Ihanaa ja toivontäyteistä uutta vuotta kaikille!
Viime kirjoitukessani paistoi vahvasti ahdistus ja epätoivo, mutta nyt on jo huomattavasti parempi fiilis. Olen innoissani vuoden vaihtumisesta ja todella toivon, että tämä vuosi olisi edellistään parempi.
Selailin instagramista tuttujen ja tuntemattomien saavutuksia viime vuodelta ja vuosikymmeneltä ja aloin jo selailemaan puhelimestani kuvia vuodelta 2019. Mieleeni muistui taas monta asiaa, mitkä todellakin painoivat vaakakuppia epäonnistuneen vuoden puolelle. Äitini putkiremontti, kokoperheen noro, meidän ikuisuuksia kestänyt kylppäriremontti, hoitovapaan loppu ja töihin paluu, päiväkodin aloitus, sairastelut, epäonninen ulkomaanmatka. Ja eikä siinä, kyllähän näistä asioista seurasi paljon hyvääkin. Esimerkiksi äitistäni tuli tosi läheinen lapsen lapsensa kanssa meillä evakossa asuessaan, me saatiin lopulta hieno uusi kylpyhuone, poika sai uusia kokemuksia ja paljon uusia ystäviä päiväkodista ja minä pääsin taas tienaamaan lisää rahaa. Sairasteluiden johdosta ollaan myös opittu paljon uutta, esim. kuinka toimia sairaana ulkomailla ja kuinka lopulta lapsivakuutus onkin oikeastaan ihan superkätevä. Mutta loppujen lopuksi, onneksi vuosi 2019 on nyt ohi ja päästään toteuttamaan taas uusia haasteita ja kokemuksia vuodelle 2020.
Suurin haaveeni tälle vuodelle olisi, saada toinen lapsi. Olen jo suunnitellut miten sisustan lasten huoneen kahdelle lapselle sopivaksi, haha. Yksi asia ainakin on varma. En suostu ostamaan kerrossänkyä, ihan vaan koska kaikilla muillakin on sellainen. Tuun salee vielä pyörtämään pääni. Haluan lapsille samanlaiset sängyt ja vaatekaapitkin jo löytyy valmiina. Ehkä joskus tulevaisuudessa ostamme isomman asunnon ja lapset saavat omat huoneet, mutta ainakin vielä aluksi lapset saavat jakaa huoneensa keskenään. Sängystä puheen ollen. Meidän poitsusta on tullut jo niin iso poika, että päätettiin ottaa pinnasängystä laita pois. Iiik, iso poika jo! Hän tykkää ihan hirveästi, kun voi itse kömpiä omaan sänkyynsä ja päivällä leikkiessäkin voi istua niin sanotusti pehmeällä penkillä. Valitettavasti meidän pinnasängyssä ei ole mitään tukilaitaa, niin välillä poika saattaa tippua yöllä sängystä (eli siis sen noin 20 cm), mutta onneksi toissajouluna joululahjaksi ostamani jättiläisdinopehmo pelastaa ja välillä huomaammekin pojan nukahtaneen dinon päälle, eikä ole herännyt pudotuksesta ollenkaan :D
Asiasta kolmanteen. Sain tässä kierrossa tikutettua oviksen ja se tuli kyllä hyödynnettyä oikein korkojen kera. Haha okei sori. No nyt sitten olen alkanut epäilemään tätä kiertoa ihan huolella. Dpo 8-9 havahduin ihan jäätäviin sukkapuikkokipuihin kohdun ja munasarjojen alueella. Kirosin mielessäni, että luteaalivaihe sen kun vaan lyhenee lyhenemistään(viime kierrossa se oli vain 10 päivää), mutta mitään vuotoa ei ole vielä alkanut. Kaiken lisäksi tuntuu todella oudolta kokea taas niin sanottuja menkkakipuja, kun en ole niitä enää synnytyksen jälkeen tuntenut ollenkaan. Ehkä ne mun viimeaikaiset avautumiset yllättävistä menkoista on sitten tehonneet ja kroppa on taas kehitellyt omat menkkoja ennakoivat vaivansa. Toisaalta olen huomannut myös muita vanhoja tuttuja oireita. Tässä kierrossa on myös, ekaa kertaa raskauden jälkeen, rinnat olleet hieman kipeät. Tai siis tiedättekö sillai, kun vaikka halaa toista, niin rinnat tuntuu kovilta ja painaa ikävästi toista vasten.
Pikkasen oli pakko vilkaista vanhoja kirjoituksiani ennen raskautta. Olisko ihan hullu sattuma, jos TAAS siitä kierrosta, missä on ollut tiputtelua, niin tulisinkin raskaaksi. Ja mikä hulluinta, niin TAAS nappais just siitä kierrosta, kun olen ollut lomalla :D Haha olispa tosiaan älytöntä. Noh aika näyttää. Alakerrassa on nyt tyypilliseen tapaan kuivaa, kuin saharassa ja valkovuotokin on alkanut muuttua kellertäväksi, mikä varmasti viittaa (sovelluksen mukaan)huomenna alkaviin menkkoihin. Kuukuppi on jo valmiina pakattu reppuun!
Uuden vuoden lupaukseni on keskittyä taas pikku hiljaa enemmän itseeni. Tehdä paljon itselleni mieluisia asioita ja ennen kaikkea keskittyä terveellisiin asioihin elämässä ♥
Onko teillä jotain uuden vuoden lupauksia vuodelle 2020?
P.S. Käytiin eilen taas korvakontrollissa ja korvat oli puhtaat ja terveen näköiset, jipii! Toki rinnassa kuulu pientä nesteen ääntä ja nenästä löytyi kirkasta limaa, joten lienee uusi flunssa kohta taas tulossa...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmia. Näytä kaikki tekstit
9. tammikuuta 2020
3. lokakuuta 2019
Oh the power of writing it down!
Jeeee!! Nyt ne alko! Kannatti tulla eilen taas avautumaan tänne, kun heti alkaa tapahtumaan :D haha.
Mutta miten kävi aiempien spekulaatioitteni kanssa. Selkeästi oletus numero 2 kävi toteen. Ovulaatio on tapahtunut todennäköisesti kierronpäivänä 22 eli sillon, kun ilmestyi ihan mielettömät superliukkarit kehiin. Oletan, että ovulaatio on tapahtunut vasemmassa munasarjassa ja keltarauhanen on toiminut nyt jotenkin ihan super tehokkaasti, koska sitä vihloo aika ajoin edelleen ja luteaalivaihe on kestänyt mukavat 14 päivää. Kierron pituudeksi tuli nyt siis 36 päivää, mikä on mun laiskalle vasemmalle munasarjalle vielä ihan normaali.
Miten sitten tästä eteenpäin. Noh ehkäisystä ollaan nyt ihan virallisesti luovuttu ja jonkin asteinen yrittäminen alkaa nyt tästä kierrosta. En osaa sanoa, kuinka tehokkaasti tämä yrittäminen nyt lähtee käyntiin, koska esimerkiksi ovulaatiotestien tekeminen tuntuu vielä vähän utopistiselta, kun se pitäisi tehdä just sillon, kun olen kahdestaan poitsun kanssa kotona eli työpäivän jälkeen. Otan silti kuitenkin vastaan kaikki hyvät ovistestivinkit eli mistä olette tilanneet ja minkämerkkistä.
Poitsu täytti muutama päivä sitten 1,5 vuotta ja jotenkin tämä tuntuu nyt ihan täydelliseltä ajankohdalta aloittaa projekti nimeltä Pikkusisar. Mun puolesta tärppi sais käydä nopeastikkin :D Tai ainakin nopeammin, kuin edellinen vauvantekoprojekti, joka kesti sen reilu kolme vuotta. Toivon, että meidän jonkin asteinen elämäntapamuutos kohti terveellisenpää ruokavaliota ja säännöllistä liikuntaa, olisivat vaikuttaneet suotuisasti tuleviin tärppimahdollisuuksiin. Uskon myös, että stressi ei ole enää niin suuri, kun meillä kuitenkin on jo yksi lapsi. Tottakai tulen jännittämään jokaista tulevaa kiertoa siitäkin huolimatta, koska se nyt vaan sattuu olemaan tyypillistä perusluonteelleni, mutta tällä kertaa paine ei ole niin kova. Esikoisemme jatkuva uusien asioiden oppiminen saa ehkä hieman ajatukseni välillä muuallekin, kuin vain Pikkusisar-projektiin. Kuten vaikka eilen, kun pidimme kunnon fanfaarit meidän vessassa, kun pikkujäbä onnistui tekemään kakat pottaan niin, että ilmoitti hädästään etukäteen, woohooo! Haha, elämän pienet suuret ilot :D
Nyt vaan toivotaan tästä kierrosta ehkä hieman tavallisempi, ilman mitään ylimääräisiä välivuotoja.
Let the games begin! Eiku mitä....
Mutta miten kävi aiempien spekulaatioitteni kanssa. Selkeästi oletus numero 2 kävi toteen. Ovulaatio on tapahtunut todennäköisesti kierronpäivänä 22 eli sillon, kun ilmestyi ihan mielettömät superliukkarit kehiin. Oletan, että ovulaatio on tapahtunut vasemmassa munasarjassa ja keltarauhanen on toiminut nyt jotenkin ihan super tehokkaasti, koska sitä vihloo aika ajoin edelleen ja luteaalivaihe on kestänyt mukavat 14 päivää. Kierron pituudeksi tuli nyt siis 36 päivää, mikä on mun laiskalle vasemmalle munasarjalle vielä ihan normaali.
Miten sitten tästä eteenpäin. Noh ehkäisystä ollaan nyt ihan virallisesti luovuttu ja jonkin asteinen yrittäminen alkaa nyt tästä kierrosta. En osaa sanoa, kuinka tehokkaasti tämä yrittäminen nyt lähtee käyntiin, koska esimerkiksi ovulaatiotestien tekeminen tuntuu vielä vähän utopistiselta, kun se pitäisi tehdä just sillon, kun olen kahdestaan poitsun kanssa kotona eli työpäivän jälkeen. Otan silti kuitenkin vastaan kaikki hyvät ovistestivinkit eli mistä olette tilanneet ja minkämerkkistä.
Poitsu täytti muutama päivä sitten 1,5 vuotta ja jotenkin tämä tuntuu nyt ihan täydelliseltä ajankohdalta aloittaa projekti nimeltä Pikkusisar. Mun puolesta tärppi sais käydä nopeastikkin :D Tai ainakin nopeammin, kuin edellinen vauvantekoprojekti, joka kesti sen reilu kolme vuotta. Toivon, että meidän jonkin asteinen elämäntapamuutos kohti terveellisenpää ruokavaliota ja säännöllistä liikuntaa, olisivat vaikuttaneet suotuisasti tuleviin tärppimahdollisuuksiin. Uskon myös, että stressi ei ole enää niin suuri, kun meillä kuitenkin on jo yksi lapsi. Tottakai tulen jännittämään jokaista tulevaa kiertoa siitäkin huolimatta, koska se nyt vaan sattuu olemaan tyypillistä perusluonteelleni, mutta tällä kertaa paine ei ole niin kova. Esikoisemme jatkuva uusien asioiden oppiminen saa ehkä hieman ajatukseni välillä muuallekin, kuin vain Pikkusisar-projektiin. Kuten vaikka eilen, kun pidimme kunnon fanfaarit meidän vessassa, kun pikkujäbä onnistui tekemään kakat pottaan niin, että ilmoitti hädästään etukäteen, woohooo! Haha, elämän pienet suuret ilot :D
Nyt vaan toivotaan tästä kierrosta ehkä hieman tavallisempi, ilman mitään ylimääräisiä välivuotoja.
Let the games begin! Eiku mitä....
23. helmikuuta 2018
Milloin on aika sisarusten?
Ens alkuun pakko sanoa, että tämä on ehkä maailman ärsyttävin aihe kuulla tai lukea, kun on vielä ensimmäisen lapsen yritys kesken, mutta koska meillä alkaa olemaan tämä raskaus jo loppumetreillä, niin on väistämättä alkanut tulemaan puheeksi tuleva ehkäisy.
Tuntuu tosi oudolta edes ajatella ehkäisyä, kun on jo viimeiset 3,5 vuotta ollut ilman mitään :D Sen verran valoitan taas taustaamme, että minä en ole koskaan mitään hormoneihin vaikuttavaa ehkäisyvalmistetta käyttänyt, joten tuskin nytkään kumia kummemmalla mennään. Senkin kanssa oltiin joskus vähän turhankin höveliäitä, että olis varmaan pitänyt jo aikaisemmin tajuta, ettei lasten "tekeminen" tule olemaan meille mikään helpoin nakki, mutta eihän sitä osaa ajatella, ennen kuin tosiasiassa omalle kohdalle sattuu.
Siksipä tämä ehkäisyasia liittyy niin vahvasti otsikon aiheeseen; milloin on aika sisaruksille? Juteltiin asiasta mieheni kanssa, koska hänellä on ikäeroa siskoonsa vain parisen vuotta, kun taas minulla ja veljelläni on ikäeroa jo huomattavasti enemmän. Mä en ole itse koskaan kokenut minun ja veljeni ikäeron olleen mikään harmillinen asia. Päin vastoin. Veljeni on aina ollut minun idolini ja tärkein mieshahmo elämässäni sen jälkeen, kun meidän vanhemmat erosivat ja meidän isä muutti toiselle puolelle maapalloa. Minun lapsuudestani ei ole koskaan puuttunut leikkikavereita, joten minusta pieni ikäero sisarusten välillä ei ole mikään must have juttu. Mutta kuitenkin, koska tämä meidän vauvantekoprojekti ei ole ollut mikään kaikista helpoin taival, on ehkä kuitenkin otettava sekin seikka huomioon, ettei pikkusisarenkaan tulo tule olemaan helppo.
