Kesätauko!

Tänään kp 1 ja mieli on maassa, mutta ei huolta! Hetken se vain kestää.

Nukuin viime yönä todella huonosti. Oli kuuma ja hikoilin kuin pieni sika. Masussa alkoi ihan mielettömät krampit ja oli pakko nousta ottamaan särkylääkettä. Ahdistaa ja vituttaa. Mielessä satamiljoonaa asiaa, eikä uni meinaa tulla vaikka olen todella uupunut. Herätyskello soi klo 5.45 ja tuntuu, että en ole nukkunut ollenkaan. Raahaudun vessaan ja tekee mieli huutaa ja kirota, mutta hillitsen itseni. Muistutan itselleni, että enää kaksi työpäivää ja sitten saan rentoutua ja nukkua univelat pois. 

Nyt alkaa taukokierto. En aio ottaa stressiä mistään lapsettomuuteen liittyvästä. En siis yhtikäs mistään. En ottanut tänä aamuna edes vitamiineja, koska en kuitenkaan jaksa ottaa niitä mukaan lomamatkallemme ja huolehtia niiden ottamisesta joka aamu. Säästän siis ne seuraavaan kiertoon, kun jaksaa taas ajatella enemmän ja arkirytmi palaa kuvioihin.

Tässä kierrossa siis en aio bongailla ovisoireita, saati tikuttaa ovista. En laske kierron päiviä enkä mittaile aamulämpöjä(jotka oli muuten tänään aamulla jo pudonnut alle 36 asteen). En mieti alkoholin kulutustani, vaan nautin lasillisen Kroatilaista viiniä ja mahdollisesti parit festarisidukatkin :D

Ainoa asia kun joudun vähän taas miettimään asioita, on sillon heinäkuun lopussa kun minulla on se gynekäynti, mutta en ota siitä paineita. Kerron hänelle vähän kuulumisia edelliskierroista ja kysyn mitä hän suosittelee tulevaan. Ei mitään sen kummempaa.

Nyt siis alkaa kesätauko ja blogikin hiljenee varmasti huomattavasti. Elokuussa aion olla taas paljon energisempi ja uutta toivoa täynnä!

Oikein ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille ja paljon voimia kanssasisarille ♥

P.S. Enää 7 päivää häämatkaan!

Jätän tän vaan tähän

https://www.facebook.com/majesky/posts/10154178495389210

Luin koko jutun ja itkin.

P.S. Toivottavasti tuo linkki toimii :D

Suunnitelmia

Pidätte varmaan mua jo ihan mielipuolena kun käyn täällä joka päivä kirjottelemassa jotain :D Mutta kun saan johonkin purettua ajatukseni, niin ne ei enää vaivaa pienessä päässäni. Ja tietysti jos kirjoitteluni auttaa jotain muuta samojen asioiden kanssa painivia, niin aina vain parempi.

Mutta niin asiaan. Varasin eilen sitten jo etukäteen valmiiksi ajan gynelleni. Sain ajan jo heinäkuun loppuun, joten ehkä silloin ollaan jo vähän viisaampia elokuun kiertoa silmällä pitäen.

Juteltiin eilen mieheni kanssa seuraavasta etapista meidän yritystaipaleella eli niistä clomeista. Mieheni on ihan totaalisen ummikko näissä lapsettomuusasioissa. Hän ei kyllä ala itse tutkimaan asiaa, mutta kuuntelee kyllä mielenkiinnolla kun alan hänelle jotain sepustamaan. Noh kerroin hänelle, että olen varannut taas ajan gynelle ja aion kysyä häneltä clomeista. Kerroin myös, että clomien käyttöönotto vaatii seurantaultrausta ja mahdollisesti jotain yhdyntätaukoakin jos lääkäri kertoo, että nyt on monikkoraskauden riski. Mies otti kaiken infon positiivisena vastaan, vaikka vähän järkyttyikin ajatuksesta "seksilakko" :D

Juteltiin myös hieman meidän keskenmenneestä raskaudesta tai lähinnä siitä, mitä siinä kierrossa tehtiin ns. oikein. Muistelin, että meitä oli tuolloin purrut pieni treenikärpänen ja olimme juuri aloittaneet kunnon kunnonkohotuksen. Olisiko se ollut ratkaisu meidän ongelmaan? Silloin tuli oviskin oikeaoppisesti jo kp 15, mikä on siis erittäin harvinaista minulle. Siinä kierrossa meni kaikki muukin aivan nappiin, kun söin terolut kuurin kp 15-24, joten luteaalivaihekkin on ollut täysin ihanteellinen 14 päivää.

