Ohhoh!

Pääsi ihan yllättämään. Nimittäin menkat alkoi eilen. Tai tänään ne vasta kunnolla alkoi, mutta eilen illalla jo tuli hieman hailakkaa verta pyyhkiessä.

Olen nyt ihan sata varma, että ongelma on nyt luteaalivaiheessa. Eilen oli vasta dpo 9! Eihän menkkojen nyt sillon vielä pitäisi alkaa. Kalenterisovellukseni meni nyt ihan sekaisin ja siirsi ovulaatiota ovelasti kp 16:sta, mutta olen kyllä aivan satavarma, ettei se vielä sillon ollut. Kaikki merkit oli tässä kierrossa aivan selvät ja ovis tapahtui vasta kp 23. Vaikka mistäs minä tiedän, kun en testannut...

No mutta, mitä turhaan jäädä murehtimaan. Uusi kierto alkoi viimein, jeee! Olen ladannut aika paljon toivoa tähän ja seuraaviin kiertoihin, koska minulla on nyt lääkkeet tukemassa tuota luteaalivaihetta. Toivon niin paljon, että se olisi ratkaisu meidän ongelmaan.

Saas nähdä miten käy :)

Jännittää jo.

Lääkitys kunnossa!

Kävin eilen viimein apteekista hakemassa tuon Lugesteron kuurini. Tai noh ainakin puolet siitä, eli 30 tablettia. Sain siis ihan hirmuisen kasan lääkkeitä, koska annostus tulee olemaan 1x 100mg aamulla ja 1x 200mg illalla, joten sain yhden paketin noita 100mg:ia ja kaksi pakettia 200mg:ia.

Jännittää jo ihan seuraava kierto :D Jo se, kun gyne kertoi annostuksestani, toi uutta toivoa taas tännekkin. "Viimeistään oviksen kolmantena päivänä aloitetaan ja jatketaan, kunnes vuoto alkaa....TAI jos raskaus alkaa, niin jatketaan raskauden kymmenennelle viikolle". Jos raskaus alkaa... Tuli ihan outo tunne. Minäkö? Raskaana? Onko se vielä mahdollista?

Vielä pitäis muutama päivä jaksaa odotella menkkoja ja sitten vois taas laittaa kaiken likoon ens kierron ovista varten :D haha. Vitamiinit ja Royal geleet ja ovistestit ja kaikki. Niin kuin sanoin ennen lomiani, niin nyt lähdetään uudella energialla uuteen kiertoon! Syyskuussa vois sit vaik vaatia niitä clomeja.

Jep, this is the plan!

"Kiinnittymisdippi"

Vaikka kuinka uhosin olevani testailematta tässä kierrossa mitään, niin sorruin tänä aamuna taas mittaamaan aamulämpöni. Tänään on todennäköisesti dpo 6, jos siis ovis tapahtui kp 23, mitä oireistani päättelin ja huomasin lämmöissä pienen dipin. Maanantaina mitatessani lämpö oli 36.41 ja tänään 36.15. Joo tiedän, tiedän, ei ole isosta dipistä kyse, mutta kuitenkin huomattava.

Olen jostain joskus lukenut puhuttavan kiinnittymis dipistä, joka tulee siis noin dpo 6-10. Siinä siis lämmöt putoo yhen päivän ajaksi ja lähtevät taas sen jälkeen entistäkin suurempaan nousuun. En löytänyt suomenkielisiltä sivuilta kovinkaan paljoa kokemuksia tästä lämmönlaskusta, mutta löysin englanninkielisiltä sivuilta paljonkin tietoa hakusanoilla "implantation dip".

Implantation dip voi siis kertoa mahdollisesta munasolun kiinnittymisestä kohtuun, koska kehon progesteronitaso laskee, kunnes taas munasolun kiinnityttyä nousee. MUTTA, se voi myös johtua yksinkertaisesti siitä, että luteaalivaiheen noin puolessa välissä estrogeenitaso nousee nopeasti ylös ja näin ollen jäähdyttää ruumiinlämpöä, kunnes sitten taas tasottuu pikkuhiljaa.

Mä haluaisin aina uskoa, että tuo lämpöromahdus kertois kiinnittymisestä, mutta mä olen huomannut lähes joka kierrossa näillä dpo päivillä samanlaista pientä dippiä, joten todettakoon, että hormonit siellä vaan jyllää. Toki nyt voidaan ehkä olettaa, että mun menkat alkaa taas dpo 12 eli vajaan viikon päästä. "Jippii" Noh päästäänpähän taas uuteen kiertoon testailemaan uusia kikkoja :D

Mitäs muuta. Noh rintoja vielä vähän turvottaa ja nännejä aristaa. Masua turvottaa ja välillä vähän etoo, jos on tyhjä vatsa. Väsyttääkin ihan tajuttomasti, mutta johtunee ihan pelkästään lomalta takaisin töihin paluusta. Joskus jaksoin vielä uskoa näitä oireita raskausoireiksi, mutta nyt jo tiedän niiden olevan vain keltarauhashormonin aiheuttamaa pikku kiusaa.

Jep, palaillaan taas!

