Tilasin viime viikolla taas kasan ovulaatiotestejä Raskauskeiju.fistä ja ne saapuivat maanantaina postissa. Päätin heti aloittaa testaamisen, koska sillon mentiin jo kierronpäivässä 19. Testi näytti yllättävän tummaa viivaa ja aiemmalla kokemuksellani se olisi voinut olla jopa positiivinenkin. Oletin, kuitenkin ovulaation ilmaantuvan taas vasta kp 21, joten jatkoin testailua vielä tiistaina.
Yllättäen testiviiva olikin jo miltei hävinnyt. Tais käydä niin, että ovulaatio oli ja meni.
Ei se nyt täysin yllätyksenä tullut. Maanantaina nimittäin mahaan koski ja pisti ihan huolella, joten kyseessä ei voinut olla muu kuin ovis tai jättiläiskupla ilmaa :D Kipu tuntui oikeassa munasarjassa ja ihan alaselkää myöten poltteli inhottavasti. Miten tässä tilassa nyt vois muka tuntea jotain innokkuutta hyppäämään lakanoiden väliin. Aamulla painetta tuntui vielä vähän, mutta hävisi lopulta kokonaan päivän mittaa. Oletan siis ovulaation tapahtuneen maanantai-sunnuntai välisenä yönä.
Että se siitä ovulaatiosta. Sitten ei muuta kuin menkkoja odottelemaan.
P. S. Varattiin meille taas talvilomamatka Kanarialle. Iih ihana, kun on taas jotain mitä odottaa, vaikkakin kovin kauaa ei tarvi odottaa, sillä siihen onkin enää vain viitisen viikkoa. Hurjaa! Jäbän toka ulkomaanmatka lentokoneella!
23. lokakuuta 2019
18. lokakuuta 2019
vasu + 1,5v. neuvola
Eilen oli taas toiminnan täyteinen päivä, kun heti aamusta suuntasimme koko perhe päiväkotiin ja pääsimme kokemaan pikkujäbän ensimmäisen vasukeskustelun. Kaikki on kuulemma mennyt ihan tosi tosi hyvin, mitä vähän oletinkin. Pikkumies on sulautunut niin hyvin tuohon päiväkotiryhmään, että on jo kuin vanha tekijä. Niinkuin olen täälläkin jo kertonut, niin hän syö ja nukkuu tosi hyvin ja on kuulemma myös motorisesti todella kehittynyt. Siellä sitä vaan kiipeillään puolapuissa ja osataan vielä tulla tosi hienosti alaskin. Leikitkin ovat olleet monipuolisia, eikä esim. jumiteta pelkästään autoleikkien parissa tmv., vaan jäbä lähtee helposti kokeilemaan aina uutta, mitä hänelle vain tarjotaan. Ennakkoluuloton pikkumies!
Tavoitteeksi otettiin ihan perus pottailun opettelua ja puheen kehityksen tukemista. Sanoja onkin tullut jo tosi paljon uusia ja pottaankin on osunut jo useampikin pissa ja kakka. Mä veikkaan, että tuo pottailu tulee olemaan ehkä vaikeampi paikka itelle oppia, kuin poitsulle, kun ei välttämättä aina muista viedä häntä tarpeeksi usein potalle. Noh kyl se tästä.
Iltapäivällä meillä oli sitten pitkästä aikaa vuorossa neuvola. Edellisestä kerrasta tuntui olevan jo ikuisuus ja siitä onkin jo kehitytty jo tosi paljon. Jäbä leikki innoisaan neuvolan leluilla ja höpötteli samalla kovasti kaikkea omalla kielellään. Välillä sieltä aina tupsahti joku ihan oikea sanakin, mutta pääasiassa mentiin vielä salaus päällä.