Musta tuntuu, että tämä yrittäminen on vaan niin pienestä kiinni. Jos vaan taas tulis yksi sellainen täydellinen kierto, missä kaikki menis nappiin.

Noh sitä täydellistä kiertoa odotellessa. Tänään aamulla tuntui jo hetkittäisiä menkkakramppeja, joten odottelen menkkojen alkavan hetkenä minä hyvänsä. Mitä aikaisemmin sen parempi. Pitäis nimittäin niistä viikonlopun juhlistakin jotenkin selvitä.

Tänään dpo 12.

P.S. Jos jotain positiivista, niin ainakin tässä kierrossa luteaalivaihe on jo pidempi kuin edellisen kierron 11 päivää. Wohoo!

Toivonsa menettänyt

Aina kun menkat ovat alkaneet lähestyä, niin olen kaivellut blogistani esiin postauksia siitä yhdestä kierrosta, jossa ihme tapahtui. Eli siis TÄSTÄ kierrosta.

Vertailen oireitani tuohon tärppi kiertoon ja petyn samantien kun huomaan, ettei oireet täsmää yhtään. Nykyään olen siis aivan sata varma jo heti oviksen jälkeen, että ei taaskaan tärpännyt ja turhaa edes piinailla. Ärsyttää. Vaikka olihan se nyt hienoa kokea ne raskauden ensioireet edes kerran elämässään, mutta nyt ne on vielä niin tuoreesti mielessä, että tiedän heti, ettei ole tosi kyseessä.

Noissa vanhoissa postauksissani on vielä selkeästi enemmän toivoa, mutta nykyään se on alkanut muuttua epätoivoksi. Epätietoisuus todellisista raskausoireista olikin siis vain hyvä asia. Hassua. Melkein toivoisin olevani täysin noviisi, mutta ne pari viikkoa muutti koko elämäni.

Tässä kierrossa ei ole ollut mitään erikoisia oireita. Ei hormoninäppyjä leuassa, ei huonoa oloa, ei enää edes kipeitä rintoja. Vain menkkoja enteilevää turvotusta, mutta toisaalta, tuli mökillä syötyä ihan laittoman paljon pullaa ja rieskaa, että turvotus selittyy varmasti silläkin. Aamulämpöjä en ole ehtinyt mittailemaan viikonloppuna, mutta unirytmin heitellessä, ne mittaukset tuskin kovin luotettavia olisivatkaan. Iltalämpö oli eilen vielä reilu 37 astetta, mutta eiköhän sekin kohta lähde laskusuuntaan päin.

Seuraavassa kierrossa en haluaisi ajatella lapsettomuutta, enkä mitään siihen liittyvää ollenkaan, mutta tunnen itseni ja mieleni todennäköisesti muuttuu heti kun alan tunnustelemaan mahdollisia ovisoireita. Ovis ei taidakkaan osua häämatkallemme, ellei se satu olemaan superlyhyt kierto ja ovis tulisikin oikeaoppisesti jo kp 14. En oikein jaksa uskoa siihen todennäköisyyteen. Yritän kuitenkin pitää yhden kierron verran taukoa kaikesta mittailuista (voi ei, mun kalenterisovellukseen tulee ihan hirveä gäppi) ja lähteä sitten ihan uudella energialla elokuun kiertoon :)

Elokuussa ajattelin varata ajan luottogynelleni ja tiedustella vähän mahdollisuuksiani Clomifeneihin ja jos hyvin käy, niin päästään testailemaan niitä sitten heti seuraavaan kiertoon. Vähän kyllä pelottaa noin vahvat hormonilääkkeet, mutta jospa se olisikin sitten se ratkaisu meidän ongelmiin.

Ohoh tulipahan sepustus :D

Palaillaan taas ja hyvää kesää kaikille!

Jussit!

Juhannuksesta on nyt selvitty. Ei tullut vauvauteluita, mutta parit vanhemmuusvinkit tuli sitten tulevaisuuteen. Noh katsotaan onko niille käyttöä...

Juhannusta oltiin viettämässä mieheni perheen mökillä ja säät hellivät meitä hyvin. Tehtiin paljon hyvää ruokaa, käytiin metsässä samoilemassa, heitettiin talviturkki ja nautittiin punaviinistä ja saunajuomasta auringon laskiessa. Hyttysiä oli kyllä paljon ja onnistuinpa jopa polttamaan olkapääni auringossa, kun en tajunnut ottaa aurinkorasvaa mukaan ollenkaan.