Vauvan korvike

Ai kauhee mikä otsikko :D Mutta niin, en tiedä onko muilla lapsettomilla samanlaista, mutta meillä on siis koira, joka on meille kuin oma lapsi. Me huolehditaan siitä kuin lapsesta ja meiän perheet rakastaa sitä kuin omaa perheenjäsentä.

Tiettekö miten raastaa sydäntä, kun appiukkoni puhuu meiän koiralle kuin lapselle. "Pappa laittaa nyt rekulle ruokaa" "Rekku tykkää istua papan sylissä" "Rekku menee nyt äitin syliin" "Rekku oli mummun luona hoidossa"

Voi kuinka ihanalta se kuulostaakaan, mutta tosiasia on, että minä en ole kenenkään äiti... Ihan huomaa kuinka appivanhemmatkin jo toivoisivat omia lapsenlapsiaan, mutta mä en vaan kykene niitä heille antamaan.

Voi kumpa olis joku syy, minkä voisin kaikille kertoa. Ärsyttää ihan, kun ei voi kuin pitää toivoa yllä ja ottaa vastaan toiveikkaita kommentteja. "Kyllä te vielä saatte sen lapsen" Vielä jonain päivänä.

Huoh.

Odottaminen on perseestä.

P.S. Ainiin, jo kaksi uutta vauvauutista kuultu kesän aikana.

Avautumista

Viikonloppu meni vauhdikkaasti festareilla hyppiessä. Olin festaroimassa ystäväni Tiinan kanssa ja parin sidukan jälkeen kääntyi puheenaiheemme taas vauvantekoprojektiimme.

Melkein tasan kaksi vuotta sitten Tiina ja hänen miehensä paljastivat meidän ollessa festaroimassa, että heille tulee lapsi. Silloin päätimme myös aloittaa oman vauvantekoprojektin. Tiina on ollut mulle suurena tukena näinä lukuisina kuukausina, mitä nyt on jo ehtinyt kertyä projektimme varrella. He ovat siis ainoat jotka tietää kaiken.

Tiina kertoi, että heilläkin on jo alkanut uusi vauvantekoprojekti ja sitä onkin ehtinyt jo kestää jonkun aikaa. Oikeastaan jo puoli vuotta! Tiesin kyllä, että he varmasti jo yrittävät, mutta että siitä on jo noin paljon aikaa. Tiina leikkisästi tokaisikin, että minä jos joku tiedän miltä hänestä tuntuu ja en voisi olla enempää samaa mieltä. Toki Tiinan tilanne on hieman eri, koska hän vielä satunnaisesti imettää yms. mutta kuitenkin. Odottaminen on aina perseestä! Sanoinkin Tiinalle, että toivon sydämmeni pohjasta, että he raskautuisivat pian, koska en toivo tätä epätoivoa kenellekkään.

Tuntui hyvältä, kun sain purkaa sydäntäni. Kuulin myös kuinka muut ystävät porukastamme olivat pohtineet meidän tilannetta ja arvuutelleet minun olevan raskaana, mutta pian luopuneet ajatuksestaan, kun olen postannut facebookkiin jonkun kuvan kera alkoholin :D (Mun oma pikku puolustuskeino uteliaita mieliä vastaan. Sori, älkää tuomitko)

Kuulin myös, että mieheni oli polttareissaan avautunut meidän keskenmenosta("mekin oltiin raskaana"), mutta kaikki oli ilmeisesti liian kännissä muistaakseen koko juttua. Tai niin ainakin ymmärsin :D Joo, ei varmaan aikaakaan, kun mun on vaan pakko kertoa kaikille. Ehkä se ei olekkaan niin kamalaa, mutta odotan vaan oikeaa hetkeä. Katotaan.

Mutta mitkäs on fiilikset tällä hetkellä? Tällä hetkellä olen aika satavarma, että ovis oli taas kp 23, koska melkein heti sen jälkeen on ollut huomattavasti kuivempaa. Mietin, että mitäs jos olisinkin aloittanut luget jo tässä kierrossa, mutta lähiapteekki ei ollut enää tänään auki. Tänään on siis kp 26 ja viimeinen mahdollinen aika aloittaa luget, mutta ei se haittaa. Parempi sitten ensi kierrossa, kun on vähän paremmin kärryillä ovispäivästä yms. Odotankin taas innolla jo seuraavaa kiertoa :D

Ovisoireet alkaa olla jo aika tutut, kun on seurannut niitä jo niin monta kuukautta. Tässä kierrossa tunsin pientä pistelyä oikealla, leukaan on ilmestynyt muutamat hormoninäpyt, sekä limat on ollut runsaimmillaan ja nyt taas vähenemään päin. Lisäksi rinnat on alkanut olla turpeat ja nännit kipeät, joten ihan selkeästi jotain hormoneja siellä taas vaikuttaa. Aamulämpöjä en ole nyt seuraillut joka päivä, mutta tänään oli jo reippaasti yli 36 astetta, joten sekin voisi viitata tapahtuneeseen ovulaatioon. (Kirjoittelen näitä taas vähän muistiin tänne).