Meidän neuvolatäti on sellanen vähän vähemmän puhelias tyyppi, joten tälläkään kertaa ei juuri paljoa juteltu. Sen kummempia ihmettelemättä, otettiin jäbän pituus ja paino. Jäbä oli ihan ihmeissään, että mitä täällä oikein tapahtuu ja siitä tulikin jo itku ja sitten huudettiin "äitii äitii", eikä oltu vielä edes rokotuksiin asti päästy, haha. Kasvua on tullut tosi hienosti. Puolessa vuodessa pituutta on kertynyt jopa 7 cm ja painokin oli jo yli 11 kiloa. Pituutta jäbällä on nyt siis 83 cm. Käyrät menivät hieman nousujohteisesti, mutta lähes täysin käyrän mukaisesti. Pitää varmaan alkaa mittailemaan kotonakin noita mittoja, kun noita neuvolakäyntejä on niin harvoin. Toki näkyyhän se kasvu arjessa koko ajan. Esim. pikkujäbä ylettyy jo huolestuttavan hyvin jääkaapin ovenkahvaan. Ei siinä muuten mitään, mutta hän ei välttämättä muista laittaa sitä ovea aina kunnolla kiinni. Jaiks.
Rokotuksiakin tuli taas otettua ja se ei tietenkään ollut jäbän mielestä yhtään kivaa. Illalla, kun olin jäbän kanssa iltapesuilla ja kertasimme päivän tapahtumia, niin jäbä huusi samaan aikaan "tattu tattu", kun oli rokotuksista puhetta. Tais ne tosiaan vähän sattua ja jatkossa jäbä salee haluais kiertää neuvolan aina kaukaa :D Mitään kovin suuria oireita ei onneksi rokotuksista aiheutunut. Ehkä pientä lämpöä oli illalla, mutta en edes mitannut, koska poitsu oli muuten niin pirteä.
Kävin muuten itsekkin pari päivää sitten "piikillä", kun kävin ottamassa verikokeen. Kävin ottamassa selvää asiasta, joka on vaivannut mua jo pitkään, nimittäin varastorauta aka ferritiini. Tiedän, että kaikki lääkärit pitävätä koko ferritiiniä täysin trendihömpötyksenä, mutta mun oli ihan pakko saada selvyys kaikille näille erilaisille oireille, joita mä oon ehkä vähän väheksinyt ja koittanut vaan elää niiden kanssa. Palelua, väsymystä, ihon kuivutta, päänsärkyä aina menkkojen jälkeen, vuotohäiriöitä, muistivaikeuksia, uupumusta, you name it. Kaikkea mahdollista oiretta, mutta ilman minkäänlaista lääkäriin patistavaa "sairautta". Tänään sain tuloksen tuosta ferritiinistä ja arvoni oli 14.3 μg.
Viitearvo naisilla on 10-150, mutta nykyaikaisten tutkimusten mukaan ferritiini arvon tulisi olla vähintään 30 ja raskautta yrittävällä ilmeisesti sitäkin korkeampi. Tää on oikeasti todella merkittävä asia mulle, koska mulla on takana kolme keskenmenoa vuoden sisään ja siihen perään vielä raskaus ja synnytys ja imetys, ni ei ihme, jos olo on vähintäänkin aneeminen.
Nyt mun pitäisi sit löytää joku hyvä lääkäri, joka ei pidä ferritiiniä pelkkänä humpuukina, vaan ottaa mun asiani tosissaan, koska mä todella toivon, että tämä auttaisi myös meidän raskautumisessa. Mutta ehkä palaamme tähän myöhemmin.
Nyt ei muuta kuin ihanaa viikonloppua kaikille! Thank God it's Friday!
Tavoitteeksi otettiin ihan perus pottailun opettelua ja puheen kehityksen tukemista. Sanoja onkin tullut jo tosi paljon uusia ja pottaankin on osunut jo useampikin pissa ja kakka. Mä veikkaan, että tuo pottailu tulee olemaan ehkä vaikeampi paikka itelle oppia, kuin poitsulle, kun ei välttämättä aina muista viedä häntä tarpeeksi usein potalle. Noh kyl se tästä.