Juhannusaattona tapahtui myös yllättävä käänne kun Silja ilmoitti synnyttäneensä terveen tytön! Tyttö tuli parisen viikkoa etuajassa, mutta oli kyllä jo ihan kypsän kokoinen :D Sattuipa vieläpä niin hassusti, että nyt on äitillä ja tyttärellä myös sama syntymäpäivä. Hassua! Enää Eveliinan synnytys jäljellä ja sitten ei ole enää ketään ystävistäni raskaana. Pitkästä aikaa! Mutta eiköhän sieltä taas joku kohta yllätä raskausuutisilla....

Meillä olisi vielä viikko töitä kunnes koittaa ihana kolmen viikon loma. Ihan ensiksi on vuorossa ne yhdet häät ja sitten alkuviikosta lähdetään käymään itä-Suomessa sukuloimassa, sitten loppuviikosta lähdetäänkin jo meidän häämatkalle, jossa viihdymme yhden kokonaisen viikon. Matkan jälkeen hilpastaan taas mökille ja loman lopuksi on luvassa vielä yhdet festarit, joten tekemistä kyllä riittää.

Älkäätten siis ihmetelkö jos täällä on lomani aikana hieman hiljaista :)

Tänään on kp 33 ja dpo 10. Viime kierto kesti vain 34 päivää vaikka ovis tuli silloinkin vasta kp 23. Nyt siis voidaan taas odotella menkkoja mille päivälle tahansa alkavaksi. Ei kyllä vielä ole yhtään sellainen olo, että täti vielä olis tulossa, mutta jospa se loppuviikosta viimeistään saapuu parahiksi juuri loman alkuun.

Kattotaan miten käy.

Aurinkoista Juhannusta kaikille!

Tänään päästään vihdoin nauttimaan Juhannuksesta mökille! Käytiin jo eilen hakemassa meille vähän juhannussimaa :D eli siis pullo punaviiniä ja ehkä yhdet saunasidukatkin.

Ei muuta kuin ihanaa ja toivottavasti myös aurinkoista juhannusta kaikille! Tehdään paljon juhannustaikoja ja toivotaan paljon hedelmällisiä kesäöitä ;)

Vauvamasuja siellä, vauvamasuja täällä

Olen viimein saanut suoritettua pakolliset purukaluston huollot tässä viime päivinä. Sitähän aina kehoitetaan käymään hammaslääkärissä ennen raskautta ja viimeistään ennen lapsen syntymää, koska erilaiset tulehdukset suussa voi olla haitaksi pienelle jne. Nyt on sit sekin hoidettu kuntoon, että ihan valmiitahan tässä jo oltais yhtä sellaista pientä vastaanottamaan.

Nojoo, mutta pitemmittä puheitta. Kävin tosiaan tiistaina ensin suuhygienistillä ja eilen sitten ihan kunnon hammaslääkärillä ja silloin tiistaina se suuhygienistin aika oli varattu tuohon ihan meiän viereisen koulun hammashoitolaan. No mitäkö ihmeellistä siinä sitten on? No se, että siinä samassa tilassa on myös meiän lähin neuvola! Se neuvola mihin ehdin jo varata ajan plussatestin tehtyäni ja jonka jouduin sitten myöhemmin myös perumaan. Hammashoitolan puolelle päästäkseni, minun piti kävellä läpi sen neuvolan odotustilan, jossa oli jo heti aamusta paljon tuoreita äitejä ja sitten niitä vauvamasuja... että semmosta.

Myöhemmin päivällä, kun tulimme mieheni kanssa kotiin kaupasta törmäsimme hissin edessä meidän yläkerran naapuripariskuntaan, joilla on myös koiria, joten törmäämme heihin usein. Noh tällä kertaa ei tullutkaan koiria vastaan, vaan tällä emännällä olikin jo oikein komia vauvamasu! Tuli ihan puskista, vaikka toki kyllähän se oli odotettavissa, kun näyttävät olevan lähes saman ikäisiäkin kuin me. Tähän asti ne naapurit on olleet se "toinen koiraperhe" mitä meidän rapussa asustaa, mutta nyt siitä tuleekin vauvaperhe. Jahas. Päästyämme kotiin mies tokaisi, että "ootko sä nähnyt niitä koiria vähään aikaa?". Tajusin, että enhän mä ole nähnyt tai kuullut niitä vähään aikaa ollenkaan, vaikka yleensä ne kyllä vähintäänkin kuulee rapussa vähän väliä, mutta nyt ei mitään. Mies siihen sitten heitti vitsillä, että "eihän nyt yhen pienen ihmisen takia voi luopua omista koiristaan" ikäänkuin vähätellen oman lapsen asemaa perheessä. Tiedän, miehelläni on outo huumorintaju, mutta saa minut aina kuitenkin nauramaan :D

Olenkin viime aikoina huomannut pientä luovuttamisen makua myös mieheni olemuksessa. Aina kaikenlaisten raskaanaolevien naisten näkeminen tai pienten lasten näkeminen aiheuttaa hänessä jonkinlaisen suojatumismekanismin ja hän alkaa suoltaa enemmän tai vähemmän tyhmiä vitsejä suojellakseen itseään. Meidän lapsettomuus painaa myös hänen mieltään, mutta jotenkinhan tästäkin on selvittävä. Vaikka sitten huonolla huumorilla. Joku voisi pitää meitä ihan tunteettomina sekopäinä, mutta me kyllä tiedämme miten asian laita oikeasti on.

