Pitkä viikonloppu sujui oikein mukavasti. Tehtiin munkkeja varmaan jotain reilu 30 kpl ja kaikki meni :D Meillä kävi onneksi muutama kaveri kylässä, niin ei ihan meiän kahden suuhun mennyt kaikki munkit, haha.
Fiilis oli lauantaina jo oikein hyvä, eikä edes tuo kauhistuttava pikatalvi ehtinyt laskemaan mielialaani, vaan meillä oli oikein mukava koti-ilta. Vuoto sitten loppui kuin loppuikin, eikä sieltä sitten mitään jälkitulvaa tullutkaan. Vai onkohan vielä liian aikaista sanoa? Tänä aamuna lämpö näytti jo alle 36 asteen ja naamaankin on ilmestynyt miljoona mininäppyä, joten eiköhän se estrogeeni siellä vaikuta jo hyvää vauhtia. Ovista vois varmaan alkaa odottelemaan jo siinä 2-3 viikon päästä. Tämä km-kierto on aina niin tuskastuttavan hidas, että en malta odottaa sen olevan jo ohi.
Mutta mukavasta fiiliksestä huolimatta, eilen tapahtui eräs asia, joka sai taas mielen matalaksi. Nimittäin selaillessani instagramia, huomasin erään lapsuuden ystäväni hassun hauskan "vappupallo"-kuvan massiivisesta vauvamasustaan. Sydän alkoi taas hakkaamaan, kun ahdistus valtasi mieleni. Tämä ystävä on juuri se sellainen korkeasti koulutettu urajohteinen ihminen, joka on aina hyvin määrätietoisesti tiennyt mikä hänestä tulee isona ja on aina tavoitellut unelmiaan kohti ja myös saavuttanut ne. Tämä oli se ystävä, josta olen aina ajatellut, että "kyllähän mä nyt ennen häntä ainakin sen lapsen saan", mutta ei. En saa. Kolme kertaa raskaana, mutta ei yhtään lasta. Oi elämä miten pisti taas vituttamaan kaikki!
Kuvittelin olevani ihan sujut elämänvaiheeni kanssa keskenmenoista huolimatta. Saan suunnitella matkoja ja remontteja ilman pelkoa siitä, että ihan oikeasti muka olisin raskaana vielä joskus. Mutta sitten, kun tulee taas joku uusi vauvauutinen jostain yllättävältä taholta, niin muistan, ettei mulla oikeasti ole koskaan ollutkaan kuin yksi tavoite elämässä ja se on saada oma perhe. Tiedän, tiedän. Säälittävän yksinkertainen ja helppo tavoite elämälle, mutta ei hemmetti miten vaikeaksi se on mun kohdallani koitunut. Itse en ole korkeasti koulutettu, enkä todellakaan mikään urajohteinen ihminen, joten en yhtään tiedä mitä elämälläni tekisin, jos tuo yksi helppo tavoite elämässäni ei toteudukkaan. Välillä tuntuu, että onko enää edes mitään syytä elää.
Tää on varmaan joku toipumisen kolmas askel, koska nyt vituttaa taas niin sikana :D Mutta eiköhän se tästä taas iloksi muutu. Huomenna on taas uusi päivä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toipuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toipuminen. Näytä kaikki tekstit
2. toukokuuta 2017
26. huhtikuuta 2017
Toipuminen
Toipuminen tapahtuu taas hyvää vauhtia päivä kerrallaan. Vuoto alkaa olla jo aika niukkaa ja enemmän rusehtavaa kuin punaista. Loppuisikohan tämä vuoto vappuun mennessä kokonaan. Toivottavasti. Kipuja ei ole onneksi ollut ollenkaan sitten sen lauantain.
