Vappu!

Tänäkään Vappuna ei tarvitse miettiä, että onko kotitekoisessa simassa alkoholia. Niin sitä vain ollaan edelleen tässä samassa tilanteessa. Tämäkin blogi juhlii jo kolmatta Vappuaan.

Vuoto alkaa olla jo ihan minimissään. Ihan jotain satunnaista tuhruttelua tulee yleensä tuossa iltapäivästä ja iltaa kohden taas loppuu kokonaan. Jos tämä nyt oli tässä, niin yllättävän nopeasti kroppa toipui taas tästäkin keskenmenosta. Nyt on kulunut vasta kymmenen päivää vuodon alusta. Toki saattaahan sieltä taas tulla joku yllättävä jälkitulva, ennen kuin sitten kokonaan loppuu.

Oli niin tai näin, niin nyt saadaan taas nauttia ihanasta pitkästä viikonlopusta! Meillä on jo simat valmiina pulloissa ja huomenna päästäänkin sitten munkin paistoon. Suunnitelmissa ei ole oikein mitään koti-iltaa kummempaa, mutta pidän kaikki ovet avoimena, jos sitä vaikka johonkin innostuis lähtemäänkin vähän rilluttelemaan :D Katsotaan nyt, kaikki käy.

Ei muuta kuin oikein hauskaa Vappua kaikille ihanille lukijoilleni!! ♥

Toipuminen

Toipuminen tapahtuu taas hyvää vauhtia päivä kerrallaan. Vuoto alkaa olla jo aika niukkaa ja enemmän rusehtavaa kuin punaista. Loppuisikohan tämä vuoto vappuun mennessä kokonaan. Toivottavasti. Kipuja ei ole onneksi ollut ollenkaan sitten sen lauantain.

Olen lukenut nyt paljon nettikirjoituksia toistuvista keskenmenoista. Niin blogeja kuin foorumeitakin. Kolmen tai jopa useammankin keskenmenon kokeneita on pelottavan paljon. Siis ihan käsittämätöntä miten yleisiä keskenmenot ovatkaan ja kuitenkaan minulla ei ollut minkäänlaista tietoa tai pelkoa keskenmenosta ennen kuin se osui omalle kohdalle. En ollut yhtään valmistautunut siihen. Toki eräs kaverini oli saanut keskenmenon vähän ennen meidän ensimmäistä keskenmenoa, mutta kuvittelin sen olevan vain surkeaa sattumaa ja erittäin harvinaista. Pah, kuinka sinisilmäinen sitä onkaan joskus ollut.

Toistuvista keskenmenoista lukiessani olen myös oppinut paljon lisää ja olenkin nyt kehittänyt pienen taistelusuunnitelman seuraavaa raskautta ajatellen. Esimerkiksi aspiriinista ei vissiinkään olisi haittaa vaikkei veren arvoissa olisikaan mitään hälyyttävää. Voisin kokeilla sitä, jos joskus vielä sen plussatestin näen. Jos se vaikka parantaisi veren virtausta kohtuun.

Toinen, minkä huomasin ihan sattumalta, niin on vihreän teen juonnin vähentäminen. Toiset juovat päivittäin kahvia, mutta minä juon päivittäin ison kupillisen teetä ja yleisimmin nimenomaan vihreätä teetä, koska sillä on ihan hirmu paljon kaikenlaisia hyviä terveysvaikutteita(mm. alentaa kolesterolitasoja ja verenpainetta yms.). Mutta huomasin yhden aika merkittävänkin huonon puolen vihreästä teestä, nimittäin sen sisältämät katekiinit voivat estää foolihappojen täydellisen hyödyntämisen! Apua, siis olenko koko ajan tietämättäni voinut itse aiheuttaa nämä keskenmenot vain pelkästään nauttimalla vihreätä teetä! No ehkä en sentään, mutta kyllähän tämäkin asia kannattaa nyt ottaa huomioon jatkoa varten. Tiesin kyllä, että yrttitee on ns. kiellettyjen listalla raskaana ollessa, mutta vihreästä teestä en ole tainnut koskaan lukea mitään. Noh onneksi tämä on kuitenkin helppo korjata ja teeaddiktina voin juoda sitten vaikka ihan sitä mustaa teetä täst edes.

Mutta joo, näistä on ainakin hyvä aloittaa. En tosin usko, että uusi raskaus nyt ihan lähiaikoina alkaa. Olisi jo vähän liian hyvä sattuma, jos seuraavakin raskaus alkaisi jo viidennestä kierrosta keskenmenon jälkeen. Epäilen seuraavaan raskauden alkavan vasta lähemmäs vuoden kohdalla, ihan vaan koska mulla on niin käsittämättömän huono tuuri mun elämässä :D Pessimisti ei pety, no ei vaan, toivotaan parasta.

