29. tammikuuta 2016

Tutkimuksien ensiaskelia

Tänään kävin taas luovuttamassa verta testejä varten. Sain hetki sitten viestin sähköpostiini, että tulokset ovat tulleet. Nyt jo! Olen käynyt nyt Mehiläisellä ja näin ollen minulla on myös pääsy omaMehiläinen-palveluun, josta pääsen lukemaan omaa hoitohistoriaani ja verikokeitteni tuloksia.

Tänään testattiin siis tyreotropiini, lutenisoiva hormoni, prolaktiini ja follikkelia stimuloiva hormoni. Valitettavasti tuonne omaMehiläiseen ei ole kirjautunut kuin tuon tyreotropiinin tulokset, koska ilmeisesti muut pitää kysyä suoraan lääkäriltä.

Tyreotropiini eli TSH on siis nyt se hormoni joka säätelee kilpirauhasen toimintaa. Siinä tiputtelukierrossahan aloin epäilemään omaa kilpirauhasen toimintaani ja odotinkin jännityksellä, että selviääkö tästä jotain. Noh tulos oli 1,5 mU/l eli viitearvoissa (0,5-3,6 mU/l) ollaan. Sen osalta kaikki vaikuttaisi olevan siis kunnossa.

Noh muiden tuloksista en ole vielä soittanut lääkärilleni, joten niihin palaan vielä myöhemmin, mutta kiva kuulla, ettei ainakaan kilpirauhasessa ole nyt mitään vikaa.

Kuukautiset alkaa olla viimeistä pisaraa vaille loppu ja sitten saa taas nauttia niin ihanasta normaalitilasta. Ah ihanaa, kunnes saa taas alkaa jännäilemään ovulaation ajankohtaa ja sen bongattua alkaa taas piinapäivät. Argh. Miksi mä elän nykyään vaan kierrosta kiertoon. Onko joku jo keksinyt miten vauvakuumeilun saa käännettyä pois päältä??

Noh vaikka vauvakuume vielä vaivaakin, niin on mulla jo tiedossa tosi kiireinen ja vilkas kevät. Eveliina sitten päätti pyytää minua kaasoksi ja nyt sitten hirveellä kiireellä pitäis järkätä polttarit ja muut hässäkät. Samalla itse yritän suunnitella omaa hääpäiväämme. Mitään häitähän ei siis tule, mutta koska perheemme osaavat olla niin piinaavia, niin päätimme järjestää kuitenkin edes pienet kakkukahvit heidän mielenterveytensä vuoksi :D Samalla tietysti olis tarkoitus kutsua myös kaverit kakkukahveille ja kohtahan meillä onkin jo kokonaiset häät pystyssä. No joo koitetaan pysyä mahdollisimman minimissä. Pääasia, että pääsemme nauttimaan ihanasta hemmottelulomasta hääyömme kunniaksi ♥

Tällä viikolla tosiaan täytin taas vuosia. Mitä lähempänä kolmeakymppiä ollaan sitä masentavampaa on olla lapseton. Tai siltä minusta nyt ainakin tuntuu. Laskin jo kauhuissani, että minulla noin 30 kiertoa enää jäljellä, joista mahdollinen pienokaisemme voisi alkaa, ennen kuin täytän taas pyöreitä. Pahimmassa tapauksessa vielä vähemmän, jos kierrot päättää yhtäkkiä venyä. Eihän se toki mitään tarkoita. Vielähän lapsia saa kolmenkympin jälkeenkin. Se on vaan se henkinen raja, minkä olen itselleni asettanut. Olen aina halunnut lapsia ennen kolmeakymppiä. Elämäni tavoite.

Päivä kerrallaan ja kierto kierrolta eteenpäin.

Katsotaan mihin päädytään.

EDIT: Sain juuri viestin lääkäriltäni ja ilmeisesti kaikki tulokset ovat viitearvojen rajoissa normaalialueella.

25. tammikuuta 2016

Kp 1 -> Yk 16

Kunnon koodikieltä tuo otsikko :D

Tosiaan, eilen sitten alkoi pieni vuoto ja tänään se sitten voimistui ihan kunnon vuodoksi. Suoraan sanottuna kellon tarkkaan kaksi viikkoa ovulaatiosta. Nice.

Nyt jo edesmenneestä kierrosta opin paljon uutta. Ensinnäkin opin seuraamaan lämpöjä. Mulla nousi lämmöt päivää ennen ovulaatiota tai oikeestaan sinä päivänä kun tein positiivisen ovistestin. Muistan kuinka mittasin silloin samana aamuna lämmön, kun minulla oli varattuna se aika gynekologille. Ihmettelin, että olikos siinä mittauksessa tapahtunut virhe, kun yhtäkkiä lämmöt olikin noussut reilulla puolella asteella. Ultrassa sitten selvisikin, että ovulaatio oli juuri tapahtumassa. Nyt lämmöt ovat laskusuunnassa, mutta ei vielä pohjalukemissa. Tänään mittasin lämmön 36.54.

Opin myös, että ovulaatio tapahtui vasemmassa munasarjassa ja näin ollen on kai oletettavaa, että tässä kierrossa se tapahtuu sitten oikeassa munasarjassa. Mielenkiinnolla odotan, että milloin tässä kierrossa tapahtuu ovulaatio, kun olen huomannut kierroissani ihan selkeää vaihtelua. Joka toinen kierto tuntuu olevan hieman pidempi ja taas joka toinen hieman lyhyempi. Koska viime kierrossa ultrassa selvisi, että oikea munasarjani on hieman pco-tyyppinen, niin mielenkiinnolla odotan, että onko tämä nyt kuitenkin se lyhyempi kierto siitäkin huolimatta. Edellinen kierto kun venähti taas 38 päivän mittaiseksi.

