Ensimmäinen neuvolalääkärikäynti

Ihanaa, kun saa taas kokea jotain uutta! Eilen oli siis ensimmäinen neuvolalääkärikäynti ja tuntuu edelleen uskomattomalta, että ollaan päästy jo näin pitkälle. Sori, että toistelen sitä joka kerta, mutta kun nämä raskaudet keskenmenoineen ovat soineet kuin rikkinäinen levy, niin tuntuu äärimmäisen ihanalta päästä viimein eteenpäin.

Mutta tosiaan, eilen oli siis neuvolalääkärikäynti ja lääkäri oli onneksi oikein mukava nainen. Hän kyseli kovasti vointeja ja tuntui olevan ihan aidosti kiinnostunut vastauksistani. Kävin taas ennen käyntiä ottamassa pissanäytteen ja verenpaineet ja painon ja kaikki oli niiltä osin kunnossa. Painoa on nyt kertynyt yhteensä 2,8 kg koko raskauden aikana ja lääkärin mielestä se oli ihan hyvä. Kuulemma näin normaalipainoisena saisin kerätä raskauskiloja jopa 15 kiloa, että sinänsä tuo painonnousu ei huolestuta minua tällä hetkellä lainkaan. Kaikissa oppaissakin vissiin sanotaan, että hoikille saattaa tulla enemmän painoa, kun sitä rasvaa nyt tarvitaan kaikkeen.

Seuraavaksi tutkiskeltiinkin vähän masua eli lääkäri paineli ja tunnusteli kohtua ja kuunneltiin taas sykkeitä. En tiedä minkälainen vauhtivekara meille oikein on tulossa, mutta tyyppi ei oikein millään malttanut pysyä paikoillaan ja oli vissiin vähän vaikeuksia ottaa lukemaa sykkeistä :D Välillä ihan tuntui kuin tyyppi olis muksinut suoraan doppleria, kun niin kovin ääni aina pätkäisi. Lopulta ipana vähän rauhottui ja saatiin otettua lukemia. Jotain 150-160 väliltä se oli. Sitten tehtiin perus alapäätutkimus ja kohdun suu näytti olleen napakasti kiinni ja kohdunkaulakin oikein hyvän mittainen. Eikä ollut mitään tulehdukseenkaan viittaavaa, joten kaikki oli siis siltä osin kunnossa.

Noh, vaikka perusterve ihminen olenkin, niin ilmeisesti edesmenneen mummoni vanhuusiän diabeteksessa on sen verran riskitekijöitä, että joudun nyt sitten kuitenkin siihen sokerirasitukseen, vaikka terveudenhoitaja ei asiaa ottanut missään vaiheessa esille. "Jipii" Ei auta muu, kuin ryhtyä varailemaan aikaa sitten siihenkin. Eniten mua huolestuttaa se paastoaminen, mut enköhän mä selviä. Hyvähän se on tutkia, ihan jo vauvaakin ajatellen.

Tämmöstä diipadaapaa taas tänne :D

Joko huomenna on taas perjantai? Mihin nää viikot oikein menee...

P.S. Mitä mieltä ootte influenssarokotteesta?

Neuvola...taas

Sain kuin sainkin soitettua eilen sinne neuvolaan. Puhelu oli sinänsä mielenkiintoinen, koska ilmeisesti neuvolan järjestelmässä olin yhä raskaana edellisestä raskaudestani. Puheltiin siinä sitten huhtikuussa tapahtuneesta keskenmenostani ja neuvolan täti toivotteli tsempit, että tämä raskaus viimein onnistuisi. Tuli muuten ihan outo tunne, kun hän kyseli, että onko tämä nyt siis neljäs raskautesi. Huh, ihan kuin mulla olisi enemmänkin lapsia, mutta ei... tässä vielä jumitetaan paikoillaan. Noh toivotaan nyt, että päästäis viimein loppuunkin asti.

Puhelusta tuli ihan hyvä fiilis. Sain ajan elokuun toiselle viikolle ja me ehditään just sopivasti käydä siellä hormonipolilla ennen sitä. Toivottavasti siellä polilla pääsis ultraan ja siellä vielä vilkuttelis joku pikkuotus meille takaisin ♥ Tuntuu tässä vaiheessa vielä ihan tosi utopistiselta ajatukselta.

Eilen tuntui taas pitkästä aikaa ihan kunnon menkkajomottelua kohdussa. Olin jo ihan satavarma, että kohta se vuoto sieltä alkaa, mutta ei ainakaan vielä ole alkanut. Hetken tuon jomottelun jälkeen tulikin yhtäkkiä ihan todella paha olo. Oltiin eilen illalla kavereiden luona pelailemassa lautapelejä ja yhtäkkiä huono-olo kohtaus taas yllätti ja olin jo ihan valmis juoksemaan vessaan oksentamaan. Sain kuitenkin rauhoitettua oloani ja pahoinvointikohtaus meni ohi. Huh. Mä niin toivon, että tuo pahoinvointi olisi merkki siitä, että siellä on meidän pikkuisella kaikki oikein hyvin ja kohtukin kasvaa oikeassa tahdissa.