Ollaan miehen kanssa mietitty, että nyt jos koskaan vois vähän rentoutua ja lähteä johonkin kauas lomamatkalle. Niinpä me ollaan nyt mietitty ihan tosissaan, että jos lähdettäis loppuvuodesta Malediiveille! Se on meidän yksi unelmista ja se olisi helpompaa toteuttaa vielä kun ei sitä jälkikasvua ole. Toki Malediivit on ihan törkeän kallis matkakohde ja tässä kohtaa kaikki varmaan miettii, että miksei me käytetä niitä rahoja lapsettomuushoitoihin, mutta just nyt me kaivataan fyysisten hoitojen sijaan vähän enemmän sitä henkisen puolen hoitoa ja mikäs sen parempaa, kuin ihanaakin ihanampi rantalomamatka kaukana arjesta :D Olis niiin ihana kun pääsis toteuttaa taas yhden unelman ja olis taas jokin ihana asia mitä odottaa. Ei tarttis murehtia siitä, että tärppääkö vaiko ei, vaan vois vaan olla ja nauttia. Ja jos ihan totta puhutaan, niin meikäläisen paras tärppikikkahan on ollut nyt nimenomaan loma ja ajatukset jossain aivan muualla kuin yrittämisessä ;)

Mutta katotaan nyt mihin tämä elämä vie. Tällaista taas tänne.

Oikein mukavaa Vapun odotusta! Nyt onkin taas ihana "pitkä" viikonloppu edessä :)

Keskenmeno #3

Jotenkin surullista miten niin nopeasti yhdessä silmänräpäyksessä voi turvallinen ja onnellinen olo muuttua suruksi ja epätoivoksi. Keskiviikkoaamuna olin vielä niin varma tästä raskaudesta, mutta jo puolen päivän aikaan kaikki muuttui.

Keskiviikkona se vuoto tosiaan alkoi. Se oli aluksi kovin niukkaa ja kivutonta, mutta torstaina melkein heti, kun pääsin sen neuvolan jälkeen töihin, niin alkoikin sitten jo kivut voimistumaan ja tiesin heti, ettei toivoa enää ole. Uskalsin ottaa kipuihin jo buranaa panadolin sijasta ja sain onneksi kivut pidettyä sen verran aisoissa, että nukuin torstai-perjantai välisenä yönä kuin tukki.

*ällövaroitus!*
Perjantaiaamuna oli hyvä olo. Lähdin hyvillä mielin töihin, koska ajattelin, että selviän helposti pahimmista kivuista 600mg buranalla. Kello alkoi lähestyä kolmea ja kivut alkoivat taas yltyä. Tällä kertaa kivut olivat täysin sietämättömiä. Kotimatkalla junassa puristin käsissäni olevaa kirjaa tuskissani ja yritin saada ajatukset muualle, mutta kivut olivat niin kovat, että teki mieli huutaa. Astuin viimein ulos junasta kotipysäkilläni ja tunsin kuinka siteeseen valahti jotain isoa. Kotiin päästyäni huomasin ison solumöykyn siteessä. Vaihdoin siteen ja lähdin koiran kanssa ulos.

Lauantaiaamuna kivut olivat taas hieman hellittäneet. Otin varuiksi yhden buranan, että jaksaisin juosta taas koko päivän millon missäkin. Kävin yksityisellä gynelläni ja hän oli hyvin pahoillaan keskenmenosta ja pyysi minua nousemaan tutkimustuolille. Ultrassa näkyi keskenmeno. Selvää sikiökaikua ei löydetty, mutta lääkärini arveli haalean muodostuman olevan keskenmennyt alkio. Sen vieressä näkyi vielä ehkä mahdollisesti ruskuaisrengas. Hän mittasi mahdollisen alkion mitoiksi noin 4 mm eli se olisi mennyt kesken rv 6+ jotain. Aivan niinkuin edellisissäkin raskauksissani. Mutta kuten tuli todettua, niin raskausmateriaalia on vielä kohdussa ja olenkin vuotanut joka päivä taukoamatta aina välillä enemmän ja välillä vähemmän. Lauantaina iltapäivällä tunsin taas kovia supistuksia ja huomasin jotain hyytymiä valahtaneen pönttöön vessassa käydessäni. Voi kunpa se olisi nyt tässä.

Sunnuntaina kivut olivat taas huomattavasti lievemmät. En tarvinnut särkylääkettä koko päivänä. Vuoto on edelleen vaihtelevaa, mutta jatkuvaa. Olen varautunut taas sellaiseen parin viikon vuotoputkeen. Huomasin myös, että mulla on taas sitä ihmeellistä ylävatsakipua näin keskenmenon jälkimainingeissa. Ehkä ne kohdun supistelut sitten vaan heijastuu jotenkin tuonne ylävatsaan saakka. Onneksi se on aina ennen mennyt parissa päivässä ohi. Toivottavasti nytkin. Tämähän alkaa mennä jo ihan rutiinitoimenpiteenä tämä keskenmeno.

