Rv 30

Tuntuu, että viimeiset 12 kuukautta on ollut vaan koko ajan pelkkää alamäkeä, ettei ole kauheasti tehnyt mieli tulla tännekkään raapustelemaan tuntoja syviä. Tämän vallitsevan pandemiatilanteen lisäksi, me ollaan jälleen jouduttu kohtaamaan huonoja uutisia kerta toisensa jälkeen. Tällä kertaa meille äärimmäisen läheinen henkilö on sairastunut syöpään ja se vaikuttaa suuresti myös meidän arkeen. Tuntuu, ettei elämässä ole enää mitään positiivista ja se vaikeuttaa myös huomattavasti tästä raskaudesta tulevasta vauvasta nauttimisen. Me tietysti yritetään pysyä positiivisena, mutta välillä liika on vaan liikaa.

Masu kasvaa ihan hirmuista vauhtia. Liekkö vaan pelkkää bebeä vai ehkä vähän myös herkkukiloja. Sokerirasituksessa ei onneksi kuitenkaan ollut mitään huomautettavaa. Kaikki oli hienosti viiterajojen alapuolella. Masu on kuitenkin kasvanut sf-mitan mukaan alemmalta käyrältä keskikäyrälle ja sen olen myös saanut tuntea. Viimeisen kolmanneksen myötä onkin sitten tullut kaikki mukavat ähinät ja puhinat liitoskipuineen ja lievää närästystäkin aina silloin tällöin. Ei kuitenkaan yhtä voimakkaasti, kuin edellisessä raskaudessa. Vielä ei ole tarvinnut öisin turvautua tuplatyynyyn ja rennieen. Selkä on vielä toistaiseksi kestänyt ihan hyvin, mutta silmissä näkyy välillä omituisia näköhäiriöitä. Ihan satunnaisesti saattaa tulla sellaista rätinää ja salamointia oikeaan näkökenttään ja se kestää ehkä noin 10-15 min. Kysyin asiasta neuvolasta ja se kuulemma liittyy verenpaineisiin. Mulla kun on ollut ne nyt alkuraskaudessa ainakin tosi matalalla verenpaineet, niin äkilliset isommat muutokset voi aiheuttaa erilaisia oireita. Vielä ainakaan toistaiseksi ei ole ollut pänsärkyä tai vatsakipuja eli raskausmyrkytyksestä ei ole vielä kyse. Ainakaan toivottavasti. Onko kellään muulla ollut näköhäiriöitä raskauden aikana?

Pikkuveli tuntuu olevan veljensä tapaan erittäin vilkas tapaus. Liikkeitä ei ole todellakaan tarvinnut seurailla erikseen vaan sitä myllerrystä on saanut tuntea kaiken aikaa. Jotain pientä rytmiäkin olen saattanut havaita. On aamujumpat ja lounasjumpat. Päivällä saattaa olla vähän enemmän lepoa, kun olen enemmän liikkeellä itse. Illalla saattaa olla myös vähän hiljaisempaa hetkittäin, mutta siinä vähän ennen kymmentä alkaa sellaiset iltajumpat, että on turha edes yrittää käydä vielä nukkumaan. Nukkumaanmeno onkin usein venähtänyt sinne kymppiuutisten jälkeen, vaikka olisin kuinka tsippi päivän jälkeen. Lepäilyä en olekkaan sen koommin päässyt harrastamaan, sillä esikoinen pitää kyllä koko ajan liikkeessä. Vielä pitäisi sen kymmenisen viikkoa jaksaa masun kasvattelua.

Töissä stressi kasvaa vaan loppua kohden enemmän ja enemmän. Jäljellä olisi vielä viisi viikkoa. Tuuraajalle olisi opetettavaa vielä ihan käsittämätön määrä ja tuntuu, että koko ajan tulee lisää ongelmia ratkottavaksi. Lisästressiä tuottaa työnantajan antamat uudet etätyösäännöt eli 50/50 pitäisi olla toimistolla. Viitisen viikkoa (joista yhden olin flunssassa etätöissä) olen nyt tehnyt töitä 50/50 toimistolla ja etänä ja voi luoja miten uupunut olen ollut. Toimistopäivinä olen ollut niin väsynyt, että olen vain äksyillyt kotona miehelle ja esikoiselle, että on ollut pakko vaan mennä ovet paukkuen makkariin nukkumaan päiväunia. Hävettää ihan, minkälainen hirviö olen ollut. Etäpäivinä olen jaksanut todella paljon paremmin ja saanut tehtyä myös vähän kotitöitäkin ja leikittyä paremmin esikoisen kanssa. Onneksi nyt saimme sovittua esimiehen kanssa, että läsnäolopakko toimistolla olisi vain 1pv/vko. Se helpottaa varmasti myös minun jaksamistani huomattavasti, eikä tarvitse hakeutua sairaslomalle ennenaikaisesti. Toivottavasti nyt pysytään vaan terveinä, sillä ainakin päiväkodissa oli tällä viikolla noin 70% lapsista kotona sairastelemassa. 

