Toinen perhevalmennus

Mä en tiedä mikä ihme muhun on nyt tällä raskausviikolla iskenyt, mutta tunteet on nyt jotenkin ihan pinnassa koko ajan. Maanantaina sain ihan totaalisen hermoromahduksen. Tein raivokkaasti kotitöitä, vaikka olisi ehkä ollut parempi vain levätä. Tiskasin ja pyykkäsin ja laitoin ruokaa ja kun mies myöhään illalla tuli töistä kotiin, niin aloin vain raivota kaikesta turhasta, niinkuin tiskaamisesta, pyykkäämisestä ja ruuanlaitosta :D Ihan kuin kaikki olis ollut hänen syytään, että mun oli jotenkin pakko jääräpäisyyksissäni hoitaa kaikki asiat, vaikka olisin ihan hyvin voinut vain levätä. Se yö meni sitten itkiessä ja seuraavana aamuna olinkin sitten ihan silmät turvoksissa lähdössä taas töihin.

Luin sitten taas tapani mukaan tuon vaihtuneen raskausviikon "tapahtumat" netistä ja vau.fin lukikin osuvasti näin:

"Kun olet raskaana, ovat kaikki tunteesi tavallista voimakkaampia. Huomaat, että yhä useammin joudut hillitsemään itseäsi - ainakin, jos et halua alituiseen raivota tai kyynelehtiä. Raskausaika voi olla hyvää aikaa henkilökohtaiselle kasvulle. Opit luottamaan omiin tunteisiisi toimimaan odotusajan jälkeenkin itsellesi ja lapsellesi parhaalla tavalla. Nämä tunteet ovat olennainen osa äidinvaistoa."

Jahas, ai sitäkös se vain olikin. Henkilökohtaisen kasvun paikka :D Joku hormonijuttu tässä nyt on kyllä pakko olla taas mukana, kun tähän asti niin täydellinen "raskaushehkuni" on alkanut taas leuan alueelta muistuttamaan varhaisimpia teinivuosia. 

Mutta niin. Taas otsikon aiheeseen, eli meillä oli tänään tuo toinen perhevalmennus, jossa aiheena oli imetys ja synnytyksen jälkeinen elämä. Pakko taas sanoa, että vaikka mä olen jo tosi paljon asioita lukenut valmiiksi myös ihan netistä ja lehdistä ja kirjoista, niin jotenkin ne vaan tuntuu konkreettisemmalta, kun joku ammatti-ihminen niistä luennoi. Tai ehkä mä oon vaan jotenkin skeptinen. Valmennuksen aihe alkoi periaatteessa siitä mihin viimeksi jäätiin, eli synnytykseen. Nyt "luento" alkoi siis siitä, kun vauva sitten viimein nostetaan siihen äidin rinnalle ja mitä kaikkea sitten tapahtuukaan. Katsottiin tuohon hetkeen ja imetykseen liittyvät muutamat videot Naistalo.fin sivuilta, jotka itseasiassa olinkin jo käynyt katsomassa itse jo joskus alkuraskaudessa, hehah. Noh ainakin nyt myös mies joutui ne katsomaan, muahahaha.

Imetysosion jälkeen paikalle saapui eräs tuore äiti, kahden kuukauden ikäisen vauvansa kanssa. Kyseessä oli ikäänkuin paneelikeskustelu, kun hoitajat siinä sitten esittivät kysymyksiä tälle äidille ja toki myös me olisimme saaneet kysyä häneltä jotain, mutta nuo hoitajien kysymykset olivat jo itsessään niin hyviä ja mielenkiintoisia, etten siinä hötäkässä keksinyt oikein mitään. Tuo kyseinen äiti oli siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että hänen synnytyksensä oli ollut erittäin nopea ja helppo vaikka siis kyseessä olikin nimenomaan ensisynnyttäjä. Häneltä oli siis mennyt lapsivesi ja melkein heti sen jälkeen supistukset olivat alkaneet tosi voimakkaina ja tiheinä ja synnärille saapuessaan hän olikin jo 9 senttiä auki, eli suoraan synnyttämään vaan. Kuulostaa melkein kuin elokuvissa tapahtuvalta synnytykseltä :D 