Sen verran ollaan kuitenkin mieheni kanssa samoilla linjoilla, että vähintään kaks vuotta sais se ikäero olla. Yhtään sen alle ei välttämättä toivota vielä uutta tulokasta, mikä toisaalta tuskin meidän kohdalla on mahdollistakaan. Pelkään, etten ole vielä valmis kohtaamaan mahdollisia tulevia keskenmenoja, jotka ovat varmastikkin ihan todennäköisiäkin. Tai voihan käydä niinkin, ettei uutta raskautta alakkaan ollenkaan ennen kuin ollaan taas saatu jotain apuja lääkkeistä. Mun luotto omaan kroppaani ei ole mikään kovin suuri, kuten ehkä huomata saattaa :D
Mutta aika näyttää, mitä elämä meille suo. Sitähän ei voi koskaan tietää, että mikä meidän tilanne on esimerkiksi taloudellisesti sitten parin vuoden päästä tai ollaanko silloin ylipäätään edes tarpeeksi terveitä. Pääasiassa olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen, että meille on suotu edes tämä yksi lapsi (joka nytkin potkii mua "mukavasti" kylkeen ja joka toivottavasti vielä syliinkin asti saadaan möyryämään), joten nyt en osaa todeta mahdollisista pikkusisaruksista muuta kuin, että "tulee jos on tullakseen". Sen näkee sitten taas myöhemmin miten sosiaalinen painostus mahdollisesti vaikuttaa tähän päätökseen tulevaisuudessa :D Pahuksen uteliaat kanssaeläjät, haha.
Nyt ei muuta kuin ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Ai että mä niin nautin tuosta raikkaan virkistävästä pakkassäästä ♥
Tuntuu tosi oudolta edes ajatella ehkäisyä, kun on jo viimeiset 3,5 vuotta ollut ilman mitään :D Sen verran valoitan taas taustaamme, että minä en ole koskaan mitään hormoneihin vaikuttavaa ehkäisyvalmistetta käyttänyt, joten tuskin nytkään kumia kummemmalla mennään. Senkin kanssa oltiin joskus vähän turhankin höveliäitä, että olis varmaan pitänyt jo aikaisemmin tajuta, ettei lasten "tekeminen" tule olemaan meille mikään helpoin nakki, mutta eihän sitä osaa ajatella, ennen kuin tosiasiassa omalle kohdalle sattuu.
Siksipä tämä ehkäisyasia liittyy niin vahvasti otsikon aiheeseen; milloin on aika sisaruksille? Juteltiin asiasta mieheni kanssa, koska hänellä on ikäeroa siskoonsa vain parisen vuotta, kun taas minulla ja veljelläni on ikäeroa jo huomattavasti enemmän. Mä en ole itse koskaan kokenut minun ja veljeni ikäeron olleen mikään harmillinen asia. Päin vastoin. Veljeni on aina ollut minun idolini ja tärkein mieshahmo elämässäni sen jälkeen, kun meidän vanhemmat erosivat ja meidän isä muutti toiselle puolelle maapalloa. Minun lapsuudestani ei ole koskaan puuttunut leikkikavereita, joten minusta pieni ikäero sisarusten välillä ei ole mikään must have juttu. Mutta kuitenkin, koska tämä meidän vauvantekoprojekti ei ole ollut mikään kaikista helpoin taival, on ehkä kuitenkin otettava sekin seikka huomioon, ettei pikkusisarenkaan tulo tule olemaan helppo.
Sen verran ollaan kuitenkin mieheni kanssa samoilla linjoilla, että vähintään kaks vuotta sais se ikäero olla. Yhtään sen alle ei välttämättä toivota vielä uutta tulokasta, mikä toisaalta tuskin meidän kohdalla on mahdollistakaan. Pelkään, etten ole vielä valmis kohtaamaan mahdollisia tulevia keskenmenoja, jotka ovat varmastikkin ihan todennäköisiäkin. Tai voihan käydä niinkin, ettei uutta raskautta alakkaan ollenkaan ennen kuin ollaan taas saatu jotain apuja lääkkeistä. Mun luotto omaan kroppaani ei ole mikään kovin suuri, kuten ehkä huomata saattaa :D
Mutta aika näyttää, mitä elämä meille suo. Sitähän ei voi koskaan tietää, että mikä meidän tilanne on esimerkiksi taloudellisesti sitten parin vuoden päästä tai ollaanko silloin ylipäätään edes tarpeeksi terveitä. Pääasiassa olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen, että meille on suotu edes tämä yksi lapsi (joka nytkin potkii mua "mukavasti" kylkeen ja joka toivottavasti vielä syliinkin asti saadaan möyryämään), joten nyt en osaa todeta mahdollisista pikkusisaruksista muuta kuin, että "tulee jos on tullakseen". Sen näkee sitten taas myöhemmin miten sosiaalinen painostus mahdollisesti vaikuttaa tähän päätökseen tulevaisuudessa :D Pahuksen uteliaat kanssaeläjät, haha.
Nyt ei muuta kuin ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Ai että mä niin nautin tuosta raikkaan virkistävästä pakkassäästä ♥
6. helmikuuta 2018
Riks, raks ja poks
Vähiin käy päivät, ennen kuin loppuu. Työpäivät nimittäin. Tänään jäljellä(tj) enää kolme aamua.
Loma alkaa olemaan jo ihan paikallaan. Musta nimittäin tuntuu, että telon kohta itteni ihan totaalisesti, jos joudun vielä raahautumaan aamuaikaisella töihin yhtään pidempään. Eilen onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla hajottamaan käteni, kun yritin irroittaa laturin johtoa puhelimesta. En siis tiedä mitä ihmettä tapahtui, mutta sattui aivan saakelisti ja yhtäkkiä huomaankin rystysessä massiivisen verenpurkauman. Joku verisuoni siellä tais poksahtaa, kun nyt on oikea käsi lähes käyttökelvoton, kun ei pysty keskisormea kunnolla taittamaan.
Tänään aamulla taas havahduin siihen, että "kas täällähän sataa lunta....mahtaa olla liukasta" ja seuraavassa hetkessä huomaankin olevani polvilteni maassa ja koitan könytä itseni ylös ja kiiruhtaa pikimiten juna-asemalle kipeän polven kanssa. Voi kylläpä minua nyt koetellaan. Mitähän seuraavaksi.
Tapaturma-alttiudestani huolimatta olen onnistunut bookkamaan tämän viikon täyteen kaikenlaista hommaa, että päivät varmasti kuluisivat mahdollisimman nopeasti. Tänään on vuorossa koiramme hampaiden puhdistus eläinlääkärissä(täytyy hoitaa nämä tällaiset asiat vielä, kun on varaa), torstaina mieheni sisko tulee meille remppa-avuksi, kun aloitellaan pientä keittiön päivitysprojektia(luvassa siis maalausta ja uusien vitriinikaappien kiinnittämistä seinään), ja perjantaina mennäänkin sitten kaverini kanssa leffaan äitiyslomani alkamisen kunniaksi katsomaan Fifty shade freed-elokuvaa. Jipii! Viikonloppuna käydään maaliostoksilla ja leivotaan laskiaispullaa :D Kampaajallekkin pitäis varata aika, sillä aion sanoa pitkästä aikaa taas pitkille kutreilleni "möööi möööi". Mammatukka, here I come!
Ja loppuun vielä pötsikuvaa, alias villasukkamuotia, eiliseltä :D Siellä se pikkujäbä kasvaa.
P.S. Mun vaatekaappini sisältö on kutistunut jo niin pieneksi, että mä odotan jo kovasti sitä, kun saan hiihdellä lökäpöksyissä kotona 24/7, haha.
P.P.S. Äitiyslomalla olis suunnitelmissa käydä vähän shoppailemassa viimeisiä tarvittavia juttuja, esim. imetysliivit yms. Lisäksi sairaalakassia vois alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan. Otan siis mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä imetysliiveistä, sekä sairaalakassin sisällöstä :)
Loma alkaa olemaan jo ihan paikallaan. Musta nimittäin tuntuu, että telon kohta itteni ihan totaalisesti, jos joudun vielä raahautumaan aamuaikaisella töihin yhtään pidempään. Eilen onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla hajottamaan käteni, kun yritin irroittaa laturin johtoa puhelimesta. En siis tiedä mitä ihmettä tapahtui, mutta sattui aivan saakelisti ja yhtäkkiä huomaankin rystysessä massiivisen verenpurkauman. Joku verisuoni siellä tais poksahtaa, kun nyt on oikea käsi lähes käyttökelvoton, kun ei pysty keskisormea kunnolla taittamaan.
Tänään aamulla taas havahduin siihen, että "kas täällähän sataa lunta....mahtaa olla liukasta" ja seuraavassa hetkessä huomaankin olevani polvilteni maassa ja koitan könytä itseni ylös ja kiiruhtaa pikimiten juna-asemalle kipeän polven kanssa. Voi kylläpä minua nyt koetellaan. Mitähän seuraavaksi.
 |
| Anopin lahjoittamat Koiramäki-aiheiset taulut pääsi viikonloppuna seinälle. |
Ja loppuun vielä pötsikuvaa, alias villasukkamuotia, eiliseltä :D Siellä se pikkujäbä kasvaa.
P.S. Mun vaatekaappini sisältö on kutistunut jo niin pieneksi, että mä odotan jo kovasti sitä, kun saan hiihdellä lökäpöksyissä kotona 24/7, haha.
P.P.S. Äitiyslomalla olis suunnitelmissa käydä vähän shoppailemassa viimeisiä tarvittavia juttuja, esim. imetysliivit yms. Lisäksi sairaalakassia vois alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan. Otan siis mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä imetysliiveistä, sekä sairaalakassin sisällöstä :)
18. joulukuuta 2017
(Harhautunut) mielikuva vauva-arjesta
Tänään Preglife sovellukseni kertoo, että on enää 90 päivää jäljellä laskettuun aikaan! Vastahan se oli tasan sata. Kymmenen päivää meni niin, että humahti.
Töissä on ollut viimeaikoina ihan tosi kiirus, minkä takia työpäivät tuntuu ainakin menevän tosi nopeasti. Kotiin päästyäni taas olen niin väsynyt ja uupunut, että en jaksa tehdä enää perus tiskien tai vaatteiden pesun jälkeen mitään muuta kuin lyysähtää sohvalle käsitöitä tekemään. Vaunuverho valmistuukin jo kovaa vauhtia. Tai ehkä siitä tulee sittenkin peitto. Noh sen näkee sitten.
Tosiaan uupumus on vallannut kroppani ihan tyystin. Liukkaat kelit aiheuttivat sellaiset liitoskivut, että nivuset olivat ihan tulessa. Muutenkin tämä kaamos on vienyt energiani ihan tyystin ja olenkin usein sammunut sohvalle heti päivällisen jälkeen. Nukun onneksi vielä tosi hyvin, tosin tänään aamulla heräsin jo viiden aikaan siihen, kun pikkujäbä aloitti jostain syystä aamujumpat vähän normaalia aikaisemmin ja jäin siinä sitten ihmettelemään sitä masun muljumista puolelta toiselle.
Mutta otsikkoon viitaten, mitä vähemmäksi aika käy, sitä enemmän olen alkanut miettimään tulevaa vauva-arkea. Joistain asioista mulla on jo ihan selkeä mielikuva, mutta ymmärrän toki, että kaikki ei aina mene ihan niin kuin oli suunnitellut.
Esimerkiksi olen jo kauan tiennyt, että haluan imettää, joten toivon todella tämän myös toteutuvan. Päätös imettämisestä tulee varmaankin hyvin pitkälti omalta äidiltäni, joka on aina jaksanut toitottaa imettäneensä minua ja veljeäni ainakin vuoden ikään asti ja sen takia olemmekin pysyneet terveinä ja mitään allergioitakaan ei ole koskaan ollut. Nykypäivänä joku varmaan jo pystyy todistamaan, että korvikemaidolla kasvaa ihan yhtä terveellisiä lapsia(en jaksa perehtyä nyt mihinkään tarkempiin tutkimuksiin aiheesta), mutta haluan silti uskoa, että juurikin minun tuottama supermaitoni pitää myös meidän pikkujäbän terveenä ja allergiattomana :D haha. Sopii toivoa.
Toinen asia, mitä olen jo pitkään pähkäillyt, on nukkumajärjestelyt. Meillähän on siis tulossa vauvalle ihan oma huone, joten tarkoitus on opettaa häntä myös nukkumaan siellä. Pinnasänky odottelee edelleen kokoamista, mutta sen paikka tulee olemaan vauvanhuoneessa. Alkuun olen kuitenkin ajatellut tilaavani netistä vaavisängyn. En tiedä onko tuo monelle kovinkaan tuttu palvelu, mutta työkaverini ovat ainakin ylistäneet sitä kovasti. Kyseessä on siis renkailla kulkeva vuokrasänky, jossa pikkuinen voi kätevästi nukkua ensimmäiset neljä kuukautta. Tai siis tietty niin kauan kuin hän siinä mahtuu nukkumaan. Tuo vaavisänky on siitä kätevä, että sitä voi siirrellä helposti paikasta toiseen ja näin ollen se tulisikin olemaan meiän makkarissa ja tietysti päivisin se kulkee vaikka olkkarissa tai keittiössäkin tarvittaessa.
Perhepetiä meille siis ei ole tulossa. Sen tiedän jo etukäteen. Nyt moni varmaan jo älähtää, että "äläs sano vielä". Ensinnäkin meiän sänky on ihan hirveä 160 cm leveä pomppulinna. Vanha joustinpatja on jo painunut molempien alla ihan kasaan ja keskellä on äärimmäisen kiva kukkula, josta pikkuinen voisi helposti kierähtää meistä jomman kumman alle. Toiseksi, meidän koira nukkuu myös meidän sängyssä. Pääasiassa toki jalkopäässä, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että vauva alkaisi kiinnostaa häntä vähän liikaa ja pian jo hänkin nukkuisi vauvan päällä. Ei hyvä. Kolmas syy on ihan vaan periaatteesta. Meillä ei kotona nukuttu koskaan perhepedissä, vaan alusta asti nukuttiin omassa sängyssä. Oma sänky on aina ollut kaikista turvallisin paikka. Pienenä saatoin jopa ihmetellä, että miksi serkkuni nukkuivat vanhempiensa välissä. Ajatus tuntui minusta tosi vieraalta. Oma sänky on aina ollut ihan parhautta :D
Noin yleisesti ottaen, mulla ei ole mitään hajua minkälaista meiän vauva-arki tulee olemaan. Ensinnäkin tulee olemaan aikamoinen kulttuurishokki ylipäätään tottua olemaan kotona vauvan kanssa, eikä herätä joka aamu rutiininomaisesti töihin. Unirytmi tulee varmasti ainakin muuttumaan radikaalisti. En tiedä tuleeko minusta sitä sellaista aktiivista mammaa, joka käy kaikenmaailman perhekahviloissa ja mitä näitä nyt on. Voisin kuvitella, että ei tule, mutta koskaan ei saa sanoa "ei koskaan", haha.
