Takaisin töihin!

Huh viime kerrasta on taas vierähtänyt tovi. En oikein tiedä mistä kirjoittaisin tai edes mistä aloittaisin.

Vauvakuume on alkanut nostamaan taas ihan huolella päätään. En oikein tiedä miten siihen suhtautuisin. Tavallaan haluaisin jo niin kovasti aloittaa vauvantekoprojekti vol 2:sen, mutta toisaalta muistot menneistä yritysvuosista saa vauvakuumeeni laantumaan lähes mitättömiksi. Kerroin viimein ystävilleni meidän menneestä yritystaipaleesta ja sain paljon pahoitteluja osakseni. Aavistuksia lapsettomuusongelmista olikin jo hieman herännyt ystävieni mieliin, mutta heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että minkälaista keskenmenohelvettiä me olemme saaneet kokea heidän huomaamattaan. Oli kuitenkin ihana kuulla miten onnellisia he olivat aikoinaan kuullessaan meidän vauvauutiset. Kuulemma meidän vauvauutiset toivat melkein suuremmat tunteet esiin kuin heidän oma raskautensa, haha. Melkein.

Ollaan jo kovasti puhuttu pikkuveljestä(päätettiin jo, että sekin on poika :D) mieheni kanssa ja sovittiin luopuvamme ehkäisystä heti, kun kortsupakkauksen viimeinen kumi on käytetty, haha. Siinä voipi mennä hetki. Lapsiperhearki ei ole sitä kaikkein kiihkeintä aikaa makuuhuoneen puolella. Asiaa ei auta yhtään se, että olen juuri palannut takaisin töihin ja aloittanut pientä juoksuharrastustakin. Elämä on nykyään pelkkää aikataulujen kanssa taistelemista, eikä asiaa ainakaan helpota edelleen kotimme valloittanut kylppäriremontti. Jep, se on edelleen kesken. Jo kohta neljättä kuukautta.

Tänä kesänä olen alkanut löytämään taas pitkästä aikaa enemmän oman itseni. Imetyskin loppui mukavasti lapsentahtisesti kokonaan ja ehkä sen ansiosta kiertonikin on alkanut löytää rytminsä. Tuntuu, että kroppani on ehkä tasaisemmassa kierrossa, kuin ennen raskautta. Menkkakivut ovat kadonneet kokonaan ja kierto on aika tarkka 34 päivää, mitä se on joskus aikoinaankin ollut. Saa nähdä alkaako työstressi heittämään kiertoa taas miten sattuu, mutta toistaiseksi se on jo tosi hyvä.

Kesällä on tullut mökkeiltyä paljon ja käytyä niin keikoilla, kuin festareillakin. Pikkumieskin oli ensimmäistä kertaa yökylässä, jopa kaksi yötä putkeen. Toki isovanhemmat tulivat meille hoitamaan pikkuista, mutta kuitenkin. Heillä oli mennyt kuulemma ihan tosi hyvin ja lapsikin oli tykännyt kovasti viettää aikaa mummin ja papan kanssa. Onni on hyvät tukiverkostot ♥

Pikkujäbä on kehittynyt taas ihan hirmuisesti. Uusia sanoja opetellaan jo kovasti. Eilen illalla hän tapaili sanaa auto ja ei sitten meinannutkaan saada enää unta, kun niin kauheasti olis tehnyt mieli vielä jatkaa höpöttelyä. Tähän mennessä sanoja on kertynyt jo mm. ei, joo, aijaa, kakka, pappa, äiti, auta, vettä ja tutti. Eli ne tärkeimmät :D haha. Ja voi luoja, miten paljon noin pieni ihminen jo ymmärtää. Hän tykkää auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä ja vie roskia roskikseen. Tykkää lajitella pyykkejä oikean värisiin kasoihin ja pyytää päästä potalle. Ja jäbällä on ikää vasta 1 vuosi ja 4 kuukautta. Hän on vaan niin super reipas ♥

Voih, ja taas tuli kauhea ikävä pikkuistani. Menee varmasti vielä hetki ennen kuin totun tähän työelämään.

