Lapsettomuuden arvet

Eilen iski taas ihan hirveä ahdistus olo, kun bongasin facebookista erään epäsuoran vauvauutisen.

Kyseessä oli se sama henkilö, josta olen aiemmin kirjoitellut TÄÄLLÄ. Tämä kyseinen henkilö avautui siis noin vuosi sitten minulle siitä, kuinka "hän nyt tietää miltä lapsettomuus tuntuu" neljän kuukauden yrittämisen jälkeen ja hän siis yritti saada alulle neljättä lastaan. Ei ensimmäistä, eikä edes toista, VAAN NELJÄTTÄ. Vähän tuon keskustelun jälkeen hän hankki pahimpaan vauvakuumeeseensa koiranpennun.

No joka tapauksessa. Nyt hän siis esitteli ylhäältä päin kuvattuna pyöristynyttä vauvamahaansa facebookissa ja jos ei kukaan siitä vielä tajunnut, niin seuraavaksi hän ilmoitti olevansa "pyörimässä pallonsa kanssa" kauppakeskuksessa. Aika selvä viesti minusta. Eikä muuten loppujen lopuksi tainnut kertyä yritystä edes kokonaista vuottakaan, ainakaan sen mahan koosta päätellen.

Voin sanoa näin kolmen vuoden lapsettomuuden kokeneena, että mulla ei ole minkäänlaista halua julkaista raskautta yhtään missään sosiaalisessa mediassa. Ei ainakaan ennen, kuin oon virallisesti äitiyslomalla. Mun keskenmenon pelko on edelleen niin vallitsevana läsnä, etten halua edes kuvitella miten maihin menisin jos ihan kaikki mun puolitututkin sais tietää meiän menetyksestä. Siis mä en vaan kestäis sitä enää.

Mua ahdistaa, että miks joku tollanen epätasapainoinen henkilö, joka on elänyt koko elämänsä sosiaaliturvatuilla ja elää jatkuvasti veloissa ja huonossa parisuhteessa, niin miksi hän on ansainnut enemmän olla vanhempi kuin me, jotka teemme kaikkemme taataksemme meidän pikkuiselle turvallisen ja vakaan kodin. Miksi niin moni narkkari tai alkoholistikin tulee vahingossa raskaaksi, kun jotkut tekevät kaikkensa saadakseen toivotun ihmislapsen alulle.

Toivottavasti mä nyt en taas loukannut ketään. Mulla ei ole mitään suurperheitä vastaan, mutta mä vaan toivoisin, ettei niitä lapsia tehtäis vaan itsekkäistä syistä, vaan ihan oikeasti ajateltais myös sen tulevaisuutta. Onko oikeasti varaa kasvattaa hyvä ihminen, jolla on turvallinen ja vakaa koti, eikä tarvitse muuttaa toiselle paikkakunnalle aina, kun ei yhtäkkiä olekkaan varaa vuokraan.

Anteeksi avautuminen. Tiedän, että olen päässyt ns. helpommalla nyt näin luomuraskauden alettua, mutta toisaalta vieläkään en voi sanoa päässeni maaliin asti. Matka on vielä kesken ja ehkä joskus vielä joudunkin niihin rankempiin lapsettomuushoitoihin, mutta nyt eletään päivä kerrallaan ja toivotaan, että kaikki saisivat lopulta onnellisesti kauan toivotun lapsensa syliin asti, one way or the other ♥

Ajatuksia

Vaikka kuinka yritän olla yrittämättä, niin aina tulee jostain joku vauvauutinen ja mietin vaan, että miten voisin yrittää kovemmin :D Kuis perseestä! Anteeksi karkea kielenkäyttöni, mutta kun ärsyttää. Selailin taas Instagramia, kun ruutuun lävähti erään entisen joukkuetoverini siskon laittama kuva pienestä vauvasta ja saatetekstinä jotain tyyliin "ylpeä täti" tjms. Ja tämä tuore äiti oli tietysti taas sellainen henkilö, joka aikoinaan oli se luokan suosituin ja kaunein ja enemmänkin sellainen kova illanviettäjä-tyyppi. Oonko mä tosiaan kärsinyt lapsettomuudesta jo niin kauan, että kaikki nämä epätodennäköisimmätkin tapaukset jo lisääntyy ennen meikäläistä. Ei perse, kuinka katkera voinkaan olla. Mrrhh....