Saas nähdä kuinka monta etukäteen suunniteltua juttua me tullaan vielä pyörtämään myöhemmin :D Joka tapauksessa vanhemmus tulee olemaan omalla tavallaan uuden elämän alku ja mä en malta odottaa, että me päästään jo kokemaan nuo uudet elämää mullistavat tapahtumat itsekkin.
Ihanaa maanantaita kaikille! Enää viikko jouluun!!!! ♥
Töissä on ollut viimeaikoina ihan tosi kiirus, minkä takia työpäivät tuntuu ainakin menevän tosi nopeasti. Kotiin päästyäni taas olen niin väsynyt ja uupunut, että en jaksa tehdä enää perus tiskien tai vaatteiden pesun jälkeen mitään muuta kuin lyysähtää sohvalle käsitöitä tekemään. Vaunuverho valmistuukin jo kovaa vauhtia. Tai ehkä siitä tulee sittenkin peitto. Noh sen näkee sitten.
Tosiaan uupumus on vallannut kroppani ihan tyystin. Liukkaat kelit aiheuttivat sellaiset liitoskivut, että nivuset olivat ihan tulessa. Muutenkin tämä kaamos on vienyt energiani ihan tyystin ja olenkin usein sammunut sohvalle heti päivällisen jälkeen. Nukun onneksi vielä tosi hyvin, tosin tänään aamulla heräsin jo viiden aikaan siihen, kun pikkujäbä aloitti jostain syystä aamujumpat vähän normaalia aikaisemmin ja jäin siinä sitten ihmettelemään sitä masun muljumista puolelta toiselle.
Mutta otsikkoon viitaten, mitä vähemmäksi aika käy, sitä enemmän olen alkanut miettimään tulevaa vauva-arkea. Joistain asioista mulla on jo ihan selkeä mielikuva, mutta ymmärrän toki, että kaikki ei aina mene ihan niin kuin oli suunnitellut.
Esimerkiksi olen jo kauan tiennyt, että haluan imettää, joten toivon todella tämän myös toteutuvan. Päätös imettämisestä tulee varmaankin hyvin pitkälti omalta äidiltäni, joka on aina jaksanut toitottaa imettäneensä minua ja veljeäni ainakin vuoden ikään asti ja sen takia olemmekin pysyneet terveinä ja mitään allergioitakaan ei ole koskaan ollut. Nykypäivänä joku varmaan jo pystyy todistamaan, että korvikemaidolla kasvaa ihan yhtä terveellisiä lapsia(en jaksa perehtyä nyt mihinkään tarkempiin tutkimuksiin aiheesta), mutta haluan silti uskoa, että juurikin minun tuottama supermaitoni pitää myös meidän pikkujäbän terveenä ja allergiattomana :D haha. Sopii toivoa.
Toinen asia, mitä olen jo pitkään pähkäillyt, on nukkumajärjestelyt. Meillähän on siis tulossa vauvalle ihan oma huone, joten tarkoitus on opettaa häntä myös nukkumaan siellä. Pinnasänky odottelee edelleen kokoamista, mutta sen paikka tulee olemaan vauvanhuoneessa. Alkuun olen kuitenkin ajatellut tilaavani netistä vaavisängyn. En tiedä onko tuo monelle kovinkaan tuttu palvelu, mutta työkaverini ovat ainakin ylistäneet sitä kovasti. Kyseessä on siis renkailla kulkeva vuokrasänky, jossa pikkuinen voi kätevästi nukkua ensimmäiset neljä kuukautta. Tai siis tietty niin kauan kuin hän siinä mahtuu nukkumaan. Tuo vaavisänky on siitä kätevä, että sitä voi siirrellä helposti paikasta toiseen ja näin ollen se tulisikin olemaan meiän makkarissa ja tietysti päivisin se kulkee vaikka olkkarissa tai keittiössäkin tarvittaessa.
Perhepetiä meille siis ei ole tulossa. Sen tiedän jo etukäteen. Nyt moni varmaan jo älähtää, että "äläs sano vielä". Ensinnäkin meiän sänky on ihan hirveä 160 cm leveä pomppulinna. Vanha joustinpatja on jo painunut molempien alla ihan kasaan ja keskellä on äärimmäisen kiva kukkula, josta pikkuinen voisi helposti kierähtää meistä jomman kumman alle. Toiseksi, meidän koira nukkuu myös meidän sängyssä. Pääasiassa toki jalkopäässä, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että vauva alkaisi kiinnostaa häntä vähän liikaa ja pian jo hänkin nukkuisi vauvan päällä. Ei hyvä. Kolmas syy on ihan vaan periaatteesta. Meillä ei kotona nukuttu koskaan perhepedissä, vaan alusta asti nukuttiin omassa sängyssä. Oma sänky on aina ollut kaikista turvallisin paikka. Pienenä saatoin jopa ihmetellä, että miksi serkkuni nukkuivat vanhempiensa välissä. Ajatus tuntui minusta tosi vieraalta. Oma sänky on aina ollut ihan parhautta :D
Noin yleisesti ottaen, mulla ei ole mitään hajua minkälaista meiän vauva-arki tulee olemaan. Ensinnäkin tulee olemaan aikamoinen kulttuurishokki ylipäätään tottua olemaan kotona vauvan kanssa, eikä herätä joka aamu rutiininomaisesti töihin. Unirytmi tulee varmasti ainakin muuttumaan radikaalisti. En tiedä tuleeko minusta sitä sellaista aktiivista mammaa, joka käy kaikenmaailman perhekahviloissa ja mitä näitä nyt on. Voisin kuvitella, että ei tule, mutta koskaan ei saa sanoa "ei koskaan", haha.
Saas nähdä kuinka monta etukäteen suunniteltua juttua me tullaan vielä pyörtämään myöhemmin :D Joka tapauksessa vanhemmus tulee olemaan omalla tavallaan uuden elämän alku ja mä en malta odottaa, että me päästään jo kokemaan nuo uudet elämää mullistavat tapahtumat itsekkin.
Ihanaa maanantaita kaikille! Enää viikko jouluun!!!! ♥
15. marraskuuta 2017
3. neuvolakäynti
Eilen oli jo meidän kolmas neuvolakäynti meidän omalla terveydenhoitajalla. Eipä siellä taaskaan oikein mitään erikoista ollut. Ei käyty voimavaramittaria sittenkään läpi, eikä oikeastaan haittaakkaan. Siinä ne kysymykset on vähän sellasia, että vastattiin aika yksipuolisesti kaikkeen vaan "täysin samaa mieltä".
Pissanäyte oli negatiivinen ja verenpaine oli parempi kuin koskaan(110/81). Hemoglobiini oli 120, mutta ei kuulemma vaadi vielä mitään rautalisää. Paino on noussut nyt 480 g /vko, minkä kyllä toisaalta olen huomannutkin. Tää masu on pullahtanut ihan tässä viime viikkojen aikana ja alkaa olemaan jo aika kiva pallo. Tosin vaatekriisi alkaa iskeä, mut eiköhän me selvitä. Kaiken kaikkiaan painoa on nyt tullut siis sen vähän reilu 4 kg.
Sykkeitä kuunneltiin ja se huiteli siinä 150-155 lyöntiä/min hujakoilla. Poika on kyllä tosi vilkas ja potkii nykyään jo tosi kovaa. Vielä on kuitenkin tilaa liikkua, koska liikkeet tuntuu välillä ylhäällä, välillä alhaalla ja sitten taas vasemmalla ja hetken päästä taas oikealla :D Eilen illalla poju taas muksi niin kovasti, että maha liikkui niin, että mieskin näki sen selvästi. Mies jutustelikin masulle, että "Onkos sieltä tulossa potkunyrkkeilijä?" haha.
Sovittiin taas seuraava neuvolakäynti joka on mukavasti juuri ennen joulua. Lisäksi terkka pisti lähetteen siihen toiseen sokerirasitukseen, mikä pitäis käydä tekemässä sitten joskus viikon 28 hujakoilla. Mielummin myöhemmin kuin aikaisemmin. Tosi kivasti osuu just siihen pahimpaan konvehtien herkuttelu sesonkiin tuo :D
Lopuksi vielä juteltiin vähän noista perhevalmennuksista. Olen niistä kauheasti lukenut, että ne on ihan huuhaata, mutta kuulemma nyt tuo perhevalmennus on uudistettu täysin ja olisimme vasta toinen ryhmä, joka pääsee kokemaan tuon uudistetun perhevalmennuksen. Kuulemma siellä puhutaan paljon lääkkeettömästä kivunlievityksestä ja opastetaan kumppania auttamaan rentoutumisessa ja muussa sellaisessa. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, joten ehkä me mennään siellä käymään, jos vaan aikataulut sattuu sopimaan. Nuo perhevalmennukset on vasta sitten tammikuussa, kun alkaa tuo synnyttäminenkin olemaan jo vähän enemmän ajankohtaista.
Mitäs muuta. Ainiin otettiin sitten meille molemmille se influenssarokotus. Kyllähän siitä on sitten pikkuisellekkin vähän vastustuskykyä, kun viimein päättää saapua syleihimme :) Nyt on vähän olkapää kipiä, mutta eipä tuosta kai mitään muuta vaivaa pitäis tullakkaan. Olo on muutenkin vielä yllättävän hyvä. Vähän tuntuu liitoskipuja häpyluussa ja nivusissa, mutta ei mitään kovin lamaannuttavaa. Aika inhottavan tuntuistahan tuo on, mutta kyllä tässä vielä porskutellaan. Kaikkia niitä massiivisia selkäkipuja odotellessa! Ainiin ja raskaustodistus saatiin eli raskaus on nyt kestänyt yli sen kelan määräämän 154 päivää, whiphee! Laitoinkin heti illalla hakemuksia äitiysavustuksesta, vanhempainpäivärahasta ja vieläpä lapsilisästäkin. Alkoi taas tuntua asteen verran konkreettisemmalta, että me viimein saadaan se kauan toivottu lapsi. Tiedän toki, että mitä vaan voi vielä tapahtua, mutta en halua ajatella sitä nyt. Nyt haluan vain nauttia tästä kaikesta mitä saamme kokea. Päivä kerrallaan!
Palaillaan taas!
Pissanäyte oli negatiivinen ja verenpaine oli parempi kuin koskaan(110/81). Hemoglobiini oli 120, mutta ei kuulemma vaadi vielä mitään rautalisää. Paino on noussut nyt 480 g /vko, minkä kyllä toisaalta olen huomannutkin. Tää masu on pullahtanut ihan tässä viime viikkojen aikana ja alkaa olemaan jo aika kiva pallo. Tosin vaatekriisi alkaa iskeä, mut eiköhän me selvitä. Kaiken kaikkiaan painoa on nyt tullut siis sen vähän reilu 4 kg.
Sykkeitä kuunneltiin ja se huiteli siinä 150-155 lyöntiä/min hujakoilla. Poika on kyllä tosi vilkas ja potkii nykyään jo tosi kovaa. Vielä on kuitenkin tilaa liikkua, koska liikkeet tuntuu välillä ylhäällä, välillä alhaalla ja sitten taas vasemmalla ja hetken päästä taas oikealla :D Eilen illalla poju taas muksi niin kovasti, että maha liikkui niin, että mieskin näki sen selvästi. Mies jutustelikin masulle, että "Onkos sieltä tulossa potkunyrkkeilijä?" haha.
Sovittiin taas seuraava neuvolakäynti joka on mukavasti juuri ennen joulua. Lisäksi terkka pisti lähetteen siihen toiseen sokerirasitukseen, mikä pitäis käydä tekemässä sitten joskus viikon 28 hujakoilla. Mielummin myöhemmin kuin aikaisemmin. Tosi kivasti osuu just siihen pahimpaan konvehtien herkuttelu sesonkiin tuo :D
Lopuksi vielä juteltiin vähän noista perhevalmennuksista. Olen niistä kauheasti lukenut, että ne on ihan huuhaata, mutta kuulemma nyt tuo perhevalmennus on uudistettu täysin ja olisimme vasta toinen ryhmä, joka pääsee kokemaan tuon uudistetun perhevalmennuksen. Kuulemma siellä puhutaan paljon lääkkeettömästä kivunlievityksestä ja opastetaan kumppania auttamaan rentoutumisessa ja muussa sellaisessa. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, joten ehkä me mennään siellä käymään, jos vaan aikataulut sattuu sopimaan. Nuo perhevalmennukset on vasta sitten tammikuussa, kun alkaa tuo synnyttäminenkin olemaan jo vähän enemmän ajankohtaista.
Mitäs muuta. Ainiin otettiin sitten meille molemmille se influenssarokotus. Kyllähän siitä on sitten pikkuisellekkin vähän vastustuskykyä, kun viimein päättää saapua syleihimme :) Nyt on vähän olkapää kipiä, mutta eipä tuosta kai mitään muuta vaivaa pitäis tullakkaan. Olo on muutenkin vielä yllättävän hyvä. Vähän tuntuu liitoskipuja häpyluussa ja nivusissa, mutta ei mitään kovin lamaannuttavaa. Aika inhottavan tuntuistahan tuo on, mutta kyllä tässä vielä porskutellaan. Kaikkia niitä massiivisia selkäkipuja odotellessa! Ainiin ja raskaustodistus saatiin eli raskaus on nyt kestänyt yli sen kelan määräämän 154 päivää, whiphee! Laitoinkin heti illalla hakemuksia äitiysavustuksesta, vanhempainpäivärahasta ja vieläpä lapsilisästäkin. Alkoi taas tuntua asteen verran konkreettisemmalta, että me viimein saadaan se kauan toivottu lapsi. Tiedän toki, että mitä vaan voi vielä tapahtua, mutta en halua ajatella sitä nyt. Nyt haluan vain nauttia tästä kaikesta mitä saamme kokea. Päivä kerrallaan!
Palaillaan taas!