Olen lukenut nyt paljon nettikirjoituksia toistuvista keskenmenoista. Niin blogeja kuin foorumeitakin. Kolmen tai jopa useammankin keskenmenon kokeneita on pelottavan paljon. Siis ihan käsittämätöntä miten yleisiä keskenmenot ovatkaan ja kuitenkaan minulla ei ollut minkäänlaista tietoa tai pelkoa keskenmenosta ennen kuin se osui omalle kohdalle. En ollut yhtään valmistautunut siihen. Toki eräs kaverini oli saanut keskenmenon vähän ennen meidän ensimmäistä keskenmenoa, mutta kuvittelin sen olevan vain surkeaa sattumaa ja erittäin harvinaista. Pah, kuinka sinisilmäinen sitä onkaan joskus ollut.
Toistuvista keskenmenoista lukiessani olen myös oppinut paljon lisää ja olenkin nyt kehittänyt pienen taistelusuunnitelman seuraavaa raskautta ajatellen. Esimerkiksi aspiriinista ei vissiinkään olisi haittaa vaikkei veren arvoissa olisikaan mitään hälyyttävää. Voisin kokeilla sitä, jos joskus vielä sen plussatestin näen. Jos se vaikka parantaisi veren virtausta kohtuun.
Toinen, minkä huomasin ihan sattumalta, niin on vihreän teen juonnin vähentäminen. Toiset juovat päivittäin kahvia, mutta minä juon päivittäin ison kupillisen teetä ja yleisimmin nimenomaan vihreätä teetä, koska sillä on ihan hirmu paljon kaikenlaisia hyviä terveysvaikutteita(mm. alentaa kolesterolitasoja ja verenpainetta yms.). Mutta huomasin yhden aika merkittävänkin huonon puolen vihreästä teestä, nimittäin sen sisältämät katekiinit voivat estää foolihappojen täydellisen hyödyntämisen! Apua, siis olenko koko ajan tietämättäni voinut itse aiheuttaa nämä keskenmenot vain pelkästään nauttimalla vihreätä teetä! No ehkä en sentään, mutta kyllähän tämäkin asia kannattaa nyt ottaa huomioon jatkoa varten. Tiesin kyllä, että yrttitee on ns. kiellettyjen listalla raskaana ollessa, mutta vihreästä teestä en ole tainnut koskaan lukea mitään. Noh onneksi tämä on kuitenkin helppo korjata ja teeaddiktina voin juoda sitten vaikka ihan sitä mustaa teetä täst edes.
Mutta joo, näistä on ainakin hyvä aloittaa. En tosin usko, että uusi raskaus nyt ihan lähiaikoina alkaa. Olisi jo vähän liian hyvä sattuma, jos seuraavakin raskaus alkaisi jo viidennestä kierrosta keskenmenon jälkeen. Epäilen seuraavaan raskauden alkavan vasta lähemmäs vuoden kohdalla, ihan vaan koska mulla on niin käsittämättömän huono tuuri mun elämässä :D Pessimisti ei pety, no ei vaan, toivotaan parasta.
Ollaan miehen kanssa mietitty, että nyt jos koskaan vois vähän rentoutua ja lähteä johonkin kauas lomamatkalle. Niinpä me ollaan nyt mietitty ihan tosissaan, että jos lähdettäis loppuvuodesta Malediiveille! Se on meidän yksi unelmista ja se olisi helpompaa toteuttaa vielä kun ei sitä jälkikasvua ole. Toki Malediivit on ihan törkeän kallis matkakohde ja tässä kohtaa kaikki varmaan miettii, että miksei me käytetä niitä rahoja lapsettomuushoitoihin, mutta just nyt me kaivataan fyysisten hoitojen sijaan vähän enemmän sitä henkisen puolen hoitoa ja mikäs sen parempaa, kuin ihanaakin ihanampi rantalomamatka kaukana arjesta :D Olis niiin ihana kun pääsis toteuttaa taas yhden unelman ja olis taas jokin ihana asia mitä odottaa. Ei tarttis murehtia siitä, että tärppääkö vaiko ei, vaan vois vaan olla ja nauttia. Ja jos ihan totta puhutaan, niin meikäläisen paras tärppikikkahan on ollut nyt nimenomaan loma ja ajatukset jossain aivan muualla kuin yrittämisessä ;)
Mutta katotaan nyt mihin tämä elämä vie. Tällaista taas tänne.
