Synnytyksestä palautuminen

 No jopas, sain koneeni auki pitkästä aikaa. Näppäimet tuntuu olevan ihan hukassa sormieni alla. Mitenkäs tätä tehtiinkään. No kokeillaas....

Mielessä on pyörinyt jo pitkään pari aihetta mistä olen halunnut kirjoittaa tänne blogiinkin muistiin. Tilaisuutta kirjoittamiselle ei vaan siunaudu kovinkaan usein. Nyt kuitenkin pikku herra nukkuu päikkäreitä, joten ajattelin kokeilla, jos viimein saisin vähän jotain kirjoitettuakin. Niin juu tosiaan, meille kuuluu oikein hyvää :D

Aiheenani on tällä kertaa synnytyksestä palautuminen. Muistan, kun ekan synnytyksen jälkeen mulla meni selkä aika nopeasti sököksi ja tuskailin sen kanssa pitkään, kunnes uskalsin aloittaa jumppaamisen kotona. Nyt edelliskerrasta oppineena päätin tehdä kaikkeni, että selviäisin kaikilta turhilta kivuilta ja kuntouttaisin itseäni jo hyvissä ajoin. Raskausaikana tosin olin sen verran huonossa kunnossa, että en saanut tehtyä oikein yhtään mitään, mutta heti synnytyksen jälkeen aloin tehdä pientä kuntoutusta itselleni. 

Yksi ehkä tärkein apu palautumiseen tällä kertaa oli tukivyö. Ostin jo raskausaikanani valmiiksi Lola&Lykken tukivyön, joka auttoikin minua todella paljon. Olisin voinut olla kaukaa viisas ja hommata tukivyön jo raskausajalle, mutta päätin satsata pelkkään synnytyksen jälkeiseen aikaan. Noh aina oppii jotain uutta. Mutta tosiaan tuo tukivyö oli suuri pelastus jo ihan perusaskareiden tekemisessä, kuten pyykkien kuivumaan laittamisessa ja vauvan kantamisessa ja muussa. Heti, kun jätin tukivyön pois, niin selkä alkoi kipeytyä ja kaivoin tukivyön heti käyttöön, niin johan helpotti. Suosittelen satsaamaan tuohon vyöhön, se helpottaa huomattavasti.

4 vkoa postpartum

Toinen asia, mihin satsasin, tai oikeastaan mieheni satsasi, oli Perifit, lantionpohjanlihasten treenilaite. Siis tämä oli ehkä läpin(läppä) ostos ikinä, mutta toimiva. Perifit on siis ikäänkuin tamponi, jota puristellessa ohjataan bluetoothin avulla puhelimen ruudulla lentelevää perhosta ja tehdään kaikenlaisia erilaisia tehtäviä. Törkeen hauska ja tehokas :D

Näiden apuvälineiden lisäksi aloin myös tekemään kävelylenkkejä säännöllisesti ja talvella hiihdin niin paljon kuin mahdollista. Tilasin myös itselleni Fitfarmin FITMAMA treeniohjelman, jonka treenejä tein, mutta ruokaohjeita en juurikaan nähnyt tarvetta noudattaa. Tunsin palautuneeni todella nopeasti. Ensimmäisen juoksulenkin taisin tehdä vauvan ollessa vain parisen kuukautta. Kunto riitti aluksi vain lyhyisiin matkoihin, mutta pian jaksoinkin juosta jo 3 km, sitten 5 km ja lopulta jo 10 km kerrallaan, vauvan ollessa vasta vajaan neljä kuukautta vanha. 

Nyt kuopus on 5,5kk vanha ja huomenna olisi tarkoitus osallistua virtuaali NaistenKymppiin. Sitä lähdin alunperinkin tavoittelemaan palautumisessani, mutta nyt haaveilen jo joskus pystyväni juosta puolimarathonin. Siihen tosin on vielä reippaasti aikaa.

No mites ne kuuluisat raskauskilot. Kaiken kaikkiaan kiloja kertyi raskauden aikana noin 13 kiloa. En muista tarkkaa painoa ennen synnytystä, mutta jotain sinne päin. Synnärille jäi ehkä noin 5 kiloa ja toisen 5 kiloa karisi ensimmäisen neljän viikon aikana. Loput kolme kiloa rapisi pikku hiljaa ja menipä vielä pari kiloa ylikin, eli olen tällä hetkellä sen parisen kiloa kevyempi, kuin ennen raskautta. Minun tapauksessani siis imetys vie kaikki mehut :D Nyt kun vauva on alkanut maistelemaan enempi kiinteitä, niin eiköhän nuo alle menneet kilot tule pian jo takaisin, heh.

Jokainen palautuu synnytyksestä omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa. Jälkivuotoa minulla oli noin kuutisen viikkoa kaiken kaikkiaan. Mitään kunnon vuotoa se ei kyllä ollut, mutta sitä pientä tiputtelua jatkui todella pitkään. Jälkitarkastuksessa ei ollut mitään merkittävää erkaumaa lihaksissa, mihin uskonkin tuon fitmama treenin auttaneen paljonkin. Lisäksi sain tästä raskaudesta itselleni oikein mukavan (not!) hormoniaknen. Leukani ja suun ympärys ovat aivan täynnä sellaisia pieniä epämukavia ja kiristäviä ja kutisevia finnejä, ja varasinkin itselleni sen takia ensi viikolle ajan ihotautilääkärille. Onko kellään muulla ollut hormoniaknea raskauteen liittyen? Noh palaan siihen sitten myöhemmin, kun tiedän lisää.

Nyt kuopus heräsi päikkäreiltä ja minun alkaa olla vaikea keskittyä tekstiin sen enempää, joten on aika toivotella ihanaa viikonloppua ja palaillaan taas! ♥

Ruuhkavuodetko?

Ah ihanaa, voin ilokseni todeta, että ainakin tarhaan tutustuminen on sujunut erittäin hyvin. Pikkumies on ollut jo ihan vauvasta asti sellainen tutkiskelijaseikkailija, että ei paljoa sylissä viihdy, vaan koko ajan pitäis päästä liikkumaan, joten niin hän päätti tehdä myös tälläkin kertaa. Heti päiväkodin pihaan saapuessamme pikkujäbä käveli suoraan hiekkalaatikolle muiden lasten kanssa, otti hiekkalapion ja ämpärin ja rupesi leikkimään. Hiekkalaatikon jälkeen alettiin tutkiskelemaan tiluksia hieman enemmänkin ja lähdettiin jo käpyjä keräilemään muiden lasten kanssa ja esiteltiin niitä tarhatädille. Pikkujäbä sulautui jengiin alta aikayksikön :D

Oli niin ihana kuulla lastenhoitajiltakin kuinka reippaasti poitsu lähti mukaan leikkeihin ja jotenkin se, kun he kutsuivat poikaa heti alusta alkaen nimellään, toi sellaisen kotoisan olon. Hän on heti alusta alkaen osa muuta porukkaa. Sisätiloihin tutustuessakin poitsu löysi heti mieluisia uusia leluja ja oli selkeästi kuin kotonaan. Lähtiessä kotiin, poika meni halaamaan tarhatätejä ja vilkutti iloisesti heipat. Tänne on kiva tulla uudestaan! Seuraavana päivänä poitsu sai jo ensimmäisen uuden ystävän, kun he leikkivät yhdessä kuorma-auton lastaus leikkiä. Oli niin ihana katsoa, miten jäbä viihtyi ja nyt ei huolestuta yhtään viedä häntä ensi viikolla sinne kokonaan aamupäiväksi hoitoon.