Edellisessä kierrossa minulle selvisi myös, että minun keltarauhashormonin tuotannossa ei ole mitään vikaa. Tai ei ainakaan kyseisessä kierrossa ollut. Ehkä siinä edellisessä kierrossa oli jotain häikkää, kun tuli sitä tiputteluvuotoa, mut nyt kaikki on taas just niin kuin pitää. Tämän uuden kierron alettua otetaan taas verikokeita ja mitataan muita hormoneita, kuten tyreotropiini, luteinisoiva hormoni, follikkelia stimuloiva hormoni ja prolaktiini. Saa nähdä mitä niistä sitten selviää. Sitten kun nämä hormonit on selvitetty, siirrytään mahdollisesti miehen perustutkimuksiin. Tutkitaan sperma ja mietitään sitten mihin suuntaan jatketaan. Olemme mieheni kanssa jo puhuneet asiasta ja hän on onneksi ihan täysillä mukana. Tasapuolisuuden nimissä on hyvä tutkia molemmat, ennen kuin aloitetaan mitään hoitoja.

Nyt aloitetaan uusi kierto ja yrityskerta 16. Vaikka olis ollut niin kiva saada positiivinen raskaustesti synttärieni kunniaksi(täytän 27 tällä viikolla) ja ensimmäinen kolmannes olis ehtinyt just olla takanapäin meidän hääpäivänä, mutta noh aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta. Tässä kierrossa ajattelin kokeilla taas uusia kikkoja ja tänä aamuna otinkin ensimmäistä kertaa Royal gelee-kapselin muiden vitamiinien lisäksi.
Olen lukenut nyt jonkin verran kokemuksia tuosta kuningatarhyytelöstä ja sillä tuntuis olevan jonkun verran positiivisia vaikutuksia ovulaation kehittymiseen tai ainakin sen havannoimiseen (runsaat limat). Lisäksi näitä käyttäneillä on kuulemma ollut runsaammat kuukautiset, joten ehkäpä se vaikuttaa myös kohdun limakalvoihin hyvällä tavalla. Noh saa nähdä onko näillä minuun mitään merkitystä. Lisäksi olen nyt nautiskellut D-vitamiinia vähän runsaammalla mitalla, jos sekin alkaisi näkymään ja tuntumaan kropassa jotenkin. Raportoin toki kaikki heti tänne, kun jotain raportoitavaa ilmaantuu :)

Mutta tällaista taas tällä kertaa. Ei muuta kuin uuteen kiertoon!

24. tammikuuta 2016

Dpo 14

Heräsin tänään vasta klo 8.30, vaikka menin eilen jo kympin jälkeen nukkumaan. Nukuin tosi sikeästi ja näin selkeitä uniakin. Näin unta ruuasta :D Mittasin taas tavalliseen tapaan lämmön ja se näytti olevan yhä 36.67. Sama kuin eilen siis. Vähän laskussa, mutta ei vielä romahtanut kokonaan. Ajattelin, että jospa mä sitten teen sen mun hartaudella säästetyn testin. Jospa se kertois mulle hyviä uutisia. Jospa se on sen tehtävä, kun olen sitä niin sinnikkäästi säästänyt.

Noh pissasin perinteisesti tikkuun ja laitoin sen odottamaan tason päälle. Ruudussa vilkkuva tiimalasi kertoi testin onnistuneen ja nyt vaan odoteltaisiin tulosta. Pian huomasin tuloksen tulleen ruudulle. Nostin testin käsiini ja katselin tarkemmin. Tulos: Not pregnant.

Se siitä testistä. Päähäni rynnisti samantien ajatus, alkoiko mun menkat nyt sitten? Pyyhin, mutta vielä ei ilmestynyt verta paperiin. Mahassa tuntuu hyvin pientä vihlontaa lantion seudulla, mutta ei muuta. Ei mitään oiretta. Ei yhtikäs mitään. Tänään ne varmasti kuitenkin alkaa. Olen sata varma.

Sain eilen viestin gynekologiltani. Progesteronitestin tulokset olivat tulleet. Tulokseni oli 47 eli oikein hyvä. Etsin netistä viitearvot tuohon luteaalivaiheeseen ja se oli 9,5-63,6 nmol/l. Nyt odotellaan sitten sitä, että menkat alkaa ja pääsen ottamaan lisää hormonitestejä.

En nyt siis aio vaipua masennukseen taas jälleen kerran tulleesta negatiivisesta tuloksesta. Ollaanhan tässä jo selvittelemässä mistä johtuu ja kuinka me voidaan parantaa meidän mahdollisuuksia. Ollaan kuitenkin menossa kokoajan eteenpäin, eikä junnata enää paikoillaan.

Baby steps...

23. tammikuuta 2016

Dpo 13

Uusia oireita on taas ilmennyt, tai tällä kertaa voidaan kai jo puhua menkkaoireista. Eilen illalla alkoi alaselkää särkemään ihan julmetusti. Sillai samalla tavalla kuin kuukautiskierrossa yleensäkkin tapahtuu. Vatsaa saattaa välillä kramppailla vähän, mutta ei kovinkaan usein, eikä kovinkaan voimakkaasti. On kuitenkin jo kokoajan sellainen olo, että nyt ne pirulaiset alkaa.

Päätäkin alkoi särkemään. Voihan se toki johtua ihan vaan siitä, etten ole juonut tarpeeksi tai sitten olen nukkunut jossain tosi huonossa asennossa. Nukahdin meinaan eilen taas kasin aikaan sohvalle vaikka huoneessa oli kirkkaat valot päällä. Heräsin siitä sitten joskus klo 23.30 ja menin sänkyyn nukkumaan. Tänä aamuna heräsin jo ennen seiskaa ja oli taas ihan hiestä märkänä ja tärisin vilusta. Nousin, koska en saanut enää unta. Mittasin lämmöt ja se näytti 36.67. Lämmöt ovat siis viimein lähteneet jo vähän laskuun. Tosin tänään mittasin tunnin myöhemmin kuin normaalisti, mutta joka tapauksessa, menkat sieltä on varmasti pian tulossa.