Oikein mukavaa Vapun odotusta! Nyt onkin taas ihana "pitkä" viikonloppu edessä :)
Olen lukenut nyt paljon nettikirjoituksia toistuvista keskenmenoista. Niin blogeja kuin foorumeitakin. Kolmen tai jopa useammankin keskenmenon kokeneita on pelottavan paljon. Siis ihan käsittämätöntä miten yleisiä keskenmenot ovatkaan ja kuitenkaan minulla ei ollut minkäänlaista tietoa tai pelkoa keskenmenosta ennen kuin se osui omalle kohdalle. En ollut yhtään valmistautunut siihen. Toki eräs kaverini oli saanut keskenmenon vähän ennen meidän ensimmäistä keskenmenoa, mutta kuvittelin sen olevan vain surkeaa sattumaa ja erittäin harvinaista. Pah, kuinka sinisilmäinen sitä onkaan joskus ollut.
Toistuvista keskenmenoista lukiessani olen myös oppinut paljon lisää ja olenkin nyt kehittänyt pienen taistelusuunnitelman seuraavaa raskautta ajatellen. Esimerkiksi aspiriinista ei vissiinkään olisi haittaa vaikkei veren arvoissa olisikaan mitään hälyyttävää. Voisin kokeilla sitä, jos joskus vielä sen plussatestin näen. Jos se vaikka parantaisi veren virtausta kohtuun.
Toinen, minkä huomasin ihan sattumalta, niin on vihreän teen juonnin vähentäminen. Toiset juovat päivittäin kahvia, mutta minä juon päivittäin ison kupillisen teetä ja yleisimmin nimenomaan vihreätä teetä, koska sillä on ihan hirmu paljon kaikenlaisia hyviä terveysvaikutteita(mm. alentaa kolesterolitasoja ja verenpainetta yms.). Mutta huomasin yhden aika merkittävänkin huonon puolen vihreästä teestä, nimittäin sen sisältämät katekiinit voivat estää foolihappojen täydellisen hyödyntämisen! Apua, siis olenko koko ajan tietämättäni voinut itse aiheuttaa nämä keskenmenot vain pelkästään nauttimalla vihreätä teetä! No ehkä en sentään, mutta kyllähän tämäkin asia kannattaa nyt ottaa huomioon jatkoa varten. Tiesin kyllä, että yrttitee on ns. kiellettyjen listalla raskaana ollessa, mutta vihreästä teestä en ole tainnut koskaan lukea mitään. Noh onneksi tämä on kuitenkin helppo korjata ja teeaddiktina voin juoda sitten vaikka ihan sitä mustaa teetä täst edes.
Mutta joo, näistä on ainakin hyvä aloittaa. En tosin usko, että uusi raskaus nyt ihan lähiaikoina alkaa. Olisi jo vähän liian hyvä sattuma, jos seuraavakin raskaus alkaisi jo viidennestä kierrosta keskenmenon jälkeen. Epäilen seuraavaan raskauden alkavan vasta lähemmäs vuoden kohdalla, ihan vaan koska mulla on niin käsittämättömän huono tuuri mun elämässä :D Pessimisti ei pety, no ei vaan, toivotaan parasta.
Ollaan miehen kanssa mietitty, että nyt jos koskaan vois vähän rentoutua ja lähteä johonkin kauas lomamatkalle. Niinpä me ollaan nyt mietitty ihan tosissaan, että jos lähdettäis loppuvuodesta Malediiveille! Se on meidän yksi unelmista ja se olisi helpompaa toteuttaa vielä kun ei sitä jälkikasvua ole. Toki Malediivit on ihan törkeän kallis matkakohde ja tässä kohtaa kaikki varmaan miettii, että miksei me käytetä niitä rahoja lapsettomuushoitoihin, mutta just nyt me kaivataan fyysisten hoitojen sijaan vähän enemmän sitä henkisen puolen hoitoa ja mikäs sen parempaa, kuin ihanaakin ihanampi rantalomamatka kaukana arjesta :D Olis niiin ihana kun pääsis toteuttaa taas yhden unelman ja olis taas jokin ihana asia mitä odottaa. Ei tarttis murehtia siitä, että tärppääkö vaiko ei, vaan vois vaan olla ja nauttia. Ja jos ihan totta puhutaan, niin meikäläisen paras tärppikikkahan on ollut nyt nimenomaan loma ja ajatukset jossain aivan muualla kuin yrittämisessä ;)
Mutta katotaan nyt mihin tämä elämä vie. Tällaista taas tänne.
