Synnytyksestä palautuminen

 No jopas, sain koneeni auki pitkästä aikaa. Näppäimet tuntuu olevan ihan hukassa sormieni alla. Mitenkäs tätä tehtiinkään. No kokeillaas....

Mielessä on pyörinyt jo pitkään pari aihetta mistä olen halunnut kirjoittaa tänne blogiinkin muistiin. Tilaisuutta kirjoittamiselle ei vaan siunaudu kovinkaan usein. Nyt kuitenkin pikku herra nukkuu päikkäreitä, joten ajattelin kokeilla, jos viimein saisin vähän jotain kirjoitettuakin. Niin juu tosiaan, meille kuuluu oikein hyvää :D

Aiheenani on tällä kertaa synnytyksestä palautuminen. Muistan, kun ekan synnytyksen jälkeen mulla meni selkä aika nopeasti sököksi ja tuskailin sen kanssa pitkään, kunnes uskalsin aloittaa jumppaamisen kotona. Nyt edelliskerrasta oppineena päätin tehdä kaikkeni, että selviäisin kaikilta turhilta kivuilta ja kuntouttaisin itseäni jo hyvissä ajoin. Raskausaikana tosin olin sen verran huonossa kunnossa, että en saanut tehtyä oikein yhtään mitään, mutta heti synnytyksen jälkeen aloin tehdä pientä kuntoutusta itselleni. 

Yksi ehkä tärkein apu palautumiseen tällä kertaa oli tukivyö. Ostin jo raskausaikanani valmiiksi Lola&Lykken tukivyön, joka auttoikin minua todella paljon. Olisin voinut olla kaukaa viisas ja hommata tukivyön jo raskausajalle, mutta päätin satsata pelkkään synnytyksen jälkeiseen aikaan. Noh aina oppii jotain uutta. Mutta tosiaan tuo tukivyö oli suuri pelastus jo ihan perusaskareiden tekemisessä, kuten pyykkien kuivumaan laittamisessa ja vauvan kantamisessa ja muussa. Heti, kun jätin tukivyön pois, niin selkä alkoi kipeytyä ja kaivoin tukivyön heti käyttöön, niin johan helpotti. Suosittelen satsaamaan tuohon vyöhön, se helpottaa huomattavasti.

4 vkoa postpartum

Toinen asia, mihin satsasin, tai oikeastaan mieheni satsasi, oli Perifit, lantionpohjanlihasten treenilaite. Siis tämä oli ehkä läpin(läppä) ostos ikinä, mutta toimiva. Perifit on siis ikäänkuin tamponi, jota puristellessa ohjataan bluetoothin avulla puhelimen ruudulla lentelevää perhosta ja tehdään kaikenlaisia erilaisia tehtäviä. Törkeen hauska ja tehokas :D

Näiden apuvälineiden lisäksi aloin myös tekemään kävelylenkkejä säännöllisesti ja talvella hiihdin niin paljon kuin mahdollista. Tilasin myös itselleni Fitfarmin FITMAMA treeniohjelman, jonka treenejä tein, mutta ruokaohjeita en juurikaan nähnyt tarvetta noudattaa. Tunsin palautuneeni todella nopeasti. Ensimmäisen juoksulenkin taisin tehdä vauvan ollessa vain parisen kuukautta. Kunto riitti aluksi vain lyhyisiin matkoihin, mutta pian jaksoinkin juosta jo 3 km, sitten 5 km ja lopulta jo 10 km kerrallaan, vauvan ollessa vasta vajaan neljä kuukautta vanha. 

Nyt kuopus on 5,5kk vanha ja huomenna olisi tarkoitus osallistua virtuaali NaistenKymppiin. Sitä lähdin alunperinkin tavoittelemaan palautumisessani, mutta nyt haaveilen jo joskus pystyväni juosta puolimarathonin. Siihen tosin on vielä reippaasti aikaa.

