. Mitään uusia oireitakaan ei ole vielä ilmennyt. Väsymys on vähän lisääntynyt, mutta olen myös ollut viime päivinä hieman tavallista kiireisempi. Vatsa oli taas eilen vähän kuralla, mutta ei mitenkään häiritsevästi. 

Olen koittanut lukea foorumeilta kanssasisarien kertomuksia oireista ja moni kokeekin jo voimakasta pahoinvointia ja niin kovaa turvotusta, ettei housut enää mahdu kiinni (kuin tiukkoja housuja ihmiset oikein pitää??) ja ties mitä menkkajomotuksia yms. Mulla ei ole edes tuota ihmeellistä turvotusta, mikä mullakin toki oli siinä ekassa raskaudessa. 5+0 tunsin taas pientä pistelyä kohdun seutuvilla. Ikäänkuin pikku vuokralaiseni olisi taas tajunnut, että hei vois vähän laajentaa tätä kämppää :D Mitään kipuja ei siis ole ollut. Ainoastaan nopeasti liikkeelle lähtiessä saattaa tuo vuokralainen ilmotella olemassa olostaan. Ainakin toivottavasti siellä vielä on vuokralainen matkassa mukana...

Nojoo, mut eipä tässä oikein mitään muuta kerrottavaa ole. Tasan viikko ultraan, jos ei sitä ennen tapahdu jotain kummallisuuksia. Tänään lähdetään mökille taas rentoutumaan. Kuulemma ihan hyviä kelejäkin luvattu :) Viikonloppuja!

P.S. Latasin puhelimeeni pregnancy-sovelluksen ja siinä oli, ettei sais saunoa pitkiä aikoja näillä viikoilla. Onkohan tuossa mitään perää? En tosin yleensäkkään viivy saunassa kuin sen 5 min. Tuntuu, että raskaana ollessa kaikki kiva on kiellettyä :D

Pelko

Ensimmäinen viikko plussauksesta on madellut ihan mielettömän hitaasti ja tänään on vasta 4+5. Oireita ei ole paljoa nimeksikään. Pahoinvointia ei ole yhtään, kunto on hyvä, ei liiemmin väsymystäkään. Tuntuu, että pienet vihlaisut kohdun seudullakin ovat vähentyneet. Tissit sentään on kuin silikonit. Niin kuin mies sanoi "ompas terhakat" :D

Mua pelottaa, että tämä on mennyt jo kesken ja että ainoa syy miksi se ei ole vielä tullut ulos on tuo lugesteron lääkitys. Mistä mä tiedän, etten mä kanna jo kuollutta alkiota sisälläni?

Kerroin lauantaina Tiinalle, että olen raskaana, mutta nyt alkaa jo tuntua siltä, että se oli virhe. Ei tästä kuitenkaan tule mitään. Tein lauantaina myös uuden raskaustestin ja viiva oli kyllä vahvempi kuin silloin dpo 14, mutta ei silti kuitenkaan vahvempi kuin kontrolliviiva. En nyt tiedä uskallanko sittenkään tehdä sitä digiä, kun joudun kuitenkin vain pettymään. Millon siinä edes pitäisi näkyä se 3+?

Mies oli ihan superihana viikonloppuna, kun päätin nukkua parin tunnin päikkärit. Hän oli sillää aikaa käyttänyt koiran ulkona, antanut sille ruuan, tehnyt meille ruokaa ja kävi vieläpä extemporee kaupasta hakemassa meille leffaherkkuja :D Se on oikeasti harvinaista, että hän lähtee yhtäkkiä pyytämättä käymään kaupassa pelkkien herkkujen takia.

Voi kumpa kaikki nyt vaan menisi hyvin...

Toivonsa menettänyt

Aina kun menkat ovat alkaneet lähestyä, niin olen kaivellut blogistani esiin postauksia siitä yhdestä kierrosta, jossa ihme tapahtui. Eli siis TÄSTÄ kierrosta.

Vertailen oireitani tuohon tärppi kiertoon ja petyn samantien kun huomaan, ettei oireet täsmää yhtään. Nykyään olen siis aivan sata varma jo heti oviksen jälkeen, että ei taaskaan tärpännyt ja turhaa edes piinailla. Ärsyttää. Vaikka olihan se nyt hienoa kokea ne raskauden ensioireet edes kerran elämässään, mutta nyt ne on vielä niin tuoreesti mielessä, että tiedän heti, ettei ole tosi kyseessä.

