Uni

Näin unta, jossa olin vessassa ja huomasin pyyhkiessäni verta. Hirveä, mutta samalla myös niin tuttu tunne valtasi mieleni. "No niimpä tietenkin, eihän meidän nyt oikeasti kuulunutkaan saada lasta." Vitutus, suru, ja ärsytys ryöppyi ylitseni ja lopulta epätoivo.

Aamulla mahaan koski hieman. Uni palasi mieleeni ja pelkäsin. Pelkäsin, että se oli enneuni ja saan taas kokea tuon hirveän tunteen, jonka keskenmeno aiheuttaa. Onneksi kuitenkin se oli vain unta. Mahakipu oli luultavasti suolistoperäistä, mutta eihän sitä voi aina erottaa, että mistä se kipu on lähtöisin.

Olen nähnyt usein samankaltaisia unia vuodon alkamisesta ennen menkkoja. Yleensä aina juuri päivää ennen menkkojen alkua. Pelkään, että alitajuntani yrittää varoittaa minua tulevasta.

Tänään pärähti alkuperäisten laskelmieni mukaan 7+0 (varhaisultran mukaan 6+6). Haluaisin jo taas nähdä meidän pikkuisen. Haluaisin tietää, että kaikki on varmasti hyvin. Pelottaa, että ekassa kunnallisen tarjoamassa ultrassa todetaan keskeytynyt keskenmeno ja todetaan alkion menehtyneen juurikin viikolla 7+0. Voisinpa nähdä tulevaan.

Tänään sovellus kertoi kohtuni olevan appelsiinin kokoinen. Sehän on jo ihan valtavan kokoinen :D Eilen ruuan jälkeen vatsani alkoi pömpöttämään niin, että kuvittelin sen olevan jo pieni suloinen vauvamasu. Mieskin huomasi sen ja alkoikin taas miettimään ääneen tulevaisuutta. Lähinnä raha-asioita, mutta kuitenkin.

Voih, nt-ultraa odotellessa. Tapahtuuko muuten neuvolan ensikäynnillä mitään sellaista mikä lohduttaisi tällaista epätoivoista mieltä? Kuunnellaanko sykettä? Mitataanko hcg verestä? Onko siitä käynnistä vielä mitään lohtua?