Me kaipaisimme jo niin paljon sitä omaa pientä, mutta aina ei voi voittaa.

Ei edes joka kerta.

Ylitse pääseminen

Mä oon alkanu pikku hiljaa taipumaan siihen ajatusmaailmaan, ettei meille koskaan sitä lasta tule. Toki ihmeitä tapahtuu ja eihän me olla vielä kaikkia oljenkorsia käytettykkään, mutta alan jo hyväksymään sen tosiasian, että minusta ei ole takoitus tulla äitiä.

Eilen kävelimme pitkin kauppakeskus Jumbon katuja ja valehtelematta varmaan joka toinen vastaantulija oli joko raskaana tai pienen lapsen äiti. Alkoi ärsyttää, että eikö täällä voi oikeasti olla yhtään "normaalia" ihmistä!! Ei mennyt kuin hetki, niin vastaan käveli yllättäen viimeisillään raskaana oleva ystäväni Eveliina. Siis mitä vit**a! En kokenut kuuluvani joukkoon. Siis miettikää! Tuli ihan sellainen olo, että minun ei ole tarkoitus olla täällä...kauppakeskuksessa! Eikö täällä voi enää edes "normaali" ihminen shoppailla rauhassa? Okei tiedetään, tiedetään...ylireagoin taas.

Olen alkanut jännittämään tulevaa juhannusta ja seuraavana viikonloppuna olevia mieheni puolen sukujuhlia. Pelottaa, että appivanhemmilta alkaa tulla vaan enemmän ja enemmän vihjailua vauvantekohommista ja menen aivan paniikkiin, kun mietin mitä niihin vastata. Olen ja kehittänyt päässäni pienen keskustelun siitä, kuinka paljastan kaikille meidän kärsivän lapsettomuudesta. Tai tavallaanhan me ei taas kärsitä lapsettomuudesta, koska keskenmenosta on vasta muutaman kuukausi, mutta kuitenkin. Mitä jos pahan paikan tullen meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kertoa, vaikka emme ole siihen valmiita. Mitä jos purskahdan itkuun kesken kaiken. Äsh ärsyttää!

Tiedän, että moni on sitä mieltä että kertominen helpottaa, mutta minua ajatus vain ahdistaa. Jos itse koen olevani epäonnistuja, niin miksei muutkin ajattelisi samoin minusta. En halua kokea arvostelevia tai sääliviä katseita, mutta en myöskään lapsista puhumisen välttelemistä. Mulle on ihan okei, jos muut puhuu lapsistaan ja mitä ne ovat tehneet(eli kaikkea sitä mitä en koskaan näe itse omien lapsieni tekevän) ja jos yhtäkkiä alkaisikin ahdistaa, niin ainahan voin poistua keskustelusta. Antakaa minun päättää mikä on minulle hyväksi ja mikä ei.

Tänään kp öö ....*tarkistaa kalenterista* 28 ja dpo 5. Hormonit näköjään jyllää, kun ärsyttää :D Anteeksi avautuminen. Kyllä tää vielä iloksi muuttuu. Huomenna ajetaan mökille!! Jippii!

Two weeks waiting

Tuo otsikon "kahden viikon odotus" ei tällä kertaa liitykkään oviksen jälkeisiin piinapäiviin vaan nyt odotellaa lomaa :D Kaks viikkoa töitä ja sit pääsee ansaitulle lomalle ja kaikkea kivaa on luvassa.

Mutta ennen sitä pitäis vielä siis tehdä kaikenlaista ja töissä alkaa hektiset lomaan valmistautumiset. Kiirettä on siis luvassa. Ja enää muutama päivä Juhannukseenkin. Ah ihanaa, pieni miniloma ennen oikeaa lomaani on ihan tervetullut.

Voinee siis huomata, ettei tällä hetkellä piinapäivät edes käväise mielessäni. Tänään on öö..... dpo 3? En usko raskauden alkaneen, joten en ota paineita nyt mistään. Kunhan vaan ei menkat alkaisi kesken juhannuksen vieton niin kaikki on siltä osin hyvin.

