Rv 30

Tuntuu, että viimeiset 12 kuukautta on ollut vaan koko ajan pelkkää alamäkeä, ettei ole kauheasti tehnyt mieli tulla tännekkään raapustelemaan tuntoja syviä. Tämän vallitsevan pandemiatilanteen lisäksi, me ollaan jälleen jouduttu kohtaamaan huonoja uutisia kerta toisensa jälkeen. Tällä kertaa meille äärimmäisen läheinen henkilö on sairastunut syöpään ja se vaikuttaa suuresti myös meidän arkeen. Tuntuu, ettei elämässä ole enää mitään positiivista ja se vaikeuttaa myös huomattavasti tästä raskaudesta tulevasta vauvasta nauttimisen. Me tietysti yritetään pysyä positiivisena, mutta välillä liika on vaan liikaa.

Masu kasvaa ihan hirmuista vauhtia. Liekkö vaan pelkkää bebeä vai ehkä vähän myös herkkukiloja. Sokerirasituksessa ei onneksi kuitenkaan ollut mitään huomautettavaa. Kaikki oli hienosti viiterajojen alapuolella. Masu on kuitenkin kasvanut sf-mitan mukaan alemmalta käyrältä keskikäyrälle ja sen olen myös saanut tuntea. Viimeisen kolmanneksen myötä onkin sitten tullut kaikki mukavat ähinät ja puhinat liitoskipuineen ja lievää närästystäkin aina silloin tällöin. Ei kuitenkaan yhtä voimakkaasti, kuin edellisessä raskaudessa. Vielä ei ole tarvinnut öisin turvautua tuplatyynyyn ja rennieen. Selkä on vielä toistaiseksi kestänyt ihan hyvin, mutta silmissä näkyy välillä omituisia näköhäiriöitä. Ihan satunnaisesti saattaa tulla sellaista rätinää ja salamointia oikeaan näkökenttään ja se kestää ehkä noin 10-15 min. Kysyin asiasta neuvolasta ja se kuulemma liittyy verenpaineisiin. Mulla kun on ollut ne nyt alkuraskaudessa ainakin tosi matalalla verenpaineet, niin äkilliset isommat muutokset voi aiheuttaa erilaisia oireita. Vielä ainakaan toistaiseksi ei ole ollut pänsärkyä tai vatsakipuja eli raskausmyrkytyksestä ei ole vielä kyse. Ainakaan toivottavasti. Onko kellään muulla ollut näköhäiriöitä raskauden aikana?

Pikkuveli tuntuu olevan veljensä tapaan erittäin vilkas tapaus. Liikkeitä ei ole todellakaan tarvinnut seurailla erikseen vaan sitä myllerrystä on saanut tuntea kaiken aikaa. Jotain pientä rytmiäkin olen saattanut havaita. On aamujumpat ja lounasjumpat. Päivällä saattaa olla vähän enemmän lepoa, kun olen enemmän liikkeellä itse. Illalla saattaa olla myös vähän hiljaisempaa hetkittäin, mutta siinä vähän ennen kymmentä alkaa sellaiset iltajumpat, että on turha edes yrittää käydä vielä nukkumaan. Nukkumaanmeno onkin usein venähtänyt sinne kymppiuutisten jälkeen, vaikka olisin kuinka tsippi päivän jälkeen. Lepäilyä en olekkaan sen koommin päässyt harrastamaan, sillä esikoinen pitää kyllä koko ajan liikkeessä. Vielä pitäisi sen kymmenisen viikkoa jaksaa masun kasvattelua.

Töissä stressi kasvaa vaan loppua kohden enemmän ja enemmän. Jäljellä olisi vielä viisi viikkoa. Tuuraajalle olisi opetettavaa vielä ihan käsittämätön määrä ja tuntuu, että koko ajan tulee lisää ongelmia ratkottavaksi. Lisästressiä tuottaa työnantajan antamat uudet etätyösäännöt eli 50/50 pitäisi olla toimistolla. Viitisen viikkoa (joista yhden olin flunssassa etätöissä) olen nyt tehnyt töitä 50/50 toimistolla ja etänä ja voi luoja miten uupunut olen ollut. Toimistopäivinä olen ollut niin väsynyt, että olen vain äksyillyt kotona miehelle ja esikoiselle, että on ollut pakko vaan mennä ovet paukkuen makkariin nukkumaan päiväunia. Hävettää ihan, minkälainen hirviö olen ollut. Etäpäivinä olen jaksanut todella paljon paremmin ja saanut tehtyä myös vähän kotitöitäkin ja leikittyä paremmin esikoisen kanssa. Onneksi nyt saimme sovittua esimiehen kanssa, että läsnäolopakko toimistolla olisi vain 1pv/vko. Se helpottaa varmasti myös minun jaksamistani huomattavasti, eikä tarvitse hakeutua sairaslomalle ennenaikaisesti. Toivottavasti nyt pysytään vaan terveinä, sillä ainakin päiväkodissa oli tällä viikolla noin 70% lapsista kotona sairastelemassa. 

Noh pelkäksi valitukseksihan tämä teksti nyt taas meni. On niin vaikea löytää mitään positiivista oikein mistään tällä hetkellä. Oli tarkoitus pyytää kavereita Halloweenina kylään syömään ja viettämään mukavaa iltaa, mutta saa nyt nähdä toteutuuko sekään. 

Kertokaa mulle jotain piristäviä asioita :D

P.S. Johtuuko vaan tästä omasta raskaustilasta vai onks nyt vaan kaikki julkkikset samaan aikaan raskaana tai just saanut lapsen? Onko kukaan muu huomannut samaa?

10. raskausviikko (9+0)

Viimein pyörähti ensimmäinen kymmenviikkoinen. Tuntuu tosi epätodelliselta, että ollaan päästy taas näin pitkälle ja vieläpä ilman mitään ylimääräisiä Lugesteron tai Primaspan säätöjä. Kaikki on mennyt uskomattoman hyvin. 

Viikko sitten oli jo ensimmäinen neuvolakäyntikin. Tai käynti ja käynti. Se tapahtui näin poikkeutilanteessa oltaessa etänä eli siis puhelimitse. Käytiin läpi yleisesti ihan vaan perustietoja ja minkälainen vointi on ollut. Neuvolan hoitaja on sama kuin esikoisellakin, joten ei tarvinnut hirveästi ylimääräistä löpistä. Labraan piti taas varailla aikaa ja uutena juttuna, nyt myös ultra-ajat varataan itse netistä. Ainakin siis näin meillä päin. Vähän taas pohdiskeltiin tuota mun kiertoa, kun se ei ole tosiaan mistään kaikkein tasaisimmasta päästä ja nyt, kun en ole käynyt varhaisraskauden ultrassa, niin en tosiaan tiedä ihan satavarmaksi, että millä viikoilla oikeasti eletään. Vaikka kyllähän mä sen ovulaation tikulla nappasin, niin periaatteessa kyllä tiedän aika satavarmaksi missä mennään. Tai ainakin 99 prosenttisesti varma.

Olen seuraillut taas Preglife sovelluksella, että mitä milläkin viikolla tapahtuu, niin äidin kropassa, kuin alkionkin kehityksessä. Tai nyt kai voidaan alkaa jo puhumaan sikiöstä, iih! Hyvin ajankohtaisia tuntuu olevan, että siinäkin mielessä uskoisin olevani oikeilla viikoilla. Pahoinvointia on edelleen päivittäin ja välillä on ihan todella vaikeaa saada mitään alas. Parasta on taas kerran mandariinit, nektariinit ja tomaatit. Näitä mä täällä popsin vähintään tunnin välein. Vaikka en ihan ylettömiä määriä kykene syömäänkään, niin turvotus on ihan järkyttävää koko ajan. Siis aivan koko ajan. Se ei helpota millään ja housut ja kireät paidat tuntuvat tällä hetkellä ihan todella tukalilta. Onneksi olen pääasiassa voinut erakoitua vain kotona, mutta on jotenkin ihan todella rötväle olo. En osaa kuvailla tätä olotilaa sen paremmin :D 

Mitään liikuntaa en ole kyennyt harrastamaan taas pariin viikkoon. Mies käy varmaan joka päivä tekemässä jotain treeniä ja itse haluan vain nukahtaa sohvalle. Väsymys rasittaa edelleen, vaikkakin ei onneksi ihan niin pahasti, kuin ensimmäisillä viikoilla. Semmoinen yleisvoimattomuus vallitsee koko ajan ja jos jotenkin jaksan raahautua esikoisen kanssa ulos metsäseikkailulle, niin olo sen jälkeen on kuin maratonin juosseella. Siis mä en tajua mihin mun kunto on kadonnut näin nopeasti. Ihan järkyttävää.

Vaikka nyt ollaan kuitenkin periaatteessa jo ihan turvallisilla viikoilla, ainakin siis verrattuna edelliseen elämääni ennen esikoista, niin vahva pelko siitä, ettei siellä olekaan ketään, on jatkuvasti läsnä. Pelkään, että tämä kuitenkin on vain tuulimuna tai muu vastaava. Periaatteessa kai kroppani osaa poistaa epäonnistuneet yksilöt jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta entä jos esikoisen syntymä muutti kroppaani nyt niin, ettei kuollut alkio poistukkaan itsestään? Entä jos ultrassa ei löydykkään sykettä? Kroppa on kyllä käynyt suuren muutoksen, mutta voisiko se toimia tässä asiassa vielä edelliseen tapaan, jooko. 

Eilen kokeilin epätoivoisena kotidoppleria. No eihän sieltä mitään kuulunut. En saanut esikoisestakaan sykkeitä kuulumaan, kuin vasta viikoilla 10+1. Ei pitäisi aiheuttaa itselleen turhaa huolta tällä tavalla, mutta minkäs teet. Synnytyksen jälkeen en ole tuntenut enää menkkakipuja ollenkaan ja nyt en myöskään luonnollisesti tunne mitään kohdun kasvukipujakaan. Ainoastaan jos vaikka nojaan lavuaaria vasten, niin se saa vatsassa aikaan pientä vihlovaa painetta. Ehkä siellä kuitenkin on jotain?

Noh nyt ei auta, kuin edetä taas päivä kerrallaan. Ens viikon maanantaina on käynti labrassa ja ensimmäinen seulontaultra on varattu kesäkuun puoleen väliin eli tasan kolmen viikon päähän. Saas nähdä onko meillä sitten juhannuksena näyttää taas iloisia uutisia perheillemme...vai ei.

Palaillaan taas! 

Alina + Taimi 9+0

vasu + 1,5v. neuvola

Eilen oli taas toiminnan täyteinen päivä, kun heti aamusta suuntasimme koko perhe päiväkotiin ja pääsimme kokemaan pikkujäbän ensimmäisen vasukeskustelun. Kaikki on kuulemma mennyt ihan tosi tosi hyvin, mitä vähän oletinkin. Pikkumies on sulautunut niin hyvin tuohon päiväkotiryhmään, että on jo kuin vanha tekijä. Niinkuin olen täälläkin jo kertonut, niin hän syö ja nukkuu tosi hyvin ja on kuulemma myös motorisesti todella kehittynyt. Siellä sitä vaan kiipeillään puolapuissa ja osataan vielä tulla tosi hienosti alaskin. Leikitkin ovat olleet monipuolisia, eikä esim. jumiteta pelkästään autoleikkien parissa tmv., vaan jäbä lähtee helposti kokeilemaan aina uutta, mitä hänelle vain tarjotaan. Ennakkoluuloton pikkumies!
Tavoitteeksi otettiin ihan perus pottailun opettelua ja puheen kehityksen tukemista. Sanoja onkin tullut jo tosi paljon uusia ja pottaankin on osunut jo useampikin pissa ja kakka. Mä veikkaan, että tuo pottailu tulee olemaan ehkä vaikeampi paikka itelle oppia, kuin poitsulle, kun ei välttämättä aina muista viedä häntä tarpeeksi usein potalle. Noh kyl se tästä.