Ja miten musta tuntuu, että kaikissa blogeissa ja foorumeissakin eletään aina vaan jännittävää loppukiertoa ja mä vaan täällä edelleen odottelen ovista saapuvaksi, jos se nyt ylipäätään suvaitsee saapua. Tällä hetkellä mä vaan vihaan mun kroppaani aivan älyttömän paljon.

Huomasin muuten jännän huomion. Nimittäin nyt kun en ole käyttänyt ollenkaan tässä kierrossa GR:ää, niin aamulämpö on pysynyt pelottavan tasaisena. Viime kierrossa lämmöt sahasivat ylös-alas, mutta nyt on ollut jo useampana aamuna sama 35.89 astetta. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mut jotenkin tuntuu, ettei mun kropassa tapahdu taas yhtikäs mitään. Vaikkakin kyllä nyt on muutamana päivänä tuntunut pistävää kipua molemmissa muniksissa. Sekä oikealla, että vasemmalla. Limat on edennyt siihen "sotku-vaiheeseen" eli siihen missä pikkarit on heti ihan valkovuototuhrussa. Anteeksi taas ällöttävä mielikuva, mutta kyllähän te nyt naisena tiedätte nää jutut :D Muutaman päivän päästä valkovuodon pitäisi alkaa jo notkistumaan ja oviksen saapuessa olis odotettavissa taas kunnon kirkasta limaa. Saas nähdä tuleeko mitään limoja, kun ei ole GR käytössä.

Nyt tuli taas tämmöinen kunnon valituspostaus, mutta näitäkin päiviä aina välillä on.

Enää kaksi työpäivää lomaan, jipii!!

P.S. Näin viime yönä unta, että Sanna oli kolmannella kuulla raskaana ja heille oli tulossa jo kolmas lapsi. Ei ihme, että vituttaa :D Salee se oli enneuni.

"Ystävällinen" kuuntelija

Menkat on nyt lusittu ja ei muuta kun uuteen kiertoon ja yrityskertaan numero...en enää edes jaksa laskea. Mitään uusia jippoja en tähän kiertoon ole vielä keksinyt. Ilmeisesti LH-kohomien seuraaminenkaan ei tuota muuta kuin pettymyksiä. Ainoa poikkeus tässä kierrossa on se, että tahdon saada jo jotain vastauksia. Eli menen siis tutkimuksiin. On kai sekin jo jotain. Aika on varattu lauantaille yksityiselle, että sitä sitten tässä paniikissa odotellessa.

Perjantaina Tiina tuli meille käymään pikkuisen puolivuotiaansa kanssa. Olipas ihana nähdä miten tuo ihana tytöntyllerö on kasvanut ja miten ei yhtään pelännyt meiän koiria. Naureskeli vain innoissaan, kun meiän toinen karvaturri yritti äänekkäästi komennella :D Oli myös hassua nähdä miten hyvin meiän koirat tuli toimeen tuollaisen vielä pienen vauvan kanssa. Siinä kun pitelin tyttöä sylissäni, niin toinen meiän haukuista tuli vaan viereen möllöttämään ja välillä nuuskutteli tytön pikkuisia varpuleita. Voih.

Vuodesta 2016 on ilmeisesti taas tulossa oikea kunnon vauvavuosi. Raskausuutisia satelee joka suunnasta ja Tiinakin tokaisi miehellään olevan taas vauvakuume. On se kiva kun toiset voi oikeasti suunnitella millon tulevat raskaaksi ja sitten jotkut taas joutuvat suunnittelemaan, että miten tulisivat raskaaksi. Äsh turhauttavaa.

Eveliina taas painii mielessään ajatuksella pitääkkö lapsi vai eikö pitää. Ilmeisesti jos hänen miehensä ostaa hänelle sormuksen, niin sitten hän voi suostua pitämään sen, mutta muuten ei. Ymmärrän kyllä miksi tämä hänen kohtalonsa tuntuu niin vaikealta. Vastahan he olivat kuukausi sitten miltei eroamassa. Nyt jos hänen miehensä tajuaa kosia, niin häitä vietetään jo tänä talvena.

Siis vaikka ehkä just ja just pääsen yli ajatuksesta, että juuri hän saa lapsen ennen minua, niin sitten hän vielä vie kaiken huomion menemällä naimisiin! Okei okei, en tykkää itse olla huomion keskipisteenä, mutta olisin silti ihan pikkasen halunnut leijua meidän tulevalla hääpäivällä, mutta nyt tuntuu, että se jää ihan heidän onnensa varjoon.

Kuinka kateellinen voikaan ihminen olla :D Tunnen oloni ihan hirveäksi. Kyyninen vanha akka...