Iltapäivällä meillä oli sitten pitkästä aikaa vuorossa neuvola. Edellisestä kerrasta tuntui olevan jo ikuisuus ja siitä onkin jo kehitytty jo tosi paljon. Jäbä leikki innoisaan neuvolan leluilla ja höpötteli samalla kovasti kaikkea omalla kielellään. Välillä sieltä aina tupsahti joku ihan oikea sanakin, mutta pääasiassa mentiin vielä salaus päällä.
Meidän neuvolatäti on sellanen vähän vähemmän puhelias tyyppi, joten tälläkään kertaa ei juuri paljoa juteltu. Sen kummempia ihmettelemättä, otettiin jäbän pituus ja paino. Jäbä oli ihan ihmeissään, että mitä täällä oikein tapahtuu ja siitä tulikin jo itku ja sitten huudettiin "äitii äitii", eikä oltu vielä edes rokotuksiin asti päästy, haha. Kasvua on tullut tosi hienosti. Puolessa vuodessa pituutta on kertynyt jopa 7 cm ja painokin oli jo yli 11 kiloa. Pituutta jäbällä on nyt siis 83 cm. Käyrät menivät hieman nousujohteisesti, mutta lähes täysin käyrän mukaisesti. Pitää varmaan alkaa mittailemaan kotonakin noita mittoja, kun noita neuvolakäyntejä on niin harvoin. Toki näkyyhän se kasvu arjessa koko ajan. Esim. pikkujäbä ylettyy jo huolestuttavan hyvin jääkaapin ovenkahvaan. Ei siinä muuten mitään, mutta hän ei välttämättä muista laittaa sitä ovea aina kunnolla kiinni. Jaiks.
Rokotuksiakin tuli taas otettua ja se ei tietenkään ollut jäbän mielestä yhtään kivaa. Illalla, kun olin jäbän kanssa iltapesuilla ja kertasimme päivän tapahtumia, niin jäbä huusi samaan aikaan "tattu tattu", kun oli rokotuksista puhetta. Tais ne tosiaan vähän sattua ja jatkossa jäbä salee haluais kiertää neuvolan aina kaukaa :D Mitään kovin suuria oireita ei onneksi rokotuksista aiheutunut. Ehkä pientä lämpöä oli illalla, mutta en edes mitannut, koska poitsu oli muuten niin pirteä.
Kävin muuten itsekkin pari päivää sitten "piikillä", kun kävin ottamassa verikokeen. Kävin ottamassa selvää asiasta, joka on vaivannut mua jo pitkään, nimittäin varastorauta aka ferritiini. Tiedän, että kaikki lääkärit pitävätä koko ferritiiniä täysin trendihömpötyksenä, mutta mun oli ihan pakko saada selvyys kaikille näille erilaisille oireille, joita mä oon ehkä vähän väheksinyt ja koittanut vaan elää niiden kanssa. Palelua, väsymystä, ihon kuivutta, päänsärkyä aina menkkojen jälkeen, vuotohäiriöitä, muistivaikeuksia, uupumusta, you name it. Kaikkea mahdollista oiretta, mutta ilman minkäänlaista lääkäriin patistavaa "sairautta". Tänään sain tuloksen tuosta ferritiinistä ja arvoni oli 14.3 μg.
Viitearvo naisilla on 10-150, mutta nykyaikaisten tutkimusten mukaan ferritiini arvon tulisi olla vähintään 30 ja raskautta yrittävällä ilmeisesti sitäkin korkeampi. Tää on oikeasti todella merkittävä asia mulle, koska mulla on takana kolme keskenmenoa vuoden sisään ja siihen perään vielä raskaus ja synnytys ja imetys, ni ei ihme, jos olo on vähintäänkin aneeminen.