En tohdi enää uskoa koko raskautumisen mahdollisuuteen. En jaksa piinailla tai jännittää. Mitä todennäköisimmin menkat alkaa tänään tai huomenna. Sitten jos ei ala, niin voin sitten varmuuden vuoksi tehdä sen mun ainoan digin, jota olen niin hartaasti hautonut. Vielä ei tee mieli tehdä sitä. En halua nähdä negatiivista tulosta, kun menkat ei ole vielä edes myöhässä.

Palaan taas asiaan, kun tiedän enemmän. Todennäköisesti seuraavan otsikon nimi tulee olemaan "Kp 1".

22. tammikuuta 2016

Dpo 12

Tänään on jo vähän ristiriitaisia fiiliksiä sen suhteen, että alkaakohan ne menkat sitten kuitenkin viikonloppuna. Oikeestaan mitään sen kummempia oireita ei ole, muuta kuin että lämmöt oli taas aamulla tuttu 36.80. Hytisin taas yöllä peitto korvissa, mutta niska ihan hiestä märkänä. Eilen illalla lämmöt oli vielä 37.00. Luulis, että ennen menkkoja nuo lämmöt lähtis pikkuhiljaa laskuun ennen kuin sitten romahtaa kokonaan. Saa nähdä miten käy.

Välillä tuntuu masussa sellaista menkkamaista juilintaa, mutta ei vielä kovin voimakkaasti. Mieliala heittelee laidasta laitaan; "olen ihan satavarmasti raskaana"..... "no nyt ne menkat varmasti alkavat". En muistanut ostaa eilen niitä testiliuskoja, kun oli niin kauheesti kaikkea hässäkkää. Piti käydä ostamassa miehelle vähän siistimpiä vaatteita niitä viikonloppuna olevia sukujuhlia varten.

Eilen lääkäri passitti esimieheni sairaslomalle ja nyt hän ei sitten enää palaakkaan töihin. Nyt mun olis sitten otettava haltuuni sen hommat ihan kokonaan ja vähän kyllä jännittää miten tämä lähtee käyntiin. Lisäksi juttelin eilen pitkästä aikaa Eveliinan kanssa. Hän on alkanut pikkuhiljaa suunnittelemaan tulevaisuuttaan äitinä ja kertoikin kuinka haaveilee jo yksistä tietyistä rattaista. Jos muistatte vielä, niin Evehän siis ei tosiaankaan halunnut tulla raskaaksi, mutta niin vain kävi. Jep, niin vain kävi. Raskaus etenee hyvää vauhtia ja häät ovat myös jo kovasti suunnitteilla. Jotenkin niin epä Eveliinamaista, mutta ehkä äitiys voi todella muuttaa ihmistä.

Minä elän vielä toistaiseksi toiveunta. Raskauslaskurillakin on tullut jo leikittyä kovasti. Nyt olisin viikoilla 3+5 ja laskettuaika olisi lokakuun alussa. Ihan ihmeellistä. Ennen saatoin haaveilla tammikuun tai helmikuun lapsesta, mutta nyt haaveilen enää vain lapsesta. Ihan sama koska se syntyy, kunhan vain syntyy. Vau.fin raskaustestikin on tullut tehtyä. Musta tuntuu, että jos siinä valitsee yhdenkin kyllä-merkin, niin se sanoo aina "onneksi olkoon, olet raskaana!". Ainakin itse olen tuon mukaan ollut raskaana jos useamman kuukauden :D

Nojoo, mutta ei ole enää pitkä aika. Onneksi viikonloppuna on paljon tekemistä, niin ei käy odottavan aika pitkäksi. Saa nyt nähdä raaskinko tuhlata sen digitestin, jos menkkajuilinnat voimistuvat.

Jännittävää viikonloppua kaikille :)

21. tammikuuta 2016

Dpo 11

Tänäaamuna heräsin hiestä märkänä ja tärisin. Ajattelin heti, että nyt on lämmöt romahtaneet, kun olen niin kovasti hikoillut. Mittasin normaaliin tapaan lämmön ja yllätyksekseni se ei ollutkaan yhtään laskenut, vaan se oli edelleen korkealla. Jopa 36.87 astetta. Edelleen kovasti vilustaa, mutta ei ole mitään flunssan oireita, joten kaippa tämä sitten on ihan normaalia kuukautiskierron lämmönkohoamaa. Jotenkin kyllä vähän epäilyttää, kun ei mulla ennen ole näin pahat viluntärinät olleet ennen menkkoja. Hmmm....

Päivät ne vaan hupenee ja jännitys tiivistyy. Mietin jo, että uskaltaisinkohan käydä ostamassa sittenkin parit liuskatestit ennen h-hetkeä. Olishan se siistiä saada vaikka sellainen haamuviiva! En ole sellaistakaan koskaan ennen saanut, mutta taas toisaalta mua niin pelottaa jo ne ainaiset negatiiviset tulokset. Aina vaan joudun pettymään.

Eilen tuli taas ihan hirmuinen kiukkukohtaus, kun olin nälkäinen ja stressaantunut ja ahdistunut. Meidän koirien kanssa on tällä hetkellä vähän stressaava tilanne päällä ja töissäkin alkaa pian uudet hommat, kun esimieheni jää äitiyslomalle. Kaikki alkoi vaan niin kauheasti vituttamaan, että räjähdin niin, että meinasi itku tulla. Menin omaan huoneeseeni mököttämään pimeeseen, kunnes mies tuli rauhoittelemaan ja antoi haleja ja pusuja. Heti tuli parempi mieli. En tiedä mitä tekisin ilman ihanaa miestäni <3

Kunnon PMS-oireet! Jos nämä oireet ei viittaa raskauteen, niin ompahan ainakin tulossa sitten oikeen kunnon vuosisadan menkat. Ehkä sen edelliskierron niukkuuden takia kaikki oireet on kasautunut tähän kiertoon :D No joo, vielä ei tiedä syitä kaikkeen, mutta onneksi pian selviää.