Nyt, kun ei tarvitse enää päiväkodin aloituksesta stressata, niin aina löytyy joku muu huolen aihe. Nimittäin nämä, anteeksi kielenkäyttö, perkeleen naisten vaivat. Aina pitää olla joku asia jotenkin sekasin. Olen ilokseni huomannut, että kuukautiskiertoni on alkanut pikku hiljaa lyhentyä kohti sitä ns. tavallista 28 päivän kiertoa. Yllätyksekseni viime kierto oli 29 päivää, mikä on jo suorastaan harvinaista minulle, kun normaalisti kierrot kestävät vähintään 32-36 päivää. Ehdin jo haaveilla päässeeni eroon minun pco/mfo-tyyppisistä munasarjoistani, että josko raskaus olisi korjannut asian, niin nyt sitten tässä kierrossa hormonit heittävät taas häränpyllyä ja toivat takaisin ärsyttävän VÄLIVUODON! Argh, tiettekö kuin stressaavaa on huomata, että vasta alkuviikosta loppuneet menkat ovat ikäänkuin alkaneet uudestaan. Ja sitten sitä ihmetellään pää pyörällä, että mitä *ittua nyt taas.

Minullehan nämä välivuodot ei ole täysin uusi juttu, nimittäin niitä on ollut ennenkin. Muutaman kerran aiemmin, olen kokenut ns. ovulaatiovuotoa eli pientä rusehtavaa tiputteluvuotoa pari päivää ennen ovulaatiota. Tällä kertaa vuoto oli kuitenkin hieman erilaista. Tällä kertaa vuoto oli kirkkaanpunaista ja limansekaista ja sitä kesti noin kolmisen päivää. En ole tehnyt ovulaatiotestiä, että en voi satavarmaksi sanoa oliko tämä sellainen ovulaatiovuoto, mutta nopeiden googlailujen perusteella se voisi sopia oireisiin. Ilmeisesti jonkin sortin estrogeenipiikki on aiheuttanut tämän limansekaisen vuodon ja se selittäisi myös sen, miksi mun naamalle on viime viikolla ilmestynyt ihan huolestuttavan paljon näppyjä.

Mutta tiettekö mikä tässä kuitenkin hämää. Tässä hämää se, että tämä oletettu ovulaatio olisi näillä näkymin tapahtunut jo kp 14, mikä on siis minulle todella aikainen ajankohta. Voisiko ihan oikeasti kiertoni olla muuttumassa kohti ns. oikeaoppista 28 päivän kiertoa? Todella erikoista.

Mietin myös muita syitä tälle erikoiselle välivuodolle. Löysin googlella mielenkiintoisen keskustelun muiden kokemuksista ja jonkun lääkäri oli sanonut juoksemisen(tärinän) aiheuttavan ovulaatiohäiriöitä. Kuulostaa mielestäni tosi huuhaalta, mutta en voinut olla takertumatta siihen, koska olen nyt tämän vuoden puolella aloittanut juuri nimenomaan juoksuharrastuksen. Sattumoisin olimme juuri ystävieni kanssa juoksemassa Midnight runissa 10 km, että liekkö vain sattumaa, että tämä kierto kusee ja huolella. Myös stressi voi aiheuttaa kiertohäiriöitä ja en voi väittää, että siltäkään olisi viime aikoina vältytty. On ollut työn aloitusta, tarhan aloitusta, juoksutreenien sovittelua arkirytmiin, ja sitä sun tätä. Onko sittenkin vain ruuhkavuodet aiheuttaneet minulle kiertohäiriöitä?

Onko kellään ollut samanlaisia kokemuksia? Onko kierto mennyt ihan uusiksi synnytyksen jälkeen?

P.S Näköjään tunnisteella "tiputteluvuotoa" löytyy edellisiä kokemuksiani näistä välivuodoista.

4-viikkoinen ja suihkutissit

Meiän poika on tänään tasan neljän viikon ikäinen. Siis joko siitä synnytyksestä on ehtinyt vierähtää jo ihan kunnon tovi. Pikkujäbä on niin hurjan tyytyväinen vauva, etten oikein tiedä mistä tänne kirjoittaisin :D

Meidän päivät on alkaneet jo rutinoitumaan sen verran tehokkaasti, että jonkinlaista rytmiäkin ollaan saatu luotua. Me yleensä pötkötellään jäbän kanssa pitkälle aamupäivään, kunnes noustaan ylös syömään. Niin äiti, kuin pikkujäbäkin. Ruokailun jälkeen lähdetään pitkälle vaunulenkille koiran kanssa. Jäbä yleensä nukahtaakin tuolloin pitkille päikkäreille. Saan pienen hetken kotihommien hoitamiseen ja pian mies jo saapuukin töistä. Seiskan aikaan suoritetaan iltapesut ja iltaruokailut. Iltaruuan yhteydessä annamme jäbälle minisunin D-vitamiinitippoja. Samalla kun syötän jäbää toisesta tissistä, niin lypsän toisesta tissistä muutaman tipan maitoa lusikkaan ja lisäämme siihen 5 tippaa vitamiinia. Sain baby showereilla lahjaksi sellaisia muovisia vauvan lusikoita, niin ne on ollut ihan parhaita tuohon vitamiinin syöttöhommaan :D Iltaruokailun päätteeksi jäbä yleensä nukahtaakin kätevästi tissille noin klo 21. aikaan ja saankin seuraavaksi siirrettyä hänet joko omaan vaavisänkyynsä tai sitten sohvallamme olevaan äitiyspakkauspetiinsä. Siinä hän sitten nukkuukin yleensä sen kolme-neljä tuntia, joka on ollut meidän aikuisten omaa aikaa. Puolen yön jälkeen jäbä heräilee taas syömään, minkä jälkeen mennään itsekkin nukkumaan. Jäbä nukkuu taas noin kolme tuntia, kunnes taas ruokaillaan ja seuraavan kerran herätäänkin vasta aamulla. Ihan hyvin siis saadaan vielä toistaseks nukkua, jos vaan päivärytmi pitää. Jos päivällä uni jostain syystä maistuukin paremmin, niin yleensä se sitten kostautuu yöllä ja sitten valvotaankin vähän enemmän.

Otsikkoon viitaten, on pakko myös mainita parista mielenkiintoisesta ongelmasta, jotka olen oppinut tässä neljän viikon aikana. Ensinnäkin ongelma nimeltä "suihkutissit". Mulla on nyt jostain syystä maidon määrä lisääntynyt niin paljon, että rinnat on kovin usein ikävän kovat ja epämukavat. Jäbä ei selkeestikään ehdi syömään yhtä paljon, kuin olisi tarjolla ja täydet maitokannut aiheuttaa inhottavan suihkuamisefektin ja se vaikuttaa myös jäbän syömiseen, kun välillä kuulostaa ihan siltä kuin hän hukkuisi siihen maidon määrään. Yhtenäkin päivänä sitä maitoa vaan tiputteli molemmista tisseistä ennen kuin tyyppi ehti edes koskeakkaan kumpaankaan. Tuo suihkuaminen sitten taas aiheuttaa jäbälle ilmavaivoja ja vatsanväänteitä, vaikka kuinka hyvin röyhtäyttäis. Lueskelin sitten vähän imetyksen tuki ry:n sivuja ja olen nyt kokeillut syöttää ensin toisesta tissistä aamupäivän ja toisesta iltapäivän. Niin ei olis aina tissi niin kovilla ennen ruokailua. Ehkä se on vähän auttanutkin ja kuulemma se maidon määrä tasoittuu pikkuhiljaa niin, ettei ole enää niin tukalaa jatkuvasti.

Toinen "ihana" ongelma on nämä hormonit, nimittäin multa lähtee niiden takia tukka päästä. Musta tuntuu, että kaljuunnun, kun hiuksia lähtee niin paljon kerralla. Muistan kyllä kavereidenkin puhuneen kyseisestä vaivasta, mutta en osannut kuvitella sitä näin rasittavaksi ongelmaksi. No joo en minä valita. Kirjoittelen vain taas muistiin näitä jännittäviä faktoja. Onneksi jälkivuoto alkaa sentään olla jo lopuillaan. Enää ihan vähän vanhaa verta tulee satunnaisesti, mutta se ei vaadi enää sidettäkään.