Oikein mukavaa Vapun odotusta! Nyt onkin taas ihana "pitkä" viikonloppu edessä :)
24. huhtikuuta 2017
Keskenmeno #3
Jotenkin surullista miten niin nopeasti yhdessä silmänräpäyksessä voi turvallinen ja onnellinen olo muuttua suruksi ja epätoivoksi. Keskiviikkoaamuna olin vielä niin varma tästä raskaudesta, mutta jo puolen päivän aikaan kaikki muuttui.
Keskiviikkona se vuoto tosiaan alkoi. Se oli aluksi kovin niukkaa ja kivutonta, mutta torstaina melkein heti, kun pääsin sen neuvolan jälkeen töihin, niin alkoikin sitten jo kivut voimistumaan ja tiesin heti, ettei toivoa enää ole. Uskalsin ottaa kipuihin jo buranaa panadolin sijasta ja sain onneksi kivut pidettyä sen verran aisoissa, että nukuin torstai-perjantai välisenä yönä kuin tukki.
*ällövaroitus!*
Perjantaiaamuna oli hyvä olo. Lähdin hyvillä mielin töihin, koska ajattelin, että selviän helposti pahimmista kivuista 600mg buranalla. Kello alkoi lähestyä kolmea ja kivut alkoivat taas yltyä. Tällä kertaa kivut olivat täysin sietämättömiä. Kotimatkalla junassa puristin käsissäni olevaa kirjaa tuskissani ja yritin saada ajatukset muualle, mutta kivut olivat niin kovat, että teki mieli huutaa. Astuin viimein ulos junasta kotipysäkilläni ja tunsin kuinka siteeseen valahti jotain isoa. Kotiin päästyäni huomasin ison solumöykyn siteessä. Vaihdoin siteen ja lähdin koiran kanssa ulos.
Lauantaiaamuna kivut olivat taas hieman hellittäneet. Otin varuiksi yhden buranan, että jaksaisin juosta taas koko päivän millon missäkin. Kävin yksityisellä gynelläni ja hän oli hyvin pahoillaan keskenmenosta ja pyysi minua nousemaan tutkimustuolille. Ultrassa näkyi keskenmeno. Selvää sikiökaikua ei löydetty, mutta lääkärini arveli haalean muodostuman olevan keskenmennyt alkio. Sen vieressä näkyi vielä ehkä mahdollisesti ruskuaisrengas. Hän mittasi mahdollisen alkion mitoiksi noin 4 mm eli se olisi mennyt kesken rv 6+ jotain. Aivan niinkuin edellisissäkin raskauksissani. Mutta kuten tuli todettua, niin raskausmateriaalia on vielä kohdussa ja olenkin vuotanut joka päivä taukoamatta aina välillä enemmän ja välillä vähemmän. Lauantaina iltapäivällä tunsin taas kovia supistuksia ja huomasin jotain hyytymiä valahtaneen pönttöön vessassa käydessäni. Voi kunpa se olisi nyt tässä.
Sunnuntaina kivut olivat taas huomattavasti lievemmät. En tarvinnut särkylääkettä koko päivänä. Vuoto on edelleen vaihtelevaa, mutta jatkuvaa. Olen varautunut taas sellaiseen parin viikon vuotoputkeen. Huomasin myös, että mulla on taas sitä ihmeellistä ylävatsakipua näin keskenmenon jälkimainingeissa. Ehkä ne kohdun supistelut sitten vaan heijastuu jotenkin tuonne ylävatsaan saakka. Onneksi se on aina ennen mennyt parissa päivässä ohi. Toivottavasti nytkin. Tämähän alkaa mennä jo ihan rutiinitoimenpiteenä tämä keskenmeno.
