Jeeee!! Nyt ne alko! Kannatti tulla eilen taas avautumaan tänne, kun heti alkaa tapahtumaan :D haha.
Mutta miten kävi aiempien spekulaatioitteni kanssa. Selkeästi oletus numero 2 kävi toteen. Ovulaatio on tapahtunut todennäköisesti kierronpäivänä 22 eli sillon, kun ilmestyi ihan mielettömät superliukkarit kehiin. Oletan, että ovulaatio on tapahtunut vasemmassa munasarjassa ja keltarauhanen on toiminut nyt jotenkin ihan super tehokkaasti, koska sitä vihloo aika ajoin edelleen ja luteaalivaihe on kestänyt mukavat 14 päivää. Kierron pituudeksi tuli nyt siis 36 päivää, mikä on mun laiskalle vasemmalle munasarjalle vielä ihan normaali.
Miten sitten tästä eteenpäin. Noh ehkäisystä ollaan nyt ihan virallisesti luovuttu ja jonkin asteinen yrittäminen alkaa nyt tästä kierrosta. En osaa sanoa, kuinka tehokkaasti tämä yrittäminen nyt lähtee käyntiin, koska esimerkiksi ovulaatiotestien tekeminen tuntuu vielä vähän utopistiselta, kun se pitäisi tehdä just sillon, kun olen kahdestaan poitsun kanssa kotona eli työpäivän jälkeen. Otan silti kuitenkin vastaan kaikki hyvät ovistestivinkit eli mistä olette tilanneet ja minkämerkkistä.
Poitsu täytti muutama päivä sitten 1,5 vuotta ja jotenkin tämä tuntuu nyt ihan täydelliseltä ajankohdalta aloittaa projekti nimeltä Pikkusisar. Mun puolesta tärppi sais käydä nopeastikkin :D Tai ainakin nopeammin, kuin edellinen vauvantekoprojekti, joka kesti sen reilu kolme vuotta. Toivon, että meidän jonkin asteinen elämäntapamuutos kohti terveellisenpää ruokavaliota ja säännöllistä liikuntaa, olisivat vaikuttaneet suotuisasti tuleviin tärppimahdollisuuksiin. Uskon myös, että stressi ei ole enää niin suuri, kun meillä kuitenkin on jo yksi lapsi. Tottakai tulen jännittämään jokaista tulevaa kiertoa siitäkin huolimatta, koska se nyt vaan sattuu olemaan tyypillistä perusluonteelleni, mutta tällä kertaa paine ei ole niin kova. Esikoisemme jatkuva uusien asioiden oppiminen saa ehkä hieman ajatukseni välillä muuallekin, kuin vain Pikkusisar-projektiin. Kuten vaikka eilen, kun pidimme kunnon fanfaarit meidän vessassa, kun pikkujäbä onnistui tekemään kakat pottaan niin, että ilmoitti hädästään etukäteen, woohooo! Haha, elämän pienet suuret ilot :D
Nyt vaan toivotaan tästä kierrosta ehkä hieman tavallisempi, ilman mitään ylimääräisiä välivuotoja.
Let the games begin! Eiku mitä....
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvät uutiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvät uutiset. Näytä kaikki tekstit
3. lokakuuta 2019
12. heinäkuuta 2017
Onnellinen... taas
Kiitos oikein oikein paljon kaikille jo onnitelleille. Ei sillä ettenkö olisi kiitollinen, mutta tässä vaiheessa tuntuu jo vähän oudolta ottaa vastaan onnitteluja samasta asiasta jo neljättä kertaa. Ihan kuin olis synttärit neljän kertaa vuodessa :D Välillä olis ihan kiva saada sitten niitä lapsen syntymäänkin liittyviä onnitteluita, mutta toivotaan nyt parasta, että seuraavat onnittelut kuullaan sitten vasta synnytyksen jälkeen ♥
Fiilis on tällä hetkellä kyllä kerrassaan omituinen. Olen ihan hirmu onnellinen, mutta samaan aikaan myös hämmästynyt ja ehkä vähän pelokaskin. Ihan uskomatonta, että tämä oli jo toinen luomuraskaus ilman mitään hormonihoitoja. Se tuli niin puskista, että tässä vaiheessa kyllä vähän hävettää se alkoholin määrä mitä tuli loman aikana nautittua. Please, älkää tuomitko. Ymmärrätte varmaan, että oli vasta toinen kierto keskenmenon jälkeen ja pieni irrottelu ja paineiden purkaminen oli ihan paikallaan. Hassua, että jälleen kerran tärppi tapahtui juurikin loman aikaan. Vastahan me oltiin Islannissa viettämässä ihanaa hääpäivää ja nyt tämä vain vähän reilu pari kuukautta myöhemmin. Nyt pitäis sit vaan koittaa jotenkin säilyttää se stressivapaa lomaboogie päällä vaikka töissä tässä jo ollaankin.
