Lapsiperheen ruokailu

Musta on ihana todeta, että meillä syödään nykyään ihan todella hyvin ja se tuntuu myös kropassa. Ennen tuli vedettyä helposti pikaruokaa kiireen keskellä, mutta nykyään pienen lapsen vanhempana tulee vähän paremmin priorisoitua sitä, että olisi aina jotain kotiruokaa tarjolla.

Suuri kiitos kuuluu ehdottomasti Samasta Padasta-kirjan kirjoittajalle. Hänen reseptinsä ovat mullistaneet meidän perheen makumaailman ja mikä parasta, ollaan alettu syömään huomattavasti enemmän kasvispainotteista ruokaa, joten hiilijalanjälkikin on pienentynyt ja luontokin kiittää :D

En tiedä johtuuko se kirjasta vai mistä, mutta myös meidän poika on ihan todella hyvä syömään. Olen kuullut ja lukenut niin paljon kauhutarinoita huonosti syövistä lapsista ja olen siis erittäin positiivisesti yllättynyt, että meiän poitsulle maistuu, ainakin vielä toistaiseksi, lähes kaikki mitä hänen lautaselleen laitetaan. Ja minkä kokosia annoksia hän syökään kerralla! En toisaalta ole myöskään mikään ihan hirveä ruokanatsikaan, että jos poitsu haluaa maistaa lipaisun jäätelöstä tai palan keksistä, niin antaa mennä. Pääasia kuitenkin on pitää kohtuus kaikessa. Ruoka ei saa olla mörkö. Me huolehditaan kyllä hampaiden pesusta! haha.

Hampaista puheen ollen. Meillä tehdään nyt taas lisää hampaita. Poskihampaat ovat vaivanneet jo jonkin aikaa ja kulmahampaatkin kuultaa jo ikenissä. Näyttää vähän pahasti siltä, että nyt meinaa tulla ihan rytinällä kaikki samaan aikaan. Tällä hetkellä hampaita on siis jo yhteensä yhdeksän kappaletta.

Tiettekö kuinka sekasin voi lapsen isovanhemmat mennä, kun ne näkee, että pojalle maistuu melkein kaikki :D Ne tarjoo tietysti heti lisää kaikkea ja meiän poika vaan syö tyytyväisenä, vaikka masu olisi jo täysi. En halua ihan hirveästi kieltää tarjoamastakaan, etten vaan loisi mitään kielteistä ilmapiiriä ruokaan liittyen. Ainakin meiän lapsi imee ihan kaiken, mitä se näkee, itseensä. Ehkä sen takia hän onkin niin kova poika siivoamaan, haha. Onneksi kuitenkin hän osaa myös lopettaa syömisen, vaikka lautasella olisi vielä ruokaa, ollessaan tarpeeksi kylläinen. Hän niin söpösti aina taputtaakin masuansa kysyttäessä, että "onko masu täys?" ja pyytää päästä pois syöttötuolista.

Mutta pitäähän pienen miehen syödäkkin, että jaksaa juosta aamusta iltaan ja kasvaa ja kehittyä hirmuista vauhtia.

On ne ihmeellisiä nuo pienet ihmiset ♥

Miten teidän lapset syö? Onko samanlaisia "miehen annoksen"syöjiä vai riittääkö teillä ns. hiiren annos tarkasti valikoituja ruokia? :D

P.S. Tämä oli blogini 500. julkaisu!! :O