Mukavaa maanantaita kaikille!

Uuden vuoden kuulumiset

Hiio hoi, pitkästä aikaa. Tännehän on eksynyt pari uutta lukijaakin. Olen ihan otettu. Pahoittelen taas näin alkuun, kun en ole ehtinyt edes konettani avaamaan ties miten pitkään aikaan, sillä äidin oma aika tuntuu olevan kortilla ihan koko ajan. No mutta yritetään nyt ottaa vähän kiinni pienten kuulumisten merkeissä.

Meillä menee tällä hetkellä ihan tosi hyvin. Pientä ysikuisen kiukuttelua meinas vähän olla, mutta se meni viikossa-parissa ohi. Se meinasi siis huonosti nukuttuja öitä ja muutenkin vähän sellaista yleiskiukuttelua. Ei mitään kovin erikoista kuitenkaan.

Kahdeksankuukautisneuvolassa huomattiin pientä kasvun hidastumista, minkä takia meillä oli sitten tänään aika painokontrolliin lääkärikäynnin ohella. Kasvu on onneksi lähtenyt taas tasaantumaan, mutta sitä seuraillaan vielä. Tässä vielä jätkän strategiset mitat tällä hetkellä:

Ikä: 9 kk 16 pv

Paino: 8550g

Pituus: 71,5 cm

Kasvukäyrä menee hieman alle keskikäyrän, mutta suunta on onneksi taas ylöspäin. Lääkärikäynnillä oli myös kaikki tuttuun tapaan hyvässä kunnossa.

Jätkä on kehittynyt ihan hirmuista vauhtia ja tuntuu kuin meillä asuisi jo pieni taapero. Seisomaan noustiin jo kahdeksan kuukauden ikäisenä ja nyt mennään jo kovaa vauhtia tukea pitkin kävellen. Joululahjaksi saatu taaperokärry onkin ollut jo kovassa käytössä, kun jätkä huristelee sen kanssa pitkin kotimme pitkiä käytäviä. 

Joulu ja uusi vuosi meni myös tosi mukavasti pienestä köhästä huolimatta. Aattoa vietettiin mummin ja papan luona, joulupäivä vietettiin mummolassa ja ukkilassa ja Tapaninpäivä vietettiin isomummolassa. Paljon nähtiin taas sukulaisia ja lahjojakin saatiin isot kasat. Vielä ei lahjat kauheasti kiinnostanut, mutta lahjanauhat oli ihan jäbän lempparijuttu :D Uutta vuotta vietettiin tällä kertaa ihan vain kotona, koska olin itse sillon niin kauheassa räkätaudissa, etten jaksanut lähteä mihinkään muita tartuttamaan. Vaikkakin tuntu, että tuohon aikaan oli vähintään kaikki vähän jossain pienessä flunssassa. Poitsu ihasteli raketteja keittiön ikkunasta, mutta ei kuitenkaan jaksanut valvoa puoleen yöhön asti vain sammui normaaliin aikaan yöunille. Tuo meiän jätkä nukkuu kyllä niin super sikeesti, ettei edes keskiyön pahin pauke häntä herättänyt.

Hampaita tehdään taas kovaa vauhtia. Kolmas alahammas ilmestyi siinä noin seitsemän kuukauden iässä ja ylähampaita tehdään edelleen. Yhdessä vaiheessa yläikenet oli jo niin turvonneet ja kipeät, että olin jo satavarma niiden puhkeavan jo ennen vuoden vaihdetta, mutta ei vielä sittenkään. Toinen ylähammas jo kovasti kuultaa ikenen läpi, mutta millon lie puhkeaa, sitä ei moni tiedä. Kuolaa ainakin puskee taas niin hirveästi, että kaulaliinat on jatkuvasti ihan läpimärkinä ja tuttia tykätään repiä ikenillä ja kaikki muukin on pakko tunkea heti suuhun.