Taistelusuunnitelma on nyt seuraavanlainen: Aloitin nyt Lugesteronin sillä samalla annostuksella, mikä mulle määrättiin aiemminkin ja jatkan sitä rv 10 saakka. Kokeilen nyt lisäksi ottaa Primaspania sen 50mg/pv. Mun pitää muuten tunnustaa, että otin tuota Primaspania jo ovulaation aikaan parisen viikon ajan, mutta lomalla lopulta unohdin vaan kaikki vitamiinit ja lääkkeet, et se jäi sit vähän kesken. Liekkö sillä ollut merkitystä näin pikaiseen uuteen tärppiin? Who knows. Lisäksi popsin vielä raskaus ja imetysvitamiineja enkä mitään muuta ylimääräistä. Ens viikolla soitan neuvolaan, ellei vuoto ehdi alkaa ennen sitä. Varhaisultraa en nyt tällä kertaa varaile vaan toivon, että me saatais mahdollisesti nähdä pikkuinen sitten siellä hormonipoliklinikkakäynnillä. Jos sinne asti päästään ilman vuotoja, niin taidetaankin olla jo ennätyspitkällä raskauden suhteen.
Mutta en nyt ota mitään turhia paineita minkään suhteen. Jos neljäs keskenmeno tulee, niin ainakin meillä on sitten se polikäynti, jossa meiät tutkitaan ja saadaan varmasti jotain apuja seuraavaan raskauteen. Pelaan nyt ihan avoimilla korteilla ja otan kaiken vastaan mukisematta.
Toivotaan nyt, et meillä olis se The vauva kyydissä ;)
P.S. Kun kerroin miehelle, että "kylppärissä ois sulle pieni yllätys", niin sielä kuulu vaan "jes!" ja heitettiin yläfemmat :D Miten niin muka ollaan koettu tää jo muutaman kerran ennenkin?
Fiilis on tällä hetkellä kyllä kerrassaan omituinen. Olen ihan hirmu onnellinen, mutta samaan aikaan myös hämmästynyt ja ehkä vähän pelokaskin. Ihan uskomatonta, että tämä oli jo toinen luomuraskaus ilman mitään hormonihoitoja. Se tuli niin puskista, että tässä vaiheessa kyllä vähän hävettää se alkoholin määrä mitä tuli loman aikana nautittua. Please, älkää tuomitko. Ymmärrätte varmaan, että oli vasta toinen kierto keskenmenon jälkeen ja pieni irrottelu ja paineiden purkaminen oli ihan paikallaan. Hassua, että jälleen kerran tärppi tapahtui juurikin loman aikaan. Vastahan me oltiin Islannissa viettämässä ihanaa hääpäivää ja nyt tämä vain vähän reilu pari kuukautta myöhemmin. Nyt pitäis sit vaan koittaa jotenkin säilyttää se stressivapaa lomaboogie päällä vaikka töissä tässä jo ollaankin.
Taistelusuunnitelma on nyt seuraavanlainen: Aloitin nyt Lugesteronin sillä samalla annostuksella, mikä mulle määrättiin aiemminkin ja jatkan sitä rv 10 saakka. Kokeilen nyt lisäksi ottaa Primaspania sen 50mg/pv. Mun pitää muuten tunnustaa, että otin tuota Primaspania jo ovulaation aikaan parisen viikon ajan, mutta lomalla lopulta unohdin vaan kaikki vitamiinit ja lääkkeet, et se jäi sit vähän kesken. Liekkö sillä ollut merkitystä näin pikaiseen uuteen tärppiin? Who knows. Lisäksi popsin vielä raskaus ja imetysvitamiineja enkä mitään muuta ylimääräistä. Ens viikolla soitan neuvolaan, ellei vuoto ehdi alkaa ennen sitä. Varhaisultraa en nyt tällä kertaa varaile vaan toivon, että me saatais mahdollisesti nähdä pikkuinen sitten siellä hormonipoliklinikkakäynnillä. Jos sinne asti päästään ilman vuotoja, niin taidetaankin olla jo ennätyspitkällä raskauden suhteen.