12. heinäkuuta 2017
Onnellinen... taas
Kiitos oikein oikein paljon kaikille jo onnitelleille. Ei sillä ettenkö olisi kiitollinen, mutta tässä vaiheessa tuntuu jo vähän oudolta ottaa vastaan onnitteluja samasta asiasta jo neljättä kertaa. Ihan kuin olis synttärit neljän kertaa vuodessa :D Välillä olis ihan kiva saada sitten niitä lapsen syntymäänkin liittyviä onnitteluita, mutta toivotaan nyt parasta, että seuraavat onnittelut kuullaan sitten vasta synnytyksen jälkeen ♥
Fiilis on tällä hetkellä kyllä kerrassaan omituinen. Olen ihan hirmu onnellinen, mutta samaan aikaan myös hämmästynyt ja ehkä vähän pelokaskin. Ihan uskomatonta, että tämä oli jo toinen luomuraskaus ilman mitään hormonihoitoja. Se tuli niin puskista, että tässä vaiheessa kyllä vähän hävettää se alkoholin määrä mitä tuli loman aikana nautittua. Please, älkää tuomitko. Ymmärrätte varmaan, että oli vasta toinen kierto keskenmenon jälkeen ja pieni irrottelu ja paineiden purkaminen oli ihan paikallaan. Hassua, että jälleen kerran tärppi tapahtui juurikin loman aikaan. Vastahan me oltiin Islannissa viettämässä ihanaa hääpäivää ja nyt tämä vain vähän reilu pari kuukautta myöhemmin. Nyt pitäis sit vaan koittaa jotenkin säilyttää se stressivapaa lomaboogie päällä vaikka töissä tässä jo ollaankin.
Taistelusuunnitelma on nyt seuraavanlainen: Aloitin nyt Lugesteronin sillä samalla annostuksella, mikä mulle määrättiin aiemminkin ja jatkan sitä rv 10 saakka. Kokeilen nyt lisäksi ottaa Primaspania sen 50mg/pv. Mun pitää muuten tunnustaa, että otin tuota Primaspania jo ovulaation aikaan parisen viikon ajan, mutta lomalla lopulta unohdin vaan kaikki vitamiinit ja lääkkeet, et se jäi sit vähän kesken. Liekkö sillä ollut merkitystä näin pikaiseen uuteen tärppiin? Who knows. Lisäksi popsin vielä raskaus ja imetysvitamiineja enkä mitään muuta ylimääräistä. Ens viikolla soitan neuvolaan, ellei vuoto ehdi alkaa ennen sitä. Varhaisultraa en nyt tällä kertaa varaile vaan toivon, että me saatais mahdollisesti nähdä pikkuinen sitten siellä hormonipoliklinikkakäynnillä. Jos sinne asti päästään ilman vuotoja, niin taidetaankin olla jo ennätyspitkällä raskauden suhteen.
Mutta en nyt ota mitään turhia paineita minkään suhteen. Jos neljäs keskenmeno tulee, niin ainakin meillä on sitten se polikäynti, jossa meiät tutkitaan ja saadaan varmasti jotain apuja seuraavaan raskauteen. Pelaan nyt ihan avoimilla korteilla ja otan kaiken vastaan mukisematta.
Toivotaan nyt, et meillä olis se The vauva kyydissä ;)
P.S. Kun kerroin miehelle, että "kylppärissä ois sulle pieni yllätys", niin sielä kuulu vaan "jes!" ja heitettiin yläfemmat :D Miten niin muka ollaan koettu tää jo muutaman kerran ennenkin?
Fiilis on tällä hetkellä kyllä kerrassaan omituinen. Olen ihan hirmu onnellinen, mutta samaan aikaan myös hämmästynyt ja ehkä vähän pelokaskin. Ihan uskomatonta, että tämä oli jo toinen luomuraskaus ilman mitään hormonihoitoja. Se tuli niin puskista, että tässä vaiheessa kyllä vähän hävettää se alkoholin määrä mitä tuli loman aikana nautittua. Please, älkää tuomitko. Ymmärrätte varmaan, että oli vasta toinen kierto keskenmenon jälkeen ja pieni irrottelu ja paineiden purkaminen oli ihan paikallaan. Hassua, että jälleen kerran tärppi tapahtui juurikin loman aikaan. Vastahan me oltiin Islannissa viettämässä ihanaa hääpäivää ja nyt tämä vain vähän reilu pari kuukautta myöhemmin. Nyt pitäis sit vaan koittaa jotenkin säilyttää se stressivapaa lomaboogie päällä vaikka töissä tässä jo ollaankin.
Taistelusuunnitelma on nyt seuraavanlainen: Aloitin nyt Lugesteronin sillä samalla annostuksella, mikä mulle määrättiin aiemminkin ja jatkan sitä rv 10 saakka. Kokeilen nyt lisäksi ottaa Primaspania sen 50mg/pv. Mun pitää muuten tunnustaa, että otin tuota Primaspania jo ovulaation aikaan parisen viikon ajan, mutta lomalla lopulta unohdin vaan kaikki vitamiinit ja lääkkeet, et se jäi sit vähän kesken. Liekkö sillä ollut merkitystä näin pikaiseen uuteen tärppiin? Who knows. Lisäksi popsin vielä raskaus ja imetysvitamiineja enkä mitään muuta ylimääräistä. Ens viikolla soitan neuvolaan, ellei vuoto ehdi alkaa ennen sitä. Varhaisultraa en nyt tällä kertaa varaile vaan toivon, että me saatais mahdollisesti nähdä pikkuinen sitten siellä hormonipoliklinikkakäynnillä. Jos sinne asti päästään ilman vuotoja, niin taidetaankin olla jo ennätyspitkällä raskauden suhteen.
Mutta en nyt ota mitään turhia paineita minkään suhteen. Jos neljäs keskenmeno tulee, niin ainakin meillä on sitten se polikäynti, jossa meiät tutkitaan ja saadaan varmasti jotain apuja seuraavaan raskauteen. Pelaan nyt ihan avoimilla korteilla ja otan kaiken vastaan mukisematta.
Toivotaan nyt, et meillä olis se The vauva kyydissä ;)
P.S. Kun kerroin miehelle, että "kylppärissä ois sulle pieni yllätys", niin sielä kuulu vaan "jes!" ja heitettiin yläfemmat :D Miten niin muka ollaan koettu tää jo muutaman kerran ennenkin?
11. heinäkuuta 2017
Voi kuinka toivonkaan...
Vielä en ole päässyt r-testiä tekemään. Koitan muistaa ostaa sen tänään, kun käydään kaupassa. Laitoin jo pari digiäkin tilaukseen Raskauskeijulta, mutta posti nyt kulkee vähän millon sattuu.
Olen jo hieman salaa laskeskellut mahdollista laskettua aikaa ja tiettekö, kerrankin mulla on ihan tosi hyvä fiilis siitä. Joo, mä tiedän, ettei me välttämättä taaskaan päästä sinne asti, mutta ainahan sitä voi haaveilla. Ensinnäkin, te tiedätte mun kauhean pelkoni siitä, että laskettu aika osuu jollekkin merkkipäivälle, koska se on aina ollut huono enne. Noh jos nyt lasketaan sen mukaan, että ovis oli ehkä sillon kp 25, niin raskauslaskurin mukaan la olis 18.3 ja sillon ei todellakaan ole kenenkään merkkipäivä :D Jipiii!! Sen sijaan maaliskuun lopulla on meidän 2. hääpäivä, mikä ois tietty äärimmäisen ihana hääpäivälahja. Lisäks me ehdittäis saada vauva just ennen, kun mun mies täyttää 30. Ja sehän on siis aina ollu mun tavoitteena, että saisin lapsia ennen kolmeakymmentä(itehän tosin olen silloin vasta täyttänyt 29). Älkää ottako liian tosissaan tota. Se ikä on vaan mulle joku ihmeen päähän pinttymä :D
Oon ehkä elelly lomallani niin huolettomasti, etten ole tajunnut kuulostella kroppaani kunnolla, mutta nyt kun olen alkanut asiaa taas miettimään enemmän, niin olen kyllä tuntenut jo jonkun aikaa pientä nipistelyä kohdun seutuvilla. Olen toki olettanut sen johtuvan vain lähestyvistä menkoista, mutta jospa siellä oliskin joku salamatkustaja kyydissä. Tänäaamuna heräsin myös vilunväristyksiin, samaan aikaan kun mies hikoilee vieressä, hellepäivien aiheuttamaa lämmönnousua makuuhuoneessamme. Lisäksi mittasin tänään taas aamulämmön ja se näytti 36.64 astetta eli on se ainakin huomattavasti korkeampi kuin alkukierrossa, kun mittasin vielä alle 36 asteen. Ovis on siis todennäköisesti jo tapahtunut, mutta milloin, niin sitä ei moni tiedä :D Tämä siis todistaisi sen, että eilinen ovisplussa ei johtunut oviksesta, koska jos olisi, niin ovis tapahtuisi vasta tänään ja lämmönnousu tulisi vasta reippaasti sen jälkeen.
Merkit näyttää siis toistaiseksi ihan lupaavilta. Jos tässä nyt tosiaan on tosi kyseessä, niin on kai syytä kehittää jokin taistelusuunnitelma. Ajattelin aloitella nyt ainakin lugesteronilla ja sillä primaspanilla(50mg) ja kaapista taitaa löytyä vielä Multivitan Raskaus ja Imetys vitamiineja, joten näillä nyt ainakin alkuun. Toki lugesteronit vähän haittaa keskenmenovuodon alkua, mutta otan nyt sen riskin ja toivon, että tällä kertaa päästään näkemään elämää vielä sen 7+0 jälkeenkin.
Pitäkää peukkuja!
Olen jo hieman salaa laskeskellut mahdollista laskettua aikaa ja tiettekö, kerrankin mulla on ihan tosi hyvä fiilis siitä. Joo, mä tiedän, ettei me välttämättä taaskaan päästä sinne asti, mutta ainahan sitä voi haaveilla. Ensinnäkin, te tiedätte mun kauhean pelkoni siitä, että laskettu aika osuu jollekkin merkkipäivälle, koska se on aina ollut huono enne. Noh jos nyt lasketaan sen mukaan, että ovis oli ehkä sillon kp 25, niin raskauslaskurin mukaan la olis 18.3 ja sillon ei todellakaan ole kenenkään merkkipäivä :D Jipiii!! Sen sijaan maaliskuun lopulla on meidän 2. hääpäivä, mikä ois tietty äärimmäisen ihana hääpäivälahja. Lisäks me ehdittäis saada vauva just ennen, kun mun mies täyttää 30. Ja sehän on siis aina ollu mun tavoitteena, että saisin lapsia ennen kolmeakymmentä(itehän tosin olen silloin vasta täyttänyt 29). Älkää ottako liian tosissaan tota. Se ikä on vaan mulle joku ihmeen päähän pinttymä :D
Oon ehkä elelly lomallani niin huolettomasti, etten ole tajunnut kuulostella kroppaani kunnolla, mutta nyt kun olen alkanut asiaa taas miettimään enemmän, niin olen kyllä tuntenut jo jonkun aikaa pientä nipistelyä kohdun seutuvilla. Olen toki olettanut sen johtuvan vain lähestyvistä menkoista, mutta jospa siellä oliskin joku salamatkustaja kyydissä. Tänäaamuna heräsin myös vilunväristyksiin, samaan aikaan kun mies hikoilee vieressä, hellepäivien aiheuttamaa lämmönnousua makuuhuoneessamme. Lisäksi mittasin tänään taas aamulämmön ja se näytti 36.64 astetta eli on se ainakin huomattavasti korkeampi kuin alkukierrossa, kun mittasin vielä alle 36 asteen. Ovis on siis todennäköisesti jo tapahtunut, mutta milloin, niin sitä ei moni tiedä :D Tämä siis todistaisi sen, että eilinen ovisplussa ei johtunut oviksesta, koska jos olisi, niin ovis tapahtuisi vasta tänään ja lämmönnousu tulisi vasta reippaasti sen jälkeen.
Merkit näyttää siis toistaiseksi ihan lupaavilta. Jos tässä nyt tosiaan on tosi kyseessä, niin on kai syytä kehittää jokin taistelusuunnitelma. Ajattelin aloitella nyt ainakin lugesteronilla ja sillä primaspanilla(50mg) ja kaapista taitaa löytyä vielä Multivitan Raskaus ja Imetys vitamiineja, joten näillä nyt ainakin alkuun. Toki lugesteronit vähän haittaa keskenmenovuodon alkua, mutta otan nyt sen riskin ja toivon, että tällä kertaa päästään näkemään elämää vielä sen 7+0 jälkeenkin.
Pitäkää peukkuja!
 |
| Kuva google |
7. kesäkuuta 2017
Suunnitelmia
Jo riittää seiniin tuijottelu! Olen ottanut nyt itseäni niskasta kiinni ja alkanut suunnittelemaan meille vähän vapaa-ajan vietettä.
Kesä käynnistetään tänään, kun mennään duunikavereiden kanssa erääseen edustustapahtumaan, jossa pääsemme viettämään iltaa upealla purjelaivalla. Sattuipa oikein mukavan aurinkoinen päiväkin tänään. Jipii! Perjantaina lähdetään mahdollisesti käymään vähän mökillä katselemassa vähän ralleja. Viikon päästä perjantaina korkataan kesäloma duunipaikan kesäjuhlissa ja lauantaina, jos sattuu hyvä sää, niin lähdetään kummitytön kanssa lintsille, hihii! Sunnuntaina vietetään veljeni kuopuksen nimiäisiä ja maanantaina lähdetään äitini kanssa Tallinnaan päiväristeilylle. Keskiviikkona kurvataan taas mökille hyvissä ajoin ennen juhannusruuhkaa ja loppuviikosta juhlitaankin jo juhannusta mieheni perheen kesken.
Juhannuksen jälkeen onkin loput kaks lomaviikkoa vielä vähän auki. Vielä ei ole täysin varmistunut ystävämme kolmekymppisten juhlapaikka, mutta todennäköisesti jotain juhlahumua on taas ilmassa. Jossain välissä meillä olis suunnitelmissa myös lähteä pyörällä kohti kaunista kesäkaupunkia, Porvoota. Huom. asumme pk-seudulla, joten aikamoinen seikkailu on taas luvassa. Saa nähdä kestääkö koivet :D
Tiina laittoi just aamulla viestiä, että meiän Thaimaan reissu ei onnistukkaan, joten alankin tästä tutkiskelemaan mahdollisia Malediivien matkoja tulevalle syksylle. Oih, toivottavasti päästään vielä johonkin lämpimään ♥
Mutta tällaista nyt tähän väliin. Jos ei kauheasti kuulu meikäläisestä, niin oon varmaan jossain seikkailulla :D Palaan paremmin kuulolle sitten taas elokuun puolella, kun ollaan taas vähän enemmän vauvantekoprojektin aiheen parissa.