Tänään olo on taas melko normaali. Aamulämpö oli viimein laskenut 36.93 asteesta 36.48 asteeseen. Pidän sitä hyvänä merkkinä, että kroppa alkaa pikkuhiljaa palautumaan. Saas nähdä kestääkö tämä keskenemenokierto taas perinteiset 45 päivää. Sen ainakin tiedän, että parit ekat menkat saattaa olla ihan mitä sattuu, ennen kuin ollaan taas ihan normaali kierroissa.

Joten eipä tässä auta kuin ottaa nyt hetki rennosti ja jättää taas vauvantekoprojekti hetkeksi taka-alalle.

P.S. Lääkärini laittoi lähetteen julkiselle tutkimuksiin, mutta nämä tällaiset eivät ole kiirellisiä, joten kutsu tutkimuksiin tulee ehkä joskus kesällä, jos tulee. Hän kuitenkin kertoi, että harvemmin niissä tutkimuksissa ihan oikeasti mitään syytä löytyy ja kehoittikin yrittämään vielä spontaania raskautta ihan vapaasti. Tiestysti kolme keskenmenoa reilun vuoden sisään tuntuu tosi raskaalta, mutta eiköhän me tästä taas nousta, Feenix-linnun lailla :)

Leikin loppu

Vuoto ja sitä mukaan myös kivut ovat nyt alkaneet voimistumaan. En usko enää ihmeisiin tässä raskaudessa. Toivon enää, että tämä menisi mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti loppuun asti. Tämä raskaus on nyt mennyt kesken, eikä se siitä enää muuksi muutu.

Suunnitelmissa on hakea kotimatkalla kaupasta isot kasat siteitä ja jäätelöä ja painua sohvan pohjalle mahdollisimman tukevien särkylääkkeiden kera.

Haluan tämän vaan olevan ohi pikimiten.

Seuraava etappi onkin sitten miettiä sitä, että jaksanko alkaa soittelemaan meidän terveysasemalle mahdollista jälkitarkastusta varten ja nyt kun keskenmenoja on jo kolme takana, niin onko aika alkaa tutkimaan syytä keskenmenoille. Neuvolan täti toki mainitsi, että kolmen keskenmenon jälkeen aletaan tutkimaan mm. kiliprauhashormonia, mutta mulla nuo kaikki on jo tutkittu yksityisellä, että liekö siitä sitten mitään muuta kuin pään vaivaa. Noh sen näkee sitten, kunhan olen taas kerännyt vähän voimia tämän pettymyksen jälkeen.

Vielä pitäisi jaksaa perua tänään aamulla varattu tuleva neuvolakäynti ja postissa mahdollisesti pian ilmestyvä nt-ultra-aika.

Huoh.

Anna mun kaikki kestää.

Ensikäynti

Ensiksikin, kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille ja anteeksi, etten ole jaksanut vastailla niihin. Ajatukset ovat tällä hetkellä hyvin sekavat.

Eilen kun pääsin kotiin, menin heti kuumaan suihkuun ja vain itkin. Suihkun jälkeen olin aivan turta ja painelin sohvalle makaamaan. Mies toi töistä tullessaan minulle lohdutukseksi lakuja. Olo oli niin ahdistava, että mikään ruoka ei maistunut, mutta sain yhden lakun syödyksi. Teimme yhdessä makaronilaatikkoa, mutta sekin meinasi jäädä lautaselle. Oksetti ja oli huono olo.

Tunsin aika ajoin pieniä vihlaisuja kohdun seutuvilla, joten varauduin jo pahimpaan. Otin nukkumaan mennessä yhden 500mg Paramaxin ja yritin nukahtaa. En saanut unta. Päässäni pyöri vain Apulannan Ilona? "Sä olit perhonen, jonka siivet eivät kauas kantaneet, sä väsyit kylpyhuoneeseen..." Sain nukuttua ehkä tunnin, mutta heräilin aina kun vaihdoin kylkeä. Sydän takoi rinnassa, kun ajattelin, että aamulla, kun käyn vessassa, huomaan siteen olevan täynnä tuoretta verta.

Aamulla heräsin aivan liian aikaisin, En vain saanut nukuttua. Menin vessaan, mutta huomaan, ettei verta ole tullut yön aikana yhtään. Edelleen vain pyyhkiessä vähän vaaleanpunaista. Olen tyytyväinen, että kivut ovat pysyneet vaimeina, lähes kokonaan poissa, mutta ajatus keskenmenosta ahdistaa. Ahdisti niin paljon, että tuli huono olo. Tunsin palan kurkussani. Teki mieli itkeä ja oksentaa ahdistus pois. Tein aamupalaksi leivän, mutta en saanut sitä syötyä. Nakertelin muutaman palan ja jätin loput miehelle. Kello alkoi viimein olla jo niin paljon, että voisimme lähteä kävelemään neuvolalle.