Anteeksi, kun tuli vähän sekavaa tekstiä. Ehkä mun pitäis listata mielialanvaihtelutkin yhdeksi oireeksi :D

20. tammikuuta 2016

Dpo 10

Eilen illalla huomasin, että lämmöt oli taas koholla. Palelin sohvalla peiton alla villasukat jalassa, mutta iho oli tulikuuma. Mittasin lämmön ja se oli taas huimat 37.19. Huomasin myös pientä kipuilua alavatsassa. Saattoi johtua myös lievästä turvotuksesta, kun ahmin ison lautasellisen spagettia ja kastiketta, kun oli taas niin tajuton nälkä. Olin niin nälkäinen, että kiukkusin miehelleni "nyt sitä ruokaa!" :D

Tänäaamuna mittasin taas lämmöt ja mittari näytti 36.80. Ainakaan laskua ei ole vielä näkynyt vaikka päiviä menkkojen alkuun on enää vain kolme jäljellä. Hetki sitten tunsin myös pistävää kipua lantion tai kohdun seutumilla vasemmalla puolella. Jospa siellä olis joku salamatkustaja jäänyt kiinni ;) Toivotaan parasta.

Loppuviikko tulee olemaan taas jännittävä. Tiedän, tiedän, olen tehnyt saman jo jossain aiemmassakin kierrossa, mutta nyt on taas tosi varma fiilis. Tässä kierrossa kuitenkin tuli otettua ihan kuva juuri tapahtumaisillaan olevasta ovulaatiosta. Sen parempaa enne merkkiä tuskin onkaan. Mulla on vahva luotto mieheni tuottamiin siimahäntiin :D

Voi kumpa mulla olis nyt niitä liuskatestejä, jotka aiemmissa kierroissa tuhlasin turhuuksiin. Saattaisin uteliaisuuttani tehdäkkin moisen jo ennen varsinaista kuukautisten alkamispäivää. Nyt siellä kuitenkin kuumottelee vain se yksi digitesti, jonka aikoinani ostin ja jota olen hartaudella myös säästänyt vain tositilanteita varten. Jospa nyt olisikin kyseessä tositilanne. Jospa vihdoin saan syyn käyttää tuon yhden arvokkaan testin.

Se selviää sitten viikonloppuna :)

P.S. Ai saamari kun nyt taas pistää vatsaan...ugh. Toivottavasti hyvä merkki. Pidä kiinni pikkuinen, pidä lujasti kiinni.

19. tammikuuta 2016

Dpo 9

Nyt alkais olemaan taas h-hetki lähellä. Ihan hullua, miten mä vielä jaksan joka kierrosta piinailla näin paljon. Tänään saatoin ehkä tuntea alavatsassa pientä jomotusta ja vihlaisua yskiessä, mutta saatoin ja saatoin. Saattoi olla, että myös kuvittelen. Tai saattoihan se oikeasti tapahtuakkin, mutta syynä saattoi olla joku aivan muu. Jos se olikin vain "pieru jumissa", niinkuin jossain foorumilla joku tapasi sanoa :D

Älypuhelimeni hieno kuukautiskiertosovellus pitää hienosti yllä TJ-kalenteria. Tänään jäljellä 3 päivää kuukautisten alkuun. Jiphei! Päivät hupenee. Tosin tuo mielestäni laskee hieman väärin. Se taitaa laskea ovulaation tapahtuneen sillon, kun merkkasin positiivisen ovistestin, eikä siitä seuraavana päivänä. Eli tulkittakoon, että nyt on TJ 4.

Viikonloppuna siis viimein selviää alkaako vuoto vai teenkö testin. Jännäääääää!

P.S. Aamulämpö tänään 36.67. Ei ainakaan vielä ole lähtenyt laskuun :)

18. tammikuuta 2016

Oireiden odottelua

Viikonloppu meni vauhdikkaasti. Käytiin Ikeassa ja pääsin vähän sisustelemaan omaa askarteluhuonettani uusiksi. Ehkä vähän salaa valmistelen sitä tulevaisuuden lastenhuoneeksi, mutta ei kerrotta kellee :D Siitä tuli nyt ihana!! Mikähän lie pesänrakennusvietti iski, mutta nyt olen taas hetken tyytyväinen. Saatiin samalla miehenkin työhuone uuteen uskoon.

Nojoo, mutta tosiaan. Viikonloppu meni vauhdilla huonekaluja kasaillessa. En ehtinyt pahemmin miettiä, että missä dpo:ssa mennään. Lämpöjä ehdin kyllä seurailla jo eilen illalla mittasin jopa 37.19. Se on jo tosi paljon. Viimeksi kun olin kipeänä ja lämpö oli vain hädin tuskin sen 37 astetta, niin olin ihan superkuollut, mutta eilen tuo korkea lämpö ei tuntunut missään. Ajattelin vaan huvikseni mittailla lämmön, kun tuntui, että poskia kuumottaa. Kaikkea sitä oppii. Ei ennen tullut mieleenkään, että tiettyyn aikaan kuukautiskierrosta vois olla suoraansanottuna jo kuumetta :D

Nyt mennään viimein jo dpo 8:ssa ja pian pitäis alkaa tapahtumaan jonkinlaista kiinnittymistä, jos siis hedelmöittyminen olis tapahtunut. Tänään ja huomenna siis vahtaan kaikkia erilaisia tuntemuksia vatsan seudulla, mutta pahoin pelkään, ettei mitään kiinnittymisoireita ole tapahtumassa vaan menkat alkaa kellon tarkasti viikonloppuna. Ei kauheen hyvä ajankohta, kun lauantaina olis yhdet sukujuhlat.