Iltapäivällä meillä oli sitten pitkästä aikaa vuorossa neuvola. Edellisestä kerrasta tuntui olevan jo ikuisuus ja siitä onkin jo kehitytty jo tosi paljon. Jäbä leikki innoisaan neuvolan leluilla ja höpötteli samalla kovasti kaikkea omalla kielellään. Välillä sieltä aina tupsahti joku ihan oikea sanakin, mutta pääasiassa mentiin vielä salaus päällä.

Meidän neuvolatäti on sellanen vähän vähemmän puhelias tyyppi, joten tälläkään kertaa ei juuri paljoa juteltu. Sen kummempia ihmettelemättä, otettiin jäbän pituus ja paino. Jäbä oli ihan ihmeissään, että mitä täällä oikein tapahtuu ja siitä tulikin jo itku ja sitten huudettiin "äitii äitii", eikä oltu vielä edes rokotuksiin asti päästy, haha. Kasvua on tullut tosi hienosti. Puolessa vuodessa pituutta on kertynyt jopa 7 cm ja painokin oli jo yli 11 kiloa. Pituutta jäbällä on nyt siis 83 cm. Käyrät menivät hieman nousujohteisesti, mutta lähes täysin käyrän mukaisesti. Pitää varmaan alkaa mittailemaan kotonakin noita mittoja, kun noita neuvolakäyntejä on niin harvoin. Toki näkyyhän se kasvu arjessa koko ajan. Esim. pikkujäbä ylettyy jo huolestuttavan hyvin jääkaapin ovenkahvaan. Ei siinä muuten mitään, mutta hän ei välttämättä muista laittaa sitä ovea aina kunnolla kiinni. Jaiks.

Rokotuksiakin tuli taas otettua ja se ei tietenkään ollut jäbän mielestä yhtään kivaa. Illalla, kun olin jäbän kanssa iltapesuilla ja kertasimme päivän tapahtumia, niin jäbä huusi samaan aikaan "tattu tattu", kun oli rokotuksista puhetta. Tais ne tosiaan vähän sattua ja jatkossa jäbä salee haluais kiertää neuvolan aina kaukaa :D Mitään kovin suuria oireita ei onneksi rokotuksista aiheutunut. Ehkä pientä lämpöä oli illalla, mutta en edes mitannut, koska poitsu oli muuten niin pirteä.

Kävin muuten itsekkin pari päivää sitten "piikillä", kun kävin ottamassa verikokeen. Kävin ottamassa selvää asiasta, joka on vaivannut mua jo pitkään, nimittäin varastorauta aka ferritiini. Tiedän, että kaikki lääkärit pitävätä koko ferritiiniä täysin trendihömpötyksenä, mutta mun oli ihan pakko saada selvyys kaikille näille erilaisille oireille, joita mä oon ehkä vähän väheksinyt ja koittanut vaan elää niiden kanssa. Palelua, väsymystä, ihon kuivutta, päänsärkyä aina menkkojen jälkeen, vuotohäiriöitä, muistivaikeuksia, uupumusta, you name it. Kaikkea mahdollista oiretta, mutta ilman minkäänlaista lääkäriin patistavaa "sairautta". Tänään sain tuloksen tuosta ferritiinistä ja arvoni oli 14.3 μg.
Viitearvo naisilla on 10-150, mutta nykyaikaisten tutkimusten mukaan ferritiini arvon tulisi olla vähintään 30 ja raskautta yrittävällä ilmeisesti sitäkin korkeampi. Tää on oikeasti todella merkittävä asia mulle, koska mulla on takana kolme keskenmenoa vuoden sisään ja siihen perään vielä raskaus ja synnytys ja imetys, ni ei ihme, jos olo on vähintäänkin aneeminen.

Nyt mun pitäisi sit löytää joku hyvä lääkäri, joka ei pidä ferritiiniä pelkkänä humpuukina, vaan ottaa mun asiani tosissaan, koska mä todella toivon, että tämä auttaisi myös meidän raskautumisessa. Mutta ehkä palaamme tähän myöhemmin.

Nyt ei muuta kuin ihanaa viikonloppua kaikille! Thank God it's Friday!

Yksivuotias

Hiphei, meillä on täällä jo yksivuotias taapero. Uskomatonta!

Täällä on tapahtunut taas vaikka ja mitä, mutta en valitettavasti ole ehtinyt pahemmin konettani availemaan. Ollaan nimittäin käyty poitsun kanssa taas ensimmäistä kertaa monessa eri paikassa. Käytiin muun muassa testaamassa Hoplop ja Flamingon Naurusaari, vielä kun poitsu pääsi alle vuoden ikäisenä ilmaiseksi sisään. Jäbä viihtyi ihan todella hyvin ja ei paljoa äidistä välittänyt, kun kävi moikkailemassa kaikkia muita vanhempia ja lapsia siellä :D Lievästi ekstrovertti tapaus tämä meidän lapsi. Noh sentään edes joku meistä, haha.

Muita ensikokemuksia käytiin tekemässä myös hammaslääkärissä tai noh hammashoitajan tarkastuksessa, mutta kuitenkin. Hampaita meiltä löytyy jo kahdeksan (!!) kappaletta ja kuulemma ensimmäinen poskihammaskin tuntuu jo ikenen läpi sormelle. Niin, että ei ihme, jos ollaan välillä vähän kiukuteltu.

Yksivuotissynttäreitäkin ehdittiin jo juhlia viime viikonloppuna. Varsinaista teemaa meillä ei ollut, muuta kuin pallot. Oltiinkin koristeltu koko kämppä täyteen ilmapalloja ja ostettiin jäbällekkin ensimmäinen oma foliopallo (vappua odotellessa).

Vieraita meillä oli vauvasta vaariin, joten piti vähän miettiä tarjoilua sen mukaisesti. Lapsille askarreltiin mieheni kanssa coctailtikuista hedelmäsiili ja kasviksista tehtiin perinteinen juna. Kakkua en sitten jaksanutkaan tehdä vauvaystävälliseksi, koska ajattelin aikuisten kuitenkin pääasiassa syövän kakut ja pullat ja lapsille riitti kasvikset, hedelmät ja suolattomat popparit. Aikuisille oli toki myös suolaisia piiraita tarjolla. 

Juhlien oli tarkoitus olla pienimuotoiset, mutta tais niitä vieraita lopulta olla taas lähemmäs 20. Paikalla oli siis vain jäbän isovanhemmat, enot, täti puolisoineen, 2/4 kummia ja yksi kaveriperhe, jossa kaksi lasta. Kämppä oli taas tupaten täysi ja lahjoja saatiin paljon. Paljon uusia leluja saatiin, mutta onneksi moni toi myös muutakin, kuten kirjoja ja vaatteita. Lopuksi annettiin vielä lapsille kiitokseksi pienet lahjapussukat, missä oli lähinnä vain eväspatukoita ja rusinoita ja pieni dinolelu. Oli ihana nähdä lastenkin viihtyvän.

Tällä viikolla meillä oli myös yksivuotisneuvola. Jäbä oli kasvanut 2,5 kuukaudessa melkein 5 cm! Pituuskäyrä lähtikin oikein mukavasti noususuuntaan. Painokäyrä lähti pieneen laskuun, mutta se nyt oli täysin ymmärrettävää tuon kasvupyrähdyksen jälkeen. Pääasiassa kuitenkin mentiin vielä tasaisesti omalla käyrällä. Rokotuksiakin saatiin taas kaksi kappaletta. Vähän tuli itku, mutta siitä selvittiin nopsasti, kun jäbä pääsi takaisin leikkimään neuvolan leluilla. Reipas jätkä!

Mutta vasta, kun päästiin kehuskelemaan neuvolan tädille, kuinka ollaan pysytty terveinä, niin eikös meiän poitsulle sitten iskenyt yhtäkkiä ihan kamala vatsatauti. Se alkoi samana iltana yli 38 asteen kuumeena. Ajattelin sen liittyvän rokotuksiin, mutta seuraavana aamuna tukevasti syöty aamupala lensikin oksennuksena rattaiden makuupussiin, juuri ennen päikkäreille menoa. Sain jäbän siivottua ja puhtaat vaatteet päälle, kun taas lensi oksennus. Mikään ei enää pysynyt sisällä ja jätkä oli jo ihan superväsynyt. Otin jäbän nakkena viereeni sänkyyn katselemaan Netflixiä ja pian hän jo nukahtikin tyytyväisenä. Päikkärit paransi oloa sen verran, että vesi ja maito alkoivat jo pysyä sisällä. Yritin antaa hänelle myös pienen palan banaania, mutta se tulikin samantien ylös. Äidinmaidolla mennään siis. Seuraavana päivänä jäbä oli jo virkeämpi, kun kuume laski, mutta vuorossa olikin tällä kertaa ripuli. Ugh, voi luoja, anna mun kaikki kestää. Noh ei auta. Pikkuhiljaa kun alkaa ruoka pysymään masussa, niin olen antanut jäbälle riisikakkua mutusteltavaksi ja appelsiinia syötäväksi, että sais edes vähän energiaa. Toivottavasti tauti menee pian ohi. On niin kurjaa katsoa, kun toinen on niin pipi.

Olipas taas jotenkin sekavaa tekstiä. Mä en oikein enää tiedä mistä kirjottaa, kun kaikki on enää vaan tällaista diipadaapaa :D Laittakaa postaustoiveita, jos haluutte lukea jostain vähän järkevämmästä, haha.

Ei muuta kuin ihanaa viikonloppua kaikille! Kevät on täällä taas!

P.S. Ainin mieheni osti jäbälle synttärilahjaksi pyöräperäkärryn. On muuten ihan sika kätevä! Poitsukin viihtyin hyvin kyydissä ja ostettiin hälle ihan supersöpö kypäräkin!

P.P.S Edelliseen postaukseen viitaten, nyt mennään kp 44 eli saa nähdä tuleeko menkkoja enää ollenkaan. Tai ehkä tulee mutta millon, niin sitä ei moni tiedä. Oon olevinaan jo monta ovistakin tunnistanu, mut ei.... ei vielä. Ei varmaan kauheesti auta tämä vatsataudin takia tehostettu imetyskään.  Nännitkin olleet kipeenä jo muutaman päivän, mikä nyt on aivan selvä merkki menkoista! Että semmosta.

6 (ja puoli) kuukautta

Voi että. Edellisestä postauksesta on kulunut taas pieni ikuisuus.

Ensinnäkin, ihana huomata, kuinka täällä blogimaailmassa on taas paljon plussia "pärähdellyt" testitikkuihin. Yritän ehtiä lukemaan mahdollisimman paljon muiden kuulumisia, mutta valitettavasti kommentteihin en ehdi kauheasti syventymään. Onnittelut siis täältä kaikki kanssasiskoille! Koitan nyt kuitenkin saada tänne jotain pikaista taas raapustettua.

Kuusi kuukautta tuli tosiaan täyteen jo parisen(tai noh melkein kolme) viikkoa sitten. Poitsu voi edelleen tosi hyvin ja kehittyy ihan mieletöntä vauhtia. Lähes joka viikko laitan anopille whatsapp-viestiä, että nyt hän teki sitä ja tätä ja tuota, haha. Neuvolassa mitattiin pituudeksi 68cm ja painoa on kertynyt jo 7740g. Jostain syystä paino menee edelleen siinä -1 käyrällä, mutta kasvu on tasaista, niin ei tarvi siitä murehtia.