Oireista voinen kertoa sen verran, että tässä kierrossa on näköjään taas rinnat ja etenkin nännit ihan julmetun kipeät ja herkät. Oiskohan terolut vaikuttanut vaiko kenties Royal Gelee? No mene ja tiedä.

Ei mulla muuta tällä kertaa. Vielä neljä päivää niin päästään mökille...jipiiiiii!

Ohopsan!

No hupsista saatana. Pääsi ihan yllättämään....

Tänään siis kp 22 ja ovisplussahan se sieltä pärähti. Katoin ensin sivusilmällä, että ompas siinä tumman punainen tuo kontrolliviiva ja sit piti kattoa uudestaan, että hetkonen näenkö mä sen viivan kahtena ja sit huomasinkin, että testiviivahan kirkuu myös punaisena.

Ihan oli pakko kaivaa edellisten päivien testit esiin ja vaan tuijotella, että onko tämä totta oikeesti. Viime päivien viivat on ollut lähes olemattomia ja sit tuleeki ihan puskista tämmönen :D

Pakko oli sit viel varmistaa, et onko tuo nyt sit ihan varmasti positiivinen ja jos digikin kerran hymyilee, niin kai se on uskottava.

Tänään pistetään kunnon mattopainit pystyyn ja toivotaan, että sieltä joku sinnikäs kaveri hyppäis kyytiin ja pysyis siellä seuraavat 9 kuukautta :D

Pidetään peukkuja.

Hiljasta

Hiljasta on blogimaailmassa. Taitaa kaikki olla jo kesäloman vietossa :) Mikä on tietysti vaan hyvä asia. Vähän taukoa lapsettomuusasioista ja joillakin alkaa jo laskettu aikakin lähestyä.

Nojoo, mutta hiljasta on myös täällä, mun kropassa. Siis mitään ei tunnu tapahtuvan. Viivat ei tummu ovistesteissä, eikä lämmötkään ole noussut piirun vertaa. Lauantaina syön viimeisen terolut-pillerin ja jos ei ovis ennen sitä ehdi tulla, niin saattaapi olla, että menkat yllättää sittenkin juuri juhannukseksi. Prkl. Niimpä tietenkin.

Taitaa olla vaan perus lähestyvästä lomasta johtuvaa stressiä, kun kierrot taas venyy ja venyy. Sillon kun ei vielä edes yritetty raskautua, niin mulla oli aina kesällä lomien aikaan sellainen yksi huomattavasti pidempi kierto. Kroppakin on siis ihan totaalisesti lomalla. Ehkä mun on siis myös käännettävä pian mun aivot off-asentoon tässä yrittämisasiassa ja vaan antaa kiertojen venyä. Korjataan asiaa sitten syksyllä :D

Ainiin yks oire mun pitää vielä kirjottaa tänne muistiin, eli rinnat on jostain syystä ollu nyt erityisen kipeät. Himotkin on ollut ihan huipussaan, mutta johtuuko se sitten saapuvasta ovulaatiosta vai terolut-kuurista.

En tiedä yhtään enää mistään mitään.

Puhutaanko lapsettomuudesta?

Olen viimeaikoina huomannut lapsettomuuden tulleen esiin erilaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa yhä useammin ja useammin.

Esimerkiksi katsottiin tuossa viikonloppuna mieheni kanssa elokuva The big short. Elokuvahan siis kertoo talousasioista(ts. finanssikriisistä), ja eikä näin ollen liity mitenkään lapsettomuuteen, mutta siinäkin ihan vain ohimennen siivuttiin erään naishenkilön "odotuksen odottamisesta" eli toisin sanoen lapsettomuushoitoihin menosta yms. Toinen tapaus tuli vastaan eilen, kun katsoin digiboksilta pari jaksoa tuota uutta hero-kanavan sarjaa Mistresses. Siinä Alyssa Milano näyttelee naista, joka yrittää saada miehensä kanssa lasta. Siinä mainittiin ovulaatiot ja tutkimukset ja jopa lapsettomuusblogit, haha :D

Ja siis näitä tapauksia tulee vähän väliä ihan puskista. Olisko ollut jopa Simpsoneissa joskus joku aiheeseen liittyvä vitsi. En muista sen enempää, mutta herää vaan kysymys; onko lapsettomuus yleistymässä vai otetaanko asia vain helpommin puheeksi? Toisin sanoen onko lapsettomuuden tabu viimein raukeamassa? Vai onko evoluutio menossa pikku hiljaa vaan huonompaan ja huonompaan suuntaan ja tämä on merkki jostain sukupuuttoon kuolemisesta? Menipäs vakavaksi :D

Vai johtuuko tämä kaikki vain yksinkertaisesti siitä, että painin itse näiden asioiden kanssa? Ennenhän leffat oli täynnä vaan pelkkiä yllätysraskauksia, mutta nyt myös keskenmenoja ja lapsettomuushoitoja.