Uusia tavujakin tavaillaan kovasti. "Mämmä mämmä" ja "tutta tutta" on nyt viimeisimpiä hokemia. "Tutti" taitaakin olla meidän lapsen ensimmäinen sana, sillä heti kun tutin ottaa suusta pois, niin kädet hapuilevat heti tuttia takaisin ja suusta kuuluu sanat "tutta tutta".

Jätkälle on kehittynyt myös ihan mieletön huumorintaju :D Joka päivä saadaan mieheni kanssa naureskella lapsemme kujeiluille. Yksikin päivä mieheni leikki poitsun kanssa "piilosta" eli hän juoksi kulman taakse piiloon, jätkä konttasi perässä ja kun isi löytyi, niin jätkä lähti hirmuista vauhtia karkuun samaan aikaan naureskellen. Lelujakin tykätään nyt ojennella kaikille ja samalla harjoitellaan sanomaan "kiitos" ja "ole hyvä". Niistä se ei toki vielä mitään ymmärrä, mutta antaminen ja vastaan ottaminen on jo pojan mielestä hirmu hauskaa.

Edelleen tuntuu toimivan tokaisu "joka viikko opitaan jotain uutta", kun jäbä kehittyy niin hurjaa vauhtia. Kauankohan menee, että jäbä lähtee yhtäkkiä kävelemään. Iiik apua, jännittää ajatuskin.

Ou nou, nyt kuuluu pientä örinää hälyttimestä. On siis aika hakea lapsi parvekkeelta nukkumasta (btw, nukkuu muuten ihan törkeen hyvin ulkona, suosittelen kaikille). Palataan taas pikimiten ainakin reissupostauksen kera ja haluan ainakin kertoa vähän omia kokemuksiani meiän vaunuista.

Palaillaan!

P.S. Kauhee, kun tuntuu, etten osaa enää kirjottaa :D:D:D

12. raskausviikon oireet

Jos joku erehtyy luulemaan, että nuo ei niin ihanat raskausoireet alkais pikkuhiljaa helpottamaan tuossa ns. ensimmäisen kolmanneksen loppupuolella, niin olet väärässä! Kaikki oppaat tuntuu sanovan vain samaa virttä, että pahoinvointi alkaa helpottamaan jo rv 10 jälkeen, mutta ei, mulla se on nyt vain pahentunut.

Ajattelin vähän rustailla ylös oireita, joita 12. raskausviikko toi mukanaan.
♦ Tiistaina (eli 11+0) huomasin, että pahoinvointi on voimistunut ja huimaus lisääntynyt. Olo on nyt jatkuvasti kertakaikkisen tukala.
♦ Aineenvaihdunta on taas hidastunut eli turvotus is back, mikä tietysti aiheuttaa myös närästystä ja entistä tukalampaa oloa. Mieskin on masua hipelöidessään todennut, että "hitsi, sä olet ihan pinkeenä" :D
♦ Aah ihanat hormonit ne taas kukkii naamalla. En ole syönyt herkkuja ainakaan viikkoon, joten herkkunäpyistä ei ainakaan ole kyse. Lisäksi minifinnejä on ilmaantunut taas suuri röykkiö rintakehään, selkään ja olkapäihinkin.
♦ Jatkuva pissahätä on taas täällä. Olen saanut nyt taas pitkästä aikaa heräillä öisinkin vessaan.
♦ Väsymys on jotain aivan kamalaa. Oon nyt joutunut nukkumaan varmaan joka päivä pienet päikkärit ja silti väsyttää. Meinasin eilen nukahtaa töissäkin työpöydälleni, koska ei vaan jaksa.
♦ Tänään (11+2) on taas tuntunut enemmän vihlaisuja kohdun seutuvilla, joten kai siellä vielä joku kasvaa.

