Lapsiemme tulevaisuus

Nyt puhutaan tärkeästä aiheesta.

Jotenkin tuo Amazonin sademetsien metsäpalo ahdistaa ihan huolella. Mitä nyt olen somessa vilisevistä kauhukuvista saanut irti, niin ilmeisesti kyseessä on taas täysin ihmisten aiheuttama tuho tälle maapallolle, jolla elämme. Mä en voi käsittää, kuinka tyhmä voi tämä nisäkäslaji nimeltä ihminen olla. Polttaa nyt tärkeät sademetsät kasveineen ja eläimineen vain lisätäkseen karjan laidunmaita.

En tiedä onko äitiydellä vaikutusta vai vaan yleinen hypetys, mutta me ollaan alettu pyrkimään kohti ekologisempaa elämää. Ollaan muun muassa lisätty kierrätystä, nimittäin nykyään lajitellaan sekajätteen, bion, kartongin, lasin ja metallin lisäksi myös muovia. On ollut jännä huomata miten sekajätteen määrä on huomattavasti vähentynyt, kun muovi kierrätetään erikseen. Tämä on mielestäni ihan äärimmäisen hyvä juttu. Lisäksi ruokahävikkiä ollaan onnistuttu vähentämään, kun ollaan ostettu ruoat aina reseptien mukaan (taas jälleen suuri kiitos Samasta Padasta -kirjoille). Nykyään biojäteastiaa täyttävät vain pääasiassa hedelmien kuoret, koska tuo meidän pikkumies syö ihan hirveästi hedelmiä ja kasviksia :D

Mistä tullaankin aiheeseen kasvisruoka, jota olemme myös opetelleet syömään huomattavasti aiempaa enemmän. Mun mielestä jokaisen kotitalouden pitäisi pyrkiä vähintään yhteen kasvisruokapäivään viikossa. En ole tavoittelemassa vegaaniruokavaliota, mutta jotenkin tuntuu, että hirveen moni ei vaan osaa tehdä monipuolista ruokaa, vaan sitä aina ostetaan se tuttu ja turvallinen jauhelihapaketti kaupasta ja sitten puputetaan ne pakolliset kurkut ja tomaatit siitä lautasen reunalta. Pitäis vaan rohkeasti kokeilla uusia reseptejä ja makuja. Meillä onkin nykyään aina kaapissa valmiina pari pakettia kikherneitä ja mustapapuja ja kuin varkain, niitä kasviruokapäiviä on ehtinyt kertyä viikkoon jo useampikin kappale. Tälläkin viikolla meiän alle 1,5-vuotias poitsu (joo ihan itse) teki meille maailman helpointa kauramakaronilaatikkoa, jota sitten syötiin monta päivää. No okei, ennen kuin soitatte sossutädit paikalle, niin ehkä äiti vähän auttoi, mutta poitsu sai sekoittaa ainekset keskenään puulastan avulla. Ja voi, että miten hän tykkäs, kun sai osallistua ♥

Mä myönnän, että oon ollut aiemmin tosi typerä ja tilannut vaatteita netistä, koska halvalla sai, mutta voin iloksenne todeta, että mä olen oppinut parantamaan tapani. Nykyään ei oikeastaan tule ostettua enää edes H&M:stä mitään ns. kertakäyttövaatteita, koska hyvin nopeasti huomasin pettyväni niiden laatuun. Meidän lapsella on pääasiassa kaikki vaatteet joko kierrätettyjä tai saatu lahjaksi uutta. Just parisen viikkoa sitten, ostin työkaverilta ison kassillisen vaatteita meidän pojalle, koska kesä on taas ihmeellisesti venyttänyt pikkumiehen raajoja parilla sentillä. Ja tietty "halvalla sain". Sain mm. ostettua tarhaan sopivat sadevarusteet ja talvelle hienon reiman talvihaalarin. Peruskäyttövaatteita sain ison säkillisen ja sukkia ja sukkiksiakin kaupan päälle. Ja kaikki vaatteet ovat olleet vain yhdellä lapsella, joten laatu vastasi lähes uutta. Kenkiäkin sain ostettua jopa kolmet parit, joten koen tehneeni hyvät kaupat. Kierrättäkää ihmiset, kierrättäkää!

Ollaan myös vähennetty turhaa autoilua ja käyty lähikaupassa yhä useammin kävellen. Ollaan pyritty kulkemaan myös enemmän pyörällä, koska ostettiin "pojalle" synttärilahjaksi pyöräperäkärry ja hän on myös viihtynyt kyydissä. Usein hän myös nukahtaa kyytiin, joten ihan mukavaa taitaa olla :D Viime viikonloppuna käytiin ajelemassa sellainen 22 kilometrin lenkki ja saatiinpa siinä mukavasti myös liikuntaakin. Ihanaa yhdessä tekemistä!