No mitäs kaikkea meillä sitten ollaan jo opittu. Jätkä tais olla just täyttänyt 6kk, kun hän oppi nousemaan itse istumaan. Siitä sitten vähän reilun viikon päästä opittiin ryömimään eteenpäin(tähän asti kuljettiin vielä peruuttamalla) ja ei mennyt kuin muutama päivä, niin jätkä alkoikin jo konttaamaan. Nyt sitä menoa ei sitten pysäytä enää mikään :D

Ruokailua ollaan harjoiteltu kovasti. Ostin kirjakaupasta sellaisen kirjan kuin Samasta padasta ja pakko sanoa, että onneksi ostin. Ollaan opittu niiiiin paljon enemmän monipuolisesta ruuanlaitosta ja vauvakin on tykännyt, kun saa syödä samaa ruokaa vanhempien kanssa. Yllättäen poitsun lempparia on tällä hetkellä makaronilaatikko, mutta hyvin näytti uppoavan myös maapähkinävoi-curry ja riisi. Nam! Suosittelen!
Tällä hetkellä tuntuu uppoavan paremmin sellainen ruoka, jota saa syötyä itse omin käsin. Soseet jäivät vähän taka-alalle, kun jäbän piti saada lusikka omaan käteen ja siitähän nyt ei tullut sitten yhtään mitään muuta kuin sotkua. Täytyy nyt vaan koittaa tarjota mahdollisimman paljon uusia makuja, kun hänellä on vielä niin suuri ruokahalu. Ja täytyyhän kasvavan pikkumiehen nyt syödä hyvin :D

Kovasti pikku herra alkaa hapuilemaan käsillään jo ylös päin, että lienee kova tahto päästä jo seisomaan. Välillä hän tuntuu jo laittavan jalkojaan alleen ja istuu kyykkyasennossa samalla tv-tasosta tukea ottaen. Ei kai se nyt vielä sentään seisomaan ala, apua! Katotaan kauan siihen vielä menee. Mun puolesta ei olis kiirettä, haha.

Uusia hampaitakin tuntuu jo tekevän. Tänään alkoi taas tutulta vaikuttava kiukku ja kitinä, kun ei edes tissi kelvannut. Kuolaakin valuu taas reippaammin ja käsiä tungetaan suuhun jatkuvasti. Voi olla, että niitä tehdään vielä jonkun aikaa, mutta ilmeisesti jo 7kk iässä voi alkaa yläetuhampaat puhkeamaan. Niitä ei niin ihania levottomia öitä odotellessa.

Kävinpäs muuten töissä piipahtamassa poitsun kanssa yksi päivä. Vauva oli iloinen ja reipas ja nautti saamastaan huomiosta. Hymyili vain ja jutteli, kun tädit ja sedät lässyttelivät hänelle hassuilla äänillä. Kovasti minua jo kaivattiin takas töihin, mutta enhän mä nyt mitenkään raaski jättää vielä tuota pientä miestä hoitoon. Lähinnä olen itse kuitenkin viihtynyt äitiysvapaalla niin hyvin, että vielä ei ole kaipuuta kello viiden herätyksille. Tykkään näistä hitaista aamuista, kun saadaan jäädä vauvan kanssa sänkyyn pötköttelemään ja kikattelemaan ja pusuttelemaan yhdessä. Eiköhän se kaipuu töihin vielä tule jossain vaiheessa, mutta nyt seurailen jännityksellä aina tulevia uusia kehitysaskelia. Onneksi ei vielä tarvitse miettiä töihin paluuta moneen kuukauteen. Vasta ensi syksyllä sitten.

Mutta tämmöstä nyt tällä kertaa. Lomamatkaamme on enää alle 50 päivää jäljellä. Odotan sitä jo kovasti. Ja sitten on joulu ja uusi vuosi ja monen monta uutta koettavaa vauvan kanssa.

Ihanaa syksyä kaikille!

5-kuinen iso poika jo!

Nyt tulee varmaan sata kirjoitusvirhettä, kun koitan nopsasti kirjoitella kuulumisia puhelimella.

Kuukaudessa on ehtinyt tapahtua taas ihan hirveästi. Neljän kuukauden hulinat loppuivat onneksi lyhyeen ja ollaan kaikki taas vähän iloisempia :D Viimeksi poitsu oli juuri oppinut kääntymään ja nyt hän ottaa jo konttausasentoa ihan tuosta noin vain. Välillä meinaa mennä jopa suorille jaloille, mutta tulee siitä vielä onneksi nopsasti takas kontilleen. Vielä ei siis kauheasti liiku eteenpäin, mutta ei siihen varmasti enää kauaa mene. Peruuttelua ja navan ympäri pyörimistä sen sijaan harrastetaan kovasti, eikä enää uskalla jättää hetkeksikään valvomatta pikkuista, kun hän pyörähtää salaman nopeasti vaikka pöydän alle piiloon :D

Viime viikkojen aikana jäbälle on puhjennut myös jo kaksi hammasta. Ensimmäinen tuli 4kk 3vkon iässä ja seuraava tuli 5kk 3pvn iässä. Ekasta hampaasta ei tullut oireita juuri ollenkaan. Perus purulelun jyystämistä ja kuolaamista vain, mutta toinen hammas aiheutti jo enemmän itkua ja kipuilua. Jouduttiin parina iltana antamaan jo panadolia, kun poitsu ei meinannut suostua kunnolla syömään ja vaan itketti kaikki asiat. Kipulääkkeen saatuaan söi taas kuin hevonen ja unikin tuli heti ruuan päätteeksi. Hampaan puhjettua ei sitten ollutkaan enää mitään vaivoja ja lapsi oli taas iloinen oma itsensä.

Varpaatkin ollaan jo löydetty. Jätkä tykkää nykyään tylsyyksissään repiä sukkiaan pois jaloista :D Myös nostettaessa meinaa kaikki pyyhkeet ja irtotavara tarttua mukaan jalkojen välissä.

Vähän vajaan 5kk iässä, jätkä siirtyi omaan huoneeseensa pinnasänkyynsä nukkumaan, kun vaavisängyn vuokra-aika päättyi. Ensimmäiset kaksi viikkoa nukuin pojan vierellä vierassängyssä, mutta viime yönä kokeiltiin ensimmäistä kertaa nukkua molemmat omissa sängyissämme eri huoneissa. Jäbä nukkui todella hyvin. Kerran sain viedä tutin suuhun ja viiden aikaan aamuyöllä syötin, kunnes jatkettiin taas unia. Aamulla herättiin vasta kasin jälkeen. Itse olin tietysti hälytystilassa ja heräilin pitkin yötä jokaiseen pikku rasahdukseen, mutta enköhän minäkin pian totu.

Tänään oltiin 5kk neuvolakäynnillä ja jäbä sai taas rokotteita. Ensin annettiin rotarokotteen viimein annos, joka meni ihan kohtuu hyvin alas. Sitten annettiin ensimmäinen piikki, pojan ollessa isin sylissä, josta ei ihme kyllä tullut ollenkaan itkua. Tokasta piikistä tuli pieni itku, mutta se loppui heti, kun nostin pojan syliini. Poitsu oli tosi reipas koko käynnin ajan ja vain jokelteli ja hymyili iloisesti terkallekkin. Saatiin käynniltä myös uusi hammasharja kotiin mukaan. Pitääkin opetella taas uusi asia lisää päivärutiineihin.

Paino ja pituus on nyt vähän hidastunut, kun liikkuminen on niin kovasti lisääntynyt(epäilen myös eri terkan mittaustavan vaikuttavan vähän, kun viimeksi tuli niin paljon kasvua) :
Paino 7420g (7215g)
Pituus 66,5cm (65,5cm)

Poitsu on alkanut nyt huomaamaan enemmän meidän koiraa. Hän aina hymyilee koirun nähdessään ja ojentaa käsiään päästäkseen hypistelemään sen turkkia. Toistaiseksi otteet ovat olleet aika kovia ja koiramme välillä inahtaa merkiksi, että 'nyt rutistit kyllä liian kovasti' ja poitsu hellittää otettaan. On hyvä, että molemmat oppivat kunnioittamaan toisiaan, mutta uskon, että heistä tulee vielä parhaat kamut :)

Itse olen alkanut hieman jumppailemaan paremman kunnon toivossa. Niska- ja hartiakivut ovat hellittäneet huomattavasti, kun olen saanut taas vähän lihaskuntoa takaisin. Sängyltäkin on helpompi hipsiä ylös pojan nukahtaessa imetystuokion jälkeen. Yleisjaksaminenkin on kohonnut huomattavasti, kun olen aloittanut jumppaamisen. Elämä on paljon helpompaa, kun jaksaa paremmin!

Seuraavaksi meillä on vuorossa kiinteiden syömisen opettelu. Poitsu on jo maistellut kovasti kaikenlaista, mutta ei vielä osaa niellä mitään kiinteää. Ollaan syöty soseita ja on sormiruokailtu, mutta kaikki tulee vielä kielellä kolattua ulos tai pahimmassa tapauksessa, aiheuttaa kakomisrefleksin. Noh ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Nythän hän saisi syödä jo vähän puuroa ja lihaakin. Katsotaan miten niiden kanssa käy, mutta onneksi ei sentään ole vielä kiire oppia. Vielä ehtii.

Mutta nyt täytyy taas mennä, kun poitsukin heräsi päikkäreiltä!

3kk neuvola

Heippa, taas pitkästä aikaa. Viime kerrasta onkin ehtinyt jo vierähtää tovi ja ollaan taas ehditty kokemaan kaikenlaista. Minusta tuli jälleen kerran kummitäti suloiselle pienelle tytölle ja oltiinkin juhlimassa hänen ristiäisiään pari viikkoa takaperin.

Viime viikolla oltiin viettämässä juhannusta mökillä. Se oli meidän pikkujäbän ensimmäinen pidempi automatka ja yökyläily muualla kuin kotona. Ajomatka mökille kesti noin 2,5 tuntia ja ukkeli nukkuikin tyytyväisenä koko matkan. Mökilläkin viihdyttiin tosi hyvin, kun mummi ja pappa jaksoivat olla koko ajan viihdyttämässä. Meikäkin pääsi välillä tekemään vähän muitakin hommia, nimittäin puuhommia :D Hassua miten sitä jotenkin on piristävää tehdä välillä muutakin kuin vain äitihommia, niin puiden pilkkominenkin tuntui jo ihan mukavalta, haha. Sain vähän heräteltyä vanhoja lihaksiakin siinä puupöllejä nostellessa. Autonkin imuroin ihan mielelläni, mieheni pidellessä pikkuista sylissään.

Eilen oltiin käymässä ystävieni kanssa Korkeasaaressa. En ollutkaan käynyt siellä vuosiin. Muistaakseni olen käynyt siellä viimeksi silloin, kun olin vielä itsekkin lapsi ja siitä nyt on jo aikaa :D Siellä nähtiin tiikereitä, leopardeja, leijonia ja karhuja ja vaikka mitä jänniä elukoita. Evästauon jälkeen jätkä kylläkin nukahti ja äiti sai ihastella ihan ittekseen niitä kaikkia eläimiä, haha. Oltiin ainakin neljä tuntia siellä kiertelemässä, kunnes oli aika lähteä jo kotia kohti viemään tuota meidän omaa pikku elukkaa ulos. Oli kyllä ihana päivä eläintarhassa.