Nyt mun pitäisi sit löytää joku hyvä lääkäri, joka ei pidä ferritiiniä pelkkänä humpuukina, vaan ottaa mun asiani tosissaan, koska mä todella toivon, että tämä auttaisi myös meidän raskautumisessa. Mutta ehkä palaamme tähän myöhemmin.
Nyt ei muuta kuin ihanaa viikonloppua kaikille! Thank God it's Friday!
3. lokakuuta 2019
Oh the power of writing it down!
Jeeee!! Nyt ne alko! Kannatti tulla eilen taas avautumaan tänne, kun heti alkaa tapahtumaan :D haha.
Mutta miten kävi aiempien spekulaatioitteni kanssa. Selkeästi oletus numero 2 kävi toteen. Ovulaatio on tapahtunut todennäköisesti kierronpäivänä 22 eli sillon, kun ilmestyi ihan mielettömät superliukkarit kehiin. Oletan, että ovulaatio on tapahtunut vasemmassa munasarjassa ja keltarauhanen on toiminut nyt jotenkin ihan super tehokkaasti, koska sitä vihloo aika ajoin edelleen ja luteaalivaihe on kestänyt mukavat 14 päivää. Kierron pituudeksi tuli nyt siis 36 päivää, mikä on mun laiskalle vasemmalle munasarjalle vielä ihan normaali.
Miten sitten tästä eteenpäin. Noh ehkäisystä ollaan nyt ihan virallisesti luovuttu ja jonkin asteinen yrittäminen alkaa nyt tästä kierrosta. En osaa sanoa, kuinka tehokkaasti tämä yrittäminen nyt lähtee käyntiin, koska esimerkiksi ovulaatiotestien tekeminen tuntuu vielä vähän utopistiselta, kun se pitäisi tehdä just sillon, kun olen kahdestaan poitsun kanssa kotona eli työpäivän jälkeen. Otan silti kuitenkin vastaan kaikki hyvät ovistestivinkit eli mistä olette tilanneet ja minkämerkkistä.
Poitsu täytti muutama päivä sitten 1,5 vuotta ja jotenkin tämä tuntuu nyt ihan täydelliseltä ajankohdalta aloittaa projekti nimeltä Pikkusisar. Mun puolesta tärppi sais käydä nopeastikkin :D Tai ainakin nopeammin, kuin edellinen vauvantekoprojekti, joka kesti sen reilu kolme vuotta. Toivon, että meidän jonkin asteinen elämäntapamuutos kohti terveellisenpää ruokavaliota ja säännöllistä liikuntaa, olisivat vaikuttaneet suotuisasti tuleviin tärppimahdollisuuksiin. Uskon myös, että stressi ei ole enää niin suuri, kun meillä kuitenkin on jo yksi lapsi. Tottakai tulen jännittämään jokaista tulevaa kiertoa siitäkin huolimatta, koska se nyt vaan sattuu olemaan tyypillistä perusluonteelleni, mutta tällä kertaa paine ei ole niin kova. Esikoisemme jatkuva uusien asioiden oppiminen saa ehkä hieman ajatukseni välillä muuallekin, kuin vain Pikkusisar-projektiin. Kuten vaikka eilen, kun pidimme kunnon fanfaarit meidän vessassa, kun pikkujäbä onnistui tekemään kakat pottaan niin, että ilmoitti hädästään etukäteen, woohooo! Haha, elämän pienet suuret ilot :D
Nyt vaan toivotaan tästä kierrosta ehkä hieman tavallisempi, ilman mitään ylimääräisiä välivuotoja.
Let the games begin! Eiku mitä....
Mutta miten kävi aiempien spekulaatioitteni kanssa. Selkeästi oletus numero 2 kävi toteen. Ovulaatio on tapahtunut todennäköisesti kierronpäivänä 22 eli sillon, kun ilmestyi ihan mielettömät superliukkarit kehiin. Oletan, että ovulaatio on tapahtunut vasemmassa munasarjassa ja keltarauhanen on toiminut nyt jotenkin ihan super tehokkaasti, koska sitä vihloo aika ajoin edelleen ja luteaalivaihe on kestänyt mukavat 14 päivää. Kierron pituudeksi tuli nyt siis 36 päivää, mikä on mun laiskalle vasemmalle munasarjalle vielä ihan normaali.