Tänään vois tehdä ihan huvikseen sen vikan digitestin ja katsoa tuleeko jo 3+ viikot näytölle. En nyt sinänsä stressaa vaikkei tulisikaan, mutta kunhan ei ainakaan enää pienempiä viikkoja näytä kuin 2-3. Katotaan, jos muistan tehdä sen testin tänään :)

Ensikäynti

Ensiksikin, kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille ja anteeksi, etten ole jaksanut vastailla niihin. Ajatukset ovat tällä hetkellä hyvin sekavat.

Eilen kun pääsin kotiin, menin heti kuumaan suihkuun ja vain itkin. Suihkun jälkeen olin aivan turta ja painelin sohvalle makaamaan. Mies toi töistä tullessaan minulle lohdutukseksi lakuja. Olo oli niin ahdistava, että mikään ruoka ei maistunut, mutta sain yhden lakun syödyksi. Teimme yhdessä makaronilaatikkoa, mutta sekin meinasi jäädä lautaselle. Oksetti ja oli huono olo.

Tunsin aika ajoin pieniä vihlaisuja kohdun seutuvilla, joten varauduin jo pahimpaan. Otin nukkumaan mennessä yhden 500mg Paramaxin ja yritin nukahtaa. En saanut unta. Päässäni pyöri vain Apulannan Ilona? "Sä olit perhonen, jonka siivet eivät kauas kantaneet, sä väsyit kylpyhuoneeseen..." Sain nukuttua ehkä tunnin, mutta heräilin aina kun vaihdoin kylkeä. Sydän takoi rinnassa, kun ajattelin, että aamulla, kun käyn vessassa, huomaan siteen olevan täynnä tuoretta verta.

Aamulla heräsin aivan liian aikaisin, En vain saanut nukuttua. Menin vessaan, mutta huomaan, ettei verta ole tullut yön aikana yhtään. Edelleen vain pyyhkiessä vähän vaaleanpunaista. Olen tyytyväinen, että kivut ovat pysyneet vaimeina, lähes kokonaan poissa, mutta ajatus keskenmenosta ahdistaa. Ahdisti niin paljon, että tuli huono olo. Tunsin palan kurkussani. Teki mieli itkeä ja oksentaa ahdistus pois. Tein aamupalaksi leivän, mutta en saanut sitä syötyä. Nakertelin muutaman palan ja jätin loput miehelle. Kello alkoi viimein olla jo niin paljon, että voisimme lähteä kävelemään neuvolalle.

Neuvolassa ahdistus vain kasvoi ja kasvoi kun näin raskaana olevia äitejä. Heti kun terveydenhoitaja kutsui meidän sisään, aloin itkeä. Itkeä sopersin, että pelkään tämän menneen kesken. Vuodan verta ja olen todella ahdistunut. Terveydenhoitaja yritti nopeasti etsiä aikaa gynelle, joka olisi voinut ultrata, mutta valitettavasti meidän kunnassa on vain yksi kiertävä gyne ja seuraava vapaa aika hänelle olisi vasta reippaasti toukokuun puolella. Siitä ei siis ollut minulle mitään apua. Kävimme kuitenkin läpi kaikki neuvolan perusasiat. Mitä tutkimuksia tulee olemaan ja millä raskausviikoilla. Pieniä hetkiä saatoin kuvitella oikeasti meneväni noihin tutkimuksiin, mutta sitten taas keskenmeno ajatus hyökkäsi takavasemmalta ja toi mukanaan suurta ahdistusta. Neuvola käynti kesti vain noin 45 min. En osannut kysellä mitään yhtään mistään, kun ajattelin vain keskenmenoa.

Voi kuinka toivonkaan, että tämä olisi vain harmitonta vuotelua ja satunnaista kasvukipua, mutta pahoin pelkään pahimman olevan vasta tulossa.

Jos vuoto pysyy vähäisenä ja pahimmat kivut poissa, niin lauantaina pääsen yksityiselle ultraan näkemään, onko siellä enää ketään elossa. En malta uskoa, että kaikki olisi hyvin, mutta pitäkää peukkuja, että sieltä vielä hyviä uutisia saataisiin.

Nyt koitan kestää nämä pari työpäivää ahdistus rinnassa takoen. Nyt haluaisin vain nukkua tämän kaiken pahan olon pois. Voi kunpa voisin....