Noissa vanhoissa postauksissani on vielä selkeästi enemmän toivoa, mutta nykyään se on alkanut muuttua epätoivoksi. Epätietoisuus todellisista raskausoireista olikin siis vain hyvä asia. Hassua. Melkein toivoisin olevani täysin noviisi, mutta ne pari viikkoa muutti koko elämäni.

Tässä kierrossa ei ole ollut mitään erikoisia oireita. Ei hormoninäppyjä leuassa, ei huonoa oloa, ei enää edes kipeitä rintoja. Vain menkkoja enteilevää turvotusta, mutta toisaalta, tuli mökillä syötyä ihan laittoman paljon pullaa ja rieskaa, että turvotus selittyy varmasti silläkin. Aamulämpöjä en ole ehtinyt mittailemaan viikonloppuna, mutta unirytmin heitellessä, ne mittaukset tuskin kovin luotettavia olisivatkaan. Iltalämpö oli eilen vielä reilu 37 astetta, mutta eiköhän sekin kohta lähde laskusuuntaan päin.

Seuraavassa kierrossa en haluaisi ajatella lapsettomuutta, enkä mitään siihen liittyvää ollenkaan, mutta tunnen itseni ja mieleni todennäköisesti muuttuu heti kun alan tunnustelemaan mahdollisia ovisoireita. Ovis ei taidakkaan osua häämatkallemme, ellei se satu olemaan superlyhyt kierto ja ovis tulisikin oikeaoppisesti jo kp 14. En oikein jaksa uskoa siihen todennäköisyyteen. Yritän kuitenkin pitää yhden kierron verran taukoa kaikesta mittailuista (voi ei, mun kalenterisovellukseen tulee ihan hirveä gäppi) ja lähteä sitten ihan uudella energialla elokuun kiertoon :)

Elokuussa ajattelin varata ajan luottogynelleni ja tiedustella vähän mahdollisuuksiani Clomifeneihin ja jos hyvin käy, niin päästään testailemaan niitä sitten heti seuraavaan kiertoon. Vähän kyllä pelottaa noin vahvat hormonilääkkeet, mutta jospa se olisikin sitten se ratkaisu meidän ongelmiin.

Ohoh tulipahan sepustus :D

Palaillaan taas ja hyvää kesää kaikille!

Jussit!

Juhannuksesta on nyt selvitty. Ei tullut vauvauteluita, mutta parit vanhemmuusvinkit tuli sitten tulevaisuuteen. Noh katsotaan onko niille käyttöä...

Juhannusta oltiin viettämässä mieheni perheen mökillä ja säät hellivät meitä hyvin. Tehtiin paljon hyvää ruokaa, käytiin metsässä samoilemassa, heitettiin talviturkki ja nautittiin punaviinistä ja saunajuomasta auringon laskiessa. Hyttysiä oli kyllä paljon ja onnistuinpa jopa polttamaan olkapääni auringossa, kun en tajunnut ottaa aurinkorasvaa mukaan ollenkaan.

Juhannusaattona tapahtui myös yllättävä käänne kun Silja ilmoitti synnyttäneensä terveen tytön! Tyttö tuli parisen viikkoa etuajassa, mutta oli kyllä jo ihan kypsän kokoinen :D Sattuipa vieläpä niin hassusti, että nyt on äitillä ja tyttärellä myös sama syntymäpäivä. Hassua! Enää Eveliinan synnytys jäljellä ja sitten ei ole enää ketään ystävistäni raskaana. Pitkästä aikaa! Mutta eiköhän sieltä taas joku kohta yllätä raskausuutisilla....

Meillä olisi vielä viikko töitä kunnes koittaa ihana kolmen viikon loma. Ihan ensiksi on vuorossa ne yhdet häät ja sitten alkuviikosta lähdetään käymään itä-Suomessa sukuloimassa, sitten loppuviikosta lähdetäänkin jo meidän häämatkalle, jossa viihdymme yhden kokonaisen viikon. Matkan jälkeen hilpastaan taas mökille ja loman lopuksi on luvassa vielä yhdet festarit, joten tekemistä kyllä riittää.