Miten sitten tästä eteenpäin. Noh ehkäisystä ollaan nyt ihan virallisesti luovuttu ja jonkin asteinen yrittäminen alkaa nyt tästä kierrosta. En osaa sanoa, kuinka tehokkaasti tämä yrittäminen nyt lähtee käyntiin, koska esimerkiksi ovulaatiotestien tekeminen tuntuu vielä vähän utopistiselta, kun se pitäisi tehdä just sillon, kun olen kahdestaan poitsun kanssa kotona eli työpäivän jälkeen. Otan silti kuitenkin vastaan kaikki hyvät ovistestivinkit eli mistä olette tilanneet ja minkämerkkistä.
Poitsu täytti muutama päivä sitten 1,5 vuotta ja jotenkin tämä tuntuu nyt ihan täydelliseltä ajankohdalta aloittaa projekti nimeltä Pikkusisar. Mun puolesta tärppi sais käydä nopeastikkin :D Tai ainakin nopeammin, kuin edellinen vauvantekoprojekti, joka kesti sen reilu kolme vuotta. Toivon, että meidän jonkin asteinen elämäntapamuutos kohti terveellisenpää ruokavaliota ja säännöllistä liikuntaa, olisivat vaikuttaneet suotuisasti tuleviin tärppimahdollisuuksiin. Uskon myös, että stressi ei ole enää niin suuri, kun meillä kuitenkin on jo yksi lapsi. Tottakai tulen jännittämään jokaista tulevaa kiertoa siitäkin huolimatta, koska se nyt vaan sattuu olemaan tyypillistä perusluonteelleni, mutta tällä kertaa paine ei ole niin kova. Esikoisemme jatkuva uusien asioiden oppiminen saa ehkä hieman ajatukseni välillä muuallekin, kuin vain Pikkusisar-projektiin. Kuten vaikka eilen, kun pidimme kunnon fanfaarit meidän vessassa, kun pikkujäbä onnistui tekemään kakat pottaan niin, että ilmoitti hädästään etukäteen, woohooo! Haha, elämän pienet suuret ilot :D
Nyt vaan toivotaan tästä kierrosta ehkä hieman tavallisempi, ilman mitään ylimääräisiä välivuotoja.
Let the games begin! Eiku mitä....
2. lokakuuta 2019
Voisko ne nyt vaan jo alkaa?
Tänään mennään kierronpäivässä 36. Pitikin mennä innostumaan edelliskierron lyhyydestä, kun nyt vedetään tietysti oikein extra pitkän kaavan mukaisesti, arghh. Tietysti just nyt, kun oikeasti haluis jo päästä tositoimiin sen pikku kakkosen suhteen.
Tämä kierto on heittänyt ihan totaalisesti häränpyllyä. Toissa yönä heräsin ihmeellisiin viiltäviin kipuihin munasarjoissa. Ei ainakaan ovulaatiosta enää ole kyse, koska "kuivaa on ku saharas". Selkeästi loppukiertoa eletään, mutta kuinka kauan vielä? Viime menkat pääs niin totaalisesti yllättämään, etten enää halua kokea pikkuhousupyykkiä työpaikan vessassa (kyllä, siis kuin noloa!). Synnytyksen jälkeen en ole tuntenut enää minkäänlaisia menkkakipuja ja näin ollen vuoto saattaa yllättää ihan koska vaan ja huomaan sen yleensä vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä. Sinänsä hirveen kiva, kun ei tarvi joka kuukausi syödä kipulääkkeitä parin päivän ajan, mut joku pieni ennakoiva nipistys ois ihan kätevä, niin vois ajoissa laittaa vaikka sen kuukupin holleille.