Mutta palatakseni vielä tuohon Amazonin sademetsien metsäpaloon, niin vaikka kuinka yrittäisin parantaa tapojani ja elää ekologisemmin, niin se ei yksinään riitä. Ihmisten täytyy muuttua! On pelottavaa ajatella minkälaisen elinympäristön me jälkipolvillemme jätämme, jos asiat eivät muutu. On huolestuttavaa nähdä yhä useampi välinpitämätön presidentti, joka ajattelee ilmastonmuutosta vain salaliittoteoriana tai ajattelee vaan rahaa. Rahalla ei pitkälle pötkitä, jos ei ole maata missä elää. Luin Meidän Perhe-lehdestä, miten nykynuoret ovat yhä enemmän masentuneita ja stressantuneita, koska ovat niin huolissaan ilmastonmuutoksesta ja Trumpista ja Kim Jong Unista. Eihän lasten pitäisi joutua murehtimaan moisesta. On hyvä olla tietoinen siitä, että mitkä teot vaikuttavat mihinkin asiaan, mutta antaa aikuisten huolehtia politiikasta. Tuli vaan niin surullinen olo sitä artikkelia lukiessa. En ikinä haluaisi aiheuttaa pojalleni sellaista huolta ja turvattomuuden tunnetta.

Mitä mieltä te olette asiasta? Miten teillä hypetetään ekologisuutta vai hypetetäänkö ollenkaan? 

Lapsiperheen ruokailu

Musta on ihana todeta, että meillä syödään nykyään ihan todella hyvin ja se tuntuu myös kropassa. Ennen tuli vedettyä helposti pikaruokaa kiireen keskellä, mutta nykyään pienen lapsen vanhempana tulee vähän paremmin priorisoitua sitä, että olisi aina jotain kotiruokaa tarjolla.

Suuri kiitos kuuluu ehdottomasti Samasta Padasta-kirjan kirjoittajalle. Hänen reseptinsä ovat mullistaneet meidän perheen makumaailman ja mikä parasta, ollaan alettu syömään huomattavasti enemmän kasvispainotteista ruokaa, joten hiilijalanjälkikin on pienentynyt ja luontokin kiittää :D

En tiedä johtuuko se kirjasta vai mistä, mutta myös meidän poika on ihan todella hyvä syömään. Olen kuullut ja lukenut niin paljon kauhutarinoita huonosti syövistä lapsista ja olen siis erittäin positiivisesti yllättynyt, että meiän poitsulle maistuu, ainakin vielä toistaiseksi, lähes kaikki mitä hänen lautaselleen laitetaan. Ja minkä kokosia annoksia hän syökään kerralla! En toisaalta ole myöskään mikään ihan hirveä ruokanatsikaan, että jos poitsu haluaa maistaa lipaisun jäätelöstä tai palan keksistä, niin antaa mennä. Pääasia kuitenkin on pitää kohtuus kaikessa. Ruoka ei saa olla mörkö. Me huolehditaan kyllä hampaiden pesusta! haha.

Hampaista puheen ollen. Meillä tehdään nyt taas lisää hampaita. Poskihampaat ovat vaivanneet jo jonkin aikaa ja kulmahampaatkin kuultaa jo ikenissä. Näyttää vähän pahasti siltä, että nyt meinaa tulla ihan rytinällä kaikki samaan aikaan. Tällä hetkellä hampaita on siis jo yhteensä yhdeksän kappaletta.

Tiettekö kuinka sekasin voi lapsen isovanhemmat mennä, kun ne näkee, että pojalle maistuu melkein kaikki :D Ne tarjoo tietysti heti lisää kaikkea ja meiän poika vaan syö tyytyväisenä, vaikka masu olisi jo täysi. En halua ihan hirveästi kieltää tarjoamastakaan, etten vaan loisi mitään kielteistä ilmapiiriä ruokaan liittyen. Ainakin meiän lapsi imee ihan kaiken, mitä se näkee, itseensä. Ehkä sen takia hän onkin niin kova poika siivoamaan, haha. Onneksi kuitenkin hän osaa myös lopettaa syömisen, vaikka lautasella olisi vielä ruokaa, ollessaan tarpeeksi kylläinen. Hän niin söpösti aina taputtaakin masuansa kysyttäessä, että "onko masu täys?" ja pyytää päästä pois syöttötuolista.