Palaillaan taas! Mukavia kesäpäiviä kaikille!♥
Kesä käynnistetään tänään, kun mennään duunikavereiden kanssa erääseen edustustapahtumaan, jossa pääsemme viettämään iltaa upealla purjelaivalla. Sattuipa oikein mukavan aurinkoinen päiväkin tänään. Jipii! Perjantaina lähdetään mahdollisesti käymään vähän mökillä katselemassa vähän ralleja. Viikon päästä perjantaina korkataan kesäloma duunipaikan kesäjuhlissa ja lauantaina, jos sattuu hyvä sää, niin lähdetään kummitytön kanssa lintsille, hihii! Sunnuntaina vietetään veljeni kuopuksen nimiäisiä ja maanantaina lähdetään äitini kanssa Tallinnaan päiväristeilylle. Keskiviikkona kurvataan taas mökille hyvissä ajoin ennen juhannusruuhkaa ja loppuviikosta juhlitaankin jo juhannusta mieheni perheen kesken.
Juhannuksen jälkeen onkin loput kaks lomaviikkoa vielä vähän auki. Vielä ei ole täysin varmistunut ystävämme kolmekymppisten juhlapaikka, mutta todennäköisesti jotain juhlahumua on taas ilmassa. Jossain välissä meillä olis suunnitelmissa myös lähteä pyörällä kohti kaunista kesäkaupunkia, Porvoota. Huom. asumme pk-seudulla, joten aikamoinen seikkailu on taas luvassa. Saa nähdä kestääkö koivet :D
Tiina laittoi just aamulla viestiä, että meiän Thaimaan reissu ei onnistukkaan, joten alankin tästä tutkiskelemaan mahdollisia Malediivien matkoja tulevalle syksylle. Oih, toivottavasti päästään vielä johonkin lämpimään ♥
Mutta tällaista nyt tähän väliin. Jos ei kauheasti kuulu meikäläisestä, niin oon varmaan jossain seikkailulla :D Palaan paremmin kuulolle sitten taas elokuun puolella, kun ollaan taas vähän enemmän vauvantekoprojektin aiheen parissa.
Palaillaan taas! Mukavia kesäpäiviä kaikille!♥
17. toukokuuta 2017
Oikeilla jäljillä
Eilen taisin havaita taas pitkästä aikaa kunnon limatulpan. Jos näin tosiaan oli, niin ovis saattais saapua jo viikonlopuksi. Jipii! Tein eilen ovistestin, mutta se oli vielä ihan vitivalkoinen. Jospa se lähipäivinä tummuu sitten. Toivottavasti.
En muuten ole tehnyt keskenmenon jälkeen ollenkaan raskaustestiä, koska tuhlasin kaikki kaapissa ylimääräisenä pyörineet jo viime raskauteen, mutta jospa tuo ovistesti ajaa vähän niinkuin saman asian. Ja ei tässä kyllä ole mitään oireitakaan enää ollut, joten eiköhän se kaikki hcg-hormoni ole jo kauan sitten kaikonnut meikäläisen kropasta.
Jos tuo ovis tosiaan tulla tupsahtaa viikonlopuksi, niin ajoitus olisi kerrassaan täydellinen. Menkat saapuisi sopivasti kesäkuun alkuun ja kun niistä ollaan selvitty ehjin nahoin, niin alkaakin olla jo pikku hiljaa lomaboogie ja saadaan nauttia siitä täysillä ilman ärsyttäviä rättipäiviä. Rättipäivät saa luvan häiritä sitten taas kun ollaan palattu lomilta toimistolle ja on jo valmiiksi muutenkin tosi masis olo loman loppumisesta :D haha.
Kesälle ollaan vähän suunniteltu perus juhannusmökkireissun lisäksi vielä yhtä toista mökkireissua isommalla kaveriporukalla Siljan kolmekymppisten kunniaksi. Sillon olis tarkoitus olla pitkästä aikaa ihan kunnolla naamat :D Katotaanko! Heinäkuulle suunniteltiin kans pikkasen festarireissua tyttöjen kesken, kun ei olla oikein ehditty viettää yhdessä aikaa. Toivottavasti päästään nauttimaan kunnon festarikesästä! Loppu vuodelle on kortit vielä vähän auki. Jotain reissua olis tarkoitus tehdä, mutta ei olla vielä päätetty lähdetäänkö kahdestaan viikoksi Malediiveille vai Tiinan ja Jannen kanssa pariksi viikoksi Thaimaaseen tai johonkin vastaavaan. Johonkin ollaan joka tapauksessa lähdössä, se on varma.
Vauvantekoprojekti on nyt väistämättä hieman tauolla, kun odotellaan, että kroppa toipuu keskenmenosta kokonaan. Lisäksi en halua nyt turhaan stressata mitään yrittämiseen liittyvää ennen, kun ollaan käyty siellä polilla, joka on vasta sitten elokuussa.
Lomaa (ja ovista) odotellessa.
En muuten ole tehnyt keskenmenon jälkeen ollenkaan raskaustestiä, koska tuhlasin kaikki kaapissa ylimääräisenä pyörineet jo viime raskauteen, mutta jospa tuo ovistesti ajaa vähän niinkuin saman asian. Ja ei tässä kyllä ole mitään oireitakaan enää ollut, joten eiköhän se kaikki hcg-hormoni ole jo kauan sitten kaikonnut meikäläisen kropasta.
Jos tuo ovis tosiaan tulla tupsahtaa viikonlopuksi, niin ajoitus olisi kerrassaan täydellinen. Menkat saapuisi sopivasti kesäkuun alkuun ja kun niistä ollaan selvitty ehjin nahoin, niin alkaakin olla jo pikku hiljaa lomaboogie ja saadaan nauttia siitä täysillä ilman ärsyttäviä rättipäiviä. Rättipäivät saa luvan häiritä sitten taas kun ollaan palattu lomilta toimistolle ja on jo valmiiksi muutenkin tosi masis olo loman loppumisesta :D haha.
Kesälle ollaan vähän suunniteltu perus juhannusmökkireissun lisäksi vielä yhtä toista mökkireissua isommalla kaveriporukalla Siljan kolmekymppisten kunniaksi. Sillon olis tarkoitus olla pitkästä aikaa ihan kunnolla naamat :D Katotaanko! Heinäkuulle suunniteltiin kans pikkasen festarireissua tyttöjen kesken, kun ei olla oikein ehditty viettää yhdessä aikaa. Toivottavasti päästään nauttimaan kunnon festarikesästä! Loppu vuodelle on kortit vielä vähän auki. Jotain reissua olis tarkoitus tehdä, mutta ei olla vielä päätetty lähdetäänkö kahdestaan viikoksi Malediiveille vai Tiinan ja Jannen kanssa pariksi viikoksi Thaimaaseen tai johonkin vastaavaan. Johonkin ollaan joka tapauksessa lähdössä, se on varma.
 |
| Kuva Google |
Lomaa (ja ovista) odotellessa.
3. toukokuuta 2017
Odotellen
Eilen facebookkin läsähti taas uusi vauvauutinen. Tällä kertaa kyseessä oli vanha luokkalaiseni ja heillä siis tiedossa jo toinen lapsi. Laskettu aika on ilmeisesti marraskuussa, joten aika samoilla oltais menty, jos tämä minun viimeisin raskaus olisi edennyt loppuun asti. Mä en edes voi käsittää miten joku voi uskaltaa kailottaa raskaudestaan somessa noin varhaisilla viikoilla. Tai noh, ehkä heillä tuli juuri ensimmäinen kolmannes täyteen. En enää edes tiedä millä viikoilla eletään. Tänään taitaa olla jo tasan kaksi viikkoa keskenmenovuodon alusta. Se oli se kohtalokas keskiviikko... Musta tuntuu, että kaikki muut saa meiän vauvat, paitsi me itse. Aina kun me saadaan keskenmeno, niin joku muu ilmoittaa olevansa raskaana. Viimeksi se oli oma veljeni ja nyt nämä.
No, mutta ei tässä nyt auta vajota synkkyyteen. Laskeskelin jo innoissani, että meillä on enää noin kuusi viikkoa kesälomaan :D Haha, näitä viikkoja lasken mielelläni itsekkin. Tänä kesänä meillä ei ole mitään suunnitelmia. Varmaan vaan mahdollisimman paljon mökkeilyä. Kolme viikkoa pelkkää lööbailua. Yksi viikko säästetään loppukesään tai syksyyn. Kunhan saadaan tuo lattiaremontti maksettua(viimeistään kesäkuussa), niin päästään kattelemaan vähän jotain lomamatkaa. Toivottavasti sillon on vielä muutama Malediivien matkakin jäljellä, mutta hätätapauksessa kaikki käy :D
Mun puolesta nyt saa viikot vieriä ihan täysillä ja sitten kesällä päivät sais kulua maaahdollisimman hitaasti, kiitos!
Eiks vaan :)
No, mutta ei tässä nyt auta vajota synkkyyteen. Laskeskelin jo innoissani, että meillä on enää noin kuusi viikkoa kesälomaan :D Haha, näitä viikkoja lasken mielelläni itsekkin. Tänä kesänä meillä ei ole mitään suunnitelmia. Varmaan vaan mahdollisimman paljon mökkeilyä. Kolme viikkoa pelkkää lööbailua. Yksi viikko säästetään loppukesään tai syksyyn. Kunhan saadaan tuo lattiaremontti maksettua(viimeistään kesäkuussa), niin päästään kattelemaan vähän jotain lomamatkaa. Toivottavasti sillon on vielä muutama Malediivien matkakin jäljellä, mutta hätätapauksessa kaikki käy :D
Mun puolesta nyt saa viikot vieriä ihan täysillä ja sitten kesällä päivät sais kulua maaahdollisimman hitaasti, kiitos!
Eiks vaan :)
26. huhtikuuta 2017
Toipuminen
Toipuminen tapahtuu taas hyvää vauhtia päivä kerrallaan. Vuoto alkaa olla jo aika niukkaa ja enemmän rusehtavaa kuin punaista. Loppuisikohan tämä vuoto vappuun mennessä kokonaan. Toivottavasti. Kipuja ei ole onneksi ollut ollenkaan sitten sen lauantain.
Olen lukenut nyt paljon nettikirjoituksia toistuvista keskenmenoista. Niin blogeja kuin foorumeitakin. Kolmen tai jopa useammankin keskenmenon kokeneita on pelottavan paljon. Siis ihan käsittämätöntä miten yleisiä keskenmenot ovatkaan ja kuitenkaan minulla ei ollut minkäänlaista tietoa tai pelkoa keskenmenosta ennen kuin se osui omalle kohdalle. En ollut yhtään valmistautunut siihen. Toki eräs kaverini oli saanut keskenmenon vähän ennen meidän ensimmäistä keskenmenoa, mutta kuvittelin sen olevan vain surkeaa sattumaa ja erittäin harvinaista. Pah, kuinka sinisilmäinen sitä onkaan joskus ollut.
Toistuvista keskenmenoista lukiessani olen myös oppinut paljon lisää ja olenkin nyt kehittänyt pienen taistelusuunnitelman seuraavaa raskautta ajatellen. Esimerkiksi aspiriinista ei vissiinkään olisi haittaa vaikkei veren arvoissa olisikaan mitään hälyyttävää. Voisin kokeilla sitä, jos joskus vielä sen plussatestin näen. Jos se vaikka parantaisi veren virtausta kohtuun.
Toinen, minkä huomasin ihan sattumalta, niin on vihreän teen juonnin vähentäminen. Toiset juovat päivittäin kahvia, mutta minä juon päivittäin ison kupillisen teetä ja yleisimmin nimenomaan vihreätä teetä, koska sillä on ihan hirmu paljon kaikenlaisia hyviä terveysvaikutteita(mm. alentaa kolesterolitasoja ja verenpainetta yms.). Mutta huomasin yhden aika merkittävänkin huonon puolen vihreästä teestä, nimittäin sen sisältämät katekiinit voivat estää foolihappojen täydellisen hyödyntämisen! Apua, siis olenko koko ajan tietämättäni voinut itse aiheuttaa nämä keskenmenot vain pelkästään nauttimalla vihreätä teetä! No ehkä en sentään, mutta kyllähän tämäkin asia kannattaa nyt ottaa huomioon jatkoa varten. Tiesin kyllä, että yrttitee on ns. kiellettyjen listalla raskaana ollessa, mutta vihreästä teestä en ole tainnut koskaan lukea mitään. Noh onneksi tämä on kuitenkin helppo korjata ja teeaddiktina voin juoda sitten vaikka ihan sitä mustaa teetä täst edes.
Mutta joo, näistä on ainakin hyvä aloittaa. En tosin usko, että uusi raskaus nyt ihan lähiaikoina alkaa. Olisi jo vähän liian hyvä sattuma, jos seuraavakin raskaus alkaisi jo viidennestä kierrosta keskenmenon jälkeen. Epäilen seuraavaan raskauden alkavan vasta lähemmäs vuoden kohdalla, ihan vaan koska mulla on niin käsittämättömän huono tuuri mun elämässä :D Pessimisti ei pety, no ei vaan, toivotaan parasta.
Ollaan miehen kanssa mietitty, että nyt jos koskaan vois vähän rentoutua ja lähteä johonkin kauas lomamatkalle. Niinpä me ollaan nyt mietitty ihan tosissaan, että jos lähdettäis loppuvuodesta Malediiveille! Se on meidän yksi unelmista ja se olisi helpompaa toteuttaa vielä kun ei sitä jälkikasvua ole. Toki Malediivit on ihan törkeän kallis matkakohde ja tässä kohtaa kaikki varmaan miettii, että miksei me käytetä niitä rahoja lapsettomuushoitoihin, mutta just nyt me kaivataan fyysisten hoitojen sijaan vähän enemmän sitä henkisen puolen hoitoa ja mikäs sen parempaa, kuin ihanaakin ihanampi rantalomamatka kaukana arjesta :D Olis niiin ihana kun pääsis toteuttaa taas yhden unelman ja olis taas jokin ihana asia mitä odottaa. Ei tarttis murehtia siitä, että tärppääkö vaiko ei, vaan vois vaan olla ja nauttia. Ja jos ihan totta puhutaan, niin meikäläisen paras tärppikikkahan on ollut nyt nimenomaan loma ja ajatukset jossain aivan muualla kuin yrittämisessä ;)
Mutta katotaan nyt mihin tämä elämä vie. Tällaista taas tänne.