Mitään erityisempiä oireita en vieläkään ole havainnut, mikä ei varmaankaan kyllä yhtään yllätä, kun ollaan vasta tässä vaiheessa, mutta jos jotain pitäis taas keksiä, niin nälkä on ollut kova. Perjantaina tilattiin pitsat ja lauantaina syötiin hamppariateriat ja edellispäivän pitsanjämät ja sunnuntaina mässytettiin herkkuja. Kauheen epäterveellistä, mutta koko ajan hirveä nälkä ja teki mieli jotain helppoa ja nopeaa. Ei tee hyvää asua hampurilaisravintolan ja pitserian vieressä -_- Nojoo, mutta älkää hermostuko. Ei jää tavaksi. Tämä oli vaan tällainen hairahdus. Ainiin, ne viimeksi mainitsemani finnit katosivat, mutta tällä mässäsilyllä on odotettavissa uusia tuotapikaa :D Prkl.

Ei muuta kuin kohti uutta viikkoa!

DPO 6: Rinnat edelleen arat. Ruumiinlämpö 36.51
DPO 7: Sama kuin edellä + kauhea nälkä! Ruumiinlämpö 36.61, illalla oli jopa huimat 37.19.
DPO 8: Rinnat arat. Ruumiinlämpö 36.65

15. tammikuuta 2016

Askel eteenpäin

Tänään kävin luovuttamassa verta lääkärille progesteronin mittausta varten. Tuntuu, että olen ottanut askeleen eteenpäin meidän vauvantekoprojektissa. Pian saan ehkä tietää, että onko minun keltarauhashormonin tuotannossani jotain häikkää vai johtuuko epämääräinen kiertoni jostain muusta. Jännää!

Tänään mennään vasta DPO 5:ssä...VASTA! Mitään kovin hohdokkaita oireita ei ole. Otsaan yrittää kovasti puskea inhottavia kipeitä finnejä, mutta se nyt on ihan perus settiä. Ehkä se johtuu edellis päivän hamppariateriasta...ehkä hormoneista. Who knows. Ja sitten nämä boobsit. Oikeesti, siis ne varmaan kohta räjähtää tai jotain. Nännejäkin alkoi arastaa jo pelkkä hipaisu. Siis jos sitä progesteronia ei löydy tarpeeks siitä verestä, niin ihmettelen kovasti! Viimeks varmaan teininä ollu näin kovat rintasäryt. Outoa.

Haha, tämä ei ehkä liity mitenkään mihinkään, mutta olin keskiviikkona jotenkin ihan tuhon väsynyt. Nukahdin sohvalle heti ruuan jälkeen ennen kahdeksaa. Kympin aikaan mies tuli herättelemään ja kysyi jotain jostain ja olin ihan totaalisen pihalla, että mikä aika ja mikä paikka. Kävin sitten pesemässä hampaat ja painelin suoraan nukkumaan ja sammuin samantien. Mieheni tullessa nukkumaan olin kuulemma noussut istumaan ja alkanut höpöttämään jotain omiani: "Mä unohdin sen jutun" "Minkä jutun?" "No mä unohdin sen jutun" "NO MINKÄ JUTUN?" "Eikä ku mä unohdin sen......" ja pää takas tyynyyn. Heräsin vasta aamulla herätyskellon ääneen. Olin nukkunut ihan supersikeästi, koska en muista mitään tollaista tapahtuneen :D

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi puhunut tai liikkunut unissani. Pienenä saatoin tehdä sitä paljonkin, mutta nyt näin aikuisena ehkä kerran tai kaksi vuosia ja vuosia sitten. Liekkö mulla mielessä taas satamiljoonaa asiaa :)

Nojoo mutta sellasta taas tällä kertaa.

DPO 4: Otsassa pari kipeää näppyä. Rinnat räjähtää!!! Nännitkin ruvennut arastelemaan. Ruumiinlämpö ennätykselliset 36,87.
DPO 5: Rinnat turvonneet!!!

13. tammikuuta 2016

Hiljaista

Hiljaista on. Mietin joka päivä, että joko mun pitäis tuntea jotain. Olen opiskellut ahkerasti munasolun matkasta kohtuun :D

Aika tuntuu matelevan. Haluaisin vaan jo tietää, että onko meidän epäonnistumiset ollut tähän asti vaan ajoituksesta kiinni. Voisinko ihan oikeasti tulla raskaaksi ihan luomukeinoin? Ja entä jos onnistuimmekin tässä kierrossa. Ihan varmasti menee vielä kesken. Niin mun tuuria. Mutta toisaalta jo pelkkä positiivinen raskaustesti olis plussaa. Hah! huomasitteko! unintended pun *babumtsih*

Olen taas lukenut foorumeilta erilaisia oireita per dpo. Niitä on hauska välillä lukea, mutta toisaalta niissä tuntuu olevan aina hirveä määrä oireita mutta lopputulos voi olla ihan yhtälailla nega kuin positiivinenkin. En siis takerru niihin sen enempää....mutta on ne kyllä viihdyttäviä :D

Täytynee täydentää omaakin listaani vaikkei mulla oikein mitään merkittäviä oireita olekkaan.

DPO 2: Rinnat edelleen kovat/turvonneet. Ei muita oireita. Ruumiinlämpö 36,67
DPO 3: Sama kuin edellä. Ruumiinlämpö 36.61

11. tammikuuta 2016

Sata asiaa mielessä

Lauantaisen gynekäynnin jälkeen, mulla pyörii sata asiaa mielessä samaan aikaan ja sen kyllä huomas viimeyönä, kun ei millään meinannut tulla uni. Joten pahoittelut jo etukäteen, jos tämäkin teksti hyppii välillä laidasta laitaan :D

Opin tuolla gynekäynnillä taas ihan hirveästi lisää omasta kehostani. Ensinnäkin, mulla ei ollut mitään hajua siitä, että ovulaatio olikin juuri tapahtumassa. Ei siis mitään käsitystä! Ei ihme, että en ole vielä onnistunut raskautumaan, kun ovulaation ajankohdasta ei ole ollut mitään käryä. Toki ovistestejä olen tehnyt useammassa kierrossa, mutta en ole aina saanut positiivista tulosta. Olen vaan huomannut viivan tummuvan päivä päivältä enemmän, mutta selkeää positiivista? Ehkä kerran? Huh, eipä siis olis voinut parempaan saumaan osua tuo gynekäynti.