Mutta pitäähän pienen miehen syödäkkin, että jaksaa juosta aamusta iltaan ja kasvaa ja kehittyä hirmuista vauhtia.

On ne ihmeellisiä nuo pienet ihmiset ♥

Miten teidän lapset syö? Onko samanlaisia "miehen annoksen"syöjiä vai riittääkö teillä ns. hiiren annos tarkasti valikoituja ruokia? :D

P.S. Tämä oli blogini 500. julkaisu!! :O

Takaisin töihin!

Huh viime kerrasta on taas vierähtänyt tovi. En oikein tiedä mistä kirjoittaisin tai edes mistä aloittaisin.

Vauvakuume on alkanut nostamaan taas ihan huolella päätään. En oikein tiedä miten siihen suhtautuisin. Tavallaan haluaisin jo niin kovasti aloittaa vauvantekoprojekti vol 2:sen, mutta toisaalta muistot menneistä yritysvuosista saa vauvakuumeeni laantumaan lähes mitättömiksi. Kerroin viimein ystävilleni meidän menneestä yritystaipaleesta ja sain paljon pahoitteluja osakseni. Aavistuksia lapsettomuusongelmista olikin jo hieman herännyt ystävieni mieliin, mutta heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että minkälaista keskenmenohelvettiä me olemme saaneet kokea heidän huomaamattaan. Oli kuitenkin ihana kuulla miten onnellisia he olivat aikoinaan kuullessaan meidän vauvauutiset. Kuulemma meidän vauvauutiset toivat melkein suuremmat tunteet esiin kuin heidän oma raskautensa, haha. Melkein.

Ollaan jo kovasti puhuttu pikkuveljestä(päätettiin jo, että sekin on poika :D) mieheni kanssa ja sovittiin luopuvamme ehkäisystä heti, kun kortsupakkauksen viimeinen kumi on käytetty, haha. Siinä voipi mennä hetki. Lapsiperhearki ei ole sitä kaikkein kiihkeintä aikaa makuuhuoneen puolella. Asiaa ei auta yhtään se, että olen juuri palannut takaisin töihin ja aloittanut pientä juoksuharrastustakin. Elämä on nykyään pelkkää aikataulujen kanssa taistelemista, eikä asiaa ainakaan helpota edelleen kotimme valloittanut kylppäriremontti. Jep, se on edelleen kesken. Jo kohta neljättä kuukautta.

Tänä kesänä olen alkanut löytämään taas pitkästä aikaa enemmän oman itseni. Imetyskin loppui mukavasti lapsentahtisesti kokonaan ja ehkä sen ansiosta kiertonikin on alkanut löytää rytminsä. Tuntuu, että kroppani on ehkä tasaisemmassa kierrossa, kuin ennen raskautta. Menkkakivut ovat kadonneet kokonaan ja kierto on aika tarkka 34 päivää, mitä se on joskus aikoinaankin ollut. Saa nähdä alkaako työstressi heittämään kiertoa taas miten sattuu, mutta toistaiseksi se on jo tosi hyvä.

Kesällä on tullut mökkeiltyä paljon ja käytyä niin keikoilla, kuin festareillakin. Pikkumieskin oli ensimmäistä kertaa yökylässä, jopa kaksi yötä putkeen. Toki isovanhemmat tulivat meille hoitamaan pikkuista, mutta kuitenkin. Heillä oli mennyt kuulemma ihan tosi hyvin ja lapsikin oli tykännyt kovasti viettää aikaa mummin ja papan kanssa. Onni on hyvät tukiverkostot ♥

Pikkujäbä on kehittynyt taas ihan hirmuisesti. Uusia sanoja opetellaan jo kovasti. Eilen illalla hän tapaili sanaa auto ja ei sitten meinannutkaan saada enää unta, kun niin kauheasti olis tehnyt mieli vielä jatkaa höpöttelyä. Tähän mennessä sanoja on kertynyt jo mm. ei, joo, aijaa, kakka, pappa, äiti, auta, vettä ja tutti. Eli ne tärkeimmät :D haha. Ja voi luoja, miten paljon noin pieni ihminen jo ymmärtää. Hän tykkää auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä ja vie roskia roskikseen. Tykkää lajitella pyykkejä oikean värisiin kasoihin ja pyytää päästä potalle. Ja jäbällä on ikää vasta 1 vuosi ja 4 kuukautta. Hän on vaan niin super reipas ♥

Voih, ja taas tuli kauhea ikävä pikkuistani. Menee varmasti vielä hetki ennen kuin totun tähän työelämään.

Mukavaa maanantaita kaikille!