Oikein mukavaa Vapun odotusta! Nyt onkin taas ihana "pitkä" viikonloppu edessä :)
Olen lukenut nyt paljon nettikirjoituksia toistuvista keskenmenoista. Niin blogeja kuin foorumeitakin. Kolmen tai jopa useammankin keskenmenon kokeneita on pelottavan paljon. Siis ihan käsittämätöntä miten yleisiä keskenmenot ovatkaan ja kuitenkaan minulla ei ollut minkäänlaista tietoa tai pelkoa keskenmenosta ennen kuin se osui omalle kohdalle. En ollut yhtään valmistautunut siihen. Toki eräs kaverini oli saanut keskenmenon vähän ennen meidän ensimmäistä keskenmenoa, mutta kuvittelin sen olevan vain surkeaa sattumaa ja erittäin harvinaista. Pah, kuinka sinisilmäinen sitä onkaan joskus ollut.
Toistuvista keskenmenoista lukiessani olen myös oppinut paljon lisää ja olenkin nyt kehittänyt pienen taistelusuunnitelman seuraavaa raskautta ajatellen. Esimerkiksi aspiriinista ei vissiinkään olisi haittaa vaikkei veren arvoissa olisikaan mitään hälyyttävää. Voisin kokeilla sitä, jos joskus vielä sen plussatestin näen. Jos se vaikka parantaisi veren virtausta kohtuun.
Toinen, minkä huomasin ihan sattumalta, niin on vihreän teen juonnin vähentäminen. Toiset juovat päivittäin kahvia, mutta minä juon päivittäin ison kupillisen teetä ja yleisimmin nimenomaan vihreätä teetä, koska sillä on ihan hirmu paljon kaikenlaisia hyviä terveysvaikutteita(mm. alentaa kolesterolitasoja ja verenpainetta yms.). Mutta huomasin yhden aika merkittävänkin huonon puolen vihreästä teestä, nimittäin sen sisältämät katekiinit voivat estää foolihappojen täydellisen hyödyntämisen! Apua, siis olenko koko ajan tietämättäni voinut itse aiheuttaa nämä keskenmenot vain pelkästään nauttimalla vihreätä teetä! No ehkä en sentään, mutta kyllähän tämäkin asia kannattaa nyt ottaa huomioon jatkoa varten. Tiesin kyllä, että yrttitee on ns. kiellettyjen listalla raskaana ollessa, mutta vihreästä teestä en ole tainnut koskaan lukea mitään. Noh onneksi tämä on kuitenkin helppo korjata ja teeaddiktina voin juoda sitten vaikka ihan sitä mustaa teetä täst edes.
Mutta joo, näistä on ainakin hyvä aloittaa. En tosin usko, että uusi raskaus nyt ihan lähiaikoina alkaa. Olisi jo vähän liian hyvä sattuma, jos seuraavakin raskaus alkaisi jo viidennestä kierrosta keskenmenon jälkeen. Epäilen seuraavaan raskauden alkavan vasta lähemmäs vuoden kohdalla, ihan vaan koska mulla on niin käsittämättömän huono tuuri mun elämässä :D Pessimisti ei pety, no ei vaan, toivotaan parasta.
Ollaan miehen kanssa mietitty, että nyt jos koskaan vois vähän rentoutua ja lähteä johonkin kauas lomamatkalle. Niinpä me ollaan nyt mietitty ihan tosissaan, että jos lähdettäis loppuvuodesta Malediiveille! Se on meidän yksi unelmista ja se olisi helpompaa toteuttaa vielä kun ei sitä jälkikasvua ole. Toki Malediivit on ihan törkeän kallis matkakohde ja tässä kohtaa kaikki varmaan miettii, että miksei me käytetä niitä rahoja lapsettomuushoitoihin, mutta just nyt me kaivataan fyysisten hoitojen sijaan vähän enemmän sitä henkisen puolen hoitoa ja mikäs sen parempaa, kuin ihanaakin ihanampi rantalomamatka kaukana arjesta :D Olis niiin ihana kun pääsis toteuttaa taas yhden unelman ja olis taas jokin ihana asia mitä odottaa. Ei tarttis murehtia siitä, että tärppääkö vaiko ei, vaan vois vaan olla ja nauttia. Ja jos ihan totta puhutaan, niin meikäläisen paras tärppikikkahan on ollut nyt nimenomaan loma ja ajatukset jossain aivan muualla kuin yrittämisessä ;)
Mutta katotaan nyt mihin tämä elämä vie. Tällaista taas tänne.
Oikein mukavaa Vapun odotusta! Nyt onkin taas ihana "pitkä" viikonloppu edessä :)
3. helmikuuta 2017
Uusia keinoja
No niin, nyt on pakko myöntää, että olipas varsin mielenkiintoinen käynti gynellä eilen. Ensinnäkin päästän teidät kaikki nyt piinasta ja kerron, että vastetta ei ollut edelleenkään tarpeeksi. Kyllä, luit aivan oikein.
Gyne ultrasi ja oli ensin pitkään ihan hiljaa. Sitten hän avasin suunsa "ei täällä kyllä vieläkään näy yhtään kunnon johtofollikkelia". En ollut yhtään yllättynyt. Oikeastaan oletin näin olevan, koska ei tosiaankaan ole ollut vielä sellaisia limoja, mitkä viittais lähestyvään ovulaatioon. Sieltä löytyi noin 10 mm follikkeli ja limakalvotkin olivat ihan mitättömät. Tulee siis taas pitkä kierto ja itse arvelen oviksen tulevan vasta noin viikon päästä.
Gyneni vaikutti pettyneeltä, koska vastetta ei ollut, mutta otti asiani kuitenkin ihan tosissaan ja alkoi heti pohtia, että mitä seuraavaksi. Noh yhtäkkiä hän alkoi kyselemään mittojani ja kysyi, että olenko laihtunut. Kysymys tuntui oudolta. En ole laihtunut yhtään, vaan painoni on pysynyt samassa viimeiset kymmenisen vuotta ainakin. Hän kuitenkin laski painoindeksini ja se on kuulemma lievän alipainon rajoilla. Olin yllättynyt, koska syön ihan normaalisti ja ehkä vähän liikaakiin roskaruokaa (siksi halusinkin kokeilla sitä vhh-ruokavaliota) ja nyt gyneni suositteli minulle paria ylimääräistä kiloa lisää. Mietin kuumeisesti, että mitä ihmettä mä oikein teen väärin. Pitääkö mun nyt alkaa mättämään jotain donitseja niinkuin siinä Fitistä fätiksi ja takaisin-ohjelmassa eräs personal trainer joutui tekemään. Ugh.
Clomifenit eivät kuulemma yleensä tehoa kovin hyvin hoikkiin naisiin vaan yleensä se auttaa paremmin selkeästi pco-oireista kärsiviä. Kyselin kuitenkin vielä Letrozolista ja gyneni oli sitä mieltä, että sitä voisi kokeilla ja se voisi ehkä sopiakkin paremmin minulle. Käynnin lopuksi gyneni kuitenkin määräsi minut verikokeisiin, jossa otettiin ihan perus verenkuva eli hemoglobiini ja lisäksi myös tutkitaan onko minulla jotain imeytymishäiriötä eli esimerkiksi keliakiaa. En muista olenko tuosta keliakia epäilystä kirjoitellut ennen, mutta muistan jonkun lukijan joskus kommentoineen johonkin postaukseen, että sekin kannattaisi tutkia.
Uusia taktiikoita siis luvassa. Maanantaina gyneni soittaa verikokeiden tuloksista ja sitten tiedän myös lisää tulevasta mahdollisesta letro-kierrosta.
Huh olipas taas jännittävä päivä. Nyt voinen todeta vhh-dieetin päättyneen ja alan tankkaamaan ihan huolella kaikkea pullaa ja muuta hiilarihöttöä :D Huomenna meillä onkin luvassa mukava päivä, kun mennään kaveriporukalla taas ravintolaan syömään ja sen jälkeen mennään leffaan katsomaan Ringsiä. Huiiii!
Ihanaa viikonloppua kaikille!!
Gyne ultrasi ja oli ensin pitkään ihan hiljaa. Sitten hän avasin suunsa "ei täällä kyllä vieläkään näy yhtään kunnon johtofollikkelia". En ollut yhtään yllättynyt. Oikeastaan oletin näin olevan, koska ei tosiaankaan ole ollut vielä sellaisia limoja, mitkä viittais lähestyvään ovulaatioon. Sieltä löytyi noin 10 mm follikkeli ja limakalvotkin olivat ihan mitättömät. Tulee siis taas pitkä kierto ja itse arvelen oviksen tulevan vasta noin viikon päästä.
Gyneni vaikutti pettyneeltä, koska vastetta ei ollut, mutta otti asiani kuitenkin ihan tosissaan ja alkoi heti pohtia, että mitä seuraavaksi. Noh yhtäkkiä hän alkoi kyselemään mittojani ja kysyi, että olenko laihtunut. Kysymys tuntui oudolta. En ole laihtunut yhtään, vaan painoni on pysynyt samassa viimeiset kymmenisen vuotta ainakin. Hän kuitenkin laski painoindeksini ja se on kuulemma lievän alipainon rajoilla. Olin yllättynyt, koska syön ihan normaalisti ja ehkä vähän liikaakiin roskaruokaa (siksi halusinkin kokeilla sitä vhh-ruokavaliota) ja nyt gyneni suositteli minulle paria ylimääräistä kiloa lisää. Mietin kuumeisesti, että mitä ihmettä mä oikein teen väärin. Pitääkö mun nyt alkaa mättämään jotain donitseja niinkuin siinä Fitistä fätiksi ja takaisin-ohjelmassa eräs personal trainer joutui tekemään. Ugh.
Clomifenit eivät kuulemma yleensä tehoa kovin hyvin hoikkiin naisiin vaan yleensä se auttaa paremmin selkeästi pco-oireista kärsiviä. Kyselin kuitenkin vielä Letrozolista ja gyneni oli sitä mieltä, että sitä voisi kokeilla ja se voisi ehkä sopiakkin paremmin minulle. Käynnin lopuksi gyneni kuitenkin määräsi minut verikokeisiin, jossa otettiin ihan perus verenkuva eli hemoglobiini ja lisäksi myös tutkitaan onko minulla jotain imeytymishäiriötä eli esimerkiksi keliakiaa. En muista olenko tuosta keliakia epäilystä kirjoitellut ennen, mutta muistan jonkun lukijan joskus kommentoineen johonkin postaukseen, että sekin kannattaisi tutkia.
Uusia taktiikoita siis luvassa. Maanantaina gyneni soittaa verikokeiden tuloksista ja sitten tiedän myös lisää tulevasta mahdollisesta letro-kierrosta.
Huh olipas taas jännittävä päivä. Nyt voinen todeta vhh-dieetin päättyneen ja alan tankkaamaan ihan huolella kaikkea pullaa ja muuta hiilarihöttöä :D Huomenna meillä onkin luvassa mukava päivä, kun mennään kaveriporukalla taas ravintolaan syömään ja sen jälkeen mennään leffaan katsomaan Ringsiä. Huiiii!
Ihanaa viikonloppua kaikille!!
16. tammikuuta 2017
Negaoloja
Päästän teidät jännityksestä ja totean, ettei oo kyllä yhtään tärppi olo :D
Aamulämmöt ei oo noussut kunnolla ollenkaan, vaan on ihan maximissaan sen 36.64 astetta. Masussa ei ole ollut mitään pistelyä tai muutakaan kiinnittymiseen viittaavia tuntemuksia. Rinnatkin on ihan normaalit loppukiertoon nähden. Alaselässä tuntuu jo hieman kipuilua, mikä viittaa lähestyviin menkkoihin. Samoin pari menkkafinniä on jo puskenut leuan alueelle. Ei siis yhtään positiivinen olo. Testaan torstaina (dpo 12) ja jos/kun testi nega, niin lopetan luget ja odottelen menkkoja alkavaksi viikonloppuna.
Mutta vaikka tämä kierto ei tunnukkaan tuovan positiivista tulosta, niin olen silti ollut viime päivinä erittäin positiivisella tuulella :D Treeni on luistanut hyvin ja on ollut ilo huomata kuinka lihakset ovatkaan kehittyneet. Ajattelin, että tämän lyhyen treeniohjelman jälkeen voisin, ehkä mahdollisesti, aloittaa yhden toisen treeniohjelma, joka kestääkin sitten jo kolmisen kuukautta. Katotaan jos innostuis.
Positiivista fiilistä on myös lisännyt meiän kodin remppa-asiat. Nimittäin käytiin viikonloppuna jo kattelemassa meille lattiamateriaalit ja voi vitsi miten en malttais odottaa, että pääsen jo aloittamaan sen lattiaprojektin. Siitä tulee niiin hieno! Lisäks olin positiivisesti yllättynyt, kun säästötilini tiliote tuli postissa ja säästöjä onkin kertynyt enemmän kuin muistinkaan :D Voidaan siis tehdä myös se keittiöremppa jo mahdollisesti tulevana kesänä!
Iiih niin paljon ihania asioita, joita odottaa tältä vuodelta! Hyvä vuosi luvassa. Tietysti olis ihan superihanaa, jos meille vielä se yksi positiivinen yllätys suotaisiin, mutta hyväksyn myös sen vaihtoehdon, että sitten kunhan ollaan saatu koti valmiiksi, niin voidaan alkaa keräämään rahaa hedelmöityshoitoihin. Olis kyllä ollut niin superihanaa saada juhlavuosivauva :D Mä oon niin mainostenorja, et heti kun puhutaan jostain kylkiäisesti tai jostain spessujutusta, niin oon heti ostamassa. Kuulemma tän vuoden äitiyspakkauksessakin on jotain spessua, koska Suomi 100 v. Okei, okei, surkeat motiivit, mutta voih, eikö olis jo meiän aika? Vai vieläkö ehtii kolmas vuosi tulla yritystä täyteen? Toivottavasti ei.
Noh mutta hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)
Aamulämmöt ei oo noussut kunnolla ollenkaan, vaan on ihan maximissaan sen 36.64 astetta. Masussa ei ole ollut mitään pistelyä tai muutakaan kiinnittymiseen viittaavia tuntemuksia. Rinnatkin on ihan normaalit loppukiertoon nähden. Alaselässä tuntuu jo hieman kipuilua, mikä viittaa lähestyviin menkkoihin. Samoin pari menkkafinniä on jo puskenut leuan alueelle. Ei siis yhtään positiivinen olo. Testaan torstaina (dpo 12) ja jos/kun testi nega, niin lopetan luget ja odottelen menkkoja alkavaksi viikonloppuna.