Älkäätten siis ihmetelkö jos täällä on lomani aikana hieman hiljaista :)

Tänään on kp 33 ja dpo 10. Viime kierto kesti vain 34 päivää vaikka ovis tuli silloinkin vasta kp 23. Nyt siis voidaan taas odotella menkkoja mille päivälle tahansa alkavaksi. Ei kyllä vielä ole yhtään sellainen olo, että täti vielä olis tulossa, mutta jospa se loppuviikosta viimeistään saapuu parahiksi juuri loman alkuun.

Kattotaan miten käy.

Pikkufarkku

Pakko tulla tännekkin hehkuttamaan, että me ollaan ostettu uusi auto!! Sellainen ihana pieni farmari, jossa on paljon tilaa, mutta se ei silti ole mikään valtava laiva. Iih, tykkään niin paljon! Koirakin ilmeisesti tykkäsi, kun ei kyytiin hyppäämisen jälkeen halunnut enää tulla alas ollenkaan :D

Nyt alkais sit olemaan kaikki pikku hiljaa valmista. Oma koti (4h + k), farmariauto, vakityösuhteet molemmilla. Vauva olis enemmän kuin tervetullut! Appivanhemmatkin tokaisivat, että nyt mahtuu autoon pari muksuakin...ei mitään paineita.

Teroluteista ei ole tullut mitään sivuoireita, eikä oikeastaan mitään muutakaan kierron eri vaiheisiin viittaavia oireita ole havaittu. On ihan sellainen tuuliajolla lainehtiva olo. Ovulaatiota tuskin on vielä tapahtunut, koska lämmöt on edelleen matalalla. Teroja on enää 4 päivää jäljellä, joten ovista tässä kierrossa tuskin tuleekaan enää. Noh pääseepähän sitten pikimiten uuteen kiertoon. Tai ainakin toivottavasti näin tapahtuisi.

Katsotaan miten käy.

2. Terolut-kuurin 4. pv

Tänään nappasin jo neljännen terolut pillerin ja kohta aletaan olla taas jo puolessa välissä. Mitään oireita ei ole vielä ilmennyt. Viime viikolla vaivanneet finnit on lähes kokonaan kadonneet ja kasvojenkin iho on ehkä paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Saa nähdä koska se taas räjähtää käsiin.

Rinnoissa ei tunnu mitään kipuja tai turvotusta. Se viime viikkoinen kipu johtui kuin johtuikin mustelmasta :D Olin lenkillä kiskaissut koiran flexiä niin, että lukko oli pettänyt ja mäjäytin sitten itseäni mojovasti suoraan rintaani. Kunnon kipeä mustelma siihen sitten tuli, mutta on nyt jo lähtenyt hellittämään. Kyllä sitä osaa olla töhö.

En sitten jaksanut enää jatkaa testailua ovistesteillä, mutta lämpöjä olen seuraillut jonkun verran. Kumma kyllä lämmöt ei ole lähtenyt vielä yhtään nousuun. Viikonloppuna lämpö oli ihan pikkusen päälle 36 astetta, mutta silloin perinteisesti nukunkin myöhempään. Tänäaamuna lämpö oli taas 35.96 astetta. Ei siis yhtään lämmönnousua havaittavissa. Voidaanko siis todeta, ettei keinotekoinen keltarauhashormoni vaikuta lämpöihin mitenkään ja oletettavasti ovulaatiotakaan ei ole vielä tapahtunut? Noh toivottavasti menkat sentään alkaa näillä teroilla ajoissa, niin päästään sitten taas pikimiten uuteen kiertoon.

Ei auta kuin odotella.

Tilannekatsaus dpo 10

Ajattelin vain tulla kirjoittelemaan pientä tilannekatsausta, vaikkei mitään ihmeempää olekkaan tapahtunut. Eilen kuvittelin tuntevani jotain kiinnittymisnipistelyä kohdun seutuvilla ja venytellessä vihlas ihan kunnolla. Todennäköisesti vaan kuvittelin kaiken ja nipistely johtui jostain aivan muusta.

Tänään aamulla muistin taas mitata aamulämpöni ja se näytti 36.64. Hyvin näyttäis keltarauhanen toimivan. Illalla lämpö nousee helposti jopa yli 37 asteen. Jännä, että tässä hitaammassa kierrossa tuo kertarauhashormoni on ihan normaali, mutta ovisbongailuista huolimatta raskaus ei ole alkanut. Sitten taas se lyhyt ja pco-tyyppisen munasarjan kierto taas toi meille terolutien avulla positiivisen tuloksen. Olen muutenkin huomannut, että hormoniheilahdukset ei ole niin suuria tässä hitaan munasarjan kierrossa, kun naama ei kuki niin pahasti, kun sitten taas tuossa nopeammassa kierrossa. On tää mun kroppani kans yks.