Noh pelkäksi valitukseksihan tämä teksti nyt taas meni. On niin vaikea löytää mitään positiivista oikein mistään tällä hetkellä. Oli tarkoitus pyytää kavereita Halloweenina kylään syömään ja viettämään mukavaa iltaa, mutta saa nyt nähdä toteutuuko sekään. 

Kertokaa mulle jotain piristäviä asioita :D

P.S. Johtuuko vaan tästä omasta raskaustilasta vai onks nyt vaan kaikki julkkikset samaan aikaan raskaana tai just saanut lapsen? Onko kukaan muu huomannut samaa?

Toinen sokerirasitustesti

Olipas taas toiminnan täyteinen loppuviikko. Nyt lievästi sanottuna vähän väsyttäis.

Perjantai alkoi tosiaan tuolla sokerirasituksella ja mielestäni se sujui tosi helposti ja nopeasti. Ehkä jopa helpommin kuin se eka sokerirasitus. Ainakin se paastoaminen tuntui helpommalta, kuin silloin raskauden alkupuolella. Ei tullut yhtään huonoa oloa ja aikakin kului taas sutjakkaa käsitöitä tehdessä. Käytin suhteita hyväkseni ja sainkin jo heti perjantaina tietää tulokset ja hyväthän ne oli.

0h  4,5 mmol/l (5,0 mmol/l)
1h  6,2 mmol/l (8,2 mmol/l)
2h  5,5 mmol/l (5,2 mmol/l)

Suluissa olevat luvut on niitä ekan rasituksen tuloksia. Tuntuu jotenkin turhauttavalta, että mun piti käydä tuossa rasituksessa kahdesti, ihan vaan koska satuin mainitsemaan, että mummillani oli vanhuusiän diabetes. Kuitenkaan omilla vanhemmillani ei ole koskaan ollut mitään häikkää sokereissa. Nojaa, tulipahan tarkistettua ja sen kunniaksi avasinkin viikonlopulle valmiiksi ostamani karkkipussin, haha. Oon jostain syystä raskauden aikana alkanut himoitsemaan vaan kirpeitä karkkeja ja olenkin aina välillä ostanut sen sellaisen minipussin kirpeitä namuja pahinpaan himoon. Noh pieni pahe sallittakoon.

Perjantai oli sitten muutenkin poikkeuksellinen päivä, sillä meillä oli töissä myyntikokous, joka pidettiin eräällä huvilalla. Raskaana oleva kollegani oli silloin viimeistä päivää töissä ja huomasi kyllä, että viimeistä viedään. Hyvin hän kuitenkin sinnitteli vielä iltaohjelmaan saakka. Itse lähdin jo sen virallisen osuuden jälkeen, sillä halusin olla lauantaina mahdollisimman virkeänä.

Lauantaina koitti siis viimein nuo meidän järkkäämät yllätyssynttärit kaveripariskunnallemme. Käytiin ensin pelailemassa hieman escape room-peliä ja sen jälkeen tallustettiin ravintolaan, josta olimme varanneet koko yläkerran vain meidän käyttöön koko loppuillaksi. Ravintolassa meitä oli vastassa synttärisankarien perheet ja ystävät ja yllätys onnistui täydellisesti. Kaikilla oli ihan hullun kivaa ja ruokakin maistui. Juomista puhumattakaan :D Itsekkin sain nautiskella alkoholittomasta kuoharista ja drinksusta. Oli kyllä yllättävän hyvää! Me lähdettiin jo joskus kympin aikaan kotia kohti, mutta kuulin, että synttärisankarit olivat jatkaneet juhlimista aina aamuun asti, haha.

