7+0

Tänään poksahti taas kokonaiset viikot. Musta tuntuu edelleenkin niin uskomattomalta, että minäkö muka, ihan luomuna, olen päässyt tänne asti. Mittailin pitkästä aikaa tänään taas aamulämmön ja se näytti edelleen 36.93 astetta. Näköjään siellä vaan vielä jaksaa keltarauhanen porskuttaa, joten lugeille ei varmaankaan ole enää tarvetta.

Hormonit tuntuu jylläävän muutenkin, sillä viikonloppuna naamaani ilmestyi kaksi aivan järjettömän kipeää hormonifinniä. Tiedän, että kyseessä ei ole pelkkä herkkunäppy, koska hormoninäppy on sata kertaa isompi ja kipeämpi ja sen paranemiseen menee kauemman aikaa. Argh ärsyttävää! Noh, ehkä se on vaan hyvä asia. Ainakin siellä joku hormoni tuntuu jylläävän.

Huominen neuvola jännittää. Kolme kertaa olen jo saanut neuvola-ajan ensikäynnille varata, mutta vielä en ole kertaakaan sinne asti päässyt. Tämä on taas yksi etappi, jonka saavuttaminen tuntuu jo puolivoitolta. Jospa tällä kertaa päästään ihan sinne maaliin asti.

Olen alkanut jo miettimään sitäkin, että mitäs sitten tämän etapin jälkeen. Alkaako poissaolot töistä herättämään epäilyksiä? Tuleeko niitä poissaoloja ylipäätään paljon ensisynnyttäjälle? Milloin uskallan kertoa raskaudesta töissä? Tai millon ylipäätään uskallan kertoa raskaudesta yhtään kenellekkän? Tällä kertaa kukaan ei vielä tiedä. Viimeksi oli pakko paljastaa parille kaverilleni, mutta nyt ei ole tarvinnut kertoa vielä kenellekkään. Jo senkin takia tämä raskaus tuntuu jo ihan erilaiselta kuin edelliset. On jotenkin varmempi ja turvallisempi olo, vaikken vielä edes tiedä onko tuolla masussa edes ketään. Voihan se olla tuulimunakin. Kokemus kai sekin :D

Mutta juu, tasan vuorokauden päästä ollaan neuvolan penkissä. Huih. Jännittää.

P.S. Yritystaipaleellani rehellisesti sanottuna ärsytti nähdä noita raskausviikkoja osoittavia blogiotsikoita, kun itse junnasin vielä pelkissä kierronpäivissä. Nyt sorruin siihen myös itse. Anteeksi. Toivon sydämeni pohjasta kaikille kanssasisarille pikaista plussausta. Olette kaikki sen ansainneet ♥

Myöhässä!

Menkat on tänään virallisesti päivän myöhässä. Aamulämpökin oli hienot 36.71 astetta. Ja arvatkaa mitä! Tein eilen testin ja se näytti tältä:

Näettekö tekin siinä haamuviivan? Siinä oli todellisuudesa vähän punaista väriäkin, mutta mun puhelimen kamera ei osannut napata sitä kuvaan. Aika hailurainenhan se vielä on, mutta jospa viikonloppuna siinä olis jo vähän tummemmat viivat :) Mä en itseasiassa tiedä onko nuo mun testit jo mennyt vanhaksi, kun tilasin nämä muistaakseni sillon vuosi sitten ekan raskauden jälkeen, kun piti saada testattua nega keskenmenon jälkeen.

Mutta näin. En osaa vielä oikein iloita, kun nuo keskenmenot kummittelee vielä niin vahvasti mielessä. Pelkään vuodon alkavan hetkenä minä hyvänsä.