Musta oli tosi kiva kuulla tuollaisen ihan tuoreen äidin kokemuksia ja hyviä vinkkejäkin saatiin. Yks mikä jäi ihan erityisesti mieleen oli se, kun hän kertoi tehneensä ennen synnytystä sellaisia kyykkyharjoituksia. Siinä sitten hoitajakin totesi, että jo näilläkin viikoilla on hyvä muuttaa istuma-asentoaan mahdollisimman leveäksi ja vältellä jalat ristissä istumista, mikä osui kyllä niin hyvin omalle kohdalle, koska istun tosi usein nimenomaan jalat ristissä. Se auttaa siis vauvaa laskeutumaan "lähtökuoppiinsa".

Lopuksi meillä oli vielä sellainen hauska peli, mihin osallistuttiin jokainen omalla älypuhelimellaan. Kyseessä oli siis sellainen tietovisan tyyppinen peli, jossa sai mahdollisimman nopeasta oikeasta vastauksesta pisteitä ja lopuksi sitten eniten pisteitä kerännyt voittaa. Kysymykset oli juurikin synnytys- ja imetysaiheisia. Ihan hauska loppukevennys tuolle valmennukselle. Tykkäsin!

Mutta semmosta taas tällä kertaa. Saa nähdä miten tässä loppuviikosta selvitään, kun tänne etelään on luvattu "luistelukelejä" eli toisin sanoen pitää varmaan nyt viimeistään käydä ostamassa ne nastat kenkiin, että tämä liitoskivuista kärsivä mamma pääsee joskus vielä liikkumaankin.

Alina ja pikkujäbä rv 32+3

Ensimmäinen perhevalmennus

Eilen oli taas pitkästä aikaa ihan kamala päivä. Heti jo aamulla herätessä totesin, että nyt ei oo hyvä päivä tulossa. Jostain syystä joka paikkaa vähän kolotti ja olo oli muutenkin tosi epämukava, vaikka olin kerrankin mennyt ihan ajoissa nukkumaankin.
Töissä oli hirveä stressi, kun mun piti opettaa tulevalle tuuraajalleni vähän taas jotain uusia asioita, mutta pää löi ihan tyhjää. Sitten sain yhtäkkiä varmaan jonkun migreeniä enteilevän kohtauksen, kun aloin nähdä outoa väreilyä/aaltoilua oikealla näkökentässä. En meinannut nähdä tietokoneen näytöltä kunnolla tekstiä ja olo oli hutera. Kollega vaan toitotti vieressä koko ajan "tee sitä, tee tätä" ja vastasin vain kaikkeen "joo" tajuamatta yhtään mitään mitä hän sanoi. Söin pari keksiä ja join teetä ja hetken päästä olo onneksi helpotti. Liekkö ollut alhainen verensokeri tjms. Perjantainen sokerirasitus jännittää nyt taas entistä enemmän.
Sain jotenkin työt tehtyä, vaikka työpäivä venyikin ylitöiksi. Hain kotimatkalla postista tilaamiani lähetyksiä ja raahasin jättimäistä pahvilaatikkoa uupuneena ja kaikkensa antaneena kotiin. Kotona totean, että meidän koiralla on nyt vuorostaan vatsatauti ja ryhdyn siivoamaan vahinkoa lattialta, ennen kuin raahaudun vielä viemään koiran ulos lenkille. Mieskin oli jäänyt ylitöihin ja saapui vasta puoli kasin aikaan kotiin. Ihan paska päivä. Onneksi lohdutukseksi avasin tilaamani paketit ja sieltä paljastui kaikkea ihanaa vauvahömppää :D