Tänään meillä oli 3-kuukautisneuvola ja vuorossa oli tällä kertaa ensimmäiset pistettävät rokotukset. Painoa oli kertynyt jo 6600g ja pituutta 61,5 cm. Pikkuisen oli käyrä notkahtanut alaspäin, mutta vielä ihan normaaleissa määrin. Mittausten jälkeen oli ensin vuorossa taas tuo rotarokote ja tällä kertaa se sujui jo huomattavasti paremmin. Jätkä ei tällä kertaa puskenut kaikkea kielellään ulos, vaan kaikki meni hävikkejä myöten nassuun. Rotan jälkeen oli vuorossa kaksi ruisketta, molempiin reisiin. Noh, kuten arvata saattaa niin itkuhan siitä tuli. Laitettiin kuitenkin molemmat ruiskeet nopsakkaa samoilla itkuilla ja sen jälkeen äitin syleilyyn turvaan. Ei mennyt kuin hetki ja itkukin jo hellitti ja poika rauhoittui niin, että unikin alkoi jo tulla. Jätkä sitten nukahtikin neuvolan päätteeksi päikkäreilleen ja itseasiassa nukkuu edelleen(noin kaksi tuntia myöhemmin).

Nyt sitten taas jännäillään miten tällä kertaa reagoidaan näihin rokotteisiin. Särkylääkettä käytiin jo ostamassa varuilta valmiiksi, jos alkaa lämpöilyä ilmaantumaan. Viimeksi ihmeteltiin varhentunutta kakkausrytmiä, mutta se taiskin liittyä jotenkin jätkän kehitykseen, koska nykyään niitä kakkavaippoja tulee enää kolme päivän välein. Uusi rytmi onkin aiheuttanut hieman haasteita ja ollaan jouduttu vaihtamaan vaippaa mitä mielenkiintoisimmissa olosuhteissa :D Seuraava neuvola onkin sitten vasta vähän reilu neljän kuukauden iässä ja silloin on vuorossa taas lääkärikäynti.

Musta on niin ihana seurata tuon meidän pikkujäbän kehitystä. Kahden kuukauden jälkeen alkoi esineet jo pysymään kädessä ja niitä alettiin pikkuhiljaa jo kovasti tavoittelemaan. Eilen havahduin siihen, kun laskin pojan leikkimatolle masulleen makaamaan ja menin hetkeksi vessaan laittamaan tukkaani, niin takaisin tullessani huomasin jäbän liikkuneen leikkimaton toiselle reunalle varmaan ainakin puolen metrin matkan verran. Apua, joko ne alkaa liikkumaan! Tänään taas huomasin, kun jätkä makoili ensin matolla pitkittäin ja hetken päästä hän olikin jo poikittain :D Jokellus on sentään vielä samaa tuttua höö-ääntelyä, mutta välilä saattaa vahingossa tulla jotain päristelyäkin. Meillä on kohta jo niin iso poika!

Miehellä on huomenna viimeinen työpäivä ennen lomaa ja sitten saadaankin nauttia yhteisestä ajasta seuraavat neljä viikkoa, jipiii! Mitään kummosempia suunnitelmia meillä ei ole, mutta varmasti ainakin mökillä vietetään paljon aikaa ja harrastetaan jonkin sortin maakuntamatkailuakin. Nyt kun kerrankin on Suomessakin oikein kunnon kesä! Lisäksi jo kovasti jännäillään, koska Silja päättää jakautua ja päästään taas ihastelemaan uunituoretta vauvelia, iih!

Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille! ♥

Iso poika jo

Istuin lastenhuoneen lattialla isojen vaatekasojen keskellä. Piti tehdä inventaario jäbän vaatekaappiin, koska liian moni vaate oli jo käynyt pieneksi. Sain siivottua yhden jättimäisen kassin pieniä vaatteita pois ja siirsin isompia vaatteita tilalle. Yksi kassillinen jäi vielä isoja kokoja odottamaan pojan kasvua, mutta tätä vauhtia siinä ei kyllä mene kauaa :D

Oltiin tosiaan torstaina siellä neuvolassa ja saatiin tietää jäbän tämän hetkiset mitat. Painoa oli tullut jo kuutisen kiloa, tarkemmin sanottuna 6050g. Pituuttakin huimat 59,5 cm. Jätkähän kasvaa ihan silmissä ja vasta kaksi kuukautta vanha. Melkeinpä harmillisen nopeaa kasvua, mutta toisaalta ihanaa nähdä miten toinen kasvaa ja kehittyy ja koko ajan vaan odottaa kaikkia uusia asioita kehityksessä.

Jäbä sai myös ensimmäisen rokotteensa, eli rotarokotteen. Liuoksen antaminen sujui ihan hyvin, vaikkakin meiän jätkä kuolaa niin hirmuisen paljon, että vähän joutu kikkailemaan, että saatiin kaikki sisälle :D Rokotteesta on nyt pari päivää, enkä ole huomannut mitään sivuoireita. Kuulemma jos ei ole muutenkaan pahemmin vatsavaivoja, niin ei sitten välttämättä tulekkaan mitään. Voi tulla vetisempää kakkaa tai jopa ummetusta, mutta meillä ei ole ilmennyt vielä kumpaakaan. Ilmaa on vaan tullut hirveästi ulos, kun siinä liuosta nieltäessä jäbä nieli samalla aika lailla ilmaa. Onneks ei ole jäänyt kuitenkaan masuun vaivaamaan sekään.

Neljän viikon pääästä on taas seuraava neuvola ja silloin on taas lisää rokotteita, ja tällä kertaa piikistä, hui! Mitenhän se tulee sujumaan.

Seuraavaksi onkin taas paljon juhlia tiedossa. Yhdet ristiäiset, jäbän ensimmäinen pitempi automatka mökille juhannuksen viettoon ja yhdet kaverin lapsen kaksivuotissynttärit.

Ihanaa kun säät suosii ja aurinko hellii :) Toivottavasti sama jatkuu läpi koko kesän!

Palaillaan taas!

Pikkujäbän toinen neuvolakäynti

Tänään käytiin pikkujäbän kanssa taas neuvolassa. Tällä kertaa mies ei päässyt mukaan, mutta me selvittiin hyvin kahdestaankin.

Käynti alkoi taas perus pissanäytteellä ja verenpaineen ja painon mittauksella. En edes muista, mitä siitä pissasta nyt tällä kertaa tsekattiin, mutta varmaan jotain tulehdusta siitä taas tutkittiin :D Ei onneksi löytynyt mitään. Verenpaineessa alapaine oli vähän koholla, mutta saattoi johtua siitäkin, että puuskutin vaunujen kanssa ylämäkeen juuri ennen neuvolaa ja olin siis aika hengästynyt päästessäni perille. Otin taas kaksi mittausta ja toisella mittauksella alapaine olikin jo heti hieman laskenut. Ja sitten tietysti se jännittävin osuus eli paino. Yllätyin ehkä itsekkin, kun huomasin, ettei raskauskiloista ollut enää kuin 3 kg jäljellä 13 kg:sta. Mutta toisaalta kun miettii, niin ei mulla ole kyllä enää yhen yhtäkään lihasta jäljellä, että ehkä sekin vaikuttaa painoon.

Noh sitten, kun saatiin mamin asiat tutkittua, niin päästiin mittailemaan hieman myös jäbän kehitystä. Painoa oli kertynyt jo huikeat 4360g ja pituuttakin jo 54,5cm. Vauvahan kasvaa ihan silmissä :D Jäbä on tänään siis 18 päivän ikäinen eli ei vielä edes ihan kolmen viikon ikäinen. Kuitenkin ihan keskikäyrillä mentiin. Jäbä kuulemma kovasti tarkkaili ympäristöä ja naureskeli neuvolan tädille sillää aikaa, kun itse olin ottamassa verenpaineita ja muita. On kyllä niin jännittävää seurailla, miten pikkuinen kehittyy.

Meistä on muuten tullut tässä vajaassa kolmessa viikossa oikein kunnon vaippa-asiantuntijoita. Ja tarkoitan nyt siis eri vaippamerkkejä. Saatiin jo ennen pojan syntymää monta pakettia vaippoja lahjaksi. Ollaankin siis ehditty kokeilla jo niin Liberoa, kuin Pampersiakin, mutta myös erästä ekovaippamerkkiäkin, nimeltään Naty. Pakko sanoa, että nuo jo sairaalassakin tutuksi tulleet Liberon Touch vaipat on ihan parhaita. Natyn koon 1 vaipat on ihan kamalan isoja vastasyntyneelle ja kuosikin tuntuu ihan pahvilta. Nyt, kun vauva on jo vähän isompi, niin nuo Natyn vaipat on kooltaan ihan sopivia, mutta esim. yöllä tullut kakka oli ehtinyt jo aamuun mennessä tulla siitä vaipasta läpi. En tykkää. Pampersin vaipat oli sentään vähän parempia kui Natyt, mutta jostain syystä niissäkin on tuo koon 1 vaippa vähän liian iso vastasyntyneelle. Libero on siis meidän mielestä paras ja mikä parasta, jokaisessa vaippapaketissa on koodi, jolla voi kerätä pisteitä Liberokerhon tililleni :D kylkiäiset kiinnostaa aina. Hinnoista en osaa sanoa mitään, koska kuten jo sanoin, niin sain vaippoja hirmuiset määrät lahjaksi. Kosteuspyyhkeistä kans pakko sanoa, että Rainbown kosteuspyyhkeet on paljon parempia kuin Liberon wipesit. Jotenkin niissä on parempi kuosi ja jostain syystä liberon kosteuspyyhkeistä tulee aina koko paketti kerralla ulos, kun ei aina ole toista kättä vapaana pistämään sitä pötköä poikki :D

Nojoo, mut tällaisia vauvamaailman havaintoja tällä kertaa.

Aina oppii jotain uutta :)

9. Neuvolakäynti

En olis ihan heti uskonut, että tänne asti vielä päästään(joudutaan), mutta tänään(rv 40+5) oli tosiaan meidän 9. neuvolakäynti ja samalla myös viimeinen. Uutta neuvola-aikaa ei siis enää varattu vaan, jos ei viikonloppuna vieläkään tapahdu mitään jännittävää, niin ens viikolla soittelen sitten synnärille yliaikaiskontrollikäynnille aikaa. Voihan plaah. Tässä taas vähän statseja:

Raskausviikko 40+5 (39+5)

Painon muutos/vko 700 g (770 g)

RR 111/84 (113/81)

Hb 119 ( 115 rv 35+4)

Syke 142 (135)

Kaikki siis edelleenkin kunnossa. Pissakin näytti negaa ja verenpaineet on edelleen samoilla linjoilla kuin tähänkin asti. Tällä kertaa muistin jopa pyytää terkkaa ottamaan tuon hemoglobiinin. Ei se nyt ihan superhuono ole, mutta terkka kehotti kuitenkin jatkamaan rautalisän syömistä. Viime mittauksen jälkeenhän jaksoin syödä sitä vaan sen kolme päivää, mutta nyt olen koittanut prepata ja olen nyt syönyt sitä taas maanantaista lähtien, että ei ihan anemia iskis heti synnytyksen jälkeen. Jos nyt sinne synnyttämään joskus päästäisiin.

Pikkujäbä on edelleen tosi liikkuvainen, vaikkakin potkut ovat muuttuneet enemmänkin sellaisiksi puskemisiksi. Pikkuinen kantapää siellä taas tälläkin hetkellä puskee kyljestä ulos. Ystäväni Tiina muuten kertoi, että ihanteellisin asento vauvalle onkin juuri niin päin, että selkä olisi vasemmalle puolella, koska silloin synnyttäessä vauvalla ei ole sitten niin pitkä pyörähdysmatka ulos tullessaan. Eli siis helpoin asento vauvalle on tulla ulos takaraivotarjonnassa(nenä äidin selkään päin), kuin esimerkiksi avotarjonnassa (nenä äidin masuun päin). Edes joku asia meillä menee ns. oikein, mutta ei siitä sen enempää. Kunhan tulis edes ulos :D

Vointi on edelleen ihan hyvä. Mitä nyt vähän turhauttaa tämä odottaminen, kun ei ole siis yhtään mitään merkkejä tulevasta synnytyksestä. Vähän on alkanut pelottamaan, että niinköhän vaan joudutaan siihen käynnistykseen, mitä jo alusta asti povasinkin. Niin kovasti haluaisin, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti, eikä tarttisi turvautua esim. lääkkeisiin. Tulee vaan sellainen fiilis, että olen taas epäonnistunut jossain niinkin luonnollisessa asiassa kuin synnytys. Prkl.