Mitä te olette mieltä? Oletteko huomanneet saman ilmiön?

Eipä tietenkään!

No ei se ovis sitten tullutkaan viikonloppuna, mutta eilen alkoi viiva jo olemaan huomattavasti tummempi kuin edellinen. Jospa se siitä tummuu entisestään vaikkapa tänään tai huomenna. Hope so.

Toisaalta oon kyllä ihan tyytyväinen, ettei ovis ilmaantunutkaan vielä viikonloppuna, koska sehän meinaa vain sitä, ettei menkat myöskään sitten ilmaannu ikävästi juhannukseksi. Jipii! Taas voidaan todeta kätevä "win-win situation" :D

Ihan käsittämätöntä, että juhannus on jo parin viikon päästä. Kui tää aika taas vaan rientää. Sit alkaakin jo päivät taas lyhenemään ja kohta päästään taas odottelemaan joulua. Jep, joulu mainittu! :D

Ei mulla muuta. Mukavaa maanantaita kaikille!

Kierronpäivä 16

Ei oo oikein mitään erikoista kerrottavaa. Unohdin eilen tehdä ovistestin, mutta en usko ovulaation vielä tapahtuneen. Valkovuoto on lisääntynyt huomattavasti, mutta ei ole vielä sitä kuuluisaa kananmunan valkuaista havaittu. Veikkaan, että tuo selkeästi lisääntynyt valkovuodon määrä on Royal Geleen ansiota. Aamulämpö on viime päivinä vain laskenut, mutta tänään se oli taas lähtenyt noususuuntaan. Toivottavasti se meinaisi sitä, että ovulaatio tapahtuu viikonloppuna. Olis niin kiva jos tämä olisi taas hieman lyhyempi kierto.

Ainiin oon huomannu hassun sattuman, nimittäin mulla on nyt viimesen puolen vuoden aikana sattunu ovis ja menkkojen alkamispäivä just suoraan viikonlopulle tai ainakin suurinpiirtein viikonlopulle eli to-su. Taitaa kierto mennä siis aika pitkälti täysien viikkojen mukaan. Joskus aikoinaan, kun en vielä edes tajunnut laskea kierron päiviä, laskin viikkoja. Luulin, että kun puhuttiin että kuukautiset tulee aina neljän viikon välein, että se menee sillein, että viikko menkkoja, sit neljä viikkoa normaalia ja sit taas viikko menkkoja. Silleen se mulla ainakin meni kutakuinkin. Vasta myöhemmin tajusin, että mulla onkin viiden viikon kierto. Nuorempana päättelin menkkojen alkamispäivän siten, että jos vaikka viime kuussa alkoi kuukauden 15. päivä, niin seuraavassa kuussa se alkaa noi 2-3 päivää myöhemmin, eli 17-18. päivä. Siitähän tuleekin jo se noin 34 päivää eli viitisen viikkoa.

Käytännössähän mulla siis on aina ollut ihan säännöllinen kierto, mutta vaan vähän pidempi kuin sen 28 päivää. Joten kannattaako mun edes tavoitella sitä neljän viikon kiertoa, jos mulle normaali onkin se 34 päivää?

On tämäkin kunnon matematiikkaa kerrassaan. Voi niitä aikoja, kun ei edes vielä tajunnut mistään säännöllisistä kierronpäivistä ja ovulaatioista tai mistään muustakaan mitään. Sitä vaan odotti, että menkat alkaa lähipäivinä ja ajatteli, että voi kunpa niitä ärsyttäviä menkkoja ei olisi edes olemassa :D

Njoo mutta tällaista mä taas pohdin pienessä päässäni tällä kertaa.

Ei muuta ku hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! :)

Kiinnostuksen loppu

Tänään on kp 14 ja huomenna pitäisi taas aloittaa terolut-kuuri. Tiettekö, ei kiinnostais yhtään. Ei oo yhtään semmosta samanlaista intoa kuin aiemmissa tero-kierroissa, vaan nyt on sellanen fiilis, ettei tässä kierrossa ole enää mitään uutta ja jännittävää. Kaikki on jo koettu.