Mutta vaikka tämä kierto ei tunnukkaan tuovan positiivista tulosta, niin olen silti ollut viime päivinä erittäin positiivisella tuulella :D Treeni on luistanut hyvin ja on ollut ilo huomata kuinka lihakset ovatkaan kehittyneet. Ajattelin, että tämän lyhyen treeniohjelman jälkeen voisin, ehkä mahdollisesti, aloittaa yhden toisen treeniohjelma, joka kestääkin sitten jo kolmisen kuukautta. Katotaan jos innostuis.
Positiivista fiilistä on myös lisännyt meiän kodin remppa-asiat. Nimittäin käytiin viikonloppuna jo kattelemassa meille lattiamateriaalit ja voi vitsi miten en malttais odottaa, että pääsen jo aloittamaan sen lattiaprojektin. Siitä tulee niiin hieno! Lisäks olin positiivisesti yllättynyt, kun säästötilini tiliote tuli postissa ja säästöjä onkin kertynyt enemmän kuin muistinkaan :D Voidaan siis tehdä myös se keittiöremppa jo mahdollisesti tulevana kesänä!
Iiih niin paljon ihania asioita, joita odottaa tältä vuodelta! Hyvä vuosi luvassa. Tietysti olis ihan superihanaa, jos meille vielä se yksi positiivinen yllätys suotaisiin, mutta hyväksyn myös sen vaihtoehdon, että sitten kunhan ollaan saatu koti valmiiksi, niin voidaan alkaa keräämään rahaa hedelmöityshoitoihin. Olis kyllä ollut niin superihanaa saada juhlavuosivauva :D Mä oon niin mainostenorja, et heti kun puhutaan jostain kylkiäisesti tai jostain spessujutusta, niin oon heti ostamassa. Kuulemma tän vuoden äitiyspakkauksessakin on jotain spessua, koska Suomi 100 v. Okei, okei, surkeat motiivit, mutta voih, eikö olis jo meiän aika? Vai vieläkö ehtii kolmas vuosi tulla yritystä täyteen? Toivottavasti ei.
Noh mutta hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)
9. tammikuuta 2017
Piinikset
Piinapäivät ovat täällä taas! Tänään on siis jo dpo 2.
Jos ihan totta puhutaan, niin en kyllä oikein jaksais piinailla tässä kierrossa ollenkaan. Oli niin mukavan rentoa olla piinailematta alkukierrossa, niin miksi nytkään jaksaisi vaivautua. Lämpöjäkään on turha yrittää seurailla, kun lomat ovat heittäneet rytmit ihan päälaelleen. Luget ajattelin kuitenkin huomenna aloittaa, koska haluan tuon luteaalivaiheen olevan taas sen ihanteelliset 14 pv, jos vain suinkin mahdollista.
Ajatukset on tällä hetkellä aivan toisaalla kuin piinapäivissä. Minulla on vielä kaksi viikkoa jäljellä BHC-treenistä jonka viime viikolla aloitin, joten ajatukset ovat nyt pääasiassa siinä. Lisäksi täytän taas tammikuussa vuosia, joten sekin vie vähän ajatuksia toisaalle.
Olenkin nyt siis enemmän asennoitunut tulevaan clomifen-kiertoon. Varasinkin jo ajan omalle luottogynelleni vasteultraan (jes! kerrankin aikataulut mätsäsivät) ja todella todella toivon, että tuplaclomeilla saataisiin jo edes jonkunlaista vastetta aikaiseksi. Olis jotenkin niiiiiin siistiä, jos kierrot lyhenis siihen oikeaoppiseen 28 päivään, eikä tarttis aina odotella ovista viikko kaupalla.
Toiveet on kyllä korkealla luomutärpin suhteen, mutta jotten putoaisi liian korkealta, niin mennään nyt taas ihan pikkuhiljaa askel askeleelta eteenpäin.
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Jos ihan totta puhutaan, niin en kyllä oikein jaksais piinailla tässä kierrossa ollenkaan. Oli niin mukavan rentoa olla piinailematta alkukierrossa, niin miksi nytkään jaksaisi vaivautua. Lämpöjäkään on turha yrittää seurailla, kun lomat ovat heittäneet rytmit ihan päälaelleen. Luget ajattelin kuitenkin huomenna aloittaa, koska haluan tuon luteaalivaiheen olevan taas sen ihanteelliset 14 pv, jos vain suinkin mahdollista.
Ajatukset on tällä hetkellä aivan toisaalla kuin piinapäivissä. Minulla on vielä kaksi viikkoa jäljellä BHC-treenistä jonka viime viikolla aloitin, joten ajatukset ovat nyt pääasiassa siinä. Lisäksi täytän taas tammikuussa vuosia, joten sekin vie vähän ajatuksia toisaalle.
Olenkin nyt siis enemmän asennoitunut tulevaan clomifen-kiertoon. Varasinkin jo ajan omalle luottogynelleni vasteultraan (jes! kerrankin aikataulut mätsäsivät) ja todella todella toivon, että tuplaclomeilla saataisiin jo edes jonkunlaista vastetta aikaiseksi. Olis jotenkin niiiiiin siistiä, jos kierrot lyhenis siihen oikeaoppiseen 28 päivään, eikä tarttis aina odotella ovista viikko kaupalla.
Toiveet on kyllä korkealla luomutärpin suhteen, mutta jotten putoaisi liian korkealta, niin mennään nyt taas ihan pikkuhiljaa askel askeleelta eteenpäin.
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
4. tammikuuta 2017
"New year, new me"
Nyt on taas joka tuutista tullut tuota "uusi vuosi, uusi minä" sanomaa, että se alkaa olemaan jo läppä :D
Mutta myönnettäköön, alotin eilen tuon treeniohjelman ja voi luoja miten lihakset on nyt kipeenä. Tais tosiaan tulla ihan tarpeeseen aloittaa vähän paremmat elämän tavat ja nyt ainakin tietää tehneensä jotain :D
Aloitin siis sellaisen nettivalmennuksen kuin Bikini HIIT challenge. Se kestää kolme viikkoa ja siinä on yhteensä 5 treeniohjelmaa per viikko. Valitsin sen, koska se on helppoa ja nopea toteuttaa kotona, mutta sitäkin tehokkaampi. En ole koskaan ollut mitään salilla kävijä tyyppiä. Olen kyllä parikin vuotta joskus opiskeluaikoinani maksanut Elixian jäsenyydestä, mutta käynnit jäi lopulta niin vähäisiksi, että turhaa maksoin. Kotona olen kuitenkin onnistunut jumppaamaan aina tehokkaasti, kunhan vaan on joku selkeä treeniohjelma ja nyt kun uusi sellainen on taas käytössä, niin olen taas ihan täysillä mukana. Vitsi, en malta odottaa kun lihakset tästä taas vähän kehittyy, niin jaksaa paljon paremmin tehdä kaikkea muutakin. Tästä se lähtee!
Lisäksi, vaikka olenkin puhunut tästä jo aiemminkin, niin nyt aion ihan tosissani ottaa käyttöön tuon vähähiilihydraattisen ruokavalion. Nyt minulla on jo sitä varten pari opaskirjaa valmiina, joten tekosyille ei löydy enää sijaa. Aion aloittaa pikkuhiljaa vähentämällä ainakin sokereita ja viljatuotteita. Vaikeuksia saattaa tuottaa proteiinin ja rasvan lisääminen, mutta eiköhän se siitä kun vaan alkuun päästään. Toivon niin kovasti, että ruokavalio voisi auttaa myös tuohon minun PCO-tyyppisten munasarjojen ongelmaan. Ties vaikka se auttaisi saamaan tuon pienen ihmeen taas alulle. Lets hope so.
Mutta koska tunnen itseni liian hyvin, niin voi olla, että tämä innostus kestää taas vain hetken. Olen kyllä nyt erittäin motivoitunut, koska minulla on nyt treenikaverikin ja koska olen nyt asiasta tännekkin kirjoittanut, niin olisi vähän noloa lipsua :D No ei vaan siis tämä onneksi vain lisää motivaatiota parempiin elämäntapoihin.
Kalenterisovellus ennustaa ovista sunnuntaille. Saa nähdä miten käy. Toivottavasti uudet ovistestit tulisi pikimiten postissa, ettei vaan pääse loppumaan kesken. Heti kun vaan saan tietää oviksen ajankohdan, niin pääsen varailemaan aikaa seuraavan clomikierron vasteultraan. Odotan jo mielenkiinnolla, mitä tuo tupla-annostus saa aikaan vai saako mitään.
Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
Palaillaan taas!
2. tammikuuta 2017
Uusi vuosi
Uusi vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Taukokierto on tehnyt tosi hyvää ja huomaan jo nyt, että on ihan uudella fiiliksellä energiaa lähteä kohti uusia yrityskertoja.
Tässä kierrossa en ole oikein jaksanut mittailla lämpöjä, koska lomalla unirytmi on ihan eri kuin arkena. Tänäänkään ei tullut mitattua, koska mies oli pöllinyt kuumemittarin, koska "man flu". Lisäksi en ole jaksanut miettiä kierronpäiviä sen koommin ja eilen vasta havahduin siihen, että oli jo kp 13! Olen väkisinkin huomannut pientä tuntemusta vasemmassa munasarjassa, joten ovis on kai tulossa lähipäivinä/-viikkoina. Okei, pakko myöntää tein eilen yhden ovistestin, kun niin jotenkin voimakkaasti tuntui painetta vasemmalla, mutta negaahan se näytti. Jotain pientä hailakkaa siinä kyllä jo näkyi, mutta tuskin nyt sentään näin aikasin vielä ovis ilmaantuisi.
Mutta kuten sanoin, niin vuosi 2017 on lähtenyt käyntiin vauhdilla ja olen siitä äärimmäisen innoissani. Eilen pistin taas piiiiitkästä aikaa uusia ovistestejä tilaukseen. Nyt niitä riitää varmaan seuraavalle puolelle vuodelle ainakin :D Tilasin 42 liuskatestiä ja vielä 10 digitestiä varmistukseksi päälle. Eiköhän näillä pärjätä taas useampi kierto helposti. Toki jos "hyvä" tsägä käy, niin ne jää käyttämättä, kun tärppi tuleekin jo ennen aikojaan ;) Lets hope so! Eilen tein myös inventaarion lääkekaappiin ja tyhjensin sieltä kaikki vanhentuneet lääkkeet pois ja laskin jäljelle jääneet clomifenit ja lugesteronit. Lugeja on vielä viikon verran jäljellä ja clomeja on vielä 15 tablettia jäljellä. Kaapeista löytyi jopa yhden muovikassillisen verran vanhentuneita lääkkeitä ja lääkevalmisteita. Puolet niistä oli jotain koirien vaivoihin tarkoitettuja lääkkeitä :D Hyvä niistäkin päästä viimein eroon. Pitää vaan muistaa kiikuttaa ne apteekkiin, samalla kun käyn täydentämässä luge varastoani.
Muita tulevaisuuden suunnitelmiakin tuli eilen lyötyä niin sanotusti lukkoon. Nimittäin me ostettiin viimein lentoliput ISLANTIIN! Iih oon haaveillu Islannin matkasta jo niin kauan ja nyt se viimein toteutuu meidän 1 v. hääpäivänämme. Vielä pitäis majoitus ja retket varata etukäteen, mutta olen jo niin innoissani noista lennoista, ettei tosikaan :D Can't wait! Kesällä ois kans ihan hirmuisesti kaikkia kivoja festareita joihin haluaisin ostaa liput, mutta en ole uskaltanut. Ihan "pikkuisen" enemmän toivoisin kuitenkin sen plussan vielä pärähtävän siihen THE testitikkuun, joten himmailen vielä noiden festari-intoilujen kanssa.
Mutta semmoista nyt näin alkuun ainakin. Huomenna aloitan pitkästä aikaa uuden treeniohjelman ja aloitan oikein kunnon kunnonkohotus projektin! Tilasin sellaisen nettivalmennusohjelman kolmeksi viikoksi ja tällä viikolla olis tarkoitus kaverin kanssa se aloittaa. Ah ihanaa, lihakset saa taas huutaa hoosiannaa.
Joko teillä on jotain tulevaisuuden suunnitelmia tehty tälle vuodelle? Vai olenko mä vaan ihan sekopää :D
Tässä kierrossa en ole oikein jaksanut mittailla lämpöjä, koska lomalla unirytmi on ihan eri kuin arkena. Tänäänkään ei tullut mitattua, koska mies oli pöllinyt kuumemittarin, koska "man flu". Lisäksi en ole jaksanut miettiä kierronpäiviä sen koommin ja eilen vasta havahduin siihen, että oli jo kp 13! Olen väkisinkin huomannut pientä tuntemusta vasemmassa munasarjassa, joten ovis on kai tulossa lähipäivinä/-viikkoina. Okei, pakko myöntää tein eilen yhden ovistestin, kun niin jotenkin voimakkaasti tuntui painetta vasemmalla, mutta negaahan se näytti. Jotain pientä hailakkaa siinä kyllä jo näkyi, mutta tuskin nyt sentään näin aikasin vielä ovis ilmaantuisi.
Mutta kuten sanoin, niin vuosi 2017 on lähtenyt käyntiin vauhdilla ja olen siitä äärimmäisen innoissani. Eilen pistin taas piiiiitkästä aikaa uusia ovistestejä tilaukseen. Nyt niitä riitää varmaan seuraavalle puolelle vuodelle ainakin :D Tilasin 42 liuskatestiä ja vielä 10 digitestiä varmistukseksi päälle. Eiköhän näillä pärjätä taas useampi kierto helposti. Toki jos "hyvä" tsägä käy, niin ne jää käyttämättä, kun tärppi tuleekin jo ennen aikojaan ;) Lets hope so! Eilen tein myös inventaarion lääkekaappiin ja tyhjensin sieltä kaikki vanhentuneet lääkkeet pois ja laskin jäljelle jääneet clomifenit ja lugesteronit. Lugeja on vielä viikon verran jäljellä ja clomeja on vielä 15 tablettia jäljellä. Kaapeista löytyi jopa yhden muovikassillisen verran vanhentuneita lääkkeitä ja lääkevalmisteita. Puolet niistä oli jotain koirien vaivoihin tarkoitettuja lääkkeitä :D Hyvä niistäkin päästä viimein eroon. Pitää vaan muistaa kiikuttaa ne apteekkiin, samalla kun käyn täydentämässä luge varastoani.
