Keskustelua vauvantekohommista

Tänä aamuna oli taas ihan pakko tehdä raskaustesti, vaikka tiesin että on liian aikaista. Testi näytti negatiivista. En ollut lainkaan yllättynyt. Olin jopa hieman helpottunut, kun asiat sujuvat normaalisti. Tiedän mitä tehdä. Nyt vain odottelen sitä ensimmäistä punaista tippaa paperissa...

Tavattiin eilen taas pitkästä aikaa kaikkia kaveripariskuntiamme tästä meidän pienestä piiristämme, josta olenkin kertonut aiemmin. Vietettiin mukavaa aurinkoista päivää rennooissa merkeissä grillaten ja rupatellen. Siinä sitten pojat lähtivät pelaamaan lentopalloa ja me tytöt jäätiin keskenämme keskustelemaan. Ja eikös ne aiheet taas lopulta päätyneet vauvoihin.

Silja avautui viimein huolistaan vauvantekohommiin liittyen. Kerroinhan jo aiemmin, että Silja ja Eero menivät ystävänpäivänä naimisiin ja luopuivat heti hääyönään ehkäisystä. No niinhän se yleensä menee, mutta nyt siitä on kulunut jo reilu nelisen kuukautta, eikä heillä(kään) ole vielä tärpännyt. Silja on kova stressaamaan asioista ja kun asiat eivät mene niinkuin on suunniteltu, niin kroppa alkaa pettää. Silja kertoi, että häneltä voi uupua menkat jopa puoleksi vuodeksi, kun stressi on liian kova. Voi kuinka olisinkaan halunnut yhtyä tuohon keskusteluun, mutta en halunnut paljastaa meidän yrittävän raskautumista ja että meillä tulee kohta jo vuosi täyteen. Toisaalta se ei välttämättä olisi lohduttanut häntä yhtään. Sen sijaan Sanna lohdutteli, että hänelläkin onnistu vasta kuudennella kierrolla ja Tiinalla, no Tiinallahan tärppäsi melkeinpä heti ensimmäisestä kierrosta. Olisiko ollut jopa hääyönä. Sanna kertoi myös itse olleen kovin hysteerinen esikoistaan yrittäessään. Kaikki kikat oli otettu käyttöön. Ovulaatiotesti oli tehty, foolihapot oli otettu ja greippimehut juotu :D

Mutta oli kuitenkin mukava kuulla, että nämä vauvantekohommat askarruttavat myös muita naisia, kun tuntuu, että monet tulevat raskaaksi ihan tuosta noin vain ja yleensä jopa "vahingossa". Sanna kertoi myös ystävästään, joka oli yrittänyt miehensä kanssa lasta vuoden ja he olivat menneet tutkimuksiin ja heti kun he olivat menneet sinne, niin hän olikin tullut raskaaksi.

Ihminen on niin outo mekanismi, että tällaisetkin asiat voivat olla ihan vaan korvien välistä kiinni. Luontoäiti pistää kropan pauselle, jos se ei ole juuri silloin sopivassa tilassa kasvattamaan pientä uutta elämää.

Kun vaan osais itsekkin olla ottamatta stressiä asiasta...

Lomalla

Ah mulla alkoi viimein kauan odotettu kesäloma. Loma alkoi mukavasti juhlilla ja nyt en edes tarkoita Juhannusta. Nimittäin perjantaina oltiin Tiinan ja Jannen tytön ristiäisissä. Juhlat olivat mukavan pienimuotoiset. Paikalle oli tullut vanhemmat, isovanhemmat ja sisaret ja kummit. Ja tietysti me. Kummeja meistä ei tullut, mutta en toisaalta odottanutkaan tulevan. Paikalla oli tietysti myös tuoreen kummisedän vaimo ja 10 kuukauden ikäinen tyttövauva. Tosin eihän sitä enää voinut vauvaksi kutsua, kun se jo melkein kipitteli kahdella jalalla ympäri huushollia :)

Hetken tuli taas mieleen, että voi kun meilläkin olisi oma pikku napero. Ja voi hurja miten nopeasti ne kasvavatkaan. Sitten joskus kun meidän hetki koittaa, niin kavereiden lapset on jo niin hurjan isoja ja meneviä. Varmaan puhuvatkin jo siinä vaiheessa. Ei sais taas verrata itseään muihin, mut minkäs teet. Väkisinkin se käy mielessä. Olis jo niin kiva nähdä miltä meidän jälkeläinen näyttäisi ja kuulostaisi. Sitä päivää odotellessa.

Mutta muuten meillä menee kyllä tosi mukavasti. Ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä ja meillä on todella hauskaa yhdessä. Käytiin mökilläkin jo ja ah sitä rauhaa kun katselee saunan ikkunasta järvelle. Grillailtiin myös yhdessä ruokaa ja eräjormailtiin metsässä. Nyt rentoudutaan kotona, eikä ole kiire mihinkään. Nautitaan hetkestä.

Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille! Rentoutukaa!