Mitäs muuta meille kuuluu. Saatiin tilattua jo nimiäiskutsut, vaikkei meillä varsinaisesti ole vielä nimeäkään päätettynä :D Tai on meillä etunimi, mutta toinen nimi pitäis vielä keksiä jostain. Onneksi meillä on vielä pari viikkoa aikaa. Tiinakin muuten sai viimein eilen tyttärensä ja meistä tuli taas kummeja. Minulle hän on siis jo neljäs kummityttö. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan tuohon pikkuiseen nyyttiin!

Huomenna olis sitten vuorossa paritkin lasten synttärit, sitten on vappu ja tarkoitus olisi vielä leipoa perinteiseen tapaan munkkeja siman kaveriksi. Saa nähdä miten se onnistuu nyt näin pienen vauvan vanhempana :D Ens viikonloppuna on taas yhdet lasten synttärit ja sitä seuraavalla viikolla on taas menoa jos jonninmoista. Niin neuvolaa, mieheni synttäriä, pojan nimiäisiä kuin äitienpäivääkin. Äksöniä riittää siis.

Palaillaan taas, kun löydän seuraavan kerran sopivan hetken kirjotella :D

Ihanaa Vappua kaikille! Me käytiin jo ostamassa jäbälle(ts. minulle) oma vappupallokin ;D

Toinen perhevalmennus

Mä en tiedä mikä ihme muhun on nyt tällä raskausviikolla iskenyt, mutta tunteet on nyt jotenkin ihan pinnassa koko ajan. Maanantaina sain ihan totaalisen hermoromahduksen. Tein raivokkaasti kotitöitä, vaikka olisi ehkä ollut parempi vain levätä. Tiskasin ja pyykkäsin ja laitoin ruokaa ja kun mies myöhään illalla tuli töistä kotiin, niin aloin vain raivota kaikesta turhasta, niinkuin tiskaamisesta, pyykkäämisestä ja ruuanlaitosta :D Ihan kuin kaikki olis ollut hänen syytään, että mun oli jotenkin pakko jääräpäisyyksissäni hoitaa kaikki asiat, vaikka olisin ihan hyvin voinut vain levätä. Se yö meni sitten itkiessä ja seuraavana aamuna olinkin sitten ihan silmät turvoksissa lähdössä taas töihin.

Luin sitten taas tapani mukaan tuon vaihtuneen raskausviikon "tapahtumat" netistä ja vau.fin lukikin osuvasti näin:

"Kun olet raskaana, ovat kaikki tunteesi tavallista voimakkaampia. Huomaat, että yhä useammin joudut hillitsemään itseäsi - ainakin, jos et halua alituiseen raivota tai kyynelehtiä. Raskausaika voi olla hyvää aikaa henkilökohtaiselle kasvulle. Opit luottamaan omiin tunteisiisi toimimaan odotusajan jälkeenkin itsellesi ja lapsellesi parhaalla tavalla. Nämä tunteet ovat olennainen osa äidinvaistoa."

Jahas, ai sitäkös se vain olikin. Henkilökohtaisen kasvun paikka :D Joku hormonijuttu tässä nyt on kyllä pakko olla taas mukana, kun tähän asti niin täydellinen "raskaushehkuni" on alkanut taas leuan alueelta muistuttamaan varhaisimpia teinivuosia. 

Mutta niin. Taas otsikon aiheeseen, eli meillä oli tänään tuo toinen perhevalmennus, jossa aiheena oli imetys ja synnytyksen jälkeinen elämä. Pakko taas sanoa, että vaikka mä olen jo tosi paljon asioita lukenut valmiiksi myös ihan netistä ja lehdistä ja kirjoista, niin jotenkin ne vaan tuntuu konkreettisemmalta, kun joku ammatti-ihminen niistä luennoi. Tai ehkä mä oon vaan jotenkin skeptinen. Valmennuksen aihe alkoi periaatteessa siitä mihin viimeksi jäätiin, eli synnytykseen. Nyt "luento" alkoi siis siitä, kun vauva sitten viimein nostetaan siihen äidin rinnalle ja mitä kaikkea sitten tapahtuukaan. Katsottiin tuohon hetkeen ja imetykseen liittyvät muutamat videot Naistalo.fin sivuilta, jotka itseasiassa olinkin jo käynyt katsomassa itse jo joskus alkuraskaudessa, hehah. Noh ainakin nyt myös mies joutui ne katsomaan, muahahaha.

Imetysosion jälkeen paikalle saapui eräs tuore äiti, kahden kuukauden ikäisen vauvansa kanssa. Kyseessä oli ikäänkuin paneelikeskustelu, kun hoitajat siinä sitten esittivät kysymyksiä tälle äidille ja toki myös me olisimme saaneet kysyä häneltä jotain, mutta nuo hoitajien kysymykset olivat jo itsessään niin hyviä ja mielenkiintoisia, etten siinä hötäkässä keksinyt oikein mitään. Tuo kyseinen äiti oli siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että hänen synnytyksensä oli ollut erittäin nopea ja helppo vaikka siis kyseessä olikin nimenomaan ensisynnyttäjä. Häneltä oli siis mennyt lapsivesi ja melkein heti sen jälkeen supistukset olivat alkaneet tosi voimakkaina ja tiheinä ja synnärille saapuessaan hän olikin jo 9 senttiä auki, eli suoraan synnyttämään vaan. Kuulostaa melkein kuin elokuvissa tapahtuvalta synnytykseltä :D 

Musta oli tosi kiva kuulla tuollaisen ihan tuoreen äidin kokemuksia ja hyviä vinkkejäkin saatiin. Yks mikä jäi ihan erityisesti mieleen oli se, kun hän kertoi tehneensä ennen synnytystä sellaisia kyykkyharjoituksia. Siinä sitten hoitajakin totesi, että jo näilläkin viikoilla on hyvä muuttaa istuma-asentoaan mahdollisimman leveäksi ja vältellä jalat ristissä istumista, mikä osui kyllä niin hyvin omalle kohdalle, koska istun tosi usein nimenomaan jalat ristissä. Se auttaa siis vauvaa laskeutumaan "lähtökuoppiinsa".

Lopuksi meillä oli vielä sellainen hauska peli, mihin osallistuttiin jokainen omalla älypuhelimellaan. Kyseessä oli siis sellainen tietovisan tyyppinen peli, jossa sai mahdollisimman nopeasta oikeasta vastauksesta pisteitä ja lopuksi sitten eniten pisteitä kerännyt voittaa. Kysymykset oli juurikin synnytys- ja imetysaiheisia. Ihan hauska loppukevennys tuolle valmennukselle. Tykkäsin!

Mutta semmosta taas tällä kertaa. Saa nähdä miten tässä loppuviikosta selvitään, kun tänne etelään on luvattu "luistelukelejä" eli toisin sanoen pitää varmaan nyt viimeistään käydä ostamassa ne nastat kenkiin, että tämä liitoskivuista kärsivä mamma pääsee joskus vielä liikkumaankin.

Alina ja pikkujäbä rv 32+3

Back to teenage

Kirjoittelinkin jo perjantaina, että naamaani oli ilmestynyt muutama epäilyttävä näppylä. Noh viikonloppuna homma räjähti ihan suoraan sanottuna käsiin. Naama on tällä hetkellä kuin teini-ikäisellä. Näppyjä pukkaa poskiin ja leukaan ja vähän ottaankin. En oo koko kesänä tarvinnut ollenkaan mitään peittävää meikkiä ja nyt saikin löträtä pakkelin kanssa ihan huolella. Mitkään kasvonaamiotkaan ei tunnu auttavan.