No mutta, ei nyt vielä heitetä kirvestä kaivoon. Vielähän tässä ehtii viikonloppunakin tapahtumaan vaikka mitä. Eilen imuroin raivopäissäni puol kämppää jokaista nurkkaa myöten ja jynssäsin vessankin ihan putsiskliin. Eilen tuli myös postissa tuo edellisenä päivänä tilaamani vaavisänky ja on kyllä kätevä. Se tulee just kivasti meidän sängyn tasolle ja se viettikin jo ensimmäisen yönsä sänkymme vieressä. Enää vaan itse vaavi puuttuu :D

Voinnin uteluitakin on alkanut jo pikku hiljaa satelemaan enenevässä määrin. Olikohan se toissapäivänä, kun minulle laittoi yhtäkkiä samaan aikaan viestiä jopa neljä kaveriani ja sen lisäksi vielä äitinikin soitti, että vieläkö olen kotona. Eilen jo veljenikin alkoi utelemaan, että missä meiän pikku-Petteri oikein viipyy :D haha. Jaa'a, sa'sse.

Noh ei auta kuin odotella.

P.S. Ehdin jo neuloa tulevalle kummitytöllenikin taas yhden mekon. Mulla on kyllä ihan liikaa vapaa-aikaa -_-

8. Neuvolakäynti

Niin ne vaan päivät vierii vauhdilla eteenpäin. Olen tällä viikolla löytänyt taas inspiksen käsitöiden tekoon ja olenkin ommellut ihan mukavasti erilaisia vaatteita. Esittelen niitä sitten vaikka vähän myöhemmin. Olo on edelleen tosi hyvä ja välillä ihan unohdan, että edelleen raskaana ollaan, kunnes mahassa alkaa möyhyäminen. Yötkin nukun edelleen todella sikeästi, minkä johdosta olenkin päivällä tosi energinen. Ainoa vaiva mikä on, niin on nuo liitoskivut, mitkä etenkin nyt, kun ulkona on taas niin pirun liukasta, ovat kipeytyneet taas entistä enemmän. Ulos on kuitenkin päästävä, koska tämä kotona kaiket päivät kökkiminen tekisi minut hulluksi :D Onneksi tuo meiän koira vaatii edes sen verran, että ulos tulee lähdettyä vähintään kerran päivässä, mutta yritän kuitenkin hoitaa vielä aamu- ja päivälenkin itse, niin ei miehen tarvi vaivautua. Ja hyväähän se vaan mulle tekee.

Tänään oli tosiaan tuo kahdeksas neuvolakäynti ja yllättäen tälläkään kerralla ei ollut oma terkkani, vaan hänelle oli tullut jokin kiireellinen häppeninki jonkun toisen asiakkaan kanssa. Noh ei haitannut. Oikeastaan tämä tuuraaja oli jopa ehkä vähän kivempi, sillä ekaa kertaa hän ihan oikeasti kyseli paljon ja saatiin jotain keskusteluakin aikaiseksi. Yleensä olen saanut hoidettua nuo neuvolakäynnit noin 20 minuutissa, mutta tällä kertaa saatiin aikaa vierähtämään jopa yli puolisen tuntia. Olenkin aina ihmetellyt sitä, kun jotkut kertoo saaneensa kulutettua aikaa neuvolassa helposti sen tunninkin verran. Noh mutta mukava kokemus kaiken kaikkiaan.

Pistetääs tähän taas näitä statseja ylös:

rv    39+5 (rv 37+4)

Painon muutos /vko    770g (130 g)

RR 113/81 (101/78)

sf-mitta 32 cm (30,5 cm)

syke 135-140 (153)

Paino on selkeästi ottanut kauhean kasvunpyrähdyksen. Johtunee mahdollisesti nesteistä, mutta olen myös huomannut nälän ja janon kasvaneen tässä viimeisten viikkojen aikana. Toki myös aineenvaihdunta on vilkastunut, koska suolisto toimii vähän liiankin tehokkaasti välillä ja koko ajan on niin pirun kuuma, että hikoilen kuin pieni sika. Pissa näytti negat ja verenpaine on edelleen samaa luokkaa kuin yleensäkkin. Viimeksihän ihmettelin tuota alhaista yläpainetta, mutta nyt se oli taas lähes sama mitä mulla on koko raskauden aikana ollut muutenkin. Sf-mitta osui taas pitkästä aikaa takaisin käyrille, vaikkakin alakäyrällä mennään edelleen. Veikkaan, että ihan jo mittaajastakin johtuu, että ollaan menty pikkusen alakäyrän alapuolella, mutta kasvu on kuitenkin ollut kokoajan ihan käyrän suuntaista niin ei ole tarvinnut huolestua siitä sen enempiä. Tuo tuuraaja antoi epävirallisen painoarvionsakkin (oli kuulemma joltain kätilöltä oppinut) ja jäbä olis nyt sen vähän reilu kolme kiloinen. Hyvin ollaan siis keskikäyrällä. Kuulemma jäbä on myös laskeutunut ihan hyvin, mutta ei ole vielä kuitenkaan ihan kiinnittynyt ja sen olen kyllä huomannutkin. Välillä jäbä pyörittelee päätään niin vimmatusti, että saa aikaan sellasia vihlasuja, ettäh. Mutta hyvä vaan, suunta on kuitenkin oikea. Niinkuin me miehen kanssa aina vitsaillaan, kun tuntuu, että jäbä puskee navasta läpi, että eikös me jo sovittu, että ainoa suunta on alaspäin :D

Kovasti täällä jo pientä odotellaan, että päästään tutustumaan häneen. Äitini soittelee joka toinen päivä, että joko alkaa tapahtua ja appivanhemmatkin jo odottavat kuumeisesti ensimmäistä lapsenlastaan. Itselläni on vähän sellainen olo, että tämä ei synny ollenkaan, mutta jospa se sitten yllättää ja lähteekin vauhdilla käyntiin. Toivotaan niin. Syntyy kuitenkin meiän hääpäivänä eli tasan 41+0. Sillon sattuu olemaan vieläpä Palmusunnuntai ja kellotkin siirretään kesäaikaan. Kaikki mahdolliset häppeningit siihen samalle päivälle :D Jos ihan totta puhutaan, niin ei ole paljoa tullut edes ajateltua pääsiäistä, kun niin kovasti ollaan vaan odoteltu pikkujäbää saapuvaksi. Meiän pieni pääsiäispupu ♥

Noh, vielä jaksaa. Seuraava neuvola on sitten taas viikon päästä. 

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

7. Neuvolakäynti

Tänään oli tuon edellisen kontrollikäynnin mukaan laskettuna 7. neuvolakäynti. Kaikki perusjutut on edelleen kunnossa. Tässä vähän statistiikkaa(suluissa edellinen mittaus lääkärikäynniltä):

Raskausviikko 37+4 (35+4)

Painon muutos/vko 130 g (lääkäri ei ole merkinnyt)

RR 99/72 (108/73)

sf-mitta 30,5 cm (27cm rv 33+5)

syke 153 (150)

Painoa on kertynyt kokonaisuudessaan noin 10 kg, riippuen lasketaanko neuvolan vai kotipuntarin mukaan. Verenpaine oli tällä kertaa yllättävän alhainen vaikka meinattiin taas olla vähän liian myöhässä paikalla ja tein mittaukset vähän hätäisesti. Mittasin toki uudestaankin, mutta toisellakaan mittauksella ei tuo yläpaine paljoa yli 100 ollut. Luulin, että se nousee, kun synnytys lähenee, mutta ehkä me ei sitten vielä olla niin lähellä synnytysta, haha :D. Pikkujäbän syke on edelleen tasaisen reipas 150.

Meillä oli tällä kertaa eri terkka, koska meiän oma terkka oli puhelinpäivystyksessä, mutta eipä se juuri haitannut. Ei mulla edelleenkään ole oikein mitään erityistä höpöteltävää tuolla neuvolassa, kun kaikki on mennyt niin tasaisen sujuvasti. Sf-mitta kulkee edelleen alakäyrän alapuolella, mutta se kuitenkin koko ajan kasvaa saman suuntaisesti. Tuo tuuraaja vähän siitä kyselikin, että onko siitä koskaan sanottu mitään, kun se menee alakäyrän alapuolella, mutta ei siitä ole koskaan otettu mitään erityistä huomiota. Ultran perusteella ollaan kuitenkin keskikäyrällä, joten ehkä mulla vaan on sitten vähän erilainen kroppa kuin keskiverto-odottajilla. Kaikki on siis edelleen ihan kunnossa. Seuraava aika varattiin taas parin viikon päähän eli ihan siihen lasketun ajan holleille.

Mä en tiedä miks, mut aina kun mulla on neuvola, niin ennen sitä mulla ei oo oikein mitään oireita tai mitään ja sit just sen jälkeen tulee heti kaiken maailman vihlontoja yms. Tänäänkin alkoi tietty just neuvolan jälkeen tulemaan kaikenlaisia vihlaisuja, kun käytiin kaupassa ja olin jo ihan satavarma, että nyt alkaa supistukset. Noh kotiin päästyämme ne taas loppui, ja olo on taas ihan niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Aika monesti tää sama tapahtuu just neuvolan jälkeen ja menee sitten taas kuitenkin nopeesti ohi. Ärsyyntyyköhän pikkujäbä jotenkin sen neuvolatädin mittailuista ja alkaa ikävästi muksimaan mua johonkin hermoon sen johdosta :D haha. Nojaa en tiedä.

Mutta, niinkuin jo mainitsinkin, niin elo on täällä tasaisen tylsää, eli mitään erikoista ei ole tapahtunut. Nukuin toissa yönä mukavat 11 tuntia putkeen, ihan vaan koska voin, haha. Viime yönä heräilinkin sitten taas jälleen kolmen aikaan, kun pikkujäbä aloitti taas jonkun ihmeellisen yöllisen jumppansa. Vai oisko levottomuutta aiheuttanut tuo täysi kuu. Noh samapa tuo. Voimat on toisaalta vähän vähentynyt tai sitten olen vain laiskistunut. Jaksan onneksi vielä käydä koiran kanssa pari kertaa päivässä sen puolen tunnin lenkin, niin saan mukavasti nauttia tuosta ihanan aurinkoisesta pakkaskelistä, mutta muuten en sitten jaksakkaan enää tehdä kotitöitä ihmeempiä. Vähän kyllä järkkäilin taas lasten huonetta ja nyt siellä on jo mukavasti imetysnurkkaus valmiina odottamassa pääsyä tositoimiin. Sain veljeltäni heille ylimääräiseksi jääneen imetystyynynkin ja ainakin se vaikutti tosi tukevalta ja hyvältä. Sairaalakassikin on jo melkein valmiiksi pakattu. Enää sieltä puuttuu mieheni vaatteet ja hygieniatuotteet, sekä vauvan vaatteet. Omat tarvikkeet ja vaatteet siellä onkin jo kaikki valmiina :D No edes jotain.

Odotus jatkukoon. Kohta onkin enää pari viikkoa laskettuun ja mieskin alkaa olemaan jo ihan valmiustilassa, haha.