Nyt sitten vaan taas odotellaan menkkoja ja uutta kiertoa, että päästään kokeilemaan lugeja. Uu jännittää jo :D

Uusia taktiikoita

Tänään oli tuo varaamani gyneaika. Onnistuin kuitenkin jotenkin ihmeellisesti kämmäämään, sillä olin varannut ajan väärään paikkaan ja näin ollen koko käynti jäi käymättä, mutta sain kuitenkin käytyä asioita läpi luottogyneni kanssa puhelimitse.

Puhuimme terolut kuurin vaikutuksista ja kyselin hieman mitä hän oli mieltä meidän tilanteestamme. Gyne oli sitä mieltä, että saan itse päättää haluanko kokeilla vielä teroluttia, (mutta tällä kertaa alottaisin kuurin vasta ovulaation jälkeen) vai kokeillaanko clomifeniä. Noh koska viimeisissä terokierroissa luteaalivaihe jäi odotettua lyhyemmäksi päätin, että haluan vielä kokeilla uudestaan keltarauhashormonia. Eihän sitä tiedä, jos kaikki johtuukin vain siitä, ettei munasolu ehdi kiinnittymään, kun limakalvot vuotaa pois ennen aikojaan.

Gynekologini sanoi tietysti taas nämä perus liirum laarumit, eli olen vielä nuori ja meillä on se yksi alkanut raskauskin takana, niin ei välttämättä tarvitse hötkyillä niiden clomien kanssa, mutta jos haluan, niin voisimme kokeilla sitä sitten vaikka syksyllä. Mielestäni ihan hyvä idea tässä kohtaa. Toki syksyllä meillä tulee jo kaksi vuotta täyteen yrityksen aloittamisesta, mutta en halua turhaa stressiä jo kaiken muun syysstressin päälle, joten turha kiirehtiä.

Gyneni siis laittoi minulle reseptin uuteen lääkekuurin, mutta soitti vielä myöhemmin uudestaan, että haluaakin tällä kertaa kokeilla Lugesteronia, joka otetaan siis vaginaalisesti eli suoraan sanottuna alapään kautta :D Ja tällä kertaa otan kuurin vasta viimeistään dpo 3, eli ens kierrossa päästään taas tikuttelemaan, "jippii".

Tavallaan olen taas erittäin innostunut, koska pääsen taas kokeilemaan jotain uutta, mutta toisaalta epätoivo aina hiipii takavasemmalta ja tuntuu, ettei tästäkään ole taas kuitenkaan mitään apua.

Mutta ei auta itku markkinoilla! Näillä mennään.

Onko kellään kokemuksia Lugesteronista?

Pikamoikat

Morjens kaikki!
Mitäs tänne kuuluu? Mulla lähti just viimeinen lomaviikko käyntiin ja ollaan tähän meennessä reissailtu ihan sikana. Nytkin ollaan itseasiassa just mökillä ja kirjotan tätä tekstiä puhelimella,  joten pahoittelut jo etukäteen jos tulee paljon kirjotusvirheitä :D

Oon onnistunut aika hyvin olemaan ajattelematta meiän lapsettomuutta. Käytiin katsomassa jo ystäviemme tuoretta pikku vauvaa,  joka syntyi jo ennen laskettua aikaa. Se oli ihan mahdottoman söpö pikku mytty! Voi kun meillekkin joskus sellainen tulisi.

Eveliinan sektioaika oli ja meni,  mutta vauva on vielä masussa. Oli kuulemma jännitys vienyt voiton ja hän nyt sitten odottelee vähän luonnollisempaa hetkeä synnytykselle.

Oltiin tosiaan siellä häämatkalla ja voi että oli ihanaa.  Oli lämmin ja me saatiin nauttia toistemme seurasta ilman ketään ulkopuolisia. Ainoo ikävä hetki tuli,  kun huomasin meidän kaveriporukan whatapp ryhmässä käydyn keskustelun yhteisestä lintsireissusta, jota he suunnittelivat ja toteuttivatkin ja ottivat kuvia isistä rattaineen. Nyt me olemme siis ainoat lapsettomat meidän kaveriporukassamme. Tuli vähän (tai ei niin vähääkään) ulkopuolinen olo,  kun heti suunnitellaan jotain hauskaa yhteistekemistä kun me ollaan poissa. Tällästä se varmaan tulee aina jatkossa olemaan.

Oltiin tuossa kummityttöni synttäreilläkin ja ihan uskomatonta,  että se pikkutyttö täyttijo kaksi vuotta. Niin se aika vaan rientää ja itse poljen vaan paikallaan.

Tänään on kalenterisovelluksen mukaan kp 20. En tiedä onko ovis vielä tullut vai jo mennyt, mutta kovin on taas liukasta ollut :D Ehkä se tulee taas kp 23. Ehkäpä.

Eipä mulla nyt sit kai muuta ole tällä kertaa.  Palaillaan taas! :)

P.S. Onko kukaan muu koukussa MTV:n Teen Mom 2 ja OG sarjaan? Myönnettäköön oon seurannut niitä jo pitkään ja huomasin vähän aikaa sitten instagramissa, että Chelsea on raskaana,  iiih <3