Neuvolassa ahdistus vain kasvoi ja kasvoi kun näin raskaana olevia äitejä. Heti kun terveydenhoitaja kutsui meidän sisään, aloin itkeä. Itkeä sopersin, että pelkään tämän menneen kesken. Vuodan verta ja olen todella ahdistunut. Terveydenhoitaja yritti nopeasti etsiä aikaa gynelle, joka olisi voinut ultrata, mutta valitettavasti meidän kunnassa on vain yksi kiertävä gyne ja seuraava vapaa aika hänelle olisi vasta reippaasti toukokuun puolella. Siitä ei siis ollut minulle mitään apua. Kävimme kuitenkin läpi kaikki neuvolan perusasiat. Mitä tutkimuksia tulee olemaan ja millä raskausviikoilla. Pieniä hetkiä saatoin kuvitella oikeasti meneväni noihin tutkimuksiin, mutta sitten taas keskenmeno ajatus hyökkäsi takavasemmalta ja toi mukanaan suurta ahdistusta. Neuvola käynti kesti vain noin 45 min. En osannut kysellä mitään yhtään mistään, kun ajattelin vain keskenmenoa.

Voi kuinka toivonkaan, että tämä olisi vain harmitonta vuotelua ja satunnaista kasvukipua, mutta pahoin pelkään pahimman olevan vasta tulossa.

Jos vuoto pysyy vähäisenä ja pahimmat kivut poissa, niin lauantaina pääsen yksityiselle ultraan näkemään, onko siellä enää ketään elossa. En malta uskoa, että kaikki olisi hyvin, mutta pitäkää peukkuja, että sieltä vielä hyviä uutisia saataisiin.

Nyt koitan kestää nämä pari työpäivää ahdistus rinnassa takoen. Nyt haluaisin vain nukkua tämän kaiken pahan olon pois. Voi kunpa voisin....

Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää

Niin siinä taas kävi. 

Kävin vessassa ja pyyhkiessä huomaan vaaleanpunaista. Kuiskailen kirosanoja ja syke nousee nousemistaan. En voi käsittää miksi tämä tapahtui taas mulle.

"Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää,

eikä kukaan muu sitä nää.

Ja jonain päivänä, se elefantti siivet saa selkäänsä.

Lentää kauas pois omiensa luo.

Ja vaik sut on luotu kantamaan. 

Nousemaan aina uudestaan.

Oon pahoillani, en osannut lohduttaa,

mut lupaan, vielä se helpottaa."

Miten mä taas selviän tästä?

7+0

Tänään poksahti taas kokonaiset viikot. Musta tuntuu edelleenkin niin uskomattomalta, että minäkö muka, ihan luomuna, olen päässyt tänne asti. Mittailin pitkästä aikaa tänään taas aamulämmön ja se näytti edelleen 36.93 astetta. Näköjään siellä vaan vielä jaksaa keltarauhanen porskuttaa, joten lugeille ei varmaankaan ole enää tarvetta.

Hormonit tuntuu jylläävän muutenkin, sillä viikonloppuna naamaani ilmestyi kaksi aivan järjettömän kipeää hormonifinniä. Tiedän, että kyseessä ei ole pelkkä herkkunäppy, koska hormoninäppy on sata kertaa isompi ja kipeämpi ja sen paranemiseen menee kauemman aikaa. Argh ärsyttävää! Noh, ehkä se on vaan hyvä asia. Ainakin siellä joku hormoni tuntuu jylläävän.

Huominen neuvola jännittää. Kolme kertaa olen jo saanut neuvola-ajan ensikäynnille varata, mutta vielä en ole kertaakaan sinne asti päässyt. Tämä on taas yksi etappi, jonka saavuttaminen tuntuu jo puolivoitolta. Jospa tällä kertaa päästään ihan sinne maaliin asti.

Olen alkanut jo miettimään sitäkin, että mitäs sitten tämän etapin jälkeen. Alkaako poissaolot töistä herättämään epäilyksiä? Tuleeko niitä poissaoloja ylipäätään paljon ensisynnyttäjälle? Milloin uskallan kertoa raskaudesta töissä? Tai millon ylipäätään uskallan kertoa raskaudesta yhtään kenellekkän? Tällä kertaa kukaan ei vielä tiedä. Viimeksi oli pakko paljastaa parille kaverilleni, mutta nyt ei ole tarvinnut kertoa vielä kenellekkään. Jo senkin takia tämä raskaus tuntuu jo ihan erilaiselta kuin edelliset. On jotenkin varmempi ja turvallisempi olo, vaikken vielä edes tiedä onko tuolla masussa edes ketään. Voihan se olla tuulimunakin. Kokemus kai sekin :D

Mutta juu, tasan vuorokauden päästä ollaan neuvolan penkissä. Huih. Jännittää.