Kontrollineuvola

Tänään oli sitten tuo kontrollineuvolakäynti, kun haluttiin vielä tarkistaa se sf-mitta uudestaan. Viime käynnillähän siis pikkujäbä oli vielä ihan totaalisesti poikittain ja noin viikko siiitä huomasin ainakin itse, että nyt on jäbä tainnut kääntyä, kun on alkanut ihan selkeästi tuntumaan enemmän painetta virtsarakossa ja potkut kohdistuneet enemmän kylkiluihin ja ylävatsaan. Ja kyllähän se näin oli, sillä neuvolan terkkakin tunsi pään laskeutuneen viimein raivotarjontaan. Jipii!

Terkka mittasi sitten vielä tuon sf-mitan ja tällä kertaa se näytti 27 cm, kun pari viikkoa sitten se oli 25,5 cm. Edelleen mennään alakäyrillä, mutta ainakin kasvu on ollut tasaista, joten ei ole kuulemma aihetta huoleen. Sitten jos mitta pysyisi samana, niin sitten voitais alkaa jo huolestumaan, mutta onneksi kasvua ihan selkeästi on tapahtunut. Pääasia on kuitenkin, että vauva liikkuu ja hengittelee vielä ihan normaalisti ja sitä se muuten tekee! Maha muljuu edelleen tosi paljon ja hikkakin vaivaa pikkuista päivittäin. Sykekkin huiteli 150-160 paikkeilla, joten hyvät taitaa olla oltavat :D

Kiire on vaivannut töissä, niin en ole ehtinyt tulla tännekkään juuri mitään päivittelemään. Päivät kuluu nopeasti, kun töiden jälkeen käytän koiran ulkona, laitan sille ruuan, tiskailen, teen itselleni välipalaa ja rojahdan sohvalle lepäämään ja lopulta nukahdankin siihen. Onneksi ei ole enää kuin viikko töitä ja sitten pääsen nauttimaan äitiysvapaasta. Työkaverit töissä jo kovasti kyselevät, että milloin jään pois töistä ja samalla ihmettelevät muka niin pientä mahaani. En tiedä miltä se ulkopuolisen silmään näyttää, mutta olo on ainakin sellainen, että tämä masu on jo aikas valtava. Liikkuminenkin on jo mummovaihdettakin hitaampi, mutta onneksi nyt muuten olo on vielä ihan hyvä. Selkä yrittää vähän vihotella, mutta epäilen sen kipeytyneen vain siitä, kun kurottelin laittamaan pinnasänkyyn puhtaita lakanoita :D Jospa viikonlopun taas pyhittäisi levolle, niin ehkä se selkäkin siitä vielä palautuu.

Pesänrakennusvimma vaivaa edelleen ja ostinkin vauvan huoneeseen tuollaiset ylisöpöt pöytävalot. Olen jo kauan haaveillut tuosta valokyltistä(mokomakin muotivillitys) ja nyt tilasin sen viimein itselleni synttärilahjaksi :D Tilasin sen sellaisesta liikkeestä kuin Emmas and mamas ja se tuli jopa päivässä postissa. Tosi nopsaa! Voin suositella kyseistä verkkokauppaa kaikille, mutta varoitan, että siellä on ihan liikaa kaikkea ihanaa ja näin ollen voi tulla valinnan vaikeus, haha.

Eipä mulla nyt muuta taas tähän väliin. Seuraava neuvolakäyntikin on vasta parin viikon päästä ja se on siis se lääkärikäynti eli vissiinkin synnytystapa-arviokäynti. Sitä mielenkiinnolla odotellessa!

Mukavaa viikonloppua kaikille! Olkaa varovaisia liikenteessä! Siellä on liukasta, iik!

P.S. Tuo mun "raskausmittari" tuossa sivussa on hauska :D "Our baby is 46cm 2,4 kg and gaining, Soon to be head down and making mum walk funny". Heh, olen huomannut pingviinikävelyn tulleen osaksi elämääni, haha.

Toinen perhevalmennus

Mä en tiedä mikä ihme muhun on nyt tällä raskausviikolla iskenyt, mutta tunteet on nyt jotenkin ihan pinnassa koko ajan. Maanantaina sain ihan totaalisen hermoromahduksen. Tein raivokkaasti kotitöitä, vaikka olisi ehkä ollut parempi vain levätä. Tiskasin ja pyykkäsin ja laitoin ruokaa ja kun mies myöhään illalla tuli töistä kotiin, niin aloin vain raivota kaikesta turhasta, niinkuin tiskaamisesta, pyykkäämisestä ja ruuanlaitosta :D Ihan kuin kaikki olis ollut hänen syytään, että mun oli jotenkin pakko jääräpäisyyksissäni hoitaa kaikki asiat, vaikka olisin ihan hyvin voinut vain levätä. Se yö meni sitten itkiessä ja seuraavana aamuna olinkin sitten ihan silmät turvoksissa lähdössä taas töihin.

Luin sitten taas tapani mukaan tuon vaihtuneen raskausviikon "tapahtumat" netistä ja vau.fin lukikin osuvasti näin:

"Kun olet raskaana, ovat kaikki tunteesi tavallista voimakkaampia. Huomaat, että yhä useammin joudut hillitsemään itseäsi - ainakin, jos et halua alituiseen raivota tai kyynelehtiä. Raskausaika voi olla hyvää aikaa henkilökohtaiselle kasvulle. Opit luottamaan omiin tunteisiisi toimimaan odotusajan jälkeenkin itsellesi ja lapsellesi parhaalla tavalla. Nämä tunteet ovat olennainen osa äidinvaistoa."

Jahas, ai sitäkös se vain olikin. Henkilökohtaisen kasvun paikka :D Joku hormonijuttu tässä nyt on kyllä pakko olla taas mukana, kun tähän asti niin täydellinen "raskaushehkuni" on alkanut taas leuan alueelta muistuttamaan varhaisimpia teinivuosia. 

Mutta niin. Taas otsikon aiheeseen, eli meillä oli tänään tuo toinen perhevalmennus, jossa aiheena oli imetys ja synnytyksen jälkeinen elämä. Pakko taas sanoa, että vaikka mä olen jo tosi paljon asioita lukenut valmiiksi myös ihan netistä ja lehdistä ja kirjoista, niin jotenkin ne vaan tuntuu konkreettisemmalta, kun joku ammatti-ihminen niistä luennoi. Tai ehkä mä oon vaan jotenkin skeptinen. Valmennuksen aihe alkoi periaatteessa siitä mihin viimeksi jäätiin, eli synnytykseen. Nyt "luento" alkoi siis siitä, kun vauva sitten viimein nostetaan siihen äidin rinnalle ja mitä kaikkea sitten tapahtuukaan. Katsottiin tuohon hetkeen ja imetykseen liittyvät muutamat videot Naistalo.fin sivuilta, jotka itseasiassa olinkin jo käynyt katsomassa itse jo joskus alkuraskaudessa, hehah. Noh ainakin nyt myös mies joutui ne katsomaan, muahahaha.

Imetysosion jälkeen paikalle saapui eräs tuore äiti, kahden kuukauden ikäisen vauvansa kanssa. Kyseessä oli ikäänkuin paneelikeskustelu, kun hoitajat siinä sitten esittivät kysymyksiä tälle äidille ja toki myös me olisimme saaneet kysyä häneltä jotain, mutta nuo hoitajien kysymykset olivat jo itsessään niin hyviä ja mielenkiintoisia, etten siinä hötäkässä keksinyt oikein mitään. Tuo kyseinen äiti oli siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että hänen synnytyksensä oli ollut erittäin nopea ja helppo vaikka siis kyseessä olikin nimenomaan ensisynnyttäjä. Häneltä oli siis mennyt lapsivesi ja melkein heti sen jälkeen supistukset olivat alkaneet tosi voimakkaina ja tiheinä ja synnärille saapuessaan hän olikin jo 9 senttiä auki, eli suoraan synnyttämään vaan. Kuulostaa melkein kuin elokuvissa tapahtuvalta synnytykseltä :D 

Musta oli tosi kiva kuulla tuollaisen ihan tuoreen äidin kokemuksia ja hyviä vinkkejäkin saatiin. Yks mikä jäi ihan erityisesti mieleen oli se, kun hän kertoi tehneensä ennen synnytystä sellaisia kyykkyharjoituksia. Siinä sitten hoitajakin totesi, että jo näilläkin viikoilla on hyvä muuttaa istuma-asentoaan mahdollisimman leveäksi ja vältellä jalat ristissä istumista, mikä osui kyllä niin hyvin omalle kohdalle, koska istun tosi usein nimenomaan jalat ristissä. Se auttaa siis vauvaa laskeutumaan "lähtökuoppiinsa".

Lopuksi meillä oli vielä sellainen hauska peli, mihin osallistuttiin jokainen omalla älypuhelimellaan. Kyseessä oli siis sellainen tietovisan tyyppinen peli, jossa sai mahdollisimman nopeasta oikeasta vastauksesta pisteitä ja lopuksi sitten eniten pisteitä kerännyt voittaa. Kysymykset oli juurikin synnytys- ja imetysaiheisia. Ihan hauska loppukevennys tuolle valmennukselle. Tykkäsin!

Mutta semmosta taas tällä kertaa. Saa nähdä miten tässä loppuviikosta selvitään, kun tänne etelään on luvattu "luistelukelejä" eli toisin sanoen pitää varmaan nyt viimeistään käydä ostamassa ne nastat kenkiin, että tämä liitoskivuista kärsivä mamma pääsee joskus vielä liikkumaankin.

Alina ja pikkujäbä rv 32+3

5. Neuvolakäynti

Eilen oli taas yksi neuvolakäynti. Jostain syystä mulla oli sellanen fiilis, et nyt narahtaa joku, kun kaikki on tähän asti mennyt niin hyvin, mutta ei. Kaikki on edelleen tosi hyvin :D Tässä vähän näitä perus tuloksia eiliseltä ja edelliseltä kerralta:

Rv                               31+4     (27+4)

Painon muutos/vko       270g     (390 g)

RR                               113/81  (122/79)

sf-mitta                        25,5cm (23cm)

syke                             150       (146-152) 

Pissanäyte oli edelleen negat, verenpainekkin oli taas parempi ja painoa on tähän asti kertynyt yhteensä 7,8 kg. Veikkaan, että se vatsatauti on saattanut vaikuttaa vähän tuohon painonnousuun, mutta vielä se siellä tuntuu kasvavan.

Noh, mutta. Huomionne saattaa ehkä kiinnittyä tuohon sf-mittaan, mikä on kieltämättä vähän alhainen. Neljässä viikossa masu olisi eilisen mittauksen mukaan kasvanut vain 2,5 senttiä. Noh sille on syynsä. Nimittäin tämä pikkujäbä tykkää näköjään olla vielä ainakin toistaiseksi ihan totaalisen poikittain. Oli niin koomista, kun neuvolan terkka paineli mahaani ja totesi ensin alavatsaa painellessa, että "tämä on täältä ihan tyhjä" sitten mahan sivuilta/kyljistä tunnusteltuaan hän totesi, että "täältä tämä on ihan täynnä vauvaa". Ei kyllä vieläkään saatu varmuutta, kummassa päässä on pää, kun olen tuntenut nyt enemmän potkuja oikeassa kyljessä, mutta terkka arveli juuri pään olevan siellä oikeassa kyljessä. Liekkö meiän pikkujäbä on siellä sitten ihan linkkuveitsiasennossa, hehah. Pikkujäbä ei siis todellakaan ole vielä kääntynyt pää alas päin, mutta toisaalta, vielähän tässä on muutama viikko aikaa tehdä voltti :D Sain nyt kuitenkin vielä yhden ylimääräisen kontrollineuvolan parin viikon päähän, josko silloin saataisin otettua vähän luotettavampi sf-mitta ja jos pikkujäbän asentokin selviäisi silloin paremmin.  