Sunnuntaina käytiinkin sitten viimein hakemassa meidän yhdistelmävaunut kotiin. Päädyttiin sitten lopulta niihin Britaxen Smile 2:siin, koska saatiin ne todella hyvään hintaan ja ainakin itse ihastuin eniten niiden ketteryyteen ja keveyteen. Kasattiinkin ne jo heti kotiin päästyämme ja kurvailtiin niillä pitkin kotimme käytäviä :D Hyvin näyttäis kääntyvän ympäri kapeammissakin paikoissa. Ne on ihanat! Otettiin väriksi Olive green, mikä oli eniten meidän molempien mieleen. Mies osti samalla reissulla meitsille vielä hienon hoitolaukunkin, minkä olikin jo lupaillut joululahjaksi ostaa, heh. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nyt alkaakin olemaan jo hankinnat aika hyvällä mallillaan. Enää pitäisi se patja saada tuohon pinnasänkyyn ja varmaan jotain pikkukrääsää, kuten harsoja, tutteja ja muuta sellaista, pitää vielä ostaa, mutta muuten ollaankin jo aika valmiita vastaanottamaan meiän poitsu kotiin. Mieskin jo eilen taas kyseli, että montas viikkoa tässä nyt enää onkaan jäljellä.

Ei enää kovin montaa.

Alina ja pikkujäbä rv 31+1

3. neuvolakäynti

Eilen oli jo meidän kolmas neuvolakäynti meidän omalla terveydenhoitajalla. Eipä siellä taaskaan oikein mitään erikoista ollut. Ei käyty voimavaramittaria sittenkään läpi, eikä oikeastaan haittaakkaan. Siinä ne kysymykset on vähän sellasia, että vastattiin aika yksipuolisesti kaikkeen vaan "täysin samaa mieltä".

Pissanäyte oli negatiivinen ja verenpaine oli parempi kuin koskaan(110/81). Hemoglobiini oli 120, mutta ei kuulemma vaadi vielä mitään rautalisää. Paino on noussut nyt 480 g /vko, minkä kyllä toisaalta olen huomannutkin. Tää masu on pullahtanut ihan tässä viime viikkojen aikana ja alkaa olemaan jo aika kiva pallo. Tosin vaatekriisi alkaa iskeä, mut eiköhän me selvitä. Kaiken kaikkiaan painoa on nyt tullut siis sen vähän reilu 4 kg.
Sykkeitä kuunneltiin ja se huiteli siinä 150-155 lyöntiä/min hujakoilla. Poika on kyllä tosi vilkas ja potkii nykyään jo tosi kovaa. Vielä on kuitenkin tilaa liikkua, koska liikkeet tuntuu välillä ylhäällä, välillä alhaalla ja sitten taas vasemmalla ja hetken päästä taas oikealla :D Eilen illalla poju taas muksi niin kovasti, että maha liikkui niin, että mieskin näki sen selvästi. Mies jutustelikin masulle, että "Onkos sieltä tulossa potkunyrkkeilijä?" haha.

Sovittiin taas seuraava neuvolakäynti joka on mukavasti juuri ennen joulua. Lisäksi terkka pisti lähetteen siihen toiseen sokerirasitukseen, mikä pitäis käydä tekemässä sitten joskus viikon 28 hujakoilla. Mielummin myöhemmin kuin aikaisemmin. Tosi kivasti osuu just siihen pahimpaan konvehtien herkuttelu sesonkiin tuo :D

Lopuksi vielä juteltiin vähän noista perhevalmennuksista. Olen niistä kauheasti lukenut, että ne on ihan huuhaata, mutta kuulemma nyt tuo perhevalmennus on uudistettu täysin ja olisimme vasta toinen ryhmä, joka pääsee kokemaan tuon uudistetun perhevalmennuksen. Kuulemma siellä puhutaan paljon lääkkeettömästä kivunlievityksestä ja opastetaan kumppania auttamaan rentoutumisessa ja muussa sellaisessa. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, joten ehkä me mennään siellä käymään, jos vaan aikataulut sattuu sopimaan. Nuo perhevalmennukset on vasta sitten tammikuussa, kun alkaa tuo synnyttäminenkin olemaan jo vähän enemmän ajankohtaista.