P.S. Yritystaipaleellani rehellisesti sanottuna ärsytti nähdä noita raskausviikkoja osoittavia blogiotsikoita, kun itse junnasin vielä pelkissä kierronpäivissä. Nyt sorruin siihen myös itse. Anteeksi. Toivon sydämeni pohjasta kaikille kanssasisarille pikaista plussausta. Olette kaikki sen ansainneet ♥

Jännän äärellä

Olipas kerrassaan ihana ja rentouttava miniloma. Nukuin valehtelematta ainakin kymmenet päikkärit neljän päivän aikana :D Vaikka ei siis pahemmin edes tehty mitään erikoista. Perus kotihommia vain. No käytiin me yks ilta vähän auttelemassa kaveria maalaushommissa, kun hän muutti melkein meiän naapuriin, mutta kuitenkin. Loma meni pääasiassa vain löhöillessä.

Väsymyksen lisäksi ei oikein muita oireita ole ollutkaan. Välillä tuntuu nopeiden liikkeiden jälkeen pieniä "repäisy"kipuja, mutta muita tuntemuksia ei sitten olekkaan ollut. Toisaalta hyvä, ettei ole ollut kipuja, mutta toisaalta alkaa vähän vaivaamaan, että kasvaako siellä enää ketään. Onko kasvu taas pysähtynyt, kun ollaan kerran tuolla kuuluisalla 7. raskausviikolla? Lauantainahan se selviää, jos ei vuoto ole alkanut ennen sitä.

Mutta tosiaan, ylihuomenna meillä on jo tuo ensimmäinen neuvolakäynti. Viimeksi neuvola-aika oli varattu vasta viikoille 8+5, mutta keskenmenovuoto ehti juuri alkaa 8+2. Nyt se on jo 7+1, mutta toisaalta neuvolan laskurin mukaan taitaakin olla jo 8+1. Ollaan menossa miehen kanssa yhdessä, vaikka tiedän kyllä, ettei siellä vielä tapahdu mitään erikoista. Jutellaan vaan mukavia ja vissiin hemoglobiini saatetaan mitata jos jotain. Onko muut yleensä mennyt tuonne ensikäynnille yksin vai yhdessä puolisonsa kanssa?

Olen yrittänyt olla hieman positiiviisemmillakin mielillä tästä raskaudesta ja ollaan jopa miehenkin kanssa jo juteltu vähän tulevaisuudesta. Lähinnä tietty spekuloitu meiän rahatilannetta, mutta kuitenkin. Mies on alkanut jo miettimään miten elättää meidät sitten, kun minä jään äitiyslomalle ja tuloni putoavat kertaheitolla puoleen nykyisestä. Tulee niin ihanan turvallinen olo, kun mies osoittaa ottavansa sellaisen ikäänkuin perheen pää-roolin :D

Mutta juu, hiljaa hyvä tulee :)

Piinaviikko

Viikon päästä tähän aikaan ollaan just käyty meiän ihka ensimmäisellä käynnillä äitiysneuvolassa. Aika hurja ajatus. Minäkö ihan oikeasti pääsisin käymään tuolla kuuluisalla ensikäynnillä?

Fiilikset menee taas ihan laidasta laitaan. Välillä haaveilen tulevasta kesästä ihanan pikku vauvamasuni kanssa ja mietin tulevaa talvea, että onkohan se runsas luminen, että tarvitsenko hyvät rattaat koiralenkeille :D haha. Sitten taas toisaalta haaveeni romuttuvat ja mietin, että en taaskaan pääse sinne asti. Enhän mä koskaan. Mietin, että mikähän päivä sopis parhaiten keskenmenosta kärsimiselle. Nythän olis just sopivasti neljä päivää vapaata vaan itkeä ja kärsiä kotona. Ai kauhea mitä mä mietinkään.