Nyt on pikkujäbälle sukkia :D

Mutta niin, taas otsikkoon viitaten. Eli oltiin tänään meiän elämämme ensimmäisessä perhevalmennuksessa, joka järjestettiin ihan meidän oman neuvolan tiloissa. Jeiii, taas yksi uusi kokemus lisää :D Tosiaan tuo perhevalmennus on kuulemma tehty nyt ihan uusiksi ja pitäisi olla jossain määrin parempi kuin edellinen. En yhtään tiedä minkälainen se ennen on ollut, mutta olen kuullut paljon huonoja kokemuksia siitä. Meidän perhevalmennus koostui (esittelyjen jälkeen) aluksi noin tunnin kestäneestä "luennosta" synnytykseen ja kivunlievitykseen liittyen, yhdestä ryhmätehtävästä, sekä lopuksi vielä parisuhteeseen liittyvästä valmennuksesta. Me ei tuohon loppuosioon jääty ollenkaan, koska se kuulosti meidän mielestä vähän turhalta näin yli kymmenen vuoden parisuhteen jälkeen. Jos joku on sen osion käynyt, niin saa toki kertoa kokemuksia :D

Itse tykkäsin ainakin tuosta ns. luento osuudesta (eli powerpoint esitelmästä), missä kerrottiin lähinnä just niitä asioita, mitä olen miettinytkin, eli missä vaiheessa sinne synnytykseen olisi hyvä lähteä ja miten se synnytys sitten loppujen lopuksi etenee ja mitä tapahtuu sen jälkeen, kun vauva on saatettu maailmaan. Tietty paljon asioita olen kuullut ja lukenut jo etukäteenkin, mutta jotenkin noiden hoitajien kertomana ne asiat jotenkin vielä konkretisoituivat entisestään. Ainakin nyt kun ollaan molemmat miehen kanssa käyty tuolla perhevalmennuksessa, niin saatiin ihan hyviä keskustelun aiheita tulevasta synnytyksestä. Ehkä se tuleva synnytys konkretisoitui nyt vähän enemmän hänellekkin.

No sitten siellä oli se ryhmätehtävä. Tuossa valmennusyhmässä oli yllättävän monta paria ja pari odottavaa äitiä ilman puolisoitakin löytyi. Ikäskaala oli aika laaja tai näin ainakin veikkaisin. Ei ollut pelkkiä parikymppisiä, vaan ehkä enemmän näitä kolmenkympin tietämillä olevia ja ehkä vähän vanhempiakin ensiodottajia. Ryhmätehtävässä meidän jaettiin kahteen ryhmään, eli miehiin ja naisiin ja tehtävänä oli kirjoittaa ylös vähän asioita, joita toivotaan synnytyksessä olevalta tukihenkilöltä. Oli hauska huomata, miten kaikki oli vähän ulapalla koko asiasta, koska eihän me nyt ensisynnyttäjinä tiedetä yhtään mitä siellä sitten oikeasti tapahtuu :D Toivottiin kuitenkin paljon tukea ja lohtua ja paljon ymmärrystä vaihteleviin mielialoihin, haha.

Oli ihan hauska käydä tuolla perhevalmennuksessa ja nähdä myös muita samassa tilanteessa olevia. Söpöt pallomasut kaikilla :D Uskon, että me osallistutaan vielä siihen toiseenkin valmennukseen, jos se vaan sopii mieheni työtilanteeseen. Siellä oliskin sitten aiheena synnytyksen jälkeinen elämä eli tuleva vauva-arki ja ilmeisesti joku kyseisessä tilanteessa elävä tulee vähän jopa kertomaan myös omia kokemuksiaan. Jännää.

Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut perhevalmennuksesta?

Tällaista taas tällä kertaa. Perjantaita odotellessa. Pitäkää peukkuja, ettei sokerit pauku ihan totaalisesti yli.