Mutta en nyt ota mitään turhia paineita minkään suhteen. Jos neljäs keskenmeno tulee, niin ainakin meillä on sitten se polikäynti, jossa meiät tutkitaan ja saadaan varmasti jotain apuja seuraavaan raskauteen. Pelaan nyt ihan avoimilla korteilla ja otan kaiken vastaan mukisematta.
Toivotaan nyt, et meillä olis se The vauva kyydissä ;)
P.S. Kun kerroin miehelle, että "kylppärissä ois sulle pieni yllätys", niin sielä kuulu vaan "jes!" ja heitettiin yläfemmat :D Miten niin muka ollaan koettu tää jo muutaman kerran ennenkin?
21. maaliskuuta 2017
Ilon päivä!
Ah ihanaa! Lentolakko on peruttu! Ei tarvi enää stressata siitä, vaan me todella päästään torstaina lähtemään. Ihanaa! Tänään vois varmaan alkaa jo pakkailemaan :D Ostettiin meille molemmille semmoisen 30 litraiset pikkurinkat, mitkä mahtuu kätevästi käsimatkatavaroihin. Mies on innoissaan, minä olen innoissani, me ollaan ihan superinnoissaan!
Torstaina tulee myös vuosi siitä, kun sanoimme toisillemme tahdon. En voi käsittää miten tämä aika on mennyt näin nopeasti. Ihan kuin se olisi ollut vasta äskettäin. Toisaalta vuoteen on mahtunut myös monta asiaa, kuten ne kaksi keskenmenoa. Raskaus tuntuu tällä hetkellä tosi kaukaiselta ajatukselta. Tuntuu vaikealta edes ajatella, että MÄ olen joskus ollutkaan raskaana. Käytännössähän nyt meillä on menossa jo yrityskerta 26, mutta nuo keskenmenot nollaa tilanteen ja nyt ollaan vasta yrityskerrassa 5. Tässä asiassa tuo ajankäsitys tuntuu taas ihan ikuisuudelta.
Tänä aamuna lämpö näytti taas nousseen 36.64 asteeseen. Ehkä siellä sittenkin on ihan kelpo toimiva keltarauhanen! Eilen tunsin pientä pistelyä alavatsassa ja otsaan ilmestyi superkipeä menkkafinni. Tais tuo finni tulla estrogeenipiikistä tai sitten siitä kilon pussista karkkia, joka ostettiin viikonloppuna :D Yleensä menkat on alkanut viikon päästä tuosta estrogeenipiikistä, joten ehkä mä selviänkin siitä matkasta helposti ilman vuotoa. Toivotaan parasta.
Must tuntuu, et mä oon viimeinkin päässy eroon siitä "entä jos olenkin raskaana" -ajattelutavasta ja uskallan jo haaveilla tulevasta vapaammin. Oon alkanut uskomaan enemmän siihen vaihtoehtoon, että raskaus alkaa vasta sitten hoitojen avulla, joten saan ihan itse päättää milloin me sinne hoitoihin lähdetään. Tietenkään hoidot ei takaa, että me se vauva saadaan, mutta sitten kun ne hoidot alkaa, niin voin taas palata tuohon "entä jos olenkin raskaana"-ajattelutapaan :D
Nyt nautin tästä hetkestä täysillä ja kun pesänrakennusvietti on ohi, niin päästään suunnittelemaan tulevia hoitoja.
Torstaina tulee myös vuosi siitä, kun sanoimme toisillemme tahdon. En voi käsittää miten tämä aika on mennyt näin nopeasti. Ihan kuin se olisi ollut vasta äskettäin. Toisaalta vuoteen on mahtunut myös monta asiaa, kuten ne kaksi keskenmenoa. Raskaus tuntuu tällä hetkellä tosi kaukaiselta ajatukselta. Tuntuu vaikealta edes ajatella, että MÄ olen joskus ollutkaan raskaana. Käytännössähän nyt meillä on menossa jo yrityskerta 26, mutta nuo keskenmenot nollaa tilanteen ja nyt ollaan vasta yrityskerrassa 5. Tässä asiassa tuo ajankäsitys tuntuu taas ihan ikuisuudelta.