Mun on niin vaikea luottaa näihin alkuraskauden viikkoihin. Mitä vaan voi vielä tapahtua tai mitä vaan voi olla tapahtumattakin. En uskalla kauheasti iloita, mutta en liiemmin murehdikkaan. What happens, happens. Yritän nyt vain unohtaa koko raskauden mahdollisimman hyvin ja keskittyä muihin asioihin. Esim. vaikka koirani "huoltoon" :D Meidän karvaturrimme kaipaisi oikein kunnon trimmauksen ja kynsienleikkauksen ja muut huoltotoimenpiteet. Taidanpa keskittyä nyt tosiaan vielä tuohon meiän karvaiseen lapseemme. Olen muuten huomannut kuinka hän on alkanut seurailemaan minua kovinkin tiiviisti. Ikäänkuin hän tietäisi, että siellä on joku kyytiläinen mukana massussa ♥

Mutta nyt ei muuta kuin äärimmäisen ihanaa ja mukavaa pääsiäislomaa kaikille!!! Toivottavasti saatte paljon suklaamunia syödäksenne ;D

Kohtalokas 6+0?

Tänään poksahti taas yksi täysi viikko lisää ja tällä kertaa kyseessä on, tuo minun yritystaipaleella kuuluisaksikin tullut, 6+0.

Lueskelen vähän väliä noita vanhoja tekstejäni näiltä viikoilta, eikä oikein mikään anna selkeätä ennakkovaroitusta alkavasta keskenmenosta. Ensimmäisestä raskaudestani näiltä päiviltä voi lukea täältä ja toisesta täältä.

Tässä vaiheessa en oikein voi kuin odottaa. Oireita on edelleen: palelu, väsymys, kipeät rinnat ja lievä krapulamainen olo heti nälän iskettyä. Tänään myös taas turvottaa enemmän, kun pari edellistä päivää oli melkein jo normaali olotila. Pientä pistelyä tuntuu kohdun seutuvilla, mutta toivon, että kyseessä olisi vain normaalia kasvukipua. Muuten onkin sitten ollut ihan hyvät oltavat. Odotan vaan edelleen sitä pääsiäislomaa, sillä suunnitelmissani on NUKKUA!! ja paljon! :D haha.

Kävin muuten tänään puntarilla ja painoa on tullut lisää kilo! Apua, en tiedä johtuuko se nyt tästä turvotuksesta vai oonko oikeesti lihonnut! Nyt äkkiä kaikki pääsiäissuklaat piiloon! Mun on varmaan pakko alkaa nyt liikkumaan taas enemmän, kun pitäis jotenkin siinä naisten kympissäkin sitten jaksaa liikkua. Huih. Sitä odotellessa.

Ei mulla nyt oikeen muuta tähän väliin. Vielä ollaan niin vaiheessa, että jäljellä on vielä piiitkä matka.

Baby steps...

Tuntemuksia

Lauantaina heräsin ihmeelliseen pistelevään tunteeseen selässä, munasarjoissa ja kohdussa. Se ei kuitenkaan ollut mitään kovaa kipua, vaan sellaista ikään kuin tylppää pistelyä. Pistelyä tuntui enemmän, jos oli kippurassa ja hellitti hieman, jos olin suorassa. En uskaltanutkaan sitten lauantaina ryhtyä raatamaan loppujen huonekalujen siirtelyn kanssa vaan yritin ottaa rennosti. Aamupäivän jälkeen tuo pistely kuitenkin katosi kokonaan, eikä sitä enää sen jälkeen tuntunut ollenkaan.

Viime raskauksissa mulla oli kaikenlaisia ihmeellisiä kipuja, mutta oletin niiden olevan vain kohdun kasvukipuja. Niin ei varmastikkaan ollut, koska raskaus oli mennyt kesken hyvin varhaisessa vaiheessa. Silloin kipu vastasi hyvin paljon menkkamaista juilintaa, mutta tämä lauantainen pistely ei ollut millään tapaa tuttua kipua. Pidän sitä hyvänä merkkinä :D

Lauantai-iltana pääsin myös ensimmäistä kertaa tutustumaan lievään pahoinvointiin. Tuli ehkä vähän valvottua ja niimpä tuo ihana krapulamainen olo ilmaantui kuin tyhjästä. Woohoo, pahoinvointi on täällä! :D haha. Eilen tunsin taas illalla hieman pahoinvointia ja nyt tänä aamunakin itseasiassa parhaillaan tuntuu hieman krapulaiselta. Taidan pitää tätäkin nyt hyvänä merkkinä, haha.

Mutta en silti uskalla vieläkään täysin luottaa tähän raskauteen, vaan kuljen edelleen siteitä laukussa mukana kantaen. Toivotaan kuitenkin, ettei niille tulisi käyttöä enää moneen moneen kuukauteen.

Ihanaa maanantaita kaikille! Onneksi on lyhyt työviikko ja pian pääsee taas nauttimaan 4 päivän minilomasta.