Anteeksi jos kuulostan siltä, että vaan valitan. Olen tietysti äärimmäisen onnellinen siitä, että saan yhä olla raskaana, mutta kaikella on tietysti hintansa. Ja vaikka kuinka paljon lukisi raskausoireista ja muista etukäteen, niin eihän sitä tosissaan voi tietää ennen kuin sen itse kokee. Mä tiedän, että mä olen itse aina ihan kuin pikku lapsi kun olen kipeä. Olen siis todella avuton tapaus :D Onneksi mulla on maailman ihanin mies, joka on pitänyt musta huolta ja tekee mulle aina välipalaa ja eväitä töihin, kun vain pyydän. Oon seuraillut Teen Mom-tv-sarjoja jo pidempäänkin ja mä en osaa edes kuvitella, miten ne on jaksanu, kun ne nuoret miehet on aina enemmän tai vähemmän lusmuja. Okei, ehkä nuorena on vielä virtaa enemmän, mutta kuitenkin. Raskaus on ihan selkeästi kahden ihmisen homma. Rispektit kaikille yh-äideille!

Toivottavasti en nyt vaan loukannut ketään. Oon vaan niin avuton ja sekaisin päästäni tän kaiken keskellä. Kaikki on mulle vaan niin uutta.

Mua on alkanut nyt stressaamaan tuleva viikonloppu ja ne rapujuhlat. Miten mä kestän? Pitää varmaan paljastaa vaan heti kaikille, että voin olla taas vapaasti avuton oma itteni :D Okei sori, mä oon ihan kauhee.

Enää 8 päivää ultraan, huiii!

P.S. Laitoin tänään taas farkut, mikä oli näköjään virhe. Oli pakko avata nappi ja laittaa siihen ponnari. Voi jehna tätä turvotusta ja nyt on vasta aamu.

Äiti- ja lapsitäyteinen viikonloppu

Oltiin lauantaina ystäväni luona katsomassa leffaa ja pelailemassa ja ennen kaikkea moikkaamassa kummityttöäni. Kummityttöni on jo kohta 10 kuukauden ikäinen söpöläinen. En ole koskaan ollut hyvä lasten kanssa, koska en ole juurikaan joutunut olemaan tekemisissä ihan pienten lasten kanssa, mutta jotenkin meillä vaan synkkaa kummityttöni kanssa. Uskalsin jopa ensimmäistä kertaa kysyä, että saanko ottaa kummitytön syliini, kun olen sitä vähän arastellut. Ystäväni ei ole koskaan halunnut väkisin tuputtaa tyttöä kenenkään syliin, koska kaikki eivät siitä välttämättä pidä, mutta minun tapauksessani pitää vähän tuputtaa, että uskallan tehdä mitään. Olin itsestäni erittäin ylpeä ja ystävänikin yllättyi kuinka hyvin tyttö viihtyi sylissäni.

Pikkiriikkinen maistiainen äitiydestä ja olen jo ihan myyty. Miksen voisi olla jo raskaana?

Sunnuntaina käytiin katsomassa Tiinan ja Jannen vastasyntynyttä vauvaa. Tyttö syntyi kuin syntyikin viime keskiviikkona, mutta synnytys oli ollut sitäkin rankempi ja olihan se jo mennytkin kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Pienokainen oli kuitenkin täysin terve ja äitikin toipuu pikkuhiljaa. Tiina ei pelännyt "tuputtaa" vauvaa toisten syliin ja aiemmasta rohkaistuneena otinkin tuon pikkuruisen nyytin hellään hoivaani. Voi kuinka pieni ja kevyt voi toinen vielä olla. Kuitenkin niin eläväinen ja täynnä erilaisia ilmeitä. Voisi viettää kokonaisen päivän vaan tuijotellessani pikkuvauvojen ilmeitä. Ne on niin viihdyttäviä :)

Käytiin me sitten äitienpäivän kunniaksi vielä meidän molempien äitienkin luona. Kerroimme ystävämme saaneen lapsen ja eiköhän sieltä alkanut sitten tulla tarinoita omista synnytyskokemuksista. Vaikka ehkä hieman järkytyinkin Tiinan kerrottua rankasta synnytyksestään, niin haluaisin silti niin kovasti kokea sen myös itse. Kuinka ylpeä sitä sitten voikaan olla, kun on saattanut maailmaan pienen ihmeen.

Toivottavasti meidän vuoro olisi pian. Kevätkin alkaa näyttää jo valoisammalta....