No mites ne kuuluisat raskauskilot. Kaiken kaikkiaan kiloja kertyi raskauden aikana noin 13 kiloa. En muista tarkkaa painoa ennen synnytystä, mutta jotain sinne päin. Synnärille jäi ehkä noin 5 kiloa ja toisen 5 kiloa karisi ensimmäisen neljän viikon aikana. Loput kolme kiloa rapisi pikku hiljaa ja menipä vielä pari kiloa ylikin, eli olen tällä hetkellä sen parisen kiloa kevyempi, kuin ennen raskautta. Minun tapauksessani siis imetys vie kaikki mehut :D Nyt kun vauva on alkanut maistelemaan enempi kiinteitä, niin eiköhän nuo alle menneet kilot tule pian jo takaisin, heh.

Jokainen palautuu synnytyksestä omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa. Jälkivuotoa minulla oli noin kuutisen viikkoa kaiken kaikkiaan. Mitään kunnon vuotoa se ei kyllä ollut, mutta sitä pientä tiputtelua jatkui todella pitkään. Jälkitarkastuksessa ei ollut mitään merkittävää erkaumaa lihaksissa, mihin uskonkin tuon fitmama treenin auttaneen paljonkin. Lisäksi sain tästä raskaudesta itselleni oikein mukavan (not!) hormoniaknen. Leukani ja suun ympärys ovat aivan täynnä sellaisia pieniä epämukavia ja kiristäviä ja kutisevia finnejä, ja varasinkin itselleni sen takia ensi viikolle ajan ihotautilääkärille. Onko kellään muulla ollut hormoniaknea raskauteen liittyen? Noh palaan siihen sitten myöhemmin, kun tiedän lisää.

Nyt kuopus heräsi päikkäreiltä ja minun alkaa olla vaikea keskittyä tekstiin sen enempää, joten on aika toivotella ihanaa viikonloppua ja palaillaan taas! ♥

4-viikkoinen ja suihkutissit

Meiän poika on tänään tasan neljän viikon ikäinen. Siis joko siitä synnytyksestä on ehtinyt vierähtää jo ihan kunnon tovi. Pikkujäbä on niin hurjan tyytyväinen vauva, etten oikein tiedä mistä tänne kirjoittaisin :D

Meidän päivät on alkaneet jo rutinoitumaan sen verran tehokkaasti, että jonkinlaista rytmiäkin ollaan saatu luotua. Me yleensä pötkötellään jäbän kanssa pitkälle aamupäivään, kunnes noustaan ylös syömään. Niin äiti, kuin pikkujäbäkin. Ruokailun jälkeen lähdetään pitkälle vaunulenkille koiran kanssa. Jäbä yleensä nukahtaakin tuolloin pitkille päikkäreille. Saan pienen hetken kotihommien hoitamiseen ja pian mies jo saapuukin töistä. Seiskan aikaan suoritetaan iltapesut ja iltaruokailut. Iltaruuan yhteydessä annamme jäbälle minisunin D-vitamiinitippoja. Samalla kun syötän jäbää toisesta tissistä, niin lypsän toisesta tissistä muutaman tipan maitoa lusikkaan ja lisäämme siihen 5 tippaa vitamiinia. Sain baby showereilla lahjaksi sellaisia muovisia vauvan lusikoita, niin ne on ollut ihan parhaita tuohon vitamiinin syöttöhommaan :D Iltaruokailun päätteeksi jäbä yleensä nukahtaakin kätevästi tissille noin klo 21. aikaan ja saankin seuraavaksi siirrettyä hänet joko omaan vaavisänkyynsä tai sitten sohvallamme olevaan äitiyspakkauspetiinsä. Siinä hän sitten nukkuukin yleensä sen kolme-neljä tuntia, joka on ollut meidän aikuisten omaa aikaa. Puolen yön jälkeen jäbä heräilee taas syömään, minkä jälkeen mennään itsekkin nukkumaan. Jäbä nukkuu taas noin kolme tuntia, kunnes taas ruokaillaan ja seuraavan kerran herätäänkin vasta aamulla. Ihan hyvin siis saadaan vielä toistaseks nukkua, jos vaan päivärytmi pitää. Jos päivällä uni jostain syystä maistuukin paremmin, niin yleensä se sitten kostautuu yöllä ja sitten valvotaankin vähän enemmän.