Tänään olo on taas melko normaali. Aamulämpö oli viimein laskenut 36.93 asteesta 36.48 asteeseen. Pidän sitä hyvänä merkkinä, että kroppa alkaa pikkuhiljaa palautumaan. Saas nähdä kestääkö tämä keskenemenokierto taas perinteiset 45 päivää. Sen ainakin tiedän, että parit ekat menkat saattaa olla ihan mitä sattuu, ennen kuin ollaan taas ihan normaali kierroissa.
Joten eipä tässä auta kuin ottaa nyt hetki rennosti ja jättää taas vauvantekoprojekti hetkeksi taka-alalle.
P.S. Lääkärini laittoi lähetteen julkiselle tutkimuksiin, mutta nämä tällaiset eivät ole kiirellisiä, joten kutsu tutkimuksiin tulee ehkä joskus kesällä, jos tulee. Hän kuitenkin kertoi, että harvemmin niissä tutkimuksissa ihan oikeasti mitään syytä löytyy ja kehoittikin yrittämään vielä spontaania raskautta ihan vapaasti. Tiestysti kolme keskenmenoa reilun vuoden sisään tuntuu tosi raskaalta, mutta eiköhän me tästä taas nousta, Feenix-linnun lailla :)
Keskiviikkona se vuoto tosiaan alkoi. Se oli aluksi kovin niukkaa ja kivutonta, mutta torstaina melkein heti, kun pääsin sen neuvolan jälkeen töihin, niin alkoikin sitten jo kivut voimistumaan ja tiesin heti, ettei toivoa enää ole. Uskalsin ottaa kipuihin jo buranaa panadolin sijasta ja sain onneksi kivut pidettyä sen verran aisoissa, että nukuin torstai-perjantai välisenä yönä kuin tukki.
*ällövaroitus!*
Perjantaiaamuna oli hyvä olo. Lähdin hyvillä mielin töihin, koska ajattelin, että selviän helposti pahimmista kivuista 600mg buranalla. Kello alkoi lähestyä kolmea ja kivut alkoivat taas yltyä. Tällä kertaa kivut olivat täysin sietämättömiä. Kotimatkalla junassa puristin käsissäni olevaa kirjaa tuskissani ja yritin saada ajatukset muualle, mutta kivut olivat niin kovat, että teki mieli huutaa. Astuin viimein ulos junasta kotipysäkilläni ja tunsin kuinka siteeseen valahti jotain isoa. Kotiin päästyäni huomasin ison solumöykyn siteessä. Vaihdoin siteen ja lähdin koiran kanssa ulos.
Lauantaiaamuna kivut olivat taas hieman hellittäneet. Otin varuiksi yhden buranan, että jaksaisin juosta taas koko päivän millon missäkin. Kävin yksityisellä gynelläni ja hän oli hyvin pahoillaan keskenmenosta ja pyysi minua nousemaan tutkimustuolille. Ultrassa näkyi keskenmeno. Selvää sikiökaikua ei löydetty, mutta lääkärini arveli haalean muodostuman olevan keskenmennyt alkio. Sen vieressä näkyi vielä ehkä mahdollisesti ruskuaisrengas. Hän mittasi mahdollisen alkion mitoiksi noin 4 mm eli se olisi mennyt kesken rv 6+ jotain. Aivan niinkuin edellisissäkin raskauksissani. Mutta kuten tuli todettua, niin raskausmateriaalia on vielä kohdussa ja olenkin vuotanut joka päivä taukoamatta aina välillä enemmän ja välillä vähemmän. Lauantaina iltapäivällä tunsin taas kovia supistuksia ja huomasin jotain hyytymiä valahtaneen pönttöön vessassa käydessäni. Voi kunpa se olisi nyt tässä.