Hailakkaa

Aloitin taas viime viikon torstaina tikkuun pissimisen, eli siis ovulaatiotestien käytön. Nyt maanantaina näkyi taas hailakka testiviiva ja seuraavana päivänä se oli kokonaan kadonnut. Olettaisin, että tuo oli taas se LH huippu, mutta miksi niin hailakka? Viime kierrossa oli myös hailakka viiva ja se oli kuin olikin juuri se LH-huippu, joten ehkä uskallan nytkin luottaa siihen hailakkaan viivaan. Mutta miksi sitten pari kiertoa sitten se viiva oli ihan selkeästi tummempi? Kertookohan se nyt jotain...

No mutta jos ajatellaa positiivisesti, niin menkat pitäisi siis alkaa parin viikon päästä maanantaina eli pahimmat kramppipäivät ehtii olla ennen reissuun lähtöä. Huh. Tosin onhan tuo peittokin viime aikoina heilunut vähän enemmän, niin ei sitä tiedä jos vaikka....

Nojaa en jaksa uskoa, että just nyt tärppäis. Mut ainahan sitä saa toivoa, eikö?

Mikä on muuten se ratkaiseva hetki mikä saa ihmiset hakeutumaan lapsettomuusklinikalle? Miten esimerkiksi miehelle kannattaa alkaa vihjailemaan, että pitäiskös käydä tutkituttamassa?

Argh...Pitääkö just mun olla se ainoa lapsettomuudesta kärsivä meidän lähipiirissä. Minä joka välttelen kaikenmaailman sairaaloita ja lääkäreitä, niin paljon kuin mahdollista. Ei minua vapaaehtoisesti saa sinne lähtemään...

Laskelmointia

Ollaan lähdössä heinäkuun ekalla viikolla reissuun kavereiden kanssa. Vituttaa jo valmiiksi, koska en ole vielä bongannu ovista ja tietysti minun tuurillani se osuu suoraan keskelle viikkoa, eli menkat osuu tasan keskelle sitä reissua. Argh!

Toki jos bongaisin sen oviksen ja jotenkin ihmeen kaupalla onnistuisin raskautumaan, niin menkat ei ehkä alkaiskaan kesken reissun, haha. Sen varaan ei ehkä kannata kuitenkaan laskea. Mutta toisaalta jos vähän leikitään ajatuksella, että tosiaan tulisin raskaaksi, niin mites tuo aamupahoinvointi? Tai eihän se kuulemma ole mikään aamupahoinvointi, vaan yleinen etoamus maximus. Ja entäs se reissu, mikä meidän piti tehdä kaverin kanssa syksyllä? Olisin silloin selvinnyt jo ensimmäisestä kolmanneksesta. Miten ois sellanen söpö pallomaha bikineissä :)

Siis taas mä vaan laskeskelmoin, mutta todennäköisesti turhaan. Tai noh tosiaan ne pirun menkat pitää sit vaan kestää kesken reissun. Inhottavia kramppeja ja multimus maximus vitutus. Ei oo helppoo olla nainen....

Suunnitelmia

Tapasin viikonloppuna vanhaa ystävääni. Juttelimme koko päivän laidasta laitaan niitä näitä. Jossain kohtaa saatiin idea, että lähdetään yhdessä lomamatkalle. Ajankohdaksi tulisi loppuvuosi. Olin niin innostuksissani, etten edes muistanut, että meillähän on miehen kanssa vielä tämä vauvantekoprojekti. Sitten iski ajatus, mitäs jos tulisinkin raskaaksi? Ja salettiin vielä tulisinkin, just kun olen yrittänyt saada ajatukseni johonkin muuhun. Ihan piruuttaan. Argh.

Toinen tapaus sattui, kun juteltiin mieheni kanssa, että mitäs jos mentäiskin salaa naimisiin. Ei mitään turhia häitä. Lähdettäisiin vaan yhdessä honeymoonille. Ei kerrottais kenellekkään. Lähetettäisiin vain kiitos-kortit maailmalta. Haha. Kunnes mieheni sisko tokaisi, että se ei käy! Hän haluaa viettää häitä. Meidän häitä! Blah. Ja taas mieleen tuli ajatus; mitäs jos ehdin tulla raskaaksi ennen sitä?

Voinko oikeasti tehdä enää mitään suunnitelmia ilman, että tuo sama ajatus kalvaa minua kokoajan? Entäs jos...? Voi kun voisin nähdä tulevaisuuteen...

Masters of Sex

Huomasin eilen HBO Nordicissa mielenkiintoisen sarjan nimeltä Masters of Sex. Olen tuosta joskus nähnyt pienen pätkän jossain ulkomaanreissulla ja se näytti mielenkiintoiselta.

Katsoin sitten tuon kyseisen ohjelman pilottijakson ja mielenkiintoni heräsi. Sarja kertoo 50-luvulla elävästä Dr. William Mastersista, joka haluaa tutkia, suoraan sanottuna, seksiä ja sen aikana tapahtuvia asioita ihmisissä. Samaan aikaan hän kamppailee lapsettomuudesta vaimonsa kanssa.

Kuinkas sattuikaan.

Jäin koukkuun, En halua paljastaa enempää. Katsokaa itse, jos mielenkiinto heräsi :D

P.S. Älkää myöskään spoilatko, jos olette jo katsoneet kyseistä sarjaa. Olen vasta jaksossa 4.