Haastattelin jo kaikki kaverit läpi, että milloin heidän lapsensa ovat tajunneet asettua pää alaspäin massussa ja Sanna kertoikin esikoisensa kääntyneen vasta viikolla 37, joten ei nyt turhaan huolestuta vielä :D

Varattiinpa sitten samalla myös aika neuvolalääkärille, missä tehdään sitten se synnytystapa-arvio. Terkka sanoi, että siellä voidaan sitten myös ultrata, että nähdään missä asennossa se pikkujäbä ihan oikeasti silloin on. Voi vitsi, olispa ihanaa nähdä taas meiän pikkuista! Toivottavasti silloin on edelleen vielä kaikki hyvin.

Ens viikolla olis sitten taas perhevalmennusta, mutta ei olla vielä ihan satavarmoja mennäänkö me sinne. Se riippuu siis ihan mieheni työtilanteesta. Yksin en kuitenkaan ajatellut meneväni :D haha. Mennään joko kahdestaan hoopoilemaan sinne tai sitten ei ollenkaan.

Saatiin muuten eilen viimein ostettua pinnasänkyyn patja. Ostettiinkin Prismasta ihan perus Familonin Karhunen vauvanpatja ja se olikin oikein passeli. Hinta oli kutakuinkin sama, ellei halvempikin, kuin Ikean Vyssa Skönt patjalla, mitä alun perin metsästettiin, mutta se oli meidän lähi-Ikeasta loppunut. Samalla tuli taas tehtyä heräteostoksia ja ostin supersöpön Panda-viltin ja Finlaysonin juhlamuumi- vauvan pussilakanasetin, kun olivat puoleen hintaan :D Nuo Finlaysonin pussilakanat sopii vissiin vähän paremmin siihen äitiyspakkauksen peittoon, kun aiemmin ostamani Done by Deer-merkkiset pussilakanat. Ainakin siis mittojen perusteella. Vielä en ole ehtinyt pestä niitä lakanoita, niin en ole päässyt kokeilemaan. Mutta eiköhän tämä riitä nyt tästä aiheesta, haha.

Nyt ei muuta kuin ihanaa ja lumista viikonloppua kaikille! ♥ Meillä on piiiiitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja suunnitelmissa on tehdä ei_yhtikäs_mitään! :D Katotaan onnistutaanko siinä.

Palaillaan taas! 

Ensimmäinen perhevalmennus

Eilen oli taas pitkästä aikaa ihan kamala päivä. Heti jo aamulla herätessä totesin, että nyt ei oo hyvä päivä tulossa. Jostain syystä joka paikkaa vähän kolotti ja olo oli muutenkin tosi epämukava, vaikka olin kerrankin mennyt ihan ajoissa nukkumaankin.
Töissä oli hirveä stressi, kun mun piti opettaa tulevalle tuuraajalleni vähän taas jotain uusia asioita, mutta pää löi ihan tyhjää. Sitten sain yhtäkkiä varmaan jonkun migreeniä enteilevän kohtauksen, kun aloin nähdä outoa väreilyä/aaltoilua oikealla näkökentässä. En meinannut nähdä tietokoneen näytöltä kunnolla tekstiä ja olo oli hutera. Kollega vaan toitotti vieressä koko ajan "tee sitä, tee tätä" ja vastasin vain kaikkeen "joo" tajuamatta yhtään mitään mitä hän sanoi. Söin pari keksiä ja join teetä ja hetken päästä olo onneksi helpotti. Liekkö ollut alhainen verensokeri tjms. Perjantainen sokerirasitus jännittää nyt taas entistä enemmän.
Sain jotenkin työt tehtyä, vaikka työpäivä venyikin ylitöiksi. Hain kotimatkalla postista tilaamiani lähetyksiä ja raahasin jättimäistä pahvilaatikkoa uupuneena ja kaikkensa antaneena kotiin. Kotona totean, että meidän koiralla on nyt vuorostaan vatsatauti ja ryhdyn siivoamaan vahinkoa lattialta, ennen kuin raahaudun vielä viemään koiran ulos lenkille. Mieskin oli jäänyt ylitöihin ja saapui vasta puoli kasin aikaan kotiin. Ihan paska päivä. Onneksi lohdutukseksi avasin tilaamani paketit ja sieltä paljastui kaikkea ihanaa vauvahömppää :D

Nyt on pikkujäbälle sukkia :D

Mutta niin, taas otsikkoon viitaten. Eli oltiin tänään meiän elämämme ensimmäisessä perhevalmennuksessa, joka järjestettiin ihan meidän oman neuvolan tiloissa. Jeiii, taas yksi uusi kokemus lisää :D Tosiaan tuo perhevalmennus on kuulemma tehty nyt ihan uusiksi ja pitäisi olla jossain määrin parempi kuin edellinen. En yhtään tiedä minkälainen se ennen on ollut, mutta olen kuullut paljon huonoja kokemuksia siitä. Meidän perhevalmennus koostui (esittelyjen jälkeen) aluksi noin tunnin kestäneestä "luennosta" synnytykseen ja kivunlievitykseen liittyen, yhdestä ryhmätehtävästä, sekä lopuksi vielä parisuhteeseen liittyvästä valmennuksesta. Me ei tuohon loppuosioon jääty ollenkaan, koska se kuulosti meidän mielestä vähän turhalta näin yli kymmenen vuoden parisuhteen jälkeen. Jos joku on sen osion käynyt, niin saa toki kertoa kokemuksia :D

Itse tykkäsin ainakin tuosta ns. luento osuudesta (eli powerpoint esitelmästä), missä kerrottiin lähinnä just niitä asioita, mitä olen miettinytkin, eli missä vaiheessa sinne synnytykseen olisi hyvä lähteä ja miten se synnytys sitten loppujen lopuksi etenee ja mitä tapahtuu sen jälkeen, kun vauva on saatettu maailmaan. Tietty paljon asioita olen kuullut ja lukenut jo etukäteenkin, mutta jotenkin noiden hoitajien kertomana ne asiat jotenkin vielä konkretisoituivat entisestään. Ainakin nyt kun ollaan molemmat miehen kanssa käyty tuolla perhevalmennuksessa, niin saatiin ihan hyviä keskustelun aiheita tulevasta synnytyksestä. Ehkä se tuleva synnytys konkretisoitui nyt vähän enemmän hänellekkin.

No sitten siellä oli se ryhmätehtävä. Tuossa valmennusyhmässä oli yllättävän monta paria ja pari odottavaa äitiä ilman puolisoitakin löytyi. Ikäskaala oli aika laaja tai näin ainakin veikkaisin. Ei ollut pelkkiä parikymppisiä, vaan ehkä enemmän näitä kolmenkympin tietämillä olevia ja ehkä vähän vanhempiakin ensiodottajia. Ryhmätehtävässä meidän jaettiin kahteen ryhmään, eli miehiin ja naisiin ja tehtävänä oli kirjoittaa ylös vähän asioita, joita toivotaan synnytyksessä olevalta tukihenkilöltä. Oli hauska huomata, miten kaikki oli vähän ulapalla koko asiasta, koska eihän me nyt ensisynnyttäjinä tiedetä yhtään mitä siellä sitten oikeasti tapahtuu :D Toivottiin kuitenkin paljon tukea ja lohtua ja paljon ymmärrystä vaihteleviin mielialoihin, haha.

Oli ihan hauska käydä tuolla perhevalmennuksessa ja nähdä myös muita samassa tilanteessa olevia. Söpöt pallomasut kaikilla :D Uskon, että me osallistutaan vielä siihen toiseenkin valmennukseen, jos se vaan sopii mieheni työtilanteeseen. Siellä oliskin sitten aiheena synnytyksen jälkeinen elämä eli tuleva vauva-arki ja ilmeisesti joku kyseisessä tilanteessa elävä tulee vähän jopa kertomaan myös omia kokemuksiaan. Jännää.

Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut perhevalmennuksesta?

Tällaista taas tällä kertaa. Perjantaita odotellessa. Pitäkää peukkuja, ettei sokerit pauku ihan totaalisesti yli.

4. Neuvolakäynti

Eilen oli taas pitkästä aikaa neuvolakäynti omalla terveydenhoitajalla. Tää mun odotusaikani on ollut jotenkin niin seesteistä, et mä en osaa oikein kertoa siellä koskaan mitään erikoista :D Liitoskivuista taas mainitsin, mutta mitään muuta "jännää" ei mielestäni ole tapahtunut.

Pissanäyte oli negat ja verenpaine oli normaali, vaikkakin yläpaine oli vähän koholla (122/79). Mä aloin sit lukemaan tuosta verenpaineesta netistä(hieman taas ylireagointia?) ja mä totesin, et oon ehkä vaan mitannu vähän väärin sen. Luin, että verenpaine pitäis aina mitata kahdesti, että voidaan lukea pois kaikki mahdolliset virhemittaukset. Noh mä oon tietty aina vaan koittanut nopsasti saada sen tehtyä pois alta, että olisin ajoissa neuvolakäynnillä :D Nooh kaikkee sitä oppii. Ens kerralla koitan olla hätiköimättä.

Painoa on tähän mennessä kertynyt yhteensä 6,7 kg. Eilen oli siis rv 27+4. Edellisestä neuvolakäynnistä painoa on siis tullut 390g/vko eli ihan sopivasti. Kaikesta suklaan mussuttamisesta huolimatta :D

Tällä kertaa mittailtiinkin sitten tuota sf-mittaa ekan kerran. Viimeksi kun kysyin asiasta, niin kuulemma enää sitä ei mittailla ennen rv 26, koska tulee kuulemma niin paljon virhearvioita, kun siinä vaiheessa voi vaikuttaa vielä niin paljon nuo naisen rakenteelliset erilaisuudet. Mulla näytti mitta nyt näin 28 viikolla sen 23 cm, mikä osui sen keskiviivan alapuolelle, mutta kuitenkin vielä niiden katkoviivojen väliin. Jännittävää nähdä, miten siitä alkaa nyt masun kasvukäyrä piirtymään. Kuulemma voi tulla aikalailla siksakkia, mutta sekin voi johtua pelkästään niistä rakenteellisista eroista.

Sykkeitäkin kuunneltiin ja se näytti edelleen olevan siellä 150-152 paikkeilla. Hän kyseli myös liikkeiden tuntemisesta ja en oikein osannut selittää missä niitä tuntuu eniten, kun tuntuu, että niitä on välillä vähän missä sattuu. Hän siinä sitten vähän tunnustelikin ja totesikin ensin potkun vasemmassa kyljessä ja taas hetken päästä oikeassa kyljessä, että ota siitä nyt sitten selvää. Vielä ei siis pystytty arvioimaan, että onko pikkukaveri vielä raivotarjonnassa, mutta ehkä sitten ens kerralla jo pystytään arvioimaan paremmin.

Kaikki on siis edelleen tosi hyvin. Seuraavaa aikaa varailtiin taas neljän viikon päästä ja ilmottauduttiin samalla myös sinne perhevalmennukseen kolmen viikon päästä. Ens viikolla onkin sitten se sokerirasitus, että tässä on taas melkein joka viikolle jotain jännäiltävää :D

Ei muuta kuin oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille! ♥

3. neuvolakäynti

Eilen oli jo meidän kolmas neuvolakäynti meidän omalla terveydenhoitajalla. Eipä siellä taaskaan oikein mitään erikoista ollut. Ei käyty voimavaramittaria sittenkään läpi, eikä oikeastaan haittaakkaan. Siinä ne kysymykset on vähän sellasia, että vastattiin aika yksipuolisesti kaikkeen vaan "täysin samaa mieltä".