Tuntuu siis vähän pakkopullalta tuo terolut-kuuri, mutta otetaan nyt, niin päästään sitten siitäkin eroon. Seuraavassa kierrossa otan kyllä kunnolla lomaa kaikesta lämpöjen mittailuista ja tikutteluista ja kaikista. En halua vilkaista testeihin päinkään :D Ainoa huono puoli on tietty se, etten välttämättä tiedä onko sillon sitten menkat myöhässä vai ei, mutta toisaalta ainahan mulla on loman aikaan vähän menkat myöhässä. Kroppakin on niin sanotusti lomalla sillon, haha. Ei siis tarvi stressata siitäkään.

Nyt siis vielä tässä kierrossa luvassa hieman tikuttelua ja ovisjännäilyä. Ei oo vielä tullut ovisplussaa, vaikka vähän ennakkotunnustelinkin jo jotain oireita. Liukasta on jo sen verran, että ehkä se ovis tulee viikon sisällä, jos ollenkaan. Lämmötkin vielä toistaiseksi vain ihan vähän yli 36 astetta.

Noh kattellaan.

Asennekysymys

Yritän nyt näin kesän kunniaksi tehdä vähän irtiottoa lapsettomuudesta murehtimiseen, koska täytyyhän elämässä nyt olla muutakin kuin vain kiertojen vahtaamista ja odotuksen odottamista.

No mitenkäs se sitten onnistuu? No vaikka ihan tekemällä kaikenlaisia kivoja suunnitelmia kesälle! Esimerkiksi ostin eilen pitkästä aikaa liput festareille. Jee festarikesä! Se on sellaista tekemistä missä mielellään ei olis raskaana, mutta jos sitten ihme sattuisikin, niin ei haittaa. Kyllä siitä aina selvitään, ja jos pahoinvointi iskee, niin ei välttämättä edes kauheasti erotu joukosta. Haha! :D

Täytyy muutenkin ottaa positiivisempi asenne ja ajatella "epäraskautumista" enemmänkin sellaisena win-win tilaisuutena. Esim. jos ihme ei tapahdu ennen häämatkaa, niin sittenpähän ainakin voin nauttia Kroatialaisista viineistä. Jee, en malta odottaa! Sit jos taas sattuiskin tapahtumaan ihme, niin voidaan aina ostaa matkamuistoksi pullo viiniä ja korkata se sitten jos/kun se lapsi saadaan terveenä maailmaan.

Kehotankin nyt siis kaikkia ottamaan sellaisen "aina voittaa"-asenteen ja nauttimaan täysillä kesästä! :)

P.S. anteeksi yltiöpositiivinen postaus :D Mulla on nyt vaan niin hyvä fiilis, kun voi odottaa jotain varmasti kivaa tapahtuvan. Toivottavasti positiivisuus tarttui vähän muihinkin ;)

P.P.S. Ainiin, unohdin jo, että meillä on yhdet häätkin vielä tuossa heinäkuun alussa eli jos ei tärppää nyt, niin ei ainakaan tarvi sitten yrittää piilotella raskautta appivanhemmilta :) Ei haittaa!

Baby showereista selvitty!

Tiettekö mitä mä just tajusin! Edelliseen postaukseen viitaten, mä tajusin, et kaikki nuo ennakoivat ovulaatio-oireet täytyy tietysti johtua Royal Geleestä! Mähän siis oletin, että tämä kierto olis taas sellainen pidempi kierto, mut nyt olen huomannut jo ihan selkeesti lähenevän "liukkaan kelin varoituksen" eli ovis saattaakin ilmaantua aiemmin kuin oletinkaan. Olen toki lukenut ja myös kokenut aiemmin, että Royal Gelee auttaa bongaamaan ovulaation helpommin, kun oireet on paljon selkeämmät, mutta en vaan muistanut, että ne näin selkeästi ilmenisi :D Nojoo, mut palataan tähän myöhemmin, kun olen ihan oikeasti bongannut sen oviksen. Täytyy varmaan pikku hiljaa aloittaa tikuttaminen. Jännää.

Mutta niin, tuohon otsikon aiheeseen. Järkättiin siis lauantaina Siljalle yllätys baby showerit ja ne onnistuikin ihan täydellisesti. Silja oli täysin yllättynyt, mutta liikuttunut. Paikalla oli jopa 7 lasta joista kaksi oli vastasyntynyttä vauvaa. Vähän erilaiset baby showerit siis. Olin kuitenkin ainoa lapseton ja koska aihe oli kuitenkin ne lapset ja raskaus jne. niin en kovinkaan paljoa pystynyt keskusteluihin osallistumaan, mutta samapa tuo. Olin kuitenkin aidosti onnellinen tulevan äidin puolesta.