Olen pikkuhiljaa alkanut kehittelemään pienessä mielessäni teorioita siitä, miksi tämä olisi juurikin meidän kierto. No ihan ensiks, kuis kohtalon ohjailemaa oli, että varasin gynekologin, just päivää ennen ovulaatiota :D Ilman tuota ultrausta, en varmastikkaan olisi tikutellut ovulaatiota tai saati, että edes peittoa oltais heiluteltu. Sen hymynaaman esiteltyäni miehelleni, oli hänkin samantien mukana suunnitelmissa. Tai kuinka sattumalta Tiina sattui laittamaan viestiä ja kyseli meidän vauvatekoprojektista juurikin tuona samaisena päivänä. Ja ehkä universumi yritti vihjailla jotain, kun saimme joululahjaksi punaviiniä :D

Okei okei, alan pian lähennellä jo hulluuden rajoja, mutta toivon niin kovasti, että meillä viimein tärppäisi. Että kaikki olisi tähän asti ollut vain huonoa tuuria. Että nyt kaikkia olis just niin kuin pitää saattaaksemme alulle meidän pienen ihmeen.

Ymmärrän, että nämä sekoilut ja toiveiden ylläpitäminen saattaa kuullostaa hölmöltä jo pitkään yrittäneiden mielestä, mutta kai heilläkin on alussa ollut samanlaisia tunteita kuin minulla nyt :) Ihan varmasti on, ja olenkin alkanut innostumaan lukemaan lapsettomuusblogien alkuaikojen tekstejä. Älkäätten siis ihmetelkö jos yhtäkkiä sivujenpäivitysluvut pomppaavat pilviin. Minä se vaan siellä selailen vanhoja tekstejä ja tunnistan helposti samoja kokemuksia. Ehkä meilläkin tulee olemaan pitkä taival vasta alussa, mutta toivoa ei saa menettää.

Koska kuitenkin alan taas pian kuvittelemaan kaikenlaisia raskausoireita, niin ajattelin jo valmiiksi aloittaa kirjoittelemaan pientä dpo-muistiota millon mistäkin tuntemuksesta ja voin sitten taas jälkikäteen lueskella, että "niin joo mähän kuvittelin nää oireet jo siinä ja siinä kierrossa :D".

Elikkäs...

DPO -1: Pientä sykkimistä vasemmassa munasarjassa. Ei muita oireita Ruumiinlämpö kohonnut 36,74, kun edellisenä päivänä se oli 36,28.
DPO 0:  Hetken kestänyt muljahduskipu vasemmassa munasarjassa. En olis ehkä tunnistanut ovulaatiokivuksi, jos en olisi aiemmin testannut. Ruumiinlämpö 36,67.
DPO 1: Rinnat tuntuu kovilta. Pidän tätä hyvänä merkkinä, jos se johtuu keltarauhashormonista. Toivon todella, että luteaalivaihe ei jää liian lyhyeksi. Ruumiinlämpö 36,58.

Ainiin, ultrassa selvisi myös, että limakalvo oli noin 7-9mm paksu. Eikös se ole ihan hyvä merkki kiinnittymistä ajatellen? Lets hope so.

10. tammikuuta 2016

Toiveunta

Näin viime yönä ensimmäistä kertaa unta, että minulla oli pienen pieni vauva. Unessa imetin vauvaa ja se tuntui niin todelliselta. Kunnes aloin miettimään, että meiltähän puuttuu vielä kaikkia tarvikkeita, mitä vauvanhoidossa tarvii ja pian jo havahduinkin siihen, että eihän tämä olekkaan totta. Ei me olla ostettu mitään, koska ei meillä ole vauvaa. Enhän mä ole edes raskaana.

Voi kumpa se olisikin ollut totta, tai edes ennenuni siitä, että nyt meilläkin onnistaa ja tämä on se kierto, kun meidän pieni lapsi saa alkunsa. En jostain syystä uskalla vielä uskoa, että sellainen olisi edes mahdollista. Vaikka todennäköisesti alan taas kehittelemään tulevan kahden viikon aikana kaikenlaisia valeraskausoireita, mutta tällä hetkellä odotan sitä, että pääsen ottamaan hieman testejä, joissa selviää taas paljon uutta tietoa hormonitoiminnastani.

Ehkä kuitenkin uskaltaisin jo toivoa, että vuosi 2016 olisi meidän vuosi :)


9. tammikuuta 2016

Hymynaama

Tänään kävin taas gynellä ja oli kyllä varsin mielenkiintoinen käynti. Kerroin omituisesta tiputteluvuodostani ja gyne heti ehdottikin ultrausta. Noh, sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin. Omaksi yllätyksekseni sieltä löytyikin 20mm johtofollikkeli vasemmasta munasarjasta. Ovulaatio oli siis vasta tapahtumassa!! Sovittiin, että teen kotona vielä ovistestailua LH-huipun bongaamiseksi ja jos testi näyttää positiivista, niin 7 vrk siitä otetaan progesteronin mittausta varten verikokeet. Lisäksi, jos nyt en sattumalta tule raskaaksi, niin otetaan kierron alussa uudestaan kokeet kaikista muista hormoneista. Iih olen ihan into piukeena, kun pian alkaa selviämään enemmän meikän kehon toiminnasta :D

Ultrassa muuten selvisi myös, että oikea munasarja näytti PCO tyyppiseltä, mutta ei täytä sen kriteerejä, että olisi selkeästi PCO. Onneksi olen jo hieman lukenut aiheesta, niin en ottanut tuosta tiedosta sen suurempaa stressiä.