Tänä aamuna lämpö näytti taas nousseen 36.64 asteeseen. Ehkä siellä sittenkin on ihan kelpo toimiva keltarauhanen! Eilen tunsin pientä pistelyä alavatsassa ja otsaan ilmestyi superkipeä menkkafinni. Tais tuo finni tulla estrogeenipiikistä tai sitten siitä kilon pussista karkkia, joka ostettiin viikonloppuna :D Yleensä menkat on alkanut viikon päästä tuosta estrogeenipiikistä, joten ehkä mä selviänkin siitä matkasta helposti ilman vuotoa. Toivotaan parasta.
Must tuntuu, et mä oon viimeinkin päässy eroon siitä "entä jos olenkin raskaana" -ajattelutavasta ja uskallan jo haaveilla tulevasta vapaammin. Oon alkanut uskomaan enemmän siihen vaihtoehtoon, että raskaus alkaa vasta sitten hoitojen avulla, joten saan ihan itse päättää milloin me sinne hoitoihin lähdetään. Tietenkään hoidot ei takaa, että me se vauva saadaan, mutta sitten kun ne hoidot alkaa, niin voin taas palata tuohon "entä jos olenkin raskaana"-ajattelutapaan :D
Nyt nautin tästä hetkestä täysillä ja kun pesänrakennusvietti on ohi, niin päästään suunnittelemaan tulevia hoitoja.
 |
| kuva Google |
7. helmikuuta 2017
The plan is ....there's no plan
Lääkärini soitti eilen verikokeiden tuloksista ja kuten arvelinkin, mitään erikoista ei löytynyt. Hemoglobiinikin oli tosi hyvällä tasolla ja keliakiaakaan ei tarvitse pelätä. Kaikki on siis hyvin.
Valitettavasti hän ei voinut määrätä minulle letrozolia, koska ei ole sitä koskaan ennen kenellekkään hoitomuotona määrännyt. Hän konsultoi kyllä ensin hormoniasioiden asiantuntijaa ja koska clomifenistakaan ei tullut yhtään vastetta, ei tuostakaan välttämättä olisi apua minulle. Toki olen lukenut, että monelle letrot ovat auttaneet vaikkei clomeista olekkaan tullut vastetta, mutta hän ei nyt pysty auttamaan tässä asiassa enempää.
Hän kuitenkin painotti, että koska mulla tulee ovulaatio ihan normaalisti, vaikkakin vähän myöhemmin, niin spontaani raskaus on ihan täysin mahdollista. Ja todennäköistäkin. Toimintasuunnitelma on nyt sitten sellainen, että katsotaan tämä kevät, että miten lähtee rullaamaan vai lähteekö ollenkaan ja sitten kesällä katsotaan uusi suunnitelma. Jos kolmas keskenmeno tulee, niin sitten pääsen tutkimuksiin naistenklinikalle, mutta todennäköisesti nuo kaksi edeltävää keskenmenoa ovat menneet vain huonon tuurin piikkiin. Jos kolmatta raskautta ei kuulu, niin sitten varmaankin laitetaan lähete lapsettomuusklinikalle hedelmöityshoitoihin.
Mutta nyt mennään siis näillä eväin. Kuten jo edellisessä postauksessani kerroinkin, niin olen oikeastaan nyt ihan tyytyväinen vain normaalielämään ilman kauheata raskautumispakkomiellettä. Koitan saada vähän muutakin sisältöä elämääni :D
Toivottavasti ymmärrätte tilanteeni. Pieni breikki tekee nyt hyvää. Moni varmaan miettii, että olen jo tuhlannut liikaa aikaa jahkailuun ja että minun pitäisi jo varata aika lapsettomuusklinikalle, mutta etten menettäisi omaa mielenrauhaani tämän asian kanssa, niin käymme tämän tien omaan tahtiimme. Jutut täällä blogissa varmasti toistaa jo itseään, mutta toivottavasti joku vielä jaksaa pitää meille peukkuja kaikesta huolimatta ♥
Jos luoja suo, me saamme vielä oman pienen lapsen syliimme asti.
Valitettavasti hän ei voinut määrätä minulle letrozolia, koska ei ole sitä koskaan ennen kenellekkään hoitomuotona määrännyt. Hän konsultoi kyllä ensin hormoniasioiden asiantuntijaa ja koska clomifenistakaan ei tullut yhtään vastetta, ei tuostakaan välttämättä olisi apua minulle. Toki olen lukenut, että monelle letrot ovat auttaneet vaikkei clomeista olekkaan tullut vastetta, mutta hän ei nyt pysty auttamaan tässä asiassa enempää.