Muita tulevaisuuden suunnitelmiakin tuli eilen lyötyä niin sanotusti lukkoon. Nimittäin me ostettiin viimein lentoliput ISLANTIIN! Iih oon haaveillu Islannin matkasta jo niin kauan ja nyt se viimein toteutuu meidän 1 v. hääpäivänämme. Vielä pitäis majoitus ja retket varata etukäteen, mutta olen jo niin innoissani noista lennoista, ettei tosikaan :D Can't wait! Kesällä ois kans ihan hirmuisesti kaikkia kivoja festareita joihin haluaisin ostaa liput, mutta en ole uskaltanut. Ihan "pikkuisen" enemmän toivoisin kuitenkin sen plussan vielä pärähtävän siihen THE testitikkuun, joten himmailen vielä noiden festari-intoilujen kanssa.
Mutta semmoista nyt näin alkuun ainakin. Huomenna aloitan pitkästä aikaa uuden treeniohjelman ja aloitan oikein kunnon kunnonkohotus projektin! Tilasin sellaisen nettivalmennusohjelman kolmeksi viikoksi ja tällä viikolla olis tarkoitus kaverin kanssa se aloittaa. Ah ihanaa, lihakset saa taas huutaa hoosiannaa.
Joko teillä on jotain tulevaisuuden suunnitelmia tehty tälle vuodelle? Vai olenko mä vaan ihan sekopää :D
31. joulukuuta 2016
Hyvää Uutta Vuotta!
Vuosi 2016 on ollut tapahtumarikas, niin myötä kuin vastamäessäkin. Helmikuussa 2016 sain vihdoin ja viimein kokea tuon toiveen pilkahduksen, kun tulin ensimmäistä kertaa elämässäni raskaaksi. Ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtui, kun koin pian myös elämäni ensimmäisen keskenmenon. Alkuvuosi oli kuitenkin kaikkine muine tapahtumineen niin vilkas, etten ehtinyt sen koommin murehtia menetystä, vaan jäljelle jäi ennen kaikkea toivo. Toivo siitä, että raskaus on kuitenkin mahdollista tapahtua.
Maaliskuussa 2016 menimme viimein meidän 10 v. vuosipäivänämme naimisiin ja vietimme ihanan hääyön kylpylähotellin sviitissä. Olin elämäni onnellisin ja rakkaus kuohusi vain entistä voimakkaammin meidän kahden välillä ♥
Kesällä oli meidän ensimmäinen yhteinen kesälomamme miehen valmistumisen jälkeen ja vietimmekin erittäin onnistuneen häämatkan Kroatian lämmössä. Kuukausi häämatkastamme saimme kokea jo toisen yllätyksen, kun olin taas raskaana! Olin niiiin onnellinen, kun sain nähdä pikkuisemme sykkeen ensimmäistä kertaa raskausviikoilla 6+1. Onnemme kuitenkin päättyi jälleen kerran lyhyeen, kun saimme kokea jo toisen keskenmenomme.
Tuon toisen keskenmenon jälkeen tuntui, että elämä alkoi olla vain yhtä alamäkeä ja vastoinkäymisiä tuli vastoinkäymisten perään. Keskenmenosta toipuminen vei kauemmin, kuin edellisellä kerralla ja palautuminen tuntui raskaalta. Ajattelin huoltaa itseni ja kroppani entistä parempaan kuntoon, että uusi raskaus voisi alkaa entistä paremmalta pohjalta. Kävin hammaslääkärillä useampaankin kertaan ja aloitin clomifenin ensimmäistä kertaa, tosin huonolla menestyksellä. Sain suuhun tulehduksen ja kärsin antibioottien aiheuttamista vatsavaivoista ja pahoinvoinnista viikkoja.
Nyt voin kuitenkin vihdoin sanoa, että vuosi 2016 on taakse jäänyttä elämää ja on aika ottaa askel kohti uutta vuotta 2017. Uuden vuoden aatto menee tällä kertaa selvin päin kotona, koska en halua ottaa sitä riskiä, että antibioottien takia saan vielä mun tuurillani antabusreaktion vielä 4 päivää kuurin jälkeenkin ja koen vuosisadan pahimman vuoden vaihteen.
Vuodesta 2017 tulee varmasti myös tapahtumarikas uusine seikkailuineen. Toivottavasti tuleva vuosi olisi menestyksekäs ja saisimme rakentaa pesäämme ilman vastoinkäymisiä parhaimmaksi kodiksi tuleville jälkeläisillemme. Toivon myös, että vuosi olisi hedelmällinen ja saisimme kokea taas tuon uuden elämän ihmeen mahdollisimma pian. Toivon myös, että saisimme elää terveinä ja hyvin voivina koko vuoden ja, että perheemme pysyisivät terveinä.
Nyt on aika toivottaa teille rakkaat lukijat ja kanssasisaret erittäin hyvää ja menestyksekästä vuotta 2017!!! ♥
Maaliskuussa 2016 menimme viimein meidän 10 v. vuosipäivänämme naimisiin ja vietimme ihanan hääyön kylpylähotellin sviitissä. Olin elämäni onnellisin ja rakkaus kuohusi vain entistä voimakkaammin meidän kahden välillä ♥
Kesällä oli meidän ensimmäinen yhteinen kesälomamme miehen valmistumisen jälkeen ja vietimmekin erittäin onnistuneen häämatkan Kroatian lämmössä. Kuukausi häämatkastamme saimme kokea jo toisen yllätyksen, kun olin taas raskaana! Olin niiiin onnellinen, kun sain nähdä pikkuisemme sykkeen ensimmäistä kertaa raskausviikoilla 6+1. Onnemme kuitenkin päättyi jälleen kerran lyhyeen, kun saimme kokea jo toisen keskenmenomme.
Tuon toisen keskenmenon jälkeen tuntui, että elämä alkoi olla vain yhtä alamäkeä ja vastoinkäymisiä tuli vastoinkäymisten perään. Keskenmenosta toipuminen vei kauemmin, kuin edellisellä kerralla ja palautuminen tuntui raskaalta. Ajattelin huoltaa itseni ja kroppani entistä parempaan kuntoon, että uusi raskaus voisi alkaa entistä paremmalta pohjalta. Kävin hammaslääkärillä useampaankin kertaan ja aloitin clomifenin ensimmäistä kertaa, tosin huonolla menestyksellä. Sain suuhun tulehduksen ja kärsin antibioottien aiheuttamista vatsavaivoista ja pahoinvoinnista viikkoja.
Nyt voin kuitenkin vihdoin sanoa, että vuosi 2016 on taakse jäänyttä elämää ja on aika ottaa askel kohti uutta vuotta 2017. Uuden vuoden aatto menee tällä kertaa selvin päin kotona, koska en halua ottaa sitä riskiä, että antibioottien takia saan vielä mun tuurillani antabusreaktion vielä 4 päivää kuurin jälkeenkin ja koen vuosisadan pahimman vuoden vaihteen.
Vuodesta 2017 tulee varmasti myös tapahtumarikas uusine seikkailuineen. Toivottavasti tuleva vuosi olisi menestyksekäs ja saisimme rakentaa pesäämme ilman vastoinkäymisiä parhaimmaksi kodiksi tuleville jälkeläisillemme. Toivon myös, että vuosi olisi hedelmällinen ja saisimme kokea taas tuon uuden elämän ihmeen mahdollisimma pian. Toivon myös, että saisimme elää terveinä ja hyvin voivina koko vuoden ja, että perheemme pysyisivät terveinä.
Nyt on aika toivottaa teille rakkaat lukijat ja kanssasisaret erittäin hyvää ja menestyksekästä vuotta 2017!!! ♥
21. joulukuuta 2016
Loppuvuosi
Aamulla heräsin taas hiestä märkänä ja aamulämpö vaan jatkaa laskuaan. Tänään se oli enää 36.38 astetta. Tietääpähän, että estrogeeni on taas palannut jäähdyttelemään kroppaa.
Tänään on kp 2 ja pahimmat menkkakrampit on jo takana päin. Vuoto on ollut tässä kierrossa huomattavasti vähäisempää kuin edellisessä kierrossa, mikä on siis vaan hyvä, koska se edellinen tulva oli ihan selkeästi vielä keskenmenon jäämistöjä. Nyt alkaa vaikuttaa enemmän siltä, että kroppa on palautunut keskenmenosta pikkuhiljaa ennalleen ja voi taas alkaa enemmän luottavaisin mielin haaveilemaan uudesta plussasta :)
Tämä kierto menee nyt ihan "luomuna" lomaillessa. En aio ottaa tähän kiertoon vielä clomeja, koska sen vasteultran kohdistaminen oikealle kierron päivälle tulisi liian hankalaksi. Lisäksi en uskalla ottaa mitään ylimääräisiä lääkkeitä vielä näiden kahden antibiootin lisäksi. Tuntuu jo tarpeeks ärsyttävälle nappailla kolme kertaa päivässä kahta eri lääkettä, joita siis ei voi ottaa edes samaan aikaan. Kauheeta aikatauluttamistahan tämä nyt on, mutta onneksi viikon päästä se on jo ohi. On sitten mukavampi aloittaa uusi vuosi 2017 puhtaalta pöydältä.
Se, että kuinka "luomusti" tämä kierto mennää, niin en ole vielä päättänyt. Riippuen menoista ja tuntemuksista, että jaksanko kaivaa ovistestit esiin joka päivä, on vielä vähän auki. Jos tikutan oviksen, niin todennäköisesti otan loppukiertoon käyttöön myös luget, mutta jos en tikuta ovista, niin luomuna mennään loppukiertokin. Sen tietää sitten myöhemmin, että mikä fiilis tässä kierrossa :D
Postaustahti tulee siis varmasti loppuvuodeksi vähän hiljenemään, mutta vuoden vaihteen jälkeen tulen varmasti taas raportoimaan kaiken tänne :D Varsinkin tulevasta tuplaclomikierrosta, jota jo jännityksellä kovasti odotan. Toivottavasti se viimeistään toisin meille se kauan toivotun vauvan syliin asti.
Nyt ei muuta kuin oikein mukavaa joulun odotusta! Palaillaan taas!
Tänään on kp 2 ja pahimmat menkkakrampit on jo takana päin. Vuoto on ollut tässä kierrossa huomattavasti vähäisempää kuin edellisessä kierrossa, mikä on siis vaan hyvä, koska se edellinen tulva oli ihan selkeästi vielä keskenmenon jäämistöjä. Nyt alkaa vaikuttaa enemmän siltä, että kroppa on palautunut keskenmenosta pikkuhiljaa ennalleen ja voi taas alkaa enemmän luottavaisin mielin haaveilemaan uudesta plussasta :)
Tämä kierto menee nyt ihan "luomuna" lomaillessa. En aio ottaa tähän kiertoon vielä clomeja, koska sen vasteultran kohdistaminen oikealle kierron päivälle tulisi liian hankalaksi. Lisäksi en uskalla ottaa mitään ylimääräisiä lääkkeitä vielä näiden kahden antibiootin lisäksi. Tuntuu jo tarpeeks ärsyttävälle nappailla kolme kertaa päivässä kahta eri lääkettä, joita siis ei voi ottaa edes samaan aikaan. Kauheeta aikatauluttamistahan tämä nyt on, mutta onneksi viikon päästä se on jo ohi. On sitten mukavampi aloittaa uusi vuosi 2017 puhtaalta pöydältä.
Se, että kuinka "luomusti" tämä kierto mennää, niin en ole vielä päättänyt. Riippuen menoista ja tuntemuksista, että jaksanko kaivaa ovistestit esiin joka päivä, on vielä vähän auki. Jos tikutan oviksen, niin todennäköisesti otan loppukiertoon käyttöön myös luget, mutta jos en tikuta ovista, niin luomuna mennään loppukiertokin. Sen tietää sitten myöhemmin, että mikä fiilis tässä kierrossa :D
Postaustahti tulee siis varmasti loppuvuodeksi vähän hiljenemään, mutta vuoden vaihteen jälkeen tulen varmasti taas raportoimaan kaiken tänne :D Varsinkin tulevasta tuplaclomikierrosta, jota jo jännityksellä kovasti odotan. Toivottavasti se viimeistään toisin meille se kauan toivotun vauvan syliin asti.
Nyt ei muuta kuin oikein mukavaa joulun odotusta! Palaillaan taas!
1. elokuuta 2016
Näillä eväillä!
Vaikka masussa tuntuukin vielä ikävästi menkkakrampit, niin olen jo täysillä voimin aloittamassa uutta kiertoa.
Tässä kierrossa aion:
-Syödä foolihappoa(ihan niinkuin tähänkin asti) ja Royal Geleetä nappailen ovikseen asti. Royal geleessä on vissiin jonkun verran estrogeeniä, niin en tiedä sopiiko sitä ottaa enää oviksen jälkeen. Lisäksi olen varustautunut uudella purkillisella D-vitamiinia (100ug), kun päivätkin alkaa jo pikkuhiljaa lyhentyä ja syksy tulla.
-Liikkua ja syödä hyvin.
-Tikuttaa oviksen!
-Aloittaa Lugesteron-kuuri oviksen kolmantena päivänä.
Eipä sen kummempaa vielä tähän kiertoon.
Näillä eväillä mennään!
Mukavaa alkanutta elokuuta kaikille!
Tässä kierrossa aion:
-Syödä foolihappoa(ihan niinkuin tähänkin asti) ja Royal Geleetä nappailen ovikseen asti. Royal geleessä on vissiin jonkun verran estrogeeniä, niin en tiedä sopiiko sitä ottaa enää oviksen jälkeen. Lisäksi olen varustautunut uudella purkillisella D-vitamiinia (100ug), kun päivätkin alkaa jo pikkuhiljaa lyhentyä ja syksy tulla.
-Liikkua ja syödä hyvin.
-Tikuttaa oviksen!
-Aloittaa Lugesteron-kuuri oviksen kolmantena päivänä.
Eipä sen kummempaa vielä tähän kiertoon.
Näillä eväillä mennään!
Mukavaa alkanutta elokuuta kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)