Noh kotiin päästyä päätin sitten tehdä vielä yhden ovulaatiotestin.


Ja hymynaamahan sieltä sitten pärähti ruutuun!! Mieletöntä! Kuinka täpinöissä voikaan olla jostain positiivisesta ovistestista :D

Hyppelehdin hymynaamani kanssa mieheni luokse ja ei mennyt kuin hetki, kun pistettiin lakanat oikein kunnolla solmuun ;)

P.S. Nyt on kp 24

8. tammikuuta 2016

Kertoakko vaiko ei?

Olen saanut blogiini paljon kommenttia siitä, että minun pitäisi kertoa meidän lapsettomuudesta avoimemmin ystävillemme ja läheisillemme. Meillä on mieheni kanssa omat syyt miksi emme ole halunneet asiasta kenellekkään kertoa (paitsi yksi kaveripariskunta tietää), mutta olisiko siitä tosiasiassa yhtään apua?

Kaikki ystävämme alkavat olla jo pikku hiljaa vanhempia tai parhaillaan matkalla kohti vanhemmuutta(=raskaana), joten en usko, että enää löytyy vertaistukea tähän meidän lapsettomuuteemme ainakaan meidän lähipiiristä. Pääasiassa kaikki ovat saaneet lapsen alle vuoden yrittämisen jälkeen(useimmiten heti ekalla yrityksellä) tai tulleet vahingossa raskaaksi.

Lueskelin tylsyyksissäni taas vau.fi-sivuja ja siellä oli juttu otsikolla Oikeus tunteisiin? Tuosta tekstistä tuli mieleen, että oli niin tai näin, niin aina tulee jonkunlaista kommenttia, mikä sattaa kiukuttaa.

Tilanne 1: Yritämme lasta, mutta emme ole kertoneet asiasta kaikille.

Kommentit, jotka kiukuttavat:
"Onneks mun ei tarvi enää koskaan tehdä lapsia" -kolmen lapsen äiti(ystäväni)
"Kun mä tein sen testin, niin ajattelin heti, että mä en halua tätä" -vahingossa raskaaksi tullut(ystäväni)
"Sä(mieheni) oot nyt vähän hidas näissä hommissa" -täti, joka kuuli juuri mieheni serkun raskaudesta

Tilanne 2: Olemme avoimesti kertoneet lapsettomuudesta

Kommentit:
"kyllä se siitä"
"olette vielä niin nuoria"
"älä stressaa"

Ja entäs kuinka paljon nuoret äidit saavatkaan kommenttia ja "hyviä neuvoja" vanhemmilta tuntemattomilta ihmisiltä.

Jotenka, onko sittenkään parempi kertoa avoimesti vauvantekohaaveistamme vai onko kuitenkin parempi pysyä vaiti ja hakea vertaistukea vaikkapa blogimaailmasta? :D

Minkalaisia kommentteja te olette saaneet? Onko lapsettomuudesta kertominen helpottanut elämää?

P.S. Toistaiseki olemme säästyneet pahemmilta vauvauteluilta, mutta voi olla, että hääpäivämme jälkeen niitä alkaa satelemaan joka suunnasta. Voi olla, että sitten tulemme avautumaan enemmän tästä meidän lapsettomuudestamme muillekkin.

7. tammikuuta 2016

Kp ??

Tänään on oletetusti kp 22. Koska viime menkat oli sen verran epänormaalit, niin en voi varmaksi sanoa, missä nyt oikeasti mennään, mutta näin nyt oletetusti. 

Olen tikutellut ovista kp 14:sta lähtien, mutta positiivista tulosta en ole saanut. Lämpöjen mukaan mahdollinen ovis on ehkä tapahtunut kp 15-16, mutta mitään sitä tietoa vahvistavia oireita ei oikeastaan ollut. Okei himot olivat suuret ja puputettua tuli paljon, mutta en huomannut selkeitä ovislimoja, mitkä yleensä huomaan ensimmäisenä. Pientä nipistelyä saatoin tuntea vasemmalla puolella, mutta eipä ollut kovin voimakasta sekään.

Noh maanantaina huomasin sitten taas pientä limansekaista verta pyyhittäessä. Kirosin samantien sen huomattuani, että voi v*ttu taas! Tässäkin kierrossa on taas näköjään jotain ufoa. Prkl! Vuoto oli kuitenkin tosi vähäistä ja loppui iltaan mennessä. Tiistaina huomasin taas pientä vaalean ruskeaa vuotoa pyyhittäessä ja oli pakko ottaa taas varmuuden vuoksi pikkuhousunsuojat käyttöön. Argh! Ärsyttävää epävarmuutta. Alkaakos ne menkat nyt sitten taas viikon tiputtelun jälkeen ja tuleeko sitä verta taas yhtä niukasti ja kivuttomasti kuin viime kierrossa?

Varasin sitten ajan gynelle ja lauantaina toivottavasti saadaan taas lisää vastauksia. Toivottavasti tällä kertaa otetaan vaikka sitten jo ne verikokeet ja ehkä mun on siitä ultrastakin pakko maksaa miljoonia, mutta nyt haluan vastauksia!

Näin jo toissa yönä ihan hirveätä painajaista, että mun menkat oli alkanut ja huomasin sen siitä kun housun lahkeesta alkoi valua hirvittävä määrä verta ja isoja hyytymäklönttejä ja sitä vaan pulppus lisää ja lisää ja lisää.... hyyyyyy. Yleensä näen unta menkoista just ennen kun ne on alkamassa, mut tuskin nyt sentään vielä.

Kauheeta. Katsotaan miten käy.

P.S. Kauhee miten tällaisten epänormaalien kiertojen jälkeen sitä melkeimpä jo kaipaa niitä normaaleja menkkoja ja jopa niitä hirveitä menkkakramppeja :D Sitä ei osaa arvostaa, ennen kun vasta sitten kun se puuttuu.