Hän kuitenkin painotti, että koska mulla tulee ovulaatio ihan normaalisti, vaikkakin vähän myöhemmin, niin spontaani raskaus on ihan täysin mahdollista. Ja todennäköistäkin. Toimintasuunnitelma on nyt sitten sellainen, että katsotaan tämä kevät, että miten lähtee rullaamaan vai lähteekö ollenkaan ja sitten kesällä katsotaan uusi suunnitelma. Jos kolmas keskenmeno tulee, niin sitten pääsen tutkimuksiin naistenklinikalle, mutta todennäköisesti nuo kaksi edeltävää keskenmenoa ovat menneet vain huonon tuurin piikkiin. Jos kolmatta raskautta ei kuulu, niin sitten varmaankin laitetaan lähete lapsettomuusklinikalle hedelmöityshoitoihin.
Mutta nyt mennään siis näillä eväin. Kuten jo edellisessä postauksessani kerroinkin, niin olen oikeastaan nyt ihan tyytyväinen vain normaalielämään ilman kauheata raskautumispakkomiellettä. Koitan saada vähän muutakin sisältöä elämääni :D
Toivottavasti ymmärrätte tilanteeni. Pieni breikki tekee nyt hyvää. Moni varmaan miettii, että olen jo tuhlannut liikaa aikaa jahkailuun ja että minun pitäisi jo varata aika lapsettomuusklinikalle, mutta etten menettäisi omaa mielenrauhaani tämän asian kanssa, niin käymme tämän tien omaan tahtiimme. Jutut täällä blogissa varmasti toistaa jo itseään, mutta toivottavasti joku vielä jaksaa pitää meille peukkuja kaikesta huolimatta ♥
Jos luoja suo, me saamme vielä oman pienen lapsen syliimme asti.
16. joulukuuta 2015
"I got the ring bitches!"
Ettei tämä blogi nyt täyttyis pelkästään mun epämääräisten eritteiden analysoimisesta, niin pakko tulla vähän hehkuttamaan, että sormukset ovat saapuneet!
No kauampa sillä kestikin, mutta ihan omasta syystä :D Sormukset olivat kuulemma jo pitkään olleet valmiina noudettavaksi, mutta mieheni ei vaan ollut niitten perään kysellyt ja kultaseppäkin oli olettanut, että oltais tajuttu itse käydä ne hakemassa, kun parisen viikkoa sitten saatiin ilmoitus, että ne on kaiverruksia vaille valmiit.
No nyt se kuitenkin ihanasti kimaltelee sormessani ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Malli on perinteinen tynnyrireunainen kultasormus yhdellä upotetulla timantilla. Enempää en halunnutkaan kihlasormukselta, mutta näillä on kyllä enemmän tunnearvoa kuin rahallista arvoa. Toivottavasti en koskaan ikinä kadota tätä :D Tuntuu vaan aluksi hieman oudolta pitää sormusta, kun en muuten juuri koruja käytä. Hih jännittävää. Nyt vaan hirveällä hingulla googlettelemaan vihkisormuksia ja pian taas uusia sormuksia suunnittelemaan. Jes!
No kauampa sillä kestikin, mutta ihan omasta syystä :D Sormukset olivat kuulemma jo pitkään olleet valmiina noudettavaksi, mutta mieheni ei vaan ollut niitten perään kysellyt ja kultaseppäkin oli olettanut, että oltais tajuttu itse käydä ne hakemassa, kun parisen viikkoa sitten saatiin ilmoitus, että ne on kaiverruksia vaille valmiit.
No nyt se kuitenkin ihanasti kimaltelee sormessani ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Malli on perinteinen tynnyrireunainen kultasormus yhdellä upotetulla timantilla. Enempää en halunnutkaan kihlasormukselta, mutta näillä on kyllä enemmän tunnearvoa kuin rahallista arvoa. Toivottavasti en koskaan ikinä kadota tätä :D Tuntuu vaan aluksi hieman oudolta pitää sormusta, kun en muuten juuri koruja käytä. Hih jännittävää. Nyt vaan hirveällä hingulla googlettelemaan vihkisormuksia ja pian taas uusia sormuksia suunnittelemaan. Jes!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)