Huoli

Eilen töistä kotiin tullessani tein taas yhden raskaustestin. Ihan vaan koska sattui olemaan pissahätä :D Toki vastahan mä tunti sitten kävin vessassa. No, mutta tässä tulos:

Taustalla uusi lattia ;D

Toinen viiva alkoi muodostua heti, kun neste alkoi kivuta pitkin testialuetta. Odottelin testin kuivumista, mutta tuon tummemmaksi se viiva ei vaan muutu. Onhan se toki tummempi kuin lauantaina tekemäni testi, mutta odotin sen olevan jo yhtä tumma kuin kontrolliviiva. Oliko pissa laimeaa? Enhän sentään pidätellyt sitä kuin tunnin. Eikö testin väriaine tummukkaan tuosta enempää vai eikö hcg-hormoni vaan ole noussut toivotulla tavalla?

Mulla on koko ajan vaan mielessä nuo edelliset keskenmenot. Mietin koko ajan kaikkia erilaisia oireita ja muita. Mä en tajuu, miten kukaan voi muka selvitä tästä alkuraskaudesta rauhallisin mielin.

Laitan nyt tännekkin taas muistiin mitä oireita tässä raskaudessa on tähän mennessä ollut:
♦ Palelua
♦ Rinnat on kovat ja nännit kipeät. Kuppikoko on kasvanut ainakin yhdellä.
♦ Väsymys
♦ Turvotus

Pahoinvointia mulla ei ole ollut ollenkaan. Toki jokin ruuan koostumus (kuten vaikka puuro) alkaa vähän ällöttää ja tulee syötyä tosi hitaasti. Pientä pistelyä on tuntunut välillä kohdun ja munasarjojen kohdalla. Tuo turvotus on ihan jäätävää! Ei voi käyttää mitään ihonmyötäistä vaatetta, kun tuo pömppis on jo niin epäilyttävä :D Katoaako se koskaan vai ottaako kasvanut kohtu sen jossain vaiheessa kiinni? Vatsa toki muuten toimii ihan suht normaalisti. Ei ole löysällä, eikä kovalla, vaan käyn ihan normaaliin tapaan vessassa. Tää on oikeesti tosi tärkeä huomio, koska edellisissä raskauksissa mulla ei meinannut pysyä mikään sisällä, kun vatsa oli koko ajan niin kuralla. Väsymyskin alkaa olla jo tosi huomattavaa. Olen nyt varmaan joka päivä nukahtanut kotimatkalla bussiin. Vielä en oo onneks ajanut ohi pysäkin :D

Mutta eipä mulla nyt muuta. Toivottavasti sunnuntaina meillä käy paljon virpojia! Tykkään kun lapset on koristellut pajunkissojen oksat niin hienoiksi :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Poks

Tänään poksautettiin ensimmäiset kokonaiset viikot plussasta eli tänään on 5+0. Tänään myös väsymys on iskenyt tänne ja kovaa :D Olen kyllä ollut lievästi uupunut koko edellisen viikon, mutta olen luonnollisesti pistänyt sen täysin remppauupumuksen piikkiin. Nyt huomaan, että alkaa olla jo vaikeaa pysyä töissä koko työpäivän ajan hereillä. Loppupäivästä meinaan jo ihan pilkkiä, haha.

Varasin tänään sitten ajan sinne varhaisultraan, mutta tällä kertaa se onkin vasta neuvolan ensikäynnin jälkeen. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta en malttanut olla varaamatta, kun löysin sopivan ajan lauantaiaamulta omalle gynelleni. Voin sitten samalla kysellä häneltä, mitä mieltä hän on, kannattaako minun ottaa vielä luget tähän tueksi vai pärjäänkö täysin luomuna. Sillon pitäis olla jo reippaasti yli 7+0 viikot, joten jos sillon vielä löytyy syke, niin ollaan taas pikkasen pidemmällä kuin viimeksi. Voih toivotaan parasta ♥

Lattiaremppa on edennyt jo niinkin pitkälle, että tänään on jäljellä enää minun työhuoneeni(ja ehkä jopa tuleva lastenhuone), sekä vaatehuone ja vielä viimeiset jalka- ja kynnyslistat yms. Meillä onkin nyt mennyt kaikki illat siirrellessä tavaroita aina huoneesta toiseen. Eilen saatiin viimein sohva takaisin olohuoneeseen ja siellä alkaakin olla jo pikkuhiljaa valmista. Ollaan miehen kanssa ihan suunnattoman onnellisia, että lopputulos näyttää jo nyt ihan törkeen hyvältä verrattuna edelliseen.

Rahapuoli nyt vähän painaa, kun autokin pitäisi ensi viikolla viedä vuosihuoltoon ja katsastukseen, mutta kyllä me tästä vielä selvitään. Kunhan saadaan nuo pesänrakennushommat valmiiksi, niin päästään säästämään vauvantarvikkeisiin :)

Tämmöstä taas täällä. Palaillaan!