Sunnuntaina kivut olivat taas huomattavasti lievemmät. En tarvinnut särkylääkettä koko päivänä. Vuoto on edelleen vaihtelevaa, mutta jatkuvaa. Olen varautunut taas sellaiseen parin viikon vuotoputkeen. Huomasin myös, että mulla on taas sitä ihmeellistä ylävatsakipua näin keskenmenon jälkimainingeissa. Ehkä ne kohdun supistelut sitten vaan heijastuu jotenkin tuonne ylävatsaan saakka. Onneksi se on aina ennen mennyt parissa päivässä ohi. Toivottavasti nytkin. Tämähän alkaa mennä jo ihan rutiinitoimenpiteenä tämä keskenmeno.
Tänään olo on taas melko normaali. Aamulämpö oli viimein laskenut 36.93 asteesta 36.48 asteeseen. Pidän sitä hyvänä merkkinä, että kroppa alkaa pikkuhiljaa palautumaan. Saas nähdä kestääkö tämä keskenemenokierto taas perinteiset 45 päivää. Sen ainakin tiedän, että parit ekat menkat saattaa olla ihan mitä sattuu, ennen kuin ollaan taas ihan normaali kierroissa.
Joten eipä tässä auta kuin ottaa nyt hetki rennosti ja jättää taas vauvantekoprojekti hetkeksi taka-alalle.
P.S. Lääkärini laittoi lähetteen julkiselle tutkimuksiin, mutta nämä tällaiset eivät ole kiirellisiä, joten kutsu tutkimuksiin tulee ehkä joskus kesällä, jos tulee. Hän kuitenkin kertoi, että harvemmin niissä tutkimuksissa ihan oikeasti mitään syytä löytyy ja kehoittikin yrittämään vielä spontaania raskautta ihan vapaasti. Tiestysti kolme keskenmenoa reilun vuoden sisään tuntuu tosi raskaalta, mutta eiköhän me tästä taas nousta, Feenix-linnun lailla :)
21. joulukuuta 2016
Loppuvuosi
Aamulla heräsin taas hiestä märkänä ja aamulämpö vaan jatkaa laskuaan. Tänään se oli enää 36.38 astetta. Tietääpähän, että estrogeeni on taas palannut jäähdyttelemään kroppaa.
Tänään on kp 2 ja pahimmat menkkakrampit on jo takana päin. Vuoto on ollut tässä kierrossa huomattavasti vähäisempää kuin edellisessä kierrossa, mikä on siis vaan hyvä, koska se edellinen tulva oli ihan selkeästi vielä keskenmenon jäämistöjä. Nyt alkaa vaikuttaa enemmän siltä, että kroppa on palautunut keskenmenosta pikkuhiljaa ennalleen ja voi taas alkaa enemmän luottavaisin mielin haaveilemaan uudesta plussasta :)
Tämä kierto menee nyt ihan "luomuna" lomaillessa. En aio ottaa tähän kiertoon vielä clomeja, koska sen vasteultran kohdistaminen oikealle kierron päivälle tulisi liian hankalaksi. Lisäksi en uskalla ottaa mitään ylimääräisiä lääkkeitä vielä näiden kahden antibiootin lisäksi. Tuntuu jo tarpeeks ärsyttävälle nappailla kolme kertaa päivässä kahta eri lääkettä, joita siis ei voi ottaa edes samaan aikaan. Kauheeta aikatauluttamistahan tämä nyt on, mutta onneksi viikon päästä se on jo ohi. On sitten mukavampi aloittaa uusi vuosi 2017 puhtaalta pöydältä.
Se, että kuinka "luomusti" tämä kierto mennää, niin en ole vielä päättänyt. Riippuen menoista ja tuntemuksista, että jaksanko kaivaa ovistestit esiin joka päivä, on vielä vähän auki. Jos tikutan oviksen, niin todennäköisesti otan loppukiertoon käyttöön myös luget, mutta jos en tikuta ovista, niin luomuna mennään loppukiertokin. Sen tietää sitten myöhemmin, että mikä fiilis tässä kierrossa :D
Postaustahti tulee siis varmasti loppuvuodeksi vähän hiljenemään, mutta vuoden vaihteen jälkeen tulen varmasti taas raportoimaan kaiken tänne :D Varsinkin tulevasta tuplaclomikierrosta, jota jo jännityksellä kovasti odotan. Toivottavasti se viimeistään toisin meille se kauan toivotun vauvan syliin asti.