Tilasin muuten ensimmäistä kertaa ikinä testiin sellaisen kuukupin. En ole päässyt vielä ihan tositoimiin, mutta ainakin sen välivuodon aikana se oli tosi passeli. Se ei kuivata paikkoja niin pahasti kuin tampooni, jos vuoto ei ole niin kova, ja se tuntuu myös tosi mukavalta. Sais nyt ne menkat alkaa, niin pääsis oikeasti kokeilemaan, että onko se hyvä käytössä. Mun tuurilla, ne alkaa just heti ens viikolla, kun mulla on yksi parin päivän koulutus ja olen vähän niinkuin vieraalla maalla. Voi näitä naisten vaivoja...
Löysin muuten vessan kaapista ison läjän vuosi sitten vanhaksi menneitä ovulaatiotestejä. Pakkohan sitä oli heti testata, että vieläkö ne toimii, mutta testiviiva oli sen verran hailakka, että ne päätyi sitten roskiin. Pitää taas jotenkin koittaa päästä sellaiseen hyvää kierrontarkkailumoodiin takas, että vois joskus se tärppikin ehkä käydä, joten nyt otetaan kaikki hyvät ovistestivinkit vastaan. Mielellään nyt aluks ihan vaan joku liuskatesti ja sit jossain vaiheessa, kun pääsen vauhtiin, niin tilaan yhden digin ovisplussaa varmistamaan.
Mikä on tänä päivänä se paras liuska ovistesti?
Tämä kierto on heittänyt ihan totaalisesti häränpyllyä. Toissa yönä heräsin ihmeellisiin viiltäviin kipuihin munasarjoissa. Ei ainakaan ovulaatiosta enää ole kyse, koska "kuivaa on ku saharas". Selkeästi loppukiertoa eletään, mutta kuinka kauan vielä? Viime menkat pääs niin totaalisesti yllättämään, etten enää halua kokea pikkuhousupyykkiä työpaikan vessassa (kyllä, siis kuin noloa!). Synnytyksen jälkeen en ole tuntenut enää minkäänlaisia menkkakipuja ja näin ollen vuoto saattaa yllättää ihan koska vaan ja huomaan sen yleensä vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä. Sinänsä hirveen kiva, kun ei tarvi joka kuukausi syödä kipulääkkeitä parin päivän ajan, mut joku pieni ennakoiva nipistys ois ihan kätevä, niin vois ajoissa laittaa vaikka sen kuukupin holleille.
Tilasin muuten ensimmäistä kertaa ikinä testiin sellaisen kuukupin. En ole päässyt vielä ihan tositoimiin, mutta ainakin sen välivuodon aikana se oli tosi passeli. Se ei kuivata paikkoja niin pahasti kuin tampooni, jos vuoto ei ole niin kova, ja se tuntuu myös tosi mukavalta. Sais nyt ne menkat alkaa, niin pääsis oikeasti kokeilemaan, että onko se hyvä käytössä. Mun tuurilla, ne alkaa just heti ens viikolla, kun mulla on yksi parin päivän koulutus ja olen vähän niinkuin vieraalla maalla. Voi näitä naisten vaivoja...
Löysin muuten vessan kaapista ison läjän vuosi sitten vanhaksi menneitä ovulaatiotestejä. Pakkohan sitä oli heti testata, että vieläkö ne toimii, mutta testiviiva oli sen verran hailakka, että ne päätyi sitten roskiin. Pitää taas jotenkin koittaa päästä sellaiseen hyvää kierrontarkkailumoodiin takas, että vois joskus se tärppikin ehkä käydä, joten nyt otetaan kaikki hyvät ovistestivinkit vastaan. Mielellään nyt aluks ihan vaan joku liuskatesti ja sit jossain vaiheessa, kun pääsen vauhtiin, niin tilaan yhden digin ovisplussaa varmistamaan.
Mikä on tänä päivänä se paras liuska ovistesti?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)