Pissanäyte oli negatiivinen ja verenpaine oli parempi kuin koskaan(110/81). Hemoglobiini oli 120, mutta ei kuulemma vaadi vielä mitään rautalisää. Paino on noussut nyt 480 g /vko, minkä kyllä toisaalta olen huomannutkin. Tää masu on pullahtanut ihan tässä viime viikkojen aikana ja alkaa olemaan jo aika kiva pallo. Tosin vaatekriisi alkaa iskeä, mut eiköhän me selvitä. Kaiken kaikkiaan painoa on nyt tullut siis sen vähän reilu 4 kg.
Sykkeitä kuunneltiin ja se huiteli siinä 150-155 lyöntiä/min hujakoilla. Poika on kyllä tosi vilkas ja potkii nykyään jo tosi kovaa. Vielä on kuitenkin tilaa liikkua, koska liikkeet tuntuu välillä ylhäällä, välillä alhaalla ja sitten taas vasemmalla ja hetken päästä taas oikealla :D Eilen illalla poju taas muksi niin kovasti, että maha liikkui niin, että mieskin näki sen selvästi. Mies jutustelikin masulle, että "Onkos sieltä tulossa potkunyrkkeilijä?" haha.

Sovittiin taas seuraava neuvolakäynti joka on mukavasti juuri ennen joulua. Lisäksi terkka pisti lähetteen siihen toiseen sokerirasitukseen, mikä pitäis käydä tekemässä sitten joskus viikon 28 hujakoilla. Mielummin myöhemmin kuin aikaisemmin. Tosi kivasti osuu just siihen pahimpaan konvehtien herkuttelu sesonkiin tuo :D

Lopuksi vielä juteltiin vähän noista perhevalmennuksista. Olen niistä kauheasti lukenut, että ne on ihan huuhaata, mutta kuulemma nyt tuo perhevalmennus on uudistettu täysin ja olisimme vasta toinen ryhmä, joka pääsee kokemaan tuon uudistetun perhevalmennuksen. Kuulemma siellä puhutaan paljon lääkkeettömästä kivunlievityksestä ja opastetaan kumppania auttamaan rentoutumisessa ja muussa sellaisessa. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, joten ehkä me mennään siellä käymään, jos vaan aikataulut sattuu sopimaan. Nuo perhevalmennukset on vasta sitten tammikuussa, kun alkaa tuo synnyttäminenkin olemaan jo vähän enemmän ajankohtaista.

Mitäs muuta. Ainiin otettiin sitten meille molemmille se influenssarokotus. Kyllähän siitä on sitten pikkuisellekkin vähän vastustuskykyä, kun viimein päättää saapua syleihimme :) Nyt on vähän olkapää kipiä, mutta eipä tuosta kai mitään muuta vaivaa pitäis tullakkaan. Olo on muutenkin vielä yllättävän hyvä. Vähän tuntuu liitoskipuja häpyluussa ja nivusissa, mutta ei mitään kovin lamaannuttavaa. Aika inhottavan tuntuistahan tuo on, mutta kyllä tässä vielä porskutellaan. Kaikkia niitä massiivisia selkäkipuja odotellessa! Ainiin ja raskaustodistus saatiin eli raskaus on nyt kestänyt yli sen kelan määräämän 154 päivää, whiphee! Laitoinkin heti illalla hakemuksia äitiysavustuksesta, vanhempainpäivärahasta ja vieläpä lapsilisästäkin. Alkoi taas tuntua asteen verran konkreettisemmalta, että me viimein saadaan se kauan toivottu lapsi. Tiedän toki, että mitä vaan voi vielä tapahtua, mutta en halua ajatella sitä nyt. Nyt haluan vain nauttia tästä kaikesta mitä saamme kokea. Päivä kerrallaan!

Palaillaan taas!

Takaisin sorvin ääreen!

Nyt on viimeisetkin kesälomat lusittu. Tai noh ei ihan kaikki, sillä vielä on yksi palkallinen vapaa jemmassa meiän kaveriporukan tulevaa pikkujouluristeilyä varten, mutta se on sitten vasta marraskuun puolella.

Uskomatonta, että nyt ollaan jo lokakuussa. Syyskuu meni ihan hujauksessa ja tekemistä olis edelleen paljon jäljellä. Oltiin siis tosiaan mökillä tuossa loppuviikosta ja aloiteltiin jo meiän tulevan aitan rakentamista. Valettiin siis vasta pohjan tukipilareita varten pohjalaatat ja huh, kyllä siinäkin oli jo hommaa. Onneksi säät olivat suht hyviä koko päivän ulkona työskentelyyn ja kaikki meni muutenkin ihan putkeen. Oltiin tosi ahkeria! Aittamateriaalit tulee sitten vasta parin viikon päästä, että sitten pitäis saada mahdollisimman pian seinät ja katto pystyyn, niin ollaan jo talvea varten turvallisilla vesillä. Oli muuten aika ihanaa höpötellä anopin kanssa tulevan aitan sisustuksesta, kun otettiin huomioon meiän pikkuinen, että hällekkin on sitten oma nukkumapaikka :) Riskit on aina olemassa, mutta nautitaan nyt sitten tästä kaikesta huomiosta, kun kerrankin voidaan.

Lomalla ollessani koitin vähän lukea blogeja ja kommentteja puhelimellani, mutta eihän mun surkealla joka miehen oikeus -netillä oikein paljoa nettiä selailla. Noh huomasin sitten, että eräs kommentti oli jostain syystä mennyt roskapostin puolella ja kun luulin julkaisseeni sen, niin painoinkin vahingossa poista-painiketta. Kommentti katosi taivaan tuuliin, enkä saanut enää palautettua sitä. Pahoittelut siis lukijalleni, jonka kommenttia en ole julkaissut.

Kommentissa oli kuitenkin kyselty tulevan lapsen sukupuolesta ja voisinkin siitä hieman tässä nopsasti kirjoittaa. Tällä hetkellä mulla ei ole minkäänlaista aavistustakaan siitä, että kumpaa sukupuolta meidän tuleva pikkuinen mahdollisesti edustaa. Sillä ei varsinaisesti ole kyllä mitään väliä, että kumpi sieltä tulee, mutta jotenkin olen aina haaveillut, että esikoiseni olisi poika. Samaan aikaan toisaalta haaveilen, että voisin ommella vaatteita pikkuiselle tyttärelle :D Mitään leikkimielisiä testejä en ole vielä tehnyt, koska niissä on yleensä ollut kysymyksiä vatsan muodosta tai muusta vastaavasta, joten olen siis suosiolla odotellut vielä masun kasvavan tästä hieman enemmän. Toki voisin jossain vaiheessa vielä ennen tulevaa ultraa tehdä tuommoisen jonkun testin ja kirjoitella vastauksia tänne blogiinkin :)

Tuohon rakenneultraankaan ei ole enää kovin montaa viikkoa aikaa. Vähän reilu kolme viikkoa enää. Mulla on nyt kaikki viikot ja viikonloput niin täyteen bookattuja, että tuo aika tulee varmasti menemään hujauksessa. Liikkeitä en tunne vieläkään, ainakaan tietääkseni. Mies innostui neuvolan sydänäänien kuuntelun jälkeen tunnustelemaan ja kuuntelemaan masua enemmän ja enemmän. Ulkopuolellehan nuo liikkeet tuntuu vasta paljon paljon myöhemmin, mutta on se aika suloista, kun mies ottaa kontaktia pikkuiseen jo nyt ♥

Tiettekö, mulle selvis vasta tänään, että neuvolakäynnit ja muut raskauteen liittyvät lääkärikäynnit voidaan luokitella sairas-poissaoloiksi. Mä oon tähän asti käynyt vaan omalla ajalla neuvolassa ja yrittänyt sopia kaikki käynnit loma-ajalle, mut eihän mun tarvikkaan säästää plussatunteja neuvolakäynteihin, kunhan vaan saan jonkun poissaolo-todistuksen. Hah, kiva kun nyt vasta kerrotte :D Pitää näköjään alkaa opiskelemaan tuota meiän työehtosopparia vähän taas tarkemmin.

Mutta ei mulla nyt tähän väliin muuta. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja muistakaa ottaa sateenvarjo mukaan :)

Alina ja pikkuinen rv 16+1 (40,4 % raskaudesta jo kulunut!!)

P.S. Nää mammahousut on niiin jees! :D

Toinen neuvolakäynti

Pikaiset kuulumiset lomaviikon keskeltä.

Viikonloppuna kerrottiin viimein viimeisellekkin läheiselle raskaudestani eli veljelleni. Nyt siis kutakuinkin kaikki, joille suunnittelimmekin kertovamme, tietävät raskaudesta. Uutinen otettiin jälleen ilosylin vastaan. Pääsin myös pitkästä aikaa syleilemään pientä 5 kuukauden ikäistä veljentyttöäni. En ole koskaan ollut mikään super lapsiläheinen ihminen, mutta alan pikkuhiljaa oppia yhä enemmän ja enemmän :)

Eilen käytiin hyvän ystäväni ja ihanan kummityttöni kanssa shoppailemassa ja löysinkin itselleni ihan täydelliset äitiyshousut. Lomalla voi onneksi viettää aikaa kotihousuissa, mutta en malta odottaa, että pääsen pukemaan nuo supermukavat mammahousut ensi viikolla töihin :D Ei tarvi enää käyttää vain niitä yhtiä housuja ja leggingsejä vuorotellen.

Eilen oli myös meidän toinen neuvolakäynti. Tuntuu edellen ihan oudolta, että ollaan päästy jo näin pitkälle. Neuvolakäynnillä ei oikeastaan tapahtunut mitään kovin erikoista. Meidän olis vissiin pitänyt täyttää joku voimavaramittarikysely ennen tuota käyntiä, mutta ei siitä ollut kukaan muistanut meille etukäteen mainita mitään, joten se jäi meille nyt sitten kotiläksyksi ja sitä käydään sitten ens kerralla vähän läpi. Tehtiin virtsatesti ja otettiin verenpaine ja paino. Kaikki oli kunnossa. Hb:tä ei nyt otettu, mutta verenpaine oli oikein hyvä, eikä painokaan ole noussut viimekäynnistä kuin 0,8kg. Sydänääniä kuunneltiin ja pikkuisen syke löytyikin heti samantien kun doppleri kosketti masua. Syke oli vahva 160 lyöntiä/min ja pikkuinenkin oli aktiivinen ja liikkui kovasti. Liikkeitähän en siis todellakaan tunne vielä, mutta toistuvat tauot ja muksahdukset sykkeen jumputuksessa kertoivat pikkuisen vaihtaneen asentoa. Huomaan välillä kotidopplerillakin, kuinka sykkeet yhtäkkiä kaikkoaa ja saan taas hetken pyöritellä doppleria löytääkseni ne uudestaan.

Ens kerralla onkin sitten neuvolalääkäri ja sen jälkeen rakenneultra ja sitten taas tavallinen neuvolakäynti, joten tulee kyllä muutama poissaolo töistä tässä loka-marraskuun aikana. Saatiin muuten varattua miehelleni ja itselleni myös ajat hammaslääkäriin, joten sitten on sekin asia hoidettu pois päiväjärjestyksestä :D

Mutta tämmöstä taas tällä kertaa. Huomenna matkataan mökille ja aloitetaan ilmeisesti jo tuon meidän uuden aittarakennuksen perustan rakennus. Luultiin, että se rakennettaisiin vasta keväällä, mutta appivanhemmat vissiin vähän yli-innostu :D haha.

Palaillaan taas!

Alina ja pikkuinen rv 15+3