Otsikkoon viitaten, on pakko myös mainita parista mielenkiintoisesta ongelmasta, jotka olen oppinut tässä neljän viikon aikana. Ensinnäkin ongelma nimeltä "suihkutissit". Mulla on nyt jostain syystä maidon määrä lisääntynyt niin paljon, että rinnat on kovin usein ikävän kovat ja epämukavat. Jäbä ei selkeestikään ehdi syömään yhtä paljon, kuin olisi tarjolla ja täydet maitokannut aiheuttaa inhottavan suihkuamisefektin ja se vaikuttaa myös jäbän syömiseen, kun välillä kuulostaa ihan siltä kuin hän hukkuisi siihen maidon määrään. Yhtenäkin päivänä sitä maitoa vaan tiputteli molemmista tisseistä ennen kuin tyyppi ehti edes koskeakkaan kumpaankaan. Tuo suihkuaminen sitten taas aiheuttaa jäbälle ilmavaivoja ja vatsanväänteitä, vaikka kuinka hyvin röyhtäyttäis. Lueskelin sitten vähän imetyksen tuki ry:n sivuja ja olen nyt kokeillut syöttää ensin toisesta tissistä aamupäivän ja toisesta iltapäivän. Niin ei olis aina tissi niin kovilla ennen ruokailua. Ehkä se on vähän auttanutkin ja kuulemma se maidon määrä tasoittuu pikkuhiljaa niin, ettei ole enää niin tukalaa jatkuvasti.

Toinen "ihana" ongelma on nämä hormonit, nimittäin multa lähtee niiden takia tukka päästä. Musta tuntuu, että kaljuunnun, kun hiuksia lähtee niin paljon kerralla. Muistan kyllä kavereidenkin puhuneen kyseisestä vaivasta, mutta en osannut kuvitella sitä näin rasittavaksi ongelmaksi. No joo en minä valita. Kirjoittelen vain taas muistiin näitä jännittäviä faktoja. Onneksi jälkivuoto alkaa sentään olla jo lopuillaan. Enää ihan vähän vanhaa verta tulee satunnaisesti, mutta se ei vaadi enää sidettäkään.

Mitäs muuta meille kuuluu. Saatiin tilattua jo nimiäiskutsut, vaikkei meillä varsinaisesti ole vielä nimeäkään päätettynä :D Tai on meillä etunimi, mutta toinen nimi pitäis vielä keksiä jostain. Onneksi meillä on vielä pari viikkoa aikaa. Tiinakin muuten sai viimein eilen tyttärensä ja meistä tuli taas kummeja. Minulle hän on siis jo neljäs kummityttö. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan tuohon pikkuiseen nyyttiin!

Huomenna olis sitten vuorossa paritkin lasten synttärit, sitten on vappu ja tarkoitus olisi vielä leipoa perinteiseen tapaan munkkeja siman kaveriksi. Saa nähdä miten se onnistuu nyt näin pienen vauvan vanhempana :D Ens viikonloppuna on taas yhdet lasten synttärit ja sitä seuraavalla viikolla on taas menoa jos jonninmoista. Niin neuvolaa, mieheni synttäriä, pojan nimiäisiä kuin äitienpäivääkin. Äksöniä riittää siis.

Palaillaan taas, kun löydän seuraavan kerran sopivan hetken kirjotella :D

Ihanaa Vappua kaikille! Me käytiin jo ostamassa jäbälle(ts. minulle) oma vappupallokin ;D

Synnytyksen jälkeen

Vauva-arki on pitänyt meikäläisen kiireisenä, niin en ole ehtinyt oikein kirjoittelemaan. Olen kyllä yrittänyt lukea kaikkia seuraamiani blogeja, mutta vapaa-aika on tällä hetkellä varsin minimaalista. Ymmärtäähän tuon.

Tänään olin ensimmäistä kertaa yksin vauvan kanssa, kun mieheni palasi töihin. Jäbä alkaa olla jo sen verran iso poika, että kaipaa jo jonkun verran uutta nähtävää. Enää ei riitä vaan ruoka, puhdas vaippa ja uni. Kaveriltani saamani sitteri onkin ollut ihan parhautta. Pojan ihmetellessä sitterissä, ehdin jopa pestä vähän pyykkiä. Jäbä on onnistunut tekemään jo niin monet pissakepposet vaipan vaihdon yhteydessä, että puhtaat pyyhkeet alkoi jo olla vähissä. Kepposten kohteeksi ovat joutuneet allekirjoittaneen lisäksi niin isi kuin mummikin :D On se aika ketku tuo meiän pikkujäbä.