Mitäs muuta. Ainiin otettiin sitten meille molemmille se influenssarokotus. Kyllähän siitä on sitten pikkuisellekkin vähän vastustuskykyä, kun viimein päättää saapua syleihimme :) Nyt on vähän olkapää kipiä, mutta eipä tuosta kai mitään muuta vaivaa pitäis tullakkaan. Olo on muutenkin vielä yllättävän hyvä. Vähän tuntuu liitoskipuja häpyluussa ja nivusissa, mutta ei mitään kovin lamaannuttavaa. Aika inhottavan tuntuistahan tuo on, mutta kyllä tässä vielä porskutellaan. Kaikkia niitä massiivisia selkäkipuja odotellessa! Ainiin ja raskaustodistus saatiin eli raskaus on nyt kestänyt yli sen kelan määräämän 154 päivää, whiphee! Laitoinkin heti illalla hakemuksia äitiysavustuksesta, vanhempainpäivärahasta ja vieläpä lapsilisästäkin. Alkoi taas tuntua asteen verran konkreettisemmalta, että me viimein saadaan se kauan toivottu lapsi. Tiedän toki, että mitä vaan voi vielä tapahtua, mutta en halua ajatella sitä nyt. Nyt haluan vain nauttia tästä kaikesta mitä saamme kokea. Päivä kerrallaan!

Palaillaan taas!

Tuloksia

Kävinkin heti aamulla kurkkimassa OmaKannasta sokerirasituskokeen tuloksia ja hyvältähän nuo näytti. Paastoarvo 0h oli 5.0, 1h oli 8.2 ja 2h oli 5.2 eli ymmärtääkseni kaikki oli ihan normaalin rajoissa. Jos joku muukin noita tuloksia miettii, niin paastoverensokeri pitäisi olla <5.3, yhden tunnin arvo <10.0 ja kahden tunnin arvo <8.6. Kattelin samalla myös viime viikkoisen neuvolalääkärin sepustuksia ja siellä oli mainittu, että sokerirasitus uusitaan rv 26-28 mikäli arvot nyt normaalit eli sillon sitten taas uudestaan paastoamaan. Ugh.

Bongasin muuten kans lääkärin kirjoittaneen "dopplerilla sydänäänet normaalit, kovasti sikiö liikkuu tutkittaessa" :D heh. Se oli kyllä niin koomista jotenkin, kun ipana ei meinannut millään pysyä paikoillaan, kun lääkäri yritti mitata sykkeitä. Alkoi ihan itteäkin naurattaa se tilanne. Mitenköhän tulevassa ultrassa sitten ipana jaksaa pysyä aloillaan, kun pitäis tutkia kaikki rakenteet ja muut :D

Oon huomannu, että ipanalle on kehittynyt ihan selkeä päivärytmi. Aamulla aamupalan yhteydessä alkaa aina kunnon myllerrys ja sitten vähän taas rauhotutaan päiväunille ja sitten iltapäivällä kotona alkaa taas uusi myllerrys. Liittyy varmaan myös ihan omaan ruokailurytmiinikin, mut esim. illalla ysin-kympin aikaan tyyppi on jo ihan rauhottunut. Mies aina tulee just illalla ennen nukkumaan menoa kuuntelemaan masun myllerrystä, mutta ipana on sillon varmaan jo nukkumassa, kun ei tunnu enää elettäkään. Hassua.

Mua jänskättää jo kovasti torstain rakenneultra. Mä en tiedä miks, mut yhtäkkiä kaikki tuntuu viittaavan siihen et meille tulee poika. Äitikin jostain syystä kysyi, että tuleeko teille poika? Kerroin, että torstaina se selviää. Mieskin sanoi vahingossa masulle juteltuaan, että "mitä äijä?" :D Oon vaan parille tyttökaverille kertonut poikafiiliksistäni, joten en ole ainakaan tietääkseni vihjannut miehelleni tai äidilleni mitään siihen viittaavaa. Tutkiskelin mielenkiinnolla tuota skull & nub teoriaa ja nt-ultrakuvan perusteella väittäisin meille tosiaan olevan tulossa poika, nimittäin Tiinan ultrakuva näyttää taas ihan tytöltä, vaikka hänellä itellään olikin poikafiilikset :D Jännää nähdä miten käy.

Torstaita odotellessa.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!! 