Nyt ei muuta kuin oikein mukavaa joulun odotusta! Palaillaan taas!
Tänään on kp 2 ja pahimmat menkkakrampit on jo takana päin. Vuoto on ollut tässä kierrossa huomattavasti vähäisempää kuin edellisessä kierrossa, mikä on siis vaan hyvä, koska se edellinen tulva oli ihan selkeästi vielä keskenmenon jäämistöjä. Nyt alkaa vaikuttaa enemmän siltä, että kroppa on palautunut keskenmenosta pikkuhiljaa ennalleen ja voi taas alkaa enemmän luottavaisin mielin haaveilemaan uudesta plussasta :)
Tämä kierto menee nyt ihan "luomuna" lomaillessa. En aio ottaa tähän kiertoon vielä clomeja, koska sen vasteultran kohdistaminen oikealle kierron päivälle tulisi liian hankalaksi. Lisäksi en uskalla ottaa mitään ylimääräisiä lääkkeitä vielä näiden kahden antibiootin lisäksi. Tuntuu jo tarpeeks ärsyttävälle nappailla kolme kertaa päivässä kahta eri lääkettä, joita siis ei voi ottaa edes samaan aikaan. Kauheeta aikatauluttamistahan tämä nyt on, mutta onneksi viikon päästä se on jo ohi. On sitten mukavampi aloittaa uusi vuosi 2017 puhtaalta pöydältä.
Se, että kuinka "luomusti" tämä kierto mennää, niin en ole vielä päättänyt. Riippuen menoista ja tuntemuksista, että jaksanko kaivaa ovistestit esiin joka päivä, on vielä vähän auki. Jos tikutan oviksen, niin todennäköisesti otan loppukiertoon käyttöön myös luget, mutta jos en tikuta ovista, niin luomuna mennään loppukiertokin. Sen tietää sitten myöhemmin, että mikä fiilis tässä kierrossa :D
Postaustahti tulee siis varmasti loppuvuodeksi vähän hiljenemään, mutta vuoden vaihteen jälkeen tulen varmasti taas raportoimaan kaiken tänne :D Varsinkin tulevasta tuplaclomikierrosta, jota jo jännityksellä kovasti odotan. Toivottavasti se viimeistään toisin meille se kauan toivotun vauvan syliin asti.
Nyt ei muuta kuin oikein mukavaa joulun odotusta! Palaillaan taas!
5. lokakuuta 2016
Väliaikatietoja
Tulin vähän kirjoittelemaan tänne itselleni muistiin keskenmenostatoipumisvaiheistani.
Tänään verta on tullut taas enemmän. Tuntuu, että tulvin ja vuodan kuin seula. Ei kuitenkaan niin paljoa, ettei side riittäisi. Välillä tulee myös joitain hyytymiä, mutta pidän sitä vain hyvänä asiana. Puhdistuupahan kohtu nyt ihan perusteellisesti. Kipuja ei ole, muuta kuin lievä paineen tunne silloin, kun vuotaa enemmän. Eli ihan perus menkkafiilikset siis. En malta odottaa, että vuoto loppuu, sillä himot ovat myös pikkuhiljaa alkaneet heräilemään :D Aloin jo suunnittelemaan romanttista viikonloppureissua mieheni kanssa. Katsotaan mitä saadaan kehitettyä.