5. tammikuuta 2016

Uusi vuosi, uudet kujeet

Koitan löytää taas vähän parempaa asennetta ja fiilistä uudelle vuodelle 2016. Ja mikäs sen parempi tapa saada parempi fiilis, kuin kunnon kehon remontti.

Ajattelin aloittaa ihan perinteisellä kunnon kehittämisellä ja toiseks, terveellisemmällä ruokavaliolla. Olen nyt lueskellut paljon tietoa netistä erilaisista vuoto- ja kiertohäiriöistä ja samalla olen miettinyt miten itse voisin niihin vaikuttaa ilman, että turvaudun lääkärin määräämiin lääkkeisiin.

Noh löysin sitten paljon vauvafoorumeilla kehutun kuningatarhyytelön eli Royal Geleen.

Tässä tuotteen kuvaus, joka on poimittu Life.fistä:
Gelée Royale (kuningatarhyytelö, engl. royal jelly) on aine, jota työmehiläiset erittävät kaikkien mehiläisyhdyskunnan toukkien ravinnoksi. Kuningatarmehiläistä ravitaan gelée royalella koko sen elämän ajan.
Tämä lähes väritön tai kellertävä aine on erittäin ravintorikasta, notkeaa ja hyytelömäistä. Hyytelömäisyys lisääntyy aikaa myöten ja muuttuu joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa.
Biosorin gelée royale 500-kapseleissa käytetty kuningatarhyytelö on puhdas luonnontuote, jolla ei ole haitallisia sivuvaikutuksia suositeltujen annostusten mukaan. Se on yhteensopiva minkä tahansa muun luontaishoidon kanssa, mutta täydentää erityisesti ravintoaine- ja antioksidanttiterapiaa.

Tuota kuningatarhyytelöä on kehuttu paljon lisäämään hedelmällisyyttä. En välttämättä ihan suorilta usko tuohon, mutta sen pitäisi myös lisätä virkeyttä ja parantaa ihon laatua ja kaikkea muuta mukavaa. Pakko päästä kokeilemaan!


Lisäksi löysin paljon juttua D-vitamiinin vaikutuksesta raskautta yrittäville ja totesin, että tässä voisi itseasiassa olla ratkaisu mun ongelmiin. Syön itse vähän turhankin harvoin mitään kalaa tai maitovalmistetta, eikä auringostakaan pahemmin pääse Suomessa nauttimaan, joten ehkä minulla onkin suuri D-vitamiinin "puutostila". Kuulemma D-vitamiini on myös jonkinlainen hormoni ja näiden viimeaikaisten vuotohäiriöiden perusteella, mulla ihan selkeästi hormonit heittää häränpyllyä. Jospa tästä olis apua siihenkin vaivaan :D

Näistä on ainakin hyvä aloittaa vai mitä olette mieltä?

4. tammikuuta 2016

Vetäytyminen

Uuden vuoden aatto oli minulle täyttä tuskaa. Minua ahdisti, vitutti ja masensi.

Olimme siis mieheni kanssa ystäviemme luona viettämässä uutta vuotta pelaillen ja syöden hyvin. Vaikka ystävämme ovat minulle äärimmäisen läheisiä ja heidän kanssaan pystyy puhumaan mistä vaan, niin tällä kertaa olin hyvin hiljainen ja vetäytynyt. Sanna on kuudennella kuulla raskaana ja Siljalla taas tuli tänään raskausviikot 13+0 täyteen. Paikalla oli myös Sannan reilu vuoden ikäinen esikoinen ja Tiinan reilu puolivuotias esikoinen. Istahdin heidän viereensä sohvalle ja kuuntelin, kuinka he juttelivat lapsista ja raskausoireista ja tulevista neuvolakäynneistä, kunnes mulla tuli mitta täyteen.

En kestänyt enää kuunnella sanaakaan mistään raskauteen tai lapsiin liittyvästä. Olisin voinut hetkenä minä hyvänsä pillahtaa itkuporkuraivariin. Teki mieli huutaa täysillä kurkkuni käheäksi. En vaan kertakaikkiaan enää kestänyt sitä kaikkea, mitä minulta vielä puuttuu ja jota niin kipeästi myös haluaisin itse kokea. Tuntui, että räjähdän.

Olin hiljainen ja äärimmäisen tylsistynyt ja sen myös huomasi. Myöhemmin Sanna ujosti uteli, että koska me menemme naimisiin. "Milloin on häät? Vai menettekö te ollenkaan naimisiin?" Vitutusmittari alkoi taas kohota maximiin. Ajattelin mielessäni, että turhaan mitään häitä on järjestää, kun te ootte *ittu kaikki paksuna! Ihan *itun tylsät häät! Sain sanotuksi, että "kyllähän me naimisiin mennään, mutta tuskin häitä järjestetään". Sanna totesi, että onhan ne tosiaan kalliit kestit, mutta jos edes sellaiset ravintolahäät, että kaikki maksaa omat ruokansa. Mutta tosiasiassa kyse ei ole edes rahasta. Kyllä meillä on varaa järjestää häät, mutta me ei vaan haluta niitä järjestää. Syitä siihen on monia, mutta en nyt halua puhua siitä sen enempää.

Kello lähestyi vasta yhtätoista, kun mieheni onneksi totesi, että meidän pitää lähteä nyt kotiin. Olin helpottunut. Olin niin kiitollinen, että pääsin vihdoin pois sieltä. Ahdistus alkoi laantua ja me ehdimme viettää vielä ihanan kahden keskisen vuoden vaihteen rakettien välkkyessä ulkona.

Toivon, että löytäisin pian rauhan sen tosiasian kanssa, että vaikka meille ei lasta luonnollisin keinoin suoda, niin en saisi katkeroitua muiden onnesta. Voi jospa löytäisin jonkun vaihtoehtoisen asian, jonka puolesta voisin olla onnellinen.

Sitä onnea etsiessä...