P.S. En oo ihan vielä ehtinyt kajota näihin ihaniin kankaisiin, mutta virkkaamani vauvapeitto alkaa jo pikku hiljaa valmistumaan. Mitähän kivaa mä näistä keksin :)

Sokerirasitustesti

Ensinnäkin kiitos kaikille influenssarokotuskysymykseeni vastanneille. Oli kiva lukea teidän kokemuksia ja mielipiteitänne asiasta. Mä itse en kauheasti tykkää ottaa kehooni mitään niin sanotusti ylimääräisiä lääkeaineita, mutta nyt kun täytyy ajatella myös pikkuisen parasta, niin oon alkanut taipumaan tuon influenssarokotteen puoleen. Mulla ei siis oo mitään niitä ihan perusrokotteita vastaan, mut tämmöset kausitaudit tuntuu vähän ylireagoinnilta, mutta siis joo, parempi kai se on suojautua :) Saan siis kuulemma tuon rokotteen sitten ens kerralla, kun mulla on marraskuussa neuvola, niin ei tarvi sen takia lähteä jonottelemaan mihinkään erikseen.

Mutta sitten tuohon otsikon aiheeseen eli sokerirasitustestiin. Halusin saada sen mahdollisimman nopeasti pois alta, joten varasinkin heti tälle aamulle ajan labraan. Enk ookki tehokas, heh. Kauheasti oon tuosta sokerirasituksesta kaikkia kauhutarinoita kuullut ja sainkin pienen stressin siitä aikaiseksi. Okei, en kovin pahan, mutta kuitenkin. Itseäni kauhistutti eniten tuo paastoaminen ja sitähän mä sitten stressasinkin. Kävin tuon 12 tunnin aikana niin monta kertaa vessassa, että olin varmasti ihan supertyhjä, kun sinne sitten aamulla menin. Maha murisi jo kovasti, eikä voimiakaan tuntunut olevan enää jäljellä. Onneksi mieheni jaksoi heittää minut sinne autolla, niin ei tarvinnut junalla lähteä seikkailemaan.

Saavuin klo 8.10 paikalle ja hoitaja oli noin viitisen minuuttia myöhässä. Ensin otettiin verikoe ja sitten sainkin jo nauttia tuon "kauhean pelottavan" sokerijuoman. Tässä nyt hyvä vinkki kaikille sokerirasitustestiin menijöille; ole janoinen :D Mä panttasin aamulla veden juontia sen verran, että mulla oli ihan kauhea jano sitten siellä labrassa. Vetelin sen kaksi mukillista vadelman makuista sokerilientä alle puoleen minuuttiin, eikä tuntunut missään. Hoitajakin katteli vähän, että "ohoh, sehän meni nopsasti". Sitten alkoi taas "paastoaminen". Olin ottanut käsityöprojektini mukaan, joten aika kului oikein joutuisasti. Ensimmäisen puolen tunnin kohdalla tunsin ehkä vähän lievää pahoinvointia, mutta pian olo taas tasoittui. Ensimmäinen tunti meni tosi nopsasti, kun niin uppouduin käsityöni pariin, kunnes oli taas verikokeen aika. Kaikki sujui todella helposti ja sitten olikin jo viimeisen tunnin aika. Etenin hyvää vauhtia käsityössäni ja voin kerrankin olla ylpeä siitä, että saan jonkun käsityön ihan siedettävässä ajassa jopa valmiiksi :D Tunti kului taas ja olikin jo viimeisen verikokeen vuoro. Olo oli suhteellisen normaali. Hoitaja kehoitti syömään jotain heti, mutta minäpä painelin suorinta tietä juna-asemalle ja kohti työpaikkaa. Napostelin yhden mandariinin siinä sitten matkalla töihin ja olo oli edelleen hyvä. Nälkä alkoi jo kasvaa ja odottelinkin jo innolla lounastaukoa.

Lounaalla tuntui hieman jotain verensokerien heittelyä eli pientä heikotusta, mutta muuten olo on kerrassaan mainio. Luulin, että tuo koe olisi ollut jotenkin tosi infernaalinen, mutta voin iloisin mielin todeta, että kyllä siitä selviää :D Suosittelen ottamaan sinne vain mukaan jotain erittäin mukaansa tempaavaa tekemistä, niin aika kuluu kuin siivillä. Tulokset verikokeista olis ilmeisesti maanantaina saatavilla, mutta en usko, että jaksan moisen takia erikseen soitella neuvolaan, vaan kuuntelen ne sitten seuraavalla neuvolakäynnillä. Toinen sokerirasitustesti on vissiin luvassa sitten taas joskus rv 26 tienoilla, mutta nythän tää onkin jo ihan tuttua huttua, niin ei tarvi niin kauheasti stressailla :D

Tällaista tällä kertaa.

Ihanaa viikonloppua taas kaikille!!