Maanantaina kävin luovuttamassa verinäytteeni HusLabin näytteenottopisteeseen. Päivystyksen gyne puheli, että tuloksissa menee noin kaksi viikkoa. Saas nähdä milloin veriryhmän tulos tulee, mutta odotan sitä jo jännityksellä. Lisäksi varasin lauantaille ajan yksityiselle gynekologilleni jälkitarkastukseen. Ajattelin samalla kysellä hänen mielipiteitään keskenmenoista ja jos voitais jo vaikka seuraavaan kiertoon kokeilla clomeja. Vaikken niiden avulla raskautuisikaan, niin olisin jo erittäin tyytyväinen jos kiertoni saataisiin lyhennettyä lähemmäs 28 päivän kiertoa. En muutenkaan usko, että uusi raskaus alkaa vielä pitkään aikaan. Ei siis ole mitkään suuret odotukset tällä kertaa. Eihän minun tästäkään kierrosta pitänyt vielä raskautua, vaan tarkoitus oli laittaa luteaalivaihe kuntoon :D Noh kokemus kai tämäkin taas.
Minulle itselleni paras tapa toipua on jatkaa eteenpäin, eikä jäädä menneisiin vellomaan. Joku toinen voi tarvita enemmän aikaa, kun taas toinen toipuu parhaiten tähtäämällä kohti uusia haasteita. Tärkeintä on tietysti myös, että muistaa kuunnella omaa kehoaan ja niin minä aion myös tehdä :)
Kohti uusia haasteita!
P.S. Salkkareissa oli koskettava kohtaus keskenmenon kohdanneesta Mariannasta. Se iski suoraan sydämeen, kun se pieni tyttö kysyi "äiti, miksi en saanut elää?". Voi pieni, olisitpa saanut jatkaa elämääsi...
Tänään verta on tullut taas enemmän. Tuntuu, että tulvin ja vuodan kuin seula. Ei kuitenkaan niin paljoa, ettei side riittäisi. Välillä tulee myös joitain hyytymiä, mutta pidän sitä vain hyvänä asiana. Puhdistuupahan kohtu nyt ihan perusteellisesti. Kipuja ei ole, muuta kuin lievä paineen tunne silloin, kun vuotaa enemmän. Eli ihan perus menkkafiilikset siis. En malta odottaa, että vuoto loppuu, sillä himot ovat myös pikkuhiljaa alkaneet heräilemään :D Aloin jo suunnittelemaan romanttista viikonloppureissua mieheni kanssa. Katsotaan mitä saadaan kehitettyä.
Maanantaina kävin luovuttamassa verinäytteeni HusLabin näytteenottopisteeseen. Päivystyksen gyne puheli, että tuloksissa menee noin kaksi viikkoa. Saas nähdä milloin veriryhmän tulos tulee, mutta odotan sitä jo jännityksellä. Lisäksi varasin lauantaille ajan yksityiselle gynekologilleni jälkitarkastukseen. Ajattelin samalla kysellä hänen mielipiteitään keskenmenoista ja jos voitais jo vaikka seuraavaan kiertoon kokeilla clomeja. Vaikken niiden avulla raskautuisikaan, niin olisin jo erittäin tyytyväinen jos kiertoni saataisiin lyhennettyä lähemmäs 28 päivän kiertoa. En muutenkaan usko, että uusi raskaus alkaa vielä pitkään aikaan. Ei siis ole mitkään suuret odotukset tällä kertaa. Eihän minun tästäkään kierrosta pitänyt vielä raskautua, vaan tarkoitus oli laittaa luteaalivaihe kuntoon :D Noh kokemus kai tämäkin taas.
Minulle itselleni paras tapa toipua on jatkaa eteenpäin, eikä jäädä menneisiin vellomaan. Joku toinen voi tarvita enemmän aikaa, kun taas toinen toipuu parhaiten tähtäämällä kohti uusia haasteita. Tärkeintä on tietysti myös, että muistaa kuunnella omaa kehoaan ja niin minä aion myös tehdä :)
Kohti uusia haasteita!
P.S. Salkkareissa oli koskettava kohtaus keskenmenon kohdanneesta Mariannasta. Se iski suoraan sydämeen, kun se pieni tyttö kysyi "äiti, miksi en saanut elää?". Voi pieni, olisitpa saanut jatkaa elämääsi...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)