Synnytyksestä on nyt jo vähän reilu kaksi viikkoa aikaa. Tarkemmin sanottuna 16 päivää. Harvoissa odotusblogeissa kerrotaan mitään synnytyksen jälkivaikutuksista omaan kroppaan. Yritinkin kauheesti googlailla jälkivuodosta, kun missään oppaissakaan ei puhuta muusta kuin sen kestosta. Sori, nyt seuraa vähän ällöjuttuja, mutta ne onkin jo ihan tuttuja tässä blogissa :D

Kaikissa oppaissa kerrottiin, että jälkivuoto on noin viikon verran veristä ja sit alkaa jo vähenemään ja muuttumaan rusehtavaksi ja tätä niukkaa vuotoa voi kestää sen kolmisen viikkoa. Mua alko ihmetyttämään, kun jälkivuoto oli pääasiassa sellasta veristä ja venyvää limaa. Välillä sitä limaa tuli tosi paljonkin. Mitään erityisiä hyytymiä ei tullut, mutta sitä sitkeää veristä limavuotoa tuli aika tasan tarkkaan kaksi viikkoa, nimittäin lauantaina tuo jälkivuoto muuttui niukaksi ja sellaista se on nyt ollut jo parin päivän ajan. Aloin jo epäilemään, että onko siellä jotain jäämiä kohdussa, mutta varsinaisesti mitään tulehduksen oireita mulla ei ollut.

Paitsi outo mahakipu. Mulla on ollut satunnaisesti lievä masu pipi, mutta mä veikkaan, että kyseessä on pelkkä sisuskalujen tottuminen taas uusille paikoilleen, koska lievää kipua tuntuu eniten sillon, kun suolistossa on jotain tavaraa. Toisin sanoen vessassa käynti helpottaa oloa huomattavasti. Aineenvaihdunta on ehkä muutenkin vähän hidastunut synnytyksen jälkeen.

Raskaushormonitkin on jo historiaa. Iho ei ole enää niin hyvässä kunnossa, vaan pieniä näppyjä on taas alkanut ilmaantumaan leuan alueelle. Kynnetkään ei ole enää niin elinvoimaiset ja kiiltävät.

Synnytyksen jälkeen painokin alkoi putoamaan nopeasti. En tosin ole vielä käynyt puntarilla, mutta masu hävisi lähes kokonaan reilussa viikossa kun muukin turvotus alkoi pikkuhiljaa helpottamaan.

Jännä, mutta jotenkin sitä vauvamasua on aina välillä ikävä :D Toivottavasti saan vielä joskus uudestaan kokea raskauden.

Maidon noustua, rinnat on kasvaneet varmaan ainakin pari kuppikokoa. Ne on koko ajan vähän kovat ja nännit on herkillä. Nukkuminen kyljellään ei enää onnistu siten, että molemmat kädet olisivat tyynyn vierellä, koska kivikovat boobsit painavat toisiaan vasten. Kauhea mikä ongelma :D

Sain synnytyksessä pari pientä repeämää emättimeen ja niihin laitettiin tikit. Eilen suihkussa käydessäni tuo toinen tikki jo irtosikin, mutta toinen on vielä irtoamatta. Vessassa käydessä nuo tikit tuntuu hieman vihlovan pissatessa. En tiedä onko ne jotenkin kireällä vai vihlooko ne arvet vain näin aluksi jonkun verran. Tuntuu, että välilihakin on vielä vähän herkillä, mutta on kuitenkin jo huomattavasti parempi, kuin synnytyksen jälkeen. Jälkitarkastus on muistaakseni joskus viiden viikon kohdalla, että sittenpähän viimeistään selviää, onko kaikki kunnossa.

Ahas, noniin. Pikkujäbä alkaa taas heräilemään. Täytynee mennä suorittamaan iltapesut ja ruokinnat :)

Palaillaan taas!

P. S. Ollaan jo melkein keksitty meiän jäbälle nimi :D wohoo, edistystä!