Poikkeuksellista tässä raskaudessa(edellisiin verrattuna) on ollut tuo kova vatsa, kun aiemmilla kerroilla oikeastaan ensimmäisiä oireita on ollut just yhtäkkiä alkava löysä vatsa. Toivottavasti tuo olis nyt hyvä merkki, että pysyy kaikki ravintoaineet paremmin saatavilla :D Toki voihan se ripuli sieltä taas yllättää, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Ensimmäiset epäilyt mulla heräsi jo sillon viikko sitten kun oli muistaakseni jotain dpo 6-7 ja valittelin tännekkin sitä ihmeellisetä pistävää paineentunnetta kohdun seutuvilla. Sitä kesti noin kaksi tai kolme päivää ja olin jo ihan satavarma, että vuoto alkaa ennakoitua aiemmin, mutta yhtäkkiä se kipu vaan loppui, eikä sen jälkeen tuntunut enää mitään tuntemuksia missään. Koska vuotokaan ei alkanut, niin epäilyt mahdollisesta kiinnittymisestä heräsivät. En kuitenkaan uskaltanut luottaa vaistooni vaan uskottelin itselleni sen olleen vain entistä reippaampi keltarauhanen :D

Nyt ei oikeastaan auta muuta kuin edetä taas päivä kerrallaan. Toivon sydämeni pohjasta, että nyt kolmas kerta toden sanoo, mutta pelko keskenmenosta yhä varjostaa tätä toivoa.

Pitäkää peukkuja, että meille tulee Suomen 100v. synttärilahjaksi vauva ♥

P.S. Muistaako joku vielä tämän ennusteen ;D

Ilon päivä!

Ah ihanaa! Lentolakko on peruttu! Ei tarvi enää stressata siitä, vaan me todella päästään torstaina lähtemään. Ihanaa! Tänään vois varmaan alkaa jo pakkailemaan :D Ostettiin meille molemmille semmoisen 30 litraiset pikkurinkat, mitkä mahtuu kätevästi käsimatkatavaroihin. Mies on innoissaan, minä olen innoissani, me ollaan ihan superinnoissaan!

Torstaina tulee myös vuosi siitä, kun sanoimme toisillemme tahdon. En voi käsittää miten tämä aika on mennyt näin nopeasti. Ihan kuin se olisi ollut vasta äskettäin. Toisaalta vuoteen on mahtunut myös monta asiaa, kuten ne kaksi keskenmenoa. Raskaus tuntuu tällä hetkellä tosi kaukaiselta ajatukselta. Tuntuu vaikealta edes ajatella, että MÄ olen joskus ollutkaan raskaana. Käytännössähän nyt meillä on menossa jo yrityskerta 26, mutta nuo keskenmenot nollaa tilanteen ja nyt ollaan vasta yrityskerrassa 5. Tässä asiassa tuo ajankäsitys tuntuu taas ihan ikuisuudelta.

Tänä aamuna lämpö näytti taas nousseen 36.64 asteeseen. Ehkä siellä sittenkin on ihan kelpo toimiva keltarauhanen! Eilen tunsin pientä pistelyä alavatsassa ja otsaan ilmestyi superkipeä menkkafinni. Tais tuo finni tulla estrogeenipiikistä tai sitten siitä kilon pussista karkkia, joka ostettiin viikonloppuna :D Yleensä menkat on alkanut viikon päästä tuosta estrogeenipiikistä, joten ehkä mä selviänkin siitä matkasta helposti ilman vuotoa. Toivotaan parasta.

Must tuntuu, et mä oon viimeinkin päässy eroon siitä "entä jos olenkin raskaana" -ajattelutavasta ja uskallan jo haaveilla tulevasta vapaammin. Oon alkanut uskomaan enemmän siihen vaihtoehtoon, että raskaus alkaa vasta sitten hoitojen avulla, joten saan ihan itse päättää milloin me sinne hoitoihin lähdetään. Tietenkään hoidot ei takaa, että me se vauva saadaan, mutta sitten kun ne hoidot alkaa, niin voin taas palata tuohon "entä jos olenkin raskaana"-ajattelutapaan :D

Nyt nautin tästä hetkestä täysillä ja kun pesänrakennusvietti on ohi, niin päästään suunnittelemaan tulevia hoitoja.

kuva Google