En kuitenkaan täysin selvinnyt ilman huomiota, nimittäin Silja tokaisi, että seuraavaksi on sitten meidän vuoro tehdä lapsia. Noh mitä tuohon nyt sanoisi, kun olet puoliksi tuntemattomien ihmisten seurassa. "Vielä ei ole kiire" tokaisin. Keskustelu onneksi siirtyi aika pian muihin aiheisiin piinaavien vauvauteluiden jälkeen.

Kello alkoi olla jo kuusi ja meidän oli aika lähteä. Sain Sannalta kyydin kotiin, mutta en selvinnyt tuosta matkasta vauvauteluitta. Sanna kyseli, että onko minulla vauvakuumetta ja miten muiden raskaudet ovat minuun vaikuttaneet. Heitin taas ympäripyöreitä vastauksia, että en kärsi vauvakuumeesta ja muiden raskaudet eivät vaikuta minuun mitenkään erityisesti, mutta koen silti aika ajoin olevani hieman ulkopuolinen. Puhuimme myös Tiinan vauvakuumeesta ja totesimme, että he varmasti jo yrittävät toista lasta. En ole siitä yhtään yllättynyt, mutta olisin toivonut kuulevani asiasta suoraan Tiinalta.
Puhuimme Sannan kanssa myös siitä, että raskauden yrittäminen on hyvin arka aihe, mutta valitettavasti myös jollain tapaa tabu, että siitä ehkä pitäisi pystyä puhumaan enemmän. Olin asiasta erittäin samaa mieltä, mutta en siltikään pystynyt vielä kertomaan Sannalle meidän tilanteesta. Se oli jo niin lähellä, etten vaan läjäyttänyt totuutta ilmoille kahden vuoden yrittämistaipaleesta ja keskenmenosta ja kaikesta, mutta ei. En vaan pystynyt. En pystynyt olla ajattelematta liian tarkkaan sen seurauksia. En ole vielä valmis. Olenkohan koskaan...

No mutta baby showereista on nyt kuitenkin selvitty hengissä ja voi taas huokaista helpotuksesta :D

P.S. Ainiin, annoin sittenkin sen itse tekemäni vauvan mekon Siljalle ja hän oli liikuttua kyyneliin. Hän lupasi säilyttää sen ikuisesti muistona ja sekös lämmitti sydäntäni ♥

P.P.S Ihan paras baby shower "leikki" oli kun tuleva äiti heitti vaipan, jonka sisällä oli suklaamuna, kaikille vieraille otettavaksi kiinni, niinkuin morsiuskimpun ikään, ja kopin saanut on sitten seuraavaksi raskaana :D

P.P.P.S. En saanut koppia -_-

Kasvukipujako?

Heipä hei, tänään mennään jo kierronpäivässä 7 ja kesäkuukin on jo täällä. Aika tuntuu taas rientävän, mikä on toki ihan vaan hyvä asia.

Luulis, että kohta kahden vuoden yrittämisen jälkeen alkais jo tuntemaan oman kroppansa ihan läpikotaisin, mutta olen taas havainnut jotain "uutta". Nimittäin olen tässä parina päivänä tuntenut lievää kipua lantion seutuvilla, pääasiassa vasemmalla puolella, ja mietinkin, että voiko munasolun kasvun tuntea? Eli siis voiko munasolu aiheuttaa ns. kasvukipuja jo reippaasti ennen ovulaatiota??

Toinen juttu mikä taas arveluttaa, niin on se, että nämä kivut tuntuu vasemmalla puolella, minkä olen tähän asti aina mieltänyt juurikin siksi hitaammaksi munasarjaksi. Kuten ehkä moni pitempään blogiani seuranneet ovat huomanneet, niin olen puhunut paljon minun hitaista ja nopeista kierroistani ja näin ollen myös todistetusti tuo hidas kierto on yleensä tapahtunut nimenomaan vasemmassa munasarjassa. Ei tietenkään aina munasolut irtoa vuorotellen vasemmalta ja oikealta, mutta itselläni olen havainnut näin yleensä käyvän. Nyt tosin viime kierrot ovat olleet sekaisin maaliskuussa tapahtuneen keskenmenon takia, mutta eiköhän siitäkin ole kroppa jo pikkuhiljaa toipumaan päin.

Mutta niin, nyt saadaan TAAS jälleen kerran jänskätä, että tuleeko ovis ajoissa vai vasta terolut kuurin jälkeen. Olis meinaan aika siistiä, jos tuo edellinen terolut kierto oliskin oikeasti vaikuttanut niin, että mun hitaampi munasarja olis havahtunut vähän kiihdyttämään tahtiaan :D Kuis hienoo se olis!

No mutta, aika näyttää!