No jaa, ei mulla oikeestaan mitään ihmeempää ollu. Tänä aamuna junassa tuntui vähän sellaista matkapahoinvointia, mistä en yleensä kärsi, mutta se meni kyllä nopeesti ohi. Rinnoissa en oo havainnu oikeestaan mitään muutosta, vaikkakin välillä tuntuu sellaisia vihlovia pistoja siellä täällä. Muistan kuitenkin, että silloin kun olin oikeasti raskaana, niin rinnat olivat ihan tajuttoman kipeät ja etenkin nännit olivat sellaiset, ettei paljoo raaskinut edes koskea.

Mutta, enää neljä päivää menkkoihin ja uuteen kiertoon, jipheeiii!!

jälkisuru ja pettymys

Enää viikko aikaa menkkoihin. Niihin ensimmäisiin kuuluisiin menkkoihin keskenmenon jälkeen. Huoh. Tässä vaiheessa iskee haikeus ja suru, katumus ja pettymys. Miksi meille kävi näin? Tällä hetkellä voisin olla onnellisesti 13. viikolla raskaana. Ensimmäinen kolmannes selätettynä ja mahdollisesti ensimmäinen kuva tulevasta pikkuisesta lompakossani. Näin ei kuitenkaan ole. Sen sijaan odottelen taas seuraavaa ja seuraavaa kiertoa, josko viimein olisi meidän aika.

Olen lukenut paljon siitä kuinka keskenmenon jälkeen moni on tullut heti raskaaksi. Vaikka salaa toivon niin käyvän myös meille, niin pahoin pelkään sen jäävän vain haaveeksi.

Tänään on dpo 8 ja oireita ei ole tällä hetkellä mitään. Aamulla tunsin outoa vihlontaa häpyluun seutuvilla ja alaselkää särki. Näin jo untakin menkoista, joten eiköhän ne sieltä tule ihan ajallaan.

Ei mulla muuta.

Oireita vai oireita

Voiko oireettomuus olla oire? :D

Nyt kun olen tavallaan jo ne alkuraskauden oireet kokenut, niin osaan hieman paremmin todeta, että mikä on perus PMS oire ja mikä on raskausoire. Vai osaanko? Lueskelen aina välillä haikeana tuon edellisen kierron kirjoituksiani. Olen kovasti kertonut olevani oireeton, mutta jotain kivaa pikku oiretta on silti ollut havaittavissa. Ehkä olo oli oireeton, koska aiemmissa kierroissa olen tuntemut mitä voimakkaimpia oireita ja ollut satavarma, että nyt on tosi kyseessä. No eipä ollut. Voisin siis melkeinpä väittää, että vakuuttavin raskausoire on se, ettei ole oireita :D No okei, ehkä ei aina, mutta tuon oireettomuuden takia se silloinen testiin pärähtänyt plussa osasi totisesti yllättää.

Tässä kierrossa en ole havainnut minkäänlaista oiretta ja nyt mennään siis dpo 5:ssä. Perus ovisturvotus on päällä edelleen, mutta ei oikeastaan mitään muuta. Ei edes turvonneet ja kipeät rinnat, mikä tulee tyyliin aina. Lämmön nousun tunsin eilen, kun iho oli kuuma ja hihojen ylös vetäminen tuntui herkältä iholla. Tiettekö silleen kuin olis kuumetta.

Aamulla mittasinkin jo noin 36.5, eli nousussa ollaan. Tässä hitaamman munasarjan kierrossa lämmöt voi nousta jopa yli 37 asteen. Nopeamman munasarjan kierrossa 36.5 astetta on jo melkeimpä maximi.

Odotan jo innolla tulevaa terolut kiertoa. Ei ole enää kuin noin kolme viikkoa ja pääsen aloittamaan uuden kuurin. Toivoisin sen tasoittavan kiertoani hieman ja sitten, kun saan vielä vedettyä sen pitkän kierron terolut kuurin, niin sen jälkeen jännätäänkin, että mitä käy sen jälkeiselle luomukierrolle. Toivottavasti kierrot alkais tasoittua ja alkais muistuttaa pikkuhiljaa normaalia 28 päivän kiertoa.

Tämmöisiä tuntemuksia taas tänään :)