Ensimmäisiä askelia

Olen saavuttanut ensimmäisen etapin tässä raskaudessa, nimittäin sain tänään varattua meille ajan neuvolaan ensikäynnille! Koko raskaus tuntuu vielä ihan utopistiselta ajatukselta, mutta ehkä tuo neuvola-ajan varaaminen konkretisoi sitä jo hieman enemmän. Aika on jo reilu parin viikon päästä torstaina. Tavallaan se on jo tosi pian, mutta tavallaan se tuntuu tosi kaukaiselta. Enhän ole koskaan vielä sinne ensikäynnille asti päässyt.

Tänään on tuntunut ihan pientä juilintaa alavatsalla. Kaikki pienimmätkin tuntemukset saavat epätoivon heräämään. Tottakai nyt pientä juilintaa aina tulee, kun kohtu kasvaa, mutta en vaan osaa vielä yhtään luottaa tähän raskauteen. Mittailen edelleen jostain syystä aamulämpöjä. Tänään se näytti 36.90 astetta, joten kai se keltsi siellä vielä toimii ennenkuin istukkahormoni ottaa vallan. Mitään muuta oiretta ei oikeastaan sitten olekkaan. Toki rinnat tuntuu valtavilta verrattuna normaaliin :D Mutta noin niinkuin muuten, meinaan aina välillä unohtaa koko raskauden. Ehkä se on vaan hyvä. Toivottavasti ainakin.

Päivä kerrallaan eteenpäin! Tänään rv 4+6.

P.S. Meiän uus lattia on ihan sairaan hieno!

Rakas mieheni ♥

Olipas viikonloppu! Nyt on kaikki ovenkarmitkin hiottu ja maalattu ja niistä tuli ihan mielettömän hienot! Tänään alkaa uuden lattian asennus ja en malta odottaa, että pääsen tänään töistä kotiin näkemään jo pientä osviittaa, että miltä tuo uusi lattia näyttää. Iiih!

Mutta tosiaan. Otsikkoon viitaten, kerroin raskaudesta miehelleni vasta lauantai-aamuna, enkä jo silloin keskiviikkona, kun tein ensimmäisen positiivisen testin. Ihan jo senkin takia, että halusin nähdä viivojen ensin vähän vahvistuvan ja toiseksi sen takia, että en halunnut aiheuttaa vielä lisää stressiä meiän remppaviikon keskellä, kun miehellä on nyt ollut töissäkin jotenkin extra stressaavaa aikaa.

Mutta niin, tein lauantaiaamuna testin (tai jos totta puhutaan, niin niitä taisi olla ainakin neljä testiä :D) ja otin sen mukaani, kun menin herättämään miestäni. Mies oli tietysti vielä ihan unenpöpperössä. Tokaisin ihan ensiksi, että "tämä ei sitten ole aprillipila", jolloin miehen kiinnostus heräsi ja kerroin, että mun menkat on myöhässä ja ojensin hänelle raskaustestin. Mies tokaisi äkkiä, että "laita valot päälle" ja kun hän näki kaksi viivaa tikussa, pääsi hänen suustaan innokas "uuuh"-ääni ja hän antoi halin ja pusun. Lähdin sitten käyttämään meidän koiraa ulkona ja annoin miehen prossessoida ajatusta päässään rauhassa.

Siitä lähtien mies on hymyillyt kuin hangonkeksi. Huomaan sivusilmällä kuinka hän jää yhtäkkiä hetkeksi vain katselemaan minua ja hymyilee hiljaa. Kysyn häneltä "mitä?", mutta hän ei vastaa vaan ottaa syliin ja pussaa söpösti. Perus suomalainen mies :D

Nyt toivon vaan niin kovasti, että saamme pitää tämän lapsen ja mies saa jatkaa hymyilemistään ♥

Vahvistuu(ko?)

Tein tänään aamulla uuden testin ja se näytti onneksi jo huomattavasti vahvempaa viivaa.

Mitään raskausoireita ei ole vielä tullut, mutta tänään onkin vasta 4+3 jos oikein laskin.

Sen sijaan olenkin nyt ihan kauheassa flunssassa. Tosi harvinaista minulta, mutta näköjään vilustutin sitten itseni ihan huolella reissussa. Kuumetta ei ole, mutta pää on ihan täynnä räkää. Remppa on onneksi jo siinä vaiheessa, ettei tarvi enää kuin vähän paria ovenkarmia hioa ja maalata, mutta onneksi senkin tulee tekemään rakas kälyni. Maanantaina tulee jo uuden lattian asentaja (ystäväni appiukko xD) ja saadaan varmasti nopsaakin jo uusi lattia valmiiksi. Iih en malta odottaa!

Mutta semmosta taas tänne. Nyt menen herättämään mieheni positiivisilla uutisilla (hän ei siis vielä tiedä raskaudesta) ja tällä kertaa EN huuda aprillia :D