Lueskelin jo vähän etukäteen 9. raskausviikon oireista puhelinsovelluksestani ja kas, siinä puhuttiinkin juuri hormonien aiheuttamista iho-ongelmista. Ultran mukaan tänään ollaan siis vasta 7+6 päivissä, mutta eihän se nyt niin tarkkaa ole, milloin mikäkin oire alkaa. Lohduttaudun aina sillä, että jos joku oire täsmää lukemiini raskausviikkojen oireisiin, niin ollaan vielä ihan tukevasti raskaana :D Okei tiedän, että kohtu voi tuottaa kaikenlaisia oireita vielä pitkään senkin jälkeen kun alkio on jo päättänyt kasvunsa, mutta jollainhan sitä on yritettävä lohduttautua tässä tilanteessa.

Pahoinvointi on edelleen hyvin hallittavissa. Viikonloppuna huomasin, että jos ei tullut syötyä just eikä melkein sen parin tunnin välein, niin johan alkoi pahoinvointi nostamaan päätään. Töissä kun on jotenkin niin helppo pitää välipaloistaan kiinni, kun tulee joka tapauksessa syötyä paljon tasaisemmin kuin kotona.

Pikku hiljaa siis eteenpäin. Jos tästä viikosta selvitään ehjin nahoin, niin ollaan jo ennätyspitkällä!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Tunteita ja tuntemuksia

Tää alkuraskaus on ihan kamalaa! Ei niinkään fyysisesti, vaan henkisesti. Ajatukset kamppailee jatkuvasti laidasta laitaan onnistumisen ja pettymyksen välillä. Tavallaan mietin koko ajan, että tämä menee vielä kuitenkin kesken, niin miksi nähdä vaivaa, mutta tavallaan haluan vielä uskoa, että tämä olis just se raskaus, joka tuo meidän pikkuisen syliin asti.

Lauantaina jo käytännössä melkein itkin, kun mietin oireiden vähyyttä ja totesin vaan päässäni, että "näinköhän tämä oli nyt sitten tässä". Sunnuntaiaamuna kuitenkin heräsin siihen, että rinnat olivat yhtäkkiä ihan hullun kipeät ja nännejä ei siedä hipaistakkaan. etova olo ja närästyskin tuntui taas palanneen voimakkaampana kuin koskaan. Oireiden aaltoiluhan johtuu kaiketi siitä, että kroppa ehtii hetkittäin tottumaan uusiin hormoneihin, mutta hormonien lisääntyessä se menee taas hetkeksi sekaisin. Haluan uskoa, että siellä vielä joku on elossa ja kroppa oireileekin pikkuisen kasvun johdosta. Eilenhän saattoi juuri vaihtua uusi viikko ja näin ollen oltaisiin jo kuudennella (5+) viikolla.

Tänään pitäisi soittaa neuvolaan, mutta ajatuskin siitä tuntuu ahdistavalta. Tunnen itseni ihan häiriköksi, kun soittelen vaan vähän väliä neuvolaan ja varailen aikoja, joita sitten joudunkin peruuttelemaan. Ärsyttää.

En tiedä johtuuko hormoneista, mutta mulla on nyt jostain syystä tunteet heitelly ihan laidasta laitaan ja mieskin on saanut siitä jo osansa :D Leivoin eilen kakkua ja minun piti erotella valkuaiset ja keltuaiset toisistaan ja epäonnistuin siinä ihan totaalisesti. Kiukuttelin minkä kerkesin ja valittelin miehellekkin, että ahdistaa ja uuvuttaa ja ei innosta yhtään, mihin mies sitten tokaisi, että "ei tarvitse" mihin sitten tietty tiuskasin heti, että "eikä! minä haluan!" :D Ai kauhee, haha.

Olen muuten huomannut myös yhden uuden "raskausoireen", nimittäin käsien puutumisen. Käsien tai jalkojen puutuminenhan on ihan normaalia ja sattuu silloin tällöin, mutta nyt raskaana ollessa puutuminen tulee jostain syystä tosi helposti. Ihan vaan vaikka sohvalla makoillessa ja puhelinta selaillessa huomaan vasemman käden pikku hiljaa puutuvan. Mietin, että liittyykö tää jotenkin siihen, että olen syönyt sitä primaspania, mutta tuskin kai sentään. Googlettelin asiaa ja löysin, että raajojen puutuminen on yleisempää raskaana ollessa. Yks yö heräsin siihen, kun olin nukkunut kädet pääni päällä, enkä enää tuntenut toista kättäni. Ai kamala, se oli ihan järkyttävän tuntuista. Onko kukaan muu huomannut raskauden aikana raajojen puutumista?

Tällaista taas tänne. Mä koitan saada sen neuvola-ajan taas jossain vaiheessa varattua, kunhan jaksan. Haha.

Keskenmeno #3

Jotenkin surullista miten niin nopeasti yhdessä silmänräpäyksessä voi turvallinen ja onnellinen olo muuttua suruksi ja epätoivoksi. Keskiviikkoaamuna olin vielä niin varma tästä raskaudesta, mutta jo puolen päivän aikaan kaikki muuttui.

Keskiviikkona se vuoto tosiaan alkoi. Se oli aluksi kovin niukkaa ja kivutonta, mutta torstaina melkein heti, kun pääsin sen neuvolan jälkeen töihin, niin alkoikin sitten jo kivut voimistumaan ja tiesin heti, ettei toivoa enää ole. Uskalsin ottaa kipuihin jo buranaa panadolin sijasta ja sain onneksi kivut pidettyä sen verran aisoissa, että nukuin torstai-perjantai välisenä yönä kuin tukki.

*ällövaroitus!*
Perjantaiaamuna oli hyvä olo. Lähdin hyvillä mielin töihin, koska ajattelin, että selviän helposti pahimmista kivuista 600mg buranalla. Kello alkoi lähestyä kolmea ja kivut alkoivat taas yltyä. Tällä kertaa kivut olivat täysin sietämättömiä. Kotimatkalla junassa puristin käsissäni olevaa kirjaa tuskissani ja yritin saada ajatukset muualle, mutta kivut olivat niin kovat, että teki mieli huutaa. Astuin viimein ulos junasta kotipysäkilläni ja tunsin kuinka siteeseen valahti jotain isoa. Kotiin päästyäni huomasin ison solumöykyn siteessä. Vaihdoin siteen ja lähdin koiran kanssa ulos.

Lauantaiaamuna kivut olivat taas hieman hellittäneet. Otin varuiksi yhden buranan, että jaksaisin juosta taas koko päivän millon missäkin. Kävin yksityisellä gynelläni ja hän oli hyvin pahoillaan keskenmenosta ja pyysi minua nousemaan tutkimustuolille. Ultrassa näkyi keskenmeno. Selvää sikiökaikua ei löydetty, mutta lääkärini arveli haalean muodostuman olevan keskenmennyt alkio. Sen vieressä näkyi vielä ehkä mahdollisesti ruskuaisrengas. Hän mittasi mahdollisen alkion mitoiksi noin 4 mm eli se olisi mennyt kesken rv 6+ jotain. Aivan niinkuin edellisissäkin raskauksissani. Mutta kuten tuli todettua, niin raskausmateriaalia on vielä kohdussa ja olenkin vuotanut joka päivä taukoamatta aina välillä enemmän ja välillä vähemmän. Lauantaina iltapäivällä tunsin taas kovia supistuksia ja huomasin jotain hyytymiä valahtaneen pönttöön vessassa käydessäni. Voi kunpa se olisi nyt tässä.

Sunnuntaina kivut olivat taas huomattavasti lievemmät. En tarvinnut särkylääkettä koko päivänä. Vuoto on edelleen vaihtelevaa, mutta jatkuvaa. Olen varautunut taas sellaiseen parin viikon vuotoputkeen. Huomasin myös, että mulla on taas sitä ihmeellistä ylävatsakipua näin keskenmenon jälkimainingeissa. Ehkä ne kohdun supistelut sitten vaan heijastuu jotenkin tuonne ylävatsaan saakka. Onneksi se on aina ennen mennyt parissa päivässä ohi. Toivottavasti nytkin. Tämähän alkaa mennä jo ihan rutiinitoimenpiteenä tämä keskenmeno.

Tänään olo on taas melko normaali. Aamulämpö oli viimein laskenut 36.93 asteesta 36.48 asteeseen. Pidän sitä hyvänä merkkinä, että kroppa alkaa pikkuhiljaa palautumaan. Saas nähdä kestääkö tämä keskenemenokierto taas perinteiset 45 päivää. Sen ainakin tiedän, että parit ekat menkat saattaa olla ihan mitä sattuu, ennen kuin ollaan taas ihan normaali kierroissa.

Joten eipä tässä auta kuin ottaa nyt hetki rennosti ja jättää taas vauvantekoprojekti hetkeksi taka-alalle.

P.S. Lääkärini laittoi lähetteen julkiselle tutkimuksiin, mutta nämä tällaiset eivät ole kiirellisiä, joten kutsu tutkimuksiin tulee ehkä joskus kesällä, jos tulee. Hän kuitenkin kertoi, että harvemmin niissä tutkimuksissa ihan oikeasti mitään syytä löytyy ja kehoittikin yrittämään vielä spontaania raskautta ihan vapaasti. Tiestysti kolme keskenmenoa reilun vuoden sisään tuntuu tosi raskaalta, mutta eiköhän me tästä taas nousta, Feenix-linnun lailla :)

7+0

Tänään poksahti taas kokonaiset viikot. Musta tuntuu edelleenkin niin uskomattomalta, että minäkö muka, ihan luomuna, olen päässyt tänne asti. Mittailin pitkästä aikaa tänään taas aamulämmön ja se näytti edelleen 36.93 astetta. Näköjään siellä vaan vielä jaksaa keltarauhanen porskuttaa, joten lugeille ei varmaankaan ole enää tarvetta.

Hormonit tuntuu jylläävän muutenkin, sillä viikonloppuna naamaani ilmestyi kaksi aivan järjettömän kipeää hormonifinniä. Tiedän, että kyseessä ei ole pelkkä herkkunäppy, koska hormoninäppy on sata kertaa isompi ja kipeämpi ja sen paranemiseen menee kauemman aikaa. Argh ärsyttävää! Noh, ehkä se on vaan hyvä asia. Ainakin siellä joku hormoni tuntuu jylläävän.

Huominen neuvola jännittää. Kolme kertaa olen jo saanut neuvola-ajan ensikäynnille varata, mutta vielä en ole kertaakaan sinne asti päässyt. Tämä on taas yksi etappi, jonka saavuttaminen tuntuu jo puolivoitolta. Jospa tällä kertaa päästään ihan sinne maaliin asti.

Olen alkanut jo miettimään sitäkin, että mitäs sitten tämän etapin jälkeen. Alkaako poissaolot töistä herättämään epäilyksiä? Tuleeko niitä poissaoloja ylipäätään paljon ensisynnyttäjälle? Milloin uskallan kertoa raskaudesta töissä? Tai millon ylipäätään uskallan kertoa raskaudesta yhtään kenellekkän? Tällä kertaa kukaan ei vielä tiedä. Viimeksi oli pakko paljastaa parille kaverilleni, mutta nyt ei ole tarvinnut kertoa vielä kenellekkään. Jo senkin takia tämä raskaus tuntuu jo ihan erilaiselta kuin edelliset. On jotenkin varmempi ja turvallisempi olo, vaikken vielä edes tiedä onko tuolla masussa edes ketään. Voihan se olla tuulimunakin. Kokemus kai sekin :D

Mutta juu, tasan vuorokauden päästä ollaan neuvolan penkissä. Huih. Jännittää.

P.S. Yritystaipaleellani rehellisesti sanottuna ärsytti nähdä noita raskausviikkoja osoittavia blogiotsikoita, kun itse junnasin vielä pelkissä kierronpäivissä. Nyt sorruin siihen myös itse. Anteeksi. Toivon sydämeni pohjasta kaikille kanssasisarille pikaista plussausta. Olette kaikki sen ansainneet ♥

Täällä taas!

Reissusta ollaan nyt palattu ja voi vitsi oli kyllä ihan mieletön kokemus. Islanti on kyllä ihan huikea paikka ja ihmiset siellä on niin ihanan lepposia kaikki :D Pakko päästä vielä joskus uudestaan sinne!

Thingvellir

Ja arvatkaapas mitä! Menkat ei ees yllättäneet kesken reissun. Yllättävää! Kalenterisovellukseni kertoo, että tänään on vielä kaksi päivää jäljellä vuodon alkuun, joten jos tuo pitää paikkansa, niin täytyy kyllä antaa aplodit tälle luomukierron keltarauhaselle. Toimii!

Kaikenlaisia oireita tuo keltsi onkin tässä kierrossa aiheuttanut. Oikeastaan aika lähelle niitä lugesteronin aiheuttamia oireitä mennään. Lämmöt on pysynyt korkeella, ainakin vilunväreistä päätellen. Matkalla en tietenkään mitannut, eikä tämänkään aamuista tulosta voi oikein pitää pätevänä kaiken univajeen ja matkailun takia, mutta ei se kuitenkaan vielä ihan täysin ole romahtanut. Mittasin siis tänään 36.41 astetta ja toisella mittauksella vielä 36.64 astetta. Muita oireita onkin sitten kuivat limakalvot (nenästä tulee niistäessä verta) ja suu on koko ajan ihan rutikuiva. Koko ajan on ihan kauhea jano. Lentomatkallakin taisin juoda yhden 0,5 litran vesipullon ja toisen samanlaisen limupullon kokonaan ja jano oli edelleen kova. Retkilläkin kannoin aina vesipulloa mukana. Sen sijaan kuitenkin alakerrassa ei olekkaan niin kuivaa, ainakaan miehen mielestä :D Taitaa enteillä menkkoja saapuvaksi nuo loppukierron limat.

Mutta olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että tuo keltsi tuntuu välillä toimivan ihan hyvinkin.

Reissussa onnistuin vissiin vähän vilustuttamaan itseni, koska kurkku on ollut eilisestä asti karhean kipeänä. Tietenkään tämä kuiva suu ei yhtään auta asiaa ja sen takia olenkin saanut juosta koko ajan vessassa, koska yritän pitää kuivan kurkkuni kosteana juomalla litroittain teetä :D

Tänään alkaakin sitten lattianpurkuoperaatio. Saas nähdä pysynkö hereillä, kun kotiin pääsen, sillä reissuväsymys painaa aikas kovastikkin.

Noh ei auta itku markkinoilla! Ihanaa maanantaita kaikille!

Gullfoss

Ilon päivä!

Ah ihanaa! Lentolakko on peruttu! Ei tarvi enää stressata siitä, vaan me todella päästään torstaina lähtemään. Ihanaa! Tänään vois varmaan alkaa jo pakkailemaan :D Ostettiin meille molemmille semmoisen 30 litraiset pikkurinkat, mitkä mahtuu kätevästi käsimatkatavaroihin. Mies on innoissaan, minä olen innoissani, me ollaan ihan superinnoissaan!

Torstaina tulee myös vuosi siitä, kun sanoimme toisillemme tahdon. En voi käsittää miten tämä aika on mennyt näin nopeasti. Ihan kuin se olisi ollut vasta äskettäin. Toisaalta vuoteen on mahtunut myös monta asiaa, kuten ne kaksi keskenmenoa. Raskaus tuntuu tällä hetkellä tosi kaukaiselta ajatukselta. Tuntuu vaikealta edes ajatella, että MÄ olen joskus ollutkaan raskaana. Käytännössähän nyt meillä on menossa jo yrityskerta 26, mutta nuo keskenmenot nollaa tilanteen ja nyt ollaan vasta yrityskerrassa 5. Tässä asiassa tuo ajankäsitys tuntuu taas ihan ikuisuudelta.

Tänä aamuna lämpö näytti taas nousseen 36.64 asteeseen. Ehkä siellä sittenkin on ihan kelpo toimiva keltarauhanen! Eilen tunsin pientä pistelyä alavatsassa ja otsaan ilmestyi superkipeä menkkafinni. Tais tuo finni tulla estrogeenipiikistä tai sitten siitä kilon pussista karkkia, joka ostettiin viikonloppuna :D Yleensä menkat on alkanut viikon päästä tuosta estrogeenipiikistä, joten ehkä mä selviänkin siitä matkasta helposti ilman vuotoa. Toivotaan parasta.

Must tuntuu, et mä oon viimeinkin päässy eroon siitä "entä jos olenkin raskaana" -ajattelutavasta ja uskallan jo haaveilla tulevasta vapaammin. Oon alkanut uskomaan enemmän siihen vaihtoehtoon, että raskaus alkaa vasta sitten hoitojen avulla, joten saan ihan itse päättää milloin me sinne hoitoihin lähdetään. Tietenkään hoidot ei takaa, että me se vauva saadaan, mutta sitten kun ne hoidot alkaa, niin voin taas palata tuohon "entä jos olenkin raskaana"-ajattelutapaan :D

Nyt nautin tästä hetkestä täysillä ja kun pesänrakennusvietti on ohi, niin päästään suunnittelemaan tulevia hoitoja.

kuva Google

Että mitähän *ittua?

Oon suoriutunut tästä taukokierrosta ihan kohtuullisen kiitettävästi. En ole jaksanut stressailla mitään, enkä ole muistanut seurailla edes kierronpäiviä, mutta nyt oli aivan pakko tarkistaa, että mitähän *ittua! Nimittäin tiputtelu on täällä taas.

En edes muistanut koko ongelmaa, mutta tänään sitten vessassa käydessä se muistui taas mieleeni. Siis mä en käsitä. Tänään on vasta kp 15! Tosi kiva kun ei ole edes pikkuhousunsuojaa mukana töissä, niin piti sitten hätäpäissäni laittaa tampooni, kun ei tiedä mihin tää vielä yltyy.

Mietin myös sitä vaihtoehtoa, että voisko se olla merkki oviksesta. Tosi epätodennäköistä koska nyt tosiaan ollaan vasta kp 15:ssa, joten se olis tosi aikaista mulle. En ole tikuttanut, koska odottelin ovista vasta ensi viikolle, joten ajattelin hyvillä mielin aloittaa vasta viikonloppuna. Tänään en mitannut edes aamulämpöä, koska ajattelin tuloksen olevan epätarkka, koska nukuin vähän heikosti. Eilen aamulämpö oli vielä 36.09 astetta, että sinänsä jos huomenna lämmöt on noussut sen puolisen astetta, niin tämä tosiaan oli ovis. Vasemmalla alaselässä on kyllä tänään tuntunut epämääräistä jomotusta, joten jotain siellä kyllä tapahtuu. Limojen perusteella sanoisin ovikseen menevän vielä ainakin muutaman päivän.

Lueskelin oman blogini kirjoituksia ajalta jolloin viimeksi ilmaantui tiputtelua. Löysin TÄMÄN tekstin. Siis voitteko kuvitella. Melkein kuin deja vu olisi tapahtunut, kun lähestulkoon tasan vuosi sitten helmikuussa ilmaantui tiputtelua jostain syystä jo kp 13 ja kp 14 ilmaantui ovisplussa testitikkuun. Harvinaista! Aloitin tuolloin ekan terolut kuurin ja satuinpa tulemaan tuosta kierrosta vieläpä raskaaksikin. Ihan uskomatonta!

Sen jälkeen tiputtelua ei ole enää ollut, vaikka en ole edes käyttänyt keltarauhasvalmisteita joka kierrossa.

Tänään on varmaan pakko tehdä ovistesti, jos siinä jotain vielä ilmenis. Mietin kuumeisesti, että otanko tässä kierrossa sittenkin lugesteronia, koska tiputtelu saati menkat ei tosiaankaan nyt sopisi meiän reissuun. Taitaa paska osua tuulettimeen sen suhteen ja täytyy sanoa hyvästit kuumille lähteille jo etukäteen. Voihan perse!

Tämmöinen murhenäytelmä täällä taas :D Palaillaan!

Putous

Huomenta päivää! Tässä tulee kuukautiskiertoni viikkokatsaus. No ei vaan otsikon putous viittaa tällä kertaa aamulämpöihini. Tänä aamuna lämmöt oli tehnyt sen verran suuren dropin, että itteenikin hirvittää. Aamulämpö näytti tänään vaivaiset 36.22 astetta. Siinä on jo aika suuri pudotus, kun eilen se oli vielä 36.74 astetta. Tietysti toivoisin kyseessä olevan tuo ihanuutta enteilevä kiinnittymisdippi, mutta veikkaampa estrogeenirysäyksen tulleen tällä kertaa vasta dpo 7. Eilen tunsin jo pientä hetkittäistä pistelyä kohdun seutuvilla ja pelkäsin sen jo enteilevän menkkoja. Hui, ei kai nyt sentään vielä. Nyt ei auta kuin seurata, miltä lämmöt näyttää huomenna.

Nyt on taas vähän tylsä vaihe menossa, kun ei ole oikein mitään kerrottavaa. Pikkasen tuossa jo mietiskelin, että jos ottais lugesteronia ihan tuonne dpo 14 asti, ja odottelis vuotoa vähän myöhemmälle alkavaksi. Yritän tietysti ennakoida vähän tulevaa kiertoani, ettei menkat osuis just eikä melkein meiän reissun aikaan. Jos ovis ei tajua tulla ajoissa, niin sitten ei ole mitään hätää, mutta jos ovis on ottanut nyt uudenlaisen elämäntavan ja tykkää tullakkin jo ennen kp 20, niin sit voi olla, että menkat alkaa just väärään aikaan. Noh ei kai sekään maailmaa kaada. Täytyy vaan sitten pakata käsimatkatavarat täyteen buranaa ja tampooneita :D Iih enää 5 viikkoa reissuun!!

Mutta joo, kuten sanoin... tylsä vaihe. Palaillaan taas!

Toimii!

Tänään aamulämpö näytti 36.51 astetta, joten voinemme olettaa oviksen todella tapahtuneen. Kroppa siis toimii! Tämä kierto on kyllä sitten muuten ollut ihan superomituinen. Ensinnäkin on ollut sellaista semikuivaa koko ajan, tai ei nyt kuivaa, mutta ei sellaista mehukasta mitä yleensä (hyvät nää termit). Mutta nyt sitten oviksen jälkeen ei tullutkaan sitä autiomaa-kuivaa vaan nyt on edelleen sellanen semikostea tunnelma tuolla alakerrassa. Yleensä oviksen jälkeen tulee heti ihan autiomaa fiilikset. Lisäksi olen varmaan täälläkin jo vähän väliä valitellut ihmeellisistä jomotuksista rinnoissa ja nyt oviksen jälkeen on sitten nännitkin ihan turkasen kipeät. Ihme sekoilua nyt taas! Onneks ens kierrossa ei tarvi enää pistää clomeilla kroppaa sekasin.

Sen sijaan ens kiertoon olen ladannut ihan kelpoarsenaalin kaikenlaisia luontaistuotteita. Kuten:
 ♦ Foolihappo
 ♦ Aurinko D-vitamiini
 ♦ Maca tabletit
 ♦ Gelee Royal
 ♦ Möller Tupla
Olikohan siinä nyt kaikki. Ens kierrossa siis jätän lugetkin ottamatta, että saas nähdä onko mun luteaalivaihe yhtään korjaantunut viime aikoina vai pääseekö menkat yllättämään ennätysaikaisin. Mieskin lupasi alkaa napostelemaan tuota Mölleriä, koska onhan se nyt hyväksi myös sydämelle ja koko keholle.

Viikonloppuna taas irrotellaan, kun mennään taas kerran kaverin kanssa syömään ja leffaan. Luvassa on tällä kertaa Fifty shades darker, uuuh :D haha.

Ei muuta kuin ihanaa viikonloppua kaikille!♥

Tänään on Dolmio-päivä!

Ei vaines. Ei tänään ole Dolmio-päivä, mutta arvatkaas mikä päivä tänään oikeasti on! Tänään on ovulaatiopäivä! Nimittäin eilen tein (muistin jopa) ovistestin ja siihen ilmaantui kaksi viivaa. Viivat oli kyllä sen verran haaleat molemmat(mitä lie maanantai-kappaleita mä oon taas saanut), että tein varmistukseksi vielä digitestin ja kyllä, se hymyili mulle! Tämä on nyt jo toinen kierto putkeen kun ovis on tullut jo ennen kp 20 eli tänään on siis kp 19. En edes ole jaksanut laskea päiviä, mutta sen hymynaaman nähtyni oli pakko kattoa, että hetkonen, missäs nyt mennäänkään.

En tiedä vaikuttaako clomit vai jotkut luontaistuotteet, mutta vitsi miten hienoa, jos ovis on nyt alkanut ottaa paikkaansa enemmän oikeaan suuntaan. Toki tämä voi olla ihan vaan sattumaa tai pelkästään väliaikaista, mutta nautitaan nyt kerran kun voidaan :D Sen verran kyllä pakko sanoa, että clomit on ihan selkeästi vaikuttanut mun limakalvoihin, koska kuivaa on ollut. Edes sitä perinteistä limatulppaa ei tullut tässä kierrossa ollenkaan vaan hädin tuskin jotain random valkkaria on valunut housuin asti. Sori yksityiskohdista. Ens kierrossa otan kyllä taas käyttööni Royal Geleen, koska sillä tulee mulle ihan mielettömät ovislimat, että petipuuhatkin alkaa maistumaan ihan eri tavalla :D

Tänäaamuna lämmöt oli laskenut sen verran, että veikkaan munasolun puhkeavan ihan näillä näppäimillä. Huomenna toivottavasti lämmöt kohoaa selkeästi oviksen merkiksi. Dpo 3 aloitan taas lugesteronin, jos se vaikka vähän auttais noita mun onnettomia limakalvoja pysymään kasassa vielä sinne dpo 14 asti. Ens kierrossa mennään varmaan sitten ihan pelkillä luontaistuotteilla, koska reissussa on inhottava käyttää lugea.

Mutta joo, tämmönen plääni tähän väliin. Mielenkiinnolla odottelen jo seuraavaa luomukiertoa, että millon se ovis mahtaa sillon ilmaantua :D

The plan is ....there's no plan

Lääkärini soitti eilen verikokeiden tuloksista ja kuten arvelinkin, mitään erikoista ei löytynyt. Hemoglobiinikin oli tosi hyvällä tasolla ja keliakiaakaan ei tarvitse pelätä. Kaikki on siis hyvin.

Valitettavasti hän ei voinut määrätä minulle letrozolia, koska ei ole sitä koskaan ennen kenellekkään hoitomuotona määrännyt. Hän konsultoi kyllä ensin hormoniasioiden asiantuntijaa ja koska clomifenistakaan ei tullut yhtään vastetta, ei tuostakaan välttämättä olisi apua minulle. Toki olen lukenut, että monelle letrot ovat auttaneet vaikkei clomeista olekkaan tullut vastetta, mutta hän ei nyt pysty auttamaan tässä asiassa enempää.

Hän kuitenkin painotti, että koska mulla tulee ovulaatio ihan normaalisti, vaikkakin vähän myöhemmin, niin spontaani raskaus on ihan täysin mahdollista. Ja todennäköistäkin. Toimintasuunnitelma on nyt sitten sellainen, että katsotaan tämä kevät, että miten lähtee rullaamaan vai lähteekö ollenkaan ja sitten kesällä katsotaan uusi suunnitelma. Jos kolmas keskenmeno tulee, niin sitten pääsen tutkimuksiin naistenklinikalle, mutta todennäköisesti nuo kaksi edeltävää keskenmenoa ovat menneet vain huonon tuurin piikkiin. Jos kolmatta raskautta ei kuulu, niin sitten varmaankin laitetaan lähete lapsettomuusklinikalle hedelmöityshoitoihin.

Mutta nyt mennään siis näillä eväin. Kuten jo edellisessä postauksessani kerroinkin, niin olen oikeastaan nyt ihan tyytyväinen vain normaalielämään ilman kauheata raskautumispakkomiellettä. Koitan saada vähän muutakin sisältöä elämääni :D

Toivottavasti ymmärrätte tilanteeni. Pieni breikki tekee nyt hyvää. Moni varmaan miettii, että olen jo tuhlannut liikaa aikaa jahkailuun ja että minun pitäisi jo varata aika lapsettomuusklinikalle, mutta etten menettäisi omaa mielenrauhaani tämän asian kanssa, niin käymme tämän tien omaan tahtiimme. Jutut täällä blogissa varmasti toistaa jo itseään, mutta toivottavasti joku vielä jaksaa pitää meille peukkuja kaikesta huolimatta ♥

Jos luoja suo, me saamme vielä oman pienen lapsen syliimme asti.

Niukkaa

Tänään on vasta kp 4 ja musta tuntuu, että menkat on jo ihan lopuillaan. Normaalisti mulla siis kestää menkat noin kuusi päivää, jos lasketaan ihan ensimmäisestä pisarasta viimeiseen pisaraan. Nyt huomasin, että ne perus hyytymät tuli jo heti ekana vuotopäivänä ja sen jälkeen onkin sitten alkanut jo hiipumaan. Kertooko tää nyt siitä, että mun limakalvot oli viime kierrossa jo ihan onnettomat? Vai voiko tämä olla vain sattumaa? Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin se ovista ennen tullut limatulppakin oli paljon niukempi kuin yleensä. Onko se yksi clomifen kierto vienyt multa mun limakalvot? :O

Nyt tuli siis pieni paniikki, että onko tässä kierrossa enää mitään toivoa, jos clomit tekee mun limakalvot ihan olemattomiksi, niin eihän siellä sitten ole edes yhtään tarttumapintaa pienelle hedelmälle tarttua. Jätin royal geleenkin tässä kierrossa ottamatta, etten vaan sotkis hormonitoimintaani yhtään enempää kuin mitä clomit jo tekevät. Greippimehusta ei oo ollu mitään apua mulle, joten nyt kaikki limakalvoja parantavat niksit ovat erittäin tervetulleita :)

Nyt ei auta kuin toivoa, että clomikuurin jälkeen tulee sellainen estrogeenispurtti, että tulee oikein extra mehevä ovulaatio ja extra mehevät limakalvot!

Olo on jo ihan toivoton...

P.S. Pientä pistelyä oikealla jo havaittu, joten olettaisin ovulaation tapahtuvan oikeassa munasarjassa. Ultrassa(kp 13) nähdään osuko aavistukset oikeaan :)

Dpo 4 ... vasta.

Tää kierto on ollut kyllä ihan superouto. Ensinnäkin ajattelin, että nyt on ihan superhormonit ja munikset, kun kerran oviskin tuli taas pitkästä aikaa ajoissa, mut sit ku oon mittaillu aamulämpöä, ni se ei nouse sitten millään. En tiedä sitten johtuuko se tästä uudesta urheiluharrastuksesta vai muuttuneesta unirytmistä, mut aamulämpö näyttää edelleenkin vaan 36.48. astetta. Ennen ovistakin se oli hikiseen alle 36:n eli 35.99 astetta. Sinänsä joo, noin puolen asteen nousu on kyllä jo tullut, mutta miten mulla on viime kierroissa pomppassu lämmöt heti oviksen jälkeen lähemmäs 36.7 asteen. Vaikea kuvitella, että tää olis muka ovuloimaton kierto. Noh ei auta kuin seurailla.

Toinen juttu minkä huomasin eilen treenatessani, että boobsit on jo nyt kuin kaks puupalikkaa. Ei kauheesti kärsi maata mahalleen, kun painaa niin pirusti. Masussakin on ollut nyt oviksen jälkeen ihan outoja tuntemuksia. Ensinnäkin ihan kauhee turvotus kokoajan (turha ihailla kehittyviä vatsalihaksia peilistä, koska pömppis) ja sit sellainen ärsyttävä menkkamainen paine vähän väliä. Siis eihän sieltä nyt vielä voi menkat alkaa kun mennään vasta dpo 4:ssä.

Hieman outo kierto siis taas. Jännityksellä jo odotan tulevaa clomikiertoa. Ne ah niin ihanan kauheat kuumat aallot mitkä sieltä vielä iskee :D Enää pari viikkoo.

Loppuvuosi

Aamulla heräsin taas hiestä märkänä ja aamulämpö vaan jatkaa laskuaan. Tänään se oli enää 36.38 astetta. Tietääpähän, että estrogeeni on taas palannut jäähdyttelemään kroppaa.

Tänään on kp 2 ja pahimmat menkkakrampit on jo takana päin. Vuoto on ollut tässä kierrossa huomattavasti vähäisempää kuin edellisessä kierrossa, mikä on siis vaan hyvä, koska se edellinen tulva oli ihan selkeästi vielä keskenmenon jäämistöjä. Nyt alkaa vaikuttaa enemmän siltä, että kroppa on palautunut keskenmenosta pikkuhiljaa ennalleen ja voi taas alkaa enemmän luottavaisin mielin haaveilemaan uudesta plussasta :)

Tämä kierto menee nyt ihan "luomuna" lomaillessa. En aio ottaa tähän kiertoon vielä clomeja, koska sen vasteultran kohdistaminen oikealle kierron päivälle tulisi liian hankalaksi. Lisäksi en uskalla ottaa mitään ylimääräisiä lääkkeitä vielä näiden kahden antibiootin lisäksi. Tuntuu jo tarpeeks ärsyttävälle nappailla kolme kertaa päivässä kahta eri lääkettä, joita siis ei voi ottaa edes samaan aikaan. Kauheeta aikatauluttamistahan tämä nyt on, mutta onneksi viikon päästä se on jo ohi. On sitten mukavampi aloittaa uusi vuosi 2017 puhtaalta pöydältä.

Se, että kuinka "luomusti" tämä kierto mennää, niin en ole vielä päättänyt. Riippuen menoista ja tuntemuksista, että jaksanko kaivaa ovistestit esiin joka päivä, on vielä vähän auki. Jos tikutan oviksen, niin todennäköisesti otan loppukiertoon käyttöön myös luget, mutta jos en tikuta ovista, niin luomuna mennään loppukiertokin. Sen tietää sitten myöhemmin, että mikä fiilis tässä kierrossa :D

Postaustahti tulee siis varmasti loppuvuodeksi vähän hiljenemään, mutta vuoden vaihteen jälkeen tulen varmasti taas raportoimaan kaiken tänne :D Varsinkin tulevasta tuplaclomikierrosta, jota jo jännityksellä kovasti odotan. Toivottavasti se viimeistään toisin meille se kauan toivotun vauvan syliin asti.

Nyt ei muuta kuin oikein mukavaa joulun odotusta! Palaillaan taas!

Soittoaika

Huomasin eilen tutkiskellessani hieman valkovuodon koostumusta, että se oli hieman punertavaa. Mitään ei siis pyyhkiessä huomaa, mutta kun tutkin vähän syvemmältä, niin valkovuodon joukossa oli selkeästi hitunen verta. Veikkaan, että tämä johtuu näistä suurista hormonimuutoksista, mutta pieni pelko iski persiiseen, että toivottavasti tiputtelu ei taas pitkän tauon jälkeen ala vaivaamaan. Noh onneksi voin tankata lugesteronia sitten kunhan se ovis sieltä joskus saapuu...jos saapuu.

Eilen luottogyneni soitti minulle ja puhuimme hieman tuosta perjantaisesta vasteultrasta. Hän kyseli ensin, että onko minulla ollut mitään oireita ja, että onko tarvetta katkaista kiertoa esimerkiksi teroluteilla. Kerroin uskovani oviksen tulevan vielä tällä viikolla, joten odotetaan ihan spontaania vuotoa(ei siis käynnistetä menkkoja etukäteen). Hän antoi luvan nostaa Clomifen annosta 100mg:aan (vaatii toki taas uuden seurantaultran) ja sain vielä loppukierron tueksi lisää Lugesteronia. Olen siitä erittäin tyytyväinen, koska jo pelkkä keltarauhashormoni on todistetusti ollut meille suureksi avuksi. Kyselin vielä siitä "tilkkasesta nesteestä vatsaontelossa", mutta hän tokaisi, ettei se välttämättä tarkoita mitään. En siis huolestu siitä sen enempää.

Lämmöt on ollut nyt jo parina aamuna 35.9-36.0 asteen tietämillä, joten uskoisin oviksen lähestyvän. Kuumia aaltojakaan ei enää ole ollut, mikä on toisaalta ihan mukavaa. Ainakin estrogeeni on taas palautunut tähän kroppaan. Leukaan on alkanut ilmestyä pieniä näppyjä, mikä viittaisi myös tulevaan ovikseen. Testit näyttää vielä ihan selkeätä negaa, mutta vielähän tässä on pari päivää aiempien laskelmieni mukaan jäljellä. Musta on hauska miettiä ja laskeskella minkä kokoinen munasolu siellä on minäkin päivänä. Tänään se vois olla parhaimmillaan jo jotain 15 mm eli kolmen-neljän päivän päästä se vois puhjeta :D Jännä nähdä miten käy vai jäänkö vaan rannalle ruikuttamaan, kun ovisplussaa ei tulekkaan. Haha.

Yhyy, huomenna koittaa viisurin leikkaus-päivä. Ehkä sillä keskenmenolla olikin joku tarkoitus ja se oli tuo huominen operaatio. Ties vaikka ilman tätä leikkausta kokisin kauhean tulehduksen ja kärsisin hirveistä kivuista, jos olisin yhä raskaana. Kuka tietää. Tutkimattomia ovat kohtalon tiet :D

Hormoneja hormoneja

Tänään on dpo 6 ja selkeä "estrogen rush" on päällänsä. Aamulämpö oli pudonnut 36.48, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin lämmöt nousee pian taas huippuunsa. Katotaan miten käy.

Muita ärsyttäviä hormonioireita on myös lisääntynyt näppyjen määrä. Pääasiassa siis leuan alueelle on tullut monta pientä inhottavaa näppyä, mutta nyt myös olkapäihin! Muistan, että mulla on joskus aiemminkin käynyt samalla tavalla, että ensin leukaan ja sitten selkään ja olkapäihin. Mä en vaan kuollaksenikaan muista mihin se viimeksi liittyi. Ettei vaan olis ollut sillon, kun ensi kertaa plussa ilmestyi r-testiin! Vitsi kun en muista. Olen koittanut lukea taas omia vanhoja tekstejäni, mutta en ole tainnut kirjoitella oireistani kovinkaan tarkkaan tuolloin. Olihan siinä kaikenlaista häähässäkkää päällänsä sillon, niin ei ole tullut pahemmin kirjoteltua kaikkia pikkuoireita.

No joo, mutta en nyt herättele liikaa toivoa. Jännätään nyt ekaks sitä, että onko luteaalivaihe edes nuo ihanteelliset 14 päivää vai meneekö kenties Lugejen takia ihan överipitkäksi. En tiedä niin